doista ja niiden omaksumisesta on huomat- tavasti tarkentunut. Erityisesti omaksumis- prosessin kuvauksessa ja transkriptiojärjes- telmien soveltamisessa Takkinen on saavut- tanut tuloksia, jotka pikaisesti pitäisi saat- taa viittomakielen tutkijoiden kansainvä- lisenkin yhteisön tietoon.
Täydellisen kuvauksen aikaan saami- nen edellyttää myös viittomien orientaa- tion, paikan ja liikkeen sekä ei-manuaalis- ten ainesten vastaavaa selvittelyä. Tälle työlle Ritva Takkinen on luonut hyvän pe- rustan.
FRED KARLSSON Yleisen kielitieteen laitos PL 9 (Siltavuorenpenger 20 A)
00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: fred.karlsson@helsinki.fi
LÄHTEET
RISSANEN, TERHI 1985: Viittomakielen pe- rusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisu- ja 12. Helsinki: Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos.
Suomalaisen viittomakielen perussanakir- ja. Päätoimittaja Anja Malm. Koti- maisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 104. Helsinki: Kuurojen Liitto ry. ja Kotimaisten kielten tut- kimuskeskus 1998.
INDOEUROOPPALAISET AJOT
— KREIKKALAINEN VIRITYS
Raimo Anttila Greek and Indo-European etymology in action. Proto-Indo-European *a7g-. Cur- rent Issues in Linguistic Theory 200. Amsterdam: John Benjamins 2000. ISBN 90-272-3707- 7.
R
aimo Anttilan 60-vuotiskronikassaan Esa Itkonen (1995) toteaa Anttilan epätavallisen monipuolisen tuotannon toi- siinsa limittyviksi painopistealueiksi indo- europeistiikan, historiallisesti ja semiootti- sesti sävyttyneen yleisen kielitieteen, ana- logian puolustamisen tämän käsitteen eri- laisia uudelleen keksimisiä vastaan, hahmo- lingvistiikan (esim. kenttämorfologia), ety- mologian, filologian ja lingvistiikan (her- meneuttisen) tieteenfilosofian sekä uunin- rakentamisen. Kaikki nämä ainesosat ovat mukana Anttilan uusimmassa kirjassa, jopa viimeksi mainittu, sillä ilman rakentajan hyveitä ei kunnon etymologioita synny.Tämän professori Eeva Uotilan muistolle
omistetun teoksen synnytys on ollut pitkä ja epäilemättä tuskallinenkin. Tuloksena on useita erinomaisesti visioituja ja voimalli- sesti perusteltuja etymologisia ratkaisuja tiettyihin antiikin kreikan leksikologian ikuisiin murheenkryyneihin. Silloinkin, kun
’etymologiset avaimet käteen’ -periaate jää tutkijamme ponnisteluista huolimatta toteu- tumatta, positiivisena antina on melkoinen raivaus- ja selvitystyö, jonka turvin on en- tistä helpompi yrittää edetä. Kirjan parissa lienee kuitenkin varsin toivotonta viihtyä ilman jonkinlaista indoeuropeistista koulu- tusta. Tällaisesta eruditiosta osattomaksi jäänyt tai jättäytynyt saattaa kokea teoksen ärsyttävänkin snobbailevana, onhan siinä
kreikka kreikkana, ja muutenkin uuskieli- taidottomien paapominen puuttuu lähes täysin: saksa, ranska, italia ja espanja ovat saksaa, ranskaa, italiaa ja espanjaa; kyrilli- siä kirjaimia ja devan5agar‰ıa ei sentään käy- tetä. Tekstin höysteenä on anttilamaista al- luusiota, ironiaa ja leikittelyä. Itse pidän siitä kovasti, mutta olen kuullut päinvastai- siakin mielipiteitä. De gustibus non est dis- putandum.
Yhdeksän tekstiluvun lisäksi teos koos- tuu 19-sivuisesta täsmäbibliografiasta, asia- indeksistä sekä käsiteltyjen sanojen kieli- kohtaisesta luettelosta. Johdantoluku avaa neljä näkökulmaa teokseen: Aineisto-luku (s. 1–8) luonnehtii kantaindoeuroopan *a7g-
’ajaa’ -juuren perussemantiikkaa: ’ajami- nen’ on sitä, että ulkoinen voima liikuttaa objektia »takaapäin»; kyse on siis ennem- min liikkeelle työntämisestä kuin vetämi- sestä. Kyseinen juuri on kontrastissa sellais- ten juurten kanssa kuin *s5ag- ’johtaa (edes- täpäin)’, mutta historian saatossa se on myös saattanut osittain korvautua muilla juurilla (esim. *gwhen- ’iskeä’ balttilaisis- sa ja slaavilaisissa kielissä). Osuva esimerk- ki on kantagermaanin *dr5ıb-. Itse asiassa germaaninen (engl.) drift on kantaindoeu- roopan ’ajamisen’ täydellinen paralleeli.
Teoria-luvussa (s. 8–13) asiat ovat tietysti oikein, mutta esitys olisi mielellään saanut olla lukijaa vähemmän yliarvioiva. Indoeu- ropeistit ovat hyviä käsityöläisiä, mutta harva kyennee eksplikoimaan tieteenfiloso- fiselta ja metodologiselta kannalta, mitä itse asiassa on tekemässä. Anttilan mukaan kir- jan aiheena on pattern explanation (s. 12).
Tämän yhteiskuntatieteiden filosofiasta (Diesing 1971) enemmän tai vähemmän tutun termin on kielitieteeseen lanseerannut Esa Itkonen (1983: 35–38). Pattern expla- nation esittää, miten tutkimuskohteen eri osaset koheroivat ja siis täten tulevat ym- märrettäviksi suhteessa laajempaan systee- miin, joka kuitenkaan ei ole osasiaan ylei-
sempi tai abstraktimpi. Kyseessä on siis sekä holistinen (tai synteettinen) esitys että perin juurin filologinen lähestymistapa.
Selitysosa on historiallinen ja narratiivinen:
pattern explanation on tavallaan kertomus- kaavaan asettamista. Kyseessä on samalla voimakkaan monitieteinen malli ihmistie- teiden tiedonhankintaprosessista (patterns of discovery). Olisi ollut syytä käsitellä tätä aihepiiriä ja siihen liittyvää rikasta termino- logiaa laajemmin ja ennen kaikkea järjes- telmällisemmin. Käytäntö-luvussa (s. 13–
15) käsitellään teoksen esitystapaan vaikut- taneita ratkaisuja ja näiden syitä, varsinkin sitä, ettei kaikkien indoeuropeistien tunte- mia yleislähteitä (kuten eri kielten etymo- logisia sanakirjoja ja historiallisia kieliop- peja) ole mainittu kirjallisuusluettelossa.
Tätä »säästeliäisyyttä» Anttila ei malta olla perustelematta hieman ironisella metsän- säästöargumentilla (s. 13). Lisäksi hän sa- noo, varsin osuvasti ja tietysti obsoleettia englanninkielistä ilmaisua käyttäen, pöyhi- vänsä höyhenpatjaa, eikä sellaisessa toi- messa kysytä, mistä mikin höyhen on pe- räisin. Tekijän ratkaisu on linjassa teoksen vaativuuden kanssa: ei se yleislähteitä to- dellakaan kaipaa, joka tämän teoksen kans- sa on seurustellakseen. Uusilla etymolo- gioillaan Anttila katsoo tuovansa lisää höy- heniä: »I provide the feathers — you bring the tar» (s. 15). Henkilökohtaista-luku (s.
15–17) antaa hauskoja välähdyksiä teoksen syntyhistoriaan (näitä on pitkin kirjaa) sekä kiitoksia avuliaille kollegoille.
Luvut 2–7 ovat omistetut koko joukol- le kreikkalaisia ag-alkuisia sanoja, joilta varsin runsaasta tutkimuskirjallisuudesta huolimatta yhä puuttuu uskottava etymolo- gia. Erityisen mielenkiintoiseksi tämän jou- kon tekee se, että monet ovat tärkeitä var- sinkin antiikin Kreikan kulttuurille. Yksin- kertaisinta olisi johtaa kaikki ag-alkuiset sanat kantaie. *a7g- ’ajaa’ -juuresta. Yksit- täisten sanojen kohdalla tällainen helposti
johtaa semanttisiin ongelmiin, joita ei enää nykyään ole tapana ratkaista sellaisella »fi- losofeeraamisella», josta antiikin etymolo- giat ovat tulleet ansaitsemattomankin kuu- luisiksi. Mutta Anttilan tehtävänasetteluun oikeastaan kuuluu mahdollisimman monen antiikin kreikan ag-alkuisen sanan etymo- loginen tarkastelu *a7g-juuren johdoksena.
Tätä tarkoitusta varten Anttila valjastaa fi- lologisen apparaatin, jota hän käyttää uut- ta semioosia tuottavalla otteella.
Anttila on tosiaankin tavattoman oi- keassa siinä kiteytyksessään, että teoksen aiheena on pattern explanation. Hänen vah- vuutensa on siinä, että — taitavan morfo- logisen analyysin lisäksi — hän kykenee upottamaan käsittelemänsä sanat mielen- kiintoiseen ja filologisesti varsin perustel- tuun kertomuskaavaan: Ainakin esihomee- risessa — ilmeisesti jo kantaindoeurooppa- laisessa — kulttuurissa kisat ja kilpailut (»ajot») sekä niihin liittyvä aristokraattinen sankaruus olivat olennainen osa yhteisölli- siä uskonnollisia menoja. Tässä yhteydes- sä yhteisöllinen ja uskonnollinen ovat käy- tännössä sama asia. Käytetyt kielikuvat heijastavat sellaista puolinomadista vaihet- ta, jossa talous rakentui olennaisesti karjan- kasvatukselle ajamisineen [*a7g-] ja pai- mentamisineen [*p5a-]. Runsain evidenssi on saatavissa antiikin kreikasta — siitä kir- jan nimi — joka välittömimmin heijastelee esikreikkalaista, käytännössä esihomeeris- ta, kulttuuripiiriä. Esikreikkalainen kulttuu- ri ei tietenkään syntynyt tyhjästä, joten on luontevaa ajatella näiden piirteiden olevan kantaindoeurooppalaisen yhte(nä)iskult- tuurin memeettisiä jälkiä, sikäli kuin mui- den indoeurooppalaisten sukukielten tarjoa- ma vertaileva todistusaineisto ei ole aina- kaan ristiriidassa kreikan tarjoaman tulki- tun evidenssin kanssa. Anttilan tarjoamal- la matkalla, jossa hän toimii ajajana ja lu- kija on pelkääjän paikalla, ilmenee, että esitetty lähtöteoria kantakulttuurin kilpai-
lullisesta luonteesta saa joltistakin sivusta- tukea indoeurooppalaisista sukukielistä ja -kulttuureista (esim. McCone 1987).
Kaikki Anttilan etymologiat eivät ole tasaisen varmalla pohjalla. Tämän hän re- hellisesti itsekin myöntää, ja niinpä luvut onkin järjestetty lisääntyvän epävarmuuden mukaan. Tässä on nähtävissä tervehenkinen
’selvät tapaukset ensin’ -periaate: Tutkimal- la ensin kohtuullisen selvät tapaukset on ainakin periaatteessa mahdollista rakentaa perusta vähemmän ilmeisten tapausten ymmärtämiselle. Anttilan oman arvion mukaan luvut 2 (AgD5on and aga-; s. 18–56) ja 3 (Agathós and its relation to the games and culture; s. 57–78) ovat varsin tukeval- la pohjalla, eivätkä luvut 4 (Mégas, aga- p5etós, and aganós; s. 79–110) ja 5 (Speak- ing-as-driving words; s. 111–132) ole ko- vin hataria nekään, kun taas luvut 6 (Aggres- sion and sustenance: * a7g-ör) & *gwhen-; s.
133–170) ja 7 (Ágamai and its entourage;
s. 171–196) eivät enää ole erityisen vakuut- tavia. Tähän Anttilan itsetunnustukseen voi yhtyä sillä varauksella, että jo luku 5 ajau- tuu ulos lukujen 2–4 temaattisesta yhtenäi- syydestä. En katso tarpeelliseksi käsitellä seikkaperäisesti enää teoksen loppulukuja, vaikka mielelläni myönnän niidenkin omal- ta osaltaan vievän kreikan sanastollista tut- kimusta eteenpäin. Luku 8 (Parallels from Baltic Finnic; s. 197–256) tuo mukaan kes- kusteluun itämerensuomalaista aineistoa milloin typologisena paralleelina milloin kontaktilingvistisenä todistusaineistona.
Loppuluvussa 9 (Conclusion: lo(o)se ends;
s. 257–267) pohditaan ennen kaikkea juu- ri-käsitteen epistemologiaa ja metodolo- giaa.
Tutkimushistoriallisesti Anttilan teos ei suinkaan ole saanut alkuaan halusta väen vängällä etymologioida kaikki antiikin krei- kan ag-alkuiset sanat. Vuonna 1971 huo- mattava indoeuropeisti Warren Cowgill, Anttilan opettaja Yalen yliopistossa 1962–
1965, esitti löytäneensä kreikasta uuden esimerkin kantaindoeuroopan heterokliitti- sesta r/n-taivutusvartalosta (esim. latinan femur / femin- ’reisi’; heetin watar / weten-
’vesi’, jne.) tai oikeastaan sen juuritaivut- teisesta alatyypistä, nimittäin substantiivin agD5on ’kokoontuminen; kilpailu’. Cowgillin mukaan sana pohjautuu kreikan ager- ’ke- rätä’ -juureen (*ager-y-5o > ageír5o ’kerään’), ja näin ollen itse substantiivin lähtömuoto olisi ollut *agD5or ’kerääntyminen’. Hänen ainoa selkeä argumenttinsa ’ajaa’-etymolo- giaa vastaan on se, että ihmisiä ei »ajeta»
kokouksiin (Cowgill [1971]1979: 30). Tä- hän Anttila vastasi 1974 pitämässään Col- litz-luennossaan, että moraalinen velvoitus saattaa »ajaa» ihmisiä kokoontumisiin, jo- ten ajamisen idea ei ole lainkaan mahdoton, kuten esimerkiksi sanskritin sam-5aja ’ko- kous’ yhteen ajamisena osoittaa.
Anttila asettuu todentamaan huolellisen morfologisen ja filologisen analyysin kautta sitä vanhaa intuitiota, että agD5on on kantaie.
’ajamisen’ juuren johdos. Hän käy sisään hermeneuttiseen kehään siitä huomiosta, että homeerisessa, siis käytännössä vanhim- massa, kreikassa agD5on esiintyy vain yksi- kössä ja että varsin monet -D5on-loppuiset substantiivit osoittavat kollektiivista moni- kollisuutta: tällaisia ovat muun muassa ruu- miinosat (esim. boubD5on ’nivukset’), paikat (esim. andrD5on ’miesten oleskelutila’, MarathD5on ’fenkolipaikka’), ajanjaksot (esim. aiD5on ’elämänvaiheet’), juhlat jne.;
sama pätee myös kilpailullisiin kokoontu- misiin (vrt. suomen ajot, kisat, kilpailut).
Kollektiivisen monikollisuuden ajatus johtaa Anttilan liittämään -D5on-aineksen kan- taindoeuroopan neutrisubstantiivien morfo- logiaan. Kaava — joka on lähes suoraan nähtävissä sanskritista — on seuraava:
yks. nom. *nom-ön (> skt. n5ama ’nimi’) mon. nom. *nom-5on (> skt. n5am5a ’ni- met’) .
Kun tähän kaavaan sijoitetaan kreikan kheimD5on ’talvi’, joka taipuu saman kaavan mukaan kuin agD5on, saadaan etymologinen selitys »rinnakkaissanalle» kheîma ’talvisää, pakkanen’. Vaikka nämä sanat ovat histo- riallisessa kreikassa eriytyneet eri paradig- moihin (ja lisäksi kheimD5on on vaihtanut su- kunsa maskuliiniksi), ne ovatkin esikreik- kalaisessa ja siis esihistoriallisessa kieli- tilassa kuuluneet yhteen ja samaan taivutus- paradigmaan, jossa kheimD5on oli neutrin mo- nikko ’talvisäät’, siis talvi pakkassäiden ko- konaisuutena. Tämä sanapari on diagnosti- nen sikäli, että se osoittaa seuraavan etymo- logisen yhtälön mahdolliseksi:
kheimD5on : kheîma = agD5on : X , jossa X = *ága. Seuraavaksi Anttila ryhtyykin ajamaan takaa esikreikan *ága- substantiivin merkitystä ja historiallisia heijastumia.
Jos agD5on oli alkuaan ’ajot’, kontekstuaa- lisesti ’hevosajot, -kilpailut (hautajaisten yhteydessä)’ — myös muinaisintialaisissa ja kelttiläisissä kognaateissa korostuvat hevoset — niin mikä oli vastaavan yksiköl- lisen substantiivin *ága merkitys? Tätä substantiivia ei historiallisesta kreikasta löydy, mutta löytyypä sen kieliopillistuma, nimittäin arkaainen vahvennusprefiksi aga- (esim. agaklutós ’erittäin kuuluisa’). Pat- tern explanation on tässä kunniassaan.
Tämä on Anttilan teoksen ehkä tärkein ja vakuuttavin tulos, sillä vasta nyt meillä on järkeenkäypä ja luonteva etymologinen yhteys aga-prefiksille. Vallitseva selitys on ollut se, että aga- on mega ’suuri’ -adjek- tiivin katoaste tai muu redusoituma (< *ömga tms.). Syystä kyllä kreikan uusimmat ety- mologiset sanakirjat ovat sen hylänneet (Frisk: »wenig erfreulich»; Chantraine:
»guère satisfaisante»), mutta toisaalta pa- rempaakaan ei ole ollut antaa tilalle. Nyt on.
Anttilan löytämän *ága (< *ag-ön) -sub-
stantiivin kontekstiton, minimaalinen sys- teemimerkitys on tietysti ’ajo’. Näin ollen esimerkiksi agaklutós oli alkuaan *ága klutós ’ajokuuluisa’, siis kuuluisa (kil- pa)ajon suhteen — *ága on tässä niin sa- nottu accusativus respectus, suhteen akku- satiivi. Koska (hevos)ajojen tilanne oli kil- pailullinen, *ága tuli tarkoittamaan myös kilpailua. Tätä merkitystä ilmeisesti heijas- telee erisnimi Agamémn5on — parhaiten tunnettu tämänniminen henkilö lienee kreikkalaisten ylipäällikkö Troijan sodassa
— jonka Anttila tulkitsee kilpailua, kamp- pailua kestäväksi.
Itse asiassa *ága oli varsin polyseemi- nen substantiivi. Anttilan mukaan kyseisen substantiivin osuvin semanttinen vastine on germaaninen (engl.) drift, johon sisältyy sekä moninaisia ajamisen vivahteita (a drive) että kokoon ajamisen tuloksia (a drove). Jälkimmäinen merkitysalue on to- dettavissa erisnimessä AgamD5ed5e, jonka Ant- tila sinänsä vakuuttavasti tulkitsee omasta sosiaalisesta yksiköstään huolehtivaksi.
Substantiivi *ága oli siis myös ’lauma; ryh- mä; sosiaalinen yksikkö’. Esihistoriallise- na taustana on karjanpaimentamiseen liit- tyvä termistö: eläinlaumaan viittaavia ter- mejä on luontevasti käytetty myös ihmis- ryhmistä puhuttaessa. Tähän ei vielä ole mitään huomauttamista, mutta jonkin ver- ran ongelmalliseksi Anttilan esitys tulee, kun hän toisaalta rinnastaa substantiivit
*ága ja oîkos, ja toisaalta substantiivit *ága ja (esim.) Spartan agél5a. Näissä rinnastuk- sissa on ainakin sen verran aukkoja täytet- tävänä, että vähintäänkin olisi toivonut te- kijältä vähemmän rönsyilevää esitystä. Joka tapauksessa agél5a (Attikan kreikassa agél5e) tarkoittaa ennen kaikkea karja- tai sikalau- maa (vrt. engl. drove), mutta nimenomaan Spartassa se tarkoitti juuri sellaista perheen ja järjestyneen yhteiskunnan ulkopuolella olevaa nuorisojoukkoa, johon Anttila viit- taa Kim McConen artikkelin (1987) pohjal-
ta termillä *kórwoi ’taistelijanuoret’ (s. 48) ja sivua myöhemmin termillä eír5en (tai eirD5en). Mainittakoon myös, että Spartassa tällaisia nuorisojoukkoja pidettiin hevos- laumana — eikä susilaumana (vrt. s. 50;
McCone 1987) — joka kesytettiin ag5ogD5e (»talutusjuhlat») -nimisessä siirtymäriitis- sä (ks. Bremmer 1994: 44). On ongelmal- lista luonnehtia *ága / agél5a -tyyppistä so- siaalista yksikköä oîkos-yksikön kokoiseksi tai tapaiseksi, sillä antiikin kreikan oîkos (kuten latinan familia) oli sellainen per- heentapainen yksikkö, johon kuuluivat aviopuolisoiden ja lasten lisäksi myös or- jat ja muut tuotannontekijät (maa, karja, karjasuojat jne.). Anttilan tavattoman rikas- sisältöinen semanttinen rekonstruktio olisi suuresti hyötynyt hieman pedagogisem- masta otteesta. Homeerinen ja esihomeeri- nen yhteisöllisyys on ollut jatkuvan keskus- telun aiheena (ks. esim. Patterson 1998 ja Haubold 2000, jota Anttila ei ymmärrettä- vistä syistä voinut ottaa huomioon), mutta varsinaisena ongelmana tässä ei kuitenkaan ole relevantin tai ajantasaisen tutkimuskir- jallisuuden puute, vaan pikemminkin jos- sain määrin oppinuttakin lukijaa yliarvioi- va asenne.
Mainittakoon vielä erikseen Anttilan voimallinen yritys (s. 49–54) rekonstruoi- da kreikan eri-vahvennusprefiksi ja éris
’riita’ -substantiivi sekä edellä mainittu eirD5en ’nuorisojoukko’ *ága / agD5on -etymo- logian paralleeliksi. Kyseessä on ennem- minkin keskustelun avaus kuin sen lopetus.
Kaiken kaikkiaan edellä käsittelemäni 2. luku on Anttilan ajatusrakennelman ovi, avain ja sarana. Siitä myös kirjan muut lu- vut saavat voimansa: niissä esitetyt etymo- logiat edellyttävät *ága / agD5on -rekonstruk- tiota. Toisaalta tietysti kaikista luvuista yhdessä on tarkoitus kehkeytyä paleoling- vistinen kertomus, jopa runoelma, kan- taindoeurooppalaisesta ’ajamisen’ juuresta.
Luku 3 on omistettu paljon käsitellylle
ja antiikin Kreikan kulttuurin kannalta tär- keälle agathós ’hyvä’ -adjektiiville. Krei- kassa on useita ’hyvä’ -adjektiiveja, jotka eivät suinkaan ole synonyymejä keskenään.
Huolellisen filologisen analyysin ja kom- mentoinnin jälkeen Anttila päätyy Adkin- sin (1960) esittämään näkemykseen, jonka mukaan agathós viittasi yhteisölliseen hy- vään. Metaetiikan termein luonnehdittuna oli kyse tietyssä mielessä kommunitaristi- sesta seurausetiikasta: se, mikä oli hyödyt- tääkseen omaa sosiaalista yksikköä (*ága), oli siis agathós — hyvää. Sanomattakin on selvää, että tämä tulkinta on Anttilan kan- nalta otollinen, antaahan se suorastaan il- maiseksi kyseisen adjektiivin alkuosan.
Loppuosa (-thós) onkin ollut visaisempi analysoitava, kuten Anttila lähes henkilö- historiallisessa tiedonkasvuselostuksessaan (s. 71–75) antaa ymmärtää. On tavallaan kohtalon ironiaa, että kolme arvostettua lingvistiä (Panagl, Poultney, Ruijgh) päätyi toisistaan riippumatta 1990-luvun alkupuo- liskolla -thós-aineksen ekvifinaaliseen ana- lyysiin — ekvifinaalisuudesta enemmän tämän kirjoituksen lopussa — mutta meni yhtäläisellä yksimielisyydellä harhaan ana- lysoidessaan aga-aineksen jälleen kerran mega-adjektiivin katoasteeksi, vaikka ky- seinen katoaste on täysin ad hoc eikä saa tukea filologisesti perustellusta semantiikas- ta. Anttilan rekonstruoima *agön-dhq-o-s ’so- siaalista yksikköä tukeva (tai »tekevä»)’ on sekä morfologisesti että semanttisesti kaik- kia aiempia ehdotuksia monin verroin va- kuuttavampi. Periaatteelliseksi ongelmak- si jää, voidaanko tällainen adjektiivi re- konstruoida kantaindoeurooppaan. Re- konstrukti *a7gön-dhq-o-s (tai * a7gön-dhh1-o-s
— Anttila ei tässä käytä laryngaaliesitystä) ei oikeastaan väitä eikä edellytä sitä, mutta se on hyödyllinen esikreikan *aga-th-o-s- analyysin tulkinnassa. Itse kaava on kuiten- kin kantaindoeurooppalaista perua. On mitä ilmeisintä, että -th-aines palautuu kantaie.
*dh5e-juuren katoasteeseen *dhq- (tai dhh1-),
josta johdettiin adjektiivi o-tematisoinnil- la. Juuren *dh5e- laryngaaliteoreettinen esi- tys *dheh1- on uralilaisenkin kielitieteen klassikkoja, onhan siitä jo 1950-luvulta läh- tien johdettu suomen ’tekeminen’.
Luku 4 sisältää sekä uusia etymologioi- ta että yleisempää taustoitusta. Pääaiheek- si kuitenkin nousee adjektiivin agap5etós (tavanmukaisen leksikologian mukaan)
’rakas(tettu); toivottu’ ympärille rakentuva etymologiointi. Muotonsa puolesta tämä sana voisi olla verbin agapá5o adjektiivijoh- dos, mutta ilmeisesti vain agap5etós on esi- kreikkalaista kantaa ja kantaindoeurooppa- laista mallia. Kyseessä on todellinen kult- tuurisana, sillä latinalaisessa muodossaan Agapetus on ollut varsin suosittu erisnimi:
tunnemme muun muassa pari tämännimis- tä paavia, ja ilmeisesti erisnimi Armas on vastaava käännöslaina. Kirjailijanimimerk- ki Agapetus (= Yrjö Soini) lienee edelleen- kin jossain määrin tuttu nimiltään lähes sananlaskunomaisiksi tulleista romaaneis- taan ja näytelmistään (Aatamin puvussa ja vähän Eevankin, Kun on tunteet jne.). Yk- sikään nykykreikkalaisia iskelmiä vähänkin kuunnellut ei ole voinut olla kiinnittämättä huomiota toistuviin s’agapD5o [sagapó] ’sua lemmin’ -uikutuksiin. Rakastamisen merki- tys liittyy jo varsin varhain antiikin kreikan agapá5o -verbiin. Kristillisissä piireissä, esi- merkiksi Uuden testamentin kreikassa, sub- stantiivi agáp5e tuli sittemmin merkitsemään sellaista pyyteetöntä rakkautta, joka kertoo enemmän subjektin rakastavuudesta kuin objektin rakastettavuudesta. Jotkut pitävät- kin tätä sanaa puhtaasti kristillisenä termi- nä, mutta sillä on kyllä sekulaarinen taus- tansa (ks. Ceresa-Castaldo 1951).
Vokalismiltaan agap5etós on joonialais- attikalainen variantti, jonka (esimerkiksi) doorilainen — ja historiallisesti aikaisem- pi — muoto oli *agap5atós, joka on helppo analysoitava: *agap5a-tó-s. Samoin verbi
agapá5o on denominaalinen; sekin perustuu siis *agap5a-vartaloon. Juuri tämä vartalo on ollut vaikea etymologinen ongelma, johon on useinkin etsitty ratkaisua seemiläiseltä puolelta. Tällöin heprean sana ahab ’rakas- taa’ on katsottu lainanantajaksi, mutta Ant- tila osoittaa vakuuttavasti, että sikäli kuin on kyse lainautumisesta, ainakin suunta on väärä, sillä tämän vartalon indoeurooppa- laiset jäljet ovat hyvin ilmeiset.
Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, kuin- ka *agap5a-vartalo olisi indoeurooppalaisit- tain analysoitava. Mielenkiintoisimmat ehdotukset tulevat Anttilalta ja Pinault’lta (1991). Molemmat segmentoivat vartalon samalla lailla: /aga-p5a-/. Sanskritista se- manttisia paralleeleja etsien Pinault näkee aga-aineksessa mega-adjektiivin kato- asteen. Aiemmin on jo todettu, että tämä ka- toaste on ad hoc, koska sitä ei tarvita muu- hun kuin aga-muodon generointiin. Tässä luvussa Anttila myös osoittaa, ettei mega- voi mitenkään semanttisesti tulla kyseeseen vanhimmassa kreikassa. Itse asiassa juuri
*aga-p5a-vartalossa Anttilan semanttinen rekonstruktio osoittaa tehonsa, sillä sana
*a7gön- ’ajo’ > (kontekstuaalisesti) ’lauma’ >
’sosiaalinen yksikkö, viiteryhmä’ sopii eri- tyisen hyvin *p5a- (< *peh2-) ’kaita, suojel- la, vaalia’ -juureen perustuvan verbin objek- tiksi.
Anttila haluaa nähdä *agap5a-vartalos- sa kantasubstantiivin *a7gön-ph2-5a ’sosiaalis- ten (ryhmä)velvollisuuksien noudattami- nen; ryhmäkoherenssin ylläpito’, mutta kovin luontevasti tästä ei mielestäni päästä agapá5o-verbiin, tuskin myöskään aga- p5etós-adjektiiviin, vaikka Anttila viittaakin latinan barbatus ’parrakas’ [barba ’parta’]
-tyyppiin. Sen sijaan saattaisi hyvinkin olla mahdollista nähdä jonkinlainen jatkumo Anttilan rekonstruoiman *a7gön-ph2-5a ’(san- karin) »omasta laumastaan» huolehtiminen’
ja kristillisen agáp5e ’(Jumalan) »omasta laumastaan» huolehtiminen’ -sanojen välil-
lä. Ero sekulaarisen ja kristillisen termino- logian välillä ei siis olisi niin dramaattinen kuin yleensä ajatellaan (esim. Turner 1980:
262).
Pinault’n ansioksi on luettava se, että hän tuo valaisevan paralleelin, joka on hel- posti yhdistettävissä Anttilan vakuuttavaan aga-semantiikkaan. Pinault (1991: 214) nimittäin ehdottaa, että *agap5a-vartalon jälkiosa on sama kuin sanskritin gopD5a- ’suo- jelija; ylläpitäjä’ < *gwou-peh2- ’lehmipai- men’. Pinault on oikeammassa kuin luulee- kaan, sillä karjanajokontekstissa *gwou- peh2-s ja *a7gön-peh2-s ’lauman kaitsija’ suo- rittivat samoja tehtäviä. Tämän analyysin mukaan *agap5a- olisi suoraan juuresta muodostettu nomen agentis (-peh2-s). Ant- tila (s. 83) hylkää tämän analyysin mieles- täni varsin heppoisesti: kreikassa »sellaisiin juurisubstantiiveihin on hankalaa päästä kä- siksi» [suomennos minun] — hankalaa to- sin, muttei mahdotonta, kuten Pinault’n (1991: 215) siteeraamat *akr5ı-b5a-s ’huipul- le nousija’ ja *ores-st5a-s ’vuorella seisoja’
(vrt. Oréstes) osoittavat (myös Anttila s.
137). Näihin voitaisiin vielä lisätä baribD5as
’veneeseen astuja’, P5elegD5on ’Kaukosynty’
ja mahdollisesti jopa Theokritoksen Belleroph65on ’Belleroksen surmaaja’. Muu- toinkin juuriagentti on ilmeinen indoeu- rooppalainen kaava, mutta Anttila esittää, ettei tämä oletus ole ehdottoman välttämä- tön *agap5a-tapauksessa. Eihän se ole, mut- tei ole liioin pakottavaa syytä luopua juuri- agenttioletuksesta, varsinkaan kun Pi- nault’n siteeraama sanskritin verbi gop5ayáti
’hän suojelee, vaalii, ylläpitää’ (< * ’hän
»lehmipaimentaa»’) on varsin tarkka agapá5o ’suojelen, vaalin’ (< *»laumapai- mennan») -verbin merkitysvastine.
Yllä oleva on vain pieni detalji laajem- massa kokonaisuudessa. Kaikkiaan Antti- lan merkitysanalyysi — jonka mukaan agap5etós on ’of concern to the family’ ja
’needed by the oikos’ — on varsin vakuut-
tava. Esimerkkinä olkoot Homeroksen Odysseian 2. kirjan säkeet 363–366, jossa Odysseuksen ainoan pojan Telemakhoksen imettäjä sanoo huolestuneena:
Típte dé toi, phíle téknon, enì phresì toûto nó5ema / épleto? P65ei d’ ethéleis iénai poll45en epì gaîan / moûnos e45on aga- p5etós? Ho d’ D5oleto t5elóthi pátr5es / diogen45es Oduseùs allognD5ot5oi enì dD5em5oi.
Mist’, oma kultani, moinen on tullut päähäsi tuuma? / Miksikä maailmaan meilt’ aiot lähteä kauas, / armahin, ai- noisin? Kotimaasta jo kaukana kuollut / outojen ihmisien seass’ on Zeussynty Odysseus.
(Otto Manninen)
Mannisen käännös on ihailtavan tarkka, varsinkin kun ottaa huomioon erinomaisesti soljuvan heksametrin. Mutta säkeen 365
»armahin, ainoisin» on yhtä mitäänsanoma- ton kuin Pinault’n (1991: 203) siteeraama Jaccottet’n käännös »notre seul trésor».
Tällä tavallahan agap5etós on kuitenkin teksteissä tapana kääntää. Anttilan etymo- logiaan sisältyvä semantiikka mahdollistaa paljon rikkaamman ja hyvin luontevan tul- kinnan: »olethan ainokaisena (moûnos e45on) perheen silmäterä (agap5etós)» — varsinkin kun Odysseuksenkin uskottiin kuolleen vierailla mailla.
Luvusta 5 lähtien teoksen luonne muut- tuu etymologisesta kehyskertomuksesta
»vanhanaikaiseksi» sanastotutkimukseksi à la Buttmann ([1764–1829] 1825) ja Bech- tel ([1855–1924] 1914) ja tilannekonteks- tiksi tulee metsästäjä- ja keräilijäkulttuuri yleensä. Tavallaan punainen lanka katoaa, mutta tunnelma säilyy jatkossakin tiheänä.
Taitavasti filologiaa ja morfologiaa yhdis- täen Anttila esittää rohkeitakin, mutta sa- malla myös terveen (itse)kriittisiä mahdol- lisuuksia johtaa *a7g-juuresta sekä sen pa- radigmaattisista (ablaut) ja syntagmaattisis- ta (juurilisäkkeet; esim. *a7g-y-) varianteis- ta monia uskottavaa etymologiaa vailla ole-
via, paitsi kreikkalaisia myös itämerensuo- malaisia ja balttilaisia sanoja.
Luvun 5 väittämä on, että sopivassa kontekstissa myös puhuminen ja sanomi- nen on eräänlaista ajamista. Itse asiassa la- tinan prodigium ’enne’ < *prod-ag- on »jul- ki ajamista». Anttila osoittaa, miten help- poa on kontekstuaalisessa tulkinnassa se- koittaa ilmiön esiintyminen ja siitä puhumi- nen enteenä. Tässä luvussa otetaan kantaa kahteen kiisteltyyn homeerisen kreikan sa- nomisen verbimuotoon, nimittäin 65e ’hän sanoi’ ja án5oga ’käsken’. Edellisen Anttila johtaa kantamuodosta *e-ag-t, mikä tarkoit- taa sitä, että hän tulkitsee muodon imper- fektiksi, jonka morfologinen eksponentti — Matthewsin (1991: 175) termiä käyttääkse- ni — on niin sanottu e-augmentti. Anttila kuitenkin myöntää, että on muitakin ana- lyysimahdollisuuksia. Muoto án5oga puo- lestaan on Anttilan mukaan prefiksillinen (ana, an’ ’ylöspäin; esiin’) perfektivartalo, joka kreikassa muodostettiin Ce-redupli- kaatiolla, jossa C on juurikonsonantin ko- pio. Laryngaaliesitys *h1e-h1o7g-a säilyttää edellä olevan sääntöformuloinnin sisältä- män yleistyksen, mutta mikään ei tieten- kään estä »kreikkalaisempaa» *(an-)e-og-a
’olen esiin (ana) ajaneena, tuoneena, suol- taneena’ -esitystä. Ajaminen on tässä siis sanojen kuultavaksi suoltamista, mikä hy- vin sopii ajamisen semantiikkaan. Anttila perustelee näkemyksensä tapansa mukaan massiivisella todistusaineistolla, parallelis- meilla ja kontekstualisaatioilla. Monipolvi- sista todisteluista huolimatta esiin tulee
»vain» erilaisia perusteltuja mahdollisuuk- sia.
Seuraavat luvut 6 ja 7 ovat vieläkin ankarampaa risusavottaa — etymologioin- nin keräilytaloutta tämäkin. Luvussa 5 kä- siteltiin myös laajenteista juurta *a7g-y- (>
latinan *ayy5o > ai5o ’myönnän’). Luvussa 6 käsitellään laajenteelliseen *a7g-r-juureen/
vartaloon perustuvia sanamuodosteita (kr.
agrós ’maaseutu’ [vrt. latinan ager ’pelto’];
ágra ’metsästys; riista, »ajinki» (s. 142);
agré5o ’otan kiinni’; ageír5o ’kerään, »ajelus- tan»’). Anttila puolustaa näkemystä, jonka mukaan näitä sanoja yhdistää ajamisen (kontekstuaalinen) semantiikka (kuviot s.
138 ja 156). Luvussa käsitellään lisäksi
*a7g-juuren korvautumista kvasisuppletiivi- sella *gwhen- ’iskeä’ -juurella baltoslaavis- sa. Anttila huomauttaa myös, että varsinkin kivikautisessa konseptissa elämä ja rikkau- det olivat sama asia. Tämänkaltainen sub- sistenssitalous jatkui Kreikassa ja muualla- kin pitkään (Chaniotis 1999: 210). Lukua 7 Anttila itse luonnehtii kuhmuraiseksi höy- henpatjaksi. Aivan ilmeisesti kreikan ág5e
’ihmetys; kateus’ ja ágamai ’ihailen; olen nyreissäni’ ovat *a7g-juuren johdoksia, mutta morfologinen mekanismi jää väkisin- kin luonnosmaiseksi. Kaava puuttuu. Sa- maan semanttiseen kenttään kuuluu epäile- mättä myös ágos ’pelonsekainen kunnioi- tus, syyllisyydentunne’, joka on esikreikas- sa sekoittunut hag- ’pyhä’ -ainekseen (esim.
hágios ’pyhä’). Verbi hagíz5o ’pyhittää’ voisi hyvin olla substantiivin ágos johdos. Yksi mahdollisuus olisi rekonstruoida *hágos >
ágos, mutta Anttila on taipuvainen katso- maan tämän substantiivin mieluummin
*a7g-juuren johdokseksi, vaikkei hän myö- hempää kontaminaatiota kielläkään. Lisä- ryytinä on vielä kolme etymologioimaton- ta kreikan sanaa, jotka Anttila haluaa ety- mologioida samaan semanttiseen kenttään muiden luvussa 7 käsiteltyjen sanojen kans- sa, nimittäin agauós ’ihailtava’, ’ág5e:ta syn- nyttävä’, agáll5o ’nostan kunniaan’ ja aganakté5o ’kiehun vihasta’. Hieno yhteen- veto on sivun 195 taulukossa. Toiveenaan Anttila esittää, että luvussa suoritettu höy- henten pöllytys on toisten käsissä johtaak- seen uusiin ja tuoreisiin positioihin.
Anttilan teos on indoeurooppalaisittain
— ja ennen kaikkea kreikkalaisittain — tärkeän *a7g-juuren kontekstuaalisten mer-
kitysten selvitys. Tästä näkökulmasta teok- sen luku 8 itämerensuomalaisine parallee- leineen saattaa vaikuttaa nurkkakuntalaisel- ta. Toisaalta tässä luvussa ja muuallakin teoksessa tarjotut itämerensuomen ja suo- men (murre)paralleelit ovat vähintäänkin mielenkiintoisia, jos kohta paralleelien metodologinen status olisi ansainnut oman käsittelynsä. Joka tapauksessa Anttila ottaa kantaa tässä luvussa muutamiin etymolo- gialtaan kiisteltyihin itämerensuomalaisiin sanoihin. Aluksi tosin esitellään Suomen murteiden sanakirjan ajaa-hakusanan mo- ninainen polysemia, minkä jälkeen lukija perehdytetään suomen verbien johtomorfo- logian monipuolisuuksiin. Ajamisen erilais- ten merkitysaspektien kehittelyssä huomio kiinnittyy kiitettävää paneutumista osoitta- vaan alalukuun »Sexual drive» (s. 203–
208), jossa liettuan ovz5ys ’pukki’ yhdistetään sanskritin ajá ’pukki’ -sanaan, joka puoles- taan on ainakin etymologisesti osa sanskri- tin ajá ’ajaja’ -sanan polysemiaa. Anttilan mukaan länsi- ja muidenkin maiden seksi- tabut ovat estäneet päättelemästä, että pu- kiksi kutsuttu eläin oli kantaindoeurooppa- laisten silmissä seksuaalisesti aktiivinen
»ajelustaja»; mitään erillistä homonymista
*v5a7g-juurta ei siis ole tarpeen asettaa. Tarvit- see todellakin vain vilkaista aiemmin esi- tettyjä mitäänsanomattomia semanttisia re- konstruktioita huomatakseen, että Anttila on ainakin diagnoosissaan aivan oikeassa.
Omaakin argumentointiaan ehkä hieman vesittäen Anttila esittää: »One of the univer- sal laws of semantic change is that all ba- sic verbs easily end up with the meaning
’fuck’» (s. 206). Tämä semanttinen univer- saali voitaneen edelleen työstää yleistäväm- mäksi toteamukseksi, että sanottu »laki»
pätee kaikkeen perussanastoon ja että se lisäksi toimii molempiin suuntiin: Jenkki- mies yritti epätoivoisesti panna vanhaa ajokkiaan käyntiin. Myötätuntoiselle naa- purilleen mies sitten valittamaan: »Fuck,
this fucking fuck won’t fuck!» (Kuulin tä- män lauseen 1995, jolloin päätin vielä jos- kus käyttää sitä tieteellisessä tekstissä.) Merkitys tietysti aukeaa parhaiten konteks- tissa.
Anttila on aiemminkin ottanut kantaa suomen akita ’hoivata, hillitä, pitää kuris- sa’ -verbiin yhdistäen sen etymologisesti äkätä ’hoksata, huomata’ -verbiin. SSA I (1992) s.v. akita ei mainitse mitään tästä ehdotuksesta, vaan jättää sanan etymolo- gioimatta, mutta SSA III (2001) s.v. äkätä mainitsee Anttilan ehdotuksen yhtenä mah- dollisuutena. Ehkä hieman yllättäen Antti- la erottaa — tai ainakin loitontaa — äkätä- verbin äkä-substantiivista, jolle SSA III (mp.) pitää vielä ainakin ovea auki. Antti- lan mukaan akita, äkätä ja äkki ovat lainau- tuneet ruotsalaisista murteista. Lähtösana- na on joissakin ruotsalaismurteissa tavatta- va kaikkiaan varsin runsasmerkityksinen substantiivi äcka, äkka, joka tarkoittaa muun muassa ajoneuvon jättämää uraa, vanaa tai jälkeä, joka siis voidaan äkkisel- tään äkätä. Tämän sanan historiallisena taustana on germaaninen *akj5on > m.isl.
ekja ’ajo [?]’. Anttilan voimallinen argu- mentointi metsästystaustoituksineen (s.
209–217) kannattaa SSA:n tulevissa laitok- sissa huolellisesti punnita. Omasta mieles- täni akita jää kuitenkin edelleen hieman kal- peaksi, vaikka Anttila kovasti sen eteen työskenteleekin. Periaatteessa tarvittaisiin lisää tietoa sanan lainautumisreiteistä, mut- ta sellaista lienee mahdotonta tuottaa. Haas- teellisesti Anttila pitää äkä-substantiivia alasaksalaisena lainana; samasta lähteestä on hänen mukaansa myös Viron länsiran- nikon murteissa tavattava äka ’villan kel- lahtava rasvainen lika’. Aikaisempi erite- merkitys on — Kuryfllowiczin neljännen lain mukaisesti — selvempi johdoksessa äkä- mä. Alasaksalaisenkin lainalähteen taustalla on tietenkin indoeurooppalaisen ajamisen erilaiset kontekstuaaliset merkitykset, jois-
sa myös korostuvat erilaiset »ajokset» ja eritteet; esim. kr. áz5ei ’härmässä, hometah- raisena’, m.puola/tsekki ozd ’mallasuuni’, jne.. Kaikkiaan on kuitenkin kyse varsin se- kavasta maastosta, kuten Anttila itsekin myöntää. Hänen huolellisia kehittelyjään ei kuitenkaan käy sivuuttaminen.
Baltoslaavissa ajamisen semantiikka on siirtynyt *gwhen-juuren diakronisten vasti- neiden alaan, ja samassa prosessissa *a7g- on kadonnut, joskaan ei Anttilan mielestä jäljettömiin. Tässä hengessä hän tarkaste- lee kena, kina, kona jne. -sanuetta baltoslaa- vilaisina lainoina (kokoava taulukko s.
232). Kadonneeksi luullun *a7g-juuren balt- tilaiseksi jäljeksi Anttila tulkitsee — Nik- kilän (1988: 135–140) indoeurooppalaista
*as- ’palaa, hehkua’ -etymologiaa kohte- liaasti vastustaen — suomen aho, ahava ja viron aho, ahav -sanat. Kantaie. *a7g- > balt.
*avz-, joten aho ja ahav(a) palautuisivat kadonneeseen balttilaiseen *avzà-sanaan.
Nikkilää vastaan puhuisi se, että kontekstit
— jotka Anttila saa ahavan kautta — suo- sivat ennemminkin tuulta kuin palamista.
Myös liettuan ovzìnis ’kaakkoistuuli’ on Anttilan mukaan ajamissana (s. 246), jon- ka »alla» on pitkävokaalinen juurivariantti
*5avz-, joka näin yhdistää kaakkoistuulen ovz5ys ’pukki’ -sanaan.
Luvussa 8 käsitellään myös suomen ja viron etymologioimatonta oja-sanaa sekä paljon käsiteltyä Suomi-etymologiaa. Edel- lisen Anttila katsoo myöhäiseksi indoeu- rooppalaiseksi lainaksi, so. *o7g-5a (s. 240, 261), jonka verrokiksi hän esittää kreikan
ókhth5e ’joentöyräs’ (<*o7g-dhq-5a *’ajoraken-
ne’) -sanan (s. 243); huomattakoon, että myös ókhth5e on ollut etymologiaa vailla. Jäl- kimmäisessä taas Anttila hyväksyy Koivu- lehdon perusratkaisun (ks. SSA III s.v. Suo- mi, jossa kaikki relevantti kirjallisuus) ko- rostaen edestakaisen lainautumisen histo- riallista todellisuutta (s. 252) ja metodolo- gista hyödyllisyyttä (s. 255). Luvun päät-
teeksi esitellään vielä muun muassa kelta
’halkaistu puu, halko’, kilta ’lastu’, kolta
’puupala’, jne. (s. 254 taulukko) laajana balttilaisperäisenä sanueena.
Raimo Anttilaa on joskus moitittu ää- rimmäisestä juurietymologioinnista, ja kä- siteltävänä olevaa teosta voidaan tietysti pitää esimerkkinä sellaisesta metodologias- ta. Loppuluku 9 käsittelee juuren ja sen laa- jenteiden metodologista asemaa. Aihe on- kin juuri nyt kovin ajankohtainen (ks. Koi- vulehto 2001 viitteineen). Äkkiä ajatellen tuntuisi oikealta esittää sellainen metodo- loginen vaatimus, että ei tule verrata juuria, vaan aktuaalisia sanoja — ovathan juuret jossain mielessä abstraktisempia kuin sanat.
Ainakaan indoeuropeistiikassa tällaisen metodologisen ohjeen noudattaminen ei johtaisi mihinkään. Ensiksikin, kuten Koi- vulehto (2001: 59–60) huomauttaa, juuret- kin ovat kerran olleet sanoja. Indoeuroop- palaisen kantakielen juurille eli alkusanoille ominainen ablaut-rakenne on funktionaali- sesti verrannollinen seemiläiseen sana- rakenteeseen (Anttila s. 258). Toisin sanoen seemiläisten kielten morfologinen inter- digitaatio on tavallaan toisen kertaluvun ab- laut. Toiseksi, kuten Anttila osoittaa (s.
257–258), sanavertailut saattavat olla hy- vinkin pettäviä: esimerkiksi latinan agmen ja sanskritin ajman ’kulku’ saattavat olla yhden ja saman kantaindoeurooppalaisen sanan heijasteita, mutta saattavat aivan yhtä hyvin olla olematta, sillä ajman voi myös heijastaa kantakielistä o-ablautia. Ilmeistä on vain se, että kyseiset sanat ovat samasta juuresta. Komparatiivisessa rekonstruoin- nissa juuren käsite on metodologinen vält- tämättömyys, eikä se sulje pois muita me- todeja. Juurten eri suffiksilaajenteet eivät katkaise historiallista yhteyttä, vaan ne ovat luonnollisille kielille ominaisen variaation jälkiä. Etymologia on kadonneiden kon- tekstien filologisesti ja arkeologisesti perus- teltuun palauttamiseen rakentuvaa semant-
tista rekonstruointia, jossa usein onnistu- taan muuttamaan synkronisen kielitajun ho- monymia (esi)historialliseksi polysemiak- si. Tässä Anttila on mielestäni onnistunut niin hyvin, että siinä on vakavaa haastetta lähtökohtaisesti erimielisillekin.
Lopuksi haluaisin vielä puuttua pariin käsitteeseen. Ensiksikin Anttila puhuu useassa yhteydessä »Campanile-tilantees- ta» (s. 55–56, 72, 85–86, 257); kyseessä on kuuluisa italialainen indoeuropeisti Enrico Campanile, jonka Anttila havaitsee painis- kelevan samantapaisten epistemologisten ongelmien parissa kuin hän itse. Termi on kotitekoinen, mutta itse ilmiö on nähdäkse- ni ainakin sukua niin sanotulle palimpses- tiefektille (Maher 1977: 33–34) tai skeuo- morfialle (Smith 1996: 194). Ehkäpä vie- läkin tarkempi käsitteellistys olisi skiamor- fia, jossa alkuperäinen muotorakenne (pat- tern) kuvastuu ja toteutuu toisella aineksella (kreikan skiá ’varjo; peilikuva; pintaheijas- tuma’). Skiamorfinen on esimerkiksi muo- villa toteutettu hirsitaloarkkitehtuuri. Täs- sä on kyseessä eräänlainen materiaalinen metafora, jossa formula elää mutta toteutuu uuden aineksen kautta.
Anttila puhuu muutamassa kohtaa ek- vifinaalisuudesta (Peirce), joka on sitä, että eri tutkijat tulevat eri teitä ja oman elämän- historiansa kautta (ja siitä huolimatta) teh- neeksi samat tulkinnat ja rekonstruktiot saman aineiston perusteella. Anttilan mu- kaan (s. 68, 84) filologisen ja etymologisen tutkimuksen ekvifinaalisuus vastaa luon- nontieteiden eksperimentaatiota. Tämä väi- te on kuitenkin ihmistieteissä ongelmalli- nen, sillä näissä sama lopputulos saattaa tulla erilaisten memeettisten efektien (va- kaumus, jäljittely, indoktrinaatio jne.) aja- mana. Onhan ekvifinaalisuutta myös edel- lä mainittu kolmen tutkijan (Panagl, Poult- ney, Ruijgh) toisistaan riippumaton — vrt.
taannoisten generativistien »independent- ly», jolla haluttiin ilmaista sekä ekvifinaa-
lisuutta että ajattelun yksilöllisyyttä — yk- simielisyys sen suhteen, että kreikan aga-
< *ömga. Kuitenkaan Anttila tuskin näkee siinä mitään eksperimentaatioon verratta- vaa konfirmoitumisprosessia.
Teoksen rikkauksista on mahdotonta tehdä selkoa seikkaperäisenkään kirja-ar- vioinnin puitteissa. Kirjan organisaatio on hieman ongelmallinen, sillä ei ole aina sel- vää, miksi jokin alaluku on juuri tietyssä kohtaa. Toisaalta lukija saattaa kokea oma- kohtaista oivalluksen iloa huomatessaan näennäisesti kaoottisten ainesten aina jos- kus loksahtavan kohdalleen ja jopa synnyt- tävän uutta näkemyksellisyyttä. Anttila on tuonut melkoisen kapallisen höyheniä pöl- lytettäväksi, ja tieteellisten pelisääntöjen mukaisesti hän on jopa tuonut omat tervat mukanaan. Lukijan tarvitsee vain lukea. Ja siinä onkin työtä ihan riittämiin.
MARTTI NYMAN
Sähköposti: martti.nyman@utu.fi LÄHTEET
ADKINS, ARTHUR W. H. 1960: Merit and re- sponsibility: A study in Greek values.
Chicago: University of Chicago Press.
BECHTEL, FRIEDRICH 1914: Lexilogus zu Homer. Etymologie und Stammbildung homerischer Wörter. Halle a. S.
BREMMER, JAN N. 1994: Greek religion.
Greece & Rome: New Surveys in the Classics No. 24. Oxford: Oxford University Press.
BUTTMANN, PHILIPP 1825: Lexilogus, oder, Beiträge zur griechischen Wort- Erklärung, hauptsächlich für Homer und Hesiod. Berlin: Myliussische Buchhandlung.
CERESA-CASTALDO, A. 1951: Agáp5e nei do- cumenti anteriori al NT. – Aegyptus 31 s. 269–306.
CHANIOTIS, ANGELOS 1999: Milking the mountains: Economic activities on the Cretan uplands in the classical and hellenistic period. – A. Chaniotis (toim.), From Minoan farmers to Roman traders s. 181–220. Stuttgart:
Franz Steiner Verlag.
COWGILL, WARREN 1979: AgD5on : ageír5o. A new r/n-alternation. – Mohammad Ali Jazayery, Edgar C. Polomé & Werner Winter (toim.), Linguistic and litera- ry studies in honor of Archibald A.
Hill, vol. 3: Historical and compara- tive linguistics s. 29–32. Trends in linguistics, Studies and Monographs 9. The Hague: Mouton.
DIESING, PAUL 1971: Patterns of discovery in the social sciences. Chicago: Aldine- Atherton.
HAUBOLD, JOHANNES 2000: Homer’s people.
Epic poetry and social formation.
Cambridge: Cambridge University Press.
ITKONEN, ESA 1983: Causality in linguistic theory. London: Croom Helm / Bloo- mington: Indiana University Press.
–––– 1995: Raimo Anttila 60-vuotias. – Virittäjä 99 s. 266–269.
KOIVULEHTO, JORMA 2001: Juurihoitoa. – Tieteessä tapahtuu 19:3 s. 58–64.
MCCONE, KIM R. 1987: Hund, Wolf und Krieger bei den Indogermanen. – Wolfgang Meid (toim.), Studien zum indogermanischen Wortschatz s.
101–154. Innsbruck: Institut für Sprachwissenschaft.
MAHER, PETER 1977: Papers on language theory and history I. Amsterdam:
John Benjamins.
MATTHEWS, PETER H. 1991: Morphology. 2.
painos. Cambridge: Cambridge Uni- versity Press.
NIKKILÄ, OSMO 1988: Aho. – Sirkka-Liisa Hahmo ym. (toim. ), Omaa vai lainat- tua: itämerensuomen germaanisiin
lainasanoihin liittyviä kirjoitelmia s.
135–140. Suomi 143. Helsinki: Suo- malaisen Kirjallisuuden Seura.
PATTERSON, CYNTHIA B. 1998: The family in Greek history. Cambridge, MA: Har- vard University Press.
PINAULT, GEORGES-JEAN 1991: Grandeur et excès: Avatars du morphème aga- dans le lexique et le discours. – Re- vue de Philologie 65:1 s. 195–218.
SMITH, JOHN CHARLES 1996: Report of the Twelfth International Conference on Historical Linguistics (12. ICHL),
Manchester, 13–18 August 1995. – Diachronica 13:1 s. 187–196.
SMS = Suomen murteiden sanakirja. Hel- sinki: Kotimaisten kielten tutkimus- keskus ja Edita 1985–.
SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymo- loginen sanakirja. Helsinki: Suoma- laisen Kirjallisuuden Seura ja Koti- maisten kielten tutkimuskeskus 1992–2000.
TURNER, NIGEL 1990: Christian words.
Edinburgh: T. & T. Clark.
MONITIETEISTÄ TEKSTIANALYYSIÄ VANHEMMUUDEN SUKUPUOLITTAMISESTA
Jaana Vuori Äidit, isät ja ammattilaiset. Sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoiden kirjoi- tuksissa. Tampere: Tampereen yliopistopaino 2001. 430 s. ISBN 951-44-5050-7.
J
aana Vuoren väitöskirja Äidit, isät ja ammattilaiset. Sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoiden kirjoituksis- sa on todellinen monitieteinen tutkimus:Vuori on sosiologi, joka lukee tekstejä kult- tuurin-, naistutkimuksen ja yhteiskuntatie- teen näkökulmista. Analyysivälineet hän ottaa retoriikasta sekä kriittisestä lingvis- tiikasta ja diskurssianalyysistä, joiden kautta hän päätyy systeemis-funktionaali- sen kieliopin (jatkossa SF) pariin. Näin Vuoren työ on yhteiskuntatieteilijän kurko- tus kohti suuntausta, joka suomalaisessa kielitieteellisessä tekstintutkimuksessa on tullut hallitsevaksi.
Vuoren keskeisenä tutkimustehtävänä on »eritellä, miten asiantuntijat sukupuolis- tavat vanhemmuutta» (s. 15). Vuori koros- taa, että tutkimuksen tulokset eivät välttä- mättä löydy vain kirjan lopusta, vaan luke- misprosessista. Hän sanoo tehtävänsä ole-
van saattaa »lukijat miettimään itse sitä, miten äidit, isät, lapset ja heidän keskinäi- set suhteensa meidän aikanamme ja suoma- laisen yhteiskunnan kontekstissa ymmärre- tään» (s. 17).
Vuoren aineisto on valtava. Varsinaise- na aineistona hänellä on 86 — ei liuskaa vaan — kokonaista, suomenkielistä teosta, kuten oppikirjoja, oppaita, väitöskirjoja ja seminaariraportteja. Julkaisut ovat 1980- ja 1990-luvulta, ja yhteistä niille on, että ne ovat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoi- den kirjoittamia teemanaan äitiys, isyys tai vanhemmuus. Tuloksena on laaja, liittei- neen ja lähteineen yli 400-sivuinen tutki- mus, jossa on kielitieteilijän näkökulmasta tehty epätavanomaisiakin ratkaisuja.
Vuoren tyyliä voi luonnehtia kommen- toivaksi ja selittäväksi. Osa kirjan paksuu- desta selittyykin sillä, että lukijaa palvellaan metatekstillä: Vuori kiteyttää, mitä tekee,
