150
kirja-arviot
Kevään 2015 eduskuntavaalien äänet on laskettu ja tulevan hal- litusyhteistyön arvopohjaa ap- rikoidaan. Arvoja ja arvoeroja ei elämässä pääse muutoinkaan pa- kenemaan.
Poliittisten arvoerojen lisäk- si olemme pakotettuja aika ajoin puntaroimaan omia valintojam- me, ihmettelemään lähipiirin va- lintoja ja totuttelemaan kulttuuri- en välisiin arvostuseroihin.
Sosiaalipsykologisen arvotut- kimusten lähtökohtana oletetaan, että lintuperspektiivistä tarkastel- tuna kaikilla ihmisillä, maailman mailla ja yhteisöillä on samanlai- set tarpeet ja toiminnalliset vaati- mukset, ja arvot heijastavat niitä omalla tavallaan.
Haasteisiin, vaihteluun ja ais- tinautintoihin liittyvien virikkei- syys- ja mielihyväarvojen taus- talta löytyvät biologiset tarpeet.
Yhteisöjen toiminta vastaavasti
Protestanttista etiikkaa,
sosiaalista pääomaa ja luottamusta
Klaus Helkama (2015). Suomalaisten arvot. Mikä meille on oikeasti tärkeää?
SKS. 252 s. ISBN 978-952-222-550-4
edellyttää universalismin ja hy- väntahtoisuuden kaltaisia arvoja ja yhteiselämän sujuvuus ja jatku- vuus perinteiden ja turvallisuuden arvostusta. Yhteiskuntien hierak- kisuus sekä ihmisluonnon ja -ryh- mien hallinta tuottavat valtaan ja suoriutumiseen liittyviä arvoja ja yhteisöjen uudistuminen edellyt- tää innovaatioiden perustana ole- via luovuuden ja vapauden kaltai- sia arvoja.
LUKIJALTA VAADITAAN TARKKUUTTA
Suomalaisten arvot -teos on ra- kennettu tarkastelemaan arvoja kolmella tavalla: suomalaisia yh- distävien arvojen, arvojen yksi- löllisten erojen ja arvojen ja toi- minnan suhteiden näkökulmista.
Helkama murtaa kuivaa tieteelli- sen kirjoittamisen tapaa yhdistä- mällä empiiristä arvotutkimusta ja käsitetarkasteluja milloin kau-
nokirjallisuuden kansainvälisiin ja kansallisiin klassikkoihin, po- pulaarimusiikin sanoituksiin tai omakohtaisiin kulttuurien välisten erojen havainnointeihin.
Kirjoittamisen tapa tuo hyvin esille kirjoittajan laaja-alaisen liik- kuvuuden erilaisten yhteiskunnal- listen ja kulttuuristen kysymysten alueilla ja samalla havainnollistaa, selkiinnyttää ja keventää lukuko- kemusta.
Teos antaa ”matkanjohtajasta”
ja kirjoittamisen tavasta johtuen näennäisenkin helpon tai selkeän vaikutelman. Kuitenkin tekstin ollessa kooste erilaisista tutkimuk- sista, käsiterajauksista ja tulosten kuvauksista yksityiskohtia on val- tavasti. Tämä vaatii myös lukijalta tarkkuutta sen ymmärtämisessä, mitä oikeastaan sanotaan ja millä perusteella.
151 AIKUISKASVATUS 2’2015 KIRJA-ARVIOT
KANSALLISET STEREOTYPIAT
Arvotutkimusten ymmärtämisen lähtökohdaksi tehdään kaksi kä- sitteellistä erontekoa.
Ensimmäinen liittyy persoo- nallisuuden, arvojen ja normien tarkasteluun. Lähtökohdaksi per- soonallisuuden piirteet määritel- lään biologispohjaisiksi ja ihmis- ten välisten persoonallisuusero- jen oletetaan säilyvän läpi elämän.
Arvot nähdään tietoisemmin va- lituiksi ja niiden oletetaan voivan myös muuttua ihmisen iän ja ko- kemusten karttuessa. Arvot kuvas- tavat ja perustelevat toimintaam- me ohjaavia normeja, jotka ovat muodostuneet ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Toinen eronteko liittyy kan- sallisen omakuvan ja kansanluon- teen käsitteisiin. Tarkastelulla pohjustetaan kansallisuuksia yh- distävien arvojen ja kulttuurien vä- listen arvoerojen tarkastelua. Kat- tavien empiiristen tutkimusten perusteella lukijaa vakuutetaan siitä, että sosiaalista identiteettiä kuvaava kansallinen omakuva näyttää kulttuurisesta kontekstis- ta riippumatta säilyvän ajan myö- tä suhteellisen vakaana, kun taas kuvamme muista on altis muut- tumaan suhteellisen nopeastikin myönteisemmäksi tai kielteisem- mäksi.
Sosiaalipsykologisesti ilmiötä selitetään taipumuksilla muodos- taa ja ylläpitää käsityksiä sisä- ja ul- koryhmistä. Ihmisillä on yleisesti vallitsevia kansallisia stereotypioi- ta eri kansallisuuksista. Suomessa esimerkiksi voidaan ajatella, että suomalaiset ovat rehellisiä, slaavi- laiset ovat melankolisia, ranskalai-
set ovat itsetietoisia ja ruotsalaiset omahyväisiä.
MIKÄ ON SUOMALAISILLE TÄRKEÄÄ?
Tutkimusten mukaan vain har- van kansan omakuva on pelkäs- tään positiivinen. Kuitenkin, mitä myönteisemmin näkee oman maansa kansalaiset sitä voimak- kaammin samaistuu maahansa.
Tämä samaistuminen omaan si- säryhmään on isänmaallisuuden kokemuksen ydintä.
Nationalismin taustalta puo- lestaan löytyy essentialistinen lä- hestymistapa ulkoryhmiin: ”ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi”.
Sitkeistä stereotypioista huoli- matta persoonallisuuden kaltaista kansanluonnetta ei ole empiirises- ti löydetty. Edellisestä huolimatta kansan omakuva ja naapurikan- san stereotypia lankeavat usein yhteen. Esimerkiksi suomalaisten ruotsalaiskuvaan sisältyvä omahy- väisyys sisältyy myös ruotsalaisten itsekriittiseen omakuvaan. Sosiaa- lipsykologisen selityksen mukaan naapurimaiden asukkailla saattaa olla tarve erottautua toisistaan lii- oittelemalla niitä pieniä eroja, joita on olemassa.
Kansallisen omakuvan havait- tua vakautta puolestaan selitetään kansallisia arvoja ja omakuvaa tukevilla tarinoilla ja oheiskerto- muksilla, joita muun muassa taide tehokkaasti välittää. Suomalaisille Seitsemän Veljeksen kautta välit- tyneet kardinaalihyveet (Juhanin rohkeus, Eeron viisaus, Aapon oikeudenmukaisuus, Laurin itse- hillintä, Simeonin usko, Timon toivo, Tuomaksen rakkaus) ovat
arvoja, jotka juontuvat sekä pro- testanttisesta etiikasta että eu- rooppalaisen keskiajan traditiois- ta ja aina Tuomas Akvinolaisesta.
Helkaman teos kohdentuu ensimmäisellä tasollaan tähän ydinkysymykseen: mikä meille suomalaisille on tärkeää ja ovatko suomalaisten arvot niin herkkiä muuttumaan ajassa kuin usein esitetään? Kirjan keskeinen teema on, että meillä on taipumus yliko- rostaa arvomuutosta ja aliarvioida arvojen pysyvyys.
40 PERUSARVOA
Teoksessa esitellään sosiaalipsy- kologisen arvotutkimuksen vai- heita ja viime vuosikymmenten arvotutkimuksia, jolloin esitellyik- si tulevat Rokeachin, Inglehartsin ja Hoefsteden klassikoiksi muo- dostuneet tutkimushankkeet. Lu- kija perehdytetään näiden yhteis- kunnallisten erojen tutkimukseen tähdänneiden hankkeiden lähtö- kohtiin, taustoihin ja haasteisiin.
Uusimpien arvotutkimusten esittelyssä nojaudutaan Shalom Schwartzin kehittämään arvomal- liin, joka kuvaa arvojen järjestel- mäluonnetta. Mallissa 40 perus- arvoa ryhmittyvät 10 arvotyypiksi (valta, suoriutuminen, mielihyvä, virikkeisyys, itseohjautuvuus, universalismi, hyväntahtoisuus, perinteet, yhdenmukaisuus, tur- vallisuus). Malli sisältää vain universaalisti esiintyviä motivaa- tiolta puhtaita arvoja, ja näin siitä puuttuu esimerkiksi uskontojen mukaan vaihtelevat uskonnolliset arvot. Järjestelmäluonne näkyy mallissa arvojen muutoksessa:
kun yksi arvo tulee tärkeämmäk-
152
si, vahvistuvat myös Schwartzin kehämallissa sitä lähellä olevat ar- vot. Samalla kehän vastakkaisella puolella olevien arvojen tärkeys heikkenee.
Schwartzin tutkimusten mu- kaan 40 perusarvoa ryhmittyvät erilaisiksi järjestelmiksi myös sen mukaan, tarkastellaanko yksilöl- lisiä vai kulttuurisia arvoja. Yksi- löille tärkeiden arvojen vaihtelua voidaan kuvata kehämallin kah- della ulottuvuudella: itsensä ko- rostaminen‒itsensä ylittäminen ja säilyttäminen‒ muutosvalmius.
Yhteisötason ulottuvuuksia ovat hierakkia‒tasa-arvo, yhteisö‒yksi- lökeskeisyys ja harmonia‒hallinta.
Teorian mukaan kulttuuriset ar- vot eivät ole palautettavissa yksi- löllisten arvojen keskiarvoiksi.
Arvot, jotka yhdistävät meitä kansallisesti eivät siis välttämättä ole arvoja, jotka ovat meille yksi- löinä omassa arkielämässämme tärkeitä. Schwartzin järjestelmä- kuvaus on saanut vuosikymmen- ten saatossa vahvaa empiiristä tukea laajoista vertailevista tutki- muksista, joihin suomalaisetkin ovat keskeisesti osallistuneet.
ARVOSOPUSOINTU RUOKKII HYVINVOINTIA
Globalisaation ja uusliberalistis- ten kehitystrendien aikakaudella yhteiskunnalliset kiistat ja kes- kustelut hyvinvoinnin ja kilpailu- kyvyn ympärillä ovat arkipäivää.
Myös vertaileva arvotutkimus on kytketty osaksi tätä keskustelua.
Hyvinvoinnin osalta tulokseksi on saatu, että arvojen osalta vahvin ja johdonmukaisin hyvinvointia se- littävä tekijä on ihmisen ja hänen
ympäristönsä arvojen yhteenso- pivuus. Ihminen voi hyvin silloin kun hänen arvonsa ovat sopusoin- nussa hänen ympäristönsä arvo- jen kanssa – olivatpa nuo arvot itsessään mitä hyvänsä.
On myös tutkittu, miten ar- voilla voidaan selittää ja ennustaa kansallisia eroja kilpailukyvyssä.
Rakenteelliselle kilpailukyvylle on kehitetty erilaisia makrotaloudel- lisia indikaattoreita, joiden on to- dettu OECD-maissa ennustavan talouskasvua. Monitieteisissä ja laajoissa, parhaimmillaan 64 maa- ta kattavissa tutkimushankkeissa on selvitetty kansallisten arvo- jen yhteyttä kilpailukykyyn. Olisi luontevaa olettaa, että arvoina it- seohjautuvuus ja muutosvalmius olisivat yhteydessä taloudelliseen kilpailukykyyn. Selkeitä yhteyksiä arvojen suhteen ei ole kuitenkaan löytynyt, ja OECD:n pitkälle ke- hittyneissä teollisuusmaissa mi- kään arvomaailman piirre ei ole ollut yhteydessä kilpailukykyyn.
Tästä huolimatta on kuitenkin löytynyt kiistatonta näyttöä talou- dellisen kilpailukyvyn erojen selit- tymiselle. Helkama nostaa oman tieteellisen uransa yllättävimmiksi ja vahvimmiksi tutkimustuloksik- si havainnot, joiden mukaan ‒ toi- sin kuin yksittäiset arvot ‒ maiden erot sosiaalisessa pääomassa ovat kiinteästi ja selkeästi yhteydessä maiden kilpailukykyyn.
SOSIAALINEN PÄÄOMA, KILPAILUKYKY JA USKONTO
Eri maissa toteutetuissa World Value Survey -tutkimuksissa sosi- aalista pääomaa on mitattu ihmis- ten välisellä luottamuksella ja yh-
distystoimintaan osallistumisella.
OECD-maat asettuvat kauniin lineaarisesti jokseenkin samaan järjestykseen sekä sosiaalisen pää- oman että taloudellisen kilpailu- kyvyn suhteen. Mitä enemmän sosiaalista pääomaa, sitä parempi kilpailukyky. Tuloksissa Suomi on saanut suurimpia pisteitä sekä sosiaalisessa pääomassa että kil- pailukyvyssä. ”Tuhannen taalan”
kysymykseksi teoksessa nostetaan sen pohtiminen miten sosiaalinen pääoma linkittyy kilpailukykyyn.
Eri maiden välisissä vertailuis- sa on kerta toisensa jälkeen todet- tu, että talous on tärkein arvoihin vaikuttava tekijä. Talouskasvu laa- jentaa ihmisten valinnan mahdol- lisuuksia, ja arvomaailma muut- tuu yksilökeskeisempien arvojen suuntaan. Arvotutkimuksin ker- rotaan meille myös, että mitä ke- hittyneempi talous, sitä suurempi arvoyhtenäisyys.
Myös uskonnon on todettu olevan yhteydessä arvoihin talo- udesta riippumatta. Valtioiden ra- joja laajempiin Euroopan alueisiin kohdistuneessa tutkimuksessa to- dettiin, että yhtä vauraiden protes- tanttisten ja katolisten alueiden välillä on arvoeroja Schwartzin pääulottuvuuksilla siten, että pro- testantit kannattivat vähemmän säilyttämiseen ja itsensä korosta- miseen liittyviä arvoja.
KONSENSUS-SUOMI VOI HYVIN
Helkama toteaa, että vaikka Län- si-Euroopassa on onnistuttu suh- teellisesti parhaiten yhdistämään vapaus ja tasa-arvo, erottuu Länsi- Euroopan sisällä vielä protestantti- nen Eurooppa omaksi alueekseen,
153 AIKUISKASVATUS 2’2015 KIRJA-ARVIOT
jolle on luonteenomaista vahva universalismi ja hyväntahtoisuus.
Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Hollanti eivät eroa vauraudeltaan katolisen Länsi-Euroopan mais- ta. Nämä viisi maata ovat kuiten- kin ainoat maailman maat, joissa enemmistö väestöstä on sitä miel- tä, että toisiin ihmisiin voi luottaa.
Teoksessa pohditaan, mikä on se mekanismi, jonka kautta ihmisten välinen luottamus joh- taa kilpailukykyyn. On ilmeistä, että suuremman ihmisten välisen luottamuksen takana on tasa-arvo eri muodoissaan. Protestantti- suuteen liittyvät arvot, kuten tasa- arvo, työ ja rehellisyys ovat meillä Suomessa vahvoilla.
Kansainvälisissä arvovertai- luissa suomalaiset erottuvat EU:n jäsenmaista erityisesti kahden sei- kan suhteen. Ensinnäkin suoma- laisille sellaiset universalismiarvot kuin kaikkien ihmisten hyvin- vointi ja suvaitsevaisuus ovat ol- leet keskimäärin tärkeämpiä kuin muille. Toinen arvotyyppi on yh- denmukaisuus. Konsensus-Suomi on siis ollut enemmän kuin pelkkä myytti.
ARVOTKIN MUODOSTAVAT JÄRJESTELMÄN
Arvotutkimusta tehdään sekä määrällisin että laadullisin tutki- musottein. Määrällisen arvotut- kimuksen näkemykset tiedosta, tiedon tuottamisen tavoista ja tie- don varmuudesta herättävät vä- lillä pohdintaa. Tulee kysyneeksi, mitä kannanotot sanaluetteloihin ja keskiarvoksi taivutettu arvoil- maus tavoittaa arvojen kaltaisista monimutkaisista ilmiöistä.
Suomalaisten arvot -teosta lu- kiessa ei kuitenkaan ole vaikea havaita kvantitatiivisen lähesty- mistavan etuja arvotutkimukses- sa. Yksilöiden ja ryhmien arvoja muuttavia tekijöitä on paljon, ja niiden vaikutukset ovat pääosin vaikeasti todennettavia. Arvo- muutokset ovat hitaita prosesseja.
Yhteyksien ja ilmiöiden välisten, usein ennakoimattomien, ten- denssien havaitseminen ja näky- väksi saaminen edellyttää isoja aineistoja ja ristiin validoivia mit- tauksia.
Monimuotoisten analyysien tutkimustuloksina esitetyt pää- telmät muodossa ”mitä kehitty- neempi talous, sitä suurempi arvo- yhtenäisyys” tai ”mitä enemmän sosiaalista pääomaa, sitä parempi kilpailukyky” saavat päästään pyö- rällä olevan lukijan kiittämään: li- sää näitä yksinkertaistuksia! Hel- kama itse korostaa, että on hyvä pitää mielessä arvotutkimuksen suhteellisuus. Tulokset riippuvat vahvasti siitä arvojen joukosta, jota kulloinkin arvioidaan sekä sii- tä, miten arvo sanallisesti määritel- lään. Arvomuutoksista puhuttaes- sa on siis hyvä katsastaa ja verrata erilaisia mittaustapoja.
Suomalaisten arvot -teoksen ehdoton ansio on vuosikymmen- ten kuluessa monipuolisin mene- telmin, erilaisiin kohderyhmiin, kansallisiin ja kansainvälisiin ai- neistoihin perustuvan kumuloitu- neen arvoihin liittyvän tutkimus- tiedon kokoaminen ja näkökul- mallistaminen.
Siinä missä talous ja politiikka ovat järjestelmiä, näyttävät arvot- kin muodostavan selkeämmän
järjestelmän kuin aikaisemmin kuviteltiin. Lukijan ei ole vaikea vakuuttua perusteellisen taustoi- tuksen ja käsitteellisesti moni- muotoisten meta-analyysien an- siosta. Teos muodostaa inspiroi- van ja jännittävän kudelma, jossa lukijaa kuljetetaan läpi erilaisten historiallisten juonteiden, yhteis- kunnallisten kysymysten ja kult- tuuristen ilmiöiden. Päämääränä on erilaisten arvoitusten ratkaise- minen.
Teoksen läpikulkevan jännitys- näytelmän mielenkiintoisimmat näytökset käsittelevät kansallises- ti ja yhteiskunnallisesti keskeisiin arvoihin liittyviä aatehistoriallisia juonteita. Näiden juonteiden, ja niihin liittyvien arvotutkimusten, tunteminen tarjoaa yhteiskunnal- liselle aikuiskasvatustieteellekin uusia oivalluksia, näkökulmia ja tieteidenvälisiä oppimisen paik- koja.
Merja Ikonen-Varila yliopistonlehtori, dosentti Helsingin yliopisto
