Kaija Salmio
3.4 VAPAA SIVISTYSTYÖ
Opetushallituksen vuonna 2004 tekemään kyselyyn vastasi 290 vapaan sivis-tystyön oppilaitosta. Vastaajista kolme ei ilmoittanut oppilaitostyyppiään, ja siksi osassa taulukoita vastaajien lukumäärä on pienempi, 287. Vapaan sivis-tystyön oppilaitosten osalta vastausprosentit olivat alhaiset, kokonaisvastaus-prosentti oli 77. Vastausprosentit lääneittäin ovat taulukossa 9 ja kuntaryh-mittäin taulukossa 10. Vapaa sivistystyö poikkeaa tämän selvityksen kohtee-na olleesta muusta koulutuksesta siinä, että arviointivelvollisuus on oppilai-toksilla – ei oppilaitosten ylläpitäjillä eikä koulutuksen järjestäjillä.
Kaikkiin kysymyksiin ei vastattu syystä tai toisesta, mikä aiheuttaa yksittäis-ten kysymysyksittäis-ten osalta jonkin verran vastausprosenttien vaihtelua. Vastauksia on kuitenkin niin paljon, että niiden perusteella on mahdollista tehdä johto-päätöksiä ja vertailuja vuoden 2000 arviointiin. Vuosien 2000 ja 2004 kyse-lyjen kysymykset eivät olleet täsmälleen samat, mikä tulee ottaa huomioon vertailussa ja johtopäätöksiä tehtäessä.
TAULUKKO 9. Vastaajat lääneittäin (%).
Etelä-Suomen lääni 33
Itä-Suomen lääni 14
Lapin lääni 7
Länsi-Suomen lääni 37
Oulun lääni 10
YHTEENSÄ 100
Maakunnista eniten vastaajia oli Uudeltamaalta (17 %), Pirkanmaalta (7 %) ja Keski-Suomesta (7 %), loput vastaajista jakautuivat tasaisesti muihin maa-kuntiin.
TAULUKKO 10. Vastaajat kuntaryhmittäin (%).
Kaupunkimainen 47
Maaseutumainen 39
Taajamamainen 15
YHTEENSÄ 100
Päätoimisia vapaasta sivistystyöstä vastaavia viranhaltijoita oli vastaajista noin 84 % ja muita kuin päätoimisia viranhaltijoita loput. Yleisimmin käy-tetty virkanimike oli rehtori (yli 50 %), joka saattoi sisältää etuliitteitä, esi-merkiksi kansalaisopiston, lukion, aikuislukion. Myös sivistystoimen johta-jia toimi vapaan sivistystyön oppilaitoksissa rehtoreina. Enimmillään opis-kelijoita oli yli 10 000 (7 %:ssa) ja vähimmillään alle sata (14 %:ssa oppilai-toksia).
Vuoden 2000 paikallisen tason arvioinnin tilaa esittelevässä raportissa reh-tori oli vapaan sivistystyön oppilaitoksissa yleisimmin käytetty virkanimi-ke päätoimisilla viranhaltijoilla. Päätoimisia rehtoreita oli tuolloin 55 %, eli enemmän kuin vuoden 2004 aineiston mukaan. Opiskelijamäärä vapaan si-vistystyön oppilaitoksissa oli vajaassa 50 %:ssa 1 000–5 000.
Vapaan sivistystyön oppilaitoksen ylläpitäjä (n = 290) oli vuoden 2004 kyse-lyn vastaajien mukaan useimmiten kunta (56 %) tai yksityinen taho (39 %).
Kuntayhtymä oli ylläpitäjänä 4 %:ssa oppilaitoksia. Vastaajien oppilaitokset olivat useimmiten kansalaisopistoja (64 %) tai kansanopistoja (23 %). Muita yhteisöjä olivat opintokeskukset (4 %), liikunnan koulutuskeskukset (4 %) ja kesäyliopistot (6 %). Sekä vastaajien määrä että vastausprosentti (77 %) oli tässä kyselyssä pienempi kuin vuonna 2000 suoritetussa vastaavassa ky-selyssä, jolloin vastaajia oli 359 ja vastausprosentti 89. Oppilaitosten ylläpi-täjistä käytetään jäljempänä termiä koulutuksen järjestäjät.
Arvioinnin tavoitteet ja suunnittelu
Vapaan sivistystyön arvioinnin tavoitteet on kirjattu useimmiten toimin-ta- ja taloussuunnitelmiin (51 %), erilliseen opetus- tai sivistystoimen stra-tegiaan (23 %) ja opetussuunnitelmiin (26 %). Tavoitteita on kirjattu myös muihin asiakirjoihin kuten arviointi- ja kehittämisasiakirjoihin, strategioihin, laatukäsikirjoihin sekä talousarvioon ja -suunnitelmiin. Vapaan sivistystyön arvioinnin tavoitteiden kirjaamispaikat käyvät ilmi kuviosta16.
KUVIO 16. Arvioinnin tavoitteiden kirjaaminen asiakirjoihin.
Arvioinnin tavoitteet on kirjattu kansanopistoissa useimmiten opetussuun-nitelmiin ja muissa oppilaitoksissa toimintasuunopetussuun-nitelmiin. Ne on eritelty op-pilaitoksittain taulukossa 11.
TAULUKKO 11. Arvioinnin tavoitteiden kirjaaminen oppilaitoksittain (%).
ASIAKIRJA
toiminta-suunnitelma 49 49 92 70 53
opetus- tai sivistystoimen
strategia 28 11 17 20 12
opetussuunnitelma 16 54 33 40
-arviointi- ja
kehittämisasiakirja 3 2 - - 12
strategia - 2 8 10 6
Vuoden 2000 selvityksessä tavoitteet oli kirjattu useimmiten toimintasuun-nitelmiin (33 %) ja taloussuuntoimintasuun-nitelmiin (29 %). Tosin ne olivat erillisinä vas-tausvaihtoehtoina toisin kuin vuonna 2004. Opetussuunnitelma tavoittei-den kirjaamispaikkana on yleistynyt vuotavoittei-den 2000 kyselyyn verrattuna.
Vastausten mukaan vapaan sivistystyön oppilaitoksista 69 %:lla (N = 290) oli toimiva koulutuksen arviointijärjestelmä tai -ohjelma. Oppilaitosten ar-viointijärjestelmän tai -ohjelman on vahvistanut useimmiten oppilaitosta edustava johtokunta (31 %). Kunnan virallisista elimistä arviointijärjestel-män ja -ohjelman on vahvistanut useimmiten lautakunta (25 %). Arvioin-tijärjestelmän tai -ohjelman ovat vahvistaneet myös valtuusto (9 %), kau-pungin/kunnanhallitus (3 %), kuntayhtymän hallitus, rehtori, opettajainko-kous, yhdistyksen tai ylläpitäjän hallitus. Noin viidesosassa vastaajien oppi-laitoksia arviointijärjestelmää tai –ohjelmaa ei ole vahvistettu missään toi-mielimessä (kuvio 17).
KUVIO 17. Arviointijärjestelmän tai -ohjelman vahvistaminen.
Arviointijärjestelmän tai –ohjelman käyttö on lisääntynyt vuodesta 2000, jolloin arviointijärjestelmä tai -ohjelma oli käytössä vain 10 %:lla vapaan si-vistystyön oppilaitoksista.
Johtokunta arviointijärjestelmän tai -ohjelman vahvistajana on merkittävä erityisesti liikunnan koulutuskeskuksissa ja kansanopistoissa.
Arviointijärjes-TAULUKKO 12. Arviointijärjestelmän tai -ohjelman vahvistajatahot oppilaitoksittain (%).
ARVIOINTI-JÄRJESTELMÄN
VAHVISTAJAT KANSALAIS-
OPISTO
KANSAN-OPISTO OPINTO-KESKUS
LIIKUNNAN
KOULUTUS-KESKUS KESÄ-YLIOPISTO
Valtuusto 13 2 - 10
-Kaupungin/
kunnan hallitus 3 3 - -
-Lautakunta 39 - 8 -
-Johtokunta 18 55 50 70 47
Jokin muu
toimielin 9 11 17 20 42
Ei mikään 24 17 17 10 24
Vuoden 2000 selvityksen mukaan arviointijärjestelmää tai -ohjelmaa ei ol-tu vahvistetol-tu 20 %:ssa oppilaitoksista. Tilanne ei ole muutol-tunut oleellises-ti tältä osin, sillä vuonna 2004 vastaajista 21 % ilmoitoleellises-ti, että mikään toimie-lin ei ole vahvistanut arviointijärjestelmää tai -ohjelmaa.
Vapaan sivistystyön arvioinnin suunnitteluun osallistuivat vastaajien mu-kaan eniten opettajat (83 %), johtavat viranhaltijat ja (78 %) ja muu henki-löstö (69 %). Myös luottamushenkilöt ovat olleet arvioinnin suunnittelussa mukana (vastanneista 55 %). Työelämän edustajat ja opiskelijat osallistuivat työhön huomattavasti vähemmän. Vastanneista 11 % ilmoitti edellisten ja 35 % jälkimmäisten olleen mukana suunnittelussa (kuvio 18).
KUVIO 18. Arvioinnin suunnitteluun osallistuneet henkilöryhmät.
Koulutuksen järjestäjän toimesta työhön on osallistunut muitakin tahoja, kuten kansalaisopistoja, rahoittajia sekä ulkopuolisia konsultteja ja asian-tuntijoita. Oppilaitoskohtainen jaottelu on taulukossa 13.
TAULUKKO 13. Arvioinnin suunnitteluun osallistujat oppilaitoksittain (%).
ARVIOINNIN SUUNNITTELUUN
OSALLISTUJAT
KANSALAIS-OPISTO
KANSAN-OPISTO OPINTO-KESKUS
LIIKUNNAN
KOULUTUS-KESKUS KESÄ-YLIOPISTO Johtavat
viranhaltijat 79 71 83 80 94
Luottamushenkilöt 54 49 67 50 77
Opettajat 86 88 75 100 35
Muu henkilöstö 69 65 75 50 94
Opiskelijat 31 46 33 70 12
Työelämän
edustajat 3 25 25 60 12
Tehtäväksi annossa ei määritelty käsitettä johtava viranhaltija, mikä saattoi aiheuttaa sekaannusta vastauksiin nimenomaan rehtorin sijoittamisessa eri vastausvaihtoehtoihin.
Aikaisemman kyselyn mukaan vapaan sivistystyön oppilaitosten arviointi-järjestelmän tai -ohjelman suunnitteluun osallistui eniten hallinto (vastaajis-ta näin arvioi 67 %) ja toiseksi eniten opet(vastaajis-tajat (vas(vastaajis-taajis(vastaajis-ta 64 %). Opet(vastaajis-tajien osuus on lisääntynyt aikaisempaan vuoden 2000 kyselyyn verrattuna. Johta-vien viranhaltijoiden osuus arviointijärjestelmän tai -ohjelman suunnittelus-sa on pysynyt suunnilleen suunnittelus-samana.
Oman toiminnan arviointi ja arviointikohteet
Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa oman toiminnan arviointi keskittyi opis-kelijoiden oppimisen arviointiin (61 %), oppilaitosten opetussuunnitelmiin (60 %) ja koulutuksen rahoitukseen (59 %), joista jokaista arvioitiin vähin-tään kerran vuodessa. Henkilöstöresursseja arvioitiin runsaasti ainakin ker-ran vuodessa, noin 50 %. Henkilökohtaisia opiskeluohjelmia ei ole arvioi-tu kertaakaan yli puolessa oppilaitoksista. Opinto-ohjauksen ja muiden arvioi- tu-kipalvelujen arviointia pidettiin joissakin oppilaitoksissa tärkeänä ja sitä ar-vioidaan ainakin kerran vuodessa (36 %), mutta lähes yhtä usein (34 %) si-tä ei ole arvioitu vielä kertaakaan.
Erilaisiin vastauksiin saattoivat olla syynä vapaan sivistystyön oppilaitosten erilaiset luonteet ja tavoitteet sekä erilainen toimintatapa. Esimerkiksi kou-lutuksen keskeyttämisen arviointia tapahtui ainakin kerran vuodessa 37 %:
ssa oppilaitoksia, mutta toisaalta keskeyttämistä ei arvioitu kertaakaan lä-hes 40 %:ssa oppilaitoksista. Kuviossa 19 esitetään oman toiminnan arvi-ointi sisältökohteittain.
Kuviossa arvot tarkoittavat seuraavaa: 1 = ei arvioitu vielä kertaakaan, 2 = arvioitu vain ker-ran, 3 = arvioitu harvemmin kuin vuosittain ja 4 = arvioitu vähintään kerran vuodessa.
KUVIO 19. Oman toiminnan arviointi oppilaitoksittain.
Yhteistyö muiden oppilaitosten ylläpitäjien/koulutuksen järjestäjien kans-sa ei ole yleistä, sillä sitä ei ole arvioitu yli kolmasokans-saskans-sa oppilaitoksia vielä kertaakaan (38 %), mutta toisaalta yhteistyötä on arvioitu vajaassa
kolman-Kaikissa oppilaitoksissa, lukuun ottamatta kansalaisopistoja, arvioitiin eni-ten ja useimmieni-ten opiskelijoiden oppimista. Kysymyksenasetteluissa ei mää-ritelty sanaa oppiminen, joten osa vastaajista on saattanut tarkoittaa oppi-misella opiskelijan arviointia kurssien tai lukukausien loputtua. Kansalais-opistossa arvioitiin eniten oppilaitoksen opetussuunnitelmia. Myös opetus-suunnitelmia ja koulutuksen rahoitusta arvioitiin runsaasti. Liikunnan kou-lutuskeskusten ja kansalaisopistojen välillä on arvioinnin kohdentamisessa eniten eroja. Kansanopistojen ja liikunnan koulutuskeskusten runsas opis-kelijoiden oppimisen arviointi selittynee sillä, että niissä opinnot ovat eh-kä tavoitteellisemmat kuin muissa oppilaitoksissa. Taulukossa 14 esitetään oman toiminnan arviointikohteet oppilaitoksittain.
TAULUKKO 14. Oman toiminnan arviointikohteet ja arvioinnin määrä oppilaitoksittain.
1=ei arvioitu, 2=arvioitu useammin kuin lukuvuosittain.
ARVIOINNIN
Yhteistyö muiden koulutuksen
järjestäjien kanssa 40 26 36 38 25 50 30 20 41 35
Oppilaitoksen
opetus-suunnitelma 17 57 3 76 27 46 20 70 18 71
Henkilökohtainen
opiskeluohjelma 76 14 12 69 46 18 33 56 50 19
Opiskelijoiden
oppiminen 22 50 2 90 8 58 - 100 12 77
Opinto-ohjaus ja
muut tukipalvelut 45 21 8 73 36 46 - 100 24 47
Henkilöstöresurssit 27 42 3 69 8 58 - 89 18 71
Koulutuksen
rahoitus 34 52 8 74 8 75 - 90 24 71
Koulutuksen
keskeyttäminen 50 25 13 77 82 9 - 89 25 44
Vuoden 2000 kyselyssä selvitettiin, miten usein vapaan sivistystyön oppilai-toksissa on arvioitu opetusta ja muuta toimintaa. Tuolloin oli arvioitu eniten koulutusresurssien määrää, kohdentumista ja käytön tehokkuutta (80 %), oppimistulosten saavuttamista (62 %) ja pedagogisia järjestelyjä (62 %). Ja-ottelun perustana oli käytetty Koulutuksen tuloksellisuuden arvioin timallia (Opetushallitus, 1998).
Itsearviointia haitanneet asiat
Kyselyssä haluttiin tietoa siitä, mitkä tekijät haittaavat oppilaitosten itsearvi-ointia. Vastaajista noin 40 % ilmoitti, että arviointisuunnitelman tai -ohjel-man puuttuminen ei haitannut itsearviointia lainkaan. Osaa vastaajista (17%) se haittasi paljon tai erittäin paljon. Arviointisuunnitelmalla ei näyttänyt ole-van vuoden 2004 aineiston mukaan suurta merkitystä oppilaitoksen itsear-vioinnin toteuttamisessa. Myöskään puutteellisella johtamisella ei ollut mer-kitystä itsearvioinnin toteuttamiseen, sillä lähes 30 % vastaajista ilmoitti, et-tä arvioinnin puutteellinen johtaminen ei haitannut lainkaan, ja noin 15 % vastaajista ilmoitti, että se haittasi paljon tai erittäin paljon.
Taloudellisten resurssien riittämättömyys haittasi paljon tai erittäin paljon (43 %) vastaajia. Vajaata viidesosaa vastaajista taloudellisten resurssien riit-tämättömyys ei haitannut lainkaan. Henkilöstön vähyys haittasi sen sijaan paljon tai erittäin paljon (58 %). Se haittasi vähintään jossain määrin lähes 90 %:a oppilaitoksista. Arviointitaidon puutteellisuus ei haitannut lainkaan (22 %) ja haittasi paljon tai erittäin paljon (16 %) oppilaitosten itsearvioin-tia. Sen sijaan arviointitiedon keräämisen ja käsittelyn ongelmat koettiin vas-taajien keskuudessa suuremmiksi, sillä noin kolmannes heistä oli sitä mieltä, että puutteelliset tiedot haittasivat arviointia paljon tai erittäin paljon. Noin 14 % vastaajista ilmoitti, että puutteelliset tiedot arvioinnista eivät haitan-neet työtä lainkaan.
Arviointikoulutuksen puute ei vastausten perusteella haitannut arviointia lainkaan (25 %), haittasi paljon (14 %) tai haittasi erittäin paljon (4 %). Ar-vioinnin tuki- ja virikemateriaalin puute ei vastaajien mukaan haitannut lain-kaan (26 %) oppilaitoksen itsearviointia tai se haittasi paljon (15 %) tai erit-täin paljon (3 %). Muita haittaavia tekijöitä mainittiin paljon, muun muas-sa ajanpuute, työtaakka, motivaation puute, epäselvä käsitys itsearvioinnin merkityksestä, henkilöstön puute ja vapaan sivistystyön erityisluonteen ym-märtämisen puute.
Laadunhallinnan mallien käyttö
Vapaassa sivistystyössä käytetään koulutuksen arvioinnissa eniten omia so-velluksia tai eri laadunhallintamallien yhdistämistä, noin 73 %. Seuraavak-si eniten käytetään Opetushallituksen laatimaa Koulutuksen tuloksellisuu-den arviointimallia (29 %) ja Balanced Scorecardia (22 %). Myös EFQM-mallia, Suomen laatupalkintomallia ja ISO-standardeja käytetään vähäises-sä määrin (kuvio 20).
KUVIO 20. Arvioinnissa käytetyt laadunhallinnan mallit.
Vuonna 2000 noin 31 % vapaan sivistystyön oppilaitoksista käytti omaa ar-viointimallia. Muista malleista käytettiin oppilaitoksissa eniten Koulutuk-sen tuloksellisuuden arviointimallia (6 %) ja yhdistelmämallia (11 %). Mo-lempien edellä mainittujen mallien käyttö on lisääntynyt vuoden 2000 sel-vitykseen verrattuna.
Ulkoinen arviointi
Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on suoritettu vähän ulkoisia arviointeja kolmen viimeisen lukuvuoden aikana. Opetushallitus teki arviointeja noin 20 %:ssa oppilaitoksia, ja lääninhallitukset tekivät niitä noin 5 %:ssa oppi-laitoksia. Ulkoisia arviointeja ovat tehneet myös muut ulkopuoliset tahot, mutta niitä ei vastauksissa nimetty.
Arvioinnin hyödyntäminen
Arviointien tuloksia on vapaan sivistystyön oppilaitoksissa käytetty hyödyk-si runsaasti. Oman toiminnan kehittämiseen niitä on käytetty paljon (41 %) tai erittäin paljon (17 %), alueellisen yhteistyön parantamiseen paljon (20 %) tai erittäin paljon (3 %), oppimistavoitteiden saavuttamiseen paljon (31 %) tai erittäin paljon (8 %), resurssien suuntaamiseen paljon (33 %) tai erittäin paljon (10 %), opetussuunnitelman kehittämiseen paljon (36 %) tai erittäin paljon (17 %).
Arviointien tuloksia on käytetty myös opetuksen sisällön kehittämiseen pal-jon (39 %) tai erittäin palpal-jon (20 %), johtamiseen palpal-jon (20 %) tai erittäin paljon (7 %) sekä yhteistyön lisäämiseen luottamushenkilöiden kanssa pal-jon (13 %) tai erittäin palpal-jon (2 %). Työ- ja elinkeinoelämän kanssa yhteis-työ on lisääntynyt paljon (10 %) tai erittäin paljon (3 %). Arviointien tulok-sia on käytetty myös moniin muihinkin tarkoituksiin, muun muassa mark-kinointiin, työyhteisön toiminnan kehittämiseen sekä alueellisen toiminnan kehittämiseen.
Arviointitulosten hyödyntäminen vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on ol-lut samansuuntaista. Eniten hyödyntämistoimia on keskitetty oman toimin-nan, opetussuunnitelman ja opetuksen kehittämiseen, joita kaikkia on hyö-dynnetty paljon tai jonkin verran (kuvio 21).
Kuviossa arvot tarkoittavat seuraavaa: 1 = ei käytetty lainkaan, 2 = käytetty jonkin verran, 3 = käytetty paljon ja 4 = käytetty erittäin paljon.
KUVIO 21. Arvioinnin tulosten hyödyntäminen vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.
Arvioinnin ohjaus
Vapaan sivistystyön koulutuksen osalta tähän kysymykseen vastanneet oli-vat pääosin sitä mieltä, että koulutuksen arviointia ohjataan valtakunnalli-sesti sopivasti (72 %). Ohjauksen tarvetta on kuitenkin, sillä noin 20 % vas-taajista arvioi, että ohjausta on liian vähän. Noin 3 % vasvas-taajista ilmoitti, et-tä ohjausta on liian paljon.
Arviointiin tarvittava tuki
Vapaan sivistystyön arvioinnissa vastaajat pitivät Opetushallituksen tukea kehittämishankkeisiin oman työnsä kannalta erittäin tarpeellisena (47 %) tai melko tarpeellisena (35 %). Melko tarpeellisena pidettiin myös tutkimustie-don välittämistä (41 %), opetustoimen tilastollisia vertailutietoja (38 %) ja tukea laatutyöhön ja -koulutukseen (37 %). Ulkoista arviointia ja auditoin-tia ei pidetty kovin tarpeellisena (22 %) tai niitä pidettiin jonkin verran tar-peellisina (46 %). Reilu kolmannes vastaajista ei pitänyt Opetushallituksel-ta tulevia määräyksiä eikä ohjeiOpetushallituksel-ta Opetushallituksel-tarpeellisina.
Taulukossa 15 esitetään Opetushallitukselta toivottu tuki oppilaitoksittain.
Kaikki koulutuksen järjestäjät toivovat Opetushallitukselta eniten tukea ke-hittämishankkeille ja tutkimustiedon välittämistä. Muut tarpeet vaihtelevat oppilaitoksittain.
TAULUKKO 15. Oppilaitosten arviointiin toivoma tuki (%).
1 =ei kovin tarpeellinen, 2 = erittäin tarpeellinen
ARVIOINNIN
koulutustilaisuuksia 11 28 13 8 25 8 22 - 18 18
Oppimistulosten
-Opetushallitukselta toivotut tukitoimenpiteet ovat muuttuneet vapaan sivis-tystyön oppilaitoksissa, sillä vuoden 2000 arvioinnissa Opetushallitukselta toivottiin eniten tukea koulutustilaisuuksien järjestämiseen (31 %), virike-materiaalien tekemiseen (26 %) ja kehittämishankkeisiin (20 %), mutta tuen tarve koulutustilaisuuksien järjestämiseen on vähentynyt.