438
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 0 . v s k . – 3 / 2 0 1 4
EMU-keskustelussa näkökulmien kirjo on poikkeuksellisen laaja
Markus Lahtinen
Vesa Kanniainen (toim.),
Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot, Libera-säätiö, Helsinki 2014, 166 sivua.
Juha Jokela, Markku Kotilainen, Teija Tiilikainen ja Vesa Vihriälä, EU:n suunta. Kuinka tiivis liitto?,
FIIA report 39, Ulkopoliittinen instituutti, Helsinki 2014, 166 sivua.
KTT Markus Lahtinen (markus.lahtinen@ptt.fi) on tutkimusjohtaja Pellervon taloustutkimus PTT:ssa.
S
uomalaiseen talouspoliittiseen keskusteluun on yleisesti katsottu mahtuvan vain yksi totuus kerrallaan. Yhteisvaluutta euron ongelmat ovat kuitenkin kirvoittaneet keskustelun, jossa nä- kökulmien kirjo on poikkeuksellisen laaja. Täs- tä ovat myös kyseessä olevat kirjat hyvänä esi- merkkinä.Kumpikin kirja käyttää nykytilan ja tulevai- suuden analysointiin samankaltaisia askelmerk- kejä. Jo tehtyjen päätösten toteuttamisen jäl- keen syntyvää euroaluetta kutsutaan pank- kiunioniksi. Jos julkista taloutta ja finanssipo- litiikkaa koskevaa päätösvaltaa siirretään vielä enemmän euroalueen tasolle kuitenkin ilman liittovaltiomaista rakennetta, päädytään fiskaa- liunioniin. Euroalueen (tai EU:n) budjetin mo- ninkertaistaminen ja perustuslaillisen raken- teen luominen johtaisi puhdasveriseen liittoval- tioon. Lisäksi kumpikin kirja pohtii euroalueen hajoamista yhtenä vaihtoehtona.
Kirjoja yhdistää tärkeä havainto euroalueen demokratiavajeesta. Päätöksenteko on jo nyt etääntynyt huomattavan kauas kansalaisista.
Lisäksi kirjoja yhdistää kiistämätön havainto siitä, että eurojärjestelmän alkuperäiset raken- teet olivat taloudellista hyvinvointia parantavan valuuttaunionin syntymisen kannalta vakavasti puutteelliset. Kirjojen keskeinen ero löytyy suhtautumisesta euroalueen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
1. Euroalueen nykytila
Jäsenmaat ovat reagoineet eurokriisiin uudis- tamalla rahaliiton toimintamalleja ja sääntelyä.
Sääntöjen rikkomisesta voidaan langettaa aiem- paa kovempia rangaistuksia aikaisemmassa vaiheessa. Tehtyjen uudistusten osalta Jokela, Kotilainen, Tiilikainen ja Vihriälä esittävät va- raumia niiden toimeenpanoon liittyen. Kanni-
439 aisen arvion mukaan tehdyt uudistukset ovat
täysin riittämätön vastaus euroalueen ongel- miin.
Tämän hetken tärkein uudistushanke on pankkien toimintaa säätelevän pankkiunionin muodostaminen. Kumpikin kirja tunnistaa toi- mivan pankkivalvonnan välttämättömäksi eh- doksi vakaan talouskasvun kannalta. Kanniai- sen arvion mukaan ei ole kuitenkaan mitään näyttöä siitä, että euroalueen tason valvonta ratkaisisi pankkivalvontaan liittyviä ongelmia.
Esille tuodaan myös ongelmat Yhdysvaltojen pankkivalvonnassa ennen finanssikriisiä, mutta tältä osin Kanniainen toki myöntää vertailun olevan ongelmallinen Yhdysvaltojen valvonta- järjestelmän työnjaon hajanaisuuden vuoksi.
Jokela ym. kuvaavat niitä kehityskulkuja, joiden seurauksena pankkiunioni on syntymäs- sä. Tämä antaa lukijalle mahdollisuuden arvi- oida sitä, kuinka hyvä vastaus työn alla oleva pankkiunioni on nykyisten kaltaisten pankkien asettamaan haasteeseen. Analyysi listaa kuiten- kin myös pitkän listan ongelmia sekä pank- kiunionin kolmessa keskeisessä elementissä (pankkivalvonta, kriisinratkaisumekanismi, yhteinen talletussuoja) että niiden suhteesta yhteisön oikeusjärjestelmään. Kanniainen puo- lestaan asettuu puolustamaan kirjan kantavana teemana olevan kansallisvaltiokeskeisen ratkai- sun vahvuuksia.
2. Euroalueen tulevaisuus
Tulevaisuuden suhteen Kanniaisen toimitta- man kirjan johtopäätös on selvä. Ainoastaan täysiverinen liittovaltio voi pelastaa euron.
Koska tälle kehitykselle ei löydy riittävää poliit- tista tukea, edessä on vääjäämättä, ennemmin tai myöhemmin, euron tuho. Kanniaisen kirja näkee fiskaaliunionin ainoastaan välitilana lii-
tovaltioon, joten tämän vaihtoehdon analysoi- minen jää vähemmälle. Jokelan ym. kirjan hen- ki tulevaisuuden suhteen välittyy jo sen otsikon kysymysmerkissä. Kirjoittajat eivät tee selkeitä johtopäätöksiä vaan analysoivat eri kehityskul- kujen taloudellisia ja poliittisia mahdollisuuk- sia sekä vaikutuksia.
Kanniaisen kirjalle ominainen varmuus tu- levaisuuden kehityskuluista ei rajoitu ainoas- taan euron tuhoon. Euron vääjäämättömästä tuhosta seuraa sinällään looginen politiikka- suositus hypätä pois tästä palavasta lautasta.
Eurosta irtaantumisen skenaariot antavat kui- tenkin hyvin seesteisen kuvan lautan ympärillä vellovasta merestä. Modernien rahoitusmark- kinoiden kompleksisuus ja niiden moninaiset vaikutuskanavat reaalitalouteen ovat kirjan mukaan hyvin hallittavissa. Kuvaavaa pohdis- kelulle on kuitenkin se, että vertailukohta hae- taan Suomen rahajärjestelmän irtaantumisesta ruplasta 1860-luvulla.
Kanniaisen kirjan mörkö on liittovaltioon lipsahtaminen vaivihkaan ilman demokraattis- ta ja avointa prosessia. Sivulla 87 esitetään seu- raava ajatus: ” Toisaalta selkeää liittovaltion mallia ei käytännössä esitetä kansalaisten tai niiden parlamenttien päätettäväksi. Päinvas- toin, liittovaltion edellyttämät rakenteet ja rat- kaisut tuodaan päätettäväksi vähä vähältä niin, ettei mikään yksittäinen päätös sinällään näytä kovin merkittävältä.” Tällaisen kehityskulun tulkitaan myöhemmin (mielestäni sinällään ai- van oikein) olevan EU:n perussopimusten vas- taista.
Jossain määrin perussopimuksia toki voi- daan pyrkiä uudistamaan nojautuen hallitusten välisiin sopimuksiin, mutta tällöinkin rajoittee- na toimivat eri jäsenvaltioiden perustuslait.
Pelätyn kaltaisen kehityskulun taustalla pitää- kin olla hyvin synkkä näkemys sekä EU:n että
M a r k u s L a h t i n e n
440
KAK 3/2014
sen jäsenmaiden poliittisten ja oikeudellisten instituutioiden tilasta. Kirjan alkuosassa viita- taan kuitenkin Saksan perustuslakituomioistui- messa käynnissä olevaan oikeusprosessiin, joka liittyy Euroopan keskuspankin rahapoliittisten suorien kauppojen (OMT) ohjelman mahdol- lisiin ristiriitoihin Saksan perustuslain kanssa.
Tämän kaltainen prosessi tärkeimmässä euro- maassa sopi huonosti yhteen sekä yhteisön että kansallisen tason rappiotilan kanssa, mikä on välttämätön ehto liittovaltioon lipsahtamisen prosessille.
3. Ehdoton ehkä
Vaikka näkisi euroalueella jatkossa olevan mah- dollisuuden olla ennemmin talouskriisien hal- linnan väline kuin kriisien lähde, euroalueen tilanteeseen liittyy monia ongelmia. Korkea velkaantuminen myös suurissa jäsenmaissa, hi- das potentiaalinen kasvuvauhti ja kasvava pit- käaikaistyöttömyys altistavat euroalueen sellai- sille kehityskuluille, jotka koettelevat nykyisen rakenteen kestävyyttä.
Toisaalta on helppo yhtyä Jokelan ym. arvi- oon siitä, että pankkiunionista siirtyminen fis- kaaliunioniin edellyttää sellaisia perussopimus- ten muutoksia, joilla ei ole nykyisin poliittista tukea. Pankkiunioni-EMU:n arvioidaan mie- lestäni aivan oikein olevan se institutionaalinen kehikko, josta tietyillä ehdoilla voisi tulla pit- käaikainen rakenne. Viime kriisistä lähtenyt muutosprosessi on käyttänyt polttoaineensa loppuun.
Jokela ym. kuitenkin huomauttavat että :
”jos euroalueen talous kriisiytyy uudelleen [..], myös pankkiunioni-EMU:n perusteiden voi olettaa tulevan uudestaan arvioitaviksi.” Vaik- ka en jaa Kanniaisen kirjan ajatusta liittovaltio- rakenteen välttämättömyydestä vakaalle unio-
nille, euroalueen haasteet ovat siinä määrin suuria, että pankkiunioni-EMU:n rakenteet eivät ole välttämättä riittävän vahvoja kestä- mään nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole- vien jäsenmaiden luomia haasteita.
Koska euroalueen kansantalouksien ongel- mat eivät ole pelkästään suhdanteista riippuvia, sopeutumisaikaa tarvittaisiin paljon enemmän kuin talouden ja politiikan nykyiset kehitysku- lut sitä todennäköisesti euroalueelle suovat.
Pankkiunioni-EMU voisi olla riittävä järjestely turvaamaan vakauden, jos suurten euromaiden kansallinen talouspoliittinen päätöksenteko sisäistäisi valuuttaunionitason ulkoisvaikutuk- set, ja jos suurten jäsenmaiden taloudet olisivat vakaalla kehitysuralla. Näistä kehityskuluista on kuitenkin valitettavan vähän merkkejä ha- vaittavissa.
EU on tyypillisesti kehittynyt kriisien kaut- ta. Euroalueen kohtalo riippuu paljolti seuraa- van kriisin luonteesta ja toisaalta EU:n sisäises- tä kehityksestä. Olennaista on ensinnäkin ta- louskriisin lähde ja se miten se vaikuttaa euro- alueen asukkaiden yhteisöllisyyden kokemuk- seen. Toiseksi esimerkiksi Ison-Britannian EU-suhteen selkiytymien luo raamit perussopi- musten uudistamisen mahdollisuuksille.
Koska omassa ajattelussani vakaan euroalu- een saavuttaminen on riippuvainen sekä talou- dellisten häiriöiden lähteestä ja niiden ajoituk- sesta että poliittisten valintojen määrittämästä toimintaympäristöstä, vierastan Kanniaisen kirjan vaihtoehdottomuutta. Jokelan ym. ”tie- tämättömyys” tulevasta kehityksestä antaa ta- sapainoisesti tilaa eri vaihtoehdoille. Asioita problematisoiva tyyli tarjoaa lukijalle myös rakennuspalikoita omien näkemysten muodos- tamiselle.
441 M a r k u s L a h t i n e n
4. Euro ja globalisaatio
Omassa ajattelussani euro on osin vastaus myös globalisaation tuomaan haasteeseen. Globaalit rahoitusmarkkinat ja toimintalogiikaltaan glo- baalit suuryritykset eivät ole yhteismitallisia pienen kansallisvaltion kanssa. Vakaa talous- kasvu ja rahoitusmarkkinoiden vakaus eivät ole saavutettavissa enää pelkästään kansallisin pää- töksin.
Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista kat- soa, miten globalisaatiota kirjoissa käsitellään.
Kummassakin kirjassa mainitaan sana globali- saatio yhden kerran, mutta aivan eri yhteydes- sä. Kanniaisen kirjassa tämä tapahtuu työmark- kinoiden analyysin yhteydessä: ”Globalisaation myötä suurteollisuutta on siirtynyt maailmalle.
Pk-sektori on noussut avainasemaan työpaik- kojen luojana. Uusissa oloissa keskitetyn sopi- musjärjestelmän rooli on välttämättömyyden pakosta vähenevä”. Globalisaatio saa siis mer- kityksen pohdittaessa työmarkkinoiden raken- teiden vaikutusta Suomen taloudelliseen me- nestykseen. Globalisaatio on suhteessa euroon vain passiivinen taustamuuttuja.
Jokelan ym. kirjassa globalisaatio mainitaan pankkisektorin murroksen yhteydessä: ”Kan- sallisten pankki-valvontaviranomaisten mah- dollisuudet hoitaa tehtäväänsä ovat heikenty- neet globalisaation ja rahoitusvolyymien kas- vun myötä.” Lainaus on osa analyysia pank- kiunionin synnystä. Globalisaation nähdään määrittävän siis tässä aktiivisesti eurojärjestel- män rakenteita. Eurojärjestelmän merkitystä osana globalisaatiota ja sen hallintaa ei kuiten- kaan kirjassa suoraan käsitellä, mitä voi pitää puutteena.
5. Lopuksi
Kanniaisen toimittaman kirjan lopuksi kirjoit- tajat haluavat nostaa esille kysymyksen siitä, haluammeko osaksi suurvaltaa vai haluamme- ko säilyttää itsemääräämisoikeuden? He jatka- vat, että ennen valintaa meidän pitää päättää, mitä haluamme ja mihin pyrimme. Jaan kirjoit- tajien ajatuksen siitä, että Suomi voi ja sen pi- tääkin olla aktiivinen toimija, joka tekee omia valintojaan. Suomen itsemääräämisoikeus määrittyy kuitenkin osana globaalitaloutta. Eu- ron synnyn taustalla olleet haasteet talouden hallinnan osalta ovat vain kasvaneet tämän vuosituhannen puolella. Paluu 1990-luvun maailmaan ei ole mahdollinen ilman merkittä- viä muutoksia globaalitalouden rakenteissa.
Muutoksia voi kuitenkin olla luvassa. Joke- la ym. toteavat kirjansa lopuksi, että EU:n tu- levien vuosien suuntaa saattavat ohjata talou- dellisten tekijöiden rinnalla viime vuosia vah- vemmin poliittiset tekijät, kuten kehitys lähi- alueilla ja muiden valtakeskusten pyrkimykset.
Oma tulkintani on hyvin samankaltainen. Ta- louskriisit ovat olleet myös politiikan epäonnis- tumisia. Ne ovat luoneet jännitteitä sekä demo- kraattisten maiden sisälle että niiden välisiin suhteisiin. Lisäksi talouskriisien kurjistama euroalue ja EU näyttäytyy erään itäisen valta- keskittymän silmissä heikkona toimijana myös turvallisuuspolitiikan alueella. Näillä talouden ulkopuolisilla kehityskuluilla voi olla ratkaiseva merkitys euroalueen ja Suomen talouden tule- valle kehitykselle. □
