Opastusta arvokeskusteluun näkymä

64 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2016 KIRJALLISUUS Robbins, Joel 2001. ”This Profound Diffe-

rentiation of Mankind”: On the Unin- vited Guest and the Invention of Cul- ture. Suomen Antropologi 26 (1): 29–34.

Viljanen, Anna Maria ja Minna Lahti (toim.) 1997. Kaukaa haettua: Kirjoituk- sia antropologisesta kenttätyöstä. Helsin- ki: Suomen Antropologinen Seura.

TIMO KALLINEN

Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka työs- kentelee yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kulttuuri- ja sosiaaliantropolo- gian laitoksella ja on Suomen Antropo-

logi -lehden päätoimittaja.

Opastusta

arvokeskusteluun

Arvot ovat jotain, mitä me pidäm- me arvossa tai arvokkaana. Jos- kus väitetään jonkun olevan ar- votyhjiössä, joku toinen taas on heittänyt perinteiset arvot romu- koppaan. Millaiset asiat ovat arvo- ja, miten niitä voidaan tutkia ja mil- laisia arvoja suomalaiset pitävät tärkeinä?

Klaus Helkaman Suomalais- ten arvot -kirjassa on johdannon lisäksi yhdeksän lukua, joissa kä- sitellään muun muassa luontoa, tasa-arvoa, työtä ja kunniaa, re- hellisyyttä, maanpuolustustahtoa sekä sivistystä, koulutusta ja vii- sautta sekä niihin liittyvää arvo- maailmaa. Kunkin luvun lähdeluet- telo on erikseen kirjan lopussa.

Varsinaisia lähdeviitteitä ei teks- tissä ole. Lähdeluettelon lopussa kirjoittaja kuitenkin lupaa pyydet- täessä lähettää täydellisen kirjalli- suusluettelon lähdeviitteineen.

Suuri osa kirjan suomalaisis- ta tutkimuksista on tehty Values, Emotions, Morality and Personality -tutkimushankkeessa, joka on al- kanut vuonna 1998. Pitkäaikaista tutkimusta on tehty erityisesti Pyh- tää-tutkimuksessa, jossa on haas- tateltu pyhtääläisiä ensimmäisen kerran vuonna 1975 ja useita ker- toja sen jälkeen. Arvojen ja stereo- tyyppien tutkimushankkeissa on tehty kansainvälistä yhteistyötä.

Mukana on monia yksittäistutki- muksia esimerkiksi luontoarvojen

ja taloudellisten arvojen suhteesta sekä maanpuolustusta koskevis- ta asenteista, mutta myös vertai- lua eri maiden arvoista ja arvojen muutoksista. Helkama konkretisoi ja havainnollistaa arvoja erilaisilla arkipäivän esimerkeillä. Aleksis Ki- ven Seitsemän veljeksen tarkaste- lu arvojen näkökulmasta on myös mielenkiintoinen.

Arvojen tutkiminen

Mutta miten arvoja oikeastaan voidaan tutkia? Helkama esitte- lee yleisesti käytettyjä malleja, joi- den avulla arvoja on tutkittu maa- ilmanlaajuisesti ja joita on käytetty myös Suomessa.

Ronald Inglehartin ohjelma käynnistyi 1970-luvulla. Siinä tut- kittiin aluksi erityisesti poliitti- sia arvoja, mutta tutkimus laajeni myöhemmin myös muihin arvoi- hin. Inglehartin mallissa keskeistä on liikkuminen materialismi−post- materialismi-akselilla. Aineistoja on kerätty yli kahdestakymmenes- tä maasta ja ne ovat mahdollis- taneet myös ajallisen muutoksen tarkastelun. Inglehartin kyselyssä oli aluksi vain neljä väittämää, ja hän saikin kritiikkiä kapealta poh- jalta tekemistään vahvoista yleis- tyksistä. Inglehart on kuitenkin parannellut mittariaan monipuoli- semmaksi useiden vaiheiden kaut- ta. Uusimmissa kyselyissä on mu- kana yli 60 maata ja yli 150 000 vastaajaa.

IBM:n tutkimusjohtaja Geert Hofstede keräsi 1970-luvulta al- kaen IBM-yhtiön eri maiden työn- tekijöiltä ison aineiston, joka kos- ki lähinnä työhön liittyviä arvoja.

Hofsteden malli perustuu neljään kulttuuriseen ulottuvuuteen, jot- ka ovat valtaetäisyys, individua- lismi, epävarmuuden välttäminen sekä suoriutuminen ja yhteistyö.

Viimeksi mainitun ulottuvuuden osalta miehet ja naiset erosivat toisistaan siten, että usein miehillä oli ihanteena eteenpäin pääsemi- nen ja hyvät ansiot, kun taas nai- sille tyypillisempiä ihanteita olivat yhteistyö ja hyvät ihmissuhteet.

Hofstede käyttikin tästä ulottu- vuudesta alkuvaiheessa nimitys-

Parhaat lahjat

Tiedekirjasta

www.tiedekirja .f i

7.–22.12. myymälä on auki pidennetysti:

ma–to klo 10.30–18, pe klo 10–16.

Aatonaattona 23.12. klo 10–15.

Välipäivinä 27.–30.12.

myymälä on suljettu.

Snellmaninkatu 13

Helsinki

TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2016 65

KIRJALLISUUS

tä maskuliinisuus−feminiinisyys.

Hofstedin mallia on täydennetty myöhemmin vielä kahdella uudel- la ulottuvuudella, joita Helkama ei käsittele, koska niiden osalta on Suomesta vain vähän tietoa.

Milton Rokeach pyrki laatimaan mittarin, jossa olisivat kaikki maail- man arvot. Hän kokosi arvoja mo- nista eri lähteistä ja yhdisti samaa merkitseviä arvoja yhteen. Lopul- ta hän sai kokoon kaksi 18 arvon luetteloa. Toisessa luettelossa oli Rokeachin päätearvoksi nimeämiä asiaintiloja kuvaavia tavoitteita, kuten tasa-arvo ja maailmanrauha.

Toisessa luettelossa oli toiminta- tapoja koskevia ilmauksia, kuten rehellisyys ja kohteliaisuus. Näitä Rokeach nimitti välinearvoiksi. Tut- kittavia pyydetään listaamaan ar- vot tärkeysjärjestykseen. Vaikka tämä voi tutkittavista tuntua vai- kealta, tulokset on todettu luotet- taviksi. Rokeachin mittarista tuli yksinkertaisuutensa ansiosta no- peasti maailman käytetyin arvojen mittausväline.

Shalom Schwartz aloitti 1980-lu- vulla henkilökohtaisia arvoja kos- kevan tutkimuksen, jonka aineisto kerättiin opettajilta ja yliopisto- opiskelijoilta. Schwartzin mallista on tullut arvotutkimuksen valtavir- taa. Schwartzin arvojen mallissa on neljä pääulottuvuutta, nimittäin it- sensä ylittäminen ja itsensä koros- taminen, muutosvalmius ja säilyttä- minen. Kymmenen eri arvotyyppiä taas sijoittuvat pääulottuvuuksien muodostamaan ympyrämalliin. Tut- kimuksissa tietyt määritelmät ja ar- vo-osiot kuuluvat tiettyyn tyyppiin, esimerkiksi virikkeisyyteen kuu- luvat jännitys, uutuus ja haasteet elämässä, kun taas yhdenmukai- suuteen kuuluu sellaisten tekojen, taipumusten ja impulssien hillintä, jotka häiritsevät tai vahingoittavat toisia ja rikkovat sosiaalisia odo- tuksia tai normeja. Suomalaises- sa tutkimuksessa on lisäksi käytet- ty Schwartzin malliin kuulumatonta arvotyyppiä työ, johon kuuluvat ah- keruus, täsmällisyys, tunnollisuus, järjestelmällisyys, pitkäjänteisyys ja säästäväisyys. Suomalaisten ar- vot -kirjan etu- ja taka-aukeamille

on sijoitettu Schwartzin mallin ar- vokartta sekä arvojen tarkemmat kuvaukset.

Yksilö ja arvot

Suomalaisuuteen on liitetty sellai- sia myönteisiä piirteitä kuin ahke- ruus, isänmaallisuus, sisukkuus ja rehellisyys, mutta myös negatiivi- sia asioita, kuten alkoholin väärin- käyttö. Kansallinen omakuva on Helkaman mukaan yleensä suh- teellisen vakaa. Vaikka käsitys omasta ryhmästä muuttuu hitaasti, mielikuvat muista kansoista saat- tavat vaihtua poliittisten suhdan- teiden mukana nopeastikin. Näis- tä Helkama tarjoaa esimerkkejä läheltä ja kaukaa.

Helkama tarkastelee suoma- laista arvomaailmaa kolmella eri tasolla. Kansallisen omakuvan ta- solla monet suomalaiset jakavat käsityksiä siitä, millaisia asioita suomalaiset pitävät arvossa ja tär- keinä. Käsitys suomalaisten yhtei- sistä arvoista on osa suomalaista kulttuuria eikä ole sidoksissa ih- misten omiin, yksilöllisiin arvoihin.

Toisella tarkastelutasolla huomio kiinnitetään yksilöllisiin eroihin.

Näiden pohjalta löytyy arvoja, jot- ka ovat keskimäärin suomalaisil- le tärkeitä tai vähemmän tärkeitä.

Kolmannella tasolla Helkama kä- sittelee teoissa ilmeneviä arvoja, sitä, mitä ihmiset toiminnan tasolla toteuttavat. Ei ole yllätys, että ih- misen tutkimustilanteessa tärkeik- si mainitsemat arvot eivät kaikki toteudu aina hänen käytännön toi- mintansa tasolla.

Sukupuoli ja ympäröivän yh- teiskunnan odotukset vaikutta- vat jonkun verran yksittäisten ih- misten arvoihin, samoin ikä, mutta erot ovat Helkaman mukaan pie- niä. Näitä paljon suurempi merki- tys on työalalla. Kauppatieteiden opiskelijoiden arvot näyttävät ole- van melko samanlaisia Suomessa, Ruotsissa ja Virossa, samoin toi- saalta humanististen alojen opis- kelijoiden arvot. Ihmiset valitsevat työ- ja opiskelualojaan arvojen- sa mukaan, mutta todennäköisesti myös ala vaikuttaa arvoihin.

Yksityisen ihmisen arvot muut- tuvat yleensä hitaasti. Ympäristöl- lä on kuitenkin vaikutusta, esimer- kiksi koulutus ja uusi tieto voivat vaikuttaa arvoja muuttavasti. Jo aikaisemmin mainittu Shalom Schwartz on jakanut arvot puu- tearvoihin ja kasvuarvoihin. Esi- merkiksi turvallisuusarvot ovat sel- laisia puutearvoja, joiden merkitys lisääntyy, kun turvallisuutta on vä- hän. Kun ihminen tuntee olonsa uhatuksi, turvallisuus nousee ar- voasteikossa, turvallisessa ym- päristössä se sijoittuu alemmak- si. Kasvuarvoja taas ovat sellaiset, joiden saavuttaminen vain lisää niiden tärkeyttä, tällainen on esi- merkiksi tasa-arvo.

Kansallinen omakuva heijastaa yhteisön arvoja

Mikä on arvo, ja mikä on hyvä- nä tai tavoiteltavana pidetty omi- naisuus tai asiaintila? Onko näillä eroa? Suomalaisten arvot käsitte- lee myös arvojen määrittelemis- tä ja niiden tutkimusta. Arvojen mittaaminen ja varsinkin niiden vertaileminen voi vaikuttaa ensi- ajattelulla hyvin vaikealta ja osin sattumanvaraiseltakin. Helkama kuvaa selkeästi ja ymmärrettävästi erilaisia malleja, joilla arvoja tutki- taan. Yksittäisen ihmisen vastauk- set eivät paina kovin paljoa, mutta suuren ryhmän vastausten käsit- tely tuottaa mielenkiintoisia tulok- sia. Ällistyttävä on myös huomio, että jotkut asiat näyttävät tutki- musten mukaan isoissa otannois- sa kytkeytyvän toisiinsa, vaikka ar- kijärjellä ajateltuna niillä ei yksilön kohdalla tuntuisi olevan yhteyttä.

Kiinnostavia ovat myös esimerkik- si protestanttisia ja katolisia maita koskevat vertailut.

Suomalaisten arvot on run- sas ja monipuolinen tietopaket- ti arvoista ja arvojen tutkimuk- sesta sekä Suomessa että myös muualla. Helkama to teaa, ettei- vät tutkimukset ole vahvistaneet erityisen kansanluonteen ole- massaoloa. Kansallinen omaku- va, johon voi liittyä käsitys kan- sanluonteesta, heijastaa kuitenkin yhteisön arvoja. Esimerkiksi työ

66 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2016 KIRJALLISUUS

ja ahkeruus näyttävät suomalais- ten mielissä liittyvän vahvasti suo- malaisuuteen. Vaikka yksittäisten suomalaisten arvot voivat poike- ta toisistaan paljonkin, useimmille suomalaisille tärkeitä arvoja näyt- tävät olevan työn lisäksi esimer- kiksi luontoon, tasa-arvoon ja si- vistykseen liittyvät arvot.

Kirjan lopussa on arvotesti, jon- ka avulla lukija voi laskea oman arvoprofiilinsa ja verrata sitä suo- malaisten keskimääräiseen arvo- profiiliin.

MERJA LEPPÄLAHTI

Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja tie- tokirjailija.

Levoton Nordenskiöld

Suomalaissyntyisen tutkimus- matkailijan & tiedemiehen elä- mä. Into 2016.

Adolf Erik Nordenskiöldistä (1854–

1901) on kirjoitettu paljon, onhan hän yksi Pohjoismaiden maineik- kaimmista tieteenhistoriallisista hahmoista. Omana aikanaan hä- nestä tuli maailmanluokan julki- suuden hahmo viimeistään, kun Koillisväylä purjehdittiin ensi ker- ran hänen johdollaan yhtäjaksoi- sesti ja sen jälkeen kierros Eu- raasian ympäri vuosina 1878–80.

Hänen elämästään ei myöskään puuttunut dramaattisia käänteitä.

Liikkeellä nuoresta pitäen Martti Blåfieldin elämäkertatut- kimuksen lähteenä on varsinkin Nordenskiöldin ja hänen piirinsä laaja kirjeenvaihto. Tärkeimpinä kokoelmina ovat olleet Kansallis- kirjastossa säilytettävä Frugårdin kartanon arkisto, kuninkaallisen tiedeakatemian arkisto Tukhol- massa ja Nordenskiöldin suvun hallussa olevat arkistot.

Nordenskiöldin lapsuudesta tiedetään, että hän oli jo varhain kiinnostunut luonnosta ja retkei- li paljon. Hänen isänsä Nils joh- ti Suomen vuoritointa ja häntä on kutsuttu Suomen mineralogi- an isäksi. Adolf lienee perinyt isäl- tään innostuksen sekä kiviin ja mi- neraaleihin että matkustamiseen.

Vastuu lapsuuden kodista ja las- ten kasvatuksesta jäi äidin, Sofia von Haartmanin, vastuulle. Myö- hempinä vuosinaan Adolf muiste- li lämmöllä ja kiitollisuudellaan äi- tiään.

Tulevan tutkijan uran muo- toutumiselle tärkeä oli isän saa- ma konsultintehtävä Siperiassa.

Kutsujana oli Aurora Karamzin (s.

Stjernvall), joka oli päässyt keisa- rinnan hovineidiksi Pietariin vuon- na 1835 ja avioitunut seuraavana vuonna hovijahtimestari Pavel De- midovin kanssa. Demidov, joka oli Venäjän rikkaimpia miehiä, omis- ti Uralilla yli kuusi miljoonaa heh- taaria maata kaivoksineen ja teh- taineen. Demidovin varhaisen kuoleman jälkeen Aurora avioitui eversti Andrei Karamzinin kans- sa. Aurora Karamzin jäi uudelleen leskeksi, kun eversti kaatui Krimin sodassa vuonna 1854. Isä ja poi- ka Nordenskiöld matkustivat tutki- mus- ja kehittämistehtävää varten Nižni Tagiliin. Paikka on edelleen tärkeä kaivos- ja metalliteollisuu- den keskus. Se on tunnettu en- nen muuta panssarivaunuteolli- suudestaan.

Kirjeissä vilahtelee ajankoh- dan suuri henkilögalleria. Blåfield avaa sen lukijalle ja selittää huo- lella, kenestä on kysymys, mikä on ollut henkilön asema ja vaikutus.

Niin muodostuu avara ja yksityis- kohtainen kuva aikakauden ihmi-

sistä, ins tituutioista, verkostoista ja vuorovaikutuksista. Tärkeä ym- päristö on Aleksanterin yliopisto Helsingissä. Sen rakenne, luonne ja toiminta muuttuivat 1850-luvun vilkkaina vuosina. Blåfield kuvaa poliittisen tilanteen ja jännitteet täsmällisesti ja dokumentoi aika- laistunnot kirjeiden kertomuksilla.

Nordenskiöld oli tieteen moni- ottelija, muun muassa mineralogi ja pohjoisten alueiden tutkija. Myö- häisvuosinaan hänestä tuli kartan- laadinnan historian uranuurtaja.

Kirjassa on useista aiheista koottu katsauksia sopiviin kohtiin tietolaa- tikoiksi. Niistä lukija saa vastaukset kysymyksiinsä, kuinka eri tieteen- alat ovat kehittyneet ja käsitykset muuttuneet tähän päivään men- nessä. Naparetken valmisteluun in- nostuva lukija oppii, mistä on ky- symys, vaikkapa lukemalla luvun

”Proviantti”. Se kertoo yksityiskoh- taisesti, kuinka monenlaista ravin- toa varustettiin pohjoiselle retkel- le olettaen, että matka voisi kestää jopa 70 viikkoa, siis lähes puoli- toista vuotta. Lista on häkellyttävä, vaikka retken kokki saattoikin olet- taa, että lintu- ja porosaalista oli jatkuvasti tarjolla. Myös tutkimus- matkojen osallistujaluettelot paljas- tavat, kuinka monia tieteenaloja ja kansallisuuksia tutkimusmatkoilla oli mukana. Moni Suomesta pääsi osallistumaan.

On ilmeistä, ettei Norden- skiöld ollut kanssakäymisessään luonteeltaan helppo. Blåfield to- teaa yhteenvetona: ”… tulee hy- vin näkyviin Adolf Nordenskiöldin luonteenomaiset piirteet: sitkeys, jääräpäisyys ja peräänantamatto- muus”. Nuori tutkija kirjoitti Siperi- assa työmatkalla olleelle isälleen väitöstilaisuuttaan seuraavana päivänä:

Opinnäytteeni tarkastettiin eilen.

[Adolf] Moberg [fysiikan professori]

oli opponenttina, [A E] Arppe [kemi- an professori] Preeseksenä, [Fredrik]

Woldstedt [tähtitieteen professori]

kustoksena. Väitöstilaisuus kesti kelo 12:een asti. Pidin hyvin puoliani sil- loin kun olin oikeassa ja silloin kun olin väärässä – ja siinä, etten kertaa- kaan myöntänyt, etten ollut oikeassa.