markkmarnuutokset ovat evolutionääns1ä pikernrnm Kuin vallank c, rnouksellisia.
2) Muutos on syntynut lährnna taloudellisen pra9matismin myös kohdeyleisöJen eriyttämrsen kautta
Ohjelmatormtnta, jOta h;on- nehtrr inforrnatrrvrsen Jd kotrmar- sen ohjelmiston suuri
tytsen cronipuo·tnen Ohjelm stora- kerne ja aggressirvisen kaaviokil- parlc;n vähyys, on särly~yt rrelko vakaana tutkimusjakson a:kana.
Hellman tkäänkuin yilättyy itse- kin tuloksrstaa~ ja pohdiskele maan tarkemmin asiaa ("ln ot:,er words, nothrng dramatic happe- ned 1n the F;nntsh telev:sron
or did it7"). Varmemmaksi va- kuudeksi hän ennustaa, että atna- ktn tv-kanava "lelose~ perLstami- nen vuonna 1996 ja tv~totmtnnan digitalisointi tuovat mukacaan vallarkumouksen (s. 422).
Näktstn kuitenktn kehttyksen 1980~1uvulta 1990-luvun puolivä- liin olleen vallankumouksen.
~oiminnan sääntely on uvstttu Ja rnodernisottu kokonaan. itse alan rakenne on täydelllsest: muuttu- nut Julktseen palveluun ja ktlpar- luun perustuvakst tasapamoiseks;
usean tv-yhtiön jäqestelmäksi sa- malla kun korkeatasoista ohJelma- toimintaa on kyetty ylläpitämään Ja laajentamaan. (Tämä on itse asiassa Hellmanin tutkimuksen tärkein ;ulos ) Vuoden 1993 ope- tusten tuloksena JUik•nen palvelu on myös oppinut menestymään uudessa kilpailuastelmassa. Tv~
maailma 1980-luvun puolivälrssä oli lähes täysm erilainen ku1n nyt Kysymys on myös näkökulmas- ta. Onko vallankumous prosessi, joka tuottaa vallankumouksellisia tuloksia ("englantilarnen vallanku- mous") vat ristirittojen, tuorepa- lon ja herootsten tekoJen tulos harrikaadeilta ("ranskalatnen val- lankumous")
Entä tulevaisuus' EU, luonteel- taan kompromissien tuotantoko, neisto korkeammalla tasolla, ei ai- nakaan tee vallankur'lousta, vaik- ka sisämarkkinat laajer1evatk1n hi~
taastt televisionkin puolelle. Entä sitten digitahsointi? Pyrkimys saa- da vallankumouksellisia tulokSia pragmaat\lsesti alan toimtjoiden keskinärsillä sopimuksilla tulee Jat~
kl:maan myös d;gttaalisella at~a
kaudella Tälle kehityspolulle or t:etysti aiempaa enemmän raJOI- tuksta ja useita uh~ia Su,:nn ul,ka l:i~tyy s11'cen, kykenevätko nvky'-
tv-toimijat kantar'Jaar minnan digttaliso nn:n vaat11nat suuret t~vestoinnit vat tarvrtaanko a'alle useita cus,.a Ja ulkomaisia ymy.<s;ä omme tradittoineen p menetteiytapo;neen
dellt'lanrn rakentamassa maJ- työnsä pohjaksi tarkastellaan astotta errlatsten "markktnoiden"
näkökulmasta. Nämä marKkinat liittyvät tekniikkaan, politirkkaat", ltikeroimtntaan, ammatlhsuuteen ja yleisöön
Metodt edesauttaa auttaa astoider perinpohjaista Ja 'nOnr- puolista tarkaste!ua, mutta lukerniskokemuksen varsin ras- kaaksi, koska samOJa asioita tar ..
kastellaa~ Jatkuvasti lomtttain.
Joka tapauksessa Hellmanin työ on tärkeä lisä yleisradiotoimintaa yleisestt käsittelevim tutkimustoi- minnan harval;,;kuiseen raskaa- seen saqaan, JOka muodostuu An~
tero Jyrängtn Yleisradiota Ja sa- nanvapautta käsittelevästä kiqas- ta vuodelta 1969, Ismo Silvon te- levisiopolittikkaa kosKeneesta väi- töskirjasta vuodelta 1988 ja Yleis- radion historiateoksista vuooelta 1996.
MARTTI SORAMÄKI
Retoriikan oppia ja teoriaa
Marja-liisa Kakkuri- Knuuttila (toim,):
ARGUMENTII JA KRITIIKKI.
lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot.
'-lelsinkt. Gaudeamus. 1988 447 s
Argumentti kr·tllkki tulee kcin tdauksesta. Suomen<leltselte, ar- gumentaation, reto!tkan ja kuttarn:sen teoriaa Ja aralyystä kä- sittelevälle teokselle löytynee vll- vuosren retoriikan Ja argumen- taattoteonan •nvaasiotden myötä otollinen maapera Kakkurr~
Knuuttilan totrnttlama teos laajen- taa luontevasti estmerktks Palo- sen ja Summan avaamaa 'pelk<ää retoriikkaa' keskc,stelua entistä käytanroöllrsempään suuntaan
Keskeista Argumenct: Ja kr;ttik- ki -teoksessa on sen oopiktrJamai- suus. Kirja taqoaa es;merkiksi Pa- losen tuotantoon tutustuneelle käytännön työkcaluja retoriseen i analyys11n. Kirjoittajien tavotte on tässä m~elessä selkeä. Argurnert n ja knttikin tehtävänä on to:mta opinnäytetöiden tekijöiden apu- na, taqota analyysikursseJa vetä- ville opettaJille sisallöllisi<i malleja ja toimia kästktqanomaisena apu- teoksena.
Tämän perustavoitteensa teos epäilemättä saavuttaa: se on esi- merkrksi opinnäytetyön tekr;älle oiva tuki. Teoksen pohJalta lukiJal- le muodostuu argumentaatio-Ja retorisen teonan rnahdollistamas ta kritiikistä selkeä kuva. Erityisestt Petri Ylikosken laatima osio "Kuin- :1 ka argumenW voi epäonnistua"
on :ässä mtelessä ansiokas. Opin- näytteen laatija löytää :ästä vir- heellisen päättelyn ympärillä käy- dyn keskustelun kesketstmmän kästtteistön, sen tavailistrnmat :>o- veltamtsmahdolilsuudet sekä kri- titkin tavoitteet
Teos on kuitenkin myös muuta kuin oppikiqa. Argumentti ja kn- tiikkr lyö suomalaisittain pöytään Ja keskustelulle mielenkiintoisella tavalla avoimeksi yhden näkö~ul
man argumentaatioteoriaan i Työstä patstaa läpi laatijoidensa ft- losofisuus. Kuudesta kiqotttaJasta neljä- Maqa-Liisa Kakkuri-Knuut-
tilan l1säksi Janne H11pakka, Petri Yl1koski Ja Ilpo Halonen - ovat Helsingin yl1op1ston filosofian lai- toksen henkilökuntaa. Filosofien seuraa täydentaä Jaana Hallamaa, JOka on teolog1, Ja Visa Heinonen, JOnka osuus teoksessa pa1nottuu kauppatieteen suuntaan
KirJOittaJien tausta näkyy ym- märrettavastl Ja selkeasti teoksen kokonaisuudessa. Työn lähtökoh- ta noJautuu hermeneutiikan tarJO- amaan merkityksen Ja tulkinnan pohdintaan. Jatkossa kirJa etenee analyyttiselle filosof1alle ommai- seen lauselogiikkaan koskettaen välillä esimerk1ks1 et11kan perus- teorioiden tarJoamaa otetta ana- lyysiin. Argumentti Ja knti1kki voi- daan tissä mielessä nähdä ainakin kahden eri tradit1on välisenä nsti- valotuksena; hermeneutiikan tar- Joaman ymmärtävan otteen ja analyyttisen filosofian edellyttä- män pääteltävyyden välisenä kes- kusteluna.
Ristivalotus on argumentaatlo- teoriaan perehtyneelle mielenkiin- toista, mutta oppikirJalla voisi odottaa h1eman enemmän. Argu- mentti Ja krit1ikk1 on traditionaali- sesta kaksinaisuudestaan johtuen va1keammin avautuva ku1n perus- teoksen so1si olevan. Gadamerilai- nen tulkinta kokonaisuuden ym- märtämisestä Ja Suppesin logiikan metodologia ovat keskeis1ä seik- koJa tämän kaltaisessa teoksessa, mutta keskenään va1keassa suh- teessa. Se, miten nämä perspektii- VI\ suhteutuvat toisiinsa, saattaa olla kirJOittajilleen Itselleen selvää, mutta lukiJalle se ei teoksen poh- Jalta avaudu.
Sama suhteuttamisen ongelma tulee eteen teoksen kokonaisra- kennetta pohdittaessa. Työn ar- gumentaatioanalyyttinen osa muodostaa kaikessa traditionaali- sessa problemaattisuudessaan yhtä kaikk1 m1elekkään kokonai- suuden. Kaks1 jälkimmäistä osaa ovat ristinita1sempia. Talouspolitii- kan saama osuus väittelyn Ja reto- nikan pohdinnassa on ymmärret- tävissä havainnollistukseksi retori- sen kr1tiikm mahdoll1suuks1sta, mutta m1ksl JUuri talouspolitiikka?
Työn toimittaJan kaupallisen taus- tan huom1oon ottaen valinta on ymmärrettävä, mutta silti ongel- mallinen. Kun kyseessä on perus-
teos, olisi Johdon-mukaista odot- taa tarkasti raJatun mall1n siJaan esittelyä knt1ikln temat11kasta ylei- sesti
Työn kolmas Ja v11me1nen koko- naisuus- argumentaat1o t1eteessä - lienee tässä mielessä ku1tenk1n se vaikem osa teoksesta. Argu- mentaatioteona on, a1van kuten Kakkun-Knuuttila työn v1ime1sessä luvussa tuo hyvm esille, enttäm keske1nen osa-alue vi1me vuos1en t1eteenfdosof1aa. Eri as1a kuitenkin on, m1ten laajalti käs1tellyt hypo- teesien testausta ja käsitteen- muodostusta koskevat tarkastelu\
nivoutuvat koko teoksen tavoit- teiSiin. KärJIStäen voisi sanoa, että argumentaatioteona on osa tie- teenfilosofiassa v1ime vuosina vel- lonutta, retori1kan ympärille kie- toutuvaa ja värikästä keskustelua, mutta t1eteenfilosof1a popperilai- sme ja feyerabendila1s1ne teesei- neen on vain yks1 osa argumen- taatioteonan sovellusalueista.
Argumentti Ja kntiikki ei tässä m1elessä ole n1in avartava Ja moni- puolinen tarkastelu argumentaa- tloteoriasta kum oppikirjan ken- ties soisi olevan. K1r1a syventyy yk- Sityiskohtaisesti valitsemimsa tee- maihin, ja on ennoma1sen käyttö- kelpoinen n1illä osa-alueilla, joita tarkastelee. Monet argumentaa- tloteoriaa vi1me vuosina tiiv1isti tarkastelleista tieteenaloista - es1- merk1ks1 01keust1ede, valtio-oppi ja lmgvistiikka - loistavat kuiten- kin poissaolollaan. Poissaolon myötä työstä puuttuvat muun muassa ne metodologiset periaat- teet Ja käsitteellistykset, jo1ta kulu- neina vuosina yhte1skuntatiete1ssä retorisen kritiikin yhteydessä on luotu.
Samalla voi es1ttää ikursen ky- symyksen Siitä, missä ovat JOtkut keskeiset argumentaatioteorian kehittäjät. Jokainen kirjoittaja päättää tietysti itse, m1kä teoria tai malli soveltuu kyseessä olevaan tarkasteluun. Silti ihmetyttää esi- merkiksi Stephen Toulminin kal- taisten vaikuttajien puuttuminen kirJasta. Verrattuna joihmkin kes- keisiin englanninkielisiin Ja käytös- sä to1miv1ksi osoittautunersiin teoksiin, vaikkapa Warnickin Ja lnchin Cntical thinking and com- munrcation -oppik11jaan, Argu- mentrn ja kritrikin rajaus tuntuu
hreman vaikealta hyväksyä. Esi- merkiksi juuri Toulmrnin malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan kurtenkin nimenomaan oppikirja- tasolle sopiva argumentin perus- anatomlaa selventävä es1tys.
Argumentti Ja kritiikki tarjoaa kuitenkin viestmnän kirjallisuu- teen suhteellisen luontevasti so- veltuvan osansa. Teos tarjoaa en tyypp1sim tekste1h1n tulkintake- hyksen, joka oman näkökulmansa raJOISSa on JOhdonmukainen.
Va1kka työn soisi olevan parem- min lietoinen rajauksensa merki- tyksestä, se on hyvm käyttökelpoi- nen esimerkiksi eri tyypp1sillä vies- tinnän analyysikursseilla, missä kirJan kokonaisrakenteeseen liitty- vät vaikeudet tai mahdolliset teo- reettiset raJa-aidat e1vät harttaa.
Se toimii myös hyvänä Ja heunsti- sena tekstrkrrjana yleisen argu- mentaatioteonan yhteydessä. Työ ei kuitenkaan ole, kuten kirjan ta- ka kansi muuten virheellisesti an- taa ymmärtää, väittely- ja keskus- telutaitojen teos srinä mielessä kuin yhdysvaltalaisissa argumen- tatron -tyyppisissä teoksissa. Teos ei anna useille tämän lajityypin amerikkalaisille Julkaisuille omi- naista ohjausta Ja opastusta.
Sinänsä eräänlaisen epäame- rikkalarsuuden voinee kuitenkin lukea pelkästään eduksi. Argu- mentti Ja kritiikki Irtautuu sritä yl- tiöpragmaattrsesta perspektrivistä, joka on ominaista taito-orren- tortuneelle argumentaatiokirjallr- suudelle. Se, että työ etsri esrmer- kiksi väittelyn yhteydessä perin- teensä toisaalta Anstotelesta 1a toisaalta David Bohmin kaltaisilta krirttisiltä aJaltelijorlta perinteisen 'näm voitat väittelyn' -tyyppisen normatiivrsen otteen sijaan, avar- taa keskersellä tavalla viestrnnän tartoihin keskittyneiden koulutta- jren käytössä olevaa kirjallisuutta.
Tässä mielessä työn todella soisr saavuttavan esimerkiksi ammatti- korkeakoulujen vrestinnän ope- tuksen mahdollisimman hyvrn.
JUKKA-PEKKA PURO
Tiedotustutkimus 1999:2
79 -
