Verkostotalous ja tietohallinto näkymä

Antti Hautamäki

Verkostotalous ja tietohallinto

Hautamäki, Antti, Verkostotalous ja tietohallinto [Network Economy and In- formation Management]. Kirjastotiede ja informatiikka 9(4): 98—103, 1990.

The structure of modern society has changed from centralization to decen- tralization and from hierarchies to networking. This transformation has deep impacts upon the management of information and corporate knowlegde. What is needed now is distributed knowledge management and specialized appli- cations of information technology. This paper provides the rationale for as- sessing the feasibility of different solutions -both standard and novel—for sup- porting the diverging services of the network economy. This means strict limits to the applications of conventional integreted information systems. A new kind of corporate knowledge plattforms are discussed.

Address: Sirkkalanmäki 34, SF-00760 Helsinki.

»Tieto on valtaa»

Francis Baconin jo 1600-luvulla esittämä is- kulause »tieto on valtaa» kuvaa hyvin nyky-yh- teiskunnan suhtautumista tietoon. Baconin mielessä oli aikanaan tieteellisen tiedon muka- naan tuoma mahdollisuus hallita luontoa ja oh- jata yhteiskuntaa. Baconin unelma toteutui ns.

tieteellis-teknisessä vallankumouksessa, joka alkoi 1800-luvulla ja joka on tällä vuosisadalla edennyt kiihtyvällä nopeudella. Tietojenkäsit- telytekniikan ja tietoliikenteen kehityksen myö- tä tiedon asema on entisestään korostunut. Yh- teiskunnan ja teknologian nykyistä vaihetta kutsutaan usein informaatioteknologiseksi yhteis- kunnaksi (tietoyhteiskunta, jälkiteollinen yh- teiskunta jne.).

Verkostotalous ja verkosto-organisaatiot

Toimiminen informaatioteknologisessa yhteis- kunnassa muuttaa voimakkaasti myös yrityk- siä ja muita organisaatioita. Ne toimivat erilais- ten (informaatio)verkostojen osina. Nämä ver- kostot läpäisevät myös yritysten oman organi-

saation ja muuttavat perinteistä hierarkkista ra- kennetta: yritykset itsekin organisoituvat ver- kostorakenteeksi. Toimihenkilöiden merkitys ja asema riippuu ratkaisevasti heidän sijainnis- taan yrityksen sisäisten ja ulkoisten verkosto- jen solmupisteissä (kuva 1).

Verkostoissa ei ole ehdottomia valtakeskuk- sia eikä ulkopuolista ohjausta. Niiden kehitys tapahtuu verkon omien vuorovaikutusten ja paikallisten voimakeskusten kamppailun kaut- ta. Organisaatioiden ja yritysten suhteet asiak- kaisiin, alihankkijoihin, emoyhtiöihin, kil- pailijoihin jne. muodostavat puitteet ver- kostotaloudelle (kuva 2).

Tietohallinto tänään

Tietotekniikan käyttöönotto yrityksissä alkoi operatiivisista toimista: laskentatoimi, kirjan- pito, laskutus jne. Yrityksiin perustettiin erityi- siä atk-osastoja, jotka keskittyivät »ulkopäin»

tulleiden tehtävien tehokkaaseen hoitamiseen

»koneita rasvaamalla». Atk-osastot ja -päälliköt olivat vieraantuneita yrityksten varsinaisesta liiketoiminnasta.

Sitten oivallettiin, että tiedoilla on strateginen merkitys yrityksille. Tämän seurauksena alet-

Kirjastotiede ja informatiikka 9 (4) — 1990 Hautamäki: Verkostotalous... 99

VERKOSTOTALOUS Kuva 1. Yritys verkostotaloudessa.

tiin tietohallintoa pitää eräänä yrityksen kes- keisenä toimintona ja yrityksiin palkattiin tie- tohallintopäälliköltä ja perustettiin tietohallin- to-osastoja, jotka vastaavat »tiedoista» ja tuke- vat »tietotyötä».

Tietohallinnosta tietämyksen hallintaan

Tiedon vaativin ja hyödyllisin muoto on tietä- mys. Tietämyskäsitteen selventämiseksi esitän pari määritelmää.

Data = yksinkertaista numeerispainotteista tietoa (tilastot, keskiarvot jne.).

Data ei sinällään kerro juuri mitään, koska se koskee yksityiskohtia. Se on tulkittava ja siitä on tehtävä johtopäätökset, vasta silloin datas- ta on hyötyä. Datan tulkinta edellyttää moni- mutkaisemapaa ja yleisempää tietoa yrityksen toiminnasta, tavoitteista, markkinoista, asiak- kaista jne. Tällaista yleistä tietoa sanomme tie- tämykseksi.

Tietämys = yleistä tietoa periaatteista, laina- laisuuksista, tuloksellisen toiminnan edellytyk- sistä jne. sekä kokemuksesta hankittua erikois- tietoa.

Tietämystä on kahdenlaista. Toisaalta on te- oreettista tietoa erilaisista toimintamekanismeis-

ta, lainalaisuuksista jne. Toisaalta on käytännöl- listä tietoa siitä, miten erilaisia asioita saadaan aikaan erilaisissa olosuhteissa.

Kun dataa tarkastellaan tietämyksen valos- sa, pystytään datan merkitystä arvioimaan, te- kemään hyödyllisiä johtopäätöksiä, analyyse- ja jne., eli saadaan informaatiota.

Informaatio = data + tietämys + johtopää- tökset.

Yritys seuraa tuottavuutaan, kulujaan, myyn- tiä, markkinoita jne. erilaisilla indikaattoreilla.

Tällaisen datan käsittelyyn on jo perinteisesti käytetty runsaasti tietotekniikkaa. Sen sijaan tietämys on jäänyt ihmisten pääomaksi. Tilan- ne on nyt kuitenkin muuttunut tekoälytutki- muksen ja etenkin siitä versonneen tietämys- tekniikan (knowledge technology) ansiosta.

Tietämystekniikka tarkoittaa erilaisia teknii- koita, ohjelmia jne. monimutkaisen tietämyk- sen hankkimiseksi, esittämiseksi ja soveltami- seksi.

Tietämystekniikan avulla yritykset pystyvät hallitsemaan tietämystään, eli saattamaan yri- tyksen piirissä kertyneen osaamisen ja »näke- myksen» yrityksen tai eri yksiköiden resurssik- si. Tietämyksen hallinta saattaa yrityksen tär- keimmän resurssin—tiedon—tuottavaan käyt- töön ja muuttaa sen tietyssä mielessä henkilöis- tä riippumattomaksi tuotteeksi.

100 Hautamäki: Verkostotalous. . . Kirjastotiede ja informatiikka 9 (4j — 1990

1

SIDOSRYHMÄT

I ALIHANKKIJAT

S3

S ¹

EMOYHTIÖ

I

ASIAKKAAT

KILPAILIJAT

MARKKINAT Kuva 2. Yrityksen ulkopuolisen verkoston aineksia.

Tietämyksen hallinnan alueet

Kysymystä tietämyksen hallinnasta voidaan lä- hestyä verkostotaloudesta käsin. Verkosto koostuu erilaisista yksiköistä eli agenteista ja nii- den välisistä vuorovaikutussuhteista eli tran- saktioista. Kutsun yksikön transaktiokentäksi niiden yksiköiden piiriä, joiden kanssa yksik- kö on transaktiosuhteessa, ja tässä piirissä esiin- tyviä transaktioita. Huomatkaa, että yksikön transaktiokenttä ei noudata yritysrajoja, vaan se sisältää tavallisesti osan yrityksen muista yk- siköistä ja osan yrityksen ulkopuolisesta trans- aktiokentästä.

Verkostotaloudessa agentit itsenäistyvät ja ar- vioivat oman transaktiokenttänsa kustannuk- sia ja tuottoja eli transaktiokentän kokonaiskit- kaa. Toisaalta agentit pyrkivät säilyttämään oman transaktiokenttänsa. Tästä syntyy tarve intensiiviseen kehitykseen eli oman transaktio- kentän vahvistamiseen ja tuottavuuden paran- tamiseen. Transaktiokentän ylläpitoja vahvis- taminen perustuu informaatioon: kentän tilaa ilmaisevaan dataan ja kentän kehitysmekanis- meja ja toimintakokemuksia kuvaavaan tietä- mykseen.

Verkostotalouden tarkastelukehikko houkut- telee esittämään muutamia informaatiota kos- kevia teesejä tai »lakeja».

Verkostotalouden ensimmäinen informaatiolaki

Jokainen yksikkö tarvitsee vähintäänkin sen ver- ran informaatiota, että se pystyy ylläpitämään transaktiokenttänsa.

Jos ja kun yritys tai muu yksikkö pyrkii muuttamaan transaktiokenttäänsä analysoimal- la mitä kannattaa tehdä itse ja mitä hankkia ul- kopuolelta (intensiivinen kasvu) ja laajenta- maan sitä esim. luomalla uusia asiakassuhtei- ta (ekstensiivinen kasvu), tarvitaan entistä enemmän informaatiota transaktiokitkan vä- hentämiseksi. Yleisesti ilmaisten yksikkö tar- vitsee tietoa oman transaktiokenttänsa ylittä- miseksi, eli se tarvitsee informaatiota, jota muilla yksiköillä, eritoten kilpailijoilla on.

Verkostotalouden toinen informaatiolaki

Intensiiviseen tai ekstensiiviseen kasvuun pyrkivä yksikkö tarvitsee informaatiota paitsi omasta tran- saktiokentästään myös kilpailijoiden transaktio- kentistä.

Informaatiokentän ja tietohallinnon eriytyminen

Yrityksen ja muiden organisaatioiden eri yksi-

Kirjastotiede ja informatiikka 9 (4) — 1990 Hautamäki: Verkostotalous. . . 101

Asiakaskohtainen palvelu

PALVELUTYYPPI

Standardi- Rutiini-

palvelu palvelu

Asiantuntija- kanava

PALVELU- KANAVA

Kenttä- kanava

Itsepalvelu- kanava

T

KOHDENNETT ERIKOIS- PALVELU

\

i

Liian raskas hallinto, korkeat kustan- nukset

1

I

, ; JOUSTAVA '

YHTENAIS-

| PALVELU

I -

I

Liian tekninen ratkaisu, suuret riskit

— i 1

i / ' - .

I / VAIVATON \ , 1 PIKA-

PALVELU

Kuva 3. Tehokkaat palvelustrategiat.

köillä on h y v i n erilaiset t r a n s a k t i o k e n t ä t . Pe- rinteisesti yritykset on mielletty keskitetysti j o h d e t t u i n a »avoimina systeemeinä», joissa kai-

killa yksiköillä on kiinteä roolinsa. Verkosto- taloudessa yritysten sisäisten y k s i k ö i d e n ulko- puoliset s u h t e e t , esim. s u h t e e t alihankkijoihin ja asiakkaisiin, m u r t a v a t kiinteän organisaation ja m u u t t a v a t yksiköiden p a i n o a r v o a . Koko yri-

t y k s e n t r a n s a k t i o k e n t t ä eriytyy yksiköittäin s u u r e s t i k i n . T ä m ä m e r k i t s e e m y ö s informaa- t i o k e n t ä n e r i y t y m i s t ä . Siksi ei voida enää pu- h u a abstraktisti koko yrityksen tietotarpeista tai yhtenäisestä tietohallinnosta. Jokaisen yksikön on hallittava o m a transaktiokenttänsä ja raken- nettava o m a t informaatiojärjestelmänsä. Lisäk- si on naiivia olettaa, että y r i t y k s e n eri yksiköt, k u t e n k e s k u s h a l l i n t o ja m y y n t i , antaisivat o m a n informaationsa k o k o yrityksen käyttöön.

Y h t e i s e n d a t a n spesifioiminen on h e l p o m p a a ja r i s k i t t ö m ä m p ä ä kuin liiketoimintatietämyk- sen, esim. erityisen a s i a k a s k o r t i s t o n luovut- t a m i n e n .

Eriytyvät palvelustrategiat johtavat tietohallinnon hajaantumiseen

Tietohallintostrategian t ä y t y y v e r k o s t o t a l o u - dessa p e r u s t u a palvelustrategiaan. Palvelustra- tegioilla t a r k o i t e t a a n organisaation tarjoamien palvelujen ja niille sopivien j a k e l u k a n a v i e n va- lintaa (ks. H a u t a m ä k i y m . 1990). Palvelut jae- taan k o l m e e n perustyyppiin: asiakaskohtaisiin, s t a n d a r d i - j a r u t i i n i p a l v e l u i h i n . Palvelujen ja- k e l u k a n a v a t v o i d a a n r y h m i t e l l ä asiantuntija- (välittäjä), k e n t t ä - j a i t s e p a l v e l u k a n a v i k s i . Pal- velustrategian ydin m u o d o s t u u tehokkaista pal- v e l u t y y p p i e n ja j a k e l u k a n a v i e n y h d i s t e l m i s t ä . Tehokkaita strategioita on periaatteessa kolme:

k o h d e n n e t t u j e n erikoispalvelujen, j o u s t a v i e n yhteinäispalvelujen ja v a i v a t t o m i e n pikapalve- lujen strategiat (kuva 3).

T i e t o h a l l i n n o n k a n n a l t a on t ä r k e ä ä , että eri- laiset organisaatiot tarvitsevat erilaisia tietojär- j e s t e l m ä r a t k a i s u j a (kuva 4). I n t e g r o i d u t tieto-

102 Hautamäki: Verkostotalous. . . Kirjastotiede ja informatiikka 9 (4) — 1990

0J G G -£

u G

#o

CG cö yi

"S

cd

o IB j>

13

Tietojärjestelmien luonne

Päätöksenteon Toimeenpanon Palvelun tuki väline media Asiantuntija

Välittäjä

Palvelu- henkilöstö

Asiakkaan suora yhteys

ERILLISET

TUKIJÄRJESTELMÄT Ulkopuolinen kilpailu

Ylimiehitetty verkko

Kyky ratkoa entistä monimutkai- sempia asiakasongelmia paranee

INTEGROIDUT TIETOJÄRJESTELMÄT

Yksinkertaiset palvelut tehostuvat ja nopeutuvat

Ulkopuolinen kilpailu Alimitoitetut

yhteydet

PALVELU VERKOT

Kuva 4. Tietojärjestelmien eriytyminen organisaatioiden mukaan.

järjestelmät tukevat toimeenpanoa, operatiivi- sia tarpeita tavanomaisissa konttori- ja virasto- tyyppisissä organisaatioissa. Tietohallinto-osas- tot ovat syntyneet keskitetyn atk:n aikakaudel- la 1970-ja 80-luvuilla. Nyt 1990-luvulla verkos- totalalous vahvistuu ja organisaatiokoot piene- vät eli kohdennetut erikoispalvelut tulevat yhä tär- keimmiksi. Niiden tietojärjestelmät ovat erillisiä tukijärjestelmiä, joiden kohdalla keskitetty tie- tohallinto on mahdottomuus.

Toisaalta itsepalvelut yleistyvät ja niiden pe- rustana olevat palveluverkot laajenevat. Ver- kot ovat yhteiskäyttöisiä, monien toimittajien ja palvelujen tarjoajien rahoittamia. Niiden ke- hittäminen ei ole enää organisaation sisäistä vaan organisaatioiden välistä toimintaa, ei mi- tään varsinaista tietohallintoa.

mm. puhujakoroketta, jolla puhuja voi pitää pa- pereitaan ja jonka ansiosta hän hallitsee kuuli- jansa. Siispä voimme käyttää termiä 'platform' seuraavasti:

Corporate knowledge platform = informaatio- koroke, josta yksikkö voi tarkkailla ja hallita transaktiokenttäänsä.

Transaktiokenttää vastaa aina tietty informaa- tiokenttä sisältöineen ja tietoyhteyksineen. In- formaatiokoroke on teknisesti ottaen tietämy- sasema, jossa on käytettävissä transaktiokentän tilaa koskevaa dataa ja yleisempää tietämystä transaktioiden hoitamisesta ja transaktiokentän kehityksestä. Näin siis informaatiokorokkeen avulla hallitaan yksikön informaatiokenttä ja luodaan tiedolliset edellytyksen transaktioken- tän hallitsemiseen.

Yrityksen tietämyksen hallintajärjestelmät

Hallintajärjestelmistä käytetään englannin kie- lessä usein termiä 'platform', joka tarkoitaa

Esimerkki informaatiokorokkeesta:

pankin kenttähenkilökunnan tietämysasema

Eräs suomalainen pankki on kehittänyt kont-

Kirjastotiede ja informatiikka 9 (4) — 1990 Hautamäki: Verkostotalous. . . 103

KESKUSHALLINTO

5

ARVOPAPAPERI- YKSIKÖT

KOULUTUSYKSIKÖT

Kuva 5. Pankin konttorin transaktiokenttään liittyvät tietotarpeet.

torihenkilökunnalle informaatiokorokkeen, jos- sa on runsaasti teoreettista ja käytännöllistä tie- toa k o n t t o r i n t r a n s a k t i o k e n t ä s t ä . K e n t ä n sisäl- töä esittää (osittain) k u v a 5.

I n f o r m a a t i o k o r o k e t o t e u t e t t i i n t i e t o k o n e - a v u s t e i s e n o p e t u s o h j e l m a n avulla, jotta y h t i ö n piirissä k e r t y n y t t ä o s a a m i s t a voitaisiin siirtää käytännöllisessä m u o d o s s a (learning b y doing).

Ohjelma k o r v a a erilaiset käsikirjat, yleiset kat- s a u k s e t p a n k k i t o i m i n t a a n , h i n n o i t t e l u o h j e e t j n e .

O h j e l m a n sisällöstä v o i d a a n m a i n i t a seuraa- vat osat:

1. Tietoa p a n k i n arvopaperitoiminnasta (orga- nisaatio, tuotteet, t o i m e e n p a n o t jne.) 2. Tietoa sijoittamisesta (sijoitustoiminnan pe-

riaatteet, m a r k i n n a t ) 3. V e r o t u s

4. Y h t i ö i d e n t o i m i n n a n ja o s a k e k u r s s i e n ar- viointi

5. M a r k k i n o i n t i ja m y y n t i t a i t o , asiakasana- lyysi

6. Sijoituskeskustelu

7. A r v o p a p e r i k a u p a n ja v e r o t u k s e n s a n a s t o .

Lisää aiheesta

Hautamäki, A. ja Kuusela, S., 'Älykkäät tietokone- avusteiset opetusohjelmat', STeP-88, Volume 2, Contributed Papers: Methodology, Helsinki, 1988, s. 6 8 7 - 6 9 4 .

Hautamäki, A, Mäkelin, M., Savaspuro, T., Seppä- nen. T. ja Vepsäläinen, A., Palvelustrategiat julki- sessa hallinnossa, Hyvinvointi 1990-luvulla. SITRA,

1990.

Lovio, R., Suomalainen menestystarina, Tietoteollisen verkostotalouden syntyminen, Hanki ja Jää, Helsin- ki, 1989.

Lyotard, J.-F., Tieto postmodernissa yhteiskunnassa, Vastapaino, Tampere, 1985.

Mäkelin, M. ja Vepsäläinen, A., Palvelustrategiat, Pal- veluorganisaation kehittäminen ja tietotekniikka, HM&V Research Oy, Espoo 1989.

Niiniluoto, I., Informaatio, tieto ja yhteiskunta, VKK, Helsinki, 1989.

Virtanen, T., 'Informaation lajit ja tietohallinto', Hal- linnon tutkimus 3, 1989, s. 180-212.

Williamson, O.E., The Economic Institutions of Capi- talism, Macmillan, New York, 1985.

Hyväksytty julkaistavaksi 16. 11. 1990.