ARTIKKELIT
RAILI KAUPPI
Kirjastotiede ja filosofia
Kauppi, Raili, Kirjastotiede ja filosofia [Bibliothekswissenschaft und Philosophie]. Kirjastotiede ja informatiikka, 1 (3): 54—57, 1982.
Die philosophischen Probleme der Bibliothekswissenschaft gehören zur Wissenschaftsphilosophie oder zur Bibliotheksphilosophie. Die Bibliotheks- wissenschaft hat wissenschaftstheoretisch betrachtet einen interdisziplinären Charakter: sie hat u.a. einen soziologischen und einen historischen Teil, enthält aber auch etwa anthropologisch-pädagogische und kultur- und wissenschaftstheoretische Aspekte. Zentrale Probleme der Bibliotheks- philosophie betreffen die Bildungsaufgabe der Bibliothek und die Stellung des Buches und der Bibliothek in der Gesamtheit des Menschenlebens und der Kultur. Das Bildungsprogramm von Amos Comenius in »Pampaedia»
känn als ein Vorbild fiir die Aufgabe der Bibliothek angesehen werden.
Als Teildisziplin der Bibliothekswissenschaft sollte eine teils philosophische, teils empirische Bibliotheksanthropologie entwickelt werden, die sowohl der Bibliotheksplanung wie der praktischen Arbeit dienen wiirde.
Adresse: Institut fiir Mathematische Wissenschaften, Universität Tampere, Postfack 607, SF-33101 Tampere 10.
Kaikissa tieteissä on aina j o u d u t t u j a j o u - d u t a a n j a t k u v a s t i l u o n t e e l t a a n filosofisiin k y - symyksiin. On joskus esitetty ajatus, e t t ä filosofia, j o s t a erityistieteet s u u r e l t a osalta ovat e r o t t u n e e t , lopulta h a j a a n t u i s i e r i t y i s - tieteiksi. T ä m ä ajatus vastasi h y v i n rajoit- t u n u t t a k ä s i t y s t ä filosofian luonteesta. Vii- m e aikoina on kaikissa tieteissä, m a t e m a t i i - k a s t a sosiologiaan j a y r i t y k s e n t a l o u s t i e t e e - seen, ollut h a v a i t t a v i s s a selvä p y r k i m y s t i e - teen p e r u s e d e l l y t y s t e n j a - k ä s i t t e i d e n selvit- t ä m i s e e n . T ä m ä s u u n t a u s ilmenee k i r j a s t o - tieteen k o h d a l l a m m . H. E. Blissin k i r j a s t o - l u o k i t u k s e n p e r u s t e i t a koskevissa t u t k i m u k - sissa.
K i r j a s t o t i e t e e n y h t e y d e s s ä h e r ä ä v ä t filoso- fiset k y s y m y k s e t j a k a a n t u v a t k a h t e e n r y h - m ä ä n . Toiset ovat l u o n t e e l t a a n tieteenfilo- sofisia, toiset k o s k e v a t itse k i r j a s t o t o i m i n n a n filosofisia p e r u s t e i t a . J ä l k i m m ä i s i ä voi k u t - sua kirjastofilosofian a l a a n k u u l u v i k s i . K i r - jastofilosofiaan k u u l u u k i r j a s t o t o i m i n n a n p e - r u s t a n a olevien antropologisten, a r v o t e o r e e t - tisten j a e e t t i s t e n edellytysten t u t k i m u s , sa- moin t u t k i m u s , j o n k a k o h t e e n a ovat e s i t t ä v ä t m e r k i t j a symbolit j a niiden asema k u l t t u u - rissa. K i r j a s t o t i e t e e n tieteenfilosofiset k y s y - m y k s e t k o s k e v a t kirjastotieteen l u o n n e t t a tieteenä, sen teoreettisia p e r u s t e i t a j a sen m e -
todologiaa. V a i k e u k s i a t u o t t a a se, e t t ä k i r - jastotiede k ä s i t t ä ä m o n i a eri t u t k i m u s a l u e i t a j a l ä h e s t y m i s t a p o j a , joiden e r i t y i s l a a d u n h u o - m i o i m i n e n on t u t k i m u k s e n k a n n a l t a t ä r k e ä ä .
K i r j a s t o t i e t e e n l u o n t e e s t a esitetään s e u r a a - vassa v a i n m u u t a m i a h u o m a u t u k s i a .
Kirjastotiede on yhteiskuntatiede sikäli k u i n se t a r k a s t e l e e k i r j a s t o t o i m i n t a a ihmisen y h t e i s k u n n a l l i s e n t o i m i n n a n m u o t o n a . J a m e s T h o m p s o n esittää kirjastonhoidon e n s i m m ä i - senä p r i n s i i p p i n ä : Kirjastot ovat yhteisön l u o - mia.1 T ä m ä on k u i t e n k i n vain eräs k i r j a s t o - tieteen aspekti. Kirjastotiede on filosofis- antropologinen j a filosofis-pedagoginen tiede sikäli k u i n kirjaston t e h t ä v ä ä j a sen t o t e u t - t a m i s t a t a r k a s t e l l a a n ihmisen k a s v u n j a k e - h i t t y m i s e n sekä h ä n e n r a k e n t a m a n s a k u l t t u u - rin k a n n a l t a . Se on edelleen historiallinen tiede: m i k ä ä n i n h i m i l l i n e n y r i t y s ei ole y m - m ä r r e t t ä v i s s ä m u u t e n k u i n h i s t o r i a n s a j a k e - h i t y k s e n s ä valossa. Sikäli k u i n t u t k i m u s k o h - d i s t u u k o o t t a v a n k i r j a l l i s u u d e n sisältöön j a j ä r j e s t ä m i s e e n on kirjastotiede myös kulttuu- ri- ja tiedeteoreettinen tiede. N ä m ä n ä k ö k u l - m a t eivät vielä k u i t e n k a a n t y h j e n n ä k i r j a s - totieteen a l u e t t a . Kirjastonhoidollisten on-
1 James Thompson: A history of the principles of librarianship, London 1977.
Kirjastotiede ja informatiikka 1 (3) — 1982 Kauppi: Kirjastotiede ja filosofia 55 gelmien r a t k a i s e m i s e k s i j o u d u t a a n k ä y t t ä -
m ä ä n h y v ä k s i m m . tietojenkäsittelyoppia j a psykologista i h m i s t u n t e m u s t a .
Kirjastofilosofiassa on keskeisenä k y s y m y s kirjaston t e h t ä v ä s t ä . P y r i t t ä e s s ä sitä l u o n - n e h t i m a a n v o i d a a n o t t a a l ä h t ö k o h d a k s i esit- t ä v i e n m e r k k i e n — siten myös k i r j a n — ase- m a ihmisen k o k e m a s s a m a a i l m a s s a .
Symboleilla on k e s k e i n e n m e r k i t y s ihmisen lajityypillisen m a a i l m a n h a h m o t t u m i s e s s a . Symboli on h a v a i t t a v a m e r k k i , m e r k k i , j o k a on tässä j a nyt, m u t t a j o k a v i i t t a a j o h o n k i n m u u h u n , j o n k a ei t a r v i t s e olla tässä j a n y t . Symbolien k ä y t t ö j a y m m ä r t ä m i n e n on i h m i - selle ominaista; E r n s t Cassirerin m ä ä r i t e l m ä n m u k a a n i h m i n e n on animal symbolicum.2 E r i - tyisasemassa ovat kielelliset m e r k i t . Niillä on käsitteellinen m e r k i t y s , j a niitä voi sen vuoksi k ä y t t ä ä v i i t t a a m a a n myös sellaiseen, m i t ä ei ole k o s k a a n h a v a i t t u , fantasian l u o - m u k s i i n j a m a t e m a a t t i s e e n . Kieli m a h d o l l i s - t a a sen, e t t ä ihmisen m a a i l m a laajenee l ä h i - y m p ä r i s t ö s t ä yli h a v a i t u n j a yli h a v a i t t a v a n . Ihmiselle on olemassa kosmos j a käsitteelli- nen. P u h e t a i t o ihmiselle ominaisessa m u o - dossaan t e k e e jo mahdolliseksi käsitteellisen k o m m u n i k a a t i o n . R a t k a i s e v a m e r k i t y s k u l t - t u u r i n kehittymisessä on k u i t e n k i n k i r j o i t u s - taidon, erityisesti ä ä n n e k i r j o i t u k s e n s y n t y m i - sellä. Kirjoitus teki mahdolliseksi tiedon säi- l y t t ä m i s e n j a k a s v u n tavalla, j o k a ei sitä e n - n e n ollut ajateltavissa. Kirjoitustaidon m u - k a n a s y n t y i kirja, j a k u n kirjoja oli a l e t t u t e h d ä , n i i t ä p i a n koottiin kirjastoiksi.
K i r j a t t e k i v ä t mahdolliseksi tiedon k o k o a - misen j a k e h i t t ä m i s e n . I h m i n e n tavoittelee l u o n t o n s a p a k o s t a tietoa j a p y r k i i m u o d o s t a - m a a n t ä m ä n pohjalla k o k o n a i s k u v a a m a a i l - m a s t a . T ä t ä m a a i l m a n k u v a a j o u d u t a a n aina u u d e l l e e n k o r j a a m a a n j a t a r k i s t a m a a n . Se on myös olennaisesti filosofinen asia, koska se t o t a a l i s u u s i h a n t e e s s a a n y l i t t ä ä e r i t y i s t i e - teiden rajat.
M u t t a kirjoihin j a kirjastoihin ei koota v a i n tietoja. E n n e n t i e d e t t ä j a vailla j y r k k ä ä r a - j a a siihen n ä h d e n oli m y y t t i : esikuvallisia symbolisia muotoja, j o t k a v i i t t a a v a t j o h o n k i n ihmiselle t ä r k e ä ä n , usein p y h ä ä n tai e p ä p y - h ä ä n . E i k ä m y y t t i ole s u i n k a a n m e n e t t ä n y t m e r k i t y s t ä ä n ihmiselle tieteen k e h i t t y e s s ä j a k e h i t t y e s s ä ä n aina u u d e l l e e n t ö r m ä t e s s ä t u n - t e m a t t o m a n rajoihin. M y y t t i on myös l ä h e l - lä kirjallisuuden j a yleensä t a i t e e n luomia esikuvallisia tai m u u t e n m e r k i t s e v i ä m u o t o -
2 Ernst Cassirer: An essay on man, New Haven 1944.
3 Johann Amos Comenius: Pampaedia. Latei-
ja. K i r j a s t o n t e h t ä v ä n ä ei siten ole v a i n t i e - don k o k o a m i n e n , s ä i l y t t ä m i n e n j a l e v i t t ä m i - nen. Sen t e h t ä v i i n k u u l u u k u l t t u u r i n k a i k - kien puolien viljely.
I h m i n e n k a s v a a ihmiseksi symbolien v ä l i t - tämissä suhteissa, joiden j ä s e n i n ä esiintyy toisia ihmisiä j a k a i k k e a m a a i l m a a n k u u l u - vaa. Kirjoista e t s i t ä ä n tietoja, m u t t a m y ö s - k i n e l ä m ä n t a i t o a j a e l ä m ä n ideaaleja. L u e - t u i m p i i n kirjoihin o v a t aina k u u l u n e e t eri u s - kontojen p y h ä t k i r j a t j a filosofien klassiset elämänohjeet. I h m i n e n etsii edelleen o m a a k u v a a n s a j a m a a i l m a n s a k u v a a m y y t e i s t ä j a taiteesta. Niistä voi t a v o i t t a a sekä t o t e u t u - n e i t a e t t ä t o t e u t u m a t t o m i a m a h d o l l i s u u k s i a . Kirjastoilla on t ä r k e ä t e h t ä v ä tässä k a s v a m i s - prosessissa, m i k ä l i se p y s t y y t ä m ä n t e h t ä v ä n s u o r i t t a m a a n .
Tässä y h t e y d e s s ä voi e r ä ä n l a i s e n a i d e a a l i n a p a l a u t t a a mieleen A m o s C o m e n i u k s e n yleisen sivistysohjelman, j o n k a h ä n esittää teokses- s a a n Pampaedia.3 Siinä i l m e n e e b a r o k k i a j a t - telulle ominaisessa muodossa k o k o n a i s n ä k e - m y s ihmisen k e h i t y k s e s t ä ihmisenä. Pam- paedia-teoksen t a r k o i t u k s e n a on osoittaa, e t t ä on v ä l t t ä m ä t ö n t ä , m a h d o l l i s t a j a h e l p p o a o p e t t a a kaikille ihmisille k a i k k i k a i k i n p u o l i - sesti (ut homines doceantur omnes omnia omnino). T ä m ä m e r k i t s e e sitä, e t t ä k a i k k i ihmiset k a n s a s t a , s ä ä d y s t ä j a p e r h e e s t ä r i i p - p u m a t t a olisi j o h d a t e t t a v a k o h t i i h m i s l u o n - non t ä y d e l l i s t y m i s t ä . K a i k e n o p e t t a m i n e n m e r k i t s i k a i k e n t ä m ä n p ä ä m ä ä r ä n k a n n a l t a v ä l t t ä m ä t t ö m ä n o p e t t a m i s t a . K y s y m y k s e s s ä oli k o k o n a i s u u t e e n k o h d i s t u v a viisaus (Pan- sophia).
Comenius ajattelee, e t t ä koko m a a i l m a on ihmissuvulle koulu, j a e t t ä s a m a l l a t a v a l l a koko e l ä m ä on jokaiselle yksilölle koulu, j o s - sa k u h u n k i n e l ä m ä n v a i h e e s e e n k u u l u u j o u k - ko o p i t t a v i a asioita. E n s i m m ä i n e n v a i h e on s y n t y m ä ä e d e l t ä v ä n ajan k o u l u (schola geniturae), v i i m e i n e n k u o l e m a n k o u l u (schola mortis).
K o u l u e d e l l y t t ä ä kirjoja; Comenius esittää k i r j a l l i s u u d e n k e h i t t ä m i s o h j e l m a n , j o k a k ä y n i m e l l ä pambiblia. H ä n ei edellytä, e t t ä y k - silön olisi l u e t t a v a paljon kirjoja. O l e n n a i - sia kirjoja on k o l m e : m a a i l m a y m p ä r i l l ä m m e , j ä r k i i t s e s s ä m m e j a j u m a l a l l i n e n ilmoitus.
M u i d e n t a r p e e l l i s t e n kirjojen t e h t ä v ä n ä on ohjata n ä i d e n y m m ä r t ä m i s e e n . C o m e n i u k s e n kirjallisuusohjelman m ä ä r ä ä v i ä p e r i a a t t e i t a ovat pampaedia j a pansophia. P e r i a a t t e i s i i n nischer Text und deutsche Ubersetzung. Heraus- gegeben von D. Tschizewskij/et ai./Heidelberg 1960.
56 Kauppi: Kirjastotiede ja filosofia Kirjastotiede ja informatiikka 1 (3) — 1982
kuuluvat lisäksi panorthosia, jonka mukaan
kirjojen tulee auttaa elämän korjaamisessa ja parantamisessa, ja panglottia, kirjojen käännettävyys kaikille kielille.
Tarpeellisia kirjoja olisivat tämän mukai- sesti kaikkien eri kielten sanakirjat ja kieli- opit. Comenius esittää luettelon teoksista, jotka olisi laadittava. Tähän kuuluu mm.
Pancosmographia, joka sisältäisi taivaan ja maan kartat, Panhistoria ja lopulta myös
Catalogus Ignorantiarum generis humani eliluettelo asioista, joita ihmissuku ei tiedä.
Pampaedia oli Comeniukselle koko ihmis- suvun universaalinen kulttuuri (totius Hu-
manae Gentis Cultura Universalis). Tässähän on hahmotellut ohjelmaa, joka yleisyy- dessään on filosofinen ja joka on olennaisessa yhteydessä kirjaston sivistystehtävän kanssa.
Kirjaston kirjavalikoiman yleisimpänä oh- jenuorana ovat ne sivistykselliset periaatteet, jotka sisältyvät Pampaediaan. Erilaiset yh- teiskunnalliset ja käytännölliset näkökohdat on näiden lisäksi käytännössä otettava huo- mioon. Ideaalitapauksessa kirjakokoelma on kokonaisuutena omiaan avaamaan näköaloja kulttuurin kokonaisuuteen.
Tässä on tärkeä merkitys kirjaston syste- matiikalla, jonka suhdetta filosofiaan on usein korostettu. On toisinaan ajateltu, että kirjakokoelma systemaattisen järjestyksensä perusteella voisi antaa kuvan kulttuurista kokonaisuutena tai jopa olevan kokonaisuu- desta. Tämän vuoksi on syytä esittää muu- tama huomautus kirjallisuuden luokituksen ja filosofian komplisoidusta suhteesta.
Eräänä lähtökohtana kirjallisuuden luoki- tusta laadittaessa on yleensä ollut käsitys tie- teiden järjestelmästä, joka on luonteeltaan fi- losofinen asia. Sen pohjana on käsitys ole- van järjestyksestä. Mutta kaikkea olevaa, kuului se sitten reaaliseen maailmaan tai kä- sitteellis-matemaattisen alueelle, voi tieteissä lähestyä eri tavoilla, jotka riippuvat mm. kä- sitteenmuodostuksesta, metodeista, tavoitteis- ta ja tiedonintresseistä. Tieteiden järjestel- mä voidaan hahmottaa eri tavoilla riippuen eri näkökohtien painotuksesta. Se riippuu edelleen saavutetusta tiedon tasosta ja muut- tuu tämän mukana. Kirjojen järjestys kir- jastossa taas ei ole helposti muutettavissa.
Sen eräänä tarkoituksena on helpottaa kirjo- jen käyttöä ja löydettävyyttä. Tämän vuoksi on tieteiden filosofisen järjestelmän lisäksi otettava huomioon myös akateeminen ja muu- kin traditio, joka ilmenee mm. tiedekunta- jaossa ja oppiaineiden ryhmityksessä.
Kulttuurin kokonaisuuteen kuuluu tieteen
lisäksi mm. taiteen alueelle luokiteltava kir- jallisuus ja muu materiaali ja paljon elämän käytännön kannalta tarpeellista aineistoa. On vielä ongelmallisempaa rakentaa kulttuurin kokonaisuuden yhtenäistä systematiikkaa kuin tieteiden järjestelmää. Eikä tällainen systeemi missään tapauksessa olisi lineaari- nen, kuten kirjojen järjestys kirjastossa. Si- tähän ei ole edes tieteiden systeemi, kuten esim. H. E. Bliss ja S. R. Ranganathan ovat osoittaneet. Siksi kirjojen järjestetty koko- naisuus kirjastossa voi avata näköaloja kult- tuurin kokonaisuuteen sellaisena, miksi se on kehittynyt, mutta ei antaa siitä adekvaattia kuvaa.
Kirjastossa tehtävää työtä voi tarkastella Comeniuksen kasvatusohjelman valossa. Kir- jastotyön keskeisenä kohteena on ihminen.
Tavoitteena on ihmisen potentiaalisten mah- dollisuuksien aktuaalistaminen. Tästä on vii- me kädessä kysymys silloin kun puhu- taan kirjakokoelman käyttöön saattamisesta.
Thompsonin mukaan kirjastonhoitaja on kas- vattaja. Hän esittää edelleen kirjastonhoidon neljäntenä prinsiippinä »Kirjastot ovat val- lan keskuksia». Tässä yhteydessä hän sitee- raa Francis Baconin tunnettua lausumaa Nam
et ipsa scientia potestas est. Kirjastossa tä-mä valta ei kuitenkaan ole poliittista eikä teknistä. Kirjastonhoitajalla ja kirjastossa olevalla kirjallisuudella on mahdollisuus vai- kuttaa ihmisen kehitykseen. Tältä kannalta katsoen kirjastonhoitajalle on tärkeä muodos- taa itselleen kuva ihmisen henkisen kasvun mahdollisuuksista ja kehityksen suunnasta kohti kasvavaa ihmistymistä. Kirjastofiloso- fian kannalta ihmisen kehitys on päämäärä, jolla on itsearvo; kirjat ovat tämän kehityk- sen välineitä.
Tämä ei merkitse sitä, että kirjastonhoitaja voisi suhtautua kirjastonkäyttäjään omaksu- miensa henkilökohtaisten arvostusten mukai- sesti. Jokainen yksilö kehittyy omien mah- dollisuuksiensa puitteissa; hänellä on omat päämääränsä ja omat kasvun mittapuunsa.
Kasvattajan roolin eksplisiittinen omaksumi- nen on tunnetusti tehokas tapa karkoittaa asiakas kirjastosta.
Kirjasto voi antaa ensi sijassa herätteitä ja
virikkeitä. Näitä saa kirjastonkäyttäjä jo
kirjavalikoimaan tutustumalla; kirjastonhoi-
taja voi täydennykseksi esitellä ja panna
näytteille kirjallisuutta sekä antaa sitä kos-
kevaa informaatiota. Erityisen hedelmällisiä
saattavat olla kirjaston aktiiviset työmuodot,
kerhotoiminta, esitelmät, näyttelyt ja konser-
tit, mikäli näiden järjestämiseen on mahdol-
lisuuksia.
Kirjastotiede ja informatiikka 1 (3) — 1982 Kauppi: Kirjastotiede ja filosofia 57 Kirjastonhoitaja voi myöskin a n t a a h e n k i s -
tä t u k e a sitä tarvitseville j a k a i p a a v i l l e k i r - j a s t o n k ä y t t ä j i l l e . Yleinen mielipide j a y m p ä - ristö eivät vielä n y k y ä ä n aina s u h t a u d u s u o - peasti yksilöihin, j o t k a opiskelevat j a k e h i t - t ä v ä t itseään, v a r s i n k i n jos se t a p a h t u u v a i l - la ammatillisia p ä ä m ä ä r i ä . P o i k k e a v u u t e e n on t a i p u m u s s u h t a u t u a negatiivisesti. H e n k i - sen t u e n t a r v e on ilmeinen erilaisissa laitos- kirjastoissa; itseään k e h i t t ä v ä i h m i n e n k a i p a a yleensä a i n a k i n h y v ä k s y m i s t ä p y r k i m y k s i l - leen.
T ä m ä k i r j a s t o t o i m i n n a n alue on v a i k e a ja sen k o h d a l l a kaivattaisiin t u t k i m u k s e n k e h i t - tämistä. Olisi t a r p e e n k e h i t t ä ä kirjastotieteen
