T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 1 3 83 tarkoituksettomia ja tarkoituksel-
lisia seurauksia.
Vaikka tässä kirjoituksessa on keskitetty lähinnä yhtenäiskoulu- järjestelmään, teoksessa on laajat esitykset korkeakouluista, opetta- jankoulutuksesta ja varhaiskasva- tuksesta. Lisäksi teoksessa esitel- lään, miten Suomen koulujärjes- telmä on vastannut kansainvälisen talouden haasteisiin ja Euroopan integraatioon.
Suomen koulujärjestelmähisto- ria on menestyksen historiaa, mitä teoksessa erityisesti alleviivataan.
Kyse oli tietoisesta satsauksesta koulutuksen laajuuteen, koulutus- politiikan julkiseen ohjaamiseen ja oppilaiden yhdenvertaisuuteen.
Yhteiskunnalliseen muutokseen ei vain vastattu, vaan yhteiskuntaa muutettiin. Suuret visiot ja pitkä- kestoiset prosessit myös tuottivat konkreettisia ja kiistattomia tulok- sia. Menestys kansainvälisissä hy- vinvointi-, kilpailukyky- ja koulu- tusvertailuissa tukee edelleen poh- joismaisen mallin pysyvyyttä.
Kirjoittaja on valtiotieteiden ja kaup- patieteiden maisteri, joka tekee väi- töskirjaa Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa.
Keskipiste yhteisölle ja identiteetille
Tapani Harviainen Turun synagoga.Toimittaneet Juhani Kostet ja Marita Söderström. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.
Komean Turun synagoga -teok- sen ilmestyttyä on Suomen juuta- laisten keskeiset yhteisöt saatu var- sin edustavasti kuvattua. Aikaisem-
min Jukka Hartikainen on kuvan- nut Viipurin juutalaisen yhteisön vaiheita artikkelissaan, joka ilmes- tyi vuonna 1998 Viipurin Suoma- laisen Kirjallisuusseuran toimit- teessa. LeChaim!– Kuvia Suomen juutalaisten historiasta (2006) puo- lestaan liittyy Helsingin juutalaisen synagogan 100-vuotisjuhlaan ja keskittyy Helsingin seurakuntaan vaikka se nimensä mukaisesti esit- telee samalla maamme koko juuta- laisväestömme toimia ja historiaa.
Kaikissa kolmessa julkaisussa ku- vitus on erittäin tärkeässä roolissa, jonka vuoksi kuvamateriaalin ko- koajat ja toimittajat ansaitsevat eri- tyiskiitokset.
Turun synagogaa käsittelevä teos ilmestyi synagogan satavuotis- päivään toukokuussa 2012. Teok- sen toteuttajana on toiminut laa- ja toimikunta, jossa seurakunnan edustajien ohella Turun museo- toimella oli merkittävä osuus. Lo- pullinen toimitustyö on ollut Juha- ni Kostetin ja Marita Söderströmin vastuulla.
Kuten miltei kaikki Suomen juutalaisten yhteisöt, Turun yhtei- sö polveutuu Venäjän armeijan so- tilaista, jotka siviiliin päästyään sai- vat vuodesta 1858 alkaen jäädä asu- maan entisille palveluspaikkakun- nilleen. Ensimmäinen synagoga Turusta tunnetaan Turun linnas- sa sijainneena vuodelta 1865. En- nen nykyistä Brahenkadun syna- gogaa pieniä rukoushuoneita si- jaitsi ainakin neljässä eri osoittees- sa Läntisen Pitkäkadun tietämissä.
Suomen juutalaisten parissa Turun yhteisöä on pidetty eniten uskon- nollisia asioita arvostavana.
Vuosien varrella Suomen juuta- laisista on eri yhteyksissä kirjoitettu suhteellisen paljon; erityisen kiin- nostuksen kohteena ovat tietenkin
olleet toisen maailmansodan aikai- set vaiheet. Tärkeänä lisäyksenä on syytä mainita Václav Fred Chváta- lin valokuvaama ja toimittama kak- siosainen DVD-tal tiointi Juutalai- set hautausmaat Suomessa (2008 ja 2010). Turun juutalaisen yhtei- sön vaiheista on tähän mennessä ollut kuitenkin tarjolla kovin vä- hän tietoa.
Jacob Seelan eräät artikkelit Ha- kehila-lehdessä ovat olleet hyvä al- ku Turun juutalaisen yhteisön histo- riaksi. Nyt Turun synagoga -teos si- sältää hänen kirjoittamanaan lähes 40 sivua pitkän luvun, joka kattaa vuodet 1875–1975 eli juutalaisten ensimmäisen vuosisadan Turussa.
Johtolankana kulkee kehitys oikeu- dettomasta vähemmistöstä saman- arvoisiksi kansalaisiksi. Tavallaan artikkeli ulottuu vielä varhaisem- paankin aikaan, sillä ensimmäisek- si Turun juutalaislapseksi mainitaan Kakolan kasarmissa vuonna 1857 syntynyt pieni Klimscheffskij.
Väestö- ja elinkeinotietojen ohella lasten koulutus, uskonnon mukainen elämäntapa, rabbiinit, kulttuuritoiminta sekä suhteet val- taväestöön ovat saaneet ansiok- kaat kuvauksensa. Turun yhteisöön kuului maksimissaan vuoden 1950 tienoilla 350 henkeä, mihin verrat- tuna saavutukset koulutuksen, yh- distyselämän, urheilun ja kaupan aloilla olivat jo 1920-luvulla todel- la merkittävät. Köyhien alkuvai- heiden jälkeen erityisesti vaatealan nopea nousu 1900-luvun alkuun mennessä (eli ennen kansalaisoi- keuksien saamista vuonna 1918) on menestystarina (Nemeschans- ky, Gumpler ja Kjisik), josta olisi kiinnostavaa lukea lisää. Vastaava nopea muutos tapahtui myös Hel- singissä ja Viipurissa. Kielellinen muutos Turussa kulki jiddishistä
84 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 1 3
ruotsiin ja sitten vähittäin sodan jälkeisinä vuosina suomeen. Sy- nagoga valmistui kaupungin tuel- la vuonna 1912. Viereisen seura- kuntatalon saaminen kesti 30 vuot- ta, mutta vuonna 1956 sekin saatiin valmiiksi!
Kuvituskin osoittaa, että Turus- sa perinteinen juutalainen elämän- muoto säilyi 1930-luvulle saakka ja monissa opetuksen muodois- sa aina 1980-luvulle asti. Muistel- mien mukaan vielä 1950-luvulla kaupungin juutalaiset seurusteli- vat enimmäkseen toistensa kans- sa. Nimenmuutos Turun moosek- senuskoisten seurakunnasta Tu- run juutalaiseksi seurakunnaksi
”toisen maailmansodan loppuai- kana” johtui Seelan mukaan kult- tuurin korostumisesta uskonnon sijasta, mutta prosessista olisi lu- kenut mielellään lisää. Seurakun- nan välillä jopa kahdeksi synago- gaksi jakaneet vanhat kiistat voisi nyttemmin kuvata yksityiskohtai- semminkin. Myös muuttoliikkees- tä ensin Turkuun ja sitten Helsin- kiin, Ruotsiin ja Israeliin löytyisi tutkijalle varmasti lisää aiheita.
Yhteisönsä historian lisäksi See- la esittelee samassa teoksessa myös Turun juutalaisen hautausmaan, jonne ensimmäinen hautaus tapah- tui vuonna 1853. Samaan lukuun si- sältyy kuvaus hautamuistomerkeistä ja juutalaisista hautaustavoista, jois- ta hautausapuyhdistys Chevra Ka- discha (perustettu 1878 tai 1879) kantaa päävastuun. Synagogan tyy- liä seuraileva hautausmaan kappeli valmistui vuonna 1933.
Synagogan rakennushistoriaa, arkkitehtuuria ja merkitystä esitte- levät Kaarin Kurrin ja Janina Mi- riam Hasanin osuudet. Vuonna 1902 Turun kaupunginvaltuusto päätti juutalaisen seurakunnan ano-
muksesta lahjoittaa tontin synago- gan rakentamista varten. Lisämaan saamisen sekä rahavarojen ja -lah- joitusten monivaiheisen kokoami- sen jälkeen J. Eskil Hinderssonin ja August Krookin suunnittelema sy- nagoga nousi ripeästi paikalleen. Se vihittiin juhlavasti 5.5.1912. Myö- hemmin tontti ympäröitiin aidalla ja lehtipuuistutuksilla sekä pihaan pystytettiin lisärakennuksia, mm.
mikve-kylpytila. Varsinaisen syna- gogasalin lisäksi rakennus sisäl- tää alakerran pienemmän synago- gahuoneen sekä kerho- ja kokous- tiloja. Viimeisin remontti on tehty 1990-luvun alussa, mutta nyt syna- goga odottaa laajaa peruskorjausta.
Kurri kuvailee huolella synagogan arkkitehtuurin ja rakenteen koris- teaiheineen sekä uskonnollisen esi- neistön.
Turussa keskustellaan siitä, tu- lisiko synagogaa luonnehtia tyylil- tään orientaaliseksi vaiko bysantti- laiseksi. Arkkitehtonisesti juutalai- set synagogat ovat kautta aikojen vahvasti nojautuneet paikallisiin tyyli-ihanteisiin. Osin tämä joh- tuu siitä, että arkkitehdit eivät ole useinkaan olleet juutalaisia. Tyy- pillisesti turkulaiseksi synagogaa ei kuitenkaan voine luonnehtia, mut- ta toinen kysymys on, mitä orien- taalisella ja bysanttilaisella synago- gien yhteydessä tarkoitetaan. Sy- nagogissa keskeinen kupoli, yh- distettynä myös turkulaisen art nouveaun ajatuksiin, voisi olla eräs kuvauksen tapa, mutta (onneksi!) mitään ilmeistä esikuvaa ei synago- galle ole tarjolla.
Janina Miriam Hasan käsittelee synagogien historiaa ja niiden kol- mea pääroolia juutalaisten rukous- huoneina, koulutiloina ja kokoon- tumispaikkoina. Myös Turussa sy- nagoga on keskittynyt näihin toi-
miin ja pyrkii edelleen tarjoamaan keskipisteen runsaan sadan hengen kokoiseksi supistuneelle yhteisölle ja sen identiteetille.
Turun synagoga on vuodesta 1986 alkaen ollut rakennussuojelu- lain mukainen suojelukohde. Juha- ni Kostetin artikkeli esittelee suo- jeluprosessin perusteluineen. Seu- rakunta oli vuoteen 1980 saakka huolehtinut rakennuksesta, mut- ta jäsenmäärän radikaali lasku ai- heutti huolta tulevaisuudesta. Sik- si seurakunta lähetti kaupungil- le suojelupyynnön vuonna 1983.
Kiintoisaa on, että vuonna 1988 tehtyyn suojelupäätökseen sisäl- tyy rakennuksen käyttö synagoga- na sekä juutalaista uskontoa ja kult- tuuriperintöä palvelevana muis- tomerkkinä. Suojelu olisi voinut toteutua myös kaavoituksen ja ase- makaavan kautta, mutta nyt pää- tökset varmistavat asian. Kirkko- laki suojaa ennen vuotta 1917 val- mistuneita kirkkoja, mutta muita uskontokuntia tämä laki ei tieten- kään koske.
Kirjoittaja on seemiläisten kielten ja kulttuurien professori (emeritus).
