Hankintaosaaminen julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa
Tuomas Hujala Pro gradu -tutkielma
Sosiaali- ja terveyshallintotiede Itä-Suomen yliopisto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen lai- tos
marraskuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, sosiaali- ja terveyshallintotiede
HUJALA, TUOMAS: Hankintaosaaminen julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa Pro gradu -tutkielma, 58 sivua, 3 liitettä (5 sivua)
Tutkielman ohjaajat: Professori Vuokko Niiranen Professori Jari Vuori
marraskuu 2018_________________________________________________________
hankintaosaaminen, julkiset hankinnat, sosiaali- ja terveyspalvelut
Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain yli 20 miljardia euroa. Hankintalailla pyritään turvaamaan hankintojen tarkoituksenmukaisuus ja verovarojen tehokas käyttö. Hankinta- laki on kohdannut vuosikymmenien aikana muutoksia muutamaan kertaan, jolloin muu- toksilla on ollut vaikutuksia myös sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintoihin. Poliittisen ympäristön sekä substanssin toimintaympäristön muutos sekä hankintamenettelyjen laa- jempi käyttö sosiaali- ja terveyspalveluissa aiheuttaa myös uusia osaamistarpeita hankin- toihin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata, millaista osaamista tarvitaan julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa.
Tutkimus on toteutettu osana COPE -hankkeen johtamista ja päätöksentekoa tutkivaa osa- hanketta, työpaketti 5:sta. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin teemahaastatte- luna. Tutkimuksen kohderyhmänä (n=6) ovat julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuot- tavien organisaatioiden hankinnoissa mukana olevia henkilöitä. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällön analyysin keinoin.
Tutkimustulosten mukaan hankintaosaaminen voidaan jakaa viiteen erilaiseen osaamisen osa-alueeseen: liiketoimintaosaaminen, toimitusverkoston hallinta, henkilökohtaiset tie- dot ja taidot, substanssiosaaminen sekä hankinnan tukitoimet. Haastateltavien mukaan erityisesti henkilökohtaiset tiedot ja taidot sekä substanssiosaaminen olivat osaamisen nä- kökulmasta kaikkein keskeisin osaamisen osa-alue. Henkilökohtaisiin tietoihin ja taitoi- hin liittyvä yhteistyöosaaminen sekä substanssiosaaminen nousi tutkimuksessa keskei- siksi osaamistekijöiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintakontekstissa.
Hankintaosaaminen on tutkimustulosten mukaan laajakäsite ja osaamistarpeet muuttuvat toimintaympäristön murroksessa. Innovatiivisten hankintojen lisääntyessä organisaatioi- den on panostettava myös hankintaosaamiseen ja sen osaamistarpeiden muutokseen.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies
Department of Health and Social Management, Social and Health Management Sci- ences
HUJALA, TUOMAS: Public Procurement Expertise in Social and Health Care Master's thesis, 58 pages, 3 appendices (5 pages)
Thesis Supervisors: Professor Vuokko Niiranen Professor Jari Vuori
November 2018_____________________________________________________
procurement expertise, public procurement, social- and health services
Each year public procurement is used for more than 20 billion euros. The purpose of the procurement law is to ensure the appropriateness of procurement and the efficient use of tax resources. The procurement law has encountered a number of changes over the dec- ades, which has also had implications for the procurement of social and health services.
The change in the policy environment as well as the substantive environment and the wider use of procurement procedures in social and health services also create new skills needs for procurement. The aim of this study is to describe what kind of expertise is needed in public social and health care procurement.
The research has been carried out as part of the COPE-project, management and decision- making sub-project, work package 5. The research has been carried out by qualitative methods on a theme interview. The research target group (n = 6) is the people involved in the procurement of public social and health services organizations. The material has been analyzed using abductive content analysis.
According to the research results, the procurement expertise can be divided into five dif- ferent areas of competence: business competence, supply network management, personal knowledge and skills, substance expertise and procurement support activities. According to the interviewees, especially the personal knowledge and skills were, from the point of view of competence, the most important component of expertise. Knowledge and skills related to personal knowledge and skills as well as substance expertise became a key competence factor in research in the context of social and health care.
According to research results, the procurement expertise means that the broad concept and skills needs change in the transition of the operating environment. As innovative pro- curement increases, organizations need to focus on procurement expertise and change of expertise.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 6
1.1 Julkisten hankintojen taustaa Suomessa ... 6
1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset ... 8
1.3 Tutkimuksen rakenne ... 9
2 OSAAMINEN JA JULKISET SOTE-HANKINNAT ... 10
2.1 Osaaminen ... 10
2.2 Lähestyminen hankintaosaamiseen ... 11
2.3 Julkisten hankintojen hankintamenettely sosiaali- ja terveyspalveluissa 15 2.4 Sosiaali- ja terveyspalvelut julkisten hankintojen toimintaympäristönä 19 3 TUTKIMUKSEN METODOLOGIA ... 24
3.1 Tutkimuksen lähtökohdat ... 24
3.2 Tutkimuksen kohde ja aineiston hankinta ... 26
3.3 Aineiston käsittely ja analyysi ... 28
4 TUTKIMUKSEN TULOKSET ... 38
4.1 Tarjouskilpailun valmistelun erityispiirteet sosiaali- ja terveyspalveluissa osaamisen näkökulmasta ... 38
4.2 Tarjouskilpailua edistävät osaamistekijät sosiaali- ja terveyspalveluissa 41 4.2.1 Henkilökohtaiset tiedot ja taidot ... 41
4.2.2 Substanssiosaaminen ... 43
4.2.3 Toimitusverkoston hallinta ... 44
4.2.4 Hankinnan tukitoimet ... 45
4.2.5 Liiketoimintaosaaminen ... 46
4.3 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista ... 48
5 POHDINTA JA TULOSTEN TARKASTELU ... 49
5.1 Eettisyys ja tutkimuksen luotettavuuden arviointi ... 49
5.2 Keskeiset tutkimustulokset ... 53
LÄHTEET ... 60
KUVIOT KUVIO 1 Hankintaosaaminen... 13
KUVIO 2 Avoin menettely ... 17
KUVIO 3 Hankintaprosessi ... 21
KUVIO 4 Hermeneuttinen kehä ... 26
KUVIO 5 Aineiston analyysi ... 29
KUVIO 6 Hyvä tieteellinen käytäntö ... 49
KUVIO 7 Tutkimuksen luotettavuuden arvioinnin kokonaisuus ... 52
KUVIO 8 Hankintaosaaminen julkisissa SOTE-hankinnoissa ... 54
KUVIO 9 Yhteistyöosaaminen ... 55
TAULUKOT TAULUKKO 1 Hankintaosaamisen yksilöllisiä ominaisuuksia ... 14
TAULUKKO 2 Kuvaus aineiston analyysistä: ensimmäinen alatutkimuskysymys ... 33
TAULUKKO 3 Kuvaus aineiston analyysistä: toinen alatutkimuskysymys ... 35
LIITTEET
Liite 1. Markkinaoikeuden sote-palvelut / Ratkaisut
Liite 2. Tiivistelmä yleisimmistä hankintalain mukaisista sote-palveluista Liite 3. Teemahaastattelurunko
1 JOHDANTO
1.1 Julkisten hankintojen taustaa Suomessa
Euroopan Unioni (EU) on ohjannut direktiiveillä hankintamenettelyä perustamissopi- muksena jälkeen sen jäsenvaltioissa. Direktiivien tavoitteena on alusta asti ollut tavaroi- den vapaan liikkuvuuden, palvelujen tarjoamisvapauden sekä sijoittumisvapauden tur- vaaminen. (HE 108/2016, 15.) Suomessa ensimmäinen hankintalaki tuli voimaan vuonna 1994, jolloin solmittiin myös Euroopan talousalueen (ETA) perustamissopimus. Suomen ensimmäinen hankintalaki pohjasi pykälänsä Euroopan Yhteisön (EY) perustamissopi- muksen direktiiveihin. EU-tason hankintadirektiivien uudistamisen myötä myös kansal- lista hankintalakia on uudistettu kahteen otteeseen, ensin vuonna 2007 ja nykyinen laki tuli voimaan 1.1.2017. (Oksanen 2010, 7.)
Hankintalain tarkistamisen tavoitteena on ollut taloudellisen kilpailun edistäminen lä- pinäkyvästi ja kustannustehokkaiden julkisten hankintojen edistäminen (Alkio & Wik 2004, 810). Julkisten hankintojen tehokkuus lainsäädännön uudistamisesta huolimatta ei ole samalla tasolla kuin yksityissektorin hankinnat. Esimerkiksi kunnissa palveluita on tuotettu itsenäisesti yksityisen sektorin täydentäessä palveluvalikoimaa, vaikka aidolla kilpailutuksella kuntien ja muiden julkisen sektorin toimijoiden olisi mahdollisuus järjes- tää palvelunsa niin, että palvelutuotanto voisi olla tehokkaammin järjestetty ulkoistami- sen seurauksena. (Järvi 2018; Sillanpää & Ålander 2006, 28.)
Vuonna 2016 Suomessa jätettiin 18 000 hankintailmoitusta, joiden arvo oli yhteensä 24 miljardia euroa. Palveluiden osuus kaikista julkisista hankinnoista on prosentuaalisesti reilut 40 prosenttia. (HILMA 2016.) Markkinaoikeuden ratkaisujen perusteella (Liite 1) hankintalain (L 1397/2016) menettelyvirheet tuottavat hankintayksiköiden omistajille oi- keusprosessikuluja. Toisekseen oikeusprosessit hidastavat kilpailutuksen aikataulua, jol- loin haluttua tuotetta tai palvelua ei välttämättä saada käyttöön silloin kun se olisi orga- nisaation näkökulmasta tarvittava, tai jopa välttämätön. On todettu, että tarjouspyynnön laatimisen virheet ovat toiseksi yleisin syy hankinnan riitauttamisessa markkinaoikeu- teen. Erityisesti vertailuperusteiden selkeässä laadinnassa ja tarjoajien soveltuvuusperus- teita hahmoteltaessa on havaittu puutteita. (Kiviniemi 2011, 5-11.) Markkinaoikeuteen
päätyminen ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti hankinnan heikkoa valmistelua. Han- kintaosaamiseen puutteesta voidaan puhua silloin, kun hankinta epäonnistuu, jossain sille ominaisen elämänkaaren vaiheessa (esim. Valkama ym. 2008; Kiviniemi 2011), palvelu- jen uudelleen organisoinnin tarpeen havaitsemisesta aina palveluiden valvonnan vaihee- seen. Tämä tutkimus kohdistuu sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintaosaamiseen.
Hankintojen yksinkertaistettu menetelmäkaava on 1.) tarpeen määrittely, 2.) hankinta ja lopulta 3.) tuotteen arviointi. Tuotteen arvioinnin pohjalta palvelun käyttäjä on usein tyy- tyväinen hankintaan. (Iloranta & Pajunen-Muhonen 2012, 17.) Yksilöiden osaaminen nä- kyy hyvin yksityisten yritysten hankinnoissa. Julkisten hankintojen kontekstissa organi- saatioiden epäonnistuminen ja hankinnan päätyminen markkinaoikeuden arvioitavaksi on todettu olevan yleisempää. Hankintalaki asettaa kilpailutukseen osaamisvaatimuksia, mutta tarvitaan kiistattomasti myös lisää hankintaosaamista julkiselle sektorille, jotta jul- kiset hankinnat muuttuvat vaikuttaviksi ja mahdollistavat julkisen rahan kustannustehok- kaan käytön. (Väänänen 2017; Kiviniemi 2011.)
Hallituksen valmisteilla olevalla maakuntauudistuksella pyritään osaltaan vaikuttamaan siihen, että hankintaosaaminen vahvistuu entisestään sosiaali- ja terveyspalveluissa. On arvioitu, että maakuntien hankintaosaaminen vahvistuu, jos vajaasta 300 kunnasta siirry- tään 18 maakunnan malliin, jolloin tieto ja osaaminen keskittyvät sekä kehittäminen hel- pottuvat, kun maakunnat toimivat yhtenäisemmin ja ammattitaitoisemmin. (STM 2016.) Tulevan reformin vaikutusarvioinnissa maakuntien perustehtävän, palveluiden järjestä- misen, näkökulmasta hankinnat ovat keskeinen strateginen tekijä, jota tulee kehittää muun muassa hankintaosaamisen näkökulmasta (Alueuudistus 2016).
Tutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys ja ajankohtaisuus nousevat esiin ensinnäkin uu- den hankintalain lähtökohdista. Hankintalain uudistuksen lähtökohtana sosiaali- ja ter- veyspalveluiden osalta oli laatutekijöiden, yhteiskunnallisen esteettömyyden ja palvelui- den käyttäjien huomioiminen entistä vahvemmin hankinnoissa ja kilpailuttamisessa (Pek- kala ym. 2015). Toisekseen julkisten varojen käytön vaikuttavampi kohdentaminen ja te- hokas käyttö hankintalain ohjaamana (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 106) tuovat esiin kysymyksen siitä, saadaanko hankintamenettelyä tehostettua, jos tarjouksen muotoilu ja tarjouspyyntö ovat sellaisessa muodossa, että ne täyttävät hankintalain mukaiset kriteerit?
Kolmanneksi yhteiskunnallinen merkitys nousee esille hankintojen tarkoituksenmukai- sessa toteutuksessa: Sosiaalinen näkökulman, eettisesti kestävien hankintojen sekä ym- päristöpolitiikan yhdistäminen lisäävät hankintojen moninaisuutta ja ohjaavat niitä elin- keinopolitiikan ohjauksesta kohti yhteiskuntapoliittisia intressejä. (Siikavirta 2015, 41;
Työ- ja elinkeinoministeriö 2016.)
1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintojen osaa- mista. Hankintaosaamisella oletetaan olevan suuri merkitys osana hankintaprosessia.
Markkinoiden vähäinen tuntemus, kommunikaation puute toimittajapuoleen ja hankinta- strategioiden käytännönläheisyyden puute näkyvät julkisissa hankinnoissa muodostaen ongelmia julkisissa tarjouskilpailuissa (mm. Väänänen 2017).
Keskiössä tässä tutkimuksessa ovat hankintaosaaminen ja osaamista tutkitaan hankinnan menettelystä tai hankintasopimuksen yksityiskohtaisuudesta riippumattomalla tavalla.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaista hankintaosaamista julkisissa so- siaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa tarvitaan.
Päätutkimuskysymys on seuraava:
1. Millaista hankintaosaamista tarvitaan julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa?
Päätutkimuskysymystä tarkennetaan seuraavilla alakysymyksillä:
2. Millaisia erityispiirteitä on sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa osaami- sen näkökulmasta?
3. Mitkä ovat hankintoja edistäviä osaamistekijöitä sosiaali- ja terveyspalveluissa?
Hallintotieteiden tutkimusperinteen ensisijaisina lähestymistapoina on nähty organisaa- tioihin liittyvä hallinto, päätöksenteko ja johtamiskysymykset mikro- ja makrotasoilla (Sinkkonen & Kinnunen 1999, 317-321; Vuori 2005, 25-31). Sosiaali- ja terveyshallinto- tieteen lähestymistapa suhteessa puhtaaseen hallintotieteen tutkimukseen erottuu sub- stanssikiinnittyneisyydestä. Tällä tavoin tutkimuksen kontekstisidonnaisuus antaa sovel- taville tieteenaloille työkalut, joilla lähestyä tutkittavaa ilmiötä ja toisaalta tutkimustiedon hyödyntämisen käytännön toiminnassa. (Niiranen & Lammintakanen 2011, 131-133).
Tutkimus asemoituu vahvasti sosiaali- ja terveyshallintotieteen kenttään tutkimuskohteen ja tutkimuksen kontekstin kautta.
1.3 Tutkimuksen rakenne
Tutkimus on jaettu viiteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa kuvataan johdattelua tutki- muksen ilmiöön ja käyn läpi tutkimuksen ajankohtaisuutta sekä hankintalain kehitystä kansallisessa kontekstissa. Ensimmäisessä luvussa on myös kuvattu tutkimuksen tutki- mustehtävät sekä tehdyt rajaukset. Toinen luku on tutkimuksen teoreettinen viitekehys.
Keskiössä luvussa ovat hankintaosaaminen sekä julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaympäristö hankinnoissa. Teoreettisen orientaation jälkeen käyn luvussa kolme läpi tutkimuksen metodologista orientaatiota. Kolmannessa luvussa kuvaan tutkimuksen tieteenfilosofisia lähtökohtia. Tieteenfilosofisen orientaation lisäksi luku kolme avaa tut- kimuksen prosessin aineiston hankinnan ja analysoinnin osalta. Neljännessä luvussa esi- tän tutkimuksen tulokset. Viidennessä luvussa pohdin tutkimuksen eettisiä ratkaisuja ja luotettavuutta sekä peilaan tutkimustani olemassa olevaan tutkimuksen kohteen ilmiöön, hankintaosaamiseen. Viidennessä luvussa lukijan on hyvä kiinnittää huomiota eri kon- teksteihin, joiden kautta sosiaali- ja terveyspalveluiden osaamista tarkastellaan. Kansal- lista sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintoja koskevaa tutkimusta on niukasti saatavilla vielä tällä hetkellä.
2 OSAAMINEN JA JULKISET SOTE-HANKINNAT 2.1 Osaaminen
Osaamisen käsite on kirjallisuudessa monimuotoinen. Kyvykkyydet, pätevyys, taidot, tie- tämys tai tietotaito kuvaavat osaamisen ulottuvuutta ja aiemmassa tutkimuksessa termien käyttö on osin synonyymityyppistä klassisessa osaamistutkimuksessa. (Stalk, Evans &
Schulman 1992; Pavitt 1991; Prahalad & Hamel 1990; Prescott & Visscher 1980.) Osaa- misen muodostuminen liittyy vahvasti asenteisiin, tietoon, taitoon ja kokemukseen. Käy- tännön tasolla osaava henkilö näyttäytyy esimerkiksi työelämässä itseohjautuvana ja työ- tehtäviä tehokkaasti suorittavana persoonana (Campion ym. 2011; Sydänmaalakka 2004, 149-151). Osaaminen työelämän mittarina on kuitenkin ongelmallinen, koska yksilöllä voi myös olla sellaista osaamista, jota sen hetkisessä työelämätarpeissa ei voi hyödyntää (Nordhaug & Gronhaug 1994, 91). Moninaisen käsitteistön vuoksi osaamista lähestytään seuraavaksi yksilön ja organisaation näkökulmasta sekä yksilöiden ryhmäosaamisena.
(Sydänmaalakka 2000, 126).
Sisällöltään kyvykkyys, pätevyys ja taidot kohdistetaan lähtökohtaisesti yksilöllisiin omi- naisuuksiin. Yksilöiden osaaminen hahmottuu osaamisen kentässä, jossa on kolme tasoa:
1.) Ydinosaaminen, 2.) Ryhmien osaaminen ja 3.) Yksilöiden osaaminen. Ydinosaami- nen, hierarkian ylimmällä tasolla, kuvaa organisaatiossa työskentelevien henkilöiden osaamista. Organisaation inhimillinen pääoma (yksilöiden osaaminen) perustuu pitkälle organisaatiostrategiaan ja visioon, jolloin osaamisen tunnistaminen, kehittämistarpeet ja kumulatiivisuus tuottavat tavoite- ja ohjausvaikutuksen kautta organisaatioille kilpailu- kykyä. (Oikarinen 2008, 81–82; Lehtonen 2002, 59). Kilpailukyvyn ja -edun tuottaminen liitetään vahvasti organisaation kriittisten menestystekijöiden hallintaan. Menestystekijät sen sijaan ovat strategisen osaamisen näkökulmasta organisaation pääomaa, jota on vai- kea jäljitellä ja oletetaan, että osaamisen kopiointi olisi aikaa vievää. (Otala 2005, 5; Pra- halad & Hamel 1990, 83-84.)
Yksilötason osaaminen tuo organisaatioille inhimillistä pääomaa, kyvykkyyttä ja tietotai- toa, jota voidaan hyödyntää käytännön työssä. Yksilön henkilökohtaiset osaamisominai- suudet limittyvät kuitenkin merkittävällä tavalla ryhmien osaamiseen. Ydinkysymys on tällöin se, kuinka yksilötason osaamista jaetaan ja kytketään suurempiin kokonaisuuksiin esimerkiksi projektityöskentelyssä tai muussa vastaavassa organisaation ydinalueessa,
kuten hankintatoimessa. Ryhmäosaamisen yksilötasolla nähdään kollektiivisen osaami- sen näkökulmasta. Ajatellaan, että ryhmän osaaminen muodostuu sen yksittäisten jäse- nien yksilöllisitä ominaisuuksista. (Sthåle & Grönroos 1998, 73.)
Raasumaa (2010) kuvaa väitöskirjassaan, kuinka tutkijat Veran ja Crossan (2005) ovat lähestyneet osaamista tietoteorian tasolta. Tietoa ja osaamista voi olla vaikea erottaa toi- sistaan, jolloin osaamisen voi nähdä olevan tiedollinen käsite, jossa yksilöiden tiedot ja taidot esiintyvät samanaikaisesti. Osaamisen käsitteen käyttäminen nähdään sen sijaan tietämisenä, kun siihen liitetään toimintaa, jolloin kyseessä on tietojen ja taitojen sovel- taminen suhteessa tietoteorian alkupäähän, osaamiseen.
Osaamista voidaan myös lähestyä ammattitaidon kokonaisuuden näkökulmasta, jossa substanssi-, liiketoiminta- sekä organisaatio-osaaminen ovat näkyvissä taidon ja tietä- myksen kautta. Sosiaaliset taidot, luovuus ja innovatiivisuus sekä erilaiset normatiiviset kvalifikaatiot1 ovat sen sijaan näkyvien taitojen ilmenemiä. Yksilön oppiminen ja kehitys siis parantavat näkyviä taitoja ja tietämystä, jolloin voidaan puhua yläkäsitteenä osaami- sesta. (Viitala 2013, 180.)
2.2 Lähestyminen hankintaosaamiseen
Hankinta on osaamisprosessi, joka vaatii lainsäädännön tuntemusta ja soveltamiskyvyn lisäksi markkinoihin sekä liiketalouden lainalaisuuksiin perehtyneisyyttä. Hankintatoi- men organisoinnin päämäärä tulisi olla ammattimaisuus ja osaamista tukeva organisaa- tiomalli. (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017.) Hankinnoissa substanssin mukaan ottaminen kilpailutukseen ja yhteistyö liittyvät onnistuneisiin hankintoihin tiivisti hankintaosaami- sen näkökulmasta (Järvi 2018, 135). Hankintaosaamista voidaan kuitenkin lähestyä mo- nella tavalla. Osaamista voidaan arvioida muun muassa yksittäisinä tekijöinä kuten vuo- rovaikutuksena, kykynä tehdä päätöksiä tai neuvottelukyvykkyydellä (Giuniperco &
Pearcy 2000). Hankintojen näkökulmasta olisi kuitenkin mielekästä puhua eri osaamis- alueiden synteesistä, jolloin hankintoihin kohdistuva osaaminen olisi optimaalista (van Weele 2010, 30).
1 Esim. paineensietokyky, päätöksentekokyky ja itsensä kehittäminen
Osaamista julkisissa hankinnoissa tarkastellaan osaamisaluesynteesin tavoitetilasta huo- limatta usein kuitenkin substanssin, juridiikan, strategisen kyvykkyyden, toimitusketjujen hallinnan tai esimerkiksi kilpailutuksen näkökulmasta. Tulokulmia on yhtä monta, kuin tutkijoitakin (esim. Knight ym. 2014; Mulder 2005; Giunipero & Pearcy 2000; Cavinato 1987.)
Hallikas tutkijakollegoineen (2011) nosti hankintaosaamisessa esiin sen viisi tärkeää osa- aluetta: johtaminen, liiketoimintaosaaminen, henkilökohtainen osaaminen, toimitusver- koston hallinnan ja hankintatoimen tukitoimien osaamisen (Kuvio 1.). Johtamisen näkö- kulmasta tutkimuksessa nousi esiin: projektijohtaminen, muutosjohtaminen, prosessijoh- taminen, toimitusten johtaminen, johtajuuden sisäistäminen ja yleiset johtamistaidot. Lii- ketoiminnan näkökulmasta tärkeimpinä osaamisen alueina pidettiin asiakasnäkökulmaa, strategista ajattelua, päätöksentekoa, myyntihenkisyyttä, yleistä liiketoiminnan tunte- musta sekä erilaistumista. Henkilökohtaisten tietojen ja taitojen osalta Hallikas kumppa- neineen (2011) esittävät sopimustekniikan, poikkitoiminnallisen osaamisen, neuvottelu- taidot, vastuullisuuden, etiikan sekä globalisaation ja kulttuurien tuntemuksen tärkeinä taitoina. Toimitusverkoston hallinnassa palvelujen hankinta, kokonaiskustannusajattelu, hankintojen mittaaminen, toimittajasuhteet arvoketju sekä hintamarkkinatuntemus näh- tiin osaltaan tärkeinä ominaisuuksina. Hankintatoimen tukitoimien osaaminen sen sijaan ulottui riskien hallintaan, logistiikkaan, tekniseen osaamiseen, talousosaamiseen, laadun- hallintaan sekä sähköiseen osaamiseen, viitaten esimerkiksi sähköisiin hankintapalvelui- hin. Mielenkiintoista tutkimuksessa on substanssiosaamisen ja oikeudellisen osaamisen puuttuminen listauksesta, joka on nähty tärkeänä osana julkisia hankintoja (mm. Väänä- nen 2017; Järvi 2018).
KUVIO 1 Hankintaosaaminen (mukaillen Hallikas ym. 2011, 20)
Osaamisen osa-alueiden jakoa voidaan hahmottaa myös hankinnoista vastaavan näkökul- masta, jolloin johtamistaidot, toiminnallinen osaaminen, strategiset taidot sekä analytii- kan hallinta ovat hankintaosaamisen ydin osa-alueita (Oke ym. 2017, 7).
Uyarra kollegoineen (2014) tutki julkisten hankintojen suhdetta innovaatioihin osaamisen ja prosessien näkökulmasta. Lähtökohtana tutkimukselle oli julkisten hankintojen esteel- lisyys suhteessa innovointiin. Substanssiosaaminen, neuvottelutaidot ja kommunikaation puute hankintayksikössä nousi tärkeimmiksi palveluntuottajan näkökulmasta esteellisinä taitoina julkisissa hankinnoissa. Kokonaisuuden kannalta organisaatioiden hankintaosaa- misen yleinen puute erityisesti hankintojen riskienhallinnan näkökulmasta nousivat vah- vasti tutkimuksessa esille. Hankintaosaamisen puute näkyi erityisesti pienten organisaa- tioiden ja ei-kaupallisten toimijoiden hankintataidoissa. Yksittäisten taitojen osalta Knight tutkimusryhmineen (2014) ovat tulleet hyvin samoihin loppupäätelmiin tutkimuk- sessa, jossa tarkasteltiin Taiwanin hankintaosaamista yksityissektorin puolelta. He jakoi- vat osaamisen profilointia kolmeen eri klusteriin, joita olivat strateginen ostotyyppi, tak- tinen ostotyyppi ja viimeisenä rutiinin omaiset hankinnat. Tutkimuksessa (Knight ym.
•Projektijohtaminen, muutosjohtaminen,
prosessijohtaminen, toimitusten johtaminen, johtajuuden sisäistäminen ja yleiset johtamistaidot
Johtaminen
•Asiakasnäkökulma, strateginen ajattelu, päätöksenteko, myyntihenkisyys, yleinen liiketoiminnan tuntemus ja erilaistuminen
Liiketoiminta
•Sopimustekniikka, poikkitoiminnallinen osaaminen, neuvottelutaidot, vastuullisuus, etiikka, globalisaation ja kulttuurien tuntemus
Henkilökohtaiset tiedot ja taidot
•Palvelujen hankinta, kokonaiskustannusajattelu,
hankintojen mittaaminen, toimittajasuhteet, arvoketju ja hintamarkkinatuntemus
Toimitusverkosto
•Riskien hallinta, logistiikka, tekninen osaaminen,
talousosaaminen, laadunhallinta ja sähköinen osaaminen
Hankintatoimen
tukitoimet
2014, ks. myös Giunipero & Pearcy 2000; Mahamadu 2017) tärkeimmiksi osaamisalu- eiksi koettiin jokaisessa klusterissa kommunikaatioon ja neuvotteluun liittyvät taidot. Li- säksi tuotetietämys (substanssiosaaminen) nostettiin korkealle, jolloin hankinnoista vas- taava tietää mitä ollaan hankkimassa organisaatiolle ja toisaalta toimittajaverkoston hal- linta on myös tärkeä osaamisalue (Taulukko 1.). Hankinnoista vastaavan näkökulmasta yksittäisistä osaamistaidoista Oke tutkimusryhmineen (2017) löysi tutkimustuloksistaan myös neuvotteluun liittyviä taitoja, mutta nostivat esille myös johtamiseen liittyviä näkö- kulmia aikataulutuksen, sopimushallinnan sekä tarjouskilpailutekniikan osaamisen. Ma- hamadu (2017) on nostanut tutkimuksessaan esiin laadunhallinnan, päätöksenteon ja tii- mityön, mutta tutkimuksessa kommunikaatio suullisena ja kirjoitettuna koettiin tärkeim- mäksi taidoksi hankinnoissa. Tutkimuksessa myös lainsäädännön tuntemus on nostettu osaamisen ominaisuudeksi, mikä ei suinkaan nouse kansainvälisessä tutkimuksessa esille sen tärkeydestä huolimatta (Mahamadu 2017 vrt. Basheka 2010; Kwofie ym. 2016.)
TAULUKKO 1 Hankintaosaamisen yksilöllisiä ominaisuuksia (mukaillen Knight ym. 2014)
Sijoitus Taito
1 Kommunikointitaidot (viestintä) 2 Vaikutus ja vakuuttavuus
3 Neuvottelutaidot
4 Koordinointi
5 Tuotetietämys (substanssiosaaminen) 6 Ongelmanratkaisutaidot
7 Toimittajaverkoston hallinta
Kuten Hallikas kumppaneineen (2011) olivat nostaneet yksilölliset osaamisen tekijät ylei- sempiin kategorioihin, on saman tehnyt aiemmin myös Giunipero ja Pearcy (2000). Tut- kimuksessaan (Giunipero & Pearcy 2000) he haastattelivat hankinta-asiantuntijoita ja löysivät yksittäisille taidoille ja pätevyydelle seitsemän kategoriaa: kvantitatiiviset taidot, vuorovaikutustaidot, toimittajien arviointi, päätöksenteko, strategiset taidot, prosessijoh- tamisen taidot ja tiimityötaidot. Mielenkiintoinen havainto tutkimuksessa oli kvantitatii- viset taidot. Kvantitatiivisiin taitoihin lukeutui laskennallinen, tekninen, kehittävä ja mal- lintava osaaminen. Vaikka kvantitatiivinen osaaminen lukeutui pieneksi osaamisen osa-
alueeksi, on tärkeä muistaa, että vaikka tietokone tekee paljon työtä puolestamme, on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää ymmärtää tulkita tietoteknisistä apuvälineistä saamaamme informaatiota. Tutkimus nosti viisi keskeisintä yksittäistä osaamista esille, jotka olivat:
1.) Vuorovaikutus, 2.) Kyky tehdä päätöksiä, 3.) Yhteistyötaidot, 4.) Neuvottelutaidot ja 5.) Asiakastarpeenhallinta (customer focus).
Basheka (2010) löysi julkista hankintaosaamista koskevassa tutkimuksessaan keskeisiksi osaamisalueiksi teknisen osaamisen, strategisen osaamisen, johtamisosaamisen sekä ana- lyyttisen osaamisen. Vaikka tutkimuksen ydin oli luoda viitekehys julkiseen hankintaan Basheka lähestyi sitä osaamisen näkökulmasta. Bashekan (2010) tuloksissa yhteis- työosaamisen lisäksi esille nousivat tärkeinä nostoina hankintalain säädännön ja hallin- non asettamien vaatimusten huomiointi, jatkuva koulutus, asiakaskeskeisyys, neuvottelu- kyvykkyys sekä analyyttisen osaamisen näkökulmasta hankinnan kokonaisuuden hah- mottaminen ja asiakastarpeenhallinta. Hankintaosaamisen tarve on noussut esille myös suomalaisiin kuntiin kohdistuneessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin osaamista ja osaamis- tarpeita kunta-alalla. Hankinnat koettiin erityisesti tulevaisuuden kunnan osaamisalueena.
(Zitting ym. 2018, 56.)
Yhteenvetona voi todeta, että vaikka hankintaosaamista on tutkittu useasta eri näkökul- masta, aiemmassa tutkimuksessa osaamisen osa-alueina vahvimmin ovat nousseet esille analyyttiset taidot, johtamistaidot, taktinen osaaminen sekä strateginen osaaminen. (mm.
Oke ym., 2017; Basheka 2010; Guinipero ym. 2006; Burgess 2006; Humphreys 2001.) Osa-alueissa tulee kuitenkin huomioida myös yksityinen hankintaosaaminen. Hankinta- osaamista julkisten hankintojen osalta on tutkittu huomattavasti vähemmän (mm.
Basheka 2010, Hallikas ym. 2011 & Väänänen 2017).
2.3 Julkisten hankintojen hankintamenettely sosiaali- ja terveyspalveluissa
Julkisella hankinnalla tarkoitetaan esimerkiksi tavaroiden ja palveluiden hankkimista jul- kista rahaa käyttäen erotuksena hankinnalle, jonka rahoituspohja voi olla kirjava. Sosi- aali- ja terveyspalveluissa (Liite 2) hankinta katsotaan julkiseksi kynnysarvojen ylittyessä (ks. 2.4). Hankintalain soveltamisen ulkopuolelle jäävien hankintojen ei sen sijaan lähtö- kohtaisesti tarvitse noudattaa direktiivejä. Perustamissopimuksen mukaiset avoimuus ja
syrjimättömyyden periaate sekä muut organisaatio tai virastokohtaiset ohjeet ovat kuiten- kin huomioitava myös hankintarajat alittavassa kilpailutusprosessissa tai suorahankin- nassa. (Pekkala & Pohjoinen 2014, 21,41.)
Sosiaali- ja terveyspalveluille asetettujen hankintamenettelysäännösten mukaisesti han- kintayksikön on kohdeltava kilpailutukseen osallistuvia tasapuolisesti avoimuus ja suh- teellisuusvaatimukset huomioiden lain kolmannen pykälän mukaisesti (L 1397/2016).
Esimerkiksi alueellinen suosiminen tai hankintayksikölle tuttu palveluntuottaja eivät pääse hyötymään kilpailuedusta. Tavoitetilassa syntyy siis aitoa kilpailua hankintalain pohjalta.
Hankintamenettelyssä ensisijaisia toimintatapoja ovat avoin- ja rajoitettumenettely.
Edellä mainittujen sijaan erilaisia menettelyjä kuten: suora hankintoja, innovaatiokump- panuutta tai suunnittelukilpailua käytetään vain silloin, kun niiden edellytykset täyttyvät (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 139).
Avoimessa ja rajoitetussa hankintamenettelyssä prosessit ovat hyvin samanlaiset (Kuvio 2.). Avoimessa menettelyssä kaikki halukkaat saavat osallistua kilpailuun tarjouksen muodossa, kun rajoitetussa menettelyssä hankintayksikkö voi rajata, kuinka monta tarjo- ajaa voi jättää tarjouksen. (L 1397/2016, 32-33§.)
KUVIO 2 Avoin menettely (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 139)
Kilpailullisen neuvottelumenettelyn tai neuvottelumenettelyn käyttämistä säädellään hankintalaissa seuraavin perustein:
• Olemassa olevat ratkaisut eivät täytä hankinnan tarpeita ilman mukauttamista
• Suunnittelu ja innovaatiot ovat osa hankintaa
• Hankinnan luonne, monimutkaisuus ja rahoitus huomioiden tai edellä mainittujen riskien perusteella hankintasopimuksen tekeminen ilman edeltäviä neuvotteluja ei ole mahdollinen
• Hankinnan kohteen kuvausta ei voida tehdä riittävän tarkasti neuvottelematta
Julkisissa hankinnoissa voidaan siirtyä neuvottelutilanteisiin myös ensisijaisten hankin- tamenetelmien, avoimen ja rajoitetun, tuottaessa tarjouksia, jotka eivät vastaa tarjous- pyynnön sisältöä tai muuten sellaisia, joita ei voida hyväksyä hankintalaissa määrätyin
Tietopyyntö/
Markkinakartoitu s
Hankintailmoitus ja tarjouspyyntö
Tarjoukset
Soveltuvuusarvioi nti
•Poissulku Täsmennykset ja
vertailu Hankintapäätös
Hankintasopimus
•Jälki-ilmoitus
perustein. (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 141.) Neuvottelumenettelyt ovat rakenteel- taan monivaiheisempia, kuin avoin tai rajoitettu menettely. Neuvottelumenettelyissä han- kintailmoituksen yhteydessä voidaan julkaista alustava tarjouspyyntö. Neuvotteluihin hankintayksikkö valitsee ennalta määritellyn määrän tarjoajia, jotka täyttävät hankinnalle asetetut vaatimukset. Valinnan jälkeen aletaan neuvotella tarkemmin hankinnan koh- teesta ja tyypillisesti neuvottelukierroksia käydään yhdestä kolmeen riippuen hankitta- vasta kohteesta. Neuvottelujen jälkeen julkaistaan lopullinen tarjouspyyntö ja saatujen tarjouksien perusteella voidaan tehdä sopimuksen mukainen hankinta, jos ei muuta ole sovittu (L 1397/2016 35§.)
Innovaatiokumppanuus on ollut Euroopan Unionin (EU) hankintadirektiivissä mahdolli- nen jo vuonna 2004. Suomessa se kuitenkin kirjattiin hankintalakiin selvästi vasta uu- dessa hankintalaissa 2016. Innovaatiokumppanuus on mainittu myös EU:n Eurooppa 2020 -strategiassa, jossa hankintamenetelmän todetaan parantavan julkisen sektorin pal- veluiden laatua ja tehokkuutta. (HE 108/2016, 2.3.6.) Innovaatiokumppanuuden ero neu- vottelumenettelyihin on hienovarainen. Innovaatiokumppanuudessa on neuvotteluihin valittava vähintään 3 tarjoajaa, mikäli he ovat täyttäneet soveltuvuusehdot. Ehdokkaiden tutkimus, kehitys ja innovointivalmiudet ovat soveltuvuudessa tärkein tekijä, koska luotu konsepti on innovoinnin jälkeen siirryttävä tuotantoon. (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 145-146; L 1397/2016, 38-39§.) Yhteenvetona innovaatiokumppanuus hankintalain ja EU direktiivien mukaisesti tulee kysymykseen silloin, kun markkinoilta ei ole saatavissa tuotetta tai palvelua, joka vastaisi hankinnan tarpeeseen.
Hankintayksiköillä on myös mahdollisuus toteuttaa hankinnat suorahankintoina. Suora- hankinnassa hankintayksikkö neuvottelee suoraan haluamisensa toimittajien kanssa eikä hankintailmoitusta tarvitse julkaista. Valitusmenettely suorahankinnassa on moninainen.
Mikäli ilmoitussuorahankinnasta on tehty, on valitus oikeus tällöin 14 päivää. Jälki-il- moituksessa valitusaika on 30 päivää ja mikäli jälki-ilmoitusta ei ole tehty on valitusoi- keus tällöin 6 kuukautta.
Suorahankinnan perusteita on useita (ks. L 1397/2016, 40§). Pääsääntöisesti kuitenkin, mikäli avoin tai rajoitettumenettely ei ole tuottanut osallistumishakemuksia tai soveltuvia
tarjouksia, voidaan hankinta toteuttaa ilman kilpailua. Suorahankinnassa on tärkeää huo- mioida, että hankinnan ehtojen tulee olla, kuten tarjouspyynnössä on määritelty. Tarjous- pyynnön ehtojen olennainen muuttaminen vaatii uuden suorahankintailmoituksen julkai- semisen. Sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa suorahankinnan erityistilanteen voi muodostaa asiakkaan suojaaminen esimerkiksi vammaispalveluissa, mikäli tarjouskil- pailu olisi asiakkaan hoito- tai asiakassuhteen kannalta kohtuuton tai erityisen epätarkoi- tuksenmukainen. (L 1397/2016, 40-41§, 109-110§.)
2.4 Sosiaali- ja terveyspalvelut julkisten hankintojen toimintaympäristönä
Julkisia hankintoja ohjaavat Suomessa EU-direktiivit, maailman kauppajärjestön GPA- sopimus sekä kansallisen tason hankintalainsäädäntö: Laki julkisista hankinnoista ja käyt- töoikeussopimuksista (myöhemmin hankintalaki) 1397/2016 ja Laki vesi- ja energiahuol- lon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoi- keussopimuksista 1398/2016. Hankinta sosiaali- ja terveyspalveluissa toteutetaan julki- sena hankintamenettelynä silloin, kun hankinnan arvo on 300 000 euroa + arvonlisävero (muut erityiset palveluhankinnat) tai 400 000 euroa + arvonlisävero (sosiaali- ja terveys- palveluhankinnat).
Hankintalainsäädännön avulla pyritään tehostamaan julkisten varojen käyttöä sekä edis- tämään innovatiivisten ja kestävien hankintojen periaatetta. Tasapuolisuuden ja syrjimät- tömyyden periaatteet ohjaavat hankintoja tehden jokaisen hankintamenettelyyn osallistu- van yhdenvertaiseksi riippumatta yrityksen koosta. (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 26- 27.) Hankintamenettelyyn osallistuvien tasavertaisia mahdollisuuksia edistää myös han- kintalain 106 §:n ensimmäisessä momentissa määritelty kokonaistaloudellinen edulli- suus, jonka perusteella tarjouskilpailun voittaja määritellään. Edullisuus voi perustua hal- vimpaan hintaan, edullisimpiin kustannuksiin tai parhaaseen hinta-laatu-suhteeseen. Tär- keintä arvioitaessa kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta, tulee hankintayksikön ja tarjouksentekijän ymmärtää markkinoiden tarjonta sekä tarpeet, jota varten hankinta suo- ritetaan. (Julkisten hankintojen neuvontayksikkö 2017.) Hankintalaki (1397/2016, 115§) rajaa halvimpaan hintaan perustuvaa valintakriteeriä. Tilanteissa, joissa kokonaistalou- dellisen edullisuuden kriteerinä on halvin hinta, tulee hankintayksikön esitellä hankinta- asiakirjoissa perustelut halvimman hinnan käytölle esimerkiksi laadun arvioinnin näkö- kulmasta.
Hankintalainsäädäntöä uudistettaessa sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutusta kos- kien hankintalakiin lisättiin pykälä (L 1397/2016 108 §), jossa palvelujen käyttäjien tar- peet tulee ottaa huomioon. Sote-palveluiden hankinnan erityisillä velvoittavuuksilla on pyritty parantamaan oikeusturvaa ja palveluiden laatua kolmesta lähtökohdasta. Ensinnä- kin hankintalainsäädännön lisäksi kilpailutuksessa tulee huomioida hankittavaan palve- luun liittyvä lainsäädäntö, jolloin muun lainsäädännön sisällöllistä velvoittavuutta ei voida sivuuttaa. Toiseksi hankintalain pykälän 108 § tehtävänä on huomioida palveluiden laatu, saavutettavuus, jatkuvuus, esteettömyys ja toisaalta eri käyttäjäryhmien erityistar- peet sekä vaikutusmahdollisuuksien lisääminen hankinnan kohdetta koskien. Kolman- neksi sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintojen erityistarpeena on ollut pitkäaikaisten hoiva- ja hoitosuhteiden palvelukokonaisuuksien tarkoituksenmukaisuus ja lisäksi on mahdollistettu toistaiseksi voimassa olevien sopimusten solmiminen lainsäädännön puit- teissa. Edellä mainitulla on pyritty esimerkiksi siihen, että muistisairaat ihmiset eivät joudu muuttamaan muutaman vuoden välein ja toisaalta se, että heidän palvelunsa vas- taavat todellisia tarpeita. Hankintojen on tarkoitus olla keskeisesti asiakkaille tarkoitettuja palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta epätarkoituksenmukaista asiak- kaiden kohtelua on osaltaan myös pyritty helpottamaan hankintalain 110 § pykälällä, joka antaa hankintayksikölle mahdollisuuden suorahankintaan sellaisessa tilanteessa, jossa palvelujen saajalle koituisi muussa tapauksessa merkittävää haittaa esimerkiksi hoito- tai hoivasuhteen katkeamisen näkökulmasta. (PeVL 49/2016.)
Hankintalain 108 §:n sosiaali- ja terveyspalveluiden erityislakien huomioimisen lisäksi asiakkaan asema sosiaali- ja terveyspalveluissa hankinnan näkökulmasta huomioidaan myös hankintalain ulkopuolella. Perustuslailliset oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin säädetään perustuslain (731/1999) 19§ 3. momentissa ja kuntalain (410/2016) 1§ 2. mo- mentin velvoittavuus edistää kansalaisten hyvinvointia ovat ensisijaisia hankintoja suun- niteltaessa.
Lainsäädännön velvoittavista sosiaali- ja terveydenhuollon pykälistä puhutaan usein sub- jektiivisina oikeuksina. Asiakkaan asemaa tarkasteltaessa on kuitenkin muistettava kun- tien tekemät talousarviosuunnitelmat, joiden perusteella kunnat voivat hankkia asukkaille myös muita etuuksia, kuin mitä sosiaali- ja terveyspalveluista on lainsäädännössä lau- suttu. Hankinnan näkökulmasta sopimussuhdetta ei siis ole asiakkaan ja kunnan välillä,
vaan kysymyksessä on myönnetty etuus, jonka palvelujen järjestäjä, kunta, tarjoaa palve- lutuotantonsa puitteissa. (Tuori 2000, 106-107.)
Julkisen hankinnan prosessikuvaus sosiaali- ja terveyspalvelujen kontekstissa Sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa on julkisiin hankintoihin nähden tavanomai- nen elinkaari, jossa voidaan erottaa esimerkiksi seuraavat vaiheet: palvelutarpeen tunnis- taminen ja hankinnan suunnittelu, tarjouskilpailu, tarjousten vertailu, hankintapäätös, so- pimus ja valvonta (Kuvio 3.). (Stenecker 2009; Valkama ym. 2008; Kuuttiniemi & Leh- tomäki 2017.)
KUVIO 3 Hankintaprosessi (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 52)
Palvelutarpeen tunnistamisen jälkeen hankintayksiköiden tehtävänä on selvittää, mi- käli hankinta voidaan järjestää puitesopimuksella tai dynaamisella hankintajärjestelmällä.
Jos edellä mainitut eivät tuota tulosta on hankinta toteutettava omanaan. Puitesopimuksen tarkoituksena on turvata palveluiden saatavuus ja yhdenmukaisuus. Hankintayksikkö voi solmia puitesopimuksen useammankin toimittajan kanssa ja sopia myöhempiä hankintoja koskevat sopimusehdot. Dynaamisen hankintajärjestelmän lähtökohtana sen sijaan on avoin ja yleinen sähköinen hankinta, johon voi osallistua kaikki soveltuvuusehdot täyttä- vät toimittajat. (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 106-108,319.) Hankinnan suunnittelussa
huomion arvoista on hankintojen tarkoituksenmukainen kokonaisuus ja talousarvioon pe- rustuva varojen käyttö. Kokonaisuudessa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi palveluita va- litessa myös ulkoisia tekijöitä, eli tarvitseeko kohdeorganisaation tehdä panostuksia, jotta palveluntuottajan paketti toimii, kuten sen pitäisi. Tällaisia asioita tietysti voidaan myös sisällyttää sopimuskokonaisuuteen, jolloin tarjouksen laatiminen vaati monialaista osaa- mista sen tosiasian suhteen; Onko kaikki huomion arvioinen tieto käytössä silloin, kun sopimusta valmistellaan. (Eskola & Ruohoniemi 2009, 137.)
Tarjouskilpailu vaiheessa korostuvat kolme tekijää: 1.) hankintamenettelyn valinta ja määrittely, 2.) tarjouspyyntö sekä 3.) hankinnoista ilmoittaminen (Kuuttiniemi & Lehto- mäki 2017, 102). Hankintalaki (L1397/2016) ei nimenomaisesti ota kantaa siihen mil- laista hankintamenettelyä hankintayksiköiden olisi käytettävä. Hankintamenettelyn va- lintaa ohjaavat enimmäkseen markkinoiden toimijoiden lukumäärä, hankinnan arvo ja valintaperuste, monimutkaisuus, kohde ja arvo. Näin hankintojen yksilöllisyys korostuu, mutta itse hankintamenettely kuitenkin tapahtuu lainsäädännön ohjaamana. (Pekkala &
Pohjonen 2014, 230-231.) Hankintamenettelyn kuvaus hankintailmoituksessa tai tarjous- pyynnössä on kuvattava, mutta kuvaus on vapaamuotoinen, mutta siitä tulee vähintään ilmetä menettelyn muoto ja toisaalta keskeinen sisältö (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 109-110). Tarjouspyynnön sisältövaatimuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole tark- kaan määritelty hankintalain (L1397/2016) 113 § mukaisesti vaatimuksena on kirjallinen tuotos sellaisessa muodossa, että tarjouksesta kiinnostuneet voivat lähettää keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Tarjouspyynnössä voi kuitenkin olla soveltuvuusvaatimuksia tai poissulkuperusteita. Soveltuvuusvaatimusten tulee olla suhteutettuna hankintaan ja voi koskea esimerkiksi teknistä suorituskykyä tai ammatillisen pätevyyden vaatimuksia (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 111-112). Poissulkuperustetta käytettäessä hakijoilla tulee kuitenkin olla mahdollisuus korjaaviin toimenpiteisiin, jolloin poissulkuperusteen täyttyessä tarjouksia ei voi suoraan hylätä, mikäli korjaaville toimenpiteille on esitetty asianmukainen toteutussuunnitelma (L 1397/2016 § 114). Hankinnoista ilmoittaminen kuuluu myös osaksi tarjouskilpailua ja hankintailmoitus tulee julkaista, kun hankintalain 58 §:ssä ilmoitettu hankinta toteutetaan ja ilmoitus olla hankintalain 60 § mukaisessa pai- kassa, mikäli kriteerit täyttyvät (Liite 2).
Tarjousten vertailu ja hankintapäätöksen tekeminen seuraavat hankintaprosessin tar- jouskilpailun vaihetta. Tarjousten vertailussa jo aiemmin esiin noussut kokonaistaloudel- linen edullisemmuus ratkaisee voittajan. Etukäteen asetetuilla vertailuperusteilla, jotka ovat tarjouspyynnössä ilmenneet ovat ne joilla paras tarjous valitaan. Vertailuperusteita ei voi muuttaa, jolloin se voisi suosia jotain tarjousta enemmän kuin toista. Arviointipe- rusteista luodulla muistiolla kaikki tarjouskilpailuun osallistuneet voivat arvioida arvioin- nin oikeudenmukaisuutta ja oikeussuojan tarvetta. Tarjouskilpailun perusteella tehty han- kintapäätös parhaan tarjouksen suhteen on julkisissa hankinnoissa pääsääntöisesti muu- toksenhaku kelpoinen, jolloin hankinnan juridinen oikeudenmukaisuus näkökulma on huomioitu. Mikäli päätökseen ei haeta muutosta odotusajalla, voidaan tehdä sopimus osa- puolten välille. (Kuuttiniemi & Lehtomäki 2017, 121, 182.)
Hankintojen valvonta ja arviointi lain näkökulmasta (L1397/2016) koskee hankinta- asiakirjojen muotoseikkoja, jolla taataan se, että toimittaja toimittaa mitä on luvannut ja hankintayksikön organisaatio saa sen, mitä he ovat tarjouspyynnössä pyytäneet. Tosiasi- assa hankintojen arviointi ja vaikuttavuus seuranta hankinnan jälkeen ovat myös hankin- taosaamisen ydintä. (Monzka ym. 2005, 54-55; van Weele 2010, 304). Onnistuneen han- kinnan mittaamisessa on huomioitava se seikka, että hankinnat ovat yksilöllisiä eivätkä samat mittarit ja seurantajärjestelmät välttämättä sovellu eri tyyppisille hankinnoille ja toisaalta myös erilaisille organisaatiolle. Arvioinnin perusteena voi käyttää esimerkiksi hintaa, logistiikkaa, laatua ja organisatorista ulottuvuutta. Hinnassa tarkastellaan toteutu- neiden hintojen suhdetta siihen mitä sopimuksessa on luvattu, logistiikassa toimitusvar- muutta ja oikea-aikaisuutta, laadussa esimerkiksi tuotekuvauksen ja tosiasiallisen palve- lun suhdetta ja organisatorisessa näkökulmassa hankintayksikön toimintaa ja kompetens- sia. (Iloranta-Pajunen-Muhonen 2015, 364; van Weele 2010, 37.)
3 TUTKIMUKSEN METODOLOGIA 3.1 Tutkimuksen lähtökohdat
Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa tutkimuksen taustaoletusten esille tuominen on tärkeä luotettavuutta nostava elementti (Guba & Lincoln 1994, 107-108). Tätä tutkimusta ohjaa konstruktivistinen paradigma, jonka tehtävänä on luoda perusedellytykset tutkitta- valle kohteelle. Konstruktivistisen otteen määrittelyssä keskeistä on avata tutkimuksen ontologisia ja epistemologia lähtökohtia. Tässä tutkimuksessa konstruktivistinen para- digma mielletään tutkimusprosessiksi, joka teoreettisen viitekehyksen avulla luo tutki- mukselle perustehtävän, tutkimuskysymykset. (Heikkinen & Söderqvist 2005, 38.) Tut- kimustehtävät on sidottu aiempaan tutkimuskirjallisuuteen ja saatuja tuloksia on vertailtu tulosten tarkastelu -osiossa (kappale 5.2)
Tieteenfilosofisen orientaation lähtökohdista on tärkeää kysyä miten aineistoa ja tutkitta- vaa ilmiötä voi lähestyä sekä toisaalta sitä, kuinka tietoa voidaan saada. Todellisuuden luonne, ontologia, määrittelee sen, millaisia asioita voidaan tutkia (Guba & Lincoln 1994, 108) ja mikä on käsitys todellisuudesta (Venkula 1994, 4). Ensisijainen kysymys ontolo- giasta on siis tutkimuksen perusoletukset. Ontologian näkökulmasta tämä tutkimus on tulkitseva, relativistinen. Yleispätevä tieto ei siis ole saavutettavissa eikä oletusarvo tut- kimukselle. Sen sijaan yksilölliset havainnot ja ihmisten monitodellisuus ovat tässä tutki- muksessa totta. (Merriam 1998, 4-8.) Perusta tutkimukselle kuitenkin muodostuu kes- keisten käsitteiden määrittelystä. Tässä työssä keskeisinä ilmiöinä ovat osaaminen, julki- set hankinnat, hankintaosaaminen tarjouskilpailun valmistelussa ja sosiaali- ja terveys- palvelut. Ilmiöiden avulla muodostetaan kokonaisnäkemys siitä, mitä hankintaosaaminen merkitsee sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Käsitys todellisuutta koskevan tiedon luonteesta, oppi tiedon olemuksesta ja sen olemuk- sesta, tiivistyy tutkimuksen epistemologisiin lähtökohtiin. Aina tutkimuksen epistemolo- gia ei ole auki kirjoitettavissa, jolloin johtopäätökset on tehtävä metodisten ratkaisujen lähtökohdista. (Guba & Lincoln 1994, 108; Venkula 1994, 28.) Tässä tutkimuksessa, ku- ten Tuomi ja Sarajärvi (2018, 34-35) muotoilevat, on kysymys tutkijan ymmärryksestä tutkimuksen kohteen suhteen. Tutkijana miellän yksilöiden tuottavan tietoa ja toisaalta
tutkimuksessa tuotetuissa tulkinnoissa tutkimuskohteen ilmiön ymmärrettävyys on saa- vutettu. Tässä suhteessa subjektiiviset merkitykset, kokemukset ja ymmärrys ovat ensisi- jaista, haastatteluaineistosta nousevien merkityskokonaisuuksien tulkinnassa.
Tutkimuksen lähtökohdista ontologian ja epistemologian lisäksi on tärkeää käsitellä me- todologiaa. Ihmistieteissä, johon yhteiskuntatiedekin kuuluu, on olennaista jo edellä mai- nittu mielen konstruoima todellisuus, jossa merkityssisällöt ovat avainasemassa (Oesch 1996.) Ne ehdot, joilla merkitykset tehdään todellisiksi ovat tämän tutkimuksen lähtö- kohtia. Hermeneutiikassa ilmiöt ovat kontekstisidonnaisia eikä niitä pyritä ymmärtämään itsensä kautta. Ilmiön ymmärtäminen etukäteen asettaa tutkimukselle tiettyjä reunaehtoja.
Hermeneuttiseen kehään (Kuvio 4) astuessa esiymmärrys ilmiöstä on siis jo saavutettu.
(Niskanen 2005, 91.)
Tutkijan esiymmärryksen avaaminen tutkimukseen on tärkeää erityisesti fenomenologi- sen tutkimuksen lähtökohdista, jossa ennakkoluuloton asioiden kuvaaminen on tärkeää.
Fenomenologia siis poikkeaa tässä suhteessa hermeneuttisesta orientaatiosta, jossa esiymmärrys rakentavista ennakkoluuloista on olemassa. (Moilanen & Räihä 2010, 52- 53.) Oma esiymmärrykseni julkisista hankinnoista tutkimuksen alkaessa oli vähäistä, mutta sosiaali- ja terveyspalveluiden ympäristön tuntemus vahvaa. Ymmärrykseni kui- tenkin kasvoi tutkimuksen edetessä työtehtävien vaihtuessa sellaisiin, jossa julkiset han- kinnat ja kilpailutus tulivat tutuksi. Hankintaosaamisen näkökulmasta juridinen osaami- nen, substanssiosaaminen sekä substanssin osallistaminen nousivat minulla sellaisiksi kä- sitteiksi, joita uskoin löytäväni tutkimusdatasta myös. En kuitenkaan tehnyt taustaoletta- muksia, vaikka esiymmärrys taustalla oli olemassa.
KUVIO 4 Hermeneuttinen kehä (mukaillen Kvale 1996, 38)
Hermeneuttisen kehän (Kuvio 4.) tärkein vaihe on tulkinta, jossa aineistosta nostetaan esiin tutkimuksen kannalta oleellisimpia ilmiöitä. Kehässä yhteisöllinen ja yksilöllinen ymmärrys merkityssuhteina esiintyvät samanaikaisesti; Maailman ulkoiset kohteet ovat löydettävissä subjektiivisen kokemusten kautta. (Kvale 1996, 38.) Tässä tutkimuksessa yksilöiden esille tuomat kokemukset ja tulkinnat ovat keskeisintä, jolloin tutkimuksen voisi mieltää fenomenologian mukaiseksi, mutta koska merkitykset ja tulkinnat ovat kon- tekstissaan hermeneutiikka on vahvemmin esillä. Tästä syystä orientoin tutkimuksen fe- nomenologis-hermeneuttiseksi metodologian lähtökohdista.
3.2 Tutkimuksen kohde ja aineiston hankinta
Tämä tutkimus liittyy laajempaan Suomen Akatemian ja Strategisen tutkimuksen neu- voston rahoittamaan "Osaavan työvoiman varmistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuudessa " COPE-hankkeeseen, jota koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Hankkeessa ovat mukana THL, Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto sekä Lau- rea-ammattikorkeakoulu. Hankkeen osakokonaisuuksia on viisi: 1.) muuttuva työ, 2.) di- gitalisaatio, 3.) monikulttuuriset työyhteisöt, 4.) elinikäinen oppiminen sekä 5.) hallinto ja johtaminen. Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen osahanke,
Esiymmärrys
Tutkimuskohde
Tulkinta Tutkija
WP 5, tutkii hallintoa, johtamista ja päätöksentekoa. Osahanketta johtaa professori Vuokko Niiranen. Hankkeen tavoitteena on selvittää, kuinka sosiaali –ja terveyspalvelui- den toimintaympäristön murros vaikuttaa osaamistarpeisiin, johtamiseen ja päätöksente- koon. Tämän tutkimuksen aineisto on sidoksissa hallinnon ja johtamisen teemaan.
Tutkimuksen aineistonkeruu suoritettiin haastattelemalla kuutta informanttia, jotka olivat osallisia julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutukseen ja hankintaan. Haasta- teltavilta oli pyydetty asianmukainen suostumus sekä informoitu tutkimuksen taustoista hyvän eettisen käytännön mukaisesti. Haastattelut toteutettiin keväällä 2018 COPE - hankkeeseen kuuluneiden organisaatioiden tiloissa. Tutkija ei itse toteuttanut haastatte- luita, vaan ne suoritti COPE -hankkeen tutkija. Haastattelukysymyksiä COPE WP5:n haastattelussa oli yhteensä 12, joista sain valmiiksi litteroituna 5 kysymystä (Liite 3).
COPE -hankkeella on voimassa oleva tutkimuslupa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin lai- toksen eettisen toimikunnan hyväksyntä. Tässä tapauksessa yksittäisen tutkijan ei ole tar- vinnut erikseen anoa tutkimuslupaa tai eettisen toimikunnan hyväksyntää.
Haastattelu on perusteltua silloin, kun halutaan laajemmin tietoa jostain ilmiöstä (esim.
Väänänen 2017) ja saada subjektiivisia näkökulmia aiheeseen. Lisäksi aiheen tutkimatto- muus sosiaali- ja terveyshallintotieteen kontekstissa perustelee haastattelututkimuksen valintaa tähän ilmiöön. Haastattelun avulla voidaan myös välttyä kysymysten väärinym- märrykseltä ja näin saada tutkimukseen relevanttia tietoa siihen kysymykseen mihin tut- kija on tosiasiallisesti halunnut merkityksiä tai selityksiä. (Hirsjärvi & Hurme 2015, 36- 43.) Tämän tutkimuksen kohde ryhmänä ovat kahden eri sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation hankinnoista vastaavat henkilöt.
Haastattelumenetelmänä tutkimuksessa oli teemahaastattelu, jossa käytettiin puolistruk- turoitua haastattelupohjaa (Liite 3.). Valitun menetelmän ja haastattelupohjan suurin etu on siinä, että kysymysten teemoihin, jotka tässä tutkimuksessa olivat hankinnat ja han- kintaosaaminen, syvennytään sovituissa rajoissa, mutta informanttien näkemykset tulevat myös huomioiduksi (Robson 1995), koska puolistrukturoidussa haastattelussa myös si- vupolulle eksyminen on sallittua ja joskus se voi tuottaa uusia tutkimuskysymyksiä.
(Hirsjärvi & Hurme 2015, 46-48; Tuomi & Sarajärvi 2009, 47.) Vuorovaikutuksellisuu- desta ja luontevuudesta huolimatta teemahaastattelun haastattelurungon tulee olla sellai- nen, että se palvelee tutkimustehtävää. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75.)
Tutkija sai haastatteluaineiston valmiiksi litteroituna COPE-hankkeelta. Litteroitua ai- neistoa oli yhteensä 38 sivua.
3.3 Aineiston käsittely ja analyysi
Laadullisessa tutkimuksessa aineiston analyysimenetelmän valintaa ei tarvitse tehdä en- nakkoon (Kvale 1996, 185), kuitenkin eräs yleisesti käytetty menetelmä on sisällönana- lyysi. Sisällönanalyysiä voidaan käyttää aineisto- tai teorialähtöisesti, mutta tutkijalla on myös mahdollisuus käyttää teoriaa tukenaan aineistolähtöisessä analyysissä, jolloin pu- hutaan teoriaohjaavasta sisällönanalyysistä. (Tuomi & Sarajärvi 2108, 107-117.)
Tämän tutkimuksen litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisäl- lönanalyysillä, joka on todettu teemahaastatteluun sopivaksi menetelmäksi. Analyysime- netelmän etuna on ensinnäkin tiivis ja yleinen kuvaus ilmiöstä sekä toiseksi informan- teilta saatu kuvaus ilmiöstä pysyy muuttumattomana, jolloin tutkimustuloksista saadaan subjektiivisempia. Sisällönanalyysiä on mahdollista lähestyä myös aineisto- tai teorialäh- töisesti. Tässä tutkimuksessa teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä pyrittiin siihen, että mi- kään tietty teoria ei ohjaa analyysiä, mutta aikaisempi tieto ohjasi ja auttoi analyysin te- kemisessä. Aiempi tieto tutkimuskohteesta ei kuitenkaan testaa ilmiötä ja sen tuomat vai- kutukset on helpompi tunnistaa (vrt. aineistolähtöinen sisällönanalyysi esim. Tuomi &
Sarajärvi 2009, 95-96). Teoriaohjaava menetelmä jättää tutkijan ajatteluprosessille kui- tenkin tilaa huolimatta tutkijan esiymmärryksestä tutkittavaan ilmiöön. Näin on mahdol- lista yhdistää olemassa olevien johtolankojen ja loogisen ajatteluprosessin välinen yhteys ja saavuttaa tutkimustietoa, joka tunnustaa jo olemassa olevan tiedon. (Tuomi & Sara- järvi 2009, 95-97,103-115.)
Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä haastatteluaineiston ollessa laajuudeltaan pienehkö, systemaattinen ja objektiivinen analysointi oli erityisen tärkeää. Sisällönanalyysin vaiheet ovat yksinkertaistettuna aineiston pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi (Kuvio 5.).
(Kyngäs & Vahanen 1999, 1-12) Pelkistämisvaiheessa aineisto koodataan tutkimustehtä- vän mukaisesti. Ryhmittelyssä pelkistämisvaiheen koodeista luodaan toisiaan yhdistäviä luokkia. Lopputuloksena syntyy kategorioita tutkittavasta ilmiöstä. Sisällönanalyysiä voi kuvata olennaisen informaation esille tuojana aineistosta tiivistetyssä ja sanallisessa muo- dossa. Aineiston selkeä kuvaus luo paremmat edellytykset ilmiön johtopäätösten luotet- tavaan kuvaukseen (Tuomi & Sarajärvi 2012, 91-108.)
KUVIO 5 Aineiston analyysi (mukaillen Tuomi & Sarajärvi 2012, 91-108)
Tutkijan esiymmärrys aiheesta määrä sen mikä aineistoon tutustuttaessa on merkityksel- listä ja mitä halutaan nostaa esiin (Ruusvuori ym. 2010, 15). Tässä tutkimuksessa pereh- dyin aineistoon lukuisia kertoja, ensin vain lukemalla litteroitua haastatteluaineistoa va- paasti, antaen tekstin puhua, sen sijaan, että olisin alkanut heti tekemään johtopäätöksiä.
Muistiinpanoja tein kuitenkin jokaisen lukukerran aikana. Useiden lukukertojen jälkeen aloin suhteuttaa tekstiä tutkimuskysymyksiin ja näin tutkimuksen alakysymykset alkoivat tarkentua itse päätutkimuskysymyksen pysyessä ennallaan. Alakysymykset tarkentuivat aineistoista nousevien ilmiöiden pohjalta, ei minkään yksittäisen teorian ohjaamana. Ai- neiston lukuisat läpikäynnit auttoivat ilmiön hahmottamisessa ja toisaalta myös eri luku- kertojen esiin nostamien havaintojen yhtenäistämisessä.
1
• Aineistoon tutustuminen
2
• Koodausyksikkö, pelkistäminen
3
• Pelkistettyjen yksiköiden listaus
4
• Koodausyksiköiden yhtäläisyydet/eroavaisuudet
5
• Kategorioiden muodostaminen (ylä- ja alakategoriat)
6
• Alakategorioiden yhdistäminen kuvaavaan yläkategoriaan
7
• Yläkategorioita yhdistävän kategorian muodostus
Aineistoon tutustumisen jälkeen aloin karsia haastatteluaineistosta epäolennaista dataa.
Tuomi ja Sarajärven (2012, 91-108) mukaan aineiston pelkistäminen auttaa löytämään tutkimuskysymyksen kannalta oleellisen tiedon helpommin esille. Tutkija nosti aineis- tosta esiin tutkimuskysymykselle olennaisia asioita. Koodausyksikkönä toimi sana, lause tai useiden lauseiden kokonaisuus. Tein aineiston raakakoodausta aluksi alleviivaten mie- lestäni oleellisia asioita. En etsinyt tekstistä vain avainsanoja, vaan myös laajempia ko- konaisuuksia. Aineiston ollessa suhteellisen lyhyt oli tämä tapa täysin mahdollinen. Olin aluksi suunnitellut etsiväni avainsanoja, joiden pohjalta olisin etsinyt asiakokonaisuuksia.
Alla on yksi esimerkki päättelyketjustani aineiston redusoinnissa. Kyse olisi voinut olla myös juridisesta osaamisesta, mutta mielestäni palvelujen käyttäjän erityistarpeiden huo- miointi (asiakastarpeen hallinta) oli selkeästi tarkoituksenmukaisempi ja kuvaavampi tässä tapauksessa.
”Että siellä on paljon semmosta herkkää aluetta, missä pitää huomioida ihmisten intimiteetti. Ja kaikki siis tämmöset, niinkun vammaispalvelut tai muut, että kun niistä paljon puhutaan ja nyt on se lakialoitekin, tai siis on tehty se esitys että ei tarviis kilpailuttaa niitä vammaispalveluja että pystyt- täis säilyttämään se palveluntuottaja mikä siellä on nykyisinkin” (H4)
Kun kaikki koodaukseen liittyvät yksiköt olivat kerätty ja tutkimusdatasta ei enää noussut uusia ilmiöitä esiin, aloin ryhmitellä pelkistyksiä. Alustavan ryhmittelyn jälkeen tuli klus- terointivaihe, jossa pyrin tiivistämään ryhmiä yleisempiin käsitteisiin (Tuomi & Sarajärvi 2018, 124). Tässä vaiheessa en kuitenkaan käyttänyt mitään tiettyä teoriaa pohjana, vaan halusin aineiston puhua, aineistolähtöisesti. Ryhmittelyn pohjalta muodostui alaluokkia kuvaamaan sitaatteja. Tässä vaiheessa myös jouduin karsimaan aineistoa, koska muuta- mat sitaatit eivät vastanneet tutkimuskysymykseen, vaikka nousseet ilmiöt olivat erittäin mielenkiintoisia. Yläluokat ja teemat muodostuivat pääsääntöisesti olemassa olevan kä- sitteen pohjalta aiemman tutkimuksen pohjalta. En kuitenkaan ollut etukäteen päättänyt yläluokkia, vaan muodostin ne ensin itse ja tämän jälkeen perehdyin tutkimuskirjallisuu- teen paremmin löytääkseni kuvaavampaa sanaa aineiston ilmiöille.
Aineiston analyysin lopussa tutkimuksella oli sellainen määrä ala- ja yläluokkia, että nii- den raportointi olisi selkeää ilman yläluokkia yhdistäviä teemoja ensimmäisen alatutki- muskysymyksen kohdalla. Toisen alatutkimuskysymyksen teemoittelin raportoinnin sel- keyden vuoksi. Raportointivaiheessa olen nostanut ensimmäisen tutkimuskysymyksen yläluokat osaksi toisen tutkimuskysymyksen teemoja soveltuvin osin. Päätutkimuskysy- mystä tarkentaville alakysymyksille nousi yksi yhteinen luokka: Osaaminen julkisissa sote-hankinnoissa. Ensimmäisen alakysymyksen yläluokkia tutkimuksessa löytyi 5: sub- stanssiosaaminen, asiakastarpeen hallinta, juridinen osaaminen sekä strateginen osaami- nen. Vaikka ensimmäinen alakysymys tutkimuksessa tutki nimenomaisesti erityispiirteitä niin lähestyin koodauksessa sitä mihin osaaminen kohdistuu erityispiirteissä. Toinen tut- kimuksen alakysymys, joka kohdistui suoraan hankinnan tarjouskilpailuun liittyvään osaamiseen, oli selvästi informatiivisempi kysymys, koska aineiston kautta nousseita il- miöitä tuli enemmän ja pääluokkia yksitoista. Teoriaohjaavan aineistonanalyysin mukai- sesti yhdistin yläluokiksi muodostuneista käsitteistä yhdistävän teeman. Teemoittelussa Hallikkaan ja kumppanien (2011) teemoja mukaillen sote-kontekstiin nousi seuraavat osa-alueet: johtaminen, liiketoiminta, henkilökohtaiset tiedot ja taidot, hankinnan tukitoi- met ja toimitusverkoston hallinnan. Teemoittelussa tein kuitenkin huomion, että substans- siosaaminen ei sopinut mihinkään valmiiseen teemaan (ks. Hallikas ym. 2011) ja koska ilmiö nousi vahvasti esiin sosiaali- ja terveyspalveluiden kontekstissa, muodostin sub- stanssiosaamisesta vielä oman erillisen teeman. Sosiaali- ja terveyspalveluiden konteksti huomioiden, teemojen sisään ei välttämättä noussut samoja asioita, kuin Hallikas kump- paneineen (2011) on nostanut. Teemoittelussa huomion arvioista on se, että johtamisen alle ei tullut yhtään käsitettä.
Taulukoissa (Taulukot 2. & 3.) olen kuvannut aineistonanalyysini. Taulukossa 2 on en- simmäisen alatutkimuskysymyksen yhden yläluokan päättelyketju, jossa kuvataan, mil- laisia erityispiirteitä on sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa osaamisen näkökul- masta. Ensimmäisen alatutkimuskysymyksen havainnoista ei syntynyt yläluokkia yhdis- täviä teemoja, joten analyysitaulukossa on huomioitava, että yläluokkia yhdistävänä teki- jänä on osaaaminen julkisissa hankinnoissa. Tulosten tarkastelussa olen kuitenkin käsi- tellyt ilmiötä kokonaisvaltaisesti (tutkimuskysymykset 1 ja 2). Taulukossa 3 on esitetty yksi toisen alatutkimuskysymyksen päättelyketju, jossa kuvataan hankintoja edistäviä
osaaminen osaamistekijöitä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Samaa tarkoittavien pelkistys- ten raportoinnin olen jättänyt pois, jotta kokonaisuus olisi koherentimpi.
TAULUKKO 2 Kuvaus aineiston analyysistä: ensimmäinen alatutkimuskysymys, s.33-34
Sitaatti Alaluokka Yläluokka Yhdistävä luokka
”Mutta sitten kun on sosiaali- ja terveyspuolen hankinta, niin se on niin siinä asiakasrajapinnassa sitten se. Eli se asiakas kohtaa sen lää- kärin, tai se asiakas kohtaa sen palvelun, niin se palautehan on suora.” (H1)
Asiakaslähtöisyys kil- pailutuksessa
Asiakastarpeen hal- linta
Osaaminen julkisissa SOTE- hankinnoissa
”…hankitaan, mites mä sanoisin, niinkun asiakaslähtöisesti tietysti kaikki hankinnat, mutta se, että saadaan sitä joustoa sen asiakkaan kannalta siihen palveluun. Että ei niinkun tavallaan lukita liikaa sillä hankintamenettelyllä vaihtoehtoja.” (H3)
Joustavuuden merkitys asiakkaan näkökulmasta
”..korostuu tässä uudessa hankintalaissa myös, niinkun asiakkaiden tarpeiden huomioonottaminen. Eli meidän pitää yhä enemmän tehdä
asiakaskuulemisia, palvelunkäyttäjien kuulemisia.” (H2) Palvelujen käyttäjien eri- tyistarpeiden huomiointi
”Että siellä on paljon semmosta herkkää aluetta, missä pitää huomi- oida ihmisten intimiteetti. Ja kaikki siis tämmöset, niinkun vammais- palvelut tai muut, että kun niistä paljon puhutaan ja nyt on se lakialoi- tekin, tai siis on tehty se esitys että ei tarviis kilpailuttaa niitä”. (H4)
”Ei sinua liikuta sekään olenko minä nyt tietyllä tavalla ostopalvelu- lääkäri vai kuntayhtymän oma lääkäri. Mutta entäs sitten kun jotain sattuu? Niin sinullahan on vakaa usko siihen, että me olemme ostajana sopineet asiat siellä taustalla. Ja siellä on hirvee riski jos niitä ei oo- kaan sovittu.” (H1)
Hankittavan kohteen si- sältö
Substanssiosaami-
”Siis jos mennään potilastyöhön niin siellä on aina jotain, tai mitä nen käytetään erityisesti ihmiseen, niin ei yleensä ikinä pystytä valitse- maan sitä kaikista halvinta. Koska siellä on, no on tätä Kiinan kamaa sälää mitä tarjotaan vaikka rasvoihin, ja muuta semmosta bulkkitava- raa mitä löytyy kaikista halvimmalla. Niissä ei sitten laatu kohtaa kyllä sitä tarvetta.” (H4)
Ymmärrys laadusta
Pelkistys Alaluokka Yläluokka Yhdistävä luokka
”..se maakunta tulee pakolliseksi, niin sehän pakottaa miettimään lo- gistisia ketjuja, hankintaprosesseja aivan eri tavalla.. Eli tehdäänkö me yhteistyössä XXX kanssa vai tehdäänkö me täällä maakunnalli- sesti? Elikkä varmasti tulee enemmän semmosta suunnitelmallisuus, organisointi, sopiminen nousemaan esille hankintojen toteutumi- sessa.” (H1)
Tulevaisuuden toimin- tarakenne
Yhteistyöosaaminen
Osaaminen julkisissa SOTE- hankinnoissa
”Mä tota, me ollaan mietitty tätä maakunnan alueella sote-ihmisten kesken.. Me ollaan mietitty jopa sitä että tarkoittaako tää sitä että kil- pailuttaminen vähenee. Eli tota, koska valinnanvapaus lisääntyy ja mi- ten palvelusetelit vaikuttaa asiaan.” (H6)
“Mutta sitten tää järjestäjä-tuottajavastuumaakunnat, niin varmasti tulee muuttamaan. Että meillähän on tällä alalla tehty yhteistyötä ai- kasemminkin, on tehty monella muullakin maakunnan alueella. Elikkä on jo ollut semmosia yhteishankintoja.” (H1)
Yhteistyön merkitys
”Tää on niin spesiaaliala, niin palveluntuottajiakin tiettyihin toimin- toihin on todella vähän. Että saattaa niinkun tämmönen markkinoiden hyödyntäminen olla todella vaikeeta.” (H2)
Markkinoiden hyödyntäminen
Strateginen osaaminen
”No tietysti paljon lakeja jotka säätelee sitä hankittavaa palvelua. Ne tietysti sitten substanssilla on aina toivon mukaan omalta osaltaan hal- lussa.” (H3)
Lainsäädännön tuntemus
Juridinen osaaminen
“Ja välillä on monta eri lainsäädäntöö, asetusta ja viranomaismää- räystä siinä. Esimerkiksi vaikka tää mammografia, siellä on tää pal- velun järjestäminen, niin siinä on sekä lakia, asetusta, THL:n, STUK:in määräyksiä, eli monta tekijää..” (H2)
Lainsäädännön moninaisuus
