REIJO SAVOLAINEN
'Informaatioammatit" ja "informaatio- yhteiskunnan" kehittyminen
Savolainen, Reijo, Informaatioammatit ja »informaatioyhteiskunnan» kehi- tys [»Information occupations» and the development of »information society»]. Kirjastotiede ja informatiikka, (3 (2) 35—45, 1984.
The emergence of so-called »information (or knowledge) occupations is often seen as one of the most evident indicators of the shift from »industrial society» towards a »post-industrial society» which is conceived essentially as an »information society». An attempt is made to review the conceptual origin of »information occupations», using as a starting-point Fritz Mach- lup's analysis concerning »knowledge occupations» in his classical work »The Prodution and Distribution of Knowledge in the United States» (1962). In addition, some quantitative (statistical) analyses of »information occupa- tions» are described, especially the OECD-survey Information Activities, Electronics and Telecommunications Technologies: Impact on Employment, Growth and Trade» (1981). Finally, general conclusions are offered about the weaknessess of the conceptual basis of the »information occupations».
The concept is considered formal and less informative in its present form because the conceptual basis of its socio-economic origin, conceived as a scheme of »information (or post-industrial) society» has remained vague and abstract.
Address, Academy of Finland, Ratamestarinkatu 12, SF-00520 HELSINKI
» I n f o r m a a t i o y h t e i s k u n n a n » s y n t y ä j a k e - h i t t y m i s t ä l u o n n e h t i v i e n tekijöiden ja v a i k u - t u s y h t e y k s i e n analysointi on h e r ä t t ä n y t t u n - n e t u s t i v a r s i n v i l k a s t a k e s k u s t e l u a aina 1960- l u v u l t a lähtien. T ä h ä n asti ei ole k u i t e n k a a n p y s t y t t y l u o m a a n k o v i n k a a n t y y d y t t ä v i ä k o - konaisesityksiä t ä m ä n monitahoisen p r o b l e - m a t i i k a n k u v a a m i s e k s i saati selittämiseksi.
L u k u i s i a y r i t y k s i ä t ä m ä n k o k o n a i s k u v a n s a a - miseksi on toki t e h t y — e s i m e r k k e i n ä v o i d a a n m a i n i t a m m . P e t e r F. D r u c k e r i n teokseen The Age of Discontinuity (1969) sisältyvä knowledge economy -konseptio, Daniel Bellin The Coming of Post-Industrial Society (1973;
ks. myös k i r j a - a r v o s t e l u a Savolainen 1982), Simon N o r a n ja Alain Mincin Uinformatisa- tion de la Societé (1978), Alvin Tofflerin The Third Wawe (1980) sekä Yoneji M a s u d a n The Information Society as Post-Industrial Society (1981). N ä i d e n e n e m m ä n tai v ä h e m m ä n »filo- sofisten» p u h e e n v u o r o j e n lisäksi »informaa- t i o y h t e i s k u n n a n » p r o b l e m a t i i k k a a on y r i t e t t y
l ä h e s t y ä y k s i l ö i d y m m i n eräiden k o n k r e e t t i s - ten t u t k i m u s o n g e l m i e n pohtimisen k a u t t a . T ä t ä k a u t t a on k o e t e t t u löytää empiiristä evi- denssiä o m a a v i a i n d i k a a t t o r e i t a , joilla voi- taisiin osoittaa » i n f o r m a a t i o y h t e i s k u n n a n » k e h i t t y n e i s y y s a s t e t a i t ä h ä n u u d e n t y y p p i s e e n y h t e i s k u n t a a n siirtymisen nopeus. N ä i t ä k o n k r e e t t i s i a i n d i k a a t t o r e i t a on p y r i t t y k e h i t - t e l e m ä ä n erityisesti »informaatiotavaroiden»
j a -palvelujen t u o t a n n o n j a k a u p a n (tai y l e i - s e m m i n sanoen »informaatioteollisuuden») sekä »informaatioammattien» alueella. S e u - r a a v a s s a o t e t a a n p o h d i t t a v a k s i n i m e n o m a a n
»informaatioammatit», joita t a r k a s t e l l a a n e n - sin käsitteellisenä o n g e l m a n a ja sitten »infor- m a a t i o y h t e i s k u n n a n » k e h i t t y m i s e n k v a n t i t a - tiivisena (tilastollisena) osoittimena.
»Tietotyöläisen» käsite syntyy
Yhdysvalloissa h e r ä s i jo 1950-luvulla laaja kiinnostus »informaatiotalouden» (the eco-
36 Savolainen: »Informaatioammatit» . . . nomics of information) kysymyksiin ja erityi- sesti informaation rooliin talouskasvun teki- jänä. Esim. Edward Denison (ks. Löppönen 1975, 60—61) osoitti v. 1962 julkaisemassaan tutkimuksessa, että Yhdysvaltojen vuosien 1929—1959 talouskasvusta peräti 30 % johtui muista kuin taloustieteen perinteisesti käsit- telemistä tuotannontekijöistä ja että tämä jäännöstekijä (residual factor) oli pantava ni- menomaan tietämyksen edistymisen (the ad- vancement of knowledge), ts. lähinnä koulu- tuksen sekä tutkimus- ja kehitystyön ansioksi.
Samaan aikaan ilmestyi myös toinen »in- formaatiotalouteen» kohdistunut tutkimus, nimittäin Fritz Machlupin The Production and Distribution of Knowledge in the United States (1. p. ilmestyi v. 1962, tässä ks. Machlup 1972). Machlup on myöhemmin muokannut tätä pioneerityötään v. 1980 aloittamassaan teossarjassa Knowledge: Its Creation, Distri- bution and Economic Significance. Tämä al- kuaan 8-osaiseksi suunniteltu suurtyö katkesi kuitenkin Machlupin kuolemaan parisen vuot- at sitten. Erityisen valitettavaa on, että teos- sarjan viimeiseksi osaksi kaavailtu Knowl- edge Occupations and the Knowledgeable Society jäi ilmestymättä. Käytettävissä on kuitenkin vuoden 1962 teokseen sisältyvä pohdinta sekä v. 1980 ilmestyneestä teoksesta löytyvät tarkennukset.
Machlup (1972, 9) toteaa ensinnä, että tie- don tuotanto (production of knowledge) on ta- loudellista toimintaa ja tavallaan teollisen tai yleisemmin tuotannollisen toiminnan alue (in- dustry) siinä missä mm. maatalous, kaivos- toiminta, kuljetukset ja vähittäiskauppa. Tie- don tuotannon Machlup (ibid., 30) määritteli seuraavasti: by production of knowledge we understand any human (or human-induced) activity effectively designed to create, alter or confirm in a human mind — one's own or anyone else's — a meaningful apperception, awareness, cognizance or consciousness of whatever it may be. Machlup (ibid., 32—33) erottelee »tiedontuottajien» (Knowledge- producers) tyypit sen mukaan, miten subjek- tin välittämät sanomat (messages) eroavat sii- tä, mitä hän on ottanut aiemmin vastaan kom- munikaatiossa. Nämä tyypit ovat: transporter (välittää/deliver/ainoastaan sen sanoman, jon- ka on ottanut vastaan, esim. kirjeenkantaja), transformer (muuttaa vastaanottamansa sano- man muotoa, mutta ei sen sisältöä, esim. pika- kirjoittaja), processor (muuntaa sekä sano- man sisältöä että muotoa, mutta vain tietty- jen yleisesti sovittujen operaatioiden tai yh-
Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984 distelyjen avulla, esim. kirjanpitäjä, joka laatii tilinpäätöstä erilaisten tulo- ja menoto- sitteiden avulla), interpreter (muovaa sekä sa- noman sisältöä että muotoa, mutta luo mieli- kuvitustaan käyttäen alkuperäistä sanomaa vastaavia uusia muotoja, esim. kielenkään- täjä tai tulkki), analyzer (muokkaa arvioil- laan ja näkemyksillään hyväksyttyjen menet- telytapoja /vrt. processor/ noudattaen sano- maa niin, että se, mitä hän kommunikoi muil- le, muistuttaa vain vähän jos ollenkaan hänen alunperin saamaansa sanomaa) ja vihdoin original creator (joka kekseliään neroutensa ja luovan mielikuvituksensa turvin luo jotain aivan uutta ja ainutkertaista verrattuna vas- taanottamaansa sanomaan).
Machlup tarkastelee pioneerityössään sekä
»tietoteollisuutta» (konwledge industry) ja sen aloja (knowledge-producing industries), kuten koulutusta, tutkimus- ja kehitystyötä, kommunikaatiovälineitä ja informaatiotekni- siä välineitä (information machines) että »tie- toammatteja» (knowledge occupations tai knowledge-producing occupations). Hänen esityksensä pääpaino on selvästikin »tietoteol- lisuuden» eri puolien analyysissa ja »tietoam- mateille» on omistettu oikeastaan vain yksi luku (ibid., 377—400). Machlup ei lähde esittä- mään yksityiskohtaisia näkemyksiä siitä, mit- kä tekijät ja vaikutusyhteydet voisivat olla
»tietoammattien» synnyn taustalla ja millä voitaisiin selittää niiden nopea esiinnousu II maailmansodan jälkeen. Hän tyytyy vain viittaamaan postuloimansa »tiedontuottajien»
typologian taustoittamiseksi yleiseen tekno- logiseen kehitykseen, joka muuttaa talou- den kokonaisrakenteita ja enemmän tai vä- hemmän pakottaa yritysmaailmaa ottamaan palkkalistoilleen entistä lukuisammin inno- vaation, tutkimus- ja kehitystyön, markki- noinnin ja suunnittelun parissa toimivia val- kokaulustyöläisiä (ibid., 44—50; 378). Machlup (ibid., 382—389) kelpuuttaa näistä valkokau- lustyöläisistä knowledge-producing workers -kategoriaan sellaiset, joiden voidaan katsoa edellä esitetyn »tiedontuottajien» typologian rajaamaan alueeseen. Hän sulkee kuitenkin
»tietoammattien» ulkopuolelle sellaiset »tie- toa käyttävät työläiset» (knowledge-using workers), joiden työn tuotosta ei voida pitää tiedonsiirtoa palvelevana toimintana, olivat- pa ko. työläiset muutoin »miten tietorikkaita tahansa». Tämän rajauksen perusteella esim.
hammaslääkäri ei olisi »tietotyöläinen» eikä hänen ammattinsa olisi »tietoammatti» huoli- matta siitä, että kyseinen ammatti edellyttää harjoittajaltaan suurta asiantuntemusta.
Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984 S a v o l a i n e n : » I n f o r m a a t i o a m m a t i t » . . . 37
Machlup joutuu ilmeisiin vaikeuksiin yrit- täessään nimetä typologiansa avulla konkreet- tisia ammatteja, jotka olisivat aitoja »tieto- ammatteja». Hänen hahmottelemansa »tieto- ammattien» luettelo jääkin verrattain viit- teelliseksi esimerkkikokoelmaksi kuten myös ne kriteerit, joilla tietty valkokaulusammatti suljetaan niiden ulkopuolelle. Esim. kirur- geista olisi hänen mukaansa kelpuutettava vain 50 % »tietoammattilaisiksi», koska ar- violta vain puolet heidän työstään on diag- nostista tms. välittömään tiedolliseen tuotok- seen tähtäävää toimintaa. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että näitä erottelukri- teereitä eivät ole muutkaan onnistuneet muo- toilemaan paljoakaan täsmällisemmin Machlupin pioneerityön jälkeen.
Machlupin teoksesta tuli klassinen paitsi
»tietoteollisuuden» ja »tietoammattien» tun- nistamisen, myös hänen suorittamiensa laskel- mien ansiosta. Hän osoitti niissä, että Yhdys- valloissa työskenteli v. 1958 jo 20 miljoonaa
»tietotyöläistä» (31 °/o työllisistä), joiden osuus työläisten palkkasummasta oli n. 32 °/o ja kan- santulostakin liki 27 °/o (ibid., 393). Todetta- koon vielä, että Machlup on modifioinut hie- man »tietoammatin» määritelmäänsä v. 1980 aloittamansa teossarjan 1. osassa ja suhteut- tanut sen tiiviimmin »tietoteollisuuden» mää- ritelmään (ks. Machlup 1980, 228—229). Hän on nimennyt edelleenkin »tietoteollisuuden»
pääluokiksi koulutuksen, tutkimus- ja kehi- tystyön luovan taiteellisen työn ja viestinnän, kommunikaatiovälineet, informaatiopalvelut sekä information machines (esim. tietoko- neet). »Tietoammatin» Machlup määrittelee toiminnoiksi, jotka ovat pääasiallisesti teke- misissä minkä tahansa tyyppisen tiedon gene- roimisen, siirron tai vastaanottamisen kanssa, suoraan tai instrumenttien välityksellä, vi- suaalisesti tai muiden aistittavien signaalien kautta, ulottuen sanomien (fyysisestä) kanta- misesta uuden tiedon luomiseen. Nämä »tie- toammatilliset» toiminnot muodostaisivat sa- malla »tietoteollisuuden» syötteet, kun taas sen tuotokset (erilaisina tavaroina, hyödyk- keinä tai palveluina) muodostaisivat »tieto- teollisuuden» eri haarat.
Drucker, Bell ja Porat
Termit »tietoteollisuus», »tietotyöläinen» ja
»tietoammatti» levisivät verrattain nopeasti yleiseen käyttöön. Machlupin teosta kohtaan tunnetusta mielenkiinnosta kertoo osaltaan mm. se, että se käännettiin v. 1968 venäjäksi
ja vuotta myöhemmin japaniksi (ks. Machlup 1980, xv—xvi). Yhdysvaltalainen taloustut- kija P. F. Drucker (1969, mm. ss. 247—267) tu- keutui varsin vahvasti Machlupin ajatuksiin teokseensa The Age of Discontinuity sisäl- tyvässä knowledge economy -konseptiossa.
Drucker katsoi tiedon (knowledge) olevan modernin talouden keskeinen resurssi, josta oli tulossa todellinen avaintekijä talouskas- vun lisääjänä ja kilpailukyvyn kohottajana.
Hän painotti erityisesti tiedon sovellettavuu- den merkitystä ja huomautti, että siitä tulee modernin yhteiskunnan voimanlähde vain sil- loin, kun se pannaan »työskentelemään»
(work). »Tietotyöläiset» synnyn taustalla on hänen mukaansa tuotannollisessa työssä ta- pahtunut historiallinen murros, jonka myötä työn oppiminen ja kehittäminen ei perustu enää pelkästään traditionaaliseen työnteon kautta tapahtuvaan kokemusten ja taitojen vähittäiseen karttumiseen sekä niiden siirty- miseen mestarilta oppipojalle, vaan pikemmin- kin systemaattiseen informaation hankkimi- seen ja sen aktiiviseen soveltamiseen työteh- tävissä. Drucker arvostaa varsin suuresti ns.
Scientific management -koulukunan edusta- jia, erityisesti sen tunnetuinta hahmoa Fre- derick W. Tayloria ja toteaa, miten tayloris- min oppien myötä teollisuus sai itse asiassa
»tietotyöläisen» prototyypin, industrial engi- neerin jonka kyvykkyys pohjautuu alusta pi- täen hankitun tiedon soveltamiseen eikä niin- kään asteettain karttuviin kokemuksiin. Tuot- tavuutta siis kohottaisi nimenomaan »tietä- mys» eikä hiki. Tietämykseen tai »ekspertii- siin» pohjaava taito on perustana sille, että työläinen ei ole enää niin sidottu kerran op- pimaansa työtehtävään, etteikö hän voisi siir- tyä tarvittaessa suhteellisen joustavasti ja kohtuullisin ponnistuksin uudentyyppisiin tehtäviin. Huomattakoon, että Drucker (ibid., 259) ei pidä »tietotyöläistään» työläisenä labourerin eli perinteisen työmiehen eikä myöskään proletaarin merkityksessä, vaan korottaa hänet itsenäisempään toimenhaltijan (employee'n) asemaan, ts. palkansaajaksi, joka työskentelee »tietämystään» soveltaen erik- seen palkatun johdon (managers) alaisena.
Palkansaajan roolinsa lisäksi »tietotyöläinen»
olisi samalla »tietoyhteiskunnan todellinen kapitalisti», koska hänen omaamansa »tietä- mys» on kohonnut perinteisen (rahamuotoi- sen) pääoman rinnalle mitä merkittäväm- mäksi tuotannontekijäksi.
Druckerin ajattelu on tältä osin kovin for- malistista — samaa on sanottava myös hänen povauksestaan (ibid., 346), jonka mukaan tie-
38 Savolainen: »Informaatioammatit» .. .
to tulee korvaamaan fyysisen omaisuuden po- liittisen ajattelun filosofisena lähtökohtana.
Fyysinen omaisuus on vielä »niin keskeistä sekä marxilaisessa että kapitalistisessa ideo- logiassa», mutta »tietoyhteiskunnan» kehityk- sen myötä tämä lähtökohta käy vanhentu- neeksi ja korvautuu uusilla »ismeillä», jotka ovat ideologioita tiedosta eikä mistään esi- neellisestä. Vähintään yhtä rohkeita oletta- muksia teollisen yhteiskunnan kehityksen tu- levista linjoista esitteli »jälkiteollisen yhteis- kunnan» ehkä tunnetuin propagoija Daniel Bell, joka käsitteli teoksessaan The Corning of Post-Industrial Society (ks. Bell 1973) var- sin laajoin vedoin tiedon uudenlaista merki- tystä yhteiskunnallisen ja taloudellisen muu- toksen keskeisenä tekijänä. Kun Drucker mitä tyypillisimpänä pragmaatikkona tähdensi tie- don sovellettavuuden tärkeyttä kaikilla tuo- tannon tasoilla, niin Bell (1973, 112—115) edustaa siihen nähden teknokraattisempaa näkemystä, koska hän painottaa toistuvasti teoreettisempaa tiedon keskeisyyttä ennen muuta sofistikoituneen suunnittelun ja moni- mutkaisten ongelmanratkaisutekniikko j en, mutta myös tieteellisen tutkimus- ja kehitys- työn lähtökohtana. Bellin mielestä »jälkiteol- lisen yhteiskunnan» vaikutusvaltaisimmaksi ammattiryhmäksi tuleekin kohoamaan pro- fessional and technical scientists, johon näh- den Druckerin ihannoima industrial engineer kuuluisi paremminkin »jälkiteollista yhteis- kuntaa» edeltäneeseen kehitysvaiheeseen eli
»teolliseen yhteiskuntaan». Bell ei kuitenkaan pysty lisäämään paljoakaan uutta »informaa- tioammattien» kehittymistä koskevaan kes- kusteluun, vaan tyytyy (ibid., 212—222) lä- hinnä referoimaan Machlunin keskeisimpiä tuloksia.
Bellin ansioksi on toisaalta laskettava se, että hän on nostanut esiin varsin selkeästi
»jälkiteollisen yhteiskunnan» ammatillisen rakenteen muutokseen liittyvät byrokratisoi- tumisen ja meritokratisoitumisen vaarat (ibid., 119). Myös Drucker (1969, 348—350) esittää muutaman vakavan sanan »tietoyh- teiskunnan» oppineiden (erityisesti tutkijoi- den) vastuullisuudesta uuden yhteiskunnalli- sen voimavaran käytössä. Sitä vastoin Machlup (ks. esim. 1972, 397 pysyttelee jok- seenkin pidättyväisenä näissä arvo-ongelmis- sa. Hän on enemmänkin huolissaan ammatti- taidottomien (cheap unskilled manual labor) työllisyysnäkymien heikentymisestä sitä mu- kaa kun heitä kvalifioidummat »tietotyöläi- set» jatkavat työmarkkinoiden valtaamista.
Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984 Machlupin tutkimus oli merkittävä »infor- maatiotalouden» jatkotutkimusten innoittaja.
Erityistä kiinnostusta tunnettiin »tietoteolli- suuden» volyymin täsmällisemmäksi selvittä- miseksi; esim. tunnettu taloustutkija Jacob Marschak esitti v. 1968 laskelman, jonka mu- kaan »tietoteollisuuden» osuus kansantulosta tulisi nousemaan Yhdysvalloissa yli 40 °/o:n 1970-luvulla (ks. Bell 1980, 517). Vuonna 1976 ilmestyi Marc Uri Porat'n väitöskirja The Information Economy (teosta esittelee pääpiir- tein Bell 1980, 518—524), jossa on päästy astetta sofistikoidumpiin jaotteluihin ja täs- mällisempiin tuloksiin kuin Machlupin työs- sä. Porat erottaa teoksessaan primaarin ja sekundaarin informaatiosektorin. Primaarissa informaatiosektorissa on karkeistaen kyse sellaisten informaatiohyödykkeiden ja -palve- lujen tuottamisesta, joita myydään markki- noilla. Sekundaari informaatiosektori, jonka Porat johtaa J. K. Galbraithin esittämästä
»teknostruktuurin» käsitteestä, on tekemisissä hyödykkeiden ja palvelujen kanssa, jotka eivät ole sinänsä kaupan markkinoilla, kuten esim. tuotantoon liittyvät suunnittelu- ja markkinointipalvelut, mutta jotka ovat silti välttämättömiä edellytyksiä, ts. tuotannon yl- läpidon ja jatkuvuuden turvaamisen infra- struktuuriluonteisia tekijöitä.
Mitatessaan koko informaatiosektorin osuutta Yhdysvaltojen kansantulosta v. 1967 Porat arvioi myös maan työvoimarakenteen muuttumista vuosina 1860—1980. Hän jakoi työvoiman neljään sektoriin eli maatalouden, teollisuuden, palveluelinkeinojen ja infor- maatiosektorin parissa työskenteleviin. Infor- maatiosektori määriteltiin koostuvaksi niistä työllisistä, joiden tehtävistä yli puolet oli in- formaation tuottamista, käsittelyä tai levittä- mistä. Porat päätyi siihen tulokseen, että in- formaatiosektori työllisti Yhdysvalloissa 1950- luvun puolivälissä yhtä paljon väkeä kuin teollisuus ja että ei kuluisi kuin parikym- mentä vuotta ennen kuin informaatiosektori ylittäisi 50 °/o:n rajan ja olisi näin ollen yksi- nään suurempi työllistäjä kuin maatalous, teollisuus ja palvelut yhteensä.
OECD:n raportti: »informaatiotalous» ja
»informaatioammatit»
Porat'n tutkimus herätti mielenkiintoa myös OECD:n piirissä ja siellä onkin tehty kenties tähän saakka kunnianhimoisimmat jatkoyritykset »informaatiotalouden» ja »in- formaatioammattien» volyymin ja niiden
Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984
kasvuvauhdin sekä tähän kehitykseen liitty- vien sosio-ekonomisten seuraamusten selvit- tämiseksi OECD julkaisi v. 1981 merkittä- vän analyysin nimellä Information Activities, Electronics and Telecommunications Techno- logies: Impact on Employment, Growth and Trade (ks. OECD 1981), jossa on tutkittu var- sin yksityiskohtaisesti »informaatiotavaroi- den» ja -palvelujen sekä »informaatioammat- tien» kehityksen nykytilaa ja lähiajan näky- miä. Sivuutan tässä »informaatiotavaroiden»
ja -palvelujen osuuden, samoin kuin infor- maatiosektorin jaottelun primaariin ja sekun- daariin osaan ja keskityn kysymykseen »in- f ormaatioammateista».
OECD (1981, 12—14) näkee »informaatio- ammattien» synnyn taustalla ensinnäkin atk:n ja telekommunikaation integroitumisen, josta se näyttää Simon Noran ja Alain Mincin ta- voin termiä telematiikka. Näihin yleisiin taustatekijöihin liittyy myös se, että infor- maatiotekniikan yksikkökustannukset ovat vähentyneet samalla kun ko. tekniikan suori- tuskapasiteetti yksikköä kohden on jatkuvasti lisääntynyt. Näiden kehityskulkujen yhdisty- minen on vauhdittanut informaatiotekniikan käyttöönottoa yhä uusilla tuotannon ja hal- linnon aloilla. »Informaatioammattien» (in- formation-related occupations) osuuden työ- voimasta katsotaan lisääntyneen kahdesta syystä; palveluelinkeinojen työllistävän vai- kutuksen kasvun ansiosta ja sen vuoksi, että ns. information labor (informaatiointensiivi- nen, informaation aktiiviseen ja suunnitelmal- liseen hyödyntämiseen perustuva työ) on kor- vannut enentyvästi teollisuudessa non-infor- maation laboria eli sitä työtä, jota Machlup kutsui nimellä unskilled manual labor. Pal- velusektorin kasvun katsotaan selittävän (alan sisäiset työllisyyskehityksen muutokset huomioon ottaen) noin 3/4 »informaatioam- mattien» kasvusta vuosina 1960—78; myös teollisuuden piirissä »informaatioammattien»
osuus työllisistä olisi noussut II maailmanso- dan aikana yli 10 %>.
Raportissa päädytään siihen johtopäätök- seen, että information labor ja non-informa- tion labor voivat korvata toisiaan suuressa määrin ja kaiken lisäksi suhteellisen jousta- vasti ja että pääoman suhteellisten kustan- nusten aleneminen on johtanut »informaatio- ammatillisen» työn kysynnän lisääntymiseen samalla kun sille vastakkaisen työn kysyntä on vähentynyt. Toisin sanoen: kun informaa- tiointensiivinen työ ja pääoma, yhtyneenä pääomakustannusten alenemiseen suhteessa työn hintaan täydentävät toisiaan, niin infor-
S a v o l a i n e n : » I n f o r m a a t i o a m m a t i t » . . . 39
maatiointensiivisen työn kysyntä on kasvanut jatkuvasti teollisuudessa. Koska informaatio- intensiivisen työn lisääntyneeseen hyödyntä- miseen liittyy uuden informaatiotekniikan käyttämisestä koituva tuottavuuden yleinen kohoaminen, niin tuottavuuden katsotaan ole- van nousussa kaikkien informaatiotoiminto- jen (information-related activities) tekijöiden osalta. Informaatiotekniikan tuottavuutta ko- hottava vaikutus voi kuitenkin johtaa myös toisensuuntaiseen kehitykseen. Eteen voi tulla tilanne, jossa pääomaa on edullisempaa käyt- tää uuden tekniikan kuin »informaatioamma- tillisen» työn ostamiseen. Raportissa huomau- tetaankin, että eräät rutiininomaiset infor- maationkäsittelytehtävät ovat varsin haavoit- tuvia tässä kehityksessä. Siten myöskään »in- formaatioammatit» eivät olisi kokonaisuudes- saan työttömyysuhan ulkopuolella.
Miten sitten »informaatioammatit» ovat erotettavissa muista ammateista; vaatiihan käytännössä jokainen ammatti jonkinasteista informaation hankkimisen ja käsittelemisen valmiutta. OECD:n raportissa (ibid., 22—23) on otettu esimerkiksi bussinkuljettajan am- matti, jossa on koko ajan prosessoitava in- formaatiota mm. tarkkaamalla liikennettä, ja- lankulkijoiden reaktioita, liikennevaloja jne.
ja tehtävä näin saatujen havaintojen perus- teella auton ajamiseen liittyviä toiminnallisia ratkaisuja. Entä sitten esim. sairaanhoitajan ammatti? Onhan siinäkin koottava informaa- tiota potilaan yleisvoinnista (seuraamalla läm- pötilaa, verenpainetta jne.) ja raportoitava huomioistaan sekä potilaalle että muulle hoi- tohenkilöstölle. OECD:n raportin mukaan nä- mä ammatit eivät kuitenkaan kelpaa »infor- maatioammateiksi», koska (Machlupin vastaa- vaa erottelua muistuttavasti) niissä ei ole kyse ensisijaisesti tietyn informaation tuotta- misesta, prosessoitumisesta tai levittämisestä niin, että sen kautta tähdätään tiettyyn tuo- tokseen. Bussinkuljettajan ja sairaanhoitajan työ ei täytä näitä vaatimuksia, koska infor- maation keruu ja käsittely on niissä ainoas- taan varsinaista toimintaa edesauttavaa tai palvelevaa toimintaa. Aitoja »informaatio- ammatteja» ovat sen sijaan mm. tutkijan (jon- ka ensisijaisena intentiona on uuden tiedon tuottaminen), toimistovirkailijan (informaa- tionjärj esteli jän tai käsittelijän) ja opettajan (informaation levittäjän tai jakajan) työteh- tävistä rakentuvat ammatit.
OECD:n raportissa on esitetty ILO:n Inter- national Standard Classification of Occupa- tions -luokitukseen pohjaava »informaatio- ammattien» luettelo (ibid., 22—24 ja yksityis-
40 Savolainen: »Informaatioammatit» . . . Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984 kohtaisemmin, 122—124), jossa ko. ammatit
on jaoteltu neljään pääryhmään.
(i) Informaation tuottajat (producers), joi- hin voidaan lukea mm. tutkijat, markkinoin- ninedistämisen parissa työskentelevät, laaja ryhmä nimeltä information gatherers (esim.
maaperän kartoittajat, eri alojen testauspal- veluissa toimivat jne.), konsulttipalvelujen edustajat (kuten mm. arkkitehdit, atk-ohjel- moijat, asianajajat ja kaupallisilla aloilla toimivat suunnittelijat) sekä luovat taiteilijat (kirjailijat, säveltäjät jne.).
(ii) Informaation käsittelijät (processors), joita edustavat hallinto- ja johtotehtäviä suo- rittavat henkilöt, liikkeenjohdon piirissä työs- kentelevät, erilaisissa teollisuuden prosessin- valvontatehtävissä toimivat sekä erityyppi- sissä toimistotöissä olevat virkailijat (clearical and related), joista esimerkkeinä mm. kone- kir j oitta j a, oikoluki j a, varastokir j anpitä j ä, matkatoimistovirkailija sekä lähinnä kirjasto- apulaista vastaava library and filing clerk.
(iii) Informaation levittäjät (distributors), joihin kuuluvat erityyppisissä koulutus- ja kasvatustehtävissä toimivat opettajat sekä
»viestintätyöläiset» (communication workers), kuten lehtimiehet, radio- ja tv-toimittajat ja -kuuluttajat.
(iv) Informaation infrastruktuurin amma- tit (information infrastructure occupations), joita edustavat mm. »informaatiokoneiden»
parissa työskentelevät (kuten atk-operaatto- rit, toimistokonekorjaajat, kirjansitojat ja la- tojat sekä valokuvaajat) ja posti- ja telealalla työskentelevät, kuten postinkantajat, tv-me- kaanikot ja puhelinasentajat.
On merkille pantavaa, että OECD ei ole ot- tanut informaation levittäjien kategoriaan mukaan mitään informaatiopalveluammatteja tyyppiä information specialist, vaan on varan- nut tämän »informaatioammattien» lohkon pelkästään koulutus- ja viestintäalan amma- teille. Informaatiopalvelualan ammatit (kir- jastonhoitaja, informaatikko tai niitä vastaa- vat nimekkeet) voitaneen toisaalta sijoittaa perustellummin informaation tuottajien loh- koon, koska sen yleismääritelmä kuuluu: in- formation producers create new information or package existing information into a form appropriate to a particular recipient ja infor- maation levittäjien tai jakajien vastaava de- finitio information distributors are primarily
concerned with conveying information from the initiator to the recipient. Raportissa on toki pantu merkille näiden kategorioiden päällekkäisyydestä syntyvät tulkintavaikeu- det. Aina ei ole kovinkaan yksiselitteisesti to- dettavissa, onko jokin toiminta ensisijaisesti informaation tuottamista vai levittämistä mm.
yliopiston opettajan työssä.
OECD:n luokituksessa on kokonaisuutena katsoen paljon aineksia Machlupin v. 1962 laatimasta jaotuksesta. Sikäli OECD:n luoki- tus on kuitenkin täydellisempi, että siinä on annettu tilaa informaation infrastruktuurin ammateille, jota Machlupilla ei ole. Sitä vas- toin OECD:n omaksuman jaotuksen kolme en- simmäistä luokkaa (tuottajat-käsittelijät-le- vittäjät) löytyvät Machlupilta, joskin osittain selkiintymättöminä.
Kuvio 1 havainnollistaa, miten »informaa- tioammattien» osuus on kasvanut tasaisen varmasti II maailmansodan jälkeen 9 OECD- maassa. Raportti (ibid., 23) arvioi »informaa- tioammattien» kasvuvauhdiksi vajaat 3 °/o vuodessa. Tähän kasvuun katsotaan vaikutta- neen ylivoimaisesti eniten informaation käsit- telyyn liittyvien ammattien lisääntyminen, jotka selittäisivät kasvusta peräti 60 %. Tä- män ryhmän sisällä osoitti ripeintä kasvua heterogeeninen »clearical and related» -lohko.
Informaation tuottajien ammattien kasvu olisi selittänyt puolestaan n. 20 % ja informaation levittäjien tai jakajien n. 13 °/o »informaatio- ammattien» kokonaiskasvusta. Infrastruktuu- rin ammattien osuus olisi jäänyt niihin näh- den varsin vaatimattomaksi elin. 7 °/o:ksi ko.
kasvun selittäjänä.
Kuviosta käy ilmi, että tarkasteltujen OECD-maiden kehitystrendit ovat pysytelleet samansuuntaisina, mutta maakohtaiset erot ovat varsin tuntuvia. Mikäli »informaatioam- mattien» osuutta työllisistä pidetään »infor- maatioyhteiskunnan» kehittymisen legitiimi- nä indikaattorina, niin Yhdysvallat olisi jok- seenkin selvässä johdossa riennettäessä tätä uudentyyppistä yhteiskuntaa kohden. Sen lähtölukema oli vuoden 1959 tienoilla n. 30 °/o, kun taas esim. Japanin vastaava luku jäi alle 20 %:n ja Suomen ainoastaan 10 °/o:iin. USA:n johtoasema säilyi myös 1960- ja 1970-lukujen ajan, joskin muut länsimaat pystyivät saavut- tamaan sitä jonkin verran. Kun USA:n »in- deksi» näytti v. 1975 lukemaa 43 %, oli Ka- nada enää rinnanmitan jäljessä ja Iso-Britan- nia, Ruotsi, Saksan liittotasavalta, Itävalta ja Japani alkoivat lähetä 30 °/o:n tasoa. Suomi näyttää ottaneen kiinni suhteellisen nopeasti muiden länsimaiden etumatkaa niin, että
Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984 Savolainen: »Informaatioammatit» 41
INFORMATION OCCUPATION AS % OF .ECONOMICALLY ACTIVE*
«1 A
FINLAND*-*
1950 1955 1960 1965 1970 1975
Kuvio 1. »Informaatioammattien» osuus työllisistä 9 OECD-maassa.
Lähde: OECD 1981, 25.
sen »informaatioammatillisesti» t y ö l l i s t e t t y - j e n osuus oli v. 1975 n. 27 °/o, k u n l u k e m a oli vielä 5 v u o t t a a i e m m i n n. 20 % .
S a a t u a k u v a a v o i d a a n vielä t a r k e n t a a a r - vioimalla »informaatioammattien» osuuksia muissa muissa elinkeinoryhmissä sekä sen j ä l - k e e n o m a n a s e k t o r i n a a n . Esim. Suomessa (ks.
kom.miet. 1980: 55, liite 3, s. 7) olisi voitu esit- t ä ä v. 1975 s e u r a a v a n l a i n e n j a k a u m a : a l k u - t u o t a n t o 15 °/o, jalostus n. 28 °/o, p a l v e l u t n.
31 °/o j a informaatiosektorin» a m m a t i t n. 27
°/o. J o s »informaatioammattien» osuudet h a - l u t a a n laskea erikseen muissa e l i n k e i n o r y h - missä, s a a d a a n l u v u t : a l k u t u o t a n t o 1 °/o, j a - lostus n. 9 °/o ja p a l v e l u t n. 18 %>. Myös m u i s - sa OECD-maissa (ks. OECD, ibid., 33) on s a a - t u tulokseksi s a m a n s u u n t a i s i a j a k a u m i a , joi- d e n nojalla v o i t a n e e n päätellä, e t t ä »infor-
m a a t i o a m m a t t i e n » k a s v u o h j a u t u u pääasiassa p a l v e l u e l i n k e i n o i h i n j a on siten o s a l t a a n v a u h d i t t a m a s s a j a l o s t u s - j a p a l v e l u e l i n k e i n o - j e n välisen s u h t e e n m u u t t u m i s t a entistä e n e m m ä n j ä l k i m m ä i s e n eduksi. J o s vielä v e r - r a t a a n »informaatioammattien» sisäistä j a - k a u t u n e i s u u t t a (ks. OECD ibid., 26—27; ks.
myös kom.miet. 1980: 55, liite 3, s. 35), niin i n f o r m a a t i o n käsittelijöiden r y h m ä n ä y t t ä i s i olevan kaikissa t a r k a s t e l l u i s s a OECD-maassa selvästi s u u r i n (miltei 2/3 k a i k i s t a »informaa- tioammateista»), k u n t a a s i n f o r m a a t i o n t u o t - tajia olisi n. 15 % ja loput 1/4 j a k a a n t u i s i j o - t a k u i n k i n t a s a n informaation levittä j ien/ja- kajien ja i n f r a s t r u k t u u r i n a m m a t t i e n k e s k e n . K a i k e n lisäki informaation käsittelijöiden m ä ä r ä l l i n e n dominanssi n ä y t t ä i s i j a t k u v a n myös tulevaisuudessa, koska se osoitti r y h -
42 Savolainen: »Informaatioammatit: Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984 mänä muita »informaatioammattien» kate-
gorioita tuntuvasti voimakkaampaa kasvu- vauhtia.
Poimittakoon tähän vielä muutama tieto
»informaatioammattien» tilastollisesta ana- lyysista. OECD:n (ibid., 30—31) raportissa osoitetaan mm., että »informaatioammatit»
ovat muita ammatteja merkittävästi naisval- taisempia (ainoana poikkeuksena Ruotsi) ja että (ibid., 28) niissä toimivat ansaitsevat ko- konaisuutena katsoen verraten hyvin. Esim.
Kanadassa tämän ammattiryhmän saaman palkkatulon summa oli v. 1979 yli 7 °/o suu- rempi kuin sen pelkkä lukumäärä (palkansaa- jina) olisi keskimäärin edellyttänyt.
»Informaatioammatit»: käsitteellisiä ongelmia
»Informaatioammattien» määrällisestä ke- hityksestä esitetyt tilastoluvut on parasta kä- sittää suuntaa-antaviksi ja niitä on tarkastel- tava varauksin myös sen vuoksi, että ne ku- vaavat liki 10 vuoden takaista tilannetta.
»Informaatioammatteja» kuten ylipäänsä »in- formaatiotaloutta» kuvaavia tilastoja ollaan kuitenkin kehittelemässä erityisesti OECDrssa ja myös kansallisella tasolla. Tosin esim. Suo- messa ei ole ainakaan toistaiseksi julkaistu virallisia »informaatioammattitilastoja», vaan mm. vuoden 1980 väestö- ja asuntolaskennan yhteydessä suoritetussa ammattien ja elinkei- nojen tilastoinnissa sovellettiin vuodelta 1980 oleva ammattiluokitusta, joka ei tunne erityi- siä »informaatioammatteja». Sieltä löytyvät sen sijaan mm. sellaiset ryhmät kuin teknilli- nen, luonnontieteellinen, yhteiskuntatieteelli- nen ja humanistinen työ, johon muuten las- ketaan mm. kirjastonhoitajat ja informaati- kot, hallinnollinen ja konttoritekninen työ, maa- ja metsätaloustyö, teollinen työ jne. (ks.
Tilastokeskus 1983). Myöskään toimiala- tai elinkeinoluokituksessa ei ole erotettu »infor- maatiosektoria», vaan perinteiseen tapaan maa-, ja metsä- ja kalatalous, teollisuus, tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus-, varas- tointi- ja tietoliikenne sekä yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelukset. Tilastointia ajatellen on mitä todennäköisintä, että »infor- maatiosektorin» tai yleensä »informaatiolli- sen» aineksen erottaminen tarkastelun koh- teina olevista tavaroista, palveluista tai muis- ta toimintamuodoista tulee olemaan hankala tehtävä, koska sen yhteydessä on mahdollista päätyä moniin ja keskenään kenties ristirii- taisiin tulkintoihin jo sen vuoksi, että tarkas- telun käsitteellinen lähtökohta, »informaatio»
voidaan käsittää eri tilastoijien taholla eri ta- voin.
»Informaatioammattien» luonnetta koskeva tarkastelu käy huomattavasti kompleksisem- maksi, joskin samalla sisältönsä puolesta mie- lenkiintoisemmaksi, kun sitä tutkitaan yhtey- dessä yhteiskunnan luokkarakenteeseen.
Esim. Tilastokeskuksen (tässä ks. Tilastokes- kus 1983, 11—12) soveltama ammattiluokitus lähtee määritelmästä, jonka mukaan amma- tilla tarkoitetaan »sitä toimintaa tai työtä, jota henkilö tekee tuloa saadakseen riippu- matta hänen toimialastaan tai ammattiase- mastaan». Ammattiasema on puolestaan mää- ritelty samassa yhteydessä »henkilön ase- maksi työelämässä», erottaen siinä työnanta- jat, yksinäisyrittäjät, yrittäjäperheen jäsenet ja palkansaajat. Marxilaislähtöisen analyysin piirissä (ks. esim. Blom 1982, 38—40) on toi- saalta osoitettu varsin problemaattisiksi sel- laiset yritykset, joissa on lähdetty rakenta- maan luokka- ja kerrostumakuvauksia am- mattinimikkeiden (occupational labels) poh- jalta sellaisina kuin ne esiintyvät virallisissa tilastoissa. Blomin mukaan ammattirakenne ja luokkarakenne kylläkin leikkaavat toisiaan,
mutta eivät suinkaan yhtene kaikissa tapauk- sissa. Hän pitää ammattinimikkeistä lähte- mistä abstraktisena yrityksenä siksi että ne peittävät työprosessin alistamisen pääoman arvonlisäysprosessille, mikä on luokka-ase- mien määräytymisen perusta. Asetelma olisi- kin käännettävä tavallaan ylösalaisin eli koe- tettava »purkaa» esim. »toimihenkilöiden»
edustamat ammatit luokkaryhmiksi (ks. myös Blom 1983, erityisesti s. 24; 33—34).
Jos luokkaryhmiksi määritellään Erik Olin Wrightin jaottelua seuraten »managerit»
(= ryhmä, jolla on koko yritystä tai organi- saatiota koskeva jonkin asian päätäntävaltaa),
»neuvoa-antavat managerit» ( = ryhmä, jolla on asemansa nojalla neuvoa-antavaa valtaa koko yritystä tai organisaatiota koskevissa asioissa), »puoliautonomiset työntekijät»
( = ryhmä, jolla on selvää päätäntävaltaa oman työprosessinsa suhteen) ja »työväen- luokka» ( = ryhmä, jolla ei ole kontrollia yri- tyksen tai organisaation investointeihin, fyy- sisen pääoman käyttöön tai toisten työvoiman käyttöön), niin esim. sellaiset »informaatioam- matit» kuin opettaja ja toimistotyöntekijät voidaan »purkaa» luokkaryhmiin seuraavasti.
Suomalaisista opettajista (otoksen koko 37) kuuluisi vajaat 50 °/o »managerien» ja »neu- voa-antavien managerien» ryhmään, suunnil- leen saman verran »puoli-autonomisiin työn- tekijöihin» ja vain 3 °/o »työväenluokkaan».
Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984 Toimistotyöntekijöiden (otoksen koko 117) ja- kauma olisi toisenlainen, koska sen piiriin luettavista kuuluisi »työväenluokkaan» peräti 78 %, »puoli-autonomisiin työntekijöihin» n.
5 °/o ja »managereihin» tai »neuvoa-antaviin managereihin» ainoastaan 3 °/o. Jo näinkin suppean tarkastelun nojalla on syytä epäillä, että »informaatioammatit» eivät ole niin ho- mogeenien ryhmittymä kuin päältä katsoen näyttäisi, jos tarkastelu pysytetään mm.
OECD:n tapaan muodollisen skeeman »infor- maation tuottaj at-käsittelij ät-j akaj at-inf ra- struktuuri» tasolla.
»Informaatioammattien» kehittymiseen liit- tyy luonnollisesti monia muitakin jatkoanalyy- seja kaipaavia ongelmaryhmiä. Tyydyn tässä vain mainitsemaan joitakin kysymyksiä, jotka ovat nousseet esiin amamttirakenteen muutos- ta koskevan tematiikan yhteydessä. Laajentu- vaan ja voimistuvaan automaation (mikro- elektroniikan) käyttöönottoon liittyy monia työvoiman kvalifikaatioon kohdistuvia vaati- muksia. Esillä on ollut mm. ns. polarisaatio- keskustelu. Automaation katsotaan luovan toisaalta monipuolisia tietoja ja taitoja vaati- via ammatteja ja toisaalta sisällöllisesti köy- hiä rutiinitehtäviä, joiden kokonaisuudesta ei muodostu minkäänlaista ammatillista koko- naisuutta (tämän keskustelun etenemisestä ks. esim. Koistinen 1980, 227—229 sekä Vuori- nen 1979, 144—149; 164—166). Edellä jo to- dettiin OECD.n raportin esittelyn yhteydessä, että uusi tekniikka voi korvata kokonaan tai suuressa määrin tiettyjä ammattiryhmiä »in- formaatioammattien» piirissä. Tämä kehitys voidaan ulottaa koskemaan luonnollisesti myös kaikkia muita ammatteja, joihin liitty- viä työtehtäviä on mahdollista suorittaa te- hokkaammin ja vähemmin kustannuksin ko- neiden avulla. On todennäköistä, että työ- prosessien »informatisoitumisen» etenemis- vauhti vaihtelee eri tuotannonaloilla. Kavo- nius (1982, 114) mainitsee esimerkkinä paperi- ja metallurgiateollisuuden, jossa työvoiman rakenteen painopisteen siirtyminen korkeam- man teknisen koulutuksen saaneisiin veisi 20—30 vuotta, kun taas eräillä tietoliikenteen ja elektroniikan aloilla korkeasti koulutetun henkilöstön osuus oli ehtinyt kohota 1980- luvun taitteessa viiden vuoden aikana 5 %:sta yli 30 °/o:iin.
Polarisaatiokehitystä voidaan tarkastella myös koko yhteiskuntaa koskevana, sitomatta sitä vain kvalifikaatioiden polarisoitumiseen.
Esim. Veikko Ruohonen (1981, 18—19; 52—69) kysyy, voiko mm. ammattirakenteen alueella ilmenevä »horisontaalinen polarisaatio», ts.
Savolainen: »Informaatioammatit» . . . 43
äärilaitojen korostuminen hierarkisen järjes- telmän jonkin tason, kuten ammattiryhmän sisällä saada rinnalleen myös muita saman- tyyppisiä ilmenemismuotoja. Hän vastaa tä- hän kysymykseen myöntävästi ja viittaa eri- tyisesti kulttuurin ja vapaa-ajan alueella ta- pahtuvaan horisontaaliseen polarisaatioon, jonka ääripäinä ovat uuden informaatioteknii- kan (video ym.) kautta tulvivan kansainväli- sen viihteen passiiviset ja privatisoituneet kuluttajat ja toisaalta kansalaiset, jotka osaa- vat hyödyntää ko. tekniikkaa monipuolisesti omien tiedollisten potentiaaliensa stimuloimi- seksi ja taidollisten valmiuksiensa kehittämi- seksi. Polarisaatio voi ilmetä vertikaalisena, mikä liittyy yhteiskunnallisen vallankäytön kysymyksiin mm. siten, että informaatiotek- niikan laajentuva hyödyntäminen luo edelly- tyksiä hallitsijoiden ja hallittujen välisen etäi- syyden lisäämiseen. Teknokraattisella asian- tunti jaeliitillä (joka on palkattu enemmän tai vähemmän korporativistisen vallankäytön instrumentiksi) on käytettävissään laajat keskitetyt suunnittelujärjestelmät ja hallin- toa tukevat tietojärjestelmät, joiden kautta tarjoutuu käytettäväksi yhä tehokkaampia ja yksityiskohtaisempia, mutta aiempaa hieno- varaisempia yhteiskunnallisen kontrollin muotoja.
»Informaatioammattien» lisääntymisen jat- kuessa muiden ammattien kustannuksella on oletettavaa, että ammatit muuttuvat muodol- lisesti ottaen nykyistä homogeenisemmiksi, koska useissa työtehtävissä vaaditaan entistä enemmän informaation hankintaa, käsittelyä ja välittämistä. Tässä suhteessa on oireellista, että esim. Tilastokeskus (1983, 12) ei erottele enää vuoden 1980 ammatti- ja elinkeinotilas- toissaan palkansaajakategorian sisällä toi- mihenkilö tä ja työntekijöitä eli vanhaa rajanvetoa henkinen vs rumiillinen työ ei esitetä niin eksplisiittisenä kuin aiemmin.
Yksityiskohtaisempien tutkimustulosten puut- tuessa on tietysti ennenaikaista lähteä väit- tämään, että nimenomaan informaation käsit- telyn ja hyödyntämisen uusi ja aiempaa ko- rosteisempi rooli työtehtävien suorittamisessa olisi yksin se muuttuja tai primus motor, joka on saanut liikkeelle tämän ammattien saman- kaltaistumisprosessin muutenkin kuin muo- dollisessa mielessä. Joissakin pitkälle mene- vissä arvioissa (ks. esim. Schaff 1982) on vii- tattu siihen, että automaation (ja ylipäänsä informaatiotekniikan) laajentunut käyttöön- otto tulee murtamaan varsin laajalti perus- taa perinteisesti käsitetyltä työltä aineelli- sessa tuotannossa ja palveluelinkeinoissa,
44 Savolainen: »Informaatioammatit: Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984
mutta tämä kehitys ei silti merkitse inhimil- lisen toimeliaisuuden (tai automaation edus- taman »kuolleen työn» vastapoolina olevan)
»elävän työn» häviämistä. Automaatiokehi- tys luo tilaa yhä enemmän »inhimilliselle am- matille» (human occupation), jossa Schaffin mukaan voisivat tulla aivan uudella tavalla esiin toiminnan yleisinhimilliset ja luovat puolet, koska työ ei pelkistyisi enää raadan- naksi rahapalkan vuoksi ja lähinnä aineellis- ten hyödykkeiden hankkimisen välikappa- leeksi.
Tältä pohjalta on tietysti mahdollista ra- kennella Schaffin tavoin visioita tai utopioita, joissa ihmisille on annettu huomattavan pal- jon tuotantoon sitomatonta vapaa-aikaa niin, että heidän olisi mahdollista kehittää monin tavoin tiedollisia ja taidollisia valmiuksiaan opiskelemalla jatkuvasti kiintoisia asioita.
Tällainen jatkuva koulutuskasvu (continuous education) edustaisi Schaffin mukaan erään- laista »universaalin ammatin» muotoa ja mer- kitsisi käytännössä sitä, että perinteinen homo labor ans väistyy ja sen tilalle astuu homo studiosus, joka ei olisi kaikesta tiedon paljou- desta huolimatta menettänyt luovuuden eh- tona olevaa homo ludens -luonnettaan (ks.
Schaff, ibid., 349).
Schaffin pohdiskelu on kiintoisa, joskin sii- nä on sivuutettu lähes kokonaan mm. kysy- mykset, jotka liittyvät työn merkitykseen so- sialisaatioprosessin tärkeänä osatekijänä.
Homo studiosus tuntuisikin olevan suhteelli- sen individualistinen ja työllä ei olisi suurta- kaan merkitystä yhteiskunnallisen kiinnitty- misen tekijänä. Näihin ajatuksiin voidaan yh- distää myös monissa puheenvuoroissa viime aikoina esitettyjä arvioita työyhteiskunnan kriisistä (ks. esim. Kasvio 1983, 11—13).
Kyse olisi tältäkin osin työhön liittyvien arvostusten muuttumisesta sikäli, että hyvin- vointikapitalismin kaudella syntynyt ja kas- vanut »jälkimaterialistinen» sukupolvi ei enää arvosta työtä sillä tavoin kuin II maailman- sodan jälkeistä taloudellista kasvua ja kulu- tusyhteiskuntaa rakentanut »materialistinen»
sukupolvi. Jos sen arvomaailmassa oli vielä keskeisellä paikalla ahkeruus, yrittäjyys ja ylipäänsä jonkinlaisen »protestanttisen tai puritaanisen etiikan» sävyttämä uurastus, niin
»postmaterialistisen» sukupolven arvostuk- sissa kohoavat etualalle itsensä toteuttaminen sekä työssä että vapaa-aikana ja ylipäänsä työn ja vapaa-ajan perinteisten raja-aitojen madaltaminen. Tässä suunnassa olisikin ilmei- set hyvät etenemismahdollisuudet, mikäli uusi informaatiotekniikka luo edellytykset työnte-
koon pääasiassa kotoa käsin — tällöin olisi niin ikään mahdollista, että työ ja harrastuk- set voisivat yhtyä ainakin osittain tai tukea merkittävästi toisiaan. Tämän kehityksen ei tarvitsisi olla myöskään ristiriidassa Schaffin kaavaileman »universaalin ammatin» kans- sa, vaan voisi olla yksi askel kohti tämän uto- pian toteutumista.
Tämä pohdinnan myötä on edetty varsin kauas niistä Machlupin esittämistä näkemyk- sistä, joista lähdettiin liikkeelle. »Informaatio- ammatin käsitteellinen erittely on jäänyt Machlupin jälkeen yllättävän vähäiseksi; sitä vastoin innostusta on riittänyt »informaatio- ammattien» tilastointiin ja määrälliseen ar- vioimiseen. Käsitteellisen analyysin laimin- lyönnit ovat kostautuneet tilastollisen eritte- lyn puolella ja johtaneet siihen, että »infor- maatioammatti» ei ole nykymuodossaan eri- tyisen »informatiivinen» ja erottelukykyinen tilastollinen kategoria. Tilannetta ei voitane korjata paljoakaan, ellei informaation »tuot- tajia», »käsittelijöitä» jne. onnistuta luonneh- timaan sisällöllisemmin. Muodollisten jaotte- lujen käyttökelpoisuus väheneekin sitä mu- kaa kuin »informaatioammatillisten» osuus työvoimasta alkaa kohota jonnekin 80 °/o:n tie- noille, jota on pidetty todennäköisenä kehi- tyskulkuna mm. USArssa vuoden 2000 paik- keilla (ks. esim. Feingold 1984, 10).
»Informaatioammatti» on jossakin mielessä muotitermi, jota voidaan käyttää (tietoisesti tai piiloisesti) käsitteellisesti epämääräisen
»informaatioyhteiskunnan» legitiimisyyden parantamiseksi. »Informaatioammatin» käsit- teestä tulisi ilmeisesti informatiivisempi, jos siinä pystyttäisiin ottamaan huomioon nykyis- tä tarkemmin kyseisen ammattiryhmän eriy- tyneisyys mm. palkansaajan ominaisuudessa sekä ilmaisemaan, millä tavoin tai missä mie- lessä informaation hankinta, käsittely tai vä- littäminen liittyy työntekijän tuotannolliseen tai reproduktiiviseen toimintaan yhteiskun- nallisessa työnjaossa eikä niinkuin nyt siitä irtireväistynä »informaatiotyöläisenä» sinän- sä. Tästä problematiikastahan oli jo puhetta edellä Raimo Blomin analyysia esiteltäessä.
Tähän yhteyteen sopii lisätä vielä Mauri Kavoniuksen (1982, 115) tekemä oletus, joka koskee »informaatioammatteja» nimenomaan palkansaajaryhmien lohkoutumisen mielessä.
Hän huomauttaa, että mikäli korkeampaan koulutukseen hakeutuu nykyiseen tapaan yhä enemmän naisia, jotka etsiytyvät lähinnä hu- manistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille ja sitä kautta pääasiassa julkisen sektorin pal- velukseen sekä toisaalta sitä paremmin pai-
Kirjastotiede ja informatiikka 3 (2) — 1984 Savolainen: »Informaatioammatit» . . . 45 k a t t u y k s i t y i s e n s e k t o r i n t e k n i n e n j a k a u p a l -
l i n e n ala k ä y y h ä m i e l i v a l t a i s e m m a k s i , n i i n
» i n f o r m a a t i o a m m a t t e j a » l o h k o v a k s i t e k i j ä k s i m u o d o s t u u t ä l t ä osin m a t a l a p a l k k a - j a k o r - k e a p a l k k a - a l o j e n v ä l i n e n m u u r i . V a i k k a asia ei o l e k a a n t o d e l l i s u u d e s s a n ä i n y k s i o i k o i n e n k u i n K a v o n i u s sen e s i t t ä ä eli e t t ä h y v i n p a l - k a t t u j a » i n f o r m a a t i o a m m a t i l l i s i a » t ö i t ä olisi t a r j o l l a v a i n yksityisellä s e k t o r i l l a j a v a s t a a - v a s t i j u l k i s e n s e k t o r i n »informaatiotyöläiset»
s a i s i v a t t y y t y ä k a u t t a l i n j a n a l e m p i i n p a l k - koihin, n i i n t ä m ä o l e t t a m u s on o s a l t a a n a s e t - t a m a s s a p r o b l e m a a t t i s i k s i n ä k e m y k s e t , j o i d e n m u k a a n » i n f o r m a a t i o a m m a t t i e n » y l e i s t y m i - n e n m u o d o s t u i s i k u i n i t s e s t ä ä n » i n f o r m a a t i o - y h t e i s k u n t a a » t a i »jälkiteollista y h t e i s k u n t a a » i n t e g r o i v a k s i a v a i n t e k i j ä k s i j a »teollisen y h - t e i s k u n n a n » a i k a i s t e n k o n f l i k t i p e s ä k k e i d e n poistajaksi. » I n f o r m a a t i o a m m a t t i e n » k e h i t y s s a a t t a a j o h t a a p ä i n v a s t o i n siihen, e t t ä t ä h ä n s a a k k a l e g i t i i m e i n ä ja i t s e s t ä ä n selvinä p i d e t - t y j ä » i n f o r m a a t i o y h t e i s k u n t a » - k o n s e p t i o i t a on p a k k o k o n k r e t i s o i d a j a e h k ä a r v i o i d a k o - k o n a i s u u t e n a u u d e l l e e n . J o s n ä i n ei t e h d ä , niin on t a r j o l l a v a a r a , e t t ä » i n f o r m a a t i o a m - m a t i n » k ä y t t ö k e l p o i s u u s » i n f o r m a a t i o y h t e i s - k u n n a n » olemassaolon l e g i t i i m i s y y d e n osoitti- m e n a v ä h e n e e t a i k a i v a a s u o r a s t a a n p e r u s t a a a b s t r a k t i s t e n » i n f o r m a a t i o y h t e i s k u n t a » - s k e e - m o j e n alta.
Hyväksytty julkaistavaksi 9. 4. 1984
Lähteet
Bell, Daniel (1973), T h e Corning of P o s t - I n d u s t r i a l Society. A V e n t u r e in Social Forecasting. N e w Y o r k : Basic Books, 1973. 489 s. 4- liitt.
Bell, Daniel (1980), T h e Social F r a m e w o r k of t h e I n f o r m a t i o n Society. Teoksessa: T h e M i c r o - electronics Revolution. Ed. b y T o m F o r e s t e r . Oxford: Basil Blackwell, 1980, ss. 500—549.
Blom, R a i m o (1982), Class Theories a n d t h e Class S t r u c t u r e of F i n n i s h Society. Madison, W i s - consin: U n i v e r s i t y of Wisconsin, 1982. 85 s. + liitt. (University of Wisconsin. D e p a r t m e n t of Sociology. W o r k i n g P a p e r n : o 10).
Blom, R a i m o (1983), K e i t ä o v a t toimihenkilöt?
Teoksessa: T u t k i m u k s i a l u o k k a t e o r i a s t a . V e r - taileva l u o k k a r a k e n n e - j a l u o k k a t i e t o i s u u s t u t - k i m u s . T a m p e r e : T a m p e r e e n yliopisto, 1983, ss.
24—41. ( T a m p e r e e n yliopisto. Sosiologian j a s o - siaalipsykologian laitos. T y ö r a p o r t t e j a n : o B 2/1983).
D r u c k e r , P e t e r F. (1969), T h e A g e of Discontinuity.
Guidelines to O u r C h a n g i n g Society. L o n d o n : H e i n e m a n n , 1969. 369 s.
Feingold, S. N o r m a n (1984), E m e r g i n g C a r e e r s . Occupations for P o s t - I n d u s t r i a l Society. — F u t u r i s t 18 (1984), n : o 1, ss. 9—16.
Kasvio, A n t t i (1983), Työ j a e l ä m ä n t a p a . — S o - siaalinen a i k a k a u s k i r j a 1983: 2, ss. 8—13.
K a v o n i u s , M a u r i (1982), T y ö v o i m a k r i i s e i s t ä m a t - k a l l a i n f o r m a a t i o y h t e i s k u n t a a n . — K i r j a s t o - tiede j a i n f o r m a t i i k k a 1 (1982), n : o 5, ss. 112—
115.
Koistinen, P e r t t i (1980), T u o t a n t o t e k n o l o g i n e n k e - h i t y s j a t y ö v o i m a n kvalifikaatio. — Sosiologia 1980: 3, ss. 220—230.
K o m i t e a n m i e t i n t ö 1980: 55, liite 3. T e k n o l o g i a k o - m i t e a n m i e t i n t ö . Liite 3: T e k n i s e n k e h i t y k s e n
sosiaaliset v a i k u t u k s e t 1980-luvulla. T e k n o - l o g i a k o m i t e a n sosiaalisten v a i k u t u s t e n j a o s t o n a n a l y y s i v a i h e e n l o p p u r a p o r t t i . Helsinki 1980. 77 s.
Löppönen, P a a v o (1975), Tieteen t u t k i m u s - m u i s t i o . H e l s i n k i : S u o m e n A k a t e m i a , 1975. 212 s. + liitt.
M a c h l u p , F r i t z (1972), T h e P r o d u c t i o n a n d D i s t r i - b u t i o n of K n o w l e d g e in t h e U n i t e d S t a t e s . P r i n c e t o n : P r i n c e t o n U n i v e r s i t y P r e s s , 1972 (1. p . 1962). 416 s.
M a c h l u p F r i t z (1980), K n o w l e d g e : I t s Creation, D i s t r i b u t i o n a n d Economic Significance. Vol.
1: K n o w l e d g e a n d K n o w l e d g e P r o d u c t i o n . P r i n c e t o n : P r i n c e t o n U n i v e r s i t y P r e s s , 1980.
244 s. + liitt.
OECD (1981), I n f o r m a t i o n Activities, Electronics a n d T e l e c o m m u n i c a t i o n s Technologies: I m p a c t on E m p l o y m e n t G r o w t h a n d T r a d e . Vol. 1.
P a r i s : OECD, 1981 121 s. + liitt. (Information, C o m p u t e r a n d C o m m u n i c a t i o n s Policy (ICCP) Series n : o 6).
Ruohonen, V e i k k o (1981), Teknologinen k e h i t y s j a y h t e i s k u n t a . H e l s i n k i : Helsingin yliopisto, 1981.
79 s. (Helsingin yliopisto. Yleisen v a l t i o - o p i n laitos. T u t k i m u k s i a n : o B 14).
Savolainen, Reijo (1982), J ä l k i t e o l l i n e n y h t e i s k u n t a i n f o r m a a t i o y h t e i k u n t a n a . (Arvio t e o k s e s t a : Daniel Bell, T h e Coming of P o s t - I n d u s t r i a l Society. A V e n t u r e in Social Forecasting. N e w York 1973) — K i r j a s t o t i e d e j a i n f o r m a t i i k k a 1 (1982), n : o 5, ss. 123—128.
Schaff, A d a m (1982), Occupation v e r s u s Work.
Teoksessa: Microelectronics a n d Society. F o r B e t t e r or Worse. A R e p o r t to t h e Club of Rome.
Ed. by Giinter F r i e d r i c h s & A d a m Schaff. O x - ford: P e r g a m o n P r e s s , 1982, ss. 337—349.
T i l a s t o k e s k u s (1983), V ä e s t ö - j a a s u n t o l a s k e n t a 1980. Osa I B : A m m a t t i j a elinkeino; a m m a t i s s a toimiva väestö. H e l s i n k i : Tilastokeskus, 1983.
464 s. + liitt. (Suomen v i r a l l i n e n tilasto V I C : 106, osa I B).
Vuorinen, P e n t t i (1979), A u t o m a a t i o j a työvoima.
E s i t u t k i m u s a u t o m a a t i o n v a i k u t u k s i s t a työlli- s y y t e e n j a t y ö v o i m a r a k e n t e e s e e n . H e l s i n k i : (Suomen A k a t e m i a ) , 1979. 182 s.
