Tekstivastine videoon Etiikka ja kohtaaminen sähköisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa:
Keskustelijoina Birgitta Lehto (H1) ja Taija Nöjd (H2) Saimaan ammattikorkeakoulusta (v. 2020 LAB-ammattikorkeakoulu). Tekstivastineessa on poistettu tarpeettomia täytesanoja ja korjattu joitakin puhekielisiä ilmauksia, esimerkiksi oo ole.
H1: Mä olen Birgitta Lehto, Saimaan ammattikorkeakoulun hoitotyön lehtori.
H2: Nöjdin Taija, Saimaan ammattikorkeakoulusta kanssa, ja sosiaalialan lehtori. Tänään me jutellaan Birgitan kanssa etiikasta ja kohtaamisista sähköisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
H1: Juuri näin. Ja sitten näistä verkkovälitteisistä kohtaamisista on esimerkkinä terveydenhuollosta esimerkiksi nämä sähköiset potilastiedot potilaiden käytössä, että jokainen voi katsoa omia tietojaan, kuin myös etävastaanotot ja omahoidon verkkovälitteiset palvelut.
H2: Joo, ihan totta, yhtä lailla meillä sosiaalihuollossa on sähköistä asiointia, neuvontaa, kohtaamisia verkon kautta. Voi olla videoyhteyttä kotiin vaikka kotihoidossa, ja kokeiluluontoista toimintaa, esimerkiksi
vertaisryhmiä verkossa. Ihan uusi juttu nämä sähköiset sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole, ja etiikankin näkökulmasta esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE ja
valtiovarainministeriön Digi arkeen –neuvottelukunta on ottanut näihin kantaa.
H1: Kyllä. Ja sitten on nämä ammattilaisten erilaiset eettiset ohjeet, joita voidaan myös soveltaa näiden verkko- ja etäpalvelujen käytössä.
H2: Joo. Ja sellaisia lähtökohtia, mitä näille sähköisille palveluille on annettu on se, että asiakkailla on itsemääräämisoikeus, eli täytyy olla eli täytyy olla valinnanvapaus fyysisen ja sähköisen asioinnin tai palvelun välillä.
H1: Kyllä. Ja sit on tärkeää, että ne palvelut olisi yhdenvertaisia ja kaikkien saatavilla, ettei syrjäytettäisi ketään. Tasapuolisuus.
H2: Totta. Ja asiakkailla on oikeus tarvita tukea näiden sähköisten palvelujen käytössä. Mutta toisaalta digitaidot on uusia kansalaistaitoja, ja siksi niitä on tärkeää kaikkien oppia.
H1: Kyllä. Ja sitten on tärkeää se, että asiakkaan kokemus palvelun käytöstä on semmoinen myönteinen, että se kantaa jatkossakin eteenpäin, ja sit tulee paremmin sellainen luottamuksellinen suhde, ja se on miellyttävää, käyttö.
H2: Totta. Ja jos ajatellaan sähköisten sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua, niin kyllähän just saavutettavuus, helppokäyttöisyys ja esteettömyys myös siellä verkossa on sellaisia laatu- ja myös eettisiä tekijöitä.
H1: Kyllä. Ja sitten on aina se elämää helpottava ja elämänlaatua kohentava vaikutus. Ettei tarvitse pienen asian takia matkustaa pitkälle.
H2: Totta, se on tärkeä juttu. Kyllähän teknologia, sähköiset palvelut tuo myös etuja.
H1: Kyllä. Esimerkiksi palvelut on lisääntyneet, niitten saatavuus, ja sitten ne ovat paremmin saavutettavissa.
H2: Totta. Ja kyllä sosiaalihuollon ammattilaisena ajattelen, että voihan se olla, että sähköiset palvelut saattaa myös madaltaa kynnystä yhteydenottoon, siten parantaa avun saatavuutta, tai nopeuttaa sen
saatavuutta. Ja jos ajatellaan tietoturvaa, yksityisyyttä, jotka on eettisestä näkökulmasta tärkeitä, niin sähköinen tunnistautuminen on iso mahdollisuus.
H2: Haasteita, paitsi etuja sähköiset palvelut tuo myös haasteita. Sitä olen miettinyt, annetaanko me verkossa ikään kuin vääränlainen illuusio siitä, että me oltaisiin aina tavoitettavissa 24/7.
H1: Kyllä. Ja onko meillä oikeastaan ymmärrystä siitä, miten verkko ja tietotekniikka vaikuttaa ihmisten elämään ja sosiaalisiin suhteisiin. Ja muuttuuko se potilaan tai asiakkaan asiakassuhde kun se tapahtuu verkossa. Viedään tavallaan kohtaaminen livenä siitä elämästä pois, että rajoittaako se sitten?
H2: Etiikan näkökulmasta se on aika iso kysymys, kyllä. Mä olen miettinyt myös sitä, voiko tilanteen arviointi verkossa olla haaste. Pystytäänkö me esimerkiksi tekemään etiikan näkökulmasta hyvä ja huolellinen palvelutarpeen arviointi verkkovälitteisesti?
H1: Juuri näin. Ja sitten ihan mahdollisuus tulla väärinymmärretyksi, jos tekstiviestillä lähetetään näitä asioita, tai sähköposti, niin se voidaan tulkita aivan eri tavalla kuin se asiakas on halunnut.
H2: Ihan totta. Jos ajatellaan sitä, että me halutaan tehdä eettisesti kestäviä kohtaamisia verkossa, niin mä ajattelen että se lähtee siitä että me esittäydytään, selkeästi kerrotaan ketä me ollaan siellä verkossa.
H1: Kyllä. Ja sitten valinnanvapauden turvaaminen. Suhteen muodostumisen kannalta on pohdittava siinä asiakassuhteessa, että missä vaiheessa prosessia, tai hoito- tai asiakassuhdetta, sitä verkkoa voidaan käyttää hyödyksi. Joskus on ehkä parempi tavata asiakas ihan livenäkin.
H2: Joo, kuten ollaan juteltu nämä sähköiset kohtaamiset ei saa olla ainut vaihtoehto. Ne ei tosiaan saa korvata niitä kasvokkaisia sosiaalisia kontakteja.
Tässä on oikeastaan ne eväät, mitä me tänään Birgitan kanssa mietittiin.
CC BY-SA 4.0 Birgitta Lehto ja Taija Nöjd, LAB-ammattikorkeakoulu Sote-Peda 24/ 7 –hankkeessa tuotettua materiaalia
