Tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella
rannikkoalueella
Sisällysluettelo
1 Taustaa ... 3
2 Vesistön kuvaus ... 4
2.1 Hydrologia ... 5
2.2 Asutus ja maankäyttö ... 7
2.3 Kaavoitus ... 7
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintökohteet ... 8
2.5 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö ... 9
3 Historiallinen tulvatieto ... 10
3.1 Toteutuneet tulvat ... 10
3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa ... 10
4 Tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit ... 11
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ... 11
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin ... 11
5 Tulvariskialueiden tunnistaminen ... 12
5.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset ... 12
5.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ... 12
5.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeälle toiminnalle ... 12
5.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle ... 13
5.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka ... 13
6 Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet ... 14
7 Lähteet ... 15
1 Taustaa
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Eurooppa 2007).
Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariski-kartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue.
Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä.
Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulva-riskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta.
Tulvariskien alustavan arvioinnin tavoitteena on löytää tulvariskilain (620/2010) 8§:n mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Merkittävyyden arvioinnissa otetaan huomioon seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle
2 Vesistön kuvaus
Perämeren rannikkoalue (84) Lapin maakunnan alueella on laajuudeltaan 453 km² ja sen järvisyysprosentti on 0 % (Ekholm Matti 1993). Tarkasteltava rannikkoalue sijaitsee Tornion, Keminmaan, Kemin ja Simon kunnan rannikkoalueella ja alueen joet laskevat Perämereen.
Kuva 1. Kemijoen vesienhoitoalue ja Perämeren pohjoinen rannikkoalue
Viantienjoki on Perämeren pohjoisen rannikkoalueen suurin joki sekä pituudeltaan että valuma-alueeltaan (taulukko 1). Se sijaitsee Simon kunnassa Lapin maakunnan eteläosassa. Joen alkulähteet ovat Lumiaavan–
Martimoaavan soidensuojelualueen reunalla, mutta varsinainen alkupiste on Kaupinlampi. Joen pituus on noin 25 kilometriä. Joki laskee Perämereen Simoniemen kylän pohjoispuolelta Simon ja Kemin kunnanrajan läheisyydessä. Viantienjoen vesistöalueen (84.140) pinta-ala on 125 km². Viantienjoen lisäksi Vähä- Ruonaoja on toinen suurempi joki vesistöalueella (taulukko 1). Järviä vesistöalueella on vähän ja ne ovat suhteellisen pieniä ja matalia. (Lapin ympäristökeskus 2009.) Taulukkoon 2 on koottu vesistöalueen suurimmat järvet.
Taulukko 1. Perämeren pohjoisen rannikkoalueen suurimmat joet.
Nimi Pituus
[km]
Valuma-alueen pinta-ala [km²]
Pudotuskorkeus [m]
Viantienjoki 25 125,4 99
Vähä-Ruonaoja 11 60,7 22
Taulukko 2. Perämeren pohjoisen rannikkoalueen suurimmat järvet.
Nimi Pinta-ala [ha] Kunta
Kirvesjärvi 25,32 Keminmaa
Iso Särkijärvi 12,69 Keminmaa
Nuottijärvi 12,55 Keminmaa
Kallijärvi 10,04 Keminmaa
Kuva 2. Perämeren pohjoisen rannikkoalueen merkittävimmät joet ja järvet.
2.1 Hydrologia
Perämeren pohjoinen rannikkoalue sisältää 9 valuma-aluetta sekä 18 välialuetta (kuva 3, taulukko 3).
Rannikkoalueella ei ole yhtään virtaaman- tai vedenkorkeudenmittausasemaa, joten alueelta ei ole virtaama- tai vedenkorkeustietoja.
Taulukko 3. Perämeren rannikkoalueen valuma-alueen pinta-ala (F) ja järvisyys (L).
Nro Nimi F km² L % Yläpuolinen
valuma-alue km²
84 Perämeren rannikkoalue 478,13 0,38
84.136 Ruonanojan valuma-alue 30,00 0,00 30,00
84.138 Vihtarinojan valuma-alue 12,49 0,00 12,48
84.140 Viantienjoen valuma-alue 125,40 0,01 125,40
84.142 Tikkalanojan valuma-alue 19,00 0,26 19,00
84.144 Rajastenojan valuma-alue 21,85 0,27 21,85
84.146 Kirnuojan valuma-alue 12,72 0,79 12,72
84.149 Karismamaanojan valuma-alue 11,04 0,72 11,05
84.151 Iso-Ruonaojan valuma-alue 60,71 1,40 60,70
84.153 Vähä-Ruonaojan valuma-alue 25,16 0,44 25,15
84V135-84V161 Välialueet yhteensä (18 kpl) 134,58 0,00 0,00
Kuva 3. Tarkasteltavana oleva Perämeren rannikkoalueen valuma-aluejako.
Kuvassa 4 on esitetty korkeussuhteet Perämeren rannikkoalueella. Perämeren rannikon läheisyydessä maasto on hyvin matalaa, muutamia metrejä merenpinnasta. Viantienjoen pohjoisosissa Simon ja Keminmaan kuntien koillisosissa maanpinta kohoaa hieman korkeammalle. Maanpinta on korkeimmillaan noin 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Tarkasteltavalla alueella on yhteensä 8 I-luokan, 6 II-luokan ja 7 III-luokan pohjavesialuetta.
Kuva 4. Korkeussuhteet Perämeren pohjoisella rannikkoalueella.
2.2 Asutus ja maankäyttö
Lapin maakunnan alueella olevalla Perämeren rannikkoalueella asuu noin 30 000 asukasta (RHR 2009).
Suurin osa asukkaista sijoittuu Kemin keskustaan sekä meren rantavyöhykkeelle. Merkittävä osa sisämaan asukkaista asuu Viantienjoen varrella.
Lähes 90 % Perämeren rannikkoalueen pinta-alasta on metsämaata ja suota (taulukko 4). Laajimmat rakennetut alueet rannikkoalueella ovat Kemin kaupungissa, Tervolan keskustassa ja Evijärven kaivosalueella. Yhteensä noin 9 % pinta-alasta on rakennettua aluetta. Maatalousalueet ovat pienialaisia alueita Viantienjoen varrella sekä Torniossa.
Taulukko 4. Maankäyttö Perämeren pohjoisella rannikkoalueella [CLC 2006]
Maankäyttöluokka Pinta-ala [ha] Määrä
[%]
Rakennetut alueet 4 250 9,4
Maatalousalueet 1 597 3,5
Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 35 204 77,9
Kosteikot ja avoimet suot 4 098 9,1
Vesialueet 38 0,1
Kaikki yhteensä 45 187 100
Kuva 5. Maankäyttö Perämeren pohjoisella rannikkoalueella.
2.3 Kaavoitus
Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koskevat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi ne koskevat luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita.
Perämeren rannikkoalueella maankäytön strateginen suunnittelu perustuu Länsi-Lapin seutukaavaan.
Seutukaavassa on varattu alueita erilaisille toiminnoille, kuten taajamatoiminnoille, virkistyskäytölle ja luonnonsuojelualueille. Seutukaavalla ohjataan myös tulvavaara-alueiden maankäyttöä. Rannikkoalueella vaikuttaa myös Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava. Tuulivoimamaakuntakaavassa on osoitettu alueita, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Alueella on aloitettu Länsi-Lapin maakuntakaavan laatiminen. Maakuntakaavan arvioidaan valmistuvan vuoteen 2012 mennessä. Länsi-Lapin maakuntakaava tulee kumoamaan Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan sekä Länsi- Lapin seutukaavan. Lisäksi Perämeren rannikkoalueella on voimassa Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava, jossa osoitetaan alueita ydinvoimalalle ja sen tukitoiminnoille. Kaavassa ydinvoimalaitoksen alue on sijoitettu Simon Karsikkoniemeen. Perämeren rannikkoalueella vaikuttaa yhteensä 13 yleiskaavaa. Simossa on neljä yleiskaavaa, Kemissä seitsemän yleiskaavaa ja Keminmaassa ja Torniossa molemmissa yksi yleiskaava.
Perämeren rannikkoalueella suurin osa pinta-alasta on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jossa on vähän asutusta. Suojeltuja alueita on Simon ja Keminmaan kuntien alueella. Taajamatoiminnon alueita ovat kaikki asutuskeskittymät Kemissä, Keminmaassa, Torniossa ja Simossa. Kaavaan on merkitty erityistoiminnon alueeksi Evijärven kaivoksen maa-alueet Keminmaassa. Simon Karsikkoniemessä on pieni loma-asuntojen ja matkailutoimintojen alue.
Kuva 6. Yleiskaavat ja seutukaavan aluevaraukset Perämeren rannikkoalueella.
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintökohteet
Perämeren rannikkoalueella on yksi VPD Natura-alue, Martimoaapa – Lumiaapa – Penikat. Natura-alueen suojeluperusteena ovat luontotyypit ja linnusto. Alueen tunnus on FI1301602. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita on Museoviraston vuoden 2009 aineiston mukaan 7 kappaletta (Taulukko 5). Suurin osa kohteista sijaitsee Kemissä. Kohteet koostuvat useista eri rakennuksista.
Pohjanmaan rantatie kulkee vesistöalueen läpi. Tarkasteltavalla Perämeren rannikon vesistöalueella on yhteensä neljä suojeltua kirkkoa, jotka sijaitsevat Simossa, Kemissä ja Keminmaassa. Perämeren Lapin
rannikkoalueelta on löydetty 54 muinaisjäännöslöytöä. Kulttuuriympäristökohteiden määrät on koottu taulukkoon 6.
Taulukko 5. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristökohteet Perämeren rannikkoalueella
Nimi Kunta
Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat Keminmaa Kemin ruutukaava-alue ja kirkon ympäristö Kemi Lapin keskuspaikkojen linja-autoasemat Kemi
Karihaaran tehdasyhdyskunta Kemi
Isohaaran voimalaitos ja Vallitunsaaren
voimalaitosyhdyskunta Kemi
Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus Simo
Pohjanmaan rantatie Simo, Kemi, Tornio
Taulukko 6. Kulttuuriympäristökohteet Perämeren rannikkoalueella.
Kulttuuriympäristökohteet Määrä
Valtion asetuksella suojeltu kohde - Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut
kulttuuriympäristöt (RKY) 7
Suojellut kirkot 4
Muinaisjäännökset 54
2.5 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö
Perämeren rannikkoalueella tulvasuojelutyöt ja muu vesistön käyttö on ollut vähäistä lukuun ottamatta Viantienjokea. Viantienjoen uittoväylän kuntoonpanotyöt on tehty 1930-luvulla, jolloin uittoa haitanneet kivet ja kalliot poistettiin räjäyttämällä. Viantienjoki ruopattiin koneellisesti vuosina 1955–1957 tulvasuojelun vuoksi. Ruoppaus oli monin paikoin erittäin voimakasta ja uomaa on mm. oiottu varsin paljon. Koneellisia ruoppauksia tehtiin latvavesiltä alajuoksulle asti. (Huhtala 2008.)
Viantienjoella joudutaan lähes vuosittain suorittamaan joen pienuudesta huolimatta varsin mittavia jääpatojen torjuntatoimia. 1990-luvun puolivälissä jokea ruopattiin, jotta jäät eivät jäätyisi pohjaan kiinni ja tulvavahingot vähenisivät. Joen syventäminen ei kuitenkaan täysin poistanut alueen tulvauhkaa, minkä vuoksi alueen asukkaat tekivät aloitteen Simon kunnalle ja Lapin ympäristökeskukselle tulvasuojelun parantamisesta. Alueen tulvasuojelu toteutettiin suojaamalla useasti kastuneet kiinteistöt talokohtaisin penkerein.
3 Historiallinen tulvatieto
3.1 Toteutuneet tulvat
Perämeren rannikkoalueella vesistötulvat ovat harvinaisia. Ainoastaan Viantienjoen alaosalla Simossa on ollut toistuvia jääpatotulvia. Keväisin Viantienjoki saattaa tulvia voimakkaasti, mutta haitat asutukselle ovat vähäisiä. Vuonna 2001 kevättulvat aiheuttivat vähäisiä vahinkoja maataloudelle. Kartassa (Kuva 7) on esitetty Saukkorannan ja valtatien 4 (E75) pohjoispuolen jääpatopaikat, joissa patoja on esiintynyt toistuvasti.
Alueen ongelmana on nopea jäänlähtö vähäisellä virtaaman kasvulla. Tämän seurauksena jäät tarttuvat karikkoalueille kiinni ja muodostavat jääpadon. (Ollila ym. 2000.)
Kuva 7. Kohteet, joissa on ollut usein esiintyviä jääpatotulvia Viantienjoella.
3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa
Ilman jääpatojen muodostumista Viantienjoella ei tapahtuisi mainittavia tulvavahinkoja. Alueella rakentaminen on ollut vähäistä, joten voidaan olettaa että aiempien tulvien kaltaiset tulvat aiheuttavat samansuuruiset tai hieman pienemmät vahingot nykytilanteessa. Toistuvasti kastuneita taloja on suojattu penkerein, eikä uusia rakennuksia ole tulva-alueella.
4 Tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit
4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa tulviin lämpötilan ja sateiden muutosten kautta. Nämä tekijät vaikuttavat lumipeitteen paksuuteen, joka vaikuttaa kevättulvien kokoon. Lapissa suurimmat tulvat ovat kevään lumen sulamistulvia, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti lumen määrän muutosten kautta.
Suomen ympäristökeskuksessa on tutkittu Clim-ATIC-hankkeessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulviin Kemijoen vesistöalueella (Veijalainen 2010). Perämeren rannikkoalueella ilmastonmuutoksen vaikutus on hyvin samanlainen kuin muualla Lapin alueella. Tutkimusten mukaan ilmastonmuutos näyttäisi pienentävän tulvariskejä minimiskenaarion mukaan erityisesti seuraavan 30 vuoden jälkeen. Maksimiskenaariot ennustavat tulvien pientä kasvua ensimmäisellä tutkimusjaksolla.
Clim-ATIC -hankkeen tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että tulvien koko pysyy samansuuruisena kuin nykyisin tai hieman pienenee tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta myös kesän ja syksyn vesisateesta aiheutuvat tulvat todennäköisesti kasvavat, mutta eivät kuitenkaan yllä yhtä suuriksi kuin kevättulvat. (Veijalainen 2010.)
4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Suurimmat tulvavahingot aiheutuvat yleensä teille ja rakennuksille. Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR2009) mukaan Perämeren Lapin rannikkoalueella oli vuonna 2009 lähes 30 000 asukasta. Koko vesistöalueen tasolla ei ole arvioitu väestön kehittymistä, mutta kuntakohtaisia arvioita väestönmäärän kehittymisestä voidaan käyttää suuntaa antavasti. Taulukossa 7 on ennustettu väestömäärän kehittyminen vuoteen 2030. Tornion ja Keminmaan kuntien asukasmäärien ennustetaan kasvavan, kun taas Kemin ja Simon ennustetaan vähenevän vuoteen 2030 mennessä. Kokonaisuudessaan Perämeren rannikkoalueen kuntien asukasmäärän ennustetaan kasvavan 2 % vuoteen 2030 mennessä. Tulvariskit Perämeren rannikon vesistöalueella ovat samansuuruiset kuin nykyään. Kaavoituksen myötä uutta rakennuskantaa ei pitäisi tulevaisuudessa olla tulvaherkillä alueilla.
Taulukko 8. Perämeren rannikkoalueella sijaitsevien kuntien väestö vuonna 2009 ja ennustettu väestönkehitys vuoteen 2030. (Lähde Tilastokeskus 2011)
Kunta v. 2009 v. 2015 v. 2020 v. 2030 Muutos %
v. 2009 - 2030
Tornio 22 426 22 968 23 351 23 975 +6,5
Keminmaa 8 606 8 559 8 595 8 672 +0,8
Kemi 22 580 22 258 22 205 22 304 -1,2
Simo 3 496 3 411 3 361 3 271 -6,9
Yhteensä 57 108 57 196 57 512 58 222 +2,0
5 Tulvariskialueiden tunnistaminen
Perämeren rannikkoalueelle ei ole tehty tulvariskien alustavaan arviointiin kehitettyä paikkatietoanalyysiä, jolla selvitettäisiin mahdolliset alavat, mahdolliset tulville herkät alueet vesistöalueelta. Perämeren rannikon vesistöalueella joet ovat pieniä ja asutusta ja erityiskohteita on vähän, joten aluetta tarkastellaan kevyemmällä menettelyllä ilman mallinnettua tulva-aluetta. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu kokemusperäiseen tietoon, paikkatietoaineistoihin ja erilaisiin rekistereihin, joten tiedot voivat olla osittain puutteelliset.
5.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset
Tarkasteltavalle Perämeren pohjoiselle rannikkoalueelle ei ole tehty aikaisempia tulvaselvityksiä.
Kokemusperäisen tiedon mukaan Viantienjoen alaosalla Simossa on esiintynyt toistuvasti jääpatotulvia.
Jäänlähdön aikaan Saukkorannan jääpatopaikalla on päivystänyt kaivinkone ehkäisemässä jääpatojen muodostumista. Lisäksi jääpatoja on muodostunut valtatie 4 (E75) yläpuolelle. Muualla rannikkoalueella ei ole tiedossa että alueella olisi ollut vahinkoja aiheuttaneita vesistö- tai jääpatotulvia
Tarkasteltaessa tulvariskejä kokemusperäisen tiedon perusteella esille nousi Viantienjoen alaosan alue, Saukkoranta.
5.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle
Perämeren rannikkoalueen suurin asutuskeskittymä on Kemin kaupungin keskusta, jonka läheisyydessä ei ole tulvaherkkiä jokia. Muita asutuskeskittymiä on Tornion kunnan alueella sekä Simon kunnan alueella.
Tornion kaupunki ja Keminmaan ja Simon keskustat sijoittuvat vesistöalueen ulkopuolelle. Simon kunnan alueella Perämeren rannikkoalueella on vapaita tontteja Maksniemen ja Simonniemen alueilla. Kemissä vapaita tontteja on eri puolilla kaupunkia. Kaavoituksella uudet rakentamisalueet määrätään tulvaherkkien alueiden ulkopuolelle. Kemin asemakaavan erityismääräyksissä mainitaan, että kaikki kastumiselle arat rakenteet on sijoitettava tason NN +1,83 m (N₆₀+2,20 m) yläpuolelle.
Simossa Saukkorannan jääpatopaikan läheisyydessä on kaksi vakituiseen asumiseen käytettävää asuinrakennusta, sen sijaan valtatien 4 (E75) yläpuolella olevan jääpatopaikan välittömässä läheisyydessä ei ole asuinrakennuksia.
Erityisiä riskikohteita tulvan uhatessa ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita merkittäviä riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Vaikeasti evakuoitavia kohteita Perämeren rannikkoalueella on useita Kemissä. Näiden kohteiden lähistöllä ei kuitenkaan sijaitse yhtään tulvaherkkää vesistöä. Ainoastaan Simonniemessä sijaitsee yksi koulu Viantienjoen läheisyydessä, mutta todennäköisesti tulva ei yllä koululle asti.
Tarkasteltaessa tulvariskejä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle esille ei noussut tulvaherkkiä alueita.
5.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeälle toiminnalle
Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi tässä luvussa tarkastellaan vesistöalueen merkittävimpiä taloudellisen toiminnan kohteita. Tällaisia kohteita ovat mm. elintarvike- ja lääketeollisuus, satamat ja lentoasemat, joiden toimintojen pitkäaikainen keskeytyminen voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja yhteiskunnalle
Perämeren pohjoisella rannikkoalueella ei ole elintarvike- ja lääketeollisuuden toiminnan kohteita eikä lentokenttiä eikä satamia tulvaherkillä alueilla. Kemin Ajoksen satamaa tai Tornion Röyttän satamaa
uhkaavat ainoastaan merivesitulvat. Tarkasteltaessa muuta taloudellista toimintaa, Perämeren rannikkoalueella on useita tehtaita vesistöalueella. Yksikään tehdas tai voimalaitos ei sijaitse Viantienjoen läheisyydessä, jossa esiintyy toistuvasti jääpatotulvia.
Perämeren rannikkoalueella on valtatietä noin 50 km, seututietä noin 25 km ja yhdystietä noin 100 km. Teitä on yhteensä 180 km. Rautatietä alueella on hieman alle 90 km. Perämeren rannikon jokien tulviminen ei aiheuta haittaa liikenteelle. Viantienjoen tulviminen voi aiheuttaa pienialaisia tienkatkeamisia Viantiellä, mutta tienpenkereet ovat korkealla, joten teiden katkeaminen on epätodennäköistä.
Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan muita yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeitä kohteita ei ole rannikkoalueen tulvaherkkien alueiden läheisyydessä.
Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeille kohteille, esille ei noussut tulvaherkkiä kohteita.
5.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle
Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa äkillistä ympäristön pilaantumista tulvatilanteessa ja aiheuttaa vahingollisen seurauksen ihmisen terveydelle, esim. talousveden pilaantumisen seurauksena. Tulvan sattuessa ympäristölle haittaa voivat aiheuttaa mm. polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon ympäristölupavelvolliset toimijat.
Perämeren rannikkoalueella on kolme jätevedenpuhdistamoa, Kemin kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen jätevedenpuhdistamo Peurasaaressa, Simon Maksniemen jätevedenpuhdistamo ja Keminmaan kunnan viemärilaitos Laurilassa. Jätevedenpuhdistamot eivät ole aikaisemmin esille tulleiden jääpatopaikkojen läheisyydessä.
Rannikkoalueen kulttuuriperintökohteiden määrät on lueteltu aiemmin kappaleessa 2.4. Tarkasteltaessa tulvariskejä kulttuuriperinnölle alueella on kaksi kulttuuriperintökohdetta tulvaherkän alueen läheisyydessä.
Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö -kohteista Simonkylän ja Simoniemen kyläasutukseen kuuluva Simonniemi sijaitsee Viantienjoen suualueen lähellä Saukkorannan jääpatopaikan läheisyydessä. Samalla alueella sijaitsee myös suojeltu Simon kirkko.
Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristölle ja kulttuuriperinnölle esille nousi Viantienjoen suun alue, Saukkoranta.
5.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka
Perämeren rannikkoalueella ei ole vesistörakenteiden aiheuttamaa tulvauhkaa.
6 Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet
Perämeren rannikkoalueen vesistöalueella tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon luvussa viisi tarkastellut yleiseltä kannalta katsoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Alue voidaan nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi kun se täyttää tulvalain 8 §:ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8 §, 1 ja 2 momentti). Merkittävälle tulvariskialueelle tullaan laatimaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma.
Alueet, jotka eivät täytä merkittävän tulvariskialueen kriteerejä, mutta ovat nousseet esille tulvaherkkinä alueina, huomioidaan muina tulvariskialueina. Näille alueille voidaan tehdä resurssien ja tarpeiden mukaan paikallista tulvan hallinnan suunnittelua sekä tulvasuojelun toimenpiteitä. Yksittäisiä erityiskohteita voidaan myös suojata tilapäisillä tulvasuojelun toimenpiteillä.
Perämeren rannikkoalueella Lapissa nousi esille Viantienjoen suualue. Viantienjoen Saukkorannassa sekä valtatien 4 (E75) pohjoispuolella on esiintynyt aiemmin jääpatotulvia. Saukkorannan jääpatopaikan läheisyydessä sijaitsee kaksi kulttuuriperintökohdetta, Simonkylän ja Simoniemen kyläasutukseen kuuluva Simoniemi sekä Simon kirkko.
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ehdota Perämeren pohjoiselle rannikkoalueelle merkittäviä tulvariskialueita.
Perämeren pohjoisella rannikkoalueella ei ole tulvariskialueita, jotka täyttävät tulvariskilain (620/2010) 8 §:n vaatimukset merkittävästä tulvariskialueesta. Jääpatopaikkojen läheisyydessä sijaitsevat yksittäiset tärkeät kohteet on mahdollista suojata tilapäisillä tulvasuojelurakenteilla.
7 Lähteet
Ekholm M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus.
Huhtala J. 2008. Jokiuitosta kalataloudellisiin kunnostuksiin– Eräiden uiton jälkeisten velvoitekunnostusten kalataloudellisesta vaikuttavuudesta. Suomen ympäristö 29/2008.
Lapin ympäristökeskus 2009. Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015.
Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon. Lapin ympäristökeskus.
Ollila M., Virta H. ja Hyvärinen V. 2000. Suurtulvaselvitys, arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Suomen ympäristökeskus.
Tilastoskeskus 2011. Väestöennuste 2009. Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. 4.3.2011.
Tilastokeskus 2011. Väkiluku sukupuolen mukaan alueittain sekä väestömäärän muutos 31.12.2009.
Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat 4.3.2011.
Veijalainen, N. 2010. Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Rovaniemellä ja Kittilässä.
Clim-ATIC. Julkasematon raportti. Suomen ympäristökeskus. Helsinki
