Saksan kumoustaistelut 1848

K A R L M A R X

SAKSAN

KUMOUSTAISTELUT 1848

T O IM IT T A N U T E L E A N O R M A R X A V E L I N G

SU O M E N T A N U T E . P.

A M E R I K A N S U O M A L A I S T E N S O S IA L I S T I S T E N K U S T A N N U S L I I K K E I D E N K U S T A N T A M A

T Y Ö V Ä E N L IIK K E E N K IR J A S T O K IR J A S T O

1290605294

1290605294

P A C I F I C D E V E L O P M E N T S O C I E T Y , A S T O R I A , O R E G O N ,

Printed in U . S. A .

Suomentajan huomautus

V u od en 1848 vallank um oustaistelu ja E uropan m annerm aalla on M arx k u va illu t kirjassaan L ud w ig N apoleonin Brum airen 18 :s päivä — ilm estyn yt suom ennettuna aikaisem m in nim ellä Napoleon III:n n e n vallankaappaus — k äsitellen siin ä R ans­

kan o lo ja ja eritellen sen ajan tapahtum ain m ää­

rääviä syitä tavalla, m ikä osottaa m iten tämä k ö y ­ hälistön vapaustaistelun suuri jo h ta ja ja tu tk ija k ä y tte li m aterialistisen h istorian käsityksen metoo- dia h istorian ku lu n selittäm isessä. Täm ä kokoelm a, m ikä n y t ilm estyy suom enkielellä, kuvaa saman m urroskauden olo ja Saksassa ja Itävallassa ja on n iin o llen täyten tävä osa edelläm ainitulle teok selle.

Täm ä kokoelm a m uodostuu artikkeleista, jo tk a M arx L ön toossa ollessaan läh etti N ew Y o rk Tribune- lehdelle, jo n ka avustaja ja k irjeen vaih taja hän s il­

loin oli. A r tik k e lit on koonnut ja k irja k si to im it­

tanut M arxin ty tä r E lean or M arx A v e lin g . H änen kirjottam ansa alkulau se en glan nin kieliseen painok­

seen on tähän mukaan liite tty . Se kuvaa elävästi n iitä o lo ja ja ym päristöä, jo issa M arx perheineen ja ystävin een L ontoossa e li ja työsken teli.

E n g e ls jo k a eli liikem iehen ä M anchesterissa, auttoi ystäväänsä m inkä voi. T aitaen englan nin­

kieltä, jo ta M arx vasta op etteli, hän usein k irjo tti englan n in kieliseen asuun M arxin k irjeet. K u n h ei­

dän aatteellin en yh te yten sä o li täyd ellin en , ei M arxin suinkaan aina tarvin n u t k irjo ttaa koko k ir­

je ttä saksaksi, vaan r iitti pääjuonen luonnostam inen

— ja E n g els p isti k irjeen kokoon. N äistäkin k ir ­

je istä on m yöhem pi tutkim us osottanut, että ne ovat suurim m aksi osaksi tällä tavoin E n g e lsin työtä.

O lihan E n g els o llu t itse toim innassa rintam alla.

K u n puolue läh etti M arxin Ranskaan toimim aan asian puolesta siellä, läh ti E n g els P fa lz iin jossa dem okraatit aikoivat ase kädessä taistella P reussin vastakum ouksellista arm eijaa vastaan. S iitä johtuu näiden k irjeid en elävä välittö m yys. E n g els o li näh­

n yt työ läisten urheuden taistelu ssa dem okraattisen tasavallan puolesta — m ikä oli ed ellytyk sen ä heidän om alle vallankum oukselleen , jo k a o li tapahtuva dem okraatteja vastaan, kuten kuvataan M arxin k ir­

jeessä, so. kom m unistisen keskuskom itean kirjeessä puolueen jäsen ille Saksaan 1850, jo llo in uuden nou­

sun m erkkejä alkoi n äkyä E uropan m antereella.

V a sta kun ne m erkit katosivat ja alkoi p ysyvä talou d ellin en nousu, s e litti M arx vallankum ouksen lykkään tyn een , ja sy v e n ty i tutkim uksiin , niin ta ­ koen aseita sitä ratkaisevaa taistelu a varten, jo k a tu li m yöhem m in kuin hän o li odottanut, m utta tu li kuitenkin , ensin P arisin K om m uunin muodossa, s it­

ten V en äjän vallankum ouksen esinäytöksenä 1905, ja vih d oin 1917 sellaisena kuin olemme sitä saaneet ih ailla M arxin loistavim m an oppilaan L en in in jo h ­ tamana, ja johd ettu n a M arxin hengessä.

M arxin A m erikaan kirjo ttam ia a rtik k eleita on ju lk a istu saksan (ja ven äjän) k ie le llä kaksiosainen kokoelm a D. R jasanovin toim ittam in a; ne ilm estyi­

vät sodan aattona. N y t on R jasanov M oskovan M arx— E n g els-In stitu u tin johtajan a ja toim ittaa M arxin ja E n gelsin koottu jen teosten loistopainosta.

— A m erikan k irje itte n toim ittam inen on h yv in vaikea tehtävä, sillä lehden toim itus p iteli n iitä väliin om avaltaisesti: lyh en teli, ju lk a isi osia ilman nim im erkkiä jne.

Seuraavat k irjo tu k set ilm estyvät nyt, neljän- kym m enenviiden vuoden jälkeen , ensi kerran koot­

tuina ja kirja-asuun pain ettuin a *) N e m uodostavat verrattom an arvokkaan lisän N apoleon I llr n n e n vallankaappausta koskevaan M arxin teokseen “ L u d ­ wig Bonaparten Brum airen Kahdeksastoista Päivä”.

K um pikin teos koskevat samaa aikakautta ja ovat ne molemmat, kuten E n g e ls sanoo, “ erinom aisia n äytteitä s i i t ä . . . M arxin ihm eellisestä la h ja s ta ...

käsittää selvästi suurten h istoriallisten tapahtum ain luonne, m erkitys ja niiden välttäm ättöm ät seu rau k­

set aikana, jo llo in nämä tapahtum at ovat to siasialli­

sesti tapahtumassa, tai ovat vastikään päättyn eet.”

Nämä k irjo tu k set k irjo te ttiin vv. 1851— 1852, jo llo in M arx oli o llu t E n glan n issa noin kahdeksan­

toista kuukautta. Hän asui vaimonsa, kolmen nuo­

ren lapsensa ja heidän elin aikaisen perheystävättä- rensä H elene D em uth’in kanssa kaksihuoneisessa asunnossa Dean kadulla, Sohon kaupunginosassa, m elkein vastapäätä K u n in kaallista T eatteria. Lähes kym m enen vuotta oli heitä ajettu paikasta toiseen.

K un P reussin hallitu s 1843 lak kau tti R ein in L ehden, jota M arx oli toim ittanut, m eni hän vaimonsa Jenny von W estfa len in kera, jonka kanssa hän oli vastikään m ennyt avioliittoon , P arisiin . E i kauan sen jälkeen P reussin h allitu s vaati hänen karkottam istaan — on sanottu A lex a n d er von H u m b o ld tin toim ineen Preussin h allitu ksen asiam iehenä tässä tapauksessa

Toim ittajan alkulause

) K o k o e lm a o n il m e s ty n y t e n g l a n n in k i e lis e n ä p a i n o k s e n a v . 1896.

— Suom ent.

6

— ja hra G u izo t o li luon n ollisesti liian kohtelias evätäkseen tätä pyyntöä. M arx karko tettiin ja meni B riisseliin . T aas vaati P reussin h allitu s hänen kar­

kottam istaan, ja kun R anskan h allitu s o li m yön­

ty n y t, ei o llu t todennäköistä, että B elg ian h allitu s tu lisi kieltäytym ään . M arx sai m arssim ääräyksen.

M utta tähän samaan aikaan o li se Ranskan hal­

litus, jo k a M arxin oli karkottan ut, rpennyt n iitä Ranskan h allitu ksien teitä ja uusi väliaikain en hal­

litu s kutsui F erdinand F lo co n ’in kautta “ urhean ja u skollisen M arxin ” palaamaan maahan, jo sta “ t y ­ ranni o li hänet karkottanut ja johon hän, kuten kaik k i, jo tk a taiste livat pyhän asian puolesta, k a ik ­ kien ihm isten v eljey d en puolesta” , olisi tervetu llu t.

K u tsu h y v ä k syttiin ja hän asui jo ita k in kuukausia Parisissa. S itte palasi hän Saksaan, alkaakseen toim ittaa Uutta R ein in L ehteä K ölnissä. Ja lehden k ir jo tta jilla o li sangen vilk a s aika. M arxia s y y ­ te ttiin kaksi eri kertaa, m utta koska lautakunnat eivät olisi häntä s y y llise k s i julistan eet, v a litsi P reussin h allitu s lyhim m än tien ja lak kau tti lehden.

Taas palasi M arx perheineen maahan, jo n ka

“ o v e t” vain m uutam ia ku ukausia ennemmin olivat hänelle avoinna. M utta sää o li m uuttunut — ja sen ohella h allitu s. “ M e jäim m e P arisiin kuukau­

d ek si”, sanoo äitin i eräissä eläm äkerrallisissa m uis­

tiinpanoissaan, jo tk a m inä olen lö ytä n yt. “ E i s ie l­

läkään tu llu t olemaan m eille m itään lepopaikkaa.

E räänä kauniina aamuna ilm estyivät p oliisik ersan tin tu tu t p iirteet ilm otuksen tuoden, että K arien ‘ja hänen rouvansa’ on jätettävä P arisi kahdenkym - m enenneljän tunnin sisällä. M eille ilm otettiin ar­

m ollisesti, että m eidät voidaan sulkea V an n es’iin. *)

# ) V a n n e s , v a l l i t e t t u s o ta s a t a m a k a u p u n k i M a r b ih a n 'in d e p a r t m e n t is s a R a n s k a s s a . — S u o m e n t.

T ieten kään emme me voineet h yväk syä sellaista maanpakoa. Ja niin minä taas kokoilin p ikku tava­

rani etsiäksem m e turvasatam aa Lontoossa. K arl oli kiiruhtan ut sinne ennen m eitä.” Sanalla “m eitä” tar- kotetaan äitiäni, H elene D em uth’ia ja kolm ea pientä lasta. Jennyä (rouva L o n g u e t’ia), L au raa (rouva L afa rg u e a) ja E dgaria, jo k a ku oli kahdeksan vu o­

tiaana.

Satama o li tod ella tu rvallin en. M utta se oli m yrskyn riipom a. S atoja pakolaisia — k a ik k i enem­

män tai vähemmän hädässä o levia — o li n yt L o n ­ toossa. S iellä seurasivat hirveän köyh yyd en , katke­

rien kärsim yksien vuodet — sellaisten kärsim yksien, jo tk a vain p enn ittöm ille m uukalaisille vieraassa maassa ovat tu ttu ja. K u rju u s olisi o llu t sietäm ätön ilman sitä uskoa ja luottam usta, m ikä n äillä m iehillä ja n aisilla oli ja ilman heidän voittam atonta humo- riaan. K ä ytä n sanaa saksalaisessa m ielessä, koska en tunne en glan tilaista sanaa, m ikä tarkalleen ilm aisisi sitä samaa asiaa — sellaista yhdistelm ää, m ikä m er­

kitsee sekä hum oria, hyvätuu lisuu tta, keveäm ielistä u lju u tta että suurta innostusta.

Jotta näitten k irjo tu k sien lu k ija lle o lisi jo n ­ kunlainen käsitys n iistä olosuhteista, jo issa M arx työsken teli, joissa eläen hän k ir jo tti nämä sekä

“L o u is B onaparten B rum airen K ahdeksannentoista P äivän ’, ja valm istautu i kirjottam aan ensim äistä suurta talo u stieteellistä teostaan “ Z u r K r it ik der P o litisch en Ö konom ie” (V a ltio talo u stieteen A rv o s ­ telua, ju lk a istu 1859), lainaan m inä vielä ä itin i m uis­

tiinpan oja. P ian sen jälkeen kun perhe o li saapu­

nut, s y n ty i toinen poika. H än ku oli kaksivuotiaana.

S itte sy n ty i viid es lapsi, p ikk u ty ttö . K u n hän o li noin vuoden vanha, sairastui hänkin ja kuoli.

“ K olm e päivää” , k irjo ttaa äitin i, “ kam ppaili lap si­

7

8

parka kuolem an kanssa. Hän kärsi niin k o v in . . . H änen pikkuruum iinsa lepäsi pienessä takahuo­

neessa; me k a ik k i (so. vanhem pani, H elene D em uth ja kolm e vanhem paa lasta) menimme etuhuonee­

seen, ja kun yö tu li, teim m e me vuoteem m e lat­

tialle, kolm e elossa olevaa lasta n u kk ui m eidän v ie ­ relläm m e. Ja me itkim m e sen p ikku en kelin takia, jo k a lepäsi lähelläm m e kylm änä ja kuolleena. P ik k u ­ lapsen kuolem a sattui ankarimm an köyhyytem m e aikana. Saksalaiset ystäväm m e eivät voin eet m eitä auttaa; koetettuaan turhaan saada Lontoossa k ir ja l­

lista ty ö tä oli E n g els pakotettu menemään, sangen epäedullisten olosu h teitten vallitessa kon tto ristik si isänsä liikkeeseen M anchesterissa. E rn est Jones, jo k a useasti kävi m eillä tähän aikaan ja o li luvan­

nut auttaa m eitä, ei voin u t tehdä m itään . . . S yd ä­

m eni tuskassa m enin m inä erään ranskalaisen pako­

laisen luokse, jo k a asui lähellä, ja jo k a jo llo in k in oli m eillä vieraillu t. H än elle kerroin m inä anka­

rasta puutteestam m e. Sydäm ellisim m ällä y s tä v y y ­ dellä antoi hän heti m in ulle kaksi puntaa. S illä me ostimm e pienen arkun, jossa lapsiparka n y t nuk­

kuu rauhassa. E i o llu t m in ulla kehtoa hänelle s y n ­ tyessään ja se viim ein en kin p ikku in en lepopaikka häneltä niin kauan k ie lle ttiin .” . . . “ Se o li hirveätä aikaa” , k irjo ttaa L ieb k n ech t m inulle (to im itta ja lle),

“ m utta suurta se o li siitä huolim atta.”

Siin ä “ etuhuoneessa” Dean kadulla, lasten le ik ­ kiessä hänen kanssaan, työ sk en teli M arx. M inä olen ku u llu t kerrottavan ku in ka lapset o livat hänen taakseen asettaneet tu o leja ja o livat ne m uodosta- vinaan vaunut, jo itten eteen hänet oli valjastettu hevoseksi ja p iti hänelle “ annettam an p iisk aa” — vaikkapa hän istu ikin työp öytän sä ääressä k irjo t- tamassa.

Ferdinand F re ilig ra th oli su o sitellu t M arxia Mr. C. A . D analle, *) N ew Y o rk Tribunen päätoi­

m ittajalle ja hänen ensim äiset A m erikaan läh et­

tämänsä k irjo tu k set m uodostavat tämän uudelleen kirja-asussa ju lk a istu n kokoelm an Saksan k irje itte n sarjan. N e n äyttivät herättäneen sellaisen m ielen ­ kiinnon, että ennenkuin sarja oli p äättyn yt, oli M arx k iin n ite tty lehden varsinaisen Lontoon k ir­

jeen vaih tajan toim een. M aaliskuun 12 päivänä, 1852, k irjo tti Mr. D ana: “ M ahd ollisesti tuottaa teille m ielihyvää kuulla, että n iitä (so. Saksan k irje itä ) lukee ty y d y ty k s e llä huom attava jo u k ko hen kilöitä ja painetaan n iitä uudelleen laa ja lti.” T ästä läh­

tien, pienten v äliaiko jen jälkeen , ei M arx lähettä­

n y t ainoastaan k irjeitään N ew Y o rk in sanomaleh- delle, m utta hän k irjo tti lukuisan määrän jo h ta­

via a rtik k eleita sille. “ M r. M a rx illa ” , sanotaan eräässä toim itu ksen huom autuksessa 1853, “ on to ­ dellakin omat m ielipiteensä, jo ista m uutam iin näh­

den me olemme suuresti eri m ieltä; m utta ne, jo tka eivät lue hänen kirjeitään , lyö v ät laim in tutustua opettavim piin tieto läh teisiin europalaisen p o litiikan suurista k ysym yk sistä .”

Vähem m än huom attavia niistä k irjo tu k sista ei­

vät olleet ne, jo tk a kosk ivat lord i Palm erstonia ja V en äjän hallitusta. “ U rquhartin k irjo tu k se t V e ­ n äjästä” , sanoo M arx, “ o livat m in ulle m ielen­

kiin toisia, m utta eivät vakuu ttavia. Saadakseni selvän m ielipiteen , analysoin minä H ansardin parlam en ttiväittelyjä ja S in ik irjo ja vv. 1807— 1850.**) Ensim äisenä tuloksen a tästä tutkim uksesta oli a rtik k elisa rja N ew Y o rk Tribun e’ssa, jossa minä

* ) M r. D a n a o li s in ä a i k a n a v ie lä m y ö t ä tu n t o in e n s o s ia lis m ille . B r o o k F a r m i n v a i k u tu k s e t e i v ä t v ie lä o lle e t h ä i p y n e e t. — T o i m it ta j a .

* * ) H a n s a r d , E n g l a n n in p a r l a m e n t in p a i n e tt u p ö y t ä k i r j a ; S in ik in ja t, E n g l a n n in h a l lit u k s e n v ir a llis ia s e lo s tu k s ia . — S u o m e n t.

9

10

osotin P alm erstonin suhteet V en äjän h allitu k ­ seen . . . P ian sen jälk een pain ettiin nämä tu tk i­

m ukset P e o p le ’s P aper’issa, E rn est Jonesin to im it­

tamassa cfiartistien sanom alehdessä. . . Samaan a i­

kaan painatti G lasgow in S en tin el erään näistä a rtik ­ keleista, ja osan siitä ju lk a isi M r. T u c k e r Lontoossa len tolehtisen m uodossa.” Ja S h e ffie ld in ulkom aa- asiain valiok un ta k iitti M arxia siitä “ suuresta y le i­

sestä palveluksesta” , m inkä hän te k i “ ih ailtavalla p aljastu ksellaan ” K ars-kirjo tu k sillaan , jo tk a on ju l­

kaistu N ew Y ork Tribun e’ssa ja P e o p le ’s Paper’­

issa. Suuren määrän tätä asiaa koskevia a rtik k eleita p ain atti m yöskin M arxin vanha ystä C. D. C o llett F re e P ress’issa. T o iv o isin voivan i ju lk a ista u udel­

leen ne ja m uiit a rtik k elit.

M itä tu lee N ew Y o rk T ribun e’en, o li se siihen aikaan ih ailtavasti toim itettu sanom alehti, jo lla oli suuri huom attavain avusta jäin jouk ko, niin ameri- kalaisia kuin europalaisiakin. *) Se o li kiih keä or­

ju u tta vastu stava sanom alehti ja tu nnusti m yöskin, että “ tarvitaan o ik e a ' yh te isku n tajärjestelm ä”, ja että “epäkohtam m e” o liv at “ yh teisku n n allisia, ei­

vätk ä p o liittisia .” Tähän sanomalehteen, ja e rittäin ­ k in M arxin a rtik k eleih in v iita ttiin useasti alahuo­

neessa, varsin kin John B rig h t n iih in viittasi.

L u k ijo ille saattanee olla m ielen kiin toista tie ­ tää m itä M arxille m aksettiin artikkeleistaan — jo ista m onet o livat huom attavasti pitem piä kuin nämä tähän kootut ovat. H än sai yhd en punnan

* ) N iid e n jo u k k o o n k u u lu i B r u n o B a u e r , B a y a r d T a y lo r , R ip le y ja m o n e t m u u t B r o o k F a r m i n jä s e n is tä . T o i m i t t a j a n a o li H o r a c e G re e le y . ( B r o o k F a r m i k s i — P u r o la k s i — n im ite tti in e r ä s t ä f o u r ie r i la i s t a s o in tu la y h d y s k u n ta a , jo k a s ija its i — v v . 1841— 1846 — lä h e llä B o s to n in k a u p u n k ia . S e n k a n n a t t a j i i n k u u lu i u s e it a s e n a j a n h u o m a tta v ia ju l k is u u s e lä m ä n h e n ­ k il ö itä , j o t k a o liv a t in n o s tu n e e t s illo is iin h a a v e s o s ia lis tie n a a tte i s iin j a y r i ­ t y k s i i n — S u o m e n t.)

II kustakin kirjotuksestaan — ei siis kovin loistavaa korvausta.

H uom attakoon, että luku X X , jo k a yhdeksän- nessätoista luvussa luvataan, ei ole löydettävissä. Se vo i o lla kirjo tettu , m utta varm astikaan ei painettu.

M ahd ollisesti ori se tilan p u utteen tak ia jä te tty pois.

“ M inä en tied ä” , k irjo tti M r. Dana, “ ku in ka laa­

ja k si te olette aikonut tämän sarjan, ja tavallisten olosuhteitten vallitessa haluaisin m inä sitä ja tk e t­

tavaksi niin p aljo kuin m ahdollista. M utta m eillä on n y t p resid en ttivaalit käsillä, ja ne valtaavat pals­

tamme suuressa m ä ä rä ssä .. . S allik aa m inun ehdot­

taa teille, jos m ahdollista, katsauksenne su p ista­

m ista. .. sanokaamme v ielä puoleen tusinaan a rtik ­ k e liin ” (D ana oli sillo in saanut y k sito ista artik k e ­ lia). “Ä lk ää kuitenkaan lopettako sitä osottam atta n iitä voim ia, jo tk a ovat vie lä vaikuttam assa siellä (Saksassa) ja ovat toim innassa tulevaisuuden varus­

telussa.” Täm ä “ osotus” löydetään siitä a rtik kelista, m inkä minä olen liittä n y t “ Saksan k irje itte n ” sar­

jaan, nim ittäin “ K ö ln in kom m unistijutusta.” Täm ä oikeu sju ttu antaa tod ellak in täyd ellisen kuvan Sak­

san olosuhteista voiton riem uisen vastavallankum ouk­

sen vallitessa.

M arx ei itse missään sano, että k irje itte n sarja on epätäydellinen , vaikka hän sillo in tällöin v iit­

taa niihin. N iin p ä hän K ö ln in ju ttu a koskevassa artikkelissaan m ainitsee n iistä artik keleista, ja 1853 k irjo tta a : “ N e lu k ijat, jo tk a ovat luken eet Saksan vallankum ousta ja vastavallankum ousta koskevia T iib u n e ’lle noin pari vu o tta sitte k irjottam ian i k irje itä ja haluavat saada välittöm än vaiku tuksen niistä, vo ivat tu tk ia sitä Mr. H asen clever’in taulua, m ikä n y t on asetettu n ä y t t e ille .. . N ew Y o r k is s a ...

kuvaten työm iehiä esittäm ässä anom usta D iissel-

12

d o rfin kau p u n gin h allitu k selle 1848. M inkä k ir ja i­

lija vo i vain analysoida, sen on etevä taidem aalari kuvannut dram aattisessa elävyydessään .”

L o p u k si on m inun huom autettava en g lan tila i­

sille lu k ijo ille , että nämä a rtik k e lit ovat k irjo te- tu t sillo in kuin M arx o li o llu t vain noin kahdek­

santoista kuukautta E nglann issa, ja että hänellä ei koskaan ole o llu t tila isu u tta lukea n iistä korreh- tu urivedoksia. S iitä huolim atta on m inusta n ä y t­

tänyt, ettei m ikään niissä ole tarvin n u t korjausta.

M inä olen siis vain poistanut jo ita k in ilm eisiä pain ovirheitä. •

K u n kin luvun alussa oleva päiväm äärä viittaa siihen T iib u n e ’n numeroon, m issä a rtik k e li on ilm es­

ty n y t, ja k irjeen lopussa oleva päiväm äärä osottaa ajan, jo llo in se on k irjo tettu . M inä yk sin olen vas­

tuussa k irje itte n otsik o ista sellaisin a kuin ne tässä teoksessa ovat ju lkaistu in a.

E leanor M arx A v elin g . Sydenham, huhtikuulla, 1896.

VALLANKUM OUS JA VASTAVALLAN ­ KUMOUS

I

Saksa vallankumouksen puhjetessa

L okaku un 25 p., 1851.

Europan mannermaan vallankum ouksellisen näytelm än ensim äinen näytös on p äättyn yt. “ V a lla t jo tk a o liv a t” ennen v. 1848 hirm um yrskyä, ovat jä l­

leen “va lto ja jo tk a ovat”, ja ne enemmän tai vähem ­ män suositut päivän valtiaat, väliaik aiset h allitsija t triu m viirit, • d ik taatto rit edustajineen, siv ili- ja sotilastoim itsijoin een , prefektein een , tuom areineen, kenraaleineen, upseereineen ja sotilaineen ovat v is­

kattu in a v iera ille rannoille ja “ k u ljetettu in a m erien taakse” E n g la n tiin tai A m erikaan, muodostamaan siellä uutta h allitu sta in partibus in fid eliu m , 1) europalaisia kom iteoita, keskuskom iteoita, kansal- liskom iteoita ja kuuluttam aan tulem istaan ju lis tu k ­ sin niin ju h la llisin kuin m itkäkin vähemmän m ieli­

k u vitu k selliset valtiaat.

Silm iinpistäväm pää tappiota kuin o li se, m inkä kärsi m antereen vallankum ouksellin en puolue — oikeam m in puolueet — taiste lu lin jan jo k a ise lla koh­

dalla, ei voi ku vitella. M utta m itäpä siitä? E ik ö b rittiläisten kesk ilu o k kain taistelu y h te isk u n n alli­

sen ja p o liittisen yliva ltan sa puolesta k äsittän yt

1 ) In. p a r t i b u s in f id e liu m , k a t o lis e n k ir k o n k ä y t t ä m ä n im ity s k ir k k o - m a h d in u lk o p u o lis is ta a l u e i s t a ; u s k o tto m ie n , ju m a la tto m ie n j o u k k o . M a r x k ä y t t ä ä s itä m a a n p a k o la is is ta p u h u e s s a a n . — S u o m e n t.

14

neljäkym m entäkahdeksan ja ran skalaisten k esk i­

lu o kk ien neljäkym m en tä ennenkuulum attom an an­

karain ta iste lu jen vu otta? Ja o liko niiden vo itto koskaan lähem pänä ku in ju u ri sillä h etkellä, jo l­

lo in m onarkia a ja tte li olevansa asem allaan lujem ­ m in kuin koskaan ennen? Sen taikauskon aika, m ikä laskee vallankum oukset m uutam ain ilkeäm ielisten kiih o ttajain laskuun, on jo kauan sitte m ennyt.

N yk yaik an a tietää jokain en, että m issä tahansa on vallan kum ouksellista järistystä , tä y t y y siellä taus­

ta lla olla jo k u yhteisku n n allin en tarve, m inkä a i­

kansa olleet laitokset estävät tulem asta ty y d y te ­ ty ik si. S itä tarvetta m ah dollisesti ei tunneta y leisesti niin voim akkaana, että se takaisi välittöm än m enes­

ty k se n ; m utta jokain en y r ity s lannistaa sitä v ä k i­

va llo in tuo sen vain esiin voim akkaam pana ja v o i­

makkaampana, kunnes se m urtaa kahleensa. Jos m eidät siis on ly ö ty , ei m eillä ole m uuta tehtä­

vää kuin alkaa taas alusta. Ja onneksi se mah­

d o llisesti sangen ly h y t lepoaika, m ikä on m eille sallittu tämän liikk een ensim äisen näytöksen päät­

tym isen ja toisen n äytöksen alkam isen vä lillä , antaa m eille aikaa sangen välttäm ättöm älle ty ö lle : äsk ei­

sen taistelu n puhkeam isen ja sen tappion v ä lttä ­ m ä ttö m ä si aiheuttaneitten syitten tu tkim iselle, s y it­

ten, jo ita ei tu le etsiä jo itte n k in jo h tajain satun­

naisista y rity k sistä , k y vy istä, vioista, virh eistä tai petoksista, m utta kunkin jä risty stä kokeneen kansa­

kunnan yleisestä yh teisku n n allisesta asem asta ja olem assaolon ehdoista. E ttä v. 1848 helm ikuun ja m aaliskuun äkkin äiset liik k e e t eivät olleet m inkään y k sity ise n henkilön työtä, vaan luonn ollisia, va s­

tustam attom ia ilm auksia kansakuntain p uu tteista ja tarpeista, jo tk a enemmän tai vähemmän ym m är­

rettiin , m utta jo tk a lu ku isat luokat jokaisessa

15 maassa sangen selvästi tunsivat, on k a ik k ia lla tu n­

nustettu tosiasia. M utta kun te tied u stelette vasta­

vallan kum ouksellisten m enestysten syitä, saatte te jo k a tah olta valm iin vastauksen, että se oli herra tämä tai kansalainen tuo, jo k a “ p e tti” kan­

san. V astau s saattaa k y llä k in o lla to tta tai ei, olosuhteitten mukaan, m utta m inkään asianhaarain va llitessa se ei selitä m itään — eipä edes osota sitä ku in ka tapahtui se, että “ kansa” salli siten itseänsä pettää. Ja m iten pieni m ahdollisuus onkaan sellaisella p o liittise lla puolueella, jo n ka koko r ik ­ kaus s isä lty y sen ainoan tosiasian tietoisuuteen, että kansalainen se ja se ei ole luotettava.

V allan ku m ou ksellisen kam ppailun ja sen ku ­ kistam isen syitten tutkim in en ja paljastam inen on sitäp aitsi verrattom an tärkeätä h isto ria lliselta n äkö­

kannalta katsottuna. M itä m ielen kiin toa on k a i­

k illa n iillä p ien illä p ersoon ariidoilla ja sy y tö k sillä

— k a ik illa n äillä vastakk aisilla vä itteillä , että M arrast, tai L ed ru R ollin , tai L o u is B lan c tai jo k u muu väliaikaisen hallitu ksen jäsen, tai ne k a ik k i yhdessä, oh jasivat vallankum ouksen ka­

rille, johon se upposi — ja m itä valoa ne v o i­

vat antaa am erikalaiselle tai en glan tilaiselle, joka katselee kaikk ia näitä eri liik k e itä niin pitkän m atkan takaa, ettei vo i erottaa m itään to i­

minnan y k sityisk o h tia ? E i kukaan järkevä hen­

k ilö koskaan usko sitä, että yk sito ista m ie s tä 2), enim mäkseen sangen tasaväkisiä jo k o hyvässä tai pahassa, k yk en ivät kolm essa kuukaudessa viem ään turm ioon 36 m iljoonaa käsittävän kansakunnan, ellei tuo 36 m iljoon aa nähnyt yh tä vähän edessään olevaa

2 ) N ä m ä “ y k s ito i s t a m i e s tä ” o li v a t : D u p o n t d e l 'E u r e , L a m a r ti n e , C r e m ie u x , A a r a g o , L e d r u R o llin , G a r n ie r - P a g e s , M a r r a s t , F lo c o n , L o u is B la n c j a A lb e r t.

tie tä kuin nämä y ksito istakin . M utta m iten tapah­

tu i se, että nämä 36 m iljoonaa jo u tu i heti päättä­

mään itse siitä, m itä tietä on ku ljettava, vaikk a osaksi hapuillen hämärässä ja m iten ne sitte e k sy i­

vät ja heidän vanhain jo h tajain sa sa llittiin hetkeksi palata johtoasem iinsa, siinäpä se ju u ri onkin k y ­

sym ys. '

K un me siis koetamme esittää T h e T ribun e’n lu k ijo ille ne syy t, jo tk a sam alla ku in ne vä lttä ­ m ättä aih eu ttivat Saksan vallankum ouksen 1848, jo h tiv at yh tä kiertäm ättöm ästi sen äk illiseen ku ­ kistum iseen 1849 ja 1850, emme me ajattele esittää tä yd e llistä tapahtum ain historiaa, ku ten ne siinä maassa tapahtuivat. M yöhem m ät tapahtum at ja tu ­ levien sukupolvien tuom iot tu levat päättämään m ikä osa tästä satunnaisilta, hajanaisilta ja y h te en so v d - tum attom ilta n äyttävistä tosiasoitten sekavasta m as­

sasta on m uodostava osan maailman historiaa. S el­

laisen tehtävän aika ei ole vielä tu llu t; meidän on rajotu ttava m ahdollisuuden rajo ih in ja t y y d y t ­ tävä siihen, jo s voim me löytää jä rje llis iä syitä, jo tk a perustuvat kieltäm ättöm iin tosiasioihin, selit- tääksemme liik k een pääasiallisim m at tapahtum at ja m uutokset ja saadaksemme johtolan gan siitä suun­

nasta, m inkä seuraava ja m ahdollisesti ei kovin kaukainenkaan purkaus tu lee Saksan kansan osaksi antamaan.

Ja ensiksi, m inkälainen oli Saksan tilanne va l­

lankum ouksen puhjetessa?

K ansan eri luokkien kokoonpano, m ikä muo­

dostaa jokaisen p o liittisen järjestö n perusolem uk­

sen, o li Saksassa m onim utkaisem pi kuin m i s s ä ä n

muussa maassa. K un E n glan n issa ja Ranskassa fe o ­ dalism i o li kokonaan h äv itetty, tai ainakin su­

pistettu, kuten ensiksim ainitussa maassa, m uutam iin i6

m erkityksettöm iin m uotoihin voim akkaan ja varak­

kaan keskiluokan toim esta, jo k a oli k e sk itty n y t suuriin kaupunkeihin ja varsin kin pääkaupunkiin, oli feod aaliaatelisto Saksassa sä ilyttä n yt suuren osan m uinaisista etuoikeuksistaan. Feodaalinen om istusjärjestelm ä oli ylin n ä m iltei kaikkialla. O li­

vatpa m aaylim ykset säilyttän eet vielä tuom iovallan­

kin vuokralaistensa y li. M enetettyään p o liittiset etuoikeutensa, oikeutensa kon trolloid a ruhtinaita, o livat ne säilyttän eet m iltei kaiken keskiaikaisen ylih erru uten sa tilu ksien sa talon p oikaisten y li yhtä h yvin kuin verovapautensa. Feodalism i k u koisti m uutam illa seu d u illa paremmin kuin toisilla, m utta ei missään, paitsi R ein in vasem m alla rannalla, o llu t ty y te n h ävitetty. Täm ä feodaaliaatelisto, jo ka s il­

loin o li erittäin lukuisa ja osaksi sangen varakas, käsitettiin vira llise sti maan ensim äiseksi “ sääd yk si” . Se varasi itselleen h allitu ksen korkeam m at virat ja arm eijan upseerit o livat m iltei yksinom aan niitä.

Saksan porvaristo ei o llu t läheskään niin vara­

kasta ja k e sk itty n y ttä ku in Ranskan tai E n glan n in porvaristo. H öyryvoim an käytäntöönottam inen ja E n glan n in tehdastuotteiden nopeasti laajen eva y le m ­ m yys oli h ävittän yt Saksan vanhan tu o tan n o n ; napoleonilaisen mannermaa järjestelm än vallitessa aletu t tehtaat, jo ita p erustettiin maan m uihin osiin, eivät korvanneet vanhoissa k ä rsitty jä tappioita, ei­

vätk ä olleet riittä v iä luomaan k y llin voim akkaita teollisuu sin tressejä, jo tk a olisivat pakottaneeet tar­

peensa h allitu ksien huomioon, h allitu ksien , jo tk a kadehtivat aatelittom ien jo k aista rikkauden ja vallan laajenem ista. Jos R anska suoriutui silkk iteh taineen vo itto isasti viisikym m en tä vu otta kestäneen vallan ­ kum ouksien ja sotien ajan, niin Saksa saman ajan kuluessa vain m enetti entisen palttinatuotantonsa.

TYÖVÄENLIIKKEEN

k ir j a s t o

i 8

P a itsi sitä, että tehdasalueet o livat harvalukuiset ja kaukana toisistaan, sijaiten kaukana sisämaassa ja käyttäen enim mäkseen ulkom aisia, hollan tilaisia ja b elgialaisia satamia tuontiinsa ja vientiinsä, oli n iillä sangen vähä jos ollenkaan etu jen y h te is y y ttä Pohjanm eren ja Itäm eren suurten satam akaupunkien kanssa; ne olivat ennenkaikkea kykenem ättöm iä luomaan suuria tehdas- ja kauppakeskuksia, sellaisia kuin P arisi, L yo n , L on too ja M anchester. S y y t tähän Saksan teh taitten takapajuisu uteen o livat mo­

net, m utta kaksi k y llä riittää sen selittäm ään: maan epäedullinen m aantieteellinen asema, etäällä A tlan - nista, m ikä oli tu llu t m aailm ankaupan suureksi v a lta ­ tiek si ja ne jatk u v at sodat, jo ih in Saksa o li kieto u ­ tunut ja jo ita ta iste ltiin sen m aaperällä kuudennelta- to ista vu osisadalta tähän aikaan asti. Täm ä lu ku ­ määrän puute ja varsin kin k e sk ittyn eitten v o i­

m ien puute se esti saksalaisen keskiluokan saa­

vuttam asta sitä p o liittista herruutta, jo ta en g lan ti­

lainen porvaristo o li n auttin ut aina vuodesta 1688 asti ja jo n ka ranskalainen porvaristo va llo tti 1789.

Ja k u iten kin aina 1815 lähtien kasvoi keskiluokan varallisuus ja sen ohella p o liittin en m erk itys ja t­

kuvasti Saksassa. H a llitu k se t olivat, vaikk ak in vastahakoisesti, p akotettu ja kumartamaan ainakin sen välittöm äm päin ain eellisten etu jen edessä. V o i- daanpa aivan oikein vielä sanoa, että jokain en s e l­

lainen p o liittista vaikutusvaltaa sisältävä pikku- oikeus, jo n ka pienem pien valtio itten perustuslait kesk ilu o k alle m yön sivät, m utta jo k a siltä taas pois riiste ttiin kahden p o liittisen taantum usajan, vv. 1815— 1830 ja vv. 1832— 1840, kuluessa, kor­

v a ttiin jo lla k in sille m yön n etyllä käytännölli- semm ällä edulla. Jokaista keskiluokan p o liit­

tista tappiota seurasi vo itto kauppalainlaadinnan

n.rV2>i>in *VÖYT

O.

19 alalla. Ja varm astikin P reu ssin su o jelu stu llilak i vu od elta 1818 ja Z o llv e re in ’in 3) m uodostam inen o li p aljo suuriarvoisem pi Saksan kau pp iaille ja teh tai­

lijo ille kuin epäiltävä oikeus jon ku n pikku isen herttuakunnan edustajakam arissa ilm aista luotta- m uksenpuutettaan m in isterejä kohtaan, jo tk a nau- roivat heidän ään estyk silleen . N iin p ä siis porva­

risto varallisu uden kasvun ja kaupan laajentum isen kera saavutti pian sen asteen, jo llo in se havaitsi että sen tärkeim päin etu jen k eh itystä ehkäisivät maan v a ltio llin en järjestelm ä, maan jao ttelu umpi- m ähkäisesti, ristiriita isia p yrk im yk siä ja o ik k u ja omaavan 36 :n ruhtinaan kesken, m aan v iljelystä ja sen yh teyd essä olevaa kauppaa k ah leh tivat feodaa­

liset kahleet ja nu uskivat peräänkatsom iset, jo itten alaiseksi typ erä ja pöyhkeä b yrokratia a listi kaikk i sen toim et. Samaan aikaan Z o llv e re in ’in laajen tam i­

nen ja yhtenäistyttäm in en , ylein en höyryvoim an sovelluttam inen ku lk u laito ksiin , kasvava k ilp a ilu ko tim aisilla m arkkinoilla, toi eri v a ltio itten ja maa­

kuntain kauppaluokat lähem m äksi toisiaan, tasotti niiden edut ja k esk itti niiden voim an. L u o n n o lli­

nen seuraus siitä o li niiden jou k ko siirtym in en lib e­

raalisen opposition le iriin ja Saksan keskiluokan v a ltio llisesta vallasta käym än ensim äisen vakavan taistelu n voittam inen. Täm ä m uutos voidaan laskea alkan eeksi vuodesta 1840, jo llo in P reussin porva­

risto o tti Saksan keskiluokan liikk een johdon kä­

siinsä. M e palaamme tähän vuosien 1840— 1847 lib e­

raaliseen op p ositioliikkeeseen m yöhemmin.

Kansakunnan suuret joukot, jo tk a eivät k u u lu ­

3 ) Z o llv e r e in o li s a k s a la in e n t u l lil iit to . S e o li a lk u a a n p e r u s t e t t u 1827 j a l a a je n n e ttu v u o d e n 1866 s o d a n jä lk e e n . S a k s a n “ v a l ta k u n n a k s i y h d is tä m is e n jä lk e e n 1871 o v a t t u l lil iit to o n k u u l u n e e t v a l t i o t k u u lu n e e t S a k s a n v a l ta k u n t a a n . Z o l lv c r e in 'm k a r k o tu k s e n a o li s a a v u t ta a y h te n ä is e t tullitaksat yli Saksan.

20

neet aatelistoon eivätkä porvaristoon, m uodostuivat kaupungeissa p ik k u liik k een h arjottajain luokasta ja työväestä sekä m aaseudulla talonpoikaistosta.

P ik k u liik k e e n h a rjo tta ja in lu o k k a oli erittäin lukuisa Saksassa, johtu en siitä rajotetusta k e h ity k ­ sestä, m ikä su u rk ap italisteilla ja te h ta ilijo illa lu o k­

kana oli siinä maassa ollu t. Suurem m issa kaupun­

geissa se m uodostaa m iltei asukkaiden enemmistön.

Pienem m issä on se kokonaan vallitsevan a varak­

kaam pien kilp ailu n tai vaiku tusvallan puuttuessa.

T äm ä n ykyaik aisessa va ltio p o litiik assa ja vallan ­ kum ouksissa tärkein luo k k a on vielä suurim erki- tyksisem p i Saksassa, m issä se äskeisten taistelu jen aikana yleensä n ä y tteli ratkasevaa osaa. Sen asema suu rkapitalistien , kau ppiaitten ja teh tailijain luo­

kan, jo ta sopivasti k y llä k in nim itetään porvaristoksi, ja köyh älistö- tai teollisuu slu okan v ä lillä määrää sen luonteen. P yrk iessään ensiksim ainitun luokan ase­

maan viskaa p ien in kin onnettom uus tämän luokan y k silö t viim eksim ain itun luokan riveihin . M onar- kisissa ja feodaalisissa m aissa tu levat hovin ja ylim ystö n tavat välttäm ättöm iksi sen o lem assaololle;

näitten tapojen m enetys vo i tuhota suuren osan siitä. Pienem m issä kaupungeissa sotalinnotus, kun­

nanhallitus, oikeuslaitos seuraajineen sangen useasti m uodostavat sen h yvin noinn in pohjan. O tappa nämä pois, kumoon m enevät p ikk u liikk een h arjo ttajat, räätälit, suutarit ja puusepät. N iin pä tämä luokka aina heilahtelee kahden m ahdollisuuden välillä, y h ­ deltä puolen ajaa sitä to ivo päästä varakkaamman luokan riv eih in ja to iselta puolen pelko jo u tu m i­

sesta proletariaatin, jo p a köyh im ysten kin asteelle;

y h d eltä puolen toivoo se edistävänsä etujaan val- lottam alla osansa yleisten asiain johdossa, toiselta puolen pelkää se harkitsem attom alla ajalla osot-

21 kamallaan vastu stu ksella nostattavansa hallitu ksen vihan, jo n ka käsissä on itse sen olemassaolo, koska sillä on valta poistaa sen parhaat liik e tu tta va t;

om istaessaan pienen määrän varoja, jo itte n om ista­

m isen epävarm uus on päinvastaisessa suhteessa n ii­

den määrään, — kaiken tämän takia on tämä luokka äärim m äisen h äilyväin en käsityskannoissaan. N ö y ­ ränä ja ryöm ivän alistuvan a on se voim akkaan fe o ­ daalisen tai m onarkisen h allitu ksen alaisena, m utta m illoin kesk ilu o k ka on nousussa, kä ä n tyy se lib e­

ralism in puoleen; se joutuu raju jen dem okraattisten puuskien valtaan niin pian ku in kesk ilu o k ka on saavuttanut oman herruutensa, m utta lysähtää vih e­

liäiseen pelon alaku loisuuteen niin pian kuin sen alap uolella oleva k ö yh älistö y rittä ä itsen äistä lii­

kettä. P ian me näemme tämän luokan Saksassa k u l­

kevan vuoronperään yh d eltä tälla iselta asteelta to i­

selle.

Saksan työväen luok ka on yhteiskunn allisessa;

ja p o liittisessa kehityksessään niin p aljo jälessa E n glan n in ja R anskan työ väen lu o k kia kuin orj Saksan porvaristok in jälessä näitten m aitten por­

varistosta. N iin herra kuin ren k ikin . Lukuisan, voim akkaan, kesk ittyn een ja älykk ään köyhälistö- luokan olem assaolon ehtojen k eh itys k ä y käsi­

kädessä lukuisan, varakkaan, kesk ittyn een ja v o i­

m akkaan keskiluokan olem assaolon ehtojen k e h ity k ­ sen kanssa. Itse työväenluokan liik e ei ole koskaan itsenäinen, ei koskaan yksinom aisesti köyhälistö- mäinen luonteeltaan, ennenkuin keskiluokan kaikk i ryhm ät, ja varsin kin sen ed isty k se llisin ryhm ä, su u rteh tailijat, ovat vallottan eet p o liittisen vallan ja m uovanneet valtion tarpeittensan mukaan. S il­

loin työvoim an ostajan ja m yy jä n välttäm ätön ristiriita tu lee uhkaavaksi, eikä sitä enää void a

22

tuonnem m aksi s iir tä ä ; sillo in ei työväenluokkaa enää void a syrjä y ttä ä p e to llisilla to iv e illa ja kos­

kaan toteutum attom illa lu p a u k silla ; sillo in y h d ek ­ sännentoista vuosisadan suuri pulm a: köyh älistön poistam inen, lo pu ltak in vedetään esiin selvästi ja oikeassa valossa. Saksassa eivät n ykyään käytä työssään työväenluokan jou k ko a ne n yk ya ik a iset , tehdaslordit, jo ista Su urbritann ia tarjoo niin m ai­

n ioita n äytteitä, m utta pienet am m attilaism estarit, jo itte n koko tuotanojärjeselm ä on p elkkä jäännös keskiajalta. Sam oin ku in on olemassa suunnaton ero pu u villalo rd in ja p ikku suu tarin tai räätälim estarin vä lillä , niin on m yöskin vastaava ero n y k y a ik a is­

ten tehdas-B abylon ien virkeän työ n tek ijän ja p ie­

nen m aaseutukaupungin kainon pelokkaan räätälin- työ n tek ijän sekä puusepän välillä, jo ista jälkim äiset elävät sellaisissa olosuhteissa ja työ sken televät sel­

laisessa asemassa, jo k a sangen vähä eroaa niiden sam allaisten ihm isten olosuhteista, jo tk a v a llits i­

vat noin viisisataa vu otta sitte. T ä tä elä­

män n yk yaik aisten olosuhteitten, n ykyaik aisen teol- lisuustuotantom uodon, y le istä puuttum ista seu­

rasi tie ty sti yh tä suuressa määrässä n ykyaikaisten aatteiden puute, eikä niinollen ole ihm ettele­

m istä vaikk a vallankum ouksen puhjetessa työ väen ­ luokkien suuri osa alk o ik in vaatia heti k ilto je n ja kesk iaikaisten etu oikeutettu jen am m attikun talaitos­

ten perustam ista. K u iten k in tehdasalueilla, missä v a llitsi n ykyaik ain en tuotan tojärjestelm ä ja kesk i­

näisen kanssakäym isen etu isu uksien ja suurten työ lä isjo u k k o je n liik k u v an elämän aiheuttam an hen­

kisen keh ityksen seurauksena, m uodostui keskus- ryhm iä, jo itte n aatteet luokkansa vapauttam isesta o livat p aljo selvem piä ja enemmän sopusoinnussa olevien tosiasiain ja h isto riallisten välttäm ättöm yyk­

23 sien kanssa. M utta ne o liv at vain vähemm istönä.

Jos keskiluokan aktiivin en liik e voidaan sanoa alka­

neen v. 1840, voidaan työväenluokan liik k een alku laskea Schlesian ja Bööm in teh dastyö läisten kap i­

noista v. 1844, ja saamme pian tilaisuu den luoda katsauksen n iih in eri keh itysvaih eisiin , jo itte n läpi tämä liik e ku lki.

L opu ksi, o li olemassa suuri m aan viljelijäin , talon poikain luokka, m ikä m aan viljelystyö läisten kerällä m uodosti koko kansakunnasta huom attavan enemmistön. M utta tämä luokk a taas jakau tu i e rila isiin alaryhm iin. E n sik sik in o livat varakkaam ­ mat m aan viljelijät, jo ita Saksassa kutsutaan Gross- ja M ittel-B auern, suur- ja kesk ikoisten m aatilojen om istajat, jo ista kunkin palveluksessa oli useita m aan viljelystyöIäisiä. Täm ä luokka, ollessaan suur­

ten, verojam aksam attom ain feodaalim aanom istajain ja pikku talon po ikaiston sekä m aatyöläisten välillä, lö ysi ilm eisistä syistä feod aalilu okkaa vastustavan kaupunkien keskiluokan liittolaisu ud essa luonnol- lisim m an p o liittisen suuntansa. S itte toiseksi oli olemassa pieniä vapaitten m aiden v ilje lijö itä , R einin seudulla, jossa feodalism i o li sortun ut Ranskan suuren vallankum ouksen voim akkaista iskuista. Sa- m allaisia pieniä itsenäisiä vapaitten m aiden v ilje li­

jö itä o li m yöskin olemassa siellä ja täällä m uissa­

kin maakunnissa, m issä niiden o li onnistunut ostaa maansa vapaiksi feodaaliveroista, jo ita niiden ennen oli m aistaan suoritettava. Täm än luokan jäsenet ku iten k in o liv at vapaita om istajia vain nim ellisesti, sillä niiden om aisuus oli yleensä siin ä määrässä k iin n itysla in o jen kahleissa ja niin rasitta villa eh­

doilla, että ei talonpoika, vaan koron kiskuri, jo ka rahan o li lainannut, oli tod ellin en maan om istaja.

Kolm annen ryhm än m uodostivat a re n tiv ilje lijä t,

24

jo ita ei helposti olisi vo itu ajaa pois konnuiltaan, m utta jo itten oli m aksettava yhtäm ittaista vuokraa tai sitte jatk u v asti suoritettava m äärätty määrä työtä kartanonherralle. L o p u k si o livat sitte maa­

työ läisen jo itten olosuhteet m onilla suu rilla maa­

tilo illa o livat aivan sam allaiset kuin m aatyöläisten olot E nglann issakin, ja jo tk a joka tapauksessa e li­

vät ja ku olivat huonosti ravittuin a ja isäntiensä orjina. Nämä kolm e viim eksim ain ittua m aanviljelys- väestöluokkaa, nim ittäin vapaitten m aitten v ilje lijä n a re n tiv ilje lijä t ja m aatyöläisen eivät koskaan suu­

resti vaivanneet päitään p o litiik a lla ennen vallan ­ kumousta, m utta ilm eistä on, että tämän tapauksen on tä y ty n y t avata n iille uuden uran, täynnä lo is­

tavan lupaavia näköaloja. Jokaiselle niistä tarjosi vallankum ous etuisu uksia, ja kun liik e kerran oli tod ella alkuun lähtenyt, o li odotettavissa, että kukin niistä vuorostaan siihen liitty isi. M utta samalla oli aivan yh tä ilm eistä ja kaikkien n ykyaik aisten m aitten historiain todeksi osottamaa, että maan- viljelysvä estö , koska se on hajallaan laajalla alalla ja on vaikea saada yhteisym m ärrystä aikaan sen m itenkään huom attavan osan keskuudessa, ei voi koskaan y rittä ä m en estyk sellistä itsenäistä liik e ttä ; ne tarvitsevat keskittyneem m än, valistuneem m an ja helpom min liik k e e lle saatavan kaupunkien väestön alkuunpanevaa sysäystä.

E d elläo lev a ly h y t kuvaus niistä tärkeim m istä luokista, jo tk a suurten tapahtum ain puhjetessa y h ­ dessä m uodostivat Saksan kansan, riittääk in jo se lit­

tämään suuren osan siitä hajanaisuudesta, e rila i­

suudesta ja ilm eisestä ristiriitaisuu d esta, m ikä siinä liikk eessä v a llitsi. K u n niin erilaiset edun niin ristiriitaiset, niin jy r k ä s ti toisiaan vastaan ly ö ­ vän vedetään rajuun yhteen törm äykseen ; kun nämä

25 k iistelevät edut jokaisessa piirikunnassa, jokaisessa m aakunnassa ovat sekottuneet toisiin sa erim ääräi- i sissä suhteissa; kun ennenkaikkea maassa ei ole o le­

’ ; massa m itään suurta keskusta, L ontoota tai P arisia, ij jon ka päätökset painollaan tek isivät tarpeettom aksi tapella sama riita uudelleen ja uudelleen jo kaisella y k s ity is e llä paikkaku n nalla; m itä m uuta tällö in olisi o llu t odotettavissa kuin se, että kam ppailu hajottaa itsensä keskin äistä y h te y ttä vailla olevien taiste lu ­ jen m ylläkäksi, missä suunnaton määrä verta, ta r­

moa ja pääomaa kulutetaan, m utta jo sta kaikesta huolim atta ei jää m itään ratkaisevia tuloksia?

Saksan pirstoutum inen kolm een tusinaan enem­

män tai vähemmän m e rk ityk sellisiä ruhtinaskun­

tia saa sam alla selityksen sä tämän kansakunnan m uodostavain ainesten m oninaisuuden ja sekavuu­

den kautta, m ikä m oninaisuus ja sekavuus taas vaih telee jo k a isella seudulla. M issä ei ole yh teistä etua, siellä ei vo i o lla yh te istä päämäärää, vielä vähemmän y h te istä toim intaa. Saksan L iitto k u n ta, totta k y llä k in , oli ju liste ttu iku isesti hajoam atto­

m aksi; kuitenkaan ei L iitto k u n ta eikä sen keskus­

elin, m aapäivät, koskaan edustaneet Saksan yh te n äi­

syyttä . K o rkein aste, johon keskittym isessä Sak­

sassa oli koskaan päästy, o li Z o llv e re in ’in perus­

taminen. Täm än avu lla Pohjanm eren v a ltio t m yö s­

kin p akotettiin omaan tulliun ion iin sa, Itävallan jää­

dessä oman erikoisen su o jelu stu llin sa varaan. S ak­

salla o li ty y d y ty s o lla jakautuneena, kaikissa k ä y ­ tän n öllisissä tarkotuksissa, vain kolm en itsenäisen vallan kesken sen sijaan että se o lisi jakau tu n ut kolm enkym m enenkuuden kesken. T ie ty s ti ei V en ä ­ jän tsaarin yliherruud essa, sellaisena kuin se perus­

te ttiin 1814, tämän takia m itään m uutosta tapah­

tunut.

V edettyäm m e nämä alustavat johtopäätökset perusteluistam m e, tulem m e seuraavassa kirjo tu k - sessa näkemään kuinka edelläm ainitut Saksan eri­

laiset väestöluok at jo u tu iv a t liikk eeseen toisensa jälk een ja m inkä luonteen liik e sai R anskan vallan ­ kum ouksen puhjetessa 1848.

L ontoo, syysku u lla, 1851.

36

II

Preussin valtio

L okaku un 28 p., *651.

K eskilu okan eli porvariston p o liittin en liik e voidaan sanoa alkan eeksi 1840. Sen ed ellä oli o llu t ilm iöitä, jo tk a osottivat, että maan raha- ja teolli- suusluokka o li kehittym ässä sille kyp syysasteelle, m ikä ei salli enää sen jatkaa tylsä ä ja p assiivista olem assaoloaan p uolifeod aalisen ja puolibyrokraat- tisen m onarkism in painostuksen alaisena. Saksan pienem m ät ruhtinaat m yön sivät toisensa jälkeen enemmän tai vähemmän vapaam ielisluonteisia perus­

tu slakeja, osaksi taatakseen itselleen suurem paa itse­

n ä isyy ttä Itävallan ja P reussin ylih e rru u tta vastaan, tai om ien valtio itten sa aateliston vaikutusvaltaa vastaan, osaksi yhd istääkseen yh d eksi kokonaisuu­

deksi ne erillään olevat m aakunnat, jo tk a W ie n in kon gressi yh d isti niiden vallan alle. N e voivat sen tehdä ilm an m itään vaaraa itselleen, sillä jos L iitto k u n n an m aapäivät, tämä p elk kä Itävallan ja P reu ssin tahdon m ukaan tanssiva nukke, olisi y r it­

tä n yt käydä niiden suvereenisen itsen äisyyd en kim p­

puun, tiesivät ne sen m ääräyksiä vastustaessaan saavansa yleisen m ielipiteen ja edustajakam arien tuen. Ja jos taas nämä edustajakam arit kasvaisi­

vat liian voim akkaiksi, vo isivat ne h elposti käyttää m aapäivien valtaa kaiken vastustu ksen m urtaakseen.

B aierilaiset, w iirten bergiläiset, badenilaiset tai h an noverilaiset p eru stu slailliset laitokset eivät sei-

28

laisten olosu hteitten vallitessa olisi nostattaneet m i­

tään vakavaa taistelua p o liittisesta vallasta ja siitä syystäpä suurin osa Saksan keskiluokasta p y sy tte li aivan yleensä erillään niistä kiistoista, jo ita p ik k u ­ v a ltio id e n lakejalaativissa laitoksissa nousi, tietäen h yvin , että ilman perin pohjaista m uutosta Saksan kahden suuren vallan p o litiikassa ja perustuslaissa eivät minkään toisarvoiset y rity k s e t ja vo ito t olisi minkään arvoisia. M utta samaan aikaan oli noussut eräs vapaam ielisten lakim iesten, am m atti-oppositio- m iesten laji pienissä edu stajakam areissa: R otteck it, W e lc k e rit, Röm erit, Jordanit, Stiivet, Eisenm annit, nämä suuret “ kansanm iehet” (V olksm ä n n er), jotka enemmän tai vähemmän äänekkään, m utta aina epä­

onnistuneen kaksikym m envuotisen opposition jä l­

keen vuoden 1848 vallankum ouksellin en kevätnousu vei vallan k u k k u lo ille ja jo tk a sieltä taas tuokiossa syöstiin alas, osotettuaan siellä äärimäisim m än v o i­

m attom uutensa ja m itättöm yyten sä. Nämä saksalai­

sella m aaperällä olevat p oliittisen kaupustelijan ja opposition ensim äiset lajin ä ytteet tu tu stu ttivat pu ­ heillaan ja k irjo tu k sillaan saksalaisen korvan perustuslaillisuuden kieleen, ja pelkällä olem assa­

olollaan ennustivat sen ajan tuloa, jo llo in kesk i­

luokka tarraisi kiin n i ja palauttaisi oikeaan mer- kitykseen sä ne p o liittiset fraasit, jo ita n äillä lö r­

p ö ttelevillä asian ajajilla ja professoreilla oli tapana käyttää tietäm ättä paljoa siitä alkuperäisestä m er­

kityksestä, m ikä niihin liitty i.

Saksalainen kirja llisu u sk in ponn isteli sen po­

liittisen kiih tym yksen vaikutuksen alaisena, mihin 1830 tapukset koko Euroopaan olivat heittäneet.

M elkein kaikki sen ajan k ir ja ilija t o livat saarnan­

neet kypsym ätöntä p erustu slaillisuu tta tai vielä kyp- sym ättömäm pää tasavaltalaisuutta. T u li yhä enem­

män ja enemmän tavaksi, varsin kin ala-arvoisem m ille k ir ja ilijo ille , taidon puutteessa kyh ätä tu otteisiinsa p o liittisia salatarkotuksia, jo tk a varm asti vetivät huom iota puoleensa. Runoudessa, novelleissa, kat­

sauksissa, näytelm issä, jokaisessa k irja llisessa tu o t­

teessa v ilis i, sitä, m itä n im itettiin “ten d en siksi” , so.

enemmän tai vähemmän kain oja hallitu svastaisen hengen näytteitä. Täm än aatteiden sekasotkun tä y ­ den nykseksi, m ikä Saksassa 1830 jälk een va llitsi näine p o liittisen opposition aineksineen, lö y ty i vie lä huonosti su latettu ja saksalaisen filo so fia n y li ­ op isto llisten teoskokoelm ien seoksia ja väärinkäsi- te tty jä ranskalaisen sosialism in, varsin kin saint- sim onism in poim intokokoelm ia; ja se k irja ilija - k lik k i, jo ka laverteli tästä m on ikirjavasta aatteiden sekasotkusta, n im itti itseään p ö yh k eillen “ N uoreksi S ak saksi” tai “ M oderniseksi k o u lu k si” . N e ovat sen jälkeen katuneet nuoruudensyntejään, m utta parantaneet ne eivät ole k irjo tu sty yliää n .

L opu ksi, saksalainen filo so fia , se sekavin m utta sam alla varm in saksalaisen m ielen keh ityksen läm pö­

m ittari, o li viim ein ju listau tu n u t keskiluokan puo­

lelle, kun H egel “ L ain filo so fiassaan ” ju lis ti perus­

tu slaillisen m onarkian olevan lopu llisen ja täyd elli- simmän hallitusm uodon. T o isin sanoen hän ju lis ti maan k eskiluokkain valtio llisen vallan lähestym istä.

H änen koulunsa hänen kuolem ansa jälk een ei p y ­ säh tyn yt tähän. Sam alla kun hänen sepraajainsa edis­

tyn ein osa yh d eltä puolen a listi uskonnollisen käsi­

tyk sen ankaran arvostelun kiirastuleen ja jä rk y tti perustuksiaan m yöten m uinaista k ristillisy y d e n ra­

kennusta, asetti se sam alla esiin jyrkem p iä p o liit­

tisia periaateita, m itä saksalainen korva oli tähän asti ku u llu t kehiteltävän, ja y ritti palauttaa kun­

niaansa Ranskan ensim äisen vallankum ouksen u r­

29

3°

hojen m uistoa. Jos se vaikeataju in en filo so o fin en k ieli, johon nämä aatteet puettiin, tu n tu ik in him- m eältä k irjo ttaja n ja lu k ijan m ielestä, sokasi se yh tä h yv in sensorin silm ät, ja niinpä kävi, että

“ n u o rh egeliläiset” k ir ja ilija t n auttivat sellaista sa­

nanvapautta, jo ta ei kirjallisu u d en m uilla h aaroilla tunnettu.

Ilm eistä niin ollen oli, että yleisessä m ielip i­

teessä o li tapahtum assa suuri m uutos Saksassa.

A steetta in laaja enem mistö n iistä luokista, jo itten valistu s ja asema eläm ässä antoi n iille m ahdollisuu­

den h an kkia ehdottom an m onarkian va llitessa po­

liittista tieto isu u tta ja m uodostaa jo tak in itsenäistä p o liittista m ielipidettä, y h d isty i yh d eksi voim ak­

kaaksi vastustusrintam aksi olem assaolevaa jä rje s ­ telm ää vastaan. Ja tuom itessaan p oliittisen k e h ity k ­ sen h itau tta Saksassa ei kenenkään p itäisi jättää huom ioonottam atta oikeitten tieto jen saamisen v a i­

keutta, m istä asiasta tahansa, maassa, missä k a ik k i tietoläh teet o livat h allitu ksen ko n tro llin alaisina, m issä köyh äin kou lusta ja sun nuntaikoulusta aina sanom alehteen ja ylio p isto o n asti ei sanottu, ope­

tettu, painettu tai ju lk a istu m itään m uuta kuin sitä, m ikä o li ennakolta saanut h yväksym isen . K atso tta­

koon W ie n iä esim erkiksi. W ie n in väestö, jo k a teo l­

lisuudessa ja käsityötuotann ossa ei ken ties jään yt jä le lle m istään Saksassa, osottautuen rohkeudessa ja vallankum ouksellisessa tarm ossa olevansa paljo ylem pänä kaikkia, o li ku iten k in tietäm ättöm äm pi to d ellisista eduistaan ja tek i enemmän tö rkeitä ereh­

dyksiä vallankum ouksen ajalla kuin m itkään muut, ja tämä jo h tu i sangen suuressa määrässä siitä m iltei ehdottom asta tietäm ättöm yydestä aivan tavallisim ­ p iin p o liittisiin asioihin nähden, jossa M ettern ich ’in h allitu ksen o li onnistunut sitä pitää.

T arp eeton ta on enemmän selittää m iksi, sel­

laisen järjestelm än vallitessa, m elkein yksinom ainen oikeus p o liittiseen tietoisuuteen oli sella isilla y h te is­

kun taluokilla, jo itte n kannatti maksaa sen salaku- lettam isesta maahan ja v ie lä erikoisem m in n iillä, jo itte n etu ja va llitseva asiain tila vakavam m in vah in ­ g o itti, nim ittäin teollisuus- ja kauppaluokilla. Ne siis o livat ensim äisinä yhd istym ään jou kkon a enem­

män tai vähemmän p eitetyn yksin valtiu d en ja tk u ­ m ista vastaan. Ja niiden siirtym isestä opposition riveih in on laskettava vallan kum ouksellisen liikk een alkam inen Saksassa.

Saksan porvariston vastustuskann alle ju lista u ­ tum inen voidaan laskea alkan eeksi 1840, P reussin kuninkaan kuolem asta, jo k a oli viim einen elossa oleva vuoden 1815 P yh än A llia n sin perustajista. U u ­ desta kuninkaasta tied ettiin , ettei hän o llu t isänsä y le n byrokraattisen ja m ilitaristisen m onarkian kan­

nattaja. M itä ranskalainen kesk ilu o k ka odotti L u d w ig X V Irn n e n valtaan tulem iselta, sitä toivoi saksalainenkin porvaristo jossakin määrässä P reussin kuninkaalta F re d rik W ilh e lm I V :ltä. K a ik k ia lla o ltiin y k sim ielisiä siitä, että vanha järjestelm ä oli kelvoton, ku lu n u t ja että se o li h y ljä ttä v ä ; ja että se, m ikä o li h iljaisuudessa sy n ty n y t vanhan kun in ­ kaan aikana, o li n y t äänekkäästi ju liste tta v a sie­

täm ättöm äksi.

M utta jo s L u d w ig X V I :s, “ L o u is le D ésire”

( “L u d w ig o d otettu ” ) oli o llu t yksinkertainen, tees­

kentelem ätön hölmö, puoleksi tietoin en omasta m i­

tättöm yydestään, vailla m itään m äärättyjä m ieli­

p iteitä, h alliten pääasiallisesti niiden tapojen avulla, jo ita hän kasvatuksensa a ja lla o li päähänsä saanut, o li “ F re d rik W ilh elm le D ésire” aivan to ista maata.

V a ik k a hän varm astikin v o itti ranskalaisen o r ig i­

31

32

naalinsa luonteen heikkoudessa, ei hän kuitenkaan o llu t v ailla vaatim uksia eikä m ielipiteitä. Hän oli tutustunut, am atöörim äisesti, useim pain tieteitten alkeisiin , ja lu u li n iin ollen itsensä k y llin oppineeksi lausumaan jokaisesta asiasta viim eisen sanansa. Hän o li vaku u tettu olevansa ensiluokkain en puhuja. E ik ä B erlin issä varm astikaan lö y ty n y t ainoatakaan kaup­

pam atkustajaa, jo k a olisi k y e n n yt voittam aan hänet enempää luulottelem ansa älyn laveudessa kuin puhe­

taidon joustavuudessakaan. Ja ennen k aikk ea: hä­

nellä o li m ielipiteensä. H än vih asi ja halveksi preussilaisen m onarkian b yrokraattista ainesta, m utta vain siitä syystä, että kaik k i hänen m yötätuntonsa o li feodaalisen aineksen puolella. O llessaan itse B erlin in P o liittise n V iik k o leh d en p erustaja ja sen pääavustajia, lehden, jo k a edusti niin sanottua his­

to riallista koulua (suuntaa, jo k a eli B o n ald ’in, De M aistre’n ja m uitten Ranskan le gitim istien ensi- mäisen sukupolven k ir ja ilija in aatteilla), p y rk i hän palauttam aan niin täyd ellisen ä kuin m ahdollista aateliston yhteisku n n allisen valta-aseman. K u n in ­ gas, valtakuntansa ensim äinen aatelism ies, ym päröi en siksikin itsensä lo istavalla hovilla, johon kuului m ahtavia vasalleja, ruhtinaita, herttuoita ja krei­

vejä, toiseksi keräsi hän ym pärilleen lukuisan jo u ­ kon varakkaita alem pia aatelisia. Saada h allita m ie­

lensä m ukaan u sk o llisia porvareitaan ja talonpoi- kiaan ja siten olla itse yh teisku n n allisten arvo- asteitten tai säätyjen hierarkian täyd ellin en päämies, arvoasteitten, jo ista jokain en nau ttisi erik o isia etu- oikeuksiaan ja olisi erotettuna to isista m iltei y li ­ pääsem ättöm ällä suku erotu ksella tai m äärätyllä, m uuttam attom alla yhteiskunta-asem alla; näitten sää­

ty je n kokonaisuus eli “valtakunnan sääd yt” , jo tk a vallassa ja vaikutusvoim assa o lisiva t sam alla niin

sievästi toistensa vastapainona, että se jä ttä isi t ä y ­ dellisen toim in taitsen äisyyd en kuninkaalle — sel­

lainen o li se beau idéal (kaun is ihanne) jo ta F red rik W ilh e lm r y h ty i toteuttam aan ja jo ta hän jälleen yrittä ä toteuttaa tällä hetkellä.

O tti jon ku n aikaa ennenkuin teo reettisiin k y s y ­ m yksiin perehtym ätön preussilain en porvaristo ha­

vaitsi kuninkaansa to d ellisen tarkotusperän. M utta m itä he sangen pian huom asivat, o li se, että hän halusi aivan päin vastaisia asioita kuin he halusivat.

T u sk in tunsi uusi kuningas isänsä kuolem an pääs­

täneen hänen kielensä vallo illeen , kun hän jo aset­

tau tui julistam aan aikom uksiaan lukem attom issa puheissaan. Ja jokain en hänen puheensa ja jokain en hänen tekonsa v ie ro tti yh ä kauem m aksi hänet kesk i­

luokan m yötätunnosta. S iitä hän ei olisi p aljoa v ä lit­

tänyt, e lle i olisi o llu t olemassa jo ita k in ankaria ja p elottavia tod ellisu uksia, m itkä h äritsivät hänen ru n o llisia unelm iaan. V a lite tta va a on, että roman­

tiik k a ei ole kovin nopsa laskuissaan ja että feoda­

lism i sitte D on Q u ixo ten päivien tekee laskunsa ilm an isäntää! F re d rik W ilh e lm I V o tti Jiian paljo osaa siihen selvän rahan halveksum iseen, m ikä aina on o llu t ristire tk iritarie n jä lk eläisten jalo in perintö.

Hän huom asi valtiu ten sa k a lliik si, huolim atta sääs­

teliääksi jä rje ste ty stä h allitu sjärjestelm ästä ja koh­

tu u llise sti tä y te ty stä valtiorahastosta. Kahdessa vuodessa o li ylijääm ien viim ein en kin hiukkanen ku lu tettu hovin kem uissa, kun in k aallisissa menoissa, lah jotuk sissa ja valtioavuissa, jo ita oli annettu tar­

vitseville, pen n ittöm ille ja ahn aille a atelisille ym.

ja sään nölliset verot eivät enää riittän eet enemmän hovin kuin hallituksenkaan välttäm ättöm iin m enoi­

hin. Ja niin hänen m ajesteettinsa havaitsi olevansa asemassa, m issä yh d eltä puolen hänen edessään oli

33

34

huikea v a illin k i ja to isella puolen v. 1820 laki, jonka mukaan jokain en uusi laina tai lisäys sillo in voim as­

saoleviin veroihin oli laiton ilmani “ tulevan kansan­

edustuksen” suostum usta. T ä tä edustusta ei ollut olemassa. U usi kuningas oli vähemmän halukas luo­

maan sitä kuin isänsä koskaan oli o llu t; ja jos hän olisi o llu t halukas, tiesi hän, että ylein en m ieli­

pide oli ih m eellisesti m uuttunut hänen v a ltaistu i­

m elle nousunsa jälkeen .

T o d ellak in , keskiluokka, jo k a oli osittain odot­

tanut, että uusi kuningas heti m yön täisi perustus­

lain, ju lista isi painovapauden, valam iesoikeuden ym., ym. — ly h y e sti sanoen, että hän itse aset­

tu isi sen rauhallisen vallankum ouksen johtoon, jota se tahtoi p o liittisen herruuden saavuttaakseen — tämä kesk ilu o k ka oli havainnut erehdyksensä ja o li kään tyn yt raivokkaasti ku n in gasta vastaan. .R e i­

nin m aakunnissa ja enemmässä tai vähemmässä mää­

rässä y li koko P reussin o liv at kesk ilu o k k alaiset niin suuttuneet, että ne, koska n iillä itsellään ei o llu t riittä v ästi kyken eviä sanom alehtim iehiä, ry h ty iv ä t jo liitto o n k in sen äärim äisen filo so o fisen puolueen kanssa, jo sta edellä puhuimme. Täm än liito n tu lo k ­ sena o li K ö ln in R ein in L e h t i4), sanomalehti, jo k a lak kau tettiin viisito ista kuukautta kestäneen olem assaolonsa jälkeen , m utta jo sta voidaan laskea sanom alehdistön olem assaolo Saksassa. Täm ä oli 1842.

4 ) R e in in L e h t e ä ju l k a i s t i i n K ö ln is s ä li b e r a a l is te n j o h t a j a i n H a n ­ se in a n i] *in j a C a m p h a u s e n Z n ä ä n e n k a n n a t ta j a n a . M a r x a n to i s ille ju l k a i s ­ ta v a k s i m u u t a m i a m a a p ä iv iä k o s k e v ia a r t ik k e l e ita , j o t k a h e r ä t t i v ä t n iin s u u r t a h u o m i o ta , e t t ä h ä n e lle t a r j o t t i i n 1842 -— v a ik k a h ä n o li v a i n 24- v u o tia s -— t o i m it ta j a n to i m i s a n o m a le h d e s s ä . H ä n h y v ä k s y i ta r jo u k s e n •—

ja n iin a lk o i h ä n e n p i t k ä a i k a in e n t a is te l u n s a P r e u s s i n h a l lit u k s e n k a n s s a . T i e t y s t i ju l k a i s t i i n s a n o m a le h t e ä s e n s o r in v a lv o n n a n a la is e n a , m u t t a k o s k a s e n s o r i o li s ä v y is ä j a h u o le to n m ie s , v e ti n u o r i k a p i n o its ij a h ä n t ä a u t t a ­ m a tto m a s ti n e n ä s t ä . S ik s i l ä h e t t i h a l lit u s to i s e n “ e r i k o is e n ” s e n s o r in B e r l in is tä , m u t t a tä m ä k i n k a k s i k e r t a i s t e t t u v a l v o n ta o s o t t a u t u i t e h o t t o ­ m a k s i j a 1843 s a n o m a le h ti la k k a u te t tii n .