Mobiiliteknologia rippikoulujen haasteena – tapaustutkimus rippikoulun leirijaksolta

DSpace https://erepo.uef.fi

Rinnakkaistallenteet Filosofinen tiedekunta

2016

Mobiiliteknologia rippikoulujen þÿhaasteena tapaustutkimus rippikoulun leirijaksolta

Ojala, Eveliina

Kirkon tutkimuskeskus

bookPart

info:eu-repo/semantics/draft

© Kirkon tutkimuskeskus All rights reserved

https://erepo.uef.fi/handle/123456789/7208

Downloaded from University of Eastern Finland's eRepository

8 Mobiiliteknologia

rippikoulujen haasteena – tapaustutkimus

rippikoulun leirijaksolta

Eveliina Ojala

Johdanto

Rippikoulusuunnitelma 2001 nostaa monissa yhteyksissä esille yh- teenkuuluvuuden tunteen. Yhteys liitetään ennen kaikkea seurakun- tayhteyteen, mutta myös ihmisten välisen yhteyden merkityksestä kerrotaan. Yhteyteen liittyvien tekstikatkelmien lisäksi suunnitel- massa kirjoitetaan esimerkiksi oppimisesta. Se on tehokkainta, kun sillä on liittymäkohtia rippikoululaisen elämään.¹ Rippikoulusuun- nitelman olemassaolon aikana teknologian kehitys on muuttanut merkittävästi ihmisten tapoja olla yhteyksissä toisiin ja laajentanut yhteisöllisyyden kokemisen lähtökohtia. Lisäksi mobiiliteknologia toimii yhä enemmän arjen monipuolisena työvälineenä. Artikkelis- sa esitellyn tutkimuksen taustalla onkin ajatus sosiaalisen median ja mobiiliteknologioiden käytöistä uudenalaisina mahdollisuuksina rip- pikoulutyön kehittämisessä ja yhteisöllisyyden luomisessa rippikou- luryhmän jäsenten välillä.

1 Rippikoulusuunnitelma 2001.

Tutkimus toteutettiin kesällä 2014 osallistumalla keskisuureen kaupunkiin kuuluvan seurakunnan rippikoululeirille, ja tutkimuksen- tarkoitus oli selvittää, millä tavoin mobiiliteknologian ja sosiaalisen median käyttö nivoutuvat osaksi rippikoulun leirijaksoa. Tutkimusai- neisto kerättiin havainnoinnin ja haastattelujen avulla. Artikkeli poh- jautuu täten laadulliseen tapaustutkimukseen², joka ei sellaisenaan ole yleistettävissä. Tutkimustulokset antavat kuitenkin hyvän pohjan suunniteltaessa seurakuntien rippikoulutyön kehittämistä. Artikke- lissa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

• Minkälaisia haasteita mobiiliteknologian ja sosiaalisen me- dian käytöstä seuraa?

• Miten mobiiliteknologian ja sosiaalisen median käyttöä voidaan arvioida yhteisöllisyyden näkökulmasta käsin?

Tutkimuksen kohteena olleen seurakunnan rippikoulutoiminnassa ei ollut aikaisemmin käytetty hyväksi mobiiliteknologiaa yhtä laajasti.

Ohjaajien mukaan rippikoulut oli toteutettu varsin perinteisin mene- telmin, eli mobiiliteknologian käyttö oli aiemmin pikemmin kielletty kuin hyödynnetty sen tuomia mahdollisuuksia. Ennen tutkimuksen kohteena ollutta leirijaksoa työntekijöiden välillä oli suuria eroja sii- nä, miten tottunutta mobiiliteknologian käyttö oli ollut osana työn- tekoa. Ohjaajajoukossa oli työntekijä, jolle mobiilimahdollisuuksien hyödyntäminen oli ihan uusi ulottuvuus, ja toisaalta henkilö, jonka työnkuvaan oli jo pitkään kuulunut verkossa tapahtuva työ.

Mobiiliripariksi nimetyn rippikoulun myötä leirin toteuttamista mietittiin ensimmäisen kerran mobiiliteknologian käytön näkökul- masta. Tutkimuksen lähtökohtana oli työntekijöiden halu muuttaa olemassa olevia rippikoulutyön käytäntöjä. Rippikoululeirin päivit- täinen rakenne ei muuttunut mobiiliteknologian käyttöönoton seu- rauksena, mutta mobiiliteknologiaa pyrittiin hyödyntämään miltei kaikessa mahdollisessa leiritoiminnassa. Aivan erityisesti puhelinten ja tablettien käyttöä mietittiin oppihetkien toteutuksissa, mutta myös esimerkiksi jokapäiväisissä hartaus- ja jumalanpalvelushetkiin puhe-

2 Artikkelissa käytettävä tutkimusaineisto on osa kirjoittajan rippikoulututkimukseen liittyvää väitös- kirjaa.

limille etsittiin hyödylliseksi ajateltua käyttöä. Lisäksi vapaa-ajalla oli mahdollista vaihtaa ajatuksia rippikouluryhmän omassa sosiaalisen median ryhmässä. Sen sijaan isosten järjestämät iltaohjelmat toteu- tettiin ilman mobiiliteknologiaa, mutta puhelimet saivat olla silloin- kin mukana. Puhelinten ja tablettien käyttö kiellettiin systemaatti- sesti vain yö-aikaan, jolloin laitteille oli olemassa oma kännykkä- ja tablettiparkki.

Mobiiliteknologia ymmärretään artikkelissa Järvenpään ja Lan- gin muotoileman määritelmän mukaisesti. Mobiiliteknologialla tarkoitetaan kannettavaa esinettä (artefakti), joka käsittää laitteen, viestiyhteydet (verkkopalveluiden tarjonta) ja ohjelmiston (käyttö- liittymän ja sovellukset).³ Tutkimustuloksissa korostui verkkomah- dollisuuksien hyödyntäminen, sillä isossa roolissa toimi sosiaalisen median käyttäminen mobiiliteknologian avulla. Tästä johtuen artik- kelissa puhuttaessa mobiiliteknologian käytöstä tarkoitetaan useissa yhteyksissä sosiaalisen median käyttöä mobiilivälineillä, vaikka sitä ei erikseen ilmaistaisikaan.

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan paikkaa, jossa on mahdollista luoda yksin tai yhdessä ja muuttaa tai jakaa käyttäjälähtöisiä sisäl- töjä, joita on tehty erilaisille sosiaalisen median alustoille. Tärkeässä roolissa on mahdollisuus keskustella toisten käyttäjien kanssa näistä rakennetuista sisällöistä.⁴

Laven ja Wengerin teoriat tutkimuksen taustalla

Lave ja Wenger ovat muotoilleet käsitteen ”tilannesidonnainen oppi- minen”, jolla tarkoitetaan oppimisen ja oppimisen aikaisen sosiaalisen tilanteen välistä suhdetta. Oppiminen nähdään tarkoituksellisena tai tahattomana prosessina, jossa tilanteeseen ulkopuolelta tuleva osallis- tetaan yhteisön toimintaan niin, että alussa ulkopuolisesta henkilöstä tulee vähitellen yhteisön täysivaltainen jäsen. Yhteisöistä käytetään nimitystä ”käytännön yhteisöt”. Kyseessä ei ole oppimisstrategia tai opettamistekniikka, vaan tapa ymmärtää oppimisen luonnetta.⁵

3 Järvenpää & Lang 2005, 8.

4 Kietzmann et al. 2011, 241.

5 Lave & Wenger 1991, 14, 29, 40.

Wenger on jatkanut teoriaa käytännön yhteisöistä ja niihin liitty- västä oppimisesta. Wengerin mukaan ihmiset kuuluvat elämän aika- na useisiin vaihtuviin käytännön yhteisöihin. Ne ovat epämuodollisia, mutta kuitenkin hyvin tuttuja. Niitä on esimerkiksi kotona, koulus- sa ja harrastusten parissa. Henkilökohtaisella tasolla merkittäväksi koettu oppiminen liittää oppijan näihin käytännön yhteisöihin, mis- tä Wenger käyttää käsitettä ”yhteisöllinen oppiminen”. Oppimista ei ymmärretä muusta olemisesta erillisenä toimintana, vaan pikemmin olennaisena osana jokapäiväistä elämää. Näin ollen oppimista tapah- tuu niin muodollisissa kuin epämuodollisissa tilanteissa.⁶

Rippikoulututkija Innasen mukaan rippikoulussa tapahtuva ope- tus ja oppiminen noudattelevat konstruktivistista näkemystä. Rip- pikoulusuunnitelmasta on löydettävissä näkökulma, jonka mukaan oppijan on konstruoitava tietoa monipuolisesti, että se tulisi osaksi oppijan omaa elämän todellisuutta.⁷ Näkemys voidaan liittää niin Laven ja Wengerin teoriaan tilannesidonnaisesta oppimisesta kuin Wengerin teoriaan käytännön yhteisöistä ja yhteisöllisen oppimisen ajatuksesta, joita ei ole tarkoitettukaan tarkasteltavaksi erillään ympä- röivästä maailmasta ja muista käytännöistä.⁸

Wenger nimittäisi rippikouluryhmää käytännön yhteisöksi, jon- ka sisällä tapahtuu yhteisöllistä oppimista niin tavoitteellisissa kuin ei-muodollisissa tilanteissa. Wengerin mukaan oppimista tapahtuu myös silloin, kun prosessin tarkoituksena ei ole tulla minkään yh- teisön jäseneksi.⁹ Tällöin oppiminen voidaan ymmärtää tilannesi- donnaiseksi. Yhteisöllisen oppimisen käsite soveltuu kuitenkin hy- vin rippikouluun, jonka tavoite on nimenomaan toimivan ryhmän luomisessa.¹⁰ Rippikoulun alussa nuoret toimivat ikään kuin ryhmän ulkojäseninä, mutta vähitellen ryhmäidentiteetti alkaa muodostua, ja tunne kuulumisesta ryhmään voimistuu. Wengerin teoriaa mukaillen yksilötasolla merkittävien oppimiskokemusten seurauksena tapahtuu kiinnittymistä ryhmään. Konstruktivistinen oppimiskäsitys näkyy

6 Wenger 1999, 5–8, 226, 229.

7 Innanen 2009, 23–24.

8 Wenger 1999, 103.

9 Wenger 1999, 226.

10 Rippikoulusuunnitelma 2001.

esitellyssä prosessissa siinä, mitkä ovat oppijan valmiudet ottaa rippi- koulussa saatavia tieto-taitoja vastaan.

Kansallisia tutkimuksia nuorten internetin käytöstä

Internetin mahdollisuudet laajenevat jatkuvasti, ja nopean kehityksen myötä alaan liittyvässä tutkimuksessa ollaan koko ajan jäljessä. Tut- kimukset antavat kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisessa maailmassa 2000-luvun nuoret elävät teknologian näkökulmasta katsottuna. Kos- ka tässä artikkelissa esitelty tutkimus toteutettiin kokonaisuudessaan Suomessa, on mielekästä keskittyä myös tutkimuksen teoriapuolella suomalaisiin tutkimuksiin.

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusver- kosto ovat toteuttaneet säännöllisesti toistuvaksi kaavaillun Nuorten vapaa-aikatutkimuksen. Artikkelia kirjoitettaessa uusimman tutki- muksen yksi ulottuvuus oli selvittää nuorten vapaa-ajalla tapahtuvaa internetin käyttöä, ja sen liittymistä nuorten ja kavereiden väliseen yhteydenpitoon. Sekä tytöillä että pojilla nettiaktiivisuus oli tut- kimuksen mukaan huipussa 15–19 vuoden iässä. Tuolloin useampi kuin kolme neljästä nuoresta oli päivittäin yhteyksissä kavereihin ne- tin välityksellä. 10–14-vuotiailla luku oli 49 prosenttia. Internet toimi paikkana, jossa 15–19-vuotiaat nuoret useimmin (n. 60 % nuorista) viettivät aikaa kaverin kanssa, kun selvitettiin päivittäin tapahtuvaa tekemistä.¹¹

Tampereen yliopistossa on artikkelin kirjoittamisen aikana me- neillään 5–14-vuotiaiden lasten mediaympäristöjä ja median käyt- töä hahmottava pitkittäistutkimus. Vuonna 2011 julkaistun tutki- muskierroksen mukaan kaikissa tutkituissa ikäryhmissä medialla oli jo merkittäviä sosiaalisia käyttötarkoituksia. Murrosikään tultaessa verkosta muodostui tärkeä yhteisöllisyyden kanava ja nuoret verkos- toituivat koulukavereiden lisäksi myös tuntemattomien verkkotut- tavuuksien kanssa.¹² Tätä kirjoittaessa uusin, vuonna 2014 julkaistu tutkimus vahvistaa aiempia tuloksia. Nettimahdollisuuksien myötä monille nuorille puhelin oli tärkeä yhteydenpitoväline. Sen avulla il-

11 Myllyniemi & Berg 2013, 25–26, 33–35.

12 Uusitalo, Vehmas & Kupiainen 2011, 12, 40, 43.

maistiin myös omaa identiteettiä, ja se toimi viihtymisen paikkana, sillä puhelimesta avautui koko internet. Edellisten tutkimusten ta- voin kännykkä turvallisuustekijänä ja arjen hallinnan keinoina tulivat jälleen esille.¹³

Helsingin yliopisto koordinoi verkostoa¹⁴, joka on julkaissut vuonna 2011 tutkimuksen 7–20-vuotiaiden lasten ja nuorten sosiaa- lisen median ja verkkopalveluiden käytöstä. Tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten viettämä aika internetissä painottui viihteeseen ja viihteelliseen vuorovaikutukseen, eli aikaa vietettiin erilaisissa yhtei- söpalveluissa. Lisäksi internetissä pelattiin pelejä, kuunneltiin mu- siikkia ja etsittiin tietoa. Tutkimusaineiston perusteella tietokonetta tai internetiä käytettiin koulutehtävien tekemiseen niin koulussa kuin kotonakin vain vähän, ja käyttö oli usein tiedon etsimistä tai esitelmi- en tekoa.¹⁵ Tutkimus on joitakin vuosia vanha, mutta tässä artikkelis- sa esiteltävä laadullinen tutkimusaineisto antaa samanlaisia tuloksia nuorten internetin käytöstä. Internetiä käytetään yhä ensisijaises- ti viihde- ja yhteydenpitotarkoituksessa, eikä kouluissa hyödynnetä haastateltujen nuorten kertomusten mukaan teknologiaa säännölli- sesti saati erityisen monipuolisesti.

Tutkimuksen toteuttaminen

Havainnointi toteutettiin kirjaamalla ylös mobiiliteknologian käyt- töön liittyvät huomiot. Muuta teknologiaa ei musiikinkuuntelu- välineitä lukuun ottamatta hyödynnetty leirijakson aikana, minkä seurauksena muun teknologian käytöstä ei kerääntynyt havainnoin- timuistiinpanoja. Havainnointia käytettiin tutkimusmenetelmänä, koska tarkoitus oli kerätä monipuolista ja yksityiskohtaista tutkimus- tietoa, jota ei ole mahdollista kartoittaa muulla tavoin. Lisäksi mah- dollisuus yhdistää muilla menetelmillä kerätty aineisto havainnoin- tiaineistoon puolsi menetelmän valintaa.¹⁶ Tutkimuksessa käytettiin osallistuvaa havainnointia, että tutkija koettaisiin mahdollisimman luonnolliseksi osaksi rippikouluryhmää, eikä ryhmän jäsenten käyt-

13 Noppari 2014, 49–50. (Vrt. Uusitalo, Vehmas & Kupiainen 2011, 81).

14 http://www.cicero.fi/

15 Aarnio & Multisilta 2011, 1, 5, 10.

16 Grönfors 2010, 158.

täytyminen muuttuisi tutkijan ollessa samassa tilassa muun ryhmän kanssa. Tutkija osallistui toimintaan esimerkiksi leikkimällä joitain yhteisleikkejä iltaohjelmien aikana.

Havainnointiaineisto analysoitiin teemoittelun avulla, jolloin tutkimuksessa aineisto jaettiin sen mukaan, missä laajemmissa yhte- yksissä, eli teemoissa, mobiiliteknologiaa käytettiin, ja mikä oli kul- loinenkin käyttötarkoitus näiden teemojen alla. Lisäksi huomioitiin ne kerrat kun mobiiliteknologian käyttö kiellettiin ja tilanteet, joissa mobiiliteknologiaa ei käytetty, vaikka se olisi ollut mahdollista.

Puolistrukturoitujen haastattelujen avulla selvitettiin nuorten kokemuksia leirijaksolla käytetystä mobiiliteknologiasta ja orien- toituneisuudesta mobiiliteknologiaan tavallisessa arjessa. Kaikissa haastatteluhetkissä aihe oli sama, mutta kysymykset eivät välttämättä olleet täysin identtiset. Haastattelut sekä ääninauhoitettiin että vi- deokuvattiin. Ne toteutettiin isosryhmittäin, koska kaikkia nuoria ei olisi ehtinyt haastatella yksitellen kuusipäiväisen leirin aikana, eikä haastatteluja haluttu aloittaa vielä ensimmäisenä leiripäivänä. Rip- pikouluryhmään kuului 25 nuorta. Lisäksi haastateltiin isosena toi- mineet kuusi nuorta ja ohjaajajoukko (3 aikuista). Ohjaajien kanssa haastattelu toteutettiin keskusteluhetkenä, jonka teemana oli mobii- liteknologian käytöstä syntyneet ajatukset.

Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönana- lyysillä. Tällöin aikaisemmat havainnot, tiedot tai teoriat tutkittavasta ilmiöstä eivät vaikuta analyysin toteuttamiseen. Nuorten sosiaalisen median käytöstä tehdyt aikaisemmat tutkimukset toimivat taustal- la niin, että niiden pohjalta mietittiin joitain haastattelukysymyksiä.

Laven ja Wengerin teorioiden avulla pohdittiin rippikoulussa tapah- tuvan oppimisen luonnetta varsinaisen analyysin valmistuttua.

Leirijaksolla ilmenneet haasteet mobiiliteknologian käytössä

Tutkimusaineistosta nousi esiin kolme haasteluokkaa, jotka esitellään seuraavaksi. Lopussa pohditaan aineistoa vielä lyhyesti yhteisöllisyys- näkökulmasta käsin.

Mobiiliteknologian mahdollisuuksia hyödynnetään rajallisesti

Ensimmäinen haasteluokka pitää sisällään havaintoja siitä, miten käytössä olevan mobiiliteknologian ajatellaan toimivan ensisijaises- ti paperin korvikkeena, tai tiedon etsimisen mahdollistajana. Haaste syntyy näissä tapauksissa siitä, ettei nähdä mahdollisuuksia uudenlai- sen toiminnan ja tekemisen luomisessa, vaan mobiiliteknologia yri- tetään pikemminkin saada soviteltua osaksi vanhoja olemassa olevia toimintamalleja. Tällöin käyttö ei välttämättä tuo varsinaisesti lisä- arvoa toimintaan, vaan voi näyttäytyä pakotettuna ja itseisarvoisena asiana.

Leirijakson aikana kännykälle annettiin mahdollisuus korvata paperi erityisesti leirijumalanpalveluksissa, rukous- ja hartaushetkis- sä. Kännykkää kehotettiin käyttämään virsikirjan sijaan, ja etsimään yhteen lausutut rukoukset ja uskontunnustus tarvittaessa puhelimen netin kautta. Lisäksi yhteisen facebook-ryhmän seinälle lisättiin kuva rukoushelmihetkessä käytetyistä rukouksista, jolloin rukouksia pys- tyi katsomaan puhelimesta paperin sijaan. Nuoret eivät kuitenkaan käyttäneet mahdollisuuksia kovin paljoa hyväkseen, mutta voidaan myös kysyä osasivatko nuoret etsiä netistä virsiä ja rukouksia? Ha- vainnointimuistiinpanoihin ei tallentunut merkintää siitä, että mis- sään vaiheessa olisi yhteisesti käyty läpi miten esimerkiksi virret ja jumalanpalveluksissa käytetyt rukoukset löytää helposti. Näistä on kuitenkin voitu puhua jo ennen leirijaksoa. Lopulta eniten jumalan- palvelushetkissä mobiiliteknologiaa käytettiin kun luettiin jotain itse valmistettua, kuten esirukous tai synnintunnustus, jotka oli kirjoitettu puhelimeen muistiin.

Oppihetkissä paperi korvattiin esimerkiksi facebook-ryhmän seinällä, jonne liitettiin oppihetkien aiheisiin liittyvää materiaalia.

Nuorten tuli käydä lukemassa materiaalit omasta laitteesta. Mobii- liteknologiaa käytettiin samalla kiirettä helpottamaan, kun muis- tiinpanoiksi ajatelluista fläppitaulun materiaaleista otettiinkin kuva facebook-ryhmän seinälle, ja nuorten tehtävä oli itsenäisesti kirjoittaa kuvassa näkyvät asiat omaan vihkoon.

Isosten kohdalla ohjeistukset raamattuhetkiin annettiin poik- keuksetta sähköisesti. Isosten ei tarvinnut kirjoittaa asioita ylös, eikä

materiaaleja jaettu paperisena. Tähän suhtauduttiin hyvin ristiriitai- sesti. Sari-ohjaaja kertoi asiasta seuraavasti:

Isosilla on raamikset laitteissa ja sitte niinku että ei enää kaipaakaan niitä papereita kun ne on siellä laitteessa ja olen kokenut että tämähän pitää ottaa oikeasti käyttöön¹⁷

ja Minna-ohjaaja miettii ekologisuutta:

Yks on ekologinen niinku ulottuvuus -- tosi paljon on ainakin tässä ohjaajapo- rukassa [isoset lasketaan tässä ohjaajiksi] käytetty sitä et otetaan niinku kuva ja siinä on paperi

Isoset vaikuttavat jakavan Riina-isosen eri mieltä olevan kommentin:

Minusta kans nuo kaikki raamisjutut ja ohjeet olis parempi et ne olis selkeesti paperilla ja kaikki sais paperit siitä et ku pitää kuitenkin koko ajan kantaa sitä puhelinta mukana et se että ei voi jättää sitä jonnekin kun on heti ulkona kaikesta et mitä tapahtuu ja kuka tekee mitäkin ja missä on ohjeet.

Jaana-isonen näkee jotain hyvääkin asiassa:

Ainut hyvä puoli mikä tässä on, on et pystyy kattomaa just sillee et raamiksen aikana et miten ne jutut meni sit sillee siitä ettei tarvi kirjoittaa kaikkea ite itelleen ylös.

Isoset eivät pohtineet sitä mahdollisuutta, voisiko toisessa tilanteessa myös paperitulosteet jäädä joskus väärään paikkaan. Huolta kannet- tiin vain siitä, että kaikki tarvittava tieto on puhelimessa, joka saattoi välillä olla unohtunut jonnekin, kun sitä olisi tarvinnut.

Leirijakson aikana mobiiliteknologiaa käytettiin jonkin verran tiedon etsimisen välineenä. Oppihetkissä saatettiin esimerkiksi pyy- tää nuoria etsimään selitystä jollekin tietylle käsitteelle, ja kertaalleen isoset pyysivät leirijumalanpalveluksessa nuoria etsimään jumalan- palveluksen aiheeseen liittyviä kuvia internetistä, ja kertomaan löy- detyistä kuvista toisille. Rippikoululaisille mobiiliteknologian käyttö näyttäytyikin ensisijaisesti mahdollisuutena hakea tietoa internetistä, ja kännykän käyttö tiedon etsimisen välineenä sai jopa todellisuutta suuremman painoarvon siinä, mitä mobiiliripari heille leiriarjessa tar-

17 Suoria lainauksia haastatteluista on tarvittaessa muutettu niin, että vastaajia ei pysty tunnistamaan, esimerkiksi murresanojen osalta. Myös vastaajien nimet on muutettu.

koitti. Se annettiin vastaukseksi kysyttäessä mitä kaikkea puhelimella on leirijakson aikana tehty, ja se mainittiin myös yhtenä selkeänä hyötynä rippikoulun etenemisessä. Jesse-rippikoululainen toteaa, että

”Tiedon saa paljon nopeammin kuin jostain kirjasta” ja Jukka-rippi- koululaisen mukaan kännykkä sopii rippikouluun, koska ”Eiks se oo sama ku kirjasta vai puhelimesta, eiks se oo ihan sama”. Satu-isonen suhtautuu kuitenkin varauksella siihen, kuinka hyvin kännykän käyt- tö tiedonhaun välineenä toimii:

Jos täytyy hankkia tietoa jostakin niin tosi moni sit luistaa jonnekin et sit pitää huomautella siitä et se on välillä vähän ärsyttävää.

Mobiiliteknologian käyttö tiedon etsimisessä ei itsessään ole huono asia, mutta voi helposti näyttäytyä hieman pakotetulta mobiilitek- nologian käytöltä. Tiedon etsiminen puhelimen tai tabletin avulla ei välttämättä ole helppoa, sillä internetin tiedon määrään on helppo hukkua. Toisaalta nettisivujen selailu saattaa olla haastavaa puhelimen pienellä näytöllä, eivätkä kaikki nettisivut ole responsiivisia. Helposti tapahtuu myös isosen kuvailema tilanne: jos tietoa ei heti löydä, eksy- minen aiheeseen liittymättömille sivuille on houkuttelevaa.

Mobiiliteknologian mahdollisuuksia hyödynnetään omista laitteista käsin Toinen haasteluokka koskee käytettävissä olevaa välineistöä. Leiril- lä ei ollut mobiiliteknologian käyttöä palvelevaa muuta teknologiaa, kuten tietokonetta ja videotykkiä. Lisäksi leiri pidettiin paikassa, jos- sa langaton verkko toimi vain rajatuissa paikoissa, eikä mukana ollut seurakunnan langaton verkkokaan kattanut kuin yhden rakennuksen.

Langatonta yhteyttä olisi kuitenkin tarvittu esimerkiksi useimpien käytössä olleiden tablettien kanssa, jolloin asia koettiin hetkittäin on- gelmalliseksi. Jaana-isonen kertoo:

Mulla niinku helmihetken suunnittelu meinas kariutua siihen kun alun perin siinä huoneessa ei ollut nettiä ja minä en yhtään tienny mitä minä laitan mu- siikiksi niin sit se oli vähän et mitä minä teen..

Mobiiliteknologian tuomia mahdollisuuksia hyödynnettiin erityi- sen hyvin yksittäisissä tehtävissä. Esimerkiksi heti leirijakson ensim- mäisenä päivänä isosryhmissä toteutettiin tehtävä, jossa ryhmän piti ideoida ja toteuttaa kännykällä videoitu mainos. Mobiiliteknologian

mahdollistamia uusia toimintatapoja hyödynnettiin myös oppihet- kissä esimerkiksi toteuttamalla ryhmätyö, jossa luonnosta täytyi etsiä erikseen valittuja sanoja kuvaavia asioita. Näistä asioista täytyi ottaa kuvat, jotka tuli lähettää facebook-ryhmään. Mitään näitä yhteisesti toteutettuja tehtäviä ei voitu kuitenkaan jälkeenpäin katsella yhtei- sesti sopivan välineistön puuttumisesta johtuen, ja niinpä tehtävien hyvät ideat jäivät ikään kuin loppuun saattamista vaille.

Mobiiliteknologia ja sosiaalinen media mahdollistavat täysin uu- denlaisia tapoja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta rippikouluryh- män jäsenten välillä esimerkiksi juuri yhdessä toteutettujen video- tai valokuvausprojektien avulla. Koska tutkimusrippikoulussa tehtävien lopputuotoksia ei kuitenkaan käytännössä käyty yhteisesti läpi, ei mobiiliteknologian käytöstä syntynyt lisäarvo tehtävissä tullut niin suureksi kuin se olisi kenties voinut muodostua, ainakaan yhteisöl- lisyysnäkökulmasta katsottuna. Tätä puoltavat myös havainnot siitä, että mikään tehtävänanto, jonka palautuspaikaksi määrättiin face- book-ryhmän seinä, ei tuottanut palautuksia niin paljon kuin niitä olisi rippikoululaisten määrän tai tehtävänannon mukaan pitänyt tulla. Nuoret eivät kenties kokeneet tarpeelliseksi suorittaa tehtäviä loppuun, koska asiaan ei puututtu esimerkiksi käymällä vastauksia myöhemmin yhteisesti läpi. Erityisesti niissä tehtävissä, joissa tar- koituksena oli ainoastaan kirjoittaa vastaus johonkin kysymykseen, facebook-seinän toimiminen tehtävien palautuspaikkana näyttäytyi hetkittäin hieman pakotetulta mobiiliteknologian käytöltä.

Facebook-ryhmästä ei missään vaiheessa muodostunut paikkaa, joka olisi saavuttanut rippikoululaisten suosion. Vaikka ohjaajat lait- toivat ryhmän sivuille esimerkiksi kuvia leirin tapahtumista, ne eivät innostaneet nuoria kommentoimaan tai laittamaan muitakaan tehtä- viin liittymättömiä viestejä. Myös koko ryhmän oma facebook-chat oli hyvin hiljainen. Sen sijaan ohjaajien ja isosten chat toimi hyvin koko leiriviikon ajan. Siellä vaihdettiin leirin etenemiseen liittyviä asioita, vapaa-aikaan liittyviä linkkejä ja muuta hauskaa. Tällaiseksi oli toivottu koko ryhmän chat-alustankin kehittyvän.

Facebook-seinän hiljaisuudelle löytyy yksi syy nuorten kerto- muksista siitä miten nuoret käyttävät facebookia nykyään lähinnä se- laillakseen erilaisten sivujen ja ryhmien julkaisemia juttuja. Ilkka-rip- pikoululainen kertoo, että ”Ei kai kukaan niinku kaveri [laita mitään

päivityksiä] vaan semmoset erilaiset sivut laittaa”. Vieressä rippi- koululaiset Maria, Riikka ja Siiri ovat samaa mieltä siitä, että face- book-tunnukset löytyvät, mutta palveluun ei varsinaisesti tuoteta itse mitään.¹⁸ Sen sijaan isoset mainitsivat facebookin yhdeksi yhteyden- pitokanavaksi, jota käytetään muiden sosiaalisen median sovellusten ohella. Kommentit herättävät kysymyksiä kuinka paljon merkitystä on sillä, mitä sosiaalisen median työkaluja kannattaa käyttää, ja miten käyttöön ajatellut sovellukset saadaan markkinoitua nuorille niin, että he innostuisivat käyttämään annettuja mahdollisuuksia. Sosiaalinen media on jatkuvasti muutoksessa, ja eri-ikäiset innostuvat eri sovel- luksista¹⁹. Sen huomaa jo isosten ja rippikoululaisten välisessä erossa siinä, mitä sovelluksia he arjessaan käyttävät. Haasteena on pysyä mu- kana tässä nopeassa kehityksessä ja löytää ne työvälineet, jotka ovat osa nuorenkin arkea. Tätä pohdittiin myös ohjaajien kesken, ja Min- na-ohjaaja toteaakin ”..tai sit me ei oo löydetty niitä oikeita kanavia”.

Asennoituminen mobiiliteknologian hyötykäyttöön

Kolmas haasteluokka tarkastelee asenteita. Nuorten haastatteluis- ta selviää, että kännykän käyttöön suhtaudutaan koulumaailmassa usein hyvin ennakkoluuloisesti, ja kännykän tai muiden teknologioi- den käyttö nähdään lähinnä oppitunteja häiritsevänä tekijänä. Myös rippikoulut ovat perinteisesti noudattaneet samaa linjaa. Niinpä mo- biiliteknologian hyötykäyttö vaatii asennemuutosta, joka voi tuntua haastavalta niin nuorista kuin rippikoulun ohjaajista.

Erityisesti leirijakson alussa kännykän käyttö mainittiin välil- lä kielteisessä valossa ja käytiin läpi tilanteita, joissa kännykkää ei saisi käyttää. Kysymykset kännykän käytöstä tulivat osittain muun keskustelun lomassa, ja vaikutti siltä, että kännykänkäyttökielto tuli pikemmin vanhasta tottumuksesta kuin harkitusta mielipiteestä. Esi- merkiksi joissakin leiriohjelmissa, kuten tietyissä leikeissä, kännykällä olisi voinut olla oma paikkansa, mutta sitä ei välttämättä ollut etu- käteen osattu ajatella, jolloin nopein vastaus oli kieltää käyttö. Lei- riohjelma oli myös monin paikoin suunniteltu Sari-ohjaajan sanoin

18 Vrt. Noppari 2014, 92.

19 Vrt. Noppari 2014, 43, 54; Aarnio & Multisilta 2011, 11–12.

”off-line-todellisuuteen”, ja sen vuoksi kännykän hyötykäyttö ei ollut mahdollista. Esimerkiksi seurakuntarata-työskentelystä Sari pohtii seuraavasti: ”Miten paljon siinäkin vois vielä käyttää sosiaalista mediaa niinku hyödyksi mut ku se on tehty niinku off-line-todellisuuteen”.

Myös rippikoululaisten asennoituminen kännykän luvalliseen käyttöön tuntui haastattelujen perusteella hieman haastavalta. Mart- ti-rippikoululainen miettii ”En minä tiedä oonko minä tehnyt pu- helimella mitää hyödyllistä [leiriviikon aikana]” ja Meiju-rippikou- lulainen pohtii asiaa seuraavasti: ”No on se sillee vähän outoa kun on sillee yhdeksän vuotta tankattu sitä et puhelimet pois”. Henrik-isosen ajatukset ovat samansuuntaiset:

Minusta se on riparilla vähän outo, koska oon ite ollu sellasella riparilla missä puhelin on ollu niinku synti -- vähän outoa, että riparilla olis niinku mobii- lilaitteet yleensä mukana niinku jokapäiväisessä ohjelmassa -- se on vähän ristiriitainen, kyllä siihen sitte tottuu jos se nyt alkaa olemaa sillee

Toisaalta osa nuorista suhtautui asiaan hyvin neutraalisti. Esimerkik- si Susanna-rippikoululainen pohti kännykän käyttöä rippikoulussa seuraavasti:

No ei se sillee oo kovin erikoista ollu ku se [kännykkä] kuitenkin kulkee koko ajan mukana ja sitä silti koko ajan räplää vaikka ei saiskaa ni ei se sit niinku ollenkaa oo niin ihmeellistä.

Havainnointimuistiinpanojen mukaan kännykkä löytyi nuorten lä- heltä tilanteesta riippumatta. Puhelimella ei välttämättä tehty mitään, mutta se oli esimerkiksi taskussa tai pöydällä aivan vieressä, ja aina välillä se avattiin mahdollisten ilmoitusten näkemisen vuoksi²⁰. Tästä johtuen haasteeksi voi muotoutua se, miten synnyttää koko ryhmälle oivallus siitä, että puhelin on käytössä ennen kaikkea palvelemassa yhteistä rippikoulua, ei mahdollistamassa yksityistä kännykän käyttöä leiriohjelman aikana. Maija-rippikoululaisen kommentti herättää ky- symään, onko kännykän käytön perusteet ymmärretty ihan kunnolla:

On kiva, että on sillee sitä ihan niinku vielä sitä normiopiskelua, mut sit käy- tetään kanssa [kännykkää] ja sitte kun on vapaa-aikaa niin sitte ei tarvi olla puhelimessa kiinni.

20 Vrt. Noppari 2014, 51.

Vastaus antaa viitteitä siitä, että kännykällä on tehty yhteisten oppi- hetkien aikana kaikki se, mikä olisi normaalisti tehty vapaa-ajalla, eli esimerkiksi viesteilyt kavereiden kanssa.

Huomioita yhteisöllisyysnäkökulmasta

Sosiaalisen median ja mobiiliteknologioiden käyttö ei saavuttanut leiriviikon aikana yhteisöllisyyden kokemisessa sellaista tasoa mitä olisi kenties toivottu. Mobiiliteknologiaa pyrittiin käyttämään hyö- dyksi mahdollisimman monipuolisesti, mutta se toteutui enemmän henkilö- kuin ryhmätasolla. Käyttö näyttäytyi lähtökohtaisesti rippi- koululaisen työvälineenä oppi- ja muissa ohjatuissa hetkissä, eikä se palvellut leiriä niin sanotulla metatasolla. Mobiiliteknologiaa ei käy- tetty yhteisesti vapaa-ajalla, esimerkiksi facebook-ryhmä ei toiminut vapaa-ajan viestienvaihtoalustana. Samaan aikaan nuoret käyttivät kuitenkin sosiaalisen median mahdollisuuksia jatkuvasti hyödyksi yhteydenpidossa niin toisten rippikoululaisten kuin rippikoulun ul- kopuolisten kavereiden kanssa, mutta se ei ollut koko ryhmän tavoit- tavaa toimintaa.

Voidaan pohtia olisiko erilaisiin mobiiliteknologian mahdolli- suuksiin pitänyt tarttua laajemmin jo rippikoulun alkuvaiheissa. Yh- teinen facebook-ryhmä oli olemassa ennen leirijaksoa, mutta se toimi lähinnä erilaisten tapahtumien ilmoituskanavana. Muita sosiaalisen median sovelluksia ei hyödynnetty.

Lopuksi

Toiveikkaista etukäteisodotuksista huolimatta leirijaksolla toteutettu tutkimus osoitti, ettei mobiiliteknologian tuominen rippikouluympä- ristöön vielä itsessään palvele rippikoulun onnistunutta toteutumista ja luo yhteisöllisyyden kokemusta. Sosiaalisen median ja mobiilitek- nologioiden käyttö näyttäytyivät tutkimuksessa mahdollisuuksina ra- kentaa koko rippikoulukaari aivan uudenlaisten elementtien avulla, mutta se vaatii suunnittelua, rippikoulusta vastaavien työntekijöiden perinteisten ajattelumallien muutosta, ja ennen kaikkea myönteistä ja avointa asennetta täysin uudenlaisille työvälineille.

Mobiiliriparilta kerätyn tutkimusaineiston perusteella on aihetta pohtia, mikä on mobiiliteknologian paikka rippikouluissa, ja milloin sen käyttämättä jättämiselle löytyy perusteita. Esimerkiksi mobiili- teknologian käyttö tutkimuksen kohteena olleen leiriviikon hartaus- ja jumalanpalvelushetkissä ei muodostunut luontevaksi, mutta syitä siihen on vaikea määritellä. Oliko kyse kenties pyhyyden kokemisen näkökulmasta, jolloin mobiiliteknologian käyttö lähinnä häiritsi hil- jentymistä, vai tuntuiko virsikirja kännykkää luontevammalta vaihto- ehdolta, ja samalla puhelimen akku säästyi muuta tekemistä varten?

Tai ehkä asiaan vaikutti se, että rippikouluryhmä ei juuri innostunut yhteislaulamisesta, jolloin virsien etsiminen puhelimesta ei kiinnosta- nut. Erityisesti juuri hartaus- ja jumalanpalvelushetket osoittivat, että mobiiliteknologian käytölle tulisi joka tilanteessa löytyä rippikoulun etenemistä palveleva lisäarvo sen sijaan, että mobiiliteknologiaa käy- tettäisiin vain sen itsensä vuoksi.

Mobiiliteknologian käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat, minkä vuoksi on mahdotonta määritellä yksiselitteisesti missä menee se rajapinta, jonka toisella puolella mobiiliteknologian käyttö olisi au- tomaattisesti epäonnistunutta. Työntekijät ja isoset ovat avainasemas- sa siinä, miten monipuolisesti mobiiliteknologiaa käytetään hyväksi, ja mikä on asennoituminen mobiiliteknologiaan osana rippikoulun arkea. Mobiiliteknologian käytöstä seurasi tutkimuksen mukaan haasteita, jotka ilmenivätkin ennen kaikkea rippikoulun työntekijöi- den ja isosten suhtautumisessa totuttujen työskentelytapojen muu- tokseen, vaikkakin myös rippikouluun osallistuvien nuorten asenteilla on merkitystä. Merkittävä lähtökohta on siinä, nähdäänkö käyttö en- nen kaikkea yhteisöllisenä tekemisenä, vai keskitytäänkö käyttämään mobiiliteknologiaa hyväksi yksilötasolla, eli jokainen nuori itsenäises- ti oman laitteen avulla. Minna-ohjaajan kommentti leiriviikon päät- tyessä kertoo hyvin ajattelutavan muuttumisesta:

Tässä koko ajan tulee niin kun sellaisia mahdollisuuksia vastaan yrittämällä ja erehtymällä, eli että tulee yhtäkkiä et okeii näinkin voi tehdä! -- minä just mietin et tämähän ois pitäny olla niinku heti alussa et vielä niinku paremmin miettii, lävistää taas sen koko rippikoulujakson, sen kokonaisuuden, suunnitella sen niinku vielä paremmin.

Tärkeä ohjaajien huomio, jota havainnointiaineistokin tukee, oli että kännyköiden käyttö ei missään vaiheessa varsinaisesti häirinnyt leiri- jakson toimintaa. Sari-ohjaaja toteaa seuraavasti:

Mietin tota häiritsevää käyttäytymistä niinku nuorten, ni minusta sitä ei oo yhtään enempää kun normi niinku normirippikoulussaki et oikeestaan sitä on jopa vähemmän”.

Nuorille näytti selvästi olevan tärkeää, että puhelin löytyy läheltä, vaikka se ei ollut varsinaisesti käytössä.²¹ Kun mobiiliteknologian käyttöä ei oltu koko ajan kieltämässä, siihen ei tarvinnut jatkuvasti kiinnittää huomiota, ja tehdä asiasta suurta numeroa.

Haasteista huolimatta mobiiliteknologialla on merkittävää po- tentiaalia rippikoulutyön uudistamisessa ja kehittämisessä. Se mah- dollistaa yhdessä tekemisen ja olemisen muotoja, joita ei aiemmin ole voitu yhtä helposti toteuttaa. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi video- ja valokuvatehtäviä, sekä yhteisiä keskustelualustoja, jotka voivat par- haimmillaan toimia koko rippikouluajan muun toiminnan taustalla vahvistaen rippikouluryhmän jäsenten tunnetta siitä, että jokainen on osa ryhmää. Mobiiliteknologian käyttö on osa nuorten arkea ja jokapäiväistä elämää, jolloin Wengerin teoriaan pohjautuen tuttujen ja osallistujille merkittävien toimintamallien käyttäminen luo keino- ja yhteisöllisen oppimisen kokemiseen. Tämä antaa tunteen ryhmän täysivaltaisesta jäsenyydestä. Myös esitellyssä pitkittäistutkimuksessa kerrottiin havainnoista, joiden mukaan vanhempien näkökulmasta jatkuva ja tarpeettomaksi nähty viestittely merkitsi nuorelle usein tärkeää yhteenkuulumista omaan kaveripiiriin. Yhteydenpito tieto- verkkojen kautta oli nuorelle läpi päivän tapahtuvaa toimintaa.²²

Uudistus- ja kehitystyötä on tehtävä, että rippikoulujen suosio säilyisi vielä tulevinakin vuosina. Suomessa rippikouluihin osallistu- misprosentti on pysynyt toistaiseksi vakaana vuodesta toiseen,²³ mut- ta ei voida automaattisesti ajatella, että näin olisi jatkossakin. Tästä johtuen rippikoulujen kehittämiseen on syytä käyttää aikaa, ja ottaa uusien työvälineiden luomat haasteet pikemmin mahdollisuuksina kuin toiminnan estävinä tekijöinä.

21 Vrt. Noppari 2014, 51.

22 Noppari 2014, 51.

23 Innanen, Niemelä & Porkka 2010, 141.

Lähteet

Haastatteluaineisto

kattaa yhden rippikoululeirin aikana tehdyt 25 rippikoululaisen, kuuden isosena toi- mineen nuoren ja kolmen ohjaajan haastattelut. Artikkelissa esiintyy suo- ria lainauksia seuraavilta haastatelluilta: rippikoululaiset Jesse, Jukka, Ilkka, Maria, Riikka, Siiri, Martti, Meiju, Susanna ja Maija; isoset Riina, Jaana, Satu ja Henrik; ohjaajat Sari ja Minna. (Haastateltavien nimet on muutettu). Teki- jän hallussa.

Havainnointiaineisto Tekijän hallussa.

Kirjallisuus

Aarnio, Anna & Multisilta, Jari

2011 Facebook ja Youtube – ne on meidän juttu! Helsinki: Helsingin yli- opisto. <URL: http://www.cicero.fi/files/Cicero/Lastenjanuortensome- CICERO2012.pdf> (viitattu 23.2.2015).

Grönfors, Martti

2010 Havaintojen teko aineistonkeräyksen menetelmänä. – Ikkunoita tutkimus- metodeihin I. Toim. Juhani Aaltola & Raine Valli. Jyväskylä: PS-kustannus.

154–170.

Innanen, Tapani

2009 Rippikoulun opetussuunnitelma ja asema uskontokasvatuksessa. – Rippi- koulun todellisuus. Toim. Tapani Innanen & Kati Niemelä. Kirkon tutkimus- keskuksen julkaisuja 107. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.

16–34.

Innanen, Tapani & Niemelä, Kati & Porkka, Jouko

2010 Confirmation work in Finland. – Confirmation Work in Europe. Toim. Fried- rich Schweitzer, Wolfgang Ilg & Henrik Simojoki. München: Gütersloher Ver- lagshaus. 139–161.

Järvenpää, Sirkka L. & Lang, Karl R.

2005 Managing the paradoxes of mobile technology. Information systems mana- gement 22(4). <URL: //dx.doi.org/10.1201/1078.10580530/45520.22.4.200 50901/90026.2> (viitattu 16.3.2015).

Kietzmann, Jan H. & Hermkens, Kristopher & McCarthy, Ian P. & Silvestre, Bruno S.

2011 Social media? Get serious! Understanding the functional building b l o c k s of social media. Business Horizons 53(3). <URL: http://www.sciencedirect.

com/science/article/pii/S0007681311000061>

(viitattu 23.10. 2014).

Lave, Jean & Wenger, Etienne

1991 Situated Learning: legitimate peripheral participation. Cambridge: Cam- bridge University Press.

Myllyniemi, Sami & Berg, Päivi

2013 Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. Nuorisotutkimusseu- ran verkkojulkaisu Nro 64, Nuorisoasiain neuvottelutoimikunnan verkko- julkaisu Nro 49. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion liikuntaneu- vosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuorisotutkimusverkosto. <URL:

https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2013/08/Nuoria_liikkeel- l%C3%A4_Julkaisu_Nettiversio_korjattu.pdf> (viitattu 20.2.2015).

Noppari, Elina

2014 Mobiilimuksut. Lasten ja nuorten mediaympäristön muutos, osa 3. Tampe- reen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö. <URL: http://www.

uta.fi/cmt/index/mobiilimuksut.pdf> (viitattu 14.4.2015).

Rippikoulusuunnitelma

2001 Elämä – Usko – Rukous. Rippikoulusuunnitelma 2001. Suomen ev.lut. kir- kon kirkkohallituksen julkaisuja 2001:10. Helsinki: Kirkkohallitus.

Uusitalo, Niina & Vehmas, Susanna & Kupiainen, Reijo

2011 Naamatusten verkossa. Lasten ja nuorten mediaympäristön muutos, osa 2. Tampere: Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö.

Myös verkkojulkaisuna.

Wenger, Etienne

1999 Communities of Practice: learning, meaning and identity. Cambridge: Cam- bridge University Press.