Sairaanhoitajien perehdyttämisosaaminen ja sen mittaaminen - integratiivinen kirjallisuuskatsaus

(1)

UEF//eRepository

DSpace https://erepo.uef.fi

Rinnakkaistallenteet Terveystieteiden tiedekunta

2019

Sairaanhoitajien

perehdyttämisosaaminen ja sen

mittaaminen - integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Voutilainen, Niko

Tieteelliset aikakauslehtiartikkelit

© Suomen sairaanhoitajaliitto All rights reserved

https://sairaanhoitajat.fi/etu/tutkiva-hoitotyo/

https://erepo.uef.fi/handle/123456789/8006

Downloaded from University of Eastern Finland's eRepository

(2)

3 Tiivistelmä

Sairaanhoitajien perehdyttämisosaaminen ja sen mittaaminen – integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata uusien työntekijöiden perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaamista ja sen arvioinnissa käytettyjä mittareita.

Aineisto ja menetelmät: Integratiivisen kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin CINAHL-, Medline Ovid- ja PubMed-

tietokannoista vuosilta 2008–2018. Tietokantahakujen lisäksi käytettiin manuaalista hakua. Katsauksen aineisto muodostui 11 kansainvälisestä artikkelista ja se analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tulokset: Katsauksen tulosten perusteella voidaan todeta, että perehdyttämisosaaminen on moniulotteista ja sitä vahvistavat perehdyttäjän henkilökohtaiset, ammatilliset ja persoonalliset ominaisuudet sekä perehdyttäjäkoulutus. Katsauksessa löydettiin kuusi kansainvälistä perehdyttämisosaamista mittaavaa mittaria, joiden teoreettiset lähtökohdat ja psykometriset ominaisuudet ovat varioivia.

Päätelmät: Tietoa sairaanhoitajien perehdyttämisosaamisesta voidaan hyödyntää uusien työntekijöiden perehdyttäjien valinnassa ja täydennyskoulutuksen kehittämisessä. Perehdyttämisosaamisen mittaamiseksi tulee kehittää sellainen tutkimusinstrumentti, jonka avulla on mahdollista arvioida moniulotteista perehdyttämisosaamista.

Asiasanat: kirjallisuuskatsaus, mittari, osaaminen, perehdytys, sairaanhoitaja

Sairaanhoitajien perehdyttämisosaaminen ja sen mittaaminen – integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Niko Voutilainen, TtK, TtM-opiskelija, apulaisosastonhoitaja, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, HUS Helsingin yliopistollinen sairaala, leikkaussalit, teho- ja kivunhoito, nikovo@student.uef.fi

Toni Haapa, TtT, tutkimusylihoitaja, HUS Helsingin yliopistollinen sairaala, hoito- ja terveystieteiden tutkimuskeskus (NRC), toni.haapa@hus.fi

Krista Jokiniemi, TtT, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, krista.jokiniemi@uef.fi

Voutilainen N, Haapa T & Jokiniemi K. 2019. Sairaanhoitajien perehdyttämisosaaminen ja sen mittaaminen – integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkiva Hoitotyö 17(4), 3–13.

Abstract

Orientation competence of nurses` working as preceptors for new employees and the measurement of orientation competence – an integrative literature review

Niko Voutilainen, BNsc, Toni Haapa, PhD, Krista Jokiniemi, PhD Aim: The aim of this study was to describe the orientation competence of registered nurses’ working as preceptors for new employees and instruments for assessing the orientation competence.

Data and methods: The data search for integrative literature review was conducted using CINAHL, Medline Ovid and PubMed databases between the years 2008 and 2018. In addition, a manual search was used. The retrieved data consisted of 11 original articles which were analyzed by using an inductive content analysis.

Results: Based on the results of this review, it can be stated, that the orientation competence of registered nurses’ working as preceptors for new employees comprises several dimensions.

Additionally, it is strengthened by personal and professional characteristics of the preceptor as well as preceptor education. Six internationally developed instruments for assessing the orientation competence were found. Those instruments vary in terms of theoretical frameworks and psychometric properties.

Conclusions: Knowledge regarding the orientation competence of registered nurses’ can be used when appointing preceptors for new employees and developing a continuing education. In order to assess the orientation competence, a research instrument must be developed that enables the assessment of multidimensional orientation competence.

Keywords: literature review, instrument, competence, orientation, registered nurse

Hyväksytty julkaistavaksi 1.10.2019.

Voutilainen N, Haapa T & Jokiniemi K. 2019. Sairaanhoitajien perehdyttämisosaaminen ja sen mittaaminen – integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkiva Hoitotyö 17(4), 3–13.

(3)

4

P

erehdyttämisellä tarkoitetaan opastamista työhön, työtehtä- viin ja -ympäristöön (Rush ym.

2013, Lindfors ym. 2018) joko uuden työsuhteen alussa tai työtehtävien vaihtuessa. Perehdyttä- minen voi kestää muutamista päivistä (Peltokoski 2016) viikkoihin, kuukausiin tai vuoteen (Park ym. 2010, Rush ym.

2013). Perehdyttäminen määritellään työnantajan velvollisuudeksi ja siitä sää- detään muun muassa Työturvallisuus- laissa (728/2002). Työnantajan tulee huolehtia siitä, että perehdytykseen on käytettävissä riittävästi resursseja (Lindfors ym. 2018). Uuden työntekijän perehdytysprosessin on todettu olevan moniulotteinen kokonaisuus, jossa pe- rehdyttäjinä toimivilla sairaanhoitajilla on keskeinen rooli (Rush ym. 2015, Peltokoski 2016, Valizadeh ym. 2016).

Aiheen arkipäiväisyydestä huolimatta perehdytystä ilmiönä on vähän tutkittu hoitotieteessä (Peltokoski ym. 2016).

Perehdytyksen lähikäsitteenä on men- torointi, joka tarkoittaa pidempi jaksois- ta ammatillisen kehittymisen tukemista (Pasila ym. 2017).

TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Laadukas perehdytysprosessi muodos- tuu perehtyjän yksilöllisten osaamistar- peiden tunnistamisesta, perehdytyksen tavoitteellisuudesta ja sen vakioidusta sisällöstä sekä jatkuvasta arvioinnista (Peltokoski 2016). Perehdyttäjillä on keskeinen rooli perehdytysprosessin toteuttamisessa (Rush ym. 2013, Rush ym. 2015, Strauss ym. 2016). Erityi- sesti vastavalmistuneet sairaanhoitajat kokevat perehdyttäjän tärkeänä osana perehdytystä. Perehdyttäjällä on todettu olevan ratkaiseva merkitys siinä, millai- sena vastavalmistuneet sairaanhoitajat kokevat työuransa alkuvaiheen. (Pasila ym. 2017.) Perehdyttäjien pedagogista osaamista pidetään keskeisempänä tekijänä, kuin esimerkiksi heidän luku- määräänsä (Rush ym. 2015). Tässä katsauksessa sairaanhoitajan perehdyttä- misosaamisen katsottiin muodostuvan perehdyttäjän toiminnasta ja roolista sekä niistä tiedoista, taidoista ja asen- teista, joita hän tarvitsee uuden työn- tekijän perehdyttämisessä (Lankinen 2013, Tuomikoski & Kääriäinen 2016).

Aiemman tutkimustiedon perusteella tiedetään, että perehdyttäjät tarvitsevat

HAKUSANAT:

(preceptor or preceptorship or mentor or mentorship) AND (professional competence or mentoring competency or clinical competence or educational competency or teaching skills or clinical teaching competencies or competence or competency assessment) AND (education, nursing or employee orientation or orientation or induction or introduc- tion)

AIKARAJAUS:

Julkaistu vuonna 2008–2018 HAKUTULOKSET:

CINAHL (n=130) Medline Ovid (n=319) PubMed (n=466) Yhteensä (n=915)

Otsikon perusteella valitut (n=86)

Abstraktin perusteella valitut (n=18)

Koko tekstin perusteella valitut (n=7)

Manuaalisen haun tuloksena valitut (n=4)

Kirjallisuuskatsaukseen valitut alkuperäistutkimukset (n=11)

SISÄÄNOTTOKRITEERIT:

Vastaa asetettuihin tutkimuskysymyksiin

Noudattaa PICo-asetelmaa, jossa:

– P (osallistuja)=sairaanhoitaja (ml.

kätilö)

– I (kiinnostuksen kohteena oleva ilmiö)=perehdyttämisosaaminen ja/

tai sen mittaaminen

– Co (konteksti)=uuden työntekijän perehdyttäminen tai perehdyttämi- nen työtehtävien vaihtuessa Tieteellinen tutkimusartikkeli vertaisar- vioidussa lehdessä

RAJAUKSET (yhteensä 24 artikkelia):

Julkaistu muulla kuin suomen, englannin tai ruotsin kielellä (n=1)

Tietokantojen päällekkäiset hakutulokset (n=23)

SYYT POISSULKEMISELLE (yhteensä 805 artikkelia):

Ei vastaa tutkimuskysymyksiin (n=786) Ei noudata PICo-asetelmaa (n=18) Ei-tieteellinen tutkimusartikkeli (n=1)

RAJAUKSET (yhteensä 4 artikkelia):

Julkaistu muulla kuin suomen, englannin tai ruotsin kielellä (n=1)

Artikkelin kokoteksti ei ole saatavissa sähköisenä versiona (n=3)

SYYT POISSULKEMISELLE (yhteensä 64 artikkelia):

Ei vastaa tutkimuskysymyksiin (n=49) Ei noudata PICo-asetelmaa (n=14) Ei-tieteellinen tutkimusartikkeli (n=1)

SYYT POISSULKEMISELLLE (yhteensä 11 artikkelia):

Ei noudata PICo-asetelmaa (n=4) Ei-tieteellinen tutkimusartikkeli (n=7)

Kuvio 1. Alkuperäistutkimusten valintaprosessi.

formaalia koulutusta (Rush ym. 2013) sekä asianmukaista tukea suoriutuak- seen perehdytystehtävästään (Valizadeh ym. 2016).

Perehdytyksen vaikutuksien tie- detään olevan kaksitasoisia, ylhäältä ne lisäävät henkilökunnan pysyvyyttä, mutta toisaalta ne edistävät uusien työntekijöiden osaamista ja itseluotta- musta (Park & Jones 2010, Peltokoski 2016). Laadukkaan perehdytyksen avulla voidaan edistää sekä työpaikkaan että ammattiin sitoutumista ja näin ollen

vähentää rekrytoinnista aiheutuvia kustannuksia (Flinkman 2014, Chen &

Lou 2014, Peltokoski ym. 2016). Hyvin toteutetun perehdytyksen avulla on mahdollista tukea uusien hoitotyönteki- jöiden ammatillista osaamista ja kliinistä päätöksentekotaitoa (Rush ym. 2015) sekä näin olleen edistää laadukasta ja turvallista potilashoitoa (Chen & Lou 2014, Peltokoski 2016).

Terveydenhuollossa tarvitaan näyt- töön perustuvia perehdytyskäytänteitä (Rush ym. 2013), mutta perehdytykseen

(4)

5

Mitä tutkimusaiheesta jo tiedetään?

• Hyvin toteutettu perehdytys luo perustan työtehtävien hallinnalle ja ammatissa kehittymiselle sekä edistää työntekijän sitoutumista työpaik- kaan ja potilaan hoidon turvallisuutta.

• Uuden työntekijän perehdyttäjinä toimivilla sairaanhoitajilla on tärkeä rooli perehdytysprosessissa.

• Perehdytys on verrattain vähän tutkittu ilmiö hoitotieteessä ja perehdyt- täjiltä edellytettävästä osaamisesta ei ole jäsennettyä tutkimustietoa.

Mitä uutta tietoa tutkimus tuottaa?

• Perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaaminen käsittää yksilöllisen oppimisprosessin ohjausosaamisen, vuorovaikutus-, perehdytysmentelmä-, reflektio-, palautteenanto- ja arviointiosaamisen.

• Perehdyttäjäkoulutukseen osallistuminen vahvistaa perehdyttämisosaa- mista.

• Perehdyttämisosaamisen mittaamiseen on kehitetty useita kansainväli- siä mittareita.

Miten tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön käytännön, koulutuksen ja/tai johtamisen kehittämisessä?

• Uusien työntekijöiden perehdytystä suunniteltaessa on tarpeen kiin- nittää huomiota siihen, että perehdyttäjiksi nimettävät sairaanhoitajat omaavat perehdytystehtävässä tarvittavia henkilökohtaisia ja ammatillisia ominaisuuksia.

• Perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaamista tulee vahvistaa osaamisperustaisella täydennyskoulutuksella.

• Osaamisen johtamisessa tulee tunnistaa perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaamisen tarpeet sekä huolehtia heidän työhyvinvoinnistaan.

kohdistuva hoitotieteellinen tutkimus on vielä vähäistä (Peltokoski ym. 2016).

Aiempi tutkimus on pitkälti keskittynyt perehtyvien sairaanhoitajien näkökul- maan (Pasila ym. 2017, Lindfors ym.

2018) ja erilaisiin perehdytysohjelmiin (Rush ym. 2013, Rush ym. 2015, Strauss ym. 2016). Sairaanhoitajien opiskelija- ohjausosaamisesta ja sen arvioinnista on jonkin verran tutkittua tietoa (Tuomi- koski & Kääriäinen 2016, Tuomikoski ym.

2018a, Tuomikoski ym. 2018b), mutta perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien roolista ja ydinosaamisesta tarvitaan lisää tutkittua tietoa (Peltokoski 2016).

Tietoa tarvitaan myös sairaanhoitajien perehdyttämisosaamisen arvioinnissa käytettävistä mittareista, sillä osaamis- mittareiden avulla voidaan tunnistaa osaamisen nykytaso ja osaamistarpeet (Lankinen 2013). Lisäksi eri toimintaym- päristöissä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaamista olisi mahdollista vertailla, mikäli käytössä olisi sama osaamismittari, mutta toistaiseksi näistä mittareista tiedetään vähän (Hu ym. 2011).

TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata uusien työntekijöiden perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttä- misosaamista ja sen arvioinnissa käytet- tyjä mittareita. Tutkimuksen tavoitteena oli jäsentää tietoa uusien työntekijöiden perehdyttämisessä tarvittavasta osaamisesta ja löytää mittareita sairaanhoitajien perehdyttämisosaamisen arviointiin. Tietoa voidaan hyödyntää uusien työntekijöiden perehdytyksen laadun varmistamisessa ja kehittämisessä, perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien täydennyskoulutuksessa, osaamisen johtamisessa sekä aihealueen tutkimuksessa.

Tutkimuskysymykset olivat:

1. Millaista on uusien työntekijöiden perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaaminen?

2. Millaisia mittareita on käytetty uusien työntekijöiden perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaa- misen arvioinnissa?

TUTKIMUSMENETELMÄ Alkuperäistutkimusten haku- ja valintaprosessi

Integratiivinen kirjallisuuskatsaus valittiin tutkimusmenetelmäksi, koska sen avulla oli mahdollista tuottaa kokonais- valtainen kuvaus tutkittavasta ilmiöstä sisällyttämällä katsaukseen eri menetelmin tehtyjä alkuperäistutkimuksia (Whit- temore & Knafl 2005, Hopia ym. 2016).

Tutkimuskysymykset ohjasivat tietokantojen ja hakusanojen valintaa. Alustava tiedonhaku Medic-tietokannasta osoitti, ettei aihetta ollut tutkittu kansallisesti, joten alkuperäistutkimuksia haettiin kan- sainvälisistä CINAHL-, Medline Ovid- ja PubMed-tietokannoista. Haut toteutettiin informaatikon avustuksella ja niissä käytettiin perehdyttäjään, osaamiseen ja perehdytykseen liittyviä hakusanoja (kuvio 1). Haut rajattiin vuosina 2008–

2018 julkaistuihin englannin-, ruotsin- tai suomenkielisiin artikkeleihin, joista oli

saatavilla kokoteksti. Lisäksi tietokan- tahakuja täydennettiin manuaalisella haulla, joka kohdistui valittujen alkupe- räistutkimusten lähdeluetteloihin.

Katsauksen alkuperäistutkimukset valittiin vaiheittain etukäteen määritel- tyjen sisäänottokriteerien avulla: vastaa tutkimuskysymyksiin, noudattaa PICo-asetelmaa, on tieteellinen tutkimusartikkeli (kuvio 1). Kaksi tutkijaa teki alkuperäistutkimusten valinnat ja niistä keskusteltiin tutkimusryhmässä.

Tietokantahakujen tuloksena löydettiin 915 viitettä, joista otsikon perusteella valittiin 86, tiivistelmän 18 ja koko- tekstin seitsemän. Manuaalisen haun perusteella katsaukseen valittiin neljä artikkelia. Katsaukseen valittiin yhteensä 11 sisäänottokriteerit täyttänyttä alkupe- räistutkimusta.

(5)

6

Taulukko 1. Katsaukseen valitut alkuperäistutkimukset.

Tutkimuksen teki-

jät, vuosi, maa Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät Tutkimuksen keskeiset tulokset Laatu- pisteet Bengtsson &

Carson 2015, Ruotsi

Tutkia perehdyttäjien odotuksia ja koulutustarpeita kehitettäessä täydennyskoulutusta perehdyttäjille.

Puolistrukturoitu kyselytutkimus.

Kyselyyn vastasi 64 opetustoiminnasta kiinnostunutta ja perehdyttäjäkoulutukseen osallistunutta henkilöä.

Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin.

Tutkittavat kokivat, että perehdyttäjät tarvitsevat tietoja sekä taitoja opetus- ja oppimisstrategioista, reflektiivisestä ja kriittisestä päättelystä, kommunikoinnista, perehdyttämisestä ja perehdyttäjän roolista. Itsearviointi sekä palautteen antaminen ja vastaanottaminen olivat myös niitä asioita, joista kaivattiin enemmän tietoa, sillä ne korostuvat perehdytystehtävässä.

7/10a

Chen ym. 2016, Kiina

Kuvata

kirjallisuuskatsauksen avulla eri aloilla käytössä olevia perehdyttämisen arviointityökaluja (mittareita).

Integroiva kirjallisuuskatsaus.

Aineistona 28 tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät perehdyttämisen arviointityökaluja (22 mittaria).

Katsauksen mukaan perehdyttämisen mittaaminen hoitotyössä on alkanut kohdistua yksityiskohtaisempiin ilmiöihin ja näitä tarkoituksia varten on tuotettu uusia mittareita.

Useimmat mittarit ovat sisältö- ja rakennevaliditeettinsa puolesta luotettavia, joskin niiden osalta tarvitaan vielä kokonaisvaltaisempaa ja kehittyneempää testausta.

7/10b

Hishinuma ym.

2016a, Japani

Kehittää mittari kätilöiden perehdyttämisosaamisen arviointiin ja varmistaa sen luotettavuus.

Strukturoitu kyselytutkimus.

Kyselyyn vastasi 1004 perehdyttäjänä toiminutta kätilöä. Aineisto

analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Tutkimuksessa tuotettiin MCCM- mittari, joka mittaa kätilöiden perehdyttämisosaamista. MCCM- mittarin käsitteellinen viitekehys pitää sisällään perehdyttäjän ammatillisen osaamisen, personallisuuden piirteet ja opetusosaamisen. Mittari koostuu kolmesta osamittarista ja siinä on yhteensä 41 muuttujaa. Mittarin validiteetti ja reliabiliteetti saivat tukea tilastollisista analyyseista.

3/9c

Hishinuma ym.

2016b, Japani

Tutkia tekijöitä, jotka määrittävät perehdyttäjän

perehdyttämisosaamista uusien kätilöiden perehdytyksessä.

Kyselyyn vastasi 451 perehdyttäjänä toiminutta kätilöä. Aineisto

analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Ollakseen pätevä perehdyttäjä, kätilöllä tulee olla kliinistä osaamista ja kykyä reflektoida omaa toimintaansa positiivisesti. Lisäksi hänellä tulee olla valmius jakaa omaa osaamistaan muille ja tukea tekemällä oppimista.

Pätevän perehdyttäjän ominaisuuksiin liittyivät myös johtamistaitojen omaaminen sekä helposti lähestyttävyys.

5/9c

Horton ym. 2012, Yhdysvallat

Selvittää perehdyttäjä- koulutuksen vaikutuksia perehdyttäjien perehdytysvalmiuteen.

Selvittää perehdyttäjien saaman tuen määrää sekä perehdyttämiseen liittyvän stressin syitä.

Puolistrukturoitu kyselytutkimus.

Kyselyyn vastasi 171 perehdyttäjäkoulutukseen osallistunutta

sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Perehdytyskoulutukseen osallistuneet olivat paremmin valmistautuneita toimimaan perehdyttäjinä sekä vaikuttavampia perehdyttämisessä.

Perehdyttäjät kokevat suurta vastuuta potilaista ja perehtyjistä. Perehdyttäjät haluavat säilyttää tasapainon potilaan hyvän hoidon ja perehtyjän oppimisen edistämisen välillä.

1/9c

Panzavecchia &

Pearce 2014, Iso-Britannia

Selvittää miten perehdyttäjät käsittävät oman roolinsa ja miten heitä tuetaan uuden työntekijän perehdyttämisessä.

Puolistrukturoitu kyselytutkimus sekä puolistrukturoitu haastattelututkimus.

Kyselyyn vastasi 11 perehdyttäjää ja haastatteluun osallistui 5 perehdyttäjää. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin.

Tutkimuksen tuloksena oli kolme teemaa: perehdyttäjän rooliin liittyvän valmistautumisen puute, perehdyttäjän roolin ulottuvuudet ja rooliin liittyvät odotukset sekä perehdyttäjän rooliin liittyvät haasteet.

Tutkittavat kokivat, että perehdyttäjän rooli on ohjaaja, neuvoja ja roolimalli.

Tutkittavat kokivat, että perehdyttäjiltä odotetaan perehtyjän tukemista, kannustamista, rohkaisemista sekä perehtyjän tarpeisiin vastaamista.

7/10a

(6)

7

Tutkimuksen teki-

jät, vuosi, maa Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät Tutkimuksen keskeiset tulokset Laatu- pisteet Richards & Bowles

2012, Yhdysvallat

Lisätä ymmärrystä perehdyttäjän toiminnasta ja heidän kokemuksistaan uuden työntekijän perehdytyksessä.

Puolistrukturoitu haastattelututkimus.

Haastatteluun osallistui kuusi

perehdyttäjänä toiminutta sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin.

Perehdyttämisen ydinkategorian muodosti altruistinen vastuu ammatin suuremmasta hyödystä. Tätä kuvasivat kolme teemaa: ammatillinen sitoutuminen, nuoremman sukupolven kasvattaminen sekä teorian ja käytännön integraatio.

8/10a

Sandau ym. 2011, Yhdysvallat

Tutkia pakollisen perehdyttäjäkoulutuksen vaikutuksia

perehdyttäjien itsearvioituun varmuuteen ja tyytyväisyyteen toimia perehdyttäjänä.

Kvasikokeellinen interventiotutkimus, jossa aineisto kerättiin tutkijoiden itsensä kehittämällä mittarilla.

Tutkimus kohdistui perehdyttäjiin, joista 431 oli tutkimusryhmässä (ennen interventiota n=300 ja jälkeen n=131) ja 74 vertailuryhmässä.

Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Pakollinen perehdyttäjäkoulutus paransi tilastollisesti merkitsevästi perehdyttäjien suoriutumista kaikilla viidellä perehdyttäjän roolin osa- alueella: kyvykkyys perehdyttää uutta hoitajaa, kriittiseen ajatteluun valmentaminen, persoonaltaan erilaisten perehdytettävien kanssa työskentely, oppimistyyleiltään erilaisten perehdytettävien kanssa työskentely, kulttuuritaustaltaan erilaisten perehdytettävien kanssa työskentely sekä positiivisen ja rakentavan palautteen antaminen perehdytettävälle.

3/9d

Sandau & Halm 2011, Yhdysvallat

Tutkittiin pakollisen perehdyttäjäkoulutuksen vaikutuksia

perehdyttäjiin.

Kvasikokeellinen interventiotutkimus, jossa aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella.

Tutkimus kohdistui perehdyttäjiin, joista 431 oli tutkimusryhmässä (ennen interventiota n=300 ja jälkeen n=131) ja 74 vertailuryhmässä.

Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin.

Pakollinen perehdyttäjäkoulutus auttoi lisäämään perehdyttäjien tietämystä ja vaikutti heidän asenteisiinsa sekä taitojensa kehittymiseen.

Tutkittavat olivat koulutuksen jälkeen halukkaampia toimimaan perehdytystehtävässään ja he muuttivat omia toimintatapojaan, esimerkiksi alkamalla kannustamaan perehtyjiä kriittiseen ajatteluun tai olemalla enemmän avoimia perehtyjän näkökulman huomioon ottamiselle.

7/10a

Weng ym. 2010,

Taiwan Tutkia perehdyttämiseen

liittyvien toimintojen vaikutusta uuden työntekijän työtyytyväisyyteen ja sitoutumiseen organisaatioon.

Kyselyyn vastasi 306 hiljattain rekrytoitua sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Tutkittavat kokivat saavansa eniten hyötyä perehdyttäjän antamasta roolimallista. Lisäksi perehdyttämiseen liittyvistä toiminnoista perehdyttäjän antama roolimalli ja perehtyjän urakehityksen edistäminen vaikuttivat positiivisesti hiljattain rekrytoitujen sairaanhoitajien työtyytyväisyyteen ja organisaatioon sitoutumiseen.

3/9c

Ya-Lin ym. 2012, Taiwan

Selvittää hallintakäsityksen, itseohjautuvan oppimisen ja itsearvioidun

opetusosaamisen yhteyksiä perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien keskuudessa.

Kyselyyn vastasi 242 perehdyttäjänä toimivaa sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Perehdyttäjien itsearvioitu opetusosaamisen taso oli hieman keskimääräistä parempaa (ka 4.03, asteikolla 1–5). Tutkimus osoitti, että yli 40-vuotiaat, naimisissa olevat, yli 10 vuotta työkokemusta ja sisäisen hallinnantunteen omaavat sekä omasta tahdostaan perehdyttäjänä toimivat arvioivat opetusosaamisensa korkeammaksi. Lisäksi itseohjautuva oppiminen korreloi positiivisesti opetusosaamisen kanssa.

2/9c

a = JBI QARI Qualitative Assessment and Review Instrument b = JBI Critical Appraisal Checklist for Systematic Reviews c = JBI MAStARI Descriptive/Case Series Studies d = JBI MAStARI Comparable Cohort/Case-control Studies

(7)

8

Katsauksen aineiston kuvaus ja laadun arviointi

Aineiston alkuperäistutkimuksista (n=11) kuusi edusti määrällistä tutkimuspe- rinnettä ja neljä laadullista. Integratiivi- sen kirjallisuuskatsauksen mukaisesti aineistoon voitiin liittää myös yksi kirjallisuuskatsaus (Whittemore & Knafl 2005, Hopia ym. 2016), sillä tämä tuotti tietoa perehdyttämisosaamisen arvioinnissa käytetyistä mittareista (tutkimus- kysymys kaksi). Kirjallisuuskatsauksen mukaan ottamista puolsi myös se, ettei se sisältänyt samoja alkuperäistutkimuk- sia kuin tässä katsauksessa. Kyseisessä kirjallisuuskatsauksessa olleista mittareista (n=22) viisi liitettiin tähän katsaukseen ja niiden valinnassa hyödynnet- tiin tämän katsauksen PICo-asetelmaa.

Alkuperäistutkimuksista viisi oli julkaistu Aasiassa, neljä Yhdysvalloissa ja kaksi Euroopassa. (Taulukko 1.)

Katsauksessa käytetyn tiedon luotet- tavuuden arvioimiseksi (Whittemore &

Knafl 2005, Hopia ym. 2016) valittujen alkuperäistutkimusten laatu arvioitiin Joanna Briggs Instituutin englannin- kielisillä arviointikriteereillä (JBI 2011, 2014). Laadun arviointi tehtiin tutki- musryhmässä kahden toisistaan riippu- mattoman tutkijan toimesta. Kriteerien toteutumista arvioitiin asteikolla kyllä tai ei ja jokaiselle alkuperäistutkimukselle laskettiin laatupisteet. Laatupisteet vaih- telivat kuvailevissa määrällisissä tutkimuksissa yhdestä viiteen pisteeseen ja laadullisissa tutkimuksissa seitsemästä kahdeksaan pisteeseen. Kohortti- tai tapaus-kontrolli -tutkimus sai kolme laatupistettä ja järjestelmällinen katsaus seitsemän (taulukko 1). Laadun arviointia ei käytetty sisäänottokritee- rinä, koska laatupisteet kuvasivat ainoastaan alkuperäistutkimusten menetel- mällistä laatua, muttei sitä, miten hyvin ne vastasivat tutkimuskysymyksiin.

(Whittemore & Knafl 2005, Hopia ym.

2016.)

Katsauksen aineiston analysointi Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä (Kylmä & Juvakka 2012, Polit & Beck 2018). Analyysi aloi- tettiin taulukoimalla alkuperäistutki- musten tekijät, toteuttamisajankohta ja -paikka, tarkoitus, tutkimusmenetelmät sekä tulokset. Seuraavaksi tunnistettiin analyysiyksiköt eli ilmaukset tai ajatus-

kokonaisuudet, jotka kuvasivat sairaanhoitajien perehdyttämisosaamista sekä perehdyttämisosaamista arvioivia mittareita ja niiden ominaisuuksia. Aineistosta alleviivattiin merkitykselliset ilmaukset sekä ajatuskokonaisuudet ja ne pelkis- tettiin. Tutkimuskysymykseen yksi liit- tyviä pelkistyksiä muodostui yhteensä 184 ja tutkimuskysymykseen kaksi 39.

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyvät pelkistykset ryhmiteltiin sisällöl- lisen samankaltaisuuden mukaan 60 alaluokkaan (kuten rakentavan palautteen antaminen perehtyjälle), 10 yläluokkaan (kuten palautteenanto-osaaminen) ja kahteen pääluokkaan (kuten perehdytys- osaamisen eri ulottuvuudet) (kuvio 2).

Toiseen tutkimuskysymykseen liittyvät pelkistykset ryhmiteltiin vastaavalla tavalla 11 alaluokkaan (kuten mittarin validiteetin testaus) ja kolmeen ylä- luokkaan (kuten mittarin psykometriset ominaisuudet) (taulukko 2). Alkuperäis- tutkimusten tuloksia verrattiin syste- maattisesti sisällönanalyysin tuloksiin ilmausten sisällön säilymisen varmista- miseksi ja luokat nimettiin niiden sisältöä kuvaavilla käsitteillä.

TULOKSET Sairaanhoitajien

perehdyttämisosaamisen eri ulottuvuudet

Aiemman tutkimustiedon mukaan pereh- dyttämisosaamisen ulottuvuuksia ovat perehtyjän yksilöllisen oppimisprosessin ohjausosaaminen, vuorovaikutusosaami- nen, perehdytysmenetelmäosaaminen, reflektio-osaaminen, palautteenanto- osaaminen sekä arviointiosaaminen (kuvio 2).

Perehtyjän yksilöllisen oppimispro- sessin ohjausosaamisella tarkoitetaan perehtyjän aikaisemman kokemuksen huomioon ottamista (Hishinuma ym.

2016a, Hishinuma ym. 2016b). Lisäksi se tarkoittaa perehtyjän yksilöllisten tarpei- den, kuten oppimistyylin, huomioimista (Sandau & Halm 2011, Richards & Bow- les 2012, Panzavecchia & Pearce 2014, Hishinuma ym. 2016a). Perehdyttäjän on osattava työskennellä persoonaltaan, oppimistyyliltään (Sandau ym. 2011, San- dau & Halm 2011), kulttuuritaustaltaan (Sandau ym. 2011) ja iältään (Richards

& Bowles 2012) erilaisten perehtyjien kanssa. Perehtyjän yksilöllisen oppimisprosessin ohjausohjaaminen tarkoittaa

myös perehdyttäjän taitoa ohjata kysy- mällä perusteluita suorien vastausten sijaan (Sandau & Halm 2011, Hishinuma ym. 2016a) sekä ohjata perehtyjää kriittiseen ajatteluun (Sandau ym. 2011, San- dau & Halm 2011, Bengtsson & Carlsson 2015). Lisäksi perehdyttäjän on osattava rohkaista ja kannustaa perehtyjää kehittymiseen (Weng ym. 2010, Richards &

Bowles 2012, Panzavecchia & Pearce 2014) sekä tekemällä oppimiseen (Hishi- numa ym. 2016a, Hishinuma ym. 2016b).

Perehtyjän yksilöllisen oppimisprosessin ohjausohjaaminen edellyttää ymmär- rystä perehtyjän ajatuksista ja toiminnasta (Horton ym. 2012).

Vuorovaikutusosaamiseen sisältyy turvallisen oppimisympäristön luomi- nen (Richards & Bowles 2012, Ya-Lin ym.

2012) sekä luotettavan ja kunnioittavan perehdytyssuhteen muodostaminen (Weng ym. 2010). Perehdyttäjän vuo- rovaikutusosaamista luonnehtii se, että perehdyttäjä toimii roolimallina pereh- tyjälle (Weng ym. 2010, Panzavecchia &

Pearce 2014). Lisäksi perehdyttäjä tarvitsee johtamis- (Hishinuma ym. 2016b) ja kommunikaatiotaitoja (Sandau & Halm 2011, Horton ym. 2012, Bengtsson &

Carlsson 2015). Lisäksi tämä edellyttää erilaisten kommunikaatiostrategioiden tuntemusta ja hallintaa (Sandau & Halm 2011, Horton ym. 2012, Bengtsson &

Carlsson 2015).

Perehdytysmenetelmäosaaminen tarkoittaa päivittäisten opetustehtä- vien suunnittelua (Sandau & Halm 2011, Horton ym. 2012). Perehdyttäjältä edel- lytetään taitoa edetä perusteista moni- mutkaisempiin sisältöihin. Perehdyttäjän ydinosaamista on teorian ja käytännön yhdistäminen (Richards & Bowles 2012), perehtyjän tietämyksen lisää- minen (Panzavecchia & Pearce 2014), perehtyjän tukeminen (Weng ym. 2010, Richards & Bowles 2012, Panzavecchia

& Pearce 2014), ohjaaminen (Richards

& Bowles 2012, Panzavecchia & Pearce 2014) ja neuvominen (Panzavecchia &

Pearce 2014) sekä opetettavien sisäl- töjen demonstroiminen (Ya-Lin ym.

2012, Bengtsson & Carlsson 2015).

Lisäksi perehdyttäjä tarvitsee tietoa aikuisen oppimisesta ja opetusstrate- gioista (Bengtsson & Carlsson 2015) sekä perehdyttäjän oman opetusosaamisen ymmärtämistä elinikäisen oppimisen näkökulmasta (Ya-Lin ym. 2012,

(8)

9

Bengtsson & Carlsson 2015, Hishinuma ym. 2016a, Hishinuma ym. 2016b).

Reflektio-osaaminen tarkoittaa perehdyttäjänä toimivan sairaanhoitajan tietämystä reflektiosta (Bengtsson &

Carlsson 2015) ja taitoa reflektoida omaa toimintaansa (Bengtsson & Carlsson 2015, Hishinuma ym. 2016a, Hishinuma ym. 2016b). Toisaalta se tarkoittaa sitä, että perehdyttäjä kannustaa perehty- jää reflektoimaan omaa toimintaansa (Bengtsson & Carlsson 2015).

Palautteenanto-osaaminen pitää sisällään taidon antaa perehtyjälle väli- töntä (Sandau & Halm 2011), positii- vista (Sandau ym. 2011, Panzavecchia

& Pearce 2014, Hishinuma ym. 2016a) sekä rakentavaa palautetta (San- dau ym. 2011, Bengtsson & Carlsson 2015).

Perehdyttäjänä toimivan sairaan- hoitajan arviointiosaamista puolestaan kuvaa perehtyjän toiminnan arvioiminen (Horton ym. 2012, Bengtsson & Carlsson 2015). Arviointiosaamista tarvitaan myös haastaviin perehdytyksen arviointikes- kusteluihin osallistumisessa (Bengtsson

& Carlsson 2015). Perehdyttäjän arviointiosaamista on myös se, että pereh- dyttäjällä on taitoa ohjata perehtyjää kriittiseen itsearviointiin (Bengtsson

& Carlsson 2015). Arviointiosaamisen edellytyksenä on, että perehdyttäjällä on tietoa oppimisen arvioinnin periaat- teista ja sen menetelmistä (Bengtsson

& Carlsson 2015).

Sairaanhoitajien

perehdyttämisosaamista vahvistavat tekijät

Aiemman tutkimustiedon perusteella perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaamista vahvista- via tekijöitä ovat perehdyttäjän henkilö- kohtaiset ja ammatilliset ominaisuudet.

Lisäksi perehdyttämisosaamista vahvistavat perehdyttäjän persoonallisuuden piirteet sekä perehdyttäjäkoulutukseen osallistuminen. (Kuvio 2.)

Perehdyttäjän henkilökohtaiset omi- naisuudet, joiden tiedetään vahvistavan perehdyttämisosaamista, ovat perehdyt- täjän työkokemus, ikä, perehdyttämi- sen vapaaehtoisuus, sisäisen hallinnan tunne, siviilisääty sekä itseohjautuvuus.

Esimerkiksi yli 10 vuotta työkokemusta ja sisäisen hallinnantunteen omaavat sekä omasta tahdostaan perehdyttäjänä toi-

mivat arvioivat opetusosaamisensa korkeammaksi. (Ya-Lin ym. 2012.) Osaavan perehdyttäjän ammatillisia ominaisuuk- sia kuvaavat puolestaan vahva ammatil- lisuus ja ammattiin sitoutuminen (Weng ym. 2010, Richards & Bowles 2012, Hishi- numa ym. 2016a, Hishinuma ym. 2016b).

Muita osaavan perehdyttäjän ammatillisia ominaisuuksia ovat perehdytystehtä- vään sitoutuminen, sisäinen motivaatio ja oma kokemus perehtyjänä olemisesta (Richards & Bowles 2012, Hishinuma ym.

2016a, Hishinuma ym. 2016b). Perehdy- tystehtävän tavoitteen ymmärtäminen (Richards & Bowles 2012, Panzavecchia

& Pearce 2014, Bengtsson & Carlsson 2015) sekä perehdyttämisen ja potilashoidon tasapainosta vastaaminen (Hor-

ton ym. 2012, Richards & Bowles 2012, Ya-Lin ym. 2012) kuvaavat myös pereh- dyttäjän ammatillisia ominaisuuksia.

Perehdyttäjän persoonallisuuden piirteillä, joiden tiedetään vahvistavan perehdyttämisosaamista, tarkoitetaan yleisesti opettamisessa tarvittavia per- soonallisuudenpiirteitä (Hishinuma ym.

2016a, Hishinuma ym. 2016b). Näitä persoonallisuuden piirteitä ovat kärsivälli- syys (Sandau & Halm 2011, Horton ym.

2012), empaattisuus, huolehtivaisuus (Hishinuma ym. 2016a, Hishinuma ym.

2016b), kannustavuus (Hishinuma ym.

2016a) ja helposti lähestyttävyys (His- hinuma ym. 2016b). Lisäksi osaavan perehdyttäjän persoonallisuuden piir- teitä ovat huumorintaju (Ya-Lin ym. 2012, Kuvio 2. Perehdyttämisosaaminen katsauksen tulosten perusteella.

Pääluokat

Perehdyttämisosaamista vahvistavat tekijät

Yläluokat

Perehtyjän yksilöllisen oppimisprosessin ohjausosaaminen

Vuorovaikutus- osaaminen

Perehdytysmenetelmä- osaaminen

Reflektio- osaaminen

Palautteenanto- osaaminen

Arviointi- osaaminen

Perehdyttäjän henkilökohtaiset

ominaisuudet

Perehdyttäjän ammatilliset ominaisuudet

Perehdyttäjän persoonallisuuden

piirteet

Perehdyttäjäkoulutukseen osallistuminen Perehdyttämisosaamisen

eri ulottuvuudet

(9)

10

Sairaanhoitajien

perehdyttämisosaamisen arvioinnissa käytetyt mittarit Tässä katsauksessa löydettiin kuusi erilaista perehdyttämisosaamista arvi- oivaa mittaria, jotka on kehitetty vuosina 1988–2015. Mittareista kolme on iältään vanhempia (kehitetty 1980–90 lukujen vaihteessa) ja muut on kehitetty 2010-luvulla. Suurin osa näistä mittareista on kehitetty Yhdysvalloissa Hishinuma ym. 2016a) ja johtamistaidot

(Hishinuma ym. 2016b).

Perehdyttäjäkoulutukseen osallis- tuminen osaltaan kehittää perehdyt- tämisosaamista, kuten perehdyttäjien valmiutta toimia perehdyttäjänä. Pereh- dyttäjäkoulutus lisää perehdytyksen vai- kuttavuutta (Sandau ym. 2011, Sandau &

Halm 2011, Horton ym. 2012) sekä pereh- dyttäjien halukkuutta toimia perehdy- tystehtävässään (Sandau & Halm 2011,

Horton ym. 2012). Perehdyttäjäkoulutus lisää myös perehdyttäjien tietoisuutta omasta roolistaan perehdytysprosessissa (Sandau & Halm 2011, Horton ym.

2012) ja vaikuttaa positiivisesti perehdyt- täjien toimintatapoihin, perehdytystaitoi- hin, itseluottamukseen sekä asenteisiin perehdytystehtävää koskien (Sandau &

Halm 2011).

Katsauksen alkuperäis- tutkimukset, jotka viittaa- vat mittariin

Mittarin perustiedot Nimi (lyhenne);

Kehittäjä(t) ja vuosi; Maa;

Konteksti, jossa kehitetty ja käytetty

Mittarin teoreettiset lähtökohdat

Operationalisoidut käsitteet, muuttujien määrä

Mittarin psykometriset ominaisuudet Mittarin validi-

teetin testaus Mittarin reliabiliteetin testaus

Tutkimusnäyttöä mittarin psykometrisista ominaisuuksista

Chen ym. 2016 Mentoring Function Scale (MFS); Noe 1988;

Yhdysvallat; kehitetty liike-elämässä ja käytetty hoitotyössä

Mittari kohdistuu perehdyttämiseen liittyviin toimintoihin: perehtyjän psykososiaaliseen

tukemiseen ja urakehityksen edistämiseen.

29 muuttujaa.

Rakenne- ja sisältö- validiteetti

Sisäinen johdon- mukaisuus

Jonkin verran

Mentoring Function Scale (MFS); Hu ym.

2011; Taiwan; kehitetty liike-elämässä ja käytetty hoitotyössä

Mittari kohdistuu perehdyttämiseen liittyviin toimintoihin: perehtyjän psykososiaaliseen tukemiseen, urakehityksen edistämiseen sekä perehdyttäjän toimintaan roolimallina. 44 muuttujaa.

Rakenne- validiteetti

Yhdenmukaista

Mentor Role Instrument (MRI); Ragins & McFalin 1990; Yhdysvallat;

kehitetty liike-elämässä ja käytetty hoitotyössä

Mittari kohdistuu perehdyttäjän erilaisiin rooleihin. 33 muuttujaa.

Rakenne- validiteetti

Jonkin verran

Global Measure of Mentoring Practices (GMMP); Drefer & Ash 1990; Yhdysvallat;

kehitetty liike-elämässä ja käytetty hoitotyössä

Mittari kohdistuu perehdyttämiseen liittyviin toimintoihin: perehtyjän psykososiaaliseen

tukemiseen ja urakehityksen edistämiseen.

18 muuttujaa.

Rakenne- ja sisältö- validiteetti

Jonkin verran

Jakubik’s Mentoring Beneﬁt Questionnaire (MBQ); Jakubik 2008;

2012; Yhdysvallat;

kehitetty hoitotyössä ja käytetty hoitotyössä

Mittari kohdistuu

perehdyttämisen tuloksiin ja se kattaa perehdyttämisen toiminnoista perehtyjän ammatillisen kasvun ja urakehityksen edistämisen.

36 muuttujaa.

Näennäis-, rakenne- ja sisältö- validiteetti

Jonkin verran

Hishinuma ym. 2016a ja 2016b

Mentoring Competencies of Clinical Midwives (MCCM); Hishinuma ym.

2015; Japani; kehitetty kätilötyössä ja käytetty kätilötyössä

Mittari kohdistuu perehdyttämisosaamiseen:

toimintaan, tietoihin ja ominaisuuksiin, joita perehdyttäjä tarvitsee perehdyttämisessä.

Mittarissa on kolme osa-aluetta:

ammatillinen osaaminen, persoonallisuuden piirteet ja opetusosaaminen. 41 muuttujaa.

Kriteeri- ja rakenne- validiteetti

Sisäinen johdon- mukaisuus ja toistettavuus

Jonkin verran Taulukko 2. Katsauksessa löydetyt perehdyttämisosaamista arvioivat mittarit.

(10)

11

ja liike-elämän tarpeisiin. Hishinuman ja kumppaneiden (2016a, 2016b) kehit- tämä MCCM -mittari oli ainut terveydenhuollossa kehitetty mittari. Kaikkia mittareita on kuitenkin käytetty hoito- tai kätilötyössä. (Chen ym. 2016, Hishinuma ym. 2016a ja 2016b.) (Taulukko 2.)

Perehdyttämisosaamista arvioivat mittarit perustuvat erilaisiin teoreet- tisiin lähtökohtiin. Useimmat mittarit kohdistuvat perehdyttämisen yksit- täisten toimintojen mittaamiseen, kuten perehtyjän psykososiaalisuuden ja urakehityksen tukeminen tai pereh- dyttäjän toiminta roolimallina. Lisäksi mittarit saattavat kohdistua perehdyttä- jän roolin tai perehdyttämisen tuloksien mittaamiseen. (Chen ym. 2016.) MCCM- mittari kohdistuu siihen toimintaan sekä niihin tietoihin ja ominaisuuksiin, joita perehdyttäjä tarvitsee uuden työnteki- jän perehdyttämisessä (Hishinuma ym.

2016a, 2016b). (Taulukko 2.)

Perehdyttämisosaamista arvioivien mittareiden psykometrisia ominaisuuksia on myös kuvattu aiemmissa tutkimuksissa. Mittareiden validiteetin testausta on tehty tavallisimmin rakenne- ja sisältövaliditeetin, mutta myös kriteeri- ja näennäisvaliditee- tin näkökulmasta. MFS 2011 -mittarin rakennevaliditeettia on testattu useilla eri menetelmillä ja kohderyhmillä. Mitta- reiden reliabiliteettia on testattu lähinnä sisäisen johdonmukaisuuden näkökul- masta, mutta MCCM-mittarin osalta myös toistettavuuden. Lähes kaikkien mittareiden osalta tutkimusnäyttöä niiden psykometrisista ominaisuuksista on jonkin verran, mutta MFS 2011 -mittarin osalta tutkimusnäyttöä on enemmän ja sen on yhdenmukaista. (Chen ym. 2016, Hishinuma ym. 2016a ja 2016b.) (Tau- lukko 2.)

POHDINTA JA PÄÄTELMÄT Tulosten tarkastelu

Tämä katsaus jäsentää aiempaa tietoa uusien työntekijöiden perehdyttämi- sessä tarvittavasta moniulotteisesta osaamisesta sekä tuottaa teoreettisia ja käytännön lähtökohtia aihealueen jat- kotutkimuksille. Katsauksen alkuperäis- tutkimusten valintaprosessin yhteydessä havaittiin, että opiskelijaohjausosaa- mista (Tuomikoski & Kääriäinen 2016) on tutkittu enemmän kuin perehdyttä- misosaamista. Uuden työntekijän pereh-

dyttämisen voidaan kuitenkin katsoa eroavan opiskelijan ohjaamisesta, koska perehdyttämisellä tavoitellaan osaamisen vahvistamisen lisäksi sitoutumista työpaikkaan ja työtyytyväisyyttä (Chen &

Lou 2014). Näin ollen on perusteltua tar- kastella perehdyttämisosaamista omana ilmiönään. Toisaalta sairaanhoitajien perehdyttämisosaamisen ja opiskelijaohjausosaamisen välillä on myös selviä yhtymäkohtia, kuten arviointi-, palautteenanto- sekä reflektio-osaaminen, joita myös opiskelijaohjaajien on todettu tar- vitsevan (Tuomikoski ym. 2018a, 2018b).

Tuloksien mukaan eräs keskeinen perehdyttäjiltä edellytettävän osaamisen ulottuvuus on yksilöllisen oppimisprosessin ohjausosaaminen, joka tarkoittaa, että perehdyttäjän on osattava ottaa huomioon perehtyjän aikaisempi kokemus ja yksilölliset osaamistarpeet sekä työskennellä erilaisten perehtyjien kanssa. Opiskelijaohjausosaamisessa puolestaan korostuu oppimisprosessin tukeminen oppimistavoitteiden sekä opiskelijan edistymisen näkökulmasta (Tuomikoski ym. 2018a, 2018b). Mielen- kiintoista on, että tässä katsauksessa ei tullut esille perehdytysjakson tavoittei- den asettamiseen liittyvää osaamista.

Nimittäin perehdytyksen tavoitteellisuus on osa kokonaisvaltaista perehdytyspro- sessia (Peltokoski 2016).

Katsauksen perusteella pereh- dyttäjän persoonallisuuden piirteet vahvistavat sairaanhoitajien perehdyt- tämisosaamista. Persoonallisuuden piirteiden, kuten empaattisuuden, kär- sivällisyyden ja kannustavuuden osalta tulos on yhtenevä opiskelijaohjausosaamisen kanssa (Tuomikoski ym. 2018a, 2018b). Toisaalta katsauksemme nostaa esiin perehdyttäjän ammatilliset ominaisuudet. Perehdyttäjän on sisäistettävä perehdyttämisen päämäärä ja samalla vastattava turvallisen potilashoidon ja perehdyttämisen välisestä tasapainosta.

Perehdyttäjät kokevatkin useita rooleja käsittävän perehdytystehtävän toisinaan stressaavana ja haastavana (Valizadeh ym. 2016).

Tämän katsauksen mukaan pedago- giseen koulutukseen osallistuminen vahvistaa perehdyttämisosaamista. Tulos on yhtenevä tutkimusten kanssa, jotka ovat kohdistuneet opiskelijaohjaajiin (Ruuskanen ym. 2018, Tuomikoski ym.

2018a). Tämä katsaus tuo kuitenkin

esille sen, millaisiin asioihin koulutuksella voidaan vaikuttaa, kuten valmiuteen ja halukkuuteen toimia perehdyttäjänä.

On tärkeää, että työnantajat huoleh- tivat myös perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien osaamisesta järjestä- mällä heille kohdennettua pedagogista täydennyskoulutusta. Täydennyskoulu- tusten on kuitenkin perustuttava siihen osaamiseen, jota opetus- ja ohjausteh- tävässä edellytetään (Tuomikoski ym.

2018a).

Katsauksen mukaan perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien osaamista on mahdollista arvioida kansainvälisten mittareiden avulla, jotka on todettu pääosin luotettaviksi aiemmissa tutkimuksissa.

Katsauksessa löydettyjen mittareiden käyttökelpoisuuteen, perehdyttämis- osaamisen arvioinnissa, tulee kuitenkin suhtautua varauksella, koska mittarit on kehitetty mittaamaan tiettyjä pereh- dyttämiseen liittyviä toimintoja, kuten perehtyjän psykososiaalista tukemista.

Ainoastaan Hishinuman ja kollegoiden (2016a, 2017b) kehittämä MCCM-mittari mittaa perehdyttämisosaamista. Lisäksi katsauksessa löydettyjä mittareita ei tiet- tävästi ole käännetty suomeksi taikka testattu suomalaisessa kontekstissa, joten ne eivät ole suoraan hyödynnettä- vissä perehdyttämisosaamisen arviointiin kansallisesti. Näin ollen on tarpeen kehittää sellainen tutkimusinstrumentti, joka arvioi perehdyttämisosaamista kokonaisvaltaisesti ja sopii suomalaisiin terveydenhuollon toimintaympäristöi- hin. Tämä katsaus kuitenkin osoittaa, että käsitteet perehdyttämisosaami- nen ja opiskelijaohjausosaaminen ovat sisällöllisesti verrattain lähellä toisiaan, joten jatkossa on tarpeen kartoittaa, soveltuvatko sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamisen mittaamiseen kehitetyt mittarit (esim. Tuomikoski ym.

2018b) käytettäviksi perehdyttämisen kontekstissa.

Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus

Tämä katsaus toteutettiin noudattaen hyvää tieteellistä käytäntöä (TENK 2012), mikä vahvistaa sen eettisyyttä ja luotettavuutta (Whittemore & Knafl 2005, Hopia ym. 2016). Alkuperäistut- kimusten tekijöiden työtä arvostettiin raportoimalla tulokset totuudenmukai- sesti ja huolellisesti sekä käyttämällä Voutilainen N, Haapa T & Jokiniemi K. 2019. Sairaanhoitajien perehdyttämisosaaminen ja sen mittaaminen – integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkiva Hoitotyö 17(4), 3–13.

(11)

12

asianmukaisia viittaus- ja lähdemer- kintöjä (Polit & Beck 2018).

Alkuperäistutkimusten haku- ja valintaprosessi toteutettiin järjestelmällisesti ja ne kuvattiin tarkasti katsauksen läpi- näkyvyyden lisäämiseksi. Ennen tiedon- hakujen suorittamista aiheeseen tutus- tuttiin huolellisesti, jolloin oli mahdollista täsmentää perehdyttämisosaamisen määritelmää lähdekirjallisuuteen perus- tuen. Alkuperäistutkimusten valinnassa käytettiin tutkimusryhmässä määritel- tyjä sisäänottokriteerejä. (Whittemore &

Knafl 2005, Hopia ym. 2016.) Aikarajaus (2008–2018) sekä se, että kaikista tiivis- telmän perusteella aiheeseen sopivista tutkimuksista ei ollut kokotekstiä saatavilla, saattaa vaikuttaa siihen, että aiheen kannalta oleellisia tutkimuksia on jäänyt katsauksen ulkopuolelle. Katsauksen luotettavuutta arvioitaessa on huomioitava, että osa alkuperäistutkimuksista kuvasi perehdyttäjänä toimivien sairaanhoitajien toimintaa tai roolia perehdytystilan- teessa.

Katsauksen luotettavuutta lisää se, että kaksi toisistaan riippumatonta tutkijaa toteutti alkuperäistutkimusten laadun arvioinnin JBI-kriteerejä käyttäen (2011, 2014). Luotettavuutta voi kuitenkin heikentää se, että aineistosta ei sul- jettu pois heikkolaatuisia tutkimuksia (taulukko 1), joskin tätä perusteltiin sillä, että katsauksen tavoitteena oli jäsentää aiempaa tietoa vähän tutkitusta aiheesta ja tuottaa lähtökohtia aiheen jatkotut- kimukselle. Lisäksi katsauksen yhtenä rajoitteena voidaan pitää aineiston verrattain pientä määrä, joka on saattanut tuottaa kapean näkemyksen aiheesta.

(Whittemore & Knafl 2005, Hopia ym.

2016.) Aineiston avulla oli kuitenkin mahdollista kuvata monipuolisesti sairaanhoitajien perehdyttämisosaamista ja sen arvioinnissa käytettäviä mittareita.

Katsauksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, sillä aiempaa tutkimustietoa aiheesta oli vähän. Aineistolähtöisen analyysin avulla oli mahdollista jäsentää tietoa kattavasti ja tarkasti. Analyysin luotet- tavuuden vahvistamiseksi analyysipro- sessia on havainnollistettu esimerkein tekstissä, kuviossa (kuvio 2) ja taulu- kossa (taulukko 2). Aineiston analyysin aikana tehtiin aaltoliikettä pelkistämisen, luokittelun sekä abstrahoinnin tasoilla ja analyysistä keskusteltiin tutkimusryh-

mässä. (Kylmä & Juvakka 2012, Polit &

Beck 2018.) Päätelmät

Perehdyttäjinä toimivat sairaanhoitajat tarvitsevat uuden työntekijän perehdyt- tämisessä monipuolista osaamista ja sitä vahvistavat perehdyttäjään liitettävät ominaisuudet. Valittaessa uudelle työn- tekijälle perehdyttäjiä on tärkeä huomi- oida, että perehdyttäjät ovat sopivia niin persoonaltaan kuin henkilökohtaisten sekä ammatillisten ominaisuuksiensa puolesta toimimaan perehdytystehtä- vässä. Tähän liittyen on tarpeen selki- yttää perehdytystehtävän vaatimuksia, jotta tehtävään valikoituneet sairaanhoitajat ymmärtävät roolinsa merki- tyksen uuden työntekijän ammatillisen osaamisen kehittymisen ja työpaikkaan sitouttamisen näkökulmasta.

Työnantajan on huolehdittava pereh- dyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaamisesta sekä työs- säjaksamisesta. Perehdyttämisosaami- sen vahvistamiseksi tarvitaan erillinen täydennyskoulutus, vastaavanlainen kuin opiskelijaohjaajille on tarjolla. Täy- dennyskoulutuksen tulee kattaa kaikki perehdyttämisosaamisen ulottuvuudet ja opetusmenetelmien valinnassa tulee kiinnittää huomioita siihen, että pereh- dyttämisosaaminen pitää sisällään vuorovaikutus- ja reflektio-osaamista.

Perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien perehdyttämisosaamista tulee arvioida siihen tarkoitukseen soveltuvalla ja luotettavalla mittarilla, jotta saadaan tietoa sekä heidän osaamisensa nyky- tilasta että osaamistarpeista. Jatkotut- kimushaasteena onkin perehdyttäjinä toimivien sairaanhoitajien moniulotteista perehdyttämisosaamista arvioivan mittarin kehittäminen sekä perehdyttä- misosaamisen kuvaaminen määrällisin menetelmin. Toisaalta on tarpeen pohtia, voidaanko opiskelijaohjausosaamisen arviointiin kehitettyjä mittareita hyö- dyntää soveltuvin osin myös perehdyt- tämisosaamisen mittaamisessa.

LÄHTEET

* Katsaukseen valittu alkuperäistutkimus

*Bengtsson M, Carlson E. 2015. Knowledge and skills needed to improve as preceptor:

development of a continuous professional development course: a qualitative study part I. BMC Nursing 14, 51.

Chen C-M, Lou M-F. 2014. The effectiveness and application of mentorship program- mes for recently registered nurses: a systematic review. Journal of Nursing Management 22(4), 433–442.

*Chen Y, Watson R, Hilton A. 2016. A review of mentorship measurement tools. Nurse Education Today 40(May 2016), 20–28.

Flinkman M. 2014. Young registered nurses’

intent to leave the profession in Finland – a mixed-method study. Annales Univer- sitatis Turkuensis D 1107. Painosalama Oy, Turku.

*Hishinuma Y, Horiuchi S, Yanai H. 2016a. De- velopment and assessment of the validity and reliability of a scale for measuring the mentoring competencies of Japanese clinical midwives: an exploratory quantitative research study. Nurse Education Today 41(June 2016), 60–66.

*Hishinuma Y, Horiuchi S, Yanai H. 2016b.

Factors deﬁning the mentoring competencies of clinical midwives: an exploratory quantitative research study in Japan.

Nurse Education Today 36(January 2016), 330–336.

Hopia H, Latvala E, Liimatainen L. 2016. Revie- wing the methodology of an integrative review. Scandinavian Journal of Caring Sciences 30(4), 662–669.

*Horton CD, Hertach M, DePaoli S, Bower M.

2012. Enhancing the effectiveness of nurse preceptors. Journal for Nurses in Staff Development 28(4), E1–E7.

Hu C, Pellegrini E, Scandura T. 2011. Measure- ment invariance in mentoring research: a cross-cultural examination across Taiwan and the U.S. Journal of Vocational Beha- vior 78(2), 274–282.

Joanna Briggs Institute. 2014. Rewiews Ma- nual 2014 Edition. https://joannabriggs.

org/assets/docs/sumari/ReviewersMa- nual-2014.pdf. [luettu 29.11.2019]

Joanna Briggs Institute. 2011. Reviews Manual 2011 Edition. http://joannabriggs.org/assets/docs/sumari/reviewersmanual-2011.

pdf. [luettu 29.11.2019]

Kylmä J, Juvakka T. 2012. Laadullinen terveys- tutkimus. Edita, Helsinki.

Lankinen I. 2013. Päivystyshoitotyön osaaminen valmistuvien sairaanhoitajaopiskeli- joiden arvioimana. Annales Universitatis Turkuensis C 363. Painosalama Oy, Turku.

Lindfors K, Meretoja R, Kaunonen M, Paavi- lainen E. 2018. Preceptors´ perceptions of the elements of a successful and an unsuccessful orientation period for newly graduated nurses. Journal of Nursing Management 26(3), 256–262. https://doi.

org/10.1111/jonm.12541.

*Panzavecchia L, Pearce R. 2014. Are preceptors adequately prepared for their role in supporting newly qualiﬁed staff? Nurse Education Today 34(7), 1119–1124.