T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 5 49 Toimittaja Anna-Sofia Berner kirjoitti (Helsin-
gin Sanomat 8.3.2015), että yliopiston pitäisi olla koulu. Hän oli käynyt Bostonissa Massachu- setts Institute of Technologyssa (MIT) ja kertoi professori Bengt Holmströmin mietteitä koulu- tuksesta ja kuinka asioiden pitäisi olla Suomes- sa. Kirjoitus oli ilmeisesti raportti Sitran Uusi koulutus -foorumille. Erityisesti Berner kaipasi opintojen ohjaamista ja kontaktia opettajiin.
Berneriltä on jäänyt huomaamatta oleelli- nen ero Yhdysvaltojen ja Suomen yliopistojen vertailussa. Yhdysvalloissa huippuyliopiston opiskelija maksaa 15 000–30 000 dollaria luku- kausimaksuja alasta riippuen. Se motivoi sekä oppilaita että opettajia. Siellä ei voi roikkua yksi- kön kirjoissa kymmentä vuotta, vaikka nimenä on koulu (school).
Emerituskansleri Kari Raivio on peräänkuu- luttanut opiskelijoiden vastuuta opintojen edis- tymisestä. Yhdysvalloissa ja Britanniassa vaadi- taan tuloksia tai sanotaan ”Good bye” ja opinnot päättyvät siihen.
Kävin muutama vuosi sitten New Hamp- shiressa Dartmouth Collegessa, joka kuuluu niin sanottuun murattiliigaan, kuten Harwardin, Yalen ja Princetonin yliopistot. Tilasin kirjas- tosta yhden kirjan ja minulle sanottiin, että sen saa noutaa huomenna. Hämmästyin: ”Siis sun- nuntaina? Oletteko auki myös sunnuntaina?”
Minulle vastattiin: ”Kyllä. Kirjasto on avoinna klo 23:een, koska opiskelijat tekevät viikonvaih- teessa raportteja.” Kun maksetaan, niin voidaan vaatia myös palvelua ja sitä saadaan.
Bernerin kirjoituksesta tuli mieleeni myös toinen tapaus. Yhdysvaltalainen dekaani kysyi minulta, paljonko opetan. Apulaisprofessorina kerroin luentovelvollisuuteni olevan 186 tuntia vuodessa. Jatkokysymys: ”Teetkö jotain muuta-
kin?” Opetus- ja oppilasmäärät ovat aivan toista luokkaa Suomessa. Yhdysvalloissa ja Britannias- sa jokaisella professorilla on vain muutama oppi- las. Luentoja on vähän ja niihin valmistaudutaan huolella. Meillä koulutuksen laadulla ei ole niin väliä, kunhan tilastoihin tulee paljon suorituk- sia. Yliopistojen rahoitus riippuu suureksi osaksi tulosten määrästä. Niinpä monille aloille koulu- tetaan maistereita, insinöörejä ja tohtoreita työt- tömiksi, mikä on aika vastuutonta.
Nykyään suomalaisissa yliopistoissa on opin- to-ohjaajat ja tutor-toimintaa. Kenellekään ei pitäisi jäädä epäselväksi, miten ja miksi opinto- ja suorittaa. Valitettavasti nuorten opiskelijoiden saama ensimmäinen ohje on: ”Ei ole luentopak- koa.” Luennoitsijaa ei mitenkään innosta ja kan- nusta, jos osa opiskelijoista hakee luennosta vain alku- ja loppumerkinnän, joita tosin ei enää kai- kissa oppiaineissa edes jaeta. Esimerkiksi Cam- bridgessa Britanniassa, jos opiskelija poistuu lukukauden aikana paikkakunnalta, niin hänen on pyydettävä siihen tutorin lupa. Meillä puhu- taan akateemisesta vapaudesta, jota ei saa rajoit- taa. On vain oikeuksia, kun pitäisi olla myös vel- vollisuuksia. Jos ja kun opettaja on kiinnostunut opiskelijan edistymisestä ja huolehtii siitä, niin sitä pidetään epäsuotavana paimentamisena.
Päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy. Eräs ensimmäisen vuoden opiskelija tuli vastaanotol- leni ja ilmoitti haluavansa tutkijaksi. Hieman epäillen selvittelin taustaa ja tavoitteita. Kerroin myös, mitä tutkijan elämä on. Tein hänelle opin- to-ohjelman kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Hän hämmästyi ja vastasi: ”Eihän kukaan ole suorit- tanut maisterin tutkintoa niin nopeasti.” Hän tarttui ohjelmaan ja teki sen.
Joidenkin oppilaiden kohdalla jäi vaikutel- maksi, että he eivät kuulu yliopistoon. Mones-
Yliopistojen laatueroista ja opintojen ohjauksesta
Matti Seppälä
50 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 5
ti kävi niin, että opiskelija ei tullut vastaanotol- le ohjattavaksi. Varsinkin hylättyjen tenttien jälkeen palautteen saaminen olisi erittäin tär- keää. Oppilaat antavat opetuksesta ja opettajista palautetta kirjallisesti nimettöminä. Paras palau- te opettajalle on hyvä suoritus tai tenttivastaus.
Koulumaisuus ei sovi meidän opiskelijoillem- me, vaikka Berner sitä suosittelee. Kutsutaan lai-
tosta sitten kouluksi tai yksiköksi, niin sen pitäi- si olla opiskelijan ja opettajan työpaikka, jossa tähdätään korkeatasoiseen tutkintoon.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston luonnonmaan- tieteen professori (emeritus).
Professorit Joel Kivirauma ja Markku Jahnukai- nen esittivät (Tieteessä tapahtuu 2/2015) Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan erityis- pedagogiikan professorivalintamenettelyyn liit- tyvän kysymyksen: ”Ollaanko Oulussa siirtymäs- sä uuteen yliopiston johtamiskulttuuriin, jossa perinteiset akateemiset meriitit korvataan paikal- lisilla intresseillä?” Valmisteluryhmän puheen- johtajana esitän tähänastisesta prosessista seu- raavaa:
Oulun yliopiston rekrytointiohjeiden mukai- sesti kasvatustieteiden tiedekunnan valmiste- luryhmä laati hakukuulutuksen erityispeda- gogiikan professorin tehtävän täyttöä varten.
Hakukuulutus julkaistiin Oulun yliopiston yhtei- sessä hakuilmoituksessa 21.2.2014. Määräaikaan mennessä 24.3.2014 tehtävää haki viisi hakijaa.
Valmisteluryhmä kutsui kolme ulkopuolista arvostettua asiantuntijaa, joista yksi oli kansain- välinen arvioitsija, arvioimaan hakijat ja asetta- maan heidät järjestykseen. Arvioinnin tulok-
Akateemiset meriitit kriteerinä professorintehtäviin valittaessa
Riitta-Liisa Korkeamäki
sena oli, että kukin arvioitsija asetti eri hakijan ensimmäiselle sijalle, jolloin valmisteluryhmällä oli tehtävään kolme kärkiehdokasta. Valmiste- luryhmä päätti 18.9.2014 kutsua kaikki kolme kärkihakijaa antamaan opetusnäytteen ja tule- maan haastatteluun. Hakijoiden tieteellises- tä tuotannosta tehtiin bibliometrinen analyysi.
Hakuasiakirjojen, haastatteluiden ja ulkopuolis- ten arvioitsijoiden lausuntojen perusteella val- misteluryhmä päätyi perusteellisen harkinnan jälkeen siihen, että lähetetään kolmen kärkiha- kijan hakuasiakirjat vielä yhdelle kansainvälisel- le asiantuntijalle. Tämä asiantuntijalausunto ei ole vielä tätä kirjoitettaessa saapunut, joten pro- sessi on kesken eikä esitystä erityiskasvatuksen professorin tehtävään ole vielä tehty.
Kirjoittaja on kasvatustieteen professori ja kasva- tustieteiden tiedekunnan dekaani Oulun yliopis- tossa.
