Koulutuksen paikallinen arviointi vuonna 2004

(1)

KOULUTUKSEN PAIKALLINEN ARVIOINTI VUONNA 2004

Eeva Löfström, Jari Metsämuuronen, Eero K. Niemi, Kaija Salmio, Kirsti Stenvall

Arviointi 2/2005

OPETUSHALLITUS

(2)

Taitto: Sirpa Ropponen

ISBN 952-13-2425-2 (nid.) ISBN 952-13-2426-0 (pdf)

ISSN 1238-4453

Hakapaino Oy, Helsinki 2005

(3)

SISÄLTÖ

ESIPUHE ...5

TIIVISTELMÄ ...6

SAMMANDRAG ...8

1 JOHDANTO ...10

2 KYSELYN TOTEUTUS ...11

3 KOULUTUKSEN PAIKALLINEN ARVIOINTI ...13

Eero K. Niemi

3.1 YLEISSIVISTÄVÄ KOULUTUS ...13

Eeva Löfström

3.2 AMMATILLINEN PERUSKOULUTUS ...21

Kirsti Stenvall

3.3 AMMATILLINEN AIKUISKOULUTUS ...31

Kaija Salmio

3.4 VAPAA SIVISTYSTYÖ ...39

4 YHTEENVETO TULOKSISTA ...54

LÄHTEET ...57

Jari Metsämuuronen

LIITE 1. KYSELYN MENETELMÄLLISIÄ NÄKÖKOHTIA ...58

LIITE 2. KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO ...68

LIITE 3. KYSELYLOMAKKEET ...70

(4)

ESIPUHE

Koulutuksen rakenteet muuttuivat 1990-luvulla nopeasti, melkein huomaa- mattomasti. Rahoitusjärjestelmät tulivat laskennallisiksi, tarkastustoiminta loppui, opetussuunnitelmien perusteiden ohjaavuus keveni sekä valta ja vas- tuu koulutuksen toimeenpanosta siirtyivät järjestäjille.

Koulutuksen tuloksellisuuden edistäminen tuli Opetushallituksesta annet- tuun lakiin 1991. Tämä merkitsi mm. sitä, että alettiin selvittää, mitä tulok- sellisuus opetustoimessa voisi tarkoittaa. Kansalliseen arviointiin kehitettiin yhteistyössä sidosryhmien kanssa koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli. Nopeasti ryhdyttiin arvioimaan myös järjestelmien toimivuutta ja vai- kutuksia, mistä esimerkkinä on lukion tilaa koskeva arviointi vuodelta 1994.

Vuonna 1999 voimaan tulleeseen lainsäädäntöön tuli määräys siitä, että koulutuksen järjestäjillä on velvollisuus arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin.

Vuonna 2000 Opetushallituksessa tehtiin selvitys paikallisen tason arvioinnin tilasta. Nyt on käsillä seurantaselvitys siitä, kuinka paljon tilanne on muuttunut. Selvitys tehtiin Opetushallituksen arviointiryhmässä siten, et- tä kullakin pääkoulumuodolla oli oma vastuuhenkilönsä. Kyselyt toteutettiin Internet-pohjaisesti, ja samalla saatiin hyödyllisiä kokemuksia verkko- kyselyjen teosta.

Koulutuksen ja opetuksen järjestäjät ja oppilaitosten ylläpitäjät saavat rapor- tista kuvan siitä, missä vaiheessa heidän arviointitoimintansa on suhteessa koko maan tilanteeseen. Kiitos vastaajille ja työryhmälle.

Helsingissä 26.4.2005

Pentti Yrjölä

(5)

TIIVISTELMÄ

Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa koulutuksen järjestäjien arviointitoiminnan tilaa ja sitä, miten paikallinen arviointi on kehittynyt vuonna 2000 tehdyn selvityksen (Rajanen 2000) jälkeen perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa, ammatillisessa peruskoulutuksessa, ammatillisessa aikuiskoulutuksessa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Selvitykseen osallistuivat Opetushalli- tuksen toimialaan kuuluvat opetuksen ja koulutuksen järjestäjät sekä vapaan sivistystyön oppilaitokset. Niillä on lakisääteinen velvollisuus arvioida antamaansa koulutusta ja osallistua toimintansa ulkopuoliseen arviointiin.

Kyselyn avulla oli tarkoitus hankkia tietoa paikallisen arvioinnin kehittämis- tä varten. Kyselyn tuloksia käytetään myöhemmin myös koulutuksen arviointia koskevassa kehittämistyössä laajemminkin, kuten hyvien käytäntöjen levittämisessä.

Kyselyn keskimääräinen vastausprosentti oli 83. Mahdollista on, että kyselyn ajoittuminen kesäaikaan vaikutti jonkin verran vastaajien määrään. Siitä huo- limatta käytettävissä on ollut niin suuri aineisto, että sen perusteella on mahdollista saada hyvä kokonaiskäsitys paikallisen arviointitoiminnan tilasta ja sen kehittymisestä vuodesta 2000, jolloin edellisen kerran selvitettiin asiaa.

Kyselyn tulokset osoittavat kuitenkin kaikissa vastaajaryhmissä, että koulutusta arvioidaan paikallisesti ja että arviointia pidetään yhtenä keinona var- mistaa koulutuspalvelujen laatu.

Toimiva koulutuksen arviointijärjestelmä oli pääosalla opetuksen/koulutuksen järjestäjistä sekä vapaan sivistystyön oppilaitoksista. Vastaavasti järjes- telmä puuttui keskimäärin yli neljäsosalta vastaajista. Arviointijärjestelmien yleistyminen vuodesta 2000 merkitsee sitä, että lakisääteinen koulutuksen arviointi toteutuu itsearvioinnin osalta aikaisempaa paremmin. Arviointijär- jestelmä tai –ohjelma on pääosin vahvistettu opetuksen/koulutuksen järjes- täjien toimielimissä ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.

Opettajat ja koulutuksen järjestäjien johtavat viran- ja toimenhaltijat ovat osallistuneet arvioinnin suunnitteluun aktiivisesti. Opettajien osuus on arviointia koskevassa suunnittelutyössä selvästi lisääntynyt vuoden 2000 jäl- keen.

(6)

Arvioinnin kohteet painottuvat koulutusmuodoittain hieman eri tavoin.

Yleissivistävän opetuksen ja koulutuksen järjestäjät arvioivat eniten rahoitusta sekä opetukseen ja oppimiseen liittyviä asioita kuten opetuksen tavoitteita, sisältöä ja oppimistuloksia. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestäji- en arviointi kohdistuu useimmiten opiskelijoiden opiskelupolkuun eli opin- tojen keskeytymiseen, koulutuksen läpäisyyn ja opiskelijoiden työelämään ja jatko-opintoihin sijoittumiseen. Myös opiskelijoiden oppimista arvioidaan säännöllisesti. Ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestäjät arvioivat aktiivisesti muun muassa koulutuksen tavoitteita sekä opiskelijoiden oppimista ja työskentelyä. Yhteistyötä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa arvioidaan niin ikään hyvin. Vapaan sivistystyön oppilaitokset arvioivat erityisesti opetussuunnitelmien toimivuutta, oppimista, henkilöstöresursseja se- kä rahoitusta.

Arvioinnin tukena käytetyt laadunhallinnan mallit vaihtelevat koulutusmuodoittain. Yleissivistävässä koulutuksessa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa käytetään hyvin vähän yleisesti tunnettuja laadunhallinnan työkaluja;

Balanced Scorecard ja Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli (Ope- tushallitus, 1998) ovat olleet jonkin verran käytössä, mutta valtaosa käyt- tää omia sovelluksiaan. Ammatillisessa peruskoulutuksessa laadunhallinnan mallit ovat selvästi tunnetumpia, ja niitä on alettu hyödyntää itsearvioinnis- sa yhä enemmän. Vuodesta 2000 on erityisesti EFQM:n käyttö lisääntynyt paljon. Ammatillisen aikuiskoulutuksen laadunhallinta on samansuuntais- ta kuin ammatillisessa peruskoulutuksessakin; EFQM ja Balanced Score- card erottuvat selkeästi muista laadunhallinnan välineistä. Valmiiden mallien ohella käytetään kaikessa ammatillisessa koulutuksessa myös eri tavoin muodostettuja omia sovelluksia.

Arvioinnin esteistä mainittiin useimmiten henkilöstön vähyys ja taloudellisten resurssien riittämättömyys. Opetushallitukselta toivottiin tukea erityisesti erilaisille kehittämishankkeille.

Arviointien tuloksia oli eniten hyödynnetty koulutuksen yleisessä kehittä- misessä, oppimistavoitteiden saavuttamisessa sekä opetussuunnitelmien ja opetuksen sisällön kehittämisessä. Useimmat vastaajat pitävät koulutuksen arvioinnin valtakunnallista ohjaustasoa sopivana, mutta osa vastaajista pi- tää ohjauksen lisäämistä tarpeellisena.

(7)

SAMMANDRAG

Syftet med utredningen var att kartlägga läget inom utbildningsanordnarnas utvärderingsverksamhet och att undersöka på vilket sätt den lokala ut- värderingen har utvecklats inom den grundläggande utbildningen, gymna- sieutbildningen, den grundläggande yrkesutbildningen, den yrkesinriktade vuxenutbildningen och vid läroanstalterna inom det fria bildningsarbetet efter utredningen år 2000 (Rajanen, 2000). I utredningen deltog alla ut- bildningsanordnare som hör till Utbildningsstyrelsens verksamhetsområ- de samt läroanstalterna inom det fria bildningsarbetet. Lagen ålägger dem att utvärdera utbildningen och att delta i utomstående utvärdering av verk- samheten.

Syftet med enkäten var att skaffa information som underlag för att utveckla den lokala utvärderingen. Enkätens resultat används senare när utvärde- ringen av utbildningen utvecklas, t.ex. när goda förfaranden sprids.

Den genomsnittliga svarsprocenten på enkäten var 83. Det är möjligt att enkätens tidpunkt (sommaren) i någon mån inverkade på antalet svarare.

Trots detta var materialet så stort att det har varit möjligt att få en god hel- hetsuppfattning av det lokala utvärderingsläget och hur det har utvecklats efter år 2000, då den senaste utredningen gjordes. Enkätresultaten är för vissa frågor något för positiva; många hade låtit bli att svara på i synnerhet den fråga som gällde kvalitetsledningen och det faktiska resultatet hade kanske därför varit lägre än det nu konstaterade.

Enkätens resultat i alla svarargrupper visar dock att utbildningen utvärde- ras lokalt och att utvärderingen uppfattas som ett sätt att säkra utbildningens kvalitet.

Största delen av utbildningsanordnarna och läroanstalterna inom det fria bildningsarbetet hade ett fungerande utvärderingssystem, men mer än en fjärdedel av svararna saknade helt ett sådant. Det faktum att det har bli- vit vanligare med utvärderingssystem efter år 2000 visar att den lagstadga- de utvärderingen av utbildningen förverkligas bättre än tidigare åtminsto- ne då det gäller självvärderingen. Utvärderingssystemet eller utvärderings- programmet fastställs i allmänhet i utbildningsanordnarens organ och i lä- roanstalterna för det fria bildningsarbetet.

Lärarna och utbildningsanordnarnas ledande tjänsteinnehavare och befatt- ningshavare har deltagit aktivt i planeringen av utvärderingen. Lärarnas an- del i planeringen av utvärderingen har ökat tydligt efter år 2000.

(8)

Vad som utvärderas varierar något från en utbildningsform till en annan.

Utbildningsanordnarna inom den allmänbildande utbildningen utvärderar mest frågor som ansluter sig till undervisningen och inlärningen, såsom undervisningens mål och innehåll samt inlärningsresultaten. Utbildning- sanordnarna inom den grundläggande yrkesutbildningen fokuserar oftast på studerandena studiestig, d.v.s. studieavbrott, slutförande av studierna och etablering i arbetsliv och i fortsatta studier. Utbildningsanordnarna inom den yrkesinriktade vuxenutbildningen utvärderar bl.a. utbildningens mål och studerandenas inlärning och arbete. Även samarbetet med andra utbild- ningsanordnare utvärderas aktivt. Läroanstalterna inom det fria bildningsarbetet utvärderar i synnerhet läroplanernas funktion, inlärningen, personal- resurserna och ﬁ nansieringen.

De modeller för kvalitetsledning som användes som stöd för utvärderin- gen varierar från en utbildningsform till en annan. Inom den allmänbildan- de utbildningen och i läroanstalterna inom det fria bildningsarbetet används mycket sällan allmänt kända kvalitetsledningsverktyg; Balanced Scorecard och Hur utvärdera utbildning? – modell för utvärdering av utbildningens resultat (Utbildningsstyrelsen, 1999) har använts i någon mån, men största delen använder egna tillämpningar. Inom den grundläggande yrkesutbildningen känner man klart bättre till olika kvalitetsledningsmodeller och ut- nyttjar dem i tilltagande grad i läroanstalternas självvärdering. I synnerhet användningen av EFQM har efter år 2000 ökat kraftigt. Kvalitetsledningen inom den yrkesinriktade vuxenutbildningen är ganska lik kvalitetsledningen inom den grundläggande yrkesutbildningen; EFQM och Balanced Score- card används klart oftare än övriga kvalitetsledningsverktyg. Inom all yrke- sutbildning används förutom färdiga modeller egna tillämpningar.

Otillräckligt personal och otillräckliga resurser angavs oftast som faktorer som hindrar utvärderingsverksamheten. Utbildningsstyrelsens stöd önska- des i synnerhet för olika slags utvecklingsprojekt.

Utvärderingsresultaten användes oftast för att utveckla utbildningen i all- mänhet, för att uppnå inlärningsmålen och för att utveckla läroplanernas och undervisningens innehåll. Största delen av svararna ansåg att den rik- somfattande handledningen av utvärderingen är tillräcklig, men en del av svararna önskade mera handledning.

(9)

1 JOHDANTO

Nykyisen lainsäädännön mukaan opetuksen ja koulutuksen järjestäjien se- kä vapaan sivistystyön oppilaitosten tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen koulutuksen arviointiin. Valtioneuvoston vahvistamaan Koulutuksen ja tutkimuksen kehittä- missuunnitelmaan (Kesu) vuosille 2003– 2008 sisältyy tavoitteita, jotka koskevat koulutuksen paikallisen arvioinnin edellytysten kehittämistä. Suunni- telman mukaan arviointia on tarkoitus kehittää niin, että sen avulla pystyt- täisiin turvaamaan koulutusta koskevan lainsäädännön tarkoituksen toteu- tuminen ja niin, että arviointi tukisi koulutuksen kehittämistä ja parantaisi oppimisen edellytyksiä.

Paikallisen arvioinnin edellytysten kehittämiseksi Opetushallitus on tehnyt vuoden 2004 kesän ja syksyn aikana kyselyn siitä, miten paikallinen arvi- ointitoiminta on kehittynyt Opetushallituksessa vuonna 2000 tehdyn selvityksen jälkeen (Rajanen 2000). Kysely lähetettiin Opetushallituksen toimialaan kuuluville opetuksen ja koulutuksen järjestäjille sekä vapaan sivistys- työn oppilaitoksille.

Selvityksen tavoitteisiin kuului arviointitoiminnan tilan selvittämisen ohella hyvien arviointikäytäntöjen kartoittaminen. Opetushallitus kerää kyselyn jälkeen otannalla joukon niitä suunnitelmia tai ohjelmia, joihin koulutuksen ja opetuksen järjestäjät sekä vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat ilmoit- taneet kirjanneensa arviointitavoitteensa. Suunnitelmia ja ohjelmia on tarkoitus hyödyntää hyvien arviointikäytäntöjen levittämisessä ja niiden kehit- tämisessä edelleen.

Selvitystyötä varten Opetushallitus asetti keväällä 2004 projektiryhmän, jo- hon kuuluivat puheenjohtajana opetusneuvos Eero K. Niemi ja jäseninä ylitarkastaja Eeva Löfström, erikoistutkija Jari Metsämuuronen, opetusneuvos Kaija Salmio ja erikoissuunnittelija Kirsti Stenvall. Toimeksianton- sa mukaisesti työryhmä selvitti koulutuksen paikallisen arviointitoiminnan toteutumista ja vertasi saatuja tuloksia edellä mainittuun vuoden 2000 selvitykseen.

(10)

2 KYSELYN TOTEUTUS

Opetushallitus toteutti kyselyn kesän ja syksyn 2004 aikana internet-poh- jaisena yhteistyössä Oy Fountain Park Ltd:n kanssa. Kyselylomakkeet (liite 3) lähetettiin Opetushallituksen laskentapalvelujen rekisterissä oleville yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön koulutuksen yhdyshenkilöille. Ky- selyn ohjeissa yhdyshenkilöitä pyydettiin toimittamaan lomakkeet kyseises- tä koulutuksesta vastuussa oleville henkilöille. Kysely toteutettiin Oy Foun- tain Park Ltd:n Survette -ohjelmalla.

Kyselyn keskeisiä teemoja olivat paikallisen arvioinnin asema, itsearvioin- ti ja oman toiminnan laadun kehittäminen, arvioinnin hyödyntäminen ja haitat sekä arvioinnin tuki. Kyselyn taustamuuttujina olivat vastaajan lää- niä, maakuntaa, kuntaryhmitystä ja opiskelijamäärää koskevat tiedot. Yhte- ystietojen lisäksi muut vastaajia koskevat tiedot koskivat heidän päätoimi- suuttaan ja virkanimikkeitään sekä koulutuksen/opetuksen järjestäjätieto- ja. Vapaan sivistystyön koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen osalta kysyttiin lisäksi niiden edustamia oppilaitostyyppejä ja koulutusta, koska niiden toiminnan heterogeenisuudella oletettiin olevan vaikutusta tulok- siin. Varsinaisiin arviointitoimintaa koskeviin kysymyksiin vastaukset pyydettiin joko neliportaisen, positiivisen likert-asteikon tai dikotomisen on/ei ole -asteikon mukaisesti.

Kyselylomakkeita lähetettiin sähköisesti yhteensä 1410. Vastauksia palau- tui keskimäärin 83 %. Osa lomakkeista oli niin puutteellisesti täytettyjä, et- tä niitä ei voitu ottaa huomioon. Lopulliseksi keskimääräiseksi vastausprosentiksi tuli siten 78,4 (taulukko 1). Saatu aineisto käsiteltiin Opetushallituk- sessa tilastollisesti SPSS -ohjelmalla. Liitteessä 1 on selostettu kyselyn me- netelmällisiä näkökohtia.

(11)

TAULUKKO 1. Lähetetyt ja palautetut lomakkeet sekä vastausprosentit kyselyssä.

AINEISTO LÄHETETTY

2004 PALAUTUNUT VASTAUSPROSENTTI

ALKU-

PERÄINEN N LOPULLINEN

N ALKU-

PERÄISESTÄ LOPULLISESTA Yleissivistävä

koulutus 574 473 445 82,4 77,5

Ammatillinen

peruskoulutus 202 176 161 87,1 79,7

Ammatillinen

aikuiskoulutus 267 219 209 82,0 78,3

Vapaa

sivistystyö 367 302 290 82,3 79,0

YHTEENSÄ 1410 1170 1105 83,0 78,4

Koulutuksen ja opetuksen järjestäjät sekä vapaan sivistystyön oppilaitokset saivat vastattavakseen useampia lomakkeita, mikäli ne olivat vastuussa useammasta kuin yhdestä kyselyn kohteena olleesta koulutuksesta. Kyselyn käytännön toteutusta haittasi jonkin verran se, että salasanojen ja käyttäjä- tunnusten toimivuudessa oli joidenkin vastaajien mukaan ongelmia. Lop- putuloksiin sillä ei liene vaikutusta, sillä kyselyn tekijöille ilmoitetut ongelmat pyrittiin selvittämään.

(12)

3 KOULUTUKSEN PAIKALLINEN ARVIOINTI

Eero K. Niemi

3.1 YLEISSIVISTÄVÄ KOULUTUS

Yleissivistävän koulutuksen vastauksia tuli yhteensä 473. Niistä voitiin kä- sitellä 445 vastausta, joten lopullinen vastausprosentti oli 77,5. Vastaajat ja- kaantuivat lääneittäin ja kuntaryhmittäin seuraavasti:

TAULUKKO 2. Vastaajat lääneittäin (%).

Lapin lääni 4

Oulun lääni 13

Itä-Suomen lääni 15

Länsi-Suomen lääni 41

Etelä-Suomen lääni 27

YHTEENSÄ 100

TAULUKKO 3. Vastaajat kuntaryhmittäin (%).

Maaseutumainen 59

Taajamamainen 10

Kaupunkimainen 31

YHTEENSÄ 100

Vastaajista 39 % ilmoitti olevansa päätoimisesti yleissivistävästä koulutuksesta vastaava viranhaltija. Yleisin tällaisten vastaajien virkanimike oli sivis- tystoimenjohtaja, sivistysjohtaja tai koulutoimenjohtaja. Rehtorin, perus- koulun rehtorin, lukion rehtorin, vuosirehtorin tai johtajan nimike pelkäs-

(13)

kanslisti. Vuoden 2000 kyselyssä vastaajien virkanimikkeet perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa olivat pääasiallisesti sivistys- tai opetustoimen- johtaja ja rehtori.

Vastaajista lähes 77 % edusti kuntia. Yksityisiä opetuksen järjestäjiä oli vastaajista lähes 17 %. Vastaajista 2 % edusti kuntayhtymää yleissivistävän koulutuksen järjestäjänä. Neljä prosenttia edusti valtion oppilaitoksia.

Arvioinnin tavoitteet ja suunnittelu

Yleissivistävän koulutuksen arvioinnin tavoitteet oli kirjattu useimmiten opetuksen järjestäjän opetussuunnitelmaan sekä toiminta- ja taloussuunnitelmaan. Erilliseen opetus- tai sivistystoimen strategiaan oli perusopetuksen tavoitteet kirjannut koulutuksen järjestäjistä 30 % ja lukion tavoitteet 22 % koulutuksen järjestäjistä (kuvio 1).

KUVIO 1. Arvioinnin tavoitteet asiakirjoissa.

Avovastauksissa vastaajat ilmoittivat, että yleissivistävän koulutuksen arvioinnin tavoitteita on kirjattu myös koulujen työsuunnitelmiin ja erillisiin ar- viointisuunnitelmiin. Näyttää siltä, että arvioinnin tavoitteet on kirjattu use- ampaan asiakirjaan. Vuonna 2000 perusopetuksen ja lukiokoulutuksen arvioinnin tavoitteet oli kirjattu opetussuunnitelmaan, vuotuiseen suunnitel-

(14)

Opetuksen järjestäjistä 74 %:lla oli toimiva opetustoimen arviointijärjestel- mä tai -ohjelma. Se puuttui 26 %:lta opetuksen järjestäjistä. Tilanne on kuitenkin parantunut vuodesta 2000. Tuolloin perusopetuksen järjestäjistä noin 32 %:lla ja lukiokoulutuksen järjestäjistä noin 35 %:lla oli koulutuksen arvi- ointijärjestelmä tai -ohjelma.

Opetustoimen arviointijärjestelmän tai –ohjelman oli vahvistanut perusopetuksen (54 %) ja lukiokoulutuksen (38 %) osalta lautakunta. Myös muut toimielimet ovat vahvistaneet arviointijärjestelmän tai –ohjelman. Niitä olivat muun muassa valtuusto, hallitus, johtokunta tai koulujen opettajat. Vas- taajista osa ilmoitti, ettei mikään toimielin ole vahvistanut opetustoimen ar- viointijärjestelmää tai –ohjelmaa. Perusopetuksessa 10 % ja lukiokoulutuksessa 6 % mikään toimielin ei ole vahvistanut sitä (kuvio 2).

Vuonna 2000 perusopetuksessa 21 %:lla ja lukiokoulutuksessa 26 %:lla oli jossakin toimielimessä vahvistettu koulutuksen arviointijärjestelmä tai –ohjelma.

KUVIO 2. Arviointijärjestelmän tai –ohjelman vahvistaminen.

(15)

Vastaajista 90 % ilmoitti opettajien osallistuneen perusopetuksen arvioinnin suunnitteluun (kuvio 3). Vastausten mukaan seuraavaksi eniten suunnittelussa oli mukana kunnan/muun järjestäjäyhteisön johtavat viranhaltijat (64 % vastaajista). Lähes saman verran olivat myös luottamushenkilöt osallistuneet perusopetuksen arvioinnin suunnitteluun (63 % vastaajista). Oppilaat, muu henkilöstö ja vanhemmat osallistuivat huomattavasti harvemmin arvioinnin suunnitteluun perusopetuksessa.

Lukiokoulutuksen vastausjakaumat noudattelivat perusopetusta (kuvio 3).

Vastaajista noin 57 % ilmoitti opettajien olleen mukana arvioinnin suunnittelussa. Toiseksi eniten olivat mukana olleet kunnan/muun järjestäjäyh- teisön viranhaltijat (44 % vastaajista). Luottamushenkilöt, muu henkilös- tö ja työelämän edustajat olivat olleet suunnittelussa mukana harvemmin.

Avovastauksissa muiksi osallistujatahoiksi mainittiin muun muassa rehtorit, konsultit ja yliopiston edustajat.

Vuonna 2000 vastaajista noin 70 % ilmoitti perusopetuksen ja lukion arvioinnin suunnittelussa olleen eniten mukana opettajia ja hallintohenkilöstä.

KUVIO 3. Arvioinnin suunnitteluun osallistuneet henkilöryhmät perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa.

(16)

Oman toiminnan arviointi ja arviointikohteet

Kyselyllä kerättiin tietoa siitä, miten usein opetuksen järjestäjät arvioivat omaa toimintaansa (kuvio 4).

Kuviossa arvot tarkoittavat seuraavaa: 1 = ei arvioitu vielä kertaakaan, 2 = arvioitu vain kerran, 3 = arvioitu harvemmin kuin vuosittain ja 4 = arvioitu vähintään kerran vuodessa.

KUVIO 4. Oman toiminnan arviointi.

(17)

Oppimistuloksia ja rahoitusta oli vastaajien mukaan arvioitu eniten. Koulu- tuksen järjestäjistä 69 % oli arvioinut niitä vähintään kerran vuodessa. 60 % koulutuksen järjestäjistä oli arvioinut vuosittain opetuksen tavoitteita sekä henkilöstöresursseja. Opetuksen sisältöä oli arvioitu lähes yhtä usein. Sen sijaan tuntijakoa ja tukiopetusta on arvioitu selvästi harvemmin kuin opetuksen tavoitteita ja sisältöä. Opetusjärjestelyjä ja opetusryhmän kokoa oli jär- jestäjistä arvioinut vuosittain noin 55 %. Enemmän kuin puolet (60 %) jär- jestäjistä oli arvioinut kouluverkostoa kerran lukuvuodessa tai harvemmin.

Kuitenkin noin kolmannes koulutuksen järjestäjistä vastaajien mukaan ei ollut arvioinut kouluverkostoa kertaakaan.

Yli 40 % oli arvioinut vähintään kerran vuodessa erityisopetusta (47 %), op- pilashuoltoa (49 %), opiskelu- ja oppimisympäristöä (43 %) ja henkilöstön täydennyskoulutusta (46 %). Noin puolet oli arvioinut jatko-opintoihin sijoittumista vähintään kerran vuodessa. Samoin kodin ja koulun yhteistyö- tä sekä koulutuksen keskeytymistä oli vuosittain arvioinut puolet koulutuksen järjestäjistä.

Koulumatkoja ja kurinpitoa oli arvioitu varsin vähän. Vajaa kolmannes ei ollut arvioinut koulumatkoja lainkaan ja 34 % järjestäjistä ei ollut arvioinut kurinpitoa vielä kertaakaan.

Koulutuksellista tasa-arvoa oli arvioitu varsin harvoin. Vähän vajaa puolet (47 %) koulutuksen järjestäjistä ei ollut arvioinut sitä ollenkaan.

Itsearviointia haitanneet asiat

Arviointisuunnitelman tai –ohjelman puuttuminen oli haitannut itsearviointia vähiten (47 % vastaajista). Vajaa puolet vastaajista ilmoitti, että henkilös- tön vähyys on haitannut joko paljon tai erittäin paljon opetuksen järjestäjän itsearviointia. Yli 80 %:lla vastaajista itsearviointia oli haitannut arviointitaidon puutteellisuus, arviointitiedon keräämisen ja käsittelyn ongelmat se- kä arviointikoulutuksen puute.

(18)

Laadunhallinnan mallien käyttö

Eniten koulutuksen järjestäjät ovat käyttäneet omaa sovellusta, esimerkiksi eri malleja yhdistäen. Erittäin vähän on käytetty erilaisia valmiita malleja, joista vähiten olivat olleet käytössä ISO-standardit (Suomen standardisoi- misliitto, 2000). Runsas 90 % vastaajista ilmoitti, että Euroopan laatupalkin- tomallin (EFQM), Suomen laatupalkinnon arviointiperusteiden (SLP) käyt- tö oli tuntematonta. Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimallia (Opetus- hallitus, 1998) oli käyttänyt 25 % koulutuksen järjestäjistä (kuvio 5).

Muita käytettyjä laadunhallinnan malleja olivat olleet muun muassa arvioinnin kehittämisen kansiot sekä Suomen Kuntaliiton Oppi ja Laatu (Efektia Oy) -projektissa käytetyt työvälineet.

KUVIO 5. Arvioinnissa käytetyt laadunhallinnan mallit.

(19)

Ulkoinen arviointi

Kyselyllä haluttiin selvittää, mitkä tahot ovat suorittaneet opetuksen järjestä- jän ulkoista arviointia viimeisen kolmen vuoden aikana. Vastaajista noin puolet ilmoitti, että Opetushallitus oli tehnyt opetuksen/koulutuksen järjestäjää koskevaa koulutuksen ulkoista arviointia. Ulkoisia arviointeja olivat tehneet myös lääninhallitukset tai jokin muu ulkopuolinen organisaatio tai taho.

Arvioinnin hyödyntäminen

Arviointien tuloksia on yleissivistävässä koulutuksessa hyödynnetty eniten koulutuksen kehittämisessä, oppimistavoitteiden saavuttamisessa, resurssien suuntaamisessa, opetussuunnitelmien kehittämisessä, opetuksen sisällön ke- hittämisessä, kodin ja koulun yhteistyössä sekä oppilashuollossa. Vastaajien mukaan koulutuksen järjestäjistä vajaa 50 % oli hyödyntänyt arvioinnin tuloksia näissä asioissa paljon tai erittäin paljon. Selvästi vähiten arviointitietoa on hyödynnetty alueellisen yhteistyön parantamisessa muiden koulujen ja oppilaitosten kanssa sekä yhteistyön lisäämisessä luottamushenkilöiden kanssa.

Avovastauksissa muita hyödyntämiskohteita olivat muun muassa koulun fyy- sisen ja henkisen työympäristön kehittäminen.

Arvioinnin ohjaus

Koulutuksen arviointia ohjataan vastaajien enemmistön mukaan sopivasti.

Runsas neljännes vastaajista totesi, että ohjausta on liian vähän. Vastaajista 6 % totesi, että ohjausta on nykyisin liikaa.

Arviointiin tarvittava tuki

Opetushallituksen tukea kehittämishankkeille vastaajista 42 % piti melko tarpeellisena ja 35 %:ssa erittäin tarpeellisena. Opetushallituksen tukea oppimistulosten arvioinneille piti vastaajista 33 % erittäin tarpeellisena ja 37 % melko tarpeellisena. Yli 70 % vastaajista piti opetustoimen tilastollisen vertailu- tiedon saamista melko tai erittäin tarpeellisena. Yli puolet vastaajista piti tuki- ja virikemateriaalin, paikallisten koulutustilaisuuksien järjestämistä ja tutkimustiedon välittämistä melko tai erittäin tarpeellisena. Vähiten tarpeellisena vastaajat (30 %) pitivät määräyksien tai ohjeiden antamista. Avovastauk- sissa toivottiin valtakunnallista tukea arviointijärjestelmän tai -strategian ke- hittämiseen.

(20)

Eeva Löfström

3.2 AMMATILLINEN PERUSKOULUTUS

Kysely lähetettiin 202 ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjälle, joista kyselyyn vastasi 176 koulutuksen järjestäjän edustajaa. Vastausprosentiksi muodostui tämän mukaan 87,1 %. Selvityksen pohjana on liitteessä 1 selos- tettujen tarkennusten jälkeen käytetty 161:n vastaajan antamia vastauksia.

Todellisena vastausprosenttina voidaan tämän mukaan pitää 79,7.

Yksittäisten kysymysten osalta ilmenee jonkin verran vastausprosentin vaihtelua. Vastauksia on aineistossa kuitenkin niin paljon, että niiden perusteella on mahdollista tehdä johtopäätöksiä itsearvioinnin tilan kehittymisestä vuodesta 2000, jolloin selvitys koulutuksen paikallisen tason arvioinnin tilasta laadittiin edellisen kerran. Vastauksia vuoden 2000 selvityksessä oli käytet- tävissä sama määrä kuin tässä selvityksessä. Nyt toteutetun kyselyn tuloksia ei kuitenkaan voi suoraan verrata aikaisempaan selvitykseen erilaisen kysy- myksenasettelun vuoksi, mutta selvitysten perusteella on mahdollista kuva- ta kehitystrendejä koulutuksen järjestäjien arviointitoiminnasta.

Lapin lääni 6

Oulun lääni 10

YHTEENSÄ 100

Kaupunkimainen 59

(21)

Maakunnista eniten vastauksia tuli Uudeltamaalta (18 %), Pohjois-Pohjan- maalta (12 %) ja Varsinais-Suomesta (11 %). Vastaajista yksikään ei ollut merkinnyt Pohjanmaata maakunnakseen. Etelä- ja Pohjois-Karjalan osuus oli vain 1 % kaikista vastaajista. Vastausaktiivisuutta ei kuitenkaan voi pää- tellä ko. luvuista, sillä joissakin maakunnissa ammatillisen koulutuksen jär- jestäjät ovat useita kuntia kattavia suuria kuntayhtymiä, joiden lisäksi maakunnissa saattaa olla vain vähän muita koulutuksen järjestäjiä, jotka ylipää- tään olisivat voineet vastata kyselyyn.

Valtaosa vastanneista koulutuksen järjestäjistä on yksityisiä (47 %), kuntayh- tymiä on 32 % ja kuntia 17 %. Valtio on ilmoitettu koulutuksen järjestäjäk- si 4 prosentissa tapauksia. Kyselyyn vastanneilla koulutuksen järjestäjillä on toimintansa piirissä useimmiten 100–499 opiskelijaa. Neljännes on kuitenkin yli 1000 opiskelijan yhteisöjä (ks. taulukko 6).

TAULUKKO 6. Koulutuksen järjestäjien opiskelijamäärä (%).

1–99 21

100–499 39

500–999 16

1000–5000 19

5000–10 000 3

yli 10 000 2

YHTEENSÄ 100

Vastaajista 80 % ilmoitti olevansa päätoiminen ammatillisesta peruskoulu- tuksesta vastuussa oleva viranhaltija. Edellisessä selvityksessä päätoimisten osuus oli pienempi, noin 60 %. Virkanimikkeeltään vastaajien joukossa on eniten rehtoreita ja sellaisia, joiden virkanimike on yhdistetty rehtori – kun- tayhtymän johtaja (69 %). Laatupäälliköitä vastaajista on 3 %. Näiden lisäk- si muita johtaja - päällikkö –nimikkeitä on 14 prosentilla.

(22)

Arvioinnin tavoitteet ja suunnittelu

Kyllä-vastausten (n = 327) perusteella arvioinnin tavoitteet on kirjattu taval- lisimmin koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmiin (73 %) ja seuraavaksi eniten toiminta- ja taloussuunnitelmiin (42 %). Noin viidennes vastaajista ilmoitti, että arvioinnin tavoitteet on kirjattu erilliseen opetus- ja sivistystoimen strategiaan. Erillisessä opetus- ja sivistystoimen strategiassa ne ovat 19 prosentissa tapauksia. Muita asiakirjamainintoja on 30 % (laatukäsikirja, toi- mintakäsikirja, arviointisuunnitelma, johtosääntö yms.). Ks. kuvio 6.

Edellisen perusteella on todettavissa, että arvioinnin tavoitteita kirjataan useisiin asiakirjoihin, koska kyselyyn vastanneiden koulutuksen järjestäji- en määrä (n = 161) on vähemmän kuin kyllä-vastausten määrä. Tilanne on muuttunut viidessä vuodessa niin, että opetussuunnitelmien merkitys arvioinnin tavoitteiden kirjaamisessa on tullut keskeiseksi. Viisi vuotta sitten puolet vastaajista ilmoitti arvioinnin tavoitteiden löytyvän toiminta- ja ta- loussuunnitelmasta.

(23)

Useimmiten arviointijärjestelmän tai -ohjelman on vahvistanut koulutuksen järjestäjää edustava johtokunta (37 %), mikä on luontevaa ammatillisen koulutuksen järjestäjien enemmistön ollessa yksityisiä organisaatioita (kuvio 7). Lautakunnat, kuntien tai kuntayhtymien valtuustot ja hallitukset ovat ku- kin saaneet vastauksista noin 9–14 %:n osuuden. Noin 20 % ilmoittaa asia- kirjan vahvistajaksi organisaatioiden johtoryhmät ja säätiöiden hallitukset.

Myös yksittäiset toimihenkilöt, kuten rehtorit, ovat vahvistaneet ko. asiakirjoja. Kaikista vastaajista 13 % ilmoittaa, ettei asiakirjaa ole vahvistanut mi- kään elin. Tässä joukossa on kuitenkin niitä vastaajia, joiden organisaatiois- sa ei ole lainkaan arviointisuunnitelmaa tai -ohjelmaa.

KUVIO 7. Arviointijärjestelmän tai -ohjelman vahvistaminen.

Arvioinnin suunnittelussa (kuvio 8) on annettujen vastausten mukaan ollut mukana henkilöitä yleisyysjärjestyksessä seuraavista henkilöryhmistä: opettajat (vastaajista 96 % ilmoitti näin, n = 158), johtavat viran- tai toimenhaltijat (86 %), muu henkilöstö (63 %), työelämän edustajat (57 %), luot- tamushenkilöt (52 %) ja opiskelijat (51 %). Näiden lisäksi on jonkin verran yksittäisiä mainintoja erilaisten kokoonpanojen, kuten saman alan oppilaitosten keskinäisten yhteistyöryhmien, ja yksittäisten henkilöiden osallistu- misesta suunnitteluun. Luvut ovat kasvaneet edellisestä selvityksestä kautta linjan, mutta tarkkaan ottaen siinä oli kyse koulutuksen arvioinnista, ei arvioinnin suunnittelusta.

(24)

KUVIO 8. Arvioinnin suunnitteluun osallistuneet henkilöryhmät.

Oman toiminnan arviointi ja arviointikohteet

Kyselyllä on kerätty tietoa keskeisistä arviointikohteista ja niitä koskevien arviointien suorittamiskerroista. Alla olevassa kuviossa on kuvattu käyränä arviointien toteutumista.

(25)

Opiskelijoiden keskeyttämistä ja koulutuksen läpäisyä arvioidaan jo melko aktiivisesti (kuvio 9). Vastanneista 80–86 % arvioi niitä vähintään kerran vuodessa. Opiskelijoiden työelämään ja jatko-opintoihin sijoittumista arvioi noin 70 % vastaajista vähintään kerran vuodessa. Suurin osa vastaajista (70 %,) arvioi ainakin kerran vuodessa myös oppimistuloksia ja työssäop- pimista. Opetussuunnitelmia ja opetusta arvioi vuosittain yli puolet vastaajista. Erityisopetuksen arviointi poikkeaa selkeästi viime mainitusta, sillä sen arviointi ei ole vielä kovin vakiintunutta: 35 % vastaajista ei ole arvioinut si- tä vielä kertaakaan.

(26)

Koulutuksen järjestäjän erilaisia yhteistyösuhteita arvioidaan huomattavan vähän, 35 % ei ole esimerkiksi arvioinut kodin ja oppilaitoksen keskinäistä yhteistyötä vielä lainkaan. Työelämäsuhteet on kuitenkin poikkeus, yli puolet arvioi niitä vähintään kerran vuodessa. Opintososiaalisten etujen arviointi on myös vähäistä, 34 % ei ole koskaan arvioinut niitä. Vastaajista 27 % ei ollut myöskään koskaan arvioinut koulutuksen rahoitusta.

Näiden lisäksi arviointikohteina ovat avointen vastausten mukaan olleet muun muassa organisaation toiminta kokonaisuudessaan, asiakas- ja opis- kelijatyytyväisyys, oppimis- ja työssäoppimisvalmiudet ja toiminnan kan- sainvälisyys.

Vuoden 2000 selvityksen kysymyksenasettelu oli siinä määrin erilainen, ettei ole mahdollista seurata edellä mainittujen asioiden arvioinneissa tapah- tunutta kehitystä. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kannalta merkittä- vistä opiskelijoiden työllistymistä ja jatko-opintoihin sijoittumista koskevis- ta arvioinneista siinä ei ollut kysymyksiä.

Itsearviointia haitanneet asiat

Kyselyn avulla haluttiin saada vastauksia siihen, mitkä seikat ovat koulutuksen järjestäjien mielestä haitanneet eniten itsearvioinnin toteuttamista.

Kaikkiin kysymyksessä valmiiksi annettuihin vaihtoehtoihin annettiin hyvin samansuuntainen vastaus; noin 40–70 % vastaajista katsoi vaihtoehtoina ol- leiden seikkojen haitanneen itsearviointia jonkin verran.

Paljon tai erittäin paljon olivat itsearviointia haitanneet seuraavat syyt: henki- löstön vähyys 41 %, arviointitiedon keräämisen ja käsittelyn ongelmat 33 %, taloudellisten resurssien riittämättömyys 23 %, arviointikoulutuksen puute 19 %, arvioinnin toteutuksen puutteellinen johtaminen 16 %, arvioin titaidon puutteellisuus 15 % ja arvioinnin virike- ja tukimateriaalin puute 15 %. Muik- si haittaaviksi syiksi on mainittu muun muassa aikapula, organisaatiomuutok- set ja yhtenäisten arviointimallien puute.

Vuoden 2000 selvitykseen verrattuna haitoiksi koettujen asioiden keskinäi- nen järjestys on säilynyt kutakuinkin ennallaan. Vuoden 2000 selvityksessä ei kuitenkaan ollut mahdollista ottaa kantaa henkilöstön vähyys –vaihtoeh- toon, joka tässä selvityksessä nousi selkeästi muita haittoja suuremmaksi.

(27)

Laadunhallinnan mallien käyttö

Laadunhallinnan mallien käyttöä koskevaan kysymykseen jätti osa (12–21 %) vastaamatta ilmeisesti sen vuoksi, ettei sopivaa vaihtoehtoa ollut tarjolla.

Vastauksensa antaneet ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat käyttäneet laadunhallintansa tukena seuraavia Opetushallituksen laatimia arviointimal- leja ja suosituksia sekä yleisimpiä laadunhallinnan malleja seuraavasti (kuvio 10): Yleisimmin käytössä on ollut EFQM (36 %), Opetushallituksen laatima Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli (34 %), Suomen laatupalkinnon arviointiperusteet (34 %), Balanced Scorecard –tuloskortti (30

%), Opetushallituksen laatimat julkaisut Ammatillisen koulutuksen laadunhallinta (30 %) ja Oppisopimuskoulutuksen laadunhallinta (21 %) sekä Suo- men Standardisoimisliiton julkaisemat ISO-standardit (20 %).

Näiden lisäksi käytössä on ollut koulutuksen järjestäjien omia sovelluksia, joita on ollut 73 %:lla vastaajista. Koulutuksen järjestäjät ovat toimintansa arvioinnissa hyödyntäneet myös tulos- ja tavoitekeskusteluja ja erilaisia pa- lautekyselyjä. Lukujen perusteella on todettavissa, että vastaajat ovat käyt- täneet usein muitakin kuin vain yhtä mallia.

Vuodesta 2000 tilanne on muuttunut huomattavasti, sillä EFQM:n silloinen 4 prosentin käyttö on kasvanut lähes kymmenkertaiseksi. Sille on luonteva- na selityksenä muun ohessa se, että malli on ollut pohjana EU:n jäsenval- tioissa ammatillisen koulutuksen laadunhallinnan viitekehystä kehitettäes- sä. EFQM:ää käytetään Suomessa myös ammatillisen koulutuksen laatupal- kintokilpailun kriteeristönä, mikä omalta osaltaan on lisännyt mallin käyt- töä ja tuntemusta ammatillisessa koulutuksessa. Oletettavaa on myös Balan- ced Scorecardin yleistynyt käyttö viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Silloin sitä ei sisällytetty kysymyksen vaihtoehtoihin. Yleisesti voi- taneen todeta kaikkien edellä mainittujen mallien käytön lisääntyneen, mi- kä on osoitus koulutuksen laadunhallintaan liittyvästä kiinnostuksesta ja sen merkityksen ymmärtämisestä.

(28)

Ulkoinen arviointi

Kyllä-vastausten perusteella ovat koulutuksen järjestäjät tai niiden ylläpitä- mät oppilaitokset osallistuneet kolmen viime vuoden aikana ulkoiseen arviointiin seuraavasti: Opetushallituksen toteuttamiin arviointeihin on osallistunut vastaajista 55 %, lääninhallitusten arviointeihin 11 % ja jonkin muun organisaation (tai henkilön) suorittamiin 37 %. Opetushallituksen luku selittynee joiltakin osin ammatillisen koulutuksen eri koulutusalojen kokonais- arviointien perusteella. Vuoden 2000 osalta ei ole suoraan tähän rinnastet- tavaa vertailutietoa, mutta 37 % koulutuksen järjestäjistä ilmoitti silloin ti- lanneensa ulkoisen arvioinnin joltakin organisaatiolta.

(29)

Arvioinnin hyödyntäminen

Arviointia on hyödynnetty erityisesti opetuksen sisällön kehittämisessä (paljon tai erittäin paljon 68 %). Opetussuunnitelmien kehittämisessä vastaava prosenttiluku on 65. Lähelle sitä pääsee koulutukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen (63 %). Sen sijaan erityisen vähän arviointia näy- tään hyödynnettävän yhteistyön kehittämisessä luottamushenkilöstön kanssa (paljon tai erittäin paljon 17 %), alueellisen yhteistyön kehittämisessä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa (29 %) ja koulutustarjonnan alueel- lisessa suunnittelussa (33 %). Muutama avovastaus sisälsi strategiaan liitty- viä kohteita. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös vuoden 2000 selvityk- sessä hieman erilaisin kysymyksenasetteluin.

Arvioinnin ohjaus

Valtaosa vastaajista pitää nykyistä arvioinnin ohjaustasoa sopivana; 79 % katsoo nykytilanteen vastaavan tarvetta. Vastaajista 18 % haluaisi kuitenkin ohjausta vielä lisättävän. Vain 3 % ilmoittaa ohjauksen liialliseksi. Vuo- den 2000 selvityksessä 78 % ammatillisen koulutuksen järjestäjistä katsoi valtakunnallisia arviointeja järjestettävän riittävästi. Nyt puheena oleva arvioinnin ohjausta koskeva kysymys ei ole sisällöltään yhtenevä valtakunnal- listen arviointien kanssa, ja siksi mainittuja lukuja ei voi rinnastaa. Voidaan kuitenkin todeta, että nykytilanne on ammatillisen koulutuksen järjestäjien mielestä kohtuullisen hyvä.

Arviointiin tarvittava tuki

Kyselyn avulla hankittiin myös koulutuksen järjestäjien näkemyksiä arviointitoiminnan kehittämisestä. Vastaajat saivat ottaa kantaa siihen, minkä- laista tukea ne tarvitsisivat Opetushallitukselta toimintansa arviointiin. Yli- voimaisesti tarpeellisimmaksi on koettu kehittämishankkeille annettava tuki (melko tai erittäin tarpeellisena tukea pitää 84 % vastaajista). Myös opetustoimen tilastollinen vertailutieto, arvioinnin tuki- ja virikemateriaali samoin kuin myös tutkimustiedon välittäminen katsottiin tarpeelliseksi (noin 67 % vastaajista). Vähiten tarvetta näyttää oleva määräysten ja ohjeitten muodossa annettava tuki, vastaajista 70 % ei pidä niitä juuri tarpeellisena.

Muutamassa avovastauksessa tuotiin esille alueellisten koulutustilaisuuksien ja hankkeiden tarpeellisuus. Tulos on samansuuntainen kuin edellises- sä selvityksessä.

(30)

Kirsti Stenvall

3.3 AMMATILLINEN AIKUISKOULUTUS

Ammatillisen aikuiskoulutuksen kyselylomakkeet lähetettiin ammatillisen aikuiskoulutuksen ja aikuisten yleissivistävän koulutuksen järjestäjille. Am- matillisen aikuiskoulutuksen kyselyyn vastasi yhteensä 209 henkilöä. Lopul- linen vastausprosentti oli 78,3 %.

Vastaajista oli päätoimisia ammatillisen aikuiskoulutuksen viranhaltijoita 67 %. Muita kuin päätoimisia viranhaltijoita oli vastaajista runsas 30 %. Ai- kuiskoulutuksen vastaajien virkanimikkeitä olivat muun muassa rehtori, apu- laisrehtori, koulutusjohtaja ja kuntayhtymän johtaja.

Suuri osa vastaajista oli Uudeltamaalta, Pohjois-Pohjanmaalta, Pirkanmaal- ta ja Varsinais-Suomesta (noin 47 %). Loput vastaajista jakautuivat tasaisesti muihin maakuntiin. Oppilasmäärä vastaajien taustayhteisöissä vaihteli pie- nistä koulutuksen järjestäjistä suuriin järjestäjäyhteisöihin.

Kaupunkimainen 62

Maaseutumainen 26

Taajamamainen 12

YHTEENSÄ 100

Lapin lääni 6

(31)

Vastaajien pääasiallisin järjestäjäyhteisö oli yksityinen järjestäjä (43 %). Vas- taajien muita järjestäjäyhteisöjä olivat kunta (32 %), kuntayhtymä (24 %) ja valtio (1 %). Vastaajissa oli aikuisten ammatilliseen perustutkintoon sekä näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen, ammattitutkintoon ja erikois- ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen ja muun ammatillisen lisäkou- lutuksen järjestäjiä. Mukana vastaajissa oli myös aikuisille tarkoitetun perusopetuksen ja lukiokoulutuksen sekä avoimen yliopisto-opetuksen jär- jestäjiä.

Kaiken kaikkiaan vastaajien määrä oli vähäisempi kuin vuonna 2000 suoritetussa vastaavassa kyselyssä. Vastausprosentti oli aikuiskoulutuksen osalta tuolloin 85,7 %.

Arvioinnin tavoitteet ja suunnittelu

Ammatillisen aikuiskoulutuksen arvioinnin tavoitteet on kirjattu pää- asiallisesti koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmiin sekä koulutuksen järjestäjän toiminta- ja taloussuunnitelmaan (kuvio 11). Tavoittei- ta on myös kirjattu muihin asiakirjoihin kuten opetus- tai sivistystoimen strategiaan. Muita vastaajien mainitsemia asiakirjoja ovat koulutuksen järjestäjän tai oppilaitoksen laatukäsikirjat, aikuiskoulutusstra- tegiat tai –suunnitelmat, arviointisuunnitelmat ja näyttösuunnitelmat.

(32)

Ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestäjistä yli puolella oli toimiva koulutuksen arviointijärjestelmä tai –ohjelma. Vastaajista 35 % arvioi, ettei heillä vielä ole tällaista järjestelmää tai ohjelmaa. Ohjelman oli vahvistanut järjes- täjää edustava johtokunta tai kaupungin/kunnan hallitus tai lautakunta (kuvio 12). Aikuiskoulutusta koskeva arviointijärjestelmä oli myös vahvistettu oppilaitoksen johtoryhmissä tai erillisissä aikuiskoulutuksen ryhmissä. Osa vastaajista (22 %) ilmoitti, ettei vahvistusta ole tapahtunut missään toimie- limessä. Vuoden 2000 selvityksessä toimielimissä vahvistamista oli tapahtunut selvästi vähemmän.

KUVIO 12. Arviointijärjestelmän tai –ohjelman vahvistaminen.

Aikuiskoulutuksen arvioinnin suunnittelussa ovat olleet pääasiassa mukana johtavat viranhaltijat, opettajat ja muu henkilöstö sekä työelämän edustajat ja opiskelijat. Opettajat sekä johtavat viranhaltijat ovat olleet parhaimmin mukana ammatillisen aikuiskoulutuksen suunnittelussa. Vastaajista noin 60 % ilmoitti, että työelämän edustajat ovat olleet suunnittelussa mukana.

Luottamushenkilöt ja opiskelijat ovat olleet arvioinnin suunnittelussa mukana muita vähemmän (kuvio 13). Koulutuksen järjestäjän toimesta työssä on ollut myös mukana oppilaitoksen johto- tai laaturyhmä, arviointitiimi,

(33)

Vuoden 2000 kyselyssä ammatillisen aikuiskoulutuksen toimijoista arvioinnin kehittämiseen osallistuivat eniten opettajat, hallinto ja muu henkilökunta.

Vähiten tuolloin osallistuivat luottamushenkilöt ja työelämä. Arviointijärjes- telmän –tai ohjelman oli vahvistanut oppilaitoksen johtokunta tai muu vastaava toimielin.

Oman toiminnan arviointi ja arviointikohteet

Kyselyssä haluttiin myös tietää, miten usein koulutuksen järjestäjät arvioivat antamaansa ammatillista aikuiskoulutusta (kuva 14). Suurin osa vastaajista (66 %) sanoo arvioivansa koulutuksen tavoitteita vähintään kerran vuodessa. Myös opiskelijoiden oppimista ja työskentelyä arvioidaan pääasiallisesti vuosittain (77 %). Yhteistyötä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa arvioidaan vähemmän (46 %).

Noin puolet vastaajista ilmoittaa arvioivansa myös näyttötutkintoon val- mistavaa koulutusta (ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot, eri- koisammattitutkinnot), näyttöjen järjestämistä, muuta ammatillista lisäkou- lutusta, henkilökohtaisia opiskeluohjelmia (HOPS) sekä työpaikalla järjes- tettävää koulutusta.

(34)

Koulutuksen rahoitusta, läpäisyä ja keskeyttämistä arvioidaan niin ikään säännöllisesti vuosittain. Tosin hieman alle viidennes vastaajista sanoo, ettei näitä asioita ole arvioitu vielä kertaakaan. Runsas viidennes vastaajista ilmoittaa, että opiskelijoiden työelämään (21 %) ja jatko-opintoihin ( 22 %) sijoittumista ei ole arvioitu kertaakaan.

(35)

Avovastauksissa vastaajat kertoivat lisäksi, että oppilaitoksissa arvioidaan melko säännöllisesti koko koulutustoiminnan tavoitteita ja tavoitteissa on- nistumista. Avovastauksissa tuodaan esille myös oppimisympäristön ja oppilaitoksen työskentelyilmapiirin arviointi. Vastaajat kertoivat avovastauksissa, että opiskelijoilla on mahdollisuus antaa palautetta opetuksesta esimerkiksi Inkan, internet-pohjaisen koulutuksen arviointijärjestelmän kautta. Oppilaitokset tekevät myös kyselyjä valmistuneille opiskelijoille koulutuksen hyödyllisyydestä.

Itsearviointia haitanneet asiat

Selvityksellä haluttiin tietoa siitä, mitkä tekijät haittaavat koulutuksen jär- jestäjän itsearviointia. Osa vastaajista (37 %) katsoi, että henkilöstön vä- hyys oli haitannut koulutuksen järjestäjän itsearviointia paljon tai erittäin paljon. Myös arviointitiedon keräämisen ja käsittelyn ongelmia vastaajat pi- tivät arviointityötä haittaavina tekijöinä (51 %). Osa vastaajista katsoi, että taloudelliset resurssit eivät olleet merkittävä este toiminnan itsearvioinnis- sa. Noin viidennes vastaajista (23 %) arvioi, että arviointitaidon puutteellisuus ei erityisesti haittaa koulutuksen järjestäjän itsearviointia. Yli puolet vastaajista katsoi (53 %), että puutteelliset taidot haittaavat itsearviointia jonkun verran.

Vuoden 2000 kyselyssä arviointia haittaaviksi tekijöiksi mainittiin arviointitiedon keräämiseen ja käsittelyyn liittyvät ongelmat, arviointitiedon puutteellisuus sekä taloudellisten resurssien riittämättömyys.

Laadunhallinnan mallien käyttö

Oman toiminnan arvioinnissa käytetään hyväksi erilaisia laadunhallinnan menetelmiä (kuvio 15). Vastausten perusteella koulutuksen järjestäjät käyt- tävät ammatillisen aikuiskoulutuksen arvioinnissa paljon omaa sovellusta eli erilaisia arviointimallien yhdistelmiä (67 %). Myös Euroopan laatupalkinto- malli (EFQM) ja strategiatyöväline Balanced Scorecard (tasapainotettu tuloskortti) ovat vastausten mukaan oman toiminnan arvioinnissa käytetty- jä malleja. Näitä malleja oli käyttänyt alle puolet vastaajista. Puolet taas ilmoitti, etteivät he ole käyttäneet kyseisiä malleja koulutuksen laadunhallin- nassa. Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimallia, Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositusta ja Oppisopimuskoulutuksen laadunhallintasuositusta oli käytetty vähemmän. Myös ISO –standardin käyttö oli ammatillisen aikuiskoulutuksen arvioinnissa vähäisempää. ISO-standardeja oli käyttänyt kuitenkin 17 % vastaajista.

(36)

Vastaajat kertoivat avovastauksissa, että arvioinnin viitekehyksenä käytet- tiin Euroopan laatupalkintomallia ja sitä sovellettiin omaan organisaatioon.

Vastaavasti käytössä on erilaisia laadunhallinnan kriteereitä, joita on yhdis- telty ja sovellettu omaan toimintaan.

Ulkoinen arviointi

Vastaajilta kysyttiin, mitkä tahot ovat suorittaneet toiminnan ulkoista arviointia viimeisen lukuvuoden aikana. Ulkoisella arvioinnilla tarkoitettiin ky- symyksessä ulkopuolisen tahon tekemää toiminnan arviointia tai auditoin- tia. Vastaajista noin puolet ilmoitti, että Opetushallitus oli tehnyt koulutuksen järjestäjää koskevaa koulutuksen ulkoista arviointia. Ulkoisia arviointe-

(37)

Arvioinnin hyödyntäminen

Selvityksellä haluttiin tietoa myös siitä, millä tavalla eri arviointien tuloksia on hyödynnetty koulutuksen järjestämisessä. Aikuiskoulutuksen järjes- tämisessä tuloksia on eniten hyödynnetty opetuksen sisällön kehittämises- sä, opetussuunnitelmien kehittämisessä ja opetustavoitteiden saavuttamisessa. Vastaajista 71 % sanoo, että tuloksia on käytetty paljon tai erittäin paljon opetuksen sisällön kehittämisessä. Tuloksia on myös hyvin käytetty resurssien suuntaamiseen, johtamisen kehittämiseen ja yhteistyön lisäämiseen työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Koulutustarjonnan alueelliseen suunnitteluun ja alueellisen yhteistyön parantamiseen tuloksia on käytetty jonkin verran. Vastaajista 39 % sanoi, ettei tuloksia oltu käytetty yhteistyön lisäämises- sä luottamushenkilöiden kanssa.

Arvioinnin ohjaus

Pääosin vastaajat katsoivat, että koulutuksen arviointia ohjataan valtakun- nallisesti sopivasti (75 %). Noin 18 % arvioi, että ohjausta on liian vähän.

Noin 4 % taas ilmoitti, että ohjausta on liian paljon.

Arviointiin tarvittava tuki

Yli puolet vastaajista piti melko tai erittäin tarpeellisena arvioinnin tuki- tai virikemateriaalia, paikallisia koulutustilaisuuksia, oppimistulosten arviointeja sekä laatutyötä tai –koulutusta. Myös tutkimustiedon välittämistä, opetustoimen tilastollista vertailutietoa ja tukea kehittämishankkeille pidettiin yhtälail- la tärkeänä. Hieman alle puolet (46 %) vastaajista piti melko tai erittäin tarpeellisena ulkoisia arviointeja ja auditointeja. Vastaajat eivät sen sijaan pitä- neet kovin tarpeellisena määräyksiä tai ohjeita. Noin kolmannes (30 %) katsoi, etteivät määräykset ole tarpeellisia ja noin viidennes ilmoitti (22 %) et- tä ne ovat melko tarpeellisia. Erittäin tarpeellisina määräyksiä tai ohjeita piti runsas 2 % vastaajista.

Avovastauksissa kirjoitettiin, että koulutuksen järjestäjillä ja oppilaitoksil- la on käytettävänä hyviä käytäntöjä liian vähän. Vastaajat toivoivat Opetus- hallitukselta koulutusta, käytännön arviointityökaluja ja suosituksia paikallisen arvioinnin kehittämiseen. Vuoden 2000 kyselyssä tukitoimenpiteiksi toivottiin kehittämishankkeita ja koulutustilaisuuksia. Vähiten tuolloin toivottiin määräyksiä ja ohjeita.

(38)

Kaija Salmio

3.4 VAPAA SIVISTYSTYÖ

Opetushallituksen vuonna 2004 tekemään kyselyyn vastasi 290 vapaan sivis- tystyön oppilaitosta. Vastaajista kolme ei ilmoittanut oppilaitostyyppiään, ja siksi osassa taulukoita vastaajien lukumäärä on pienempi, 287. Vapaan sivis- tystyön oppilaitosten osalta vastausprosentit olivat alhaiset, kokonaisvastaus- prosentti oli 77. Vastausprosentit lääneittäin ovat taulukossa 9 ja kuntaryh- mittäin taulukossa 10. Vapaa sivistystyö poikkeaa tämän selvityksen kohteena olleesta muusta koulutuksesta siinä, että arviointivelvollisuus on oppilai- toksilla – ei oppilaitosten ylläpitäjillä eikä koulutuksen järjestäjillä.

Kaikkiin kysymyksiin ei vastattu syystä tai toisesta, mikä aiheuttaa yksittäis- ten kysymysten osalta jonkin verran vastausprosenttien vaihtelua. Vastauksia on kuitenkin niin paljon, että niiden perusteella on mahdollista tehdä johto- päätöksiä ja vertailuja vuoden 2000 arviointiin. Vuosien 2000 ja 2004 kyselyjen kysymykset eivät olleet täsmälleen samat, mikä tulee ottaa huomioon vertailussa ja johtopäätöksiä tehtäessä.

Lapin lääni 7

Oulun lääni 10

YHTEENSÄ 100

Maakunnista eniten vastaajia oli Uudeltamaalta (17 %), Pirkanmaalta (7 %) ja Keski-Suomesta (7 %), loput vastaajista jakautuivat tasaisesti muihin maakuntiin.

(39)

Kaupunkimainen 47

Maaseutumainen 39

Taajamamainen 15

YHTEENSÄ 100

Päätoimisia vapaasta sivistystyöstä vastaavia viranhaltijoita oli vastaajista noin 84 % ja muita kuin päätoimisia viranhaltijoita loput. Yleisimmin käy- tetty virkanimike oli rehtori (yli 50 %), joka saattoi sisältää etuliitteitä, esimerkiksi kansalaisopiston, lukion, aikuislukion. Myös sivistystoimen johta- jia toimi vapaan sivistystyön oppilaitoksissa rehtoreina. Enimmillään opis- kelijoita oli yli 10 000 (7 %:ssa) ja vähimmillään alle sata (14 %:ssa oppilaitoksia).

Vuoden 2000 paikallisen tason arvioinnin tilaa esittelevässä raportissa rehtori oli vapaan sivistystyön oppilaitoksissa yleisimmin käytetty virkanimike päätoimisilla viranhaltijoilla. Päätoimisia rehtoreita oli tuolloin 55 %, eli enemmän kuin vuoden 2004 aineiston mukaan. Opiskelijamäärä vapaan si- vistystyön oppilaitoksissa oli vajaassa 50 %:ssa 1 000–5 000.

Vapaan sivistystyön oppilaitoksen ylläpitäjä (n = 290) oli vuoden 2004 kyselyn vastaajien mukaan useimmiten kunta (56 %) tai yksityinen taho (39 %).

Kuntayhtymä oli ylläpitäjänä 4 %:ssa oppilaitoksia. Vastaajien oppilaitokset olivat useimmiten kansalaisopistoja (64 %) tai kansanopistoja (23 %). Muita yhteisöjä olivat opintokeskukset (4 %), liikunnan koulutuskeskukset (4 %) ja kesäyliopistot (6 %). Sekä vastaajien määrä että vastausprosentti (77 %) oli tässä kyselyssä pienempi kuin vuonna 2000 suoritetussa vastaavassa ky- selyssä, jolloin vastaajia oli 359 ja vastausprosentti 89. Oppilaitosten ylläpi- täjistä käytetään jäljempänä termiä koulutuksen järjestäjät.

Arvioinnin tavoitteet ja suunnittelu

Vapaan sivistystyön arvioinnin tavoitteet on kirjattu useimmiten toiminta- ja taloussuunnitelmiin (51 %), erilliseen opetus- tai sivistystoimen strategiaan (23 %) ja opetussuunnitelmiin (26 %). Tavoitteita on kirjattu myös muihin asiakirjoihin kuten arviointi- ja kehittämisasiakirjoihin, strategioihin, laatukäsikirjoihin sekä talousarvioon ja -suunnitelmiin. Vapaan sivistystyön arvioinnin tavoitteiden kirjaamispaikat käyvät ilmi kuviosta16.

(40)

KUVIO 16. Arvioinnin tavoitteiden kirjaaminen asiakirjoihin.

Arvioinnin tavoitteet on kirjattu kansanopistoissa useimmiten opetussuunnitelmiin ja muissa oppilaitoksissa toimintasuunnitelmiin. Ne on eritelty oppilaitoksittain taulukossa 11.

TAULUKKO 11. Arvioinnin tavoitteiden kirjaaminen oppilaitoksittain (%).

ASIAKIRJA KANSALAIS- OPISTO N = 18

KANSAN- OPISTO N = 65

OPINTO- KESKUS N = 12

LIIKUNNAN KOULUTUS- KESKUS N = 10

KESÄ- YLIOPISTO N = 17 järjestäjän

toiminta-

suunnitelma 49 49 92 70 53

opetus- tai sivistystoimen

strategia 28 11 17 20 12

opetussuunnitelma 16 54 33 40 -

arviointi- ja

kehittämisasiakirja 3 2 - - 12

strategia - 2 8 10 6

(41)

Vuoden 2000 selvityksessä tavoitteet oli kirjattu useimmiten toimintasuunnitelmiin (33 %) ja taloussuunnitelmiin (29 %). Tosin ne olivat erillisinä vas- tausvaihtoehtoina toisin kuin vuonna 2004. Opetussuunnitelma tavoitteiden kirjaamispaikkana on yleistynyt vuoden 2000 kyselyyn verrattuna.

Vastausten mukaan vapaan sivistystyön oppilaitoksista 69 %:lla (N = 290) oli toimiva koulutuksen arviointijärjestelmä tai -ohjelma. Oppilaitosten ar- viointijärjestelmän tai -ohjelman on vahvistanut useimmiten oppilaitosta edustava johtokunta (31 %). Kunnan virallisista elimistä arviointijärjestel- män ja -ohjelman on vahvistanut useimmiten lautakunta (25 %). Arvioin- tijärjestelmän tai -ohjelman ovat vahvistaneet myös valtuusto (9 %), kaupungin/kunnanhallitus (3 %), kuntayhtymän hallitus, rehtori, opettajainko- kous, yhdistyksen tai ylläpitäjän hallitus. Noin viidesosassa vastaajien oppilaitoksia arviointijärjestelmää tai –ohjelmaa ei ole vahvistettu missään toi- mielimessä (kuvio 17).

KUVIO 17. Arviointijärjestelmän tai -ohjelman vahvistaminen.

Arviointijärjestelmän tai –ohjelman käyttö on lisääntynyt vuodesta 2000, jolloin arviointijärjestelmä tai -ohjelma oli käytössä vain 10 %:lla vapaan si- vistystyön oppilaitoksista.

Johtokunta arviointijärjestelmän tai -ohjelman vahvistajana on merkittävä erityisesti liikunnan koulutuskeskuksissa ja kansanopistoissa. Arviointijärjes-

(42)

TAULUKKO 12. Arviointijärjestelmän tai -ohjelman vahvistajatahot oppilaitoksittain (%).

ARVIOINTI- JÄRJESTELMÄN

VAHVISTAJAT KANSALAIS-

OPISTO KANSAN-

OPISTO OPINTO- KESKUS

LIIKUNNAN KOULUTUS-

KESKUS KESÄ- YLIOPISTO

Valtuusto 13 2 - 10 -

Kaupungin/

kunnan hallitus 3 3 - - -

Lautakunta 39 - 8 - -

Johtokunta 18 55 50 70 47

Jokin muu

toimielin 9 11 17 20 42

Ei mikään 24 17 17 10 24

Vuoden 2000 selvityksen mukaan arviointijärjestelmää tai -ohjelmaa ei oltu vahvistettu 20 %:ssa oppilaitoksista. Tilanne ei ole muuttunut oleellises- ti tältä osin, sillä vuonna 2004 vastaajista 21 % ilmoitti, että mikään toimielin ei ole vahvistanut arviointijärjestelmää tai -ohjelmaa.

Vapaan sivistystyön arvioinnin suunnitteluun osallistuivat vastaajien mukaan eniten opettajat (83 %), johtavat viranhaltijat ja (78 %) ja muu henki- löstö (69 %). Myös luottamushenkilöt ovat olleet arvioinnin suunnittelussa mukana (vastanneista 55 %). Työelämän edustajat ja opiskelijat osallistuivat työhön huomattavasti vähemmän. Vastanneista 11 % ilmoitti edellisten ja 35 % jälkimmäisten olleen mukana suunnittelussa (kuvio 18).

(43)

Koulutuksen järjestäjän toimesta työhön on osallistunut muitakin tahoja, kuten kansalaisopistoja, rahoittajia sekä ulkopuolisia konsultteja ja asian- tuntijoita. Oppilaitoskohtainen jaottelu on taulukossa 13.

TAULUKKO 13. Arvioinnin suunnitteluun osallistujat oppilaitoksittain (%).

ARVIOINNIN SUUNNITTELUUN

OSALLISTUJAT KANSALAIS-

OPISTO KANSAN-

LIIKUNNAN KOULUTUS-

KESKUS KESÄ- YLIOPISTO Johtavat

viranhaltijat 79 71 83 80 94

Luottamushenkilöt 54 49 67 50 77

Opettajat 86 88 75 100 35

Muu henkilöstö 69 65 75 50 94

Opiskelijat 31 46 33 70 12

Työelämän

edustajat 3 25 25 60 12

(44)

Tehtäväksi annossa ei määritelty käsitettä johtava viranhaltija, mikä saattoi aiheuttaa sekaannusta vastauksiin nimenomaan rehtorin sijoittamisessa eri vastausvaihtoehtoihin.

Aikaisemman kyselyn mukaan vapaan sivistystyön oppilaitosten arviointi- järjestelmän tai -ohjelman suunnitteluun osallistui eniten hallinto (vastaajista näin arvioi 67 %) ja toiseksi eniten opettajat (vastaajista 64 %). Opettajien osuus on lisääntynyt aikaisempaan vuoden 2000 kyselyyn verrattuna. Johta- vien viranhaltijoiden osuus arviointijärjestelmän tai -ohjelman suunnittelussa on pysynyt suunnilleen samana.

Oman toiminnan arviointi ja arviointikohteet

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa oman toiminnan arviointi keskittyi opiskelijoiden oppimisen arviointiin (61 %), oppilaitosten opetussuunnitelmiin (60 %) ja koulutuksen rahoitukseen (59 %), joista jokaista arvioitiin vähin- tään kerran vuodessa. Henkilöstöresursseja arvioitiin runsaasti ainakin kerran vuodessa, noin 50 %. Henkilökohtaisia opiskeluohjelmia ei ole arvioitu kertaakaan yli puolessa oppilaitoksista. Opinto-ohjauksen ja muiden tu- kipalvelujen arviointia pidettiin joissakin oppilaitoksissa tärkeänä ja sitä arvioidaan ainakin kerran vuodessa (36 %), mutta lähes yhtä usein (34 %) si- tä ei ole arvioitu vielä kertaakaan.

Erilaisiin vastauksiin saattoivat olla syynä vapaan sivistystyön oppilaitosten erilaiset luonteet ja tavoitteet sekä erilainen toimintatapa. Esimerkiksi koulutuksen keskeyttämisen arviointia tapahtui ainakin kerran vuodessa 37 %:

ssa oppilaitoksia, mutta toisaalta keskeyttämistä ei arvioitu kertaakaan lä- hes 40 %:ssa oppilaitoksista. Kuviossa 19 esitetään oman toiminnan arviointi sisältökohteittain.

(45)

KUVIO 19. Oman toiminnan arviointi oppilaitoksittain.

Yhteistyö muiden oppilaitosten ylläpitäjien/koulutuksen järjestäjien kanssa ei ole yleistä, sillä sitä ei ole arvioitu yli kolmasosassa oppilaitoksia vielä kertaakaan (38 %), mutta toisaalta yhteistyötä on arvioitu vajaassa kolman-

(46)

Kaikissa oppilaitoksissa, lukuun ottamatta kansalaisopistoja, arvioitiin eniten ja useimmiten opiskelijoiden oppimista. Kysymyksenasetteluissa ei mää- ritelty sanaa oppiminen, joten osa vastaajista on saattanut tarkoittaa oppi- misella opiskelijan arviointia kurssien tai lukukausien loputtua. Kansalais- opistossa arvioitiin eniten oppilaitoksen opetussuunnitelmia. Myös opetussuunnitelmia ja koulutuksen rahoitusta arvioitiin runsaasti. Liikunnan koulutuskeskusten ja kansalaisopistojen välillä on arvioinnin kohdentamisessa eniten eroja. Kansanopistojen ja liikunnan koulutuskeskusten runsas opiskelijoiden oppimisen arviointi selittynee sillä, että niissä opinnot ovat eh- kä tavoitteellisemmat kuin muissa oppilaitoksissa. Taulukossa 14 esitetään oman toiminnan arviointikohteet oppilaitoksittain.

TAULUKKO 14. Oman toiminnan arviointikohteet ja arvioinnin määrä oppilaitoksittain.

1=ei arvioitu, 2=arvioitu useammin kuin lukuvuosittain.

ARVIOINNIN KOHDE

KANSALAIS-

OPISTO KANSAN-

LIIKUNNAN KOULUTUS-

KESKUS KESÄ- YLIOPISTO

1 2 1 2 1 2 1 2 1 2

Yhteistyö muiden koulutuksen

järjestäjien kanssa 40 26 36 38 25 50 30 20 41 35

Oppilaitoksen

opetus-suunnitelma 17 57 3 76 27 46 20 70 18 71

Henkilökohtainen

opiskeluohjelma 76 14 12 69 46 18 33 56 50 19

Opiskelijoiden

oppiminen 22 50 2 90 8 58 - 100 12 77

Opinto-ohjaus ja

muut tukipalvelut 45 21 8 73 36 46 - 100 24 47

Henkilöstöresurssit 27 42 3 69 8 58 - 89 18 71

Koulutuksen

rahoitus 34 52 8 74 8 75 - 90 24 71

Koulutuksen

keskeyttäminen 50 25 13 77 82 9 - 89 25 44