Pitokokki Martta Saarela · DIGI

Lapsuus ja nuoruus Naarassaaressa

Elämän vaikeudet meinasi'iat kohdata

Maftta

_lo syntymän hetkillä, sillä diti oli ollut joen toisella puolen olevall a

Lau-

han suolla marjoilla, kun mer- kit uudesta tulokkaasta ajorvat äidin kiireesti kotiin. Veneessä

I(okemäen

^joella

poltot oli- vat kuulema olleet

_{1o mel-} koiset.

Kotiin diti kuitenkin

pääsi ja

kiireesti komennet- tiin

vanhim m^tlapset nouta-

ma n

^saaress

a

asuYaa

Laak-

sosen

Mantaa apuun. Näin

näki tuleva

pitokokki

pdivdn- valon ja rhanat lapsuuden p^i- vät

koittivat

Martalle.

I(iertokoulua

käytiin mante- reen puolella Salos en, Taka- Ian jaLauhasen taloissa .

Vii-

meiset

luokat

sentään

Mart-

ta Saarela ehti käydä uudessa Lauhan koulus sa nykyises sä

- Maijanpirtissä. Tuolloin

ei tulevasta pitokokista vielä tie- detty mttaän.

Piikana Porissa

Jo ^nuorena tyttönä Martta

lähti vieraan

palvelukseen

Sj ögrenin

kananoon

Poriin.

Työpaikan hommasi veli, joka

oli jo

samalla suunnalla töis- sä.

I{artanon

kuuden piian, usean rengin ja monen päivd-

läisen

joukossa alkor

Martta

Saarelan elämänkoulu ja am- m^tttt^id on kehittäminen.

Kananossa

pidettiin

hie-

noja juhlia. Pitopöytä not- kui ja

täällä

joutui Marttakin

kaymåän elämäns ä ensimmäi- sen kerran viinakaupassa. Pi- doissa

tarjoiltiin

paitsi oman kananon

kotiviiniä

myoskin

I(arhuvinaa

muistelee Mart- ta. Partsi ruuanlaitoa ja

talor-

lua oppi kartanossa myöskin muita elämänohjeita kun tois- ten kanssa vietettiin myöskin

illat kananon

tiloissa. Palve-

lu

kartanossa kesti kuutisen vuotta. Sitten

tuli

talvisota ja

Marttakin palasi Huittisiin.

Lyhyen ajan hän oli vielå pal- velukses sa

Vitikk

alan

karta-

nossa

I(ettafeen

saaressa.

Pitokokki

Marttasaarela

Kukapa

ei

meistä olisi

ollut

pidoissa, joissa itse juhlakalun ohella on tunnelmaa

ollut

luomassa taidokkaasti valmistettu

juhlaruoka. Ruokailun

aikana

on ehkä monille

saattanut selvitä kuka

on senkertaisten herkkujen takana. Haryoin itse pitokokki ehti

näyttäytyä

juhlaväelle.

_Joskus

keittiön

ovesta saatloi pieni pilkahdus vilahtaa punaposkisesta keit-

tiön

valtiaasta,

joka

antaa apulaisilleen

ohjeita.

Yksi näistä

tunnetuista pitokokeista on

eitLämätlä

Huittisten Naara-

saaressa

v.

19l B

syntynyt Marfla

Saarela.

Pitokokkina

H

uittisissa Kotiseutu veti kuitenkin puoleensa ja niin Martta

muutti takaisin Huittisiin.

Nyt

alkoi moninaisten pitojen val-

mistaminen

hdis sä, hautajat- sissa ja syntymäpäivillä paitsi Huittisissa myöskin lähiseu- dun pitäjissä arna Poria myo- den.

Pitokokki otti

^juhlatalo s- sa

ohjat

käsiinsä

jo

hyvissä aioin ennen

itse

juhlatapah- tlrmaa.

Noin viikkoa

ennen

mentiin

taloo

n

ja

ryhdyttiin

leipom^an.

Oli

^{se suurta juh-}

Laa, kun meni keittiö ön ja ta-

lonväki oli

kantanut lämpe- nemään säkilliset ruis, vehnä-

ia

ohrajauhoja

ja kokki otti keittiön hallinta

^rtsa,.

Entiseen alkaan juhliin kutsutut

naapurit ja sukular- set

toivat juhlataloon

erilai- sia

ruokatawlkkeita

martoa, munia ^ja voita kiitollisuuden osoituksena

siitä,

että

olivat

saaneet

kutsun fuhliin. Kai-

kille tuojille

t^rloiltiin jo

siinä vaiheessa kahvia ja

lämmin

ni sulonka tyonnettiin tyhjåån koriin. Talonväki oli luonnol- lisesti varsinkin häiss å j^ _syn-

tymäpäivillä o s ann ut varautua

niin lihapuoleen kuin

vrlja-

tuotteisiinkin

omast a takaa.

Hautai aiset sensijaan

tuli- vat monasti

yllättäen

ja

sil-

loin jouduttiin kaupan

raa-

ka-aineita

kåyttåmään run- saasti apvna. Ruokaa valmis- tettiin reilusti. Pitokokin kun- nia

oli

matttavan ruuan lisäksi se, että ruokaa

oli

riittdvdsti.

Luonnollisesti

se

olisi ollut

myoskin talon håpeåjos pöy- dästä

olisi ruoka

loppunut.

"Paa

tehren

sitten

va n

rei- lusti ettei ruoka lopu

"

saattoi

nuukanakin tunnettu

isäntä antaa ohieeksi

kokille. I(un

sitten juhlapäivä

koitti

kaikki

oli

valmista ja väki

voi

rien- tääpöytään. Vaikka kokkia ei edes nähty io pöydästävoitiin todeta kuka oli maittavan pi- topöydän tak^n^. Usein kul- ki pitäjåIle

jo

etukäteen huhu

"Saarelan

Maftta

on siellå

pi-

toja Iatttamassa".

Ja

kyläkakkoo vietiin tuliaisiksi

Enti ^s a rkaan j uhlien kahvipöy- tään kuului ehdottomasti kah- den

kilon

paperipussi, johon vreraat

saivat

ottaa pöydän herkkuja kotoväelle viemisi- nä. Tällä 1käänkuin korvattiin sitä, että vieraatkin olivat en-

nen

juhlaa

tuoduilla tuomi-

sillaan edesauttaneet juhlan onnistumista. Koton a olevat lapset ja heidänvahtinsa osa- sivat

odottaa

tthaispussta ja

niin

juhlat jatkuivat myoskin kotona.

Monet olivat ne pidot jois-

sa Martta

emäntänä hääri.

Yli 200 on

sellaisten suu- rehkojen

pitojen lukumätuä missä Maftta

muistelee ol- leensa kokkina. Mon ethääpa- rien kuvat ovat kansioissa tal- lella kertomassa entiselle

pi-

tokokille onnistuneista ^j uhlis- ta. SuuÅnhååiuhla on

Mart- ta

Saarelalle

ollut Huittisten Huhkolinnassa pidetyt

Sii- vosen

tyttöjen

kaksoishäät.

Silloin oli

juhlavrerarta 1.000 henkeä muistelee Ma rtta. Kal-

Pitokokki Martta S aarela

Huittisten Joulu

⁷

iaa meni

mutta kyllä

sitä

oli

tehrykin.

Pankissa

emäntänä

Varsin merkit tävän työ ^s aran,

yli

¹⁰

vuotta Maftta

Saarela

on

tehnyt toimiessaan

Huit-

tisten Osuuspankin emäntä-

nä. Vaikka

pankkirakennus

olikinfoolluttoiminnassa useita vuosia

uutuudenvie- hätystä erilaisiin tilaisuuksiin

antoivat esimerkiksi

^johta-

f

ien vaihdokset ja

erilaiset

ulkopuolisetkin

tilaisuudet.

Jopn kolme-nel1 ä err tilaisuut-

t^ s^ ttoi

olla meneillään sa- m^n^ päivänä usein iop^ mil-

tein

s^m^

n

^atkaan

^ja

^vielä

pankin henkilökunnan ruo- kailu

siinä ohessa.

Oli

siinä

mulla muistamista

minne mää kahvikoppant t^t voilei- pien kanssa kulloinkin menin muistelee Ma rtta naureskel- len.

I(erran pankin apulaisl.h- tal^Reino Älkia antoi vaikean tehtävän. Huittisten kaupunki

oli

1ärjestämässä

pankin

ko- koustiloissa n.20 hengen ryh-

mälle

rltatrlaisuutta. Ruokaa

piti

tehdä hyvaa

ja

rnttäväs-

ti. Vieraaksi tuli

^maaherra

Aitio

sihteereineen , kemaa-

liluutnantti Levo,

muutarrra

eversti

ja pienemmät

kihot

paaIle.

Kyllä

siinä värisi Rei-

nonkin

käsi

kun teki

tulias- paukku a vter^ille. Sitä kenraa- lia väh ån jännitin.

Ihan

taval-

linen mies se kuitenkin oli

villapatta påällä kun kävi keit- tiöstä soittamassa. Sitten ruo- kailussa oli virkapuvussa

nii-

tä leijonia kauluksessa. Hyvin siitä

selvittiin.

Silloinen kau-

punginjohtala I(auko Heu-

ru kävi

seuraavana patvanä kiittämässä ja totesi, ettei hän tätä

ruokapuolta

mitenk ään

pelännyt kun

se

oli Martta

Saarelan hoidossa.

Ruoka tehtiin hyvistä aineista

Martta

Saarela

kertoo

ruu- anvalmistuksessa ain a lähte-

neensä siitä, että ruoka tehtiin hywistä aineist a. Lerpomiseen ja paistamiseen käytettiin etu- päässä voita.

Ennen käytin itsekin vain punais ta marto^ ja vorta

joka

påivå.

Nyt

pienten sairastelu- jen myötä

Martta

Saarelakin pistää leivän päälle kevytle- vitteitä _1a yuo rasvatonta mai-

toa. Pakko mikä pakko

to- teaa

Martta.

Veljentytär

An- neli

tässä

nyt on

suureksi avuksi

kun

kny

miltei

päivit-

täin

minua katsomassa.

An- neli on myöskin

haastatte- luhetken kahvipöyd än katta- nut varsin näyttäväksi. Toden- näköisesti

Martta on

kuiten- kin antanut tarkat määräykset mitä sorttia pöytåå on pistet- ty.

Toini Hiruineua

Pitopb;yt;i odotlcrtt t,a/ntiina yieraitrr.