TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2017 57
KIRJALLISUUS
Syvällistä tietoa ja henkevää epäilyä
Malin Grahn-Wilder (toim.):Skeptisismi. Epäilyn ja etsimi
sen filosofia. Gaudeamus 2016.
Modernissa filosofisessa tietoteo- riassa skeptikko esitetään usein nipottavana hahmona, joka käs- kee epäillä kaikkea. Siksi hän kiistää varman tiedon mahdolli- suuden ja kysyy, voimmeko yli- päänsä tietää maailmasta yhtään mitään. Toisaalta aikamme popu- laarikeskustelussa ja päivänpo- litiikassa puhutaan esimerkiksi ilmasto skeptisismistä tai roko- teskeptisismistä, joilla tarkoite- taan erityisesti tieteen valtavirtaan kuuluvien käsitysten itsepintais- ta epäilyä. Skepsis ry:n kaltaiset skeptikkojen seurat puolestaan ovat periaatteessa tieteen asial- la muistuttaessaan, ettei meidän tulisi herkkäuskoisesti omaksua pseudotieteiden ja huuhaa-oppien markkinoijien väitteitä, mutta toi- saalta tällaiset ”skeptikot” saatta- vat joskus ajautua dogmaattiseen skientismiin eli tieteisuskoon.
Skeptisismillä on onnek- si kaikkia näitä karikatyyre- jä paljon vivahteikkaampi historia, ja skeptiset näkökulmat ovat nykyfilosofiassakin esillä paljon monimuotoisempina kuin
”skeptikon haasteeseen” yhä vas- taamaan pyrkivässä analyytti- sessä epistemologiassa. Traditi- on rikkaus käy erinomaisesti ilmi Malin Grahn-Wilderin toimitta- masta laajasta antologiasta, jota toimittaja kertoo alun perin ideoi- neensa yhdessä väitöskirjaohjaa- jansa, vuonna 2012 edesmenneen Juha Sihvolan kanssa. Skeptisis
mi muistuttaa Teija Kaarakaisen ja Jari Kaukuan runsas vuosikymmen sitten toimittamaa teosta Stoa
laisuus (Gaudeamus 2004), joka myös kokosi yhteen klassikkosuo- mennoksia ja nykytulkitsijoiden oppineita artikkeleita. Skeptisis
mi johdattaa suomalaisen lukijan antiikin skeptiseen perinteeseen, mutta myös keskiajan, renessans- sin, varhaisen uuden ajan ja nyky- filosofian skeptisismin muotoihin.
Klassiset tekstit ja alan suomalais- ten tutkijoiden kirjoitukset asettu- vat onnistuneeseen vuoropuhe- luun. Käännökset ovat parhaiden asiantuntijoiden työtä ja sisältävät hyvät johdannot ja selitykset.
Kirjassa – kuten skeptisismin perinteessä ylipäänsä Sekstos Empeirikoksesta ja muista antii- kin skeptikoista lähtien – tois- tuu ajatus siitä, että skeptisismi on nimenomaan aktiivisen tutki- jan elämänasenne. Ei omaksuta liian helposti dogmaattisia kanto- ja vaan pidättäydytään arvostel- mista, jätetään tarvittaessa tilan- ne avoimeksi ja ollaan valmiita lisätutkimukseen. Tällainen sekä tietoteoreettisesti että elämänfi- losofisesti avointa, kriittistä asen- noitumista edistävä ajattelutapa on lopulta melko kaukana yksioi- koisesta kaiken epäilyyn kehotta- vasta ”skeptisismin haasteesta”
tietoteoriassa, puhumattakaan po- pulaarista ”skeptisismistä” vakiin- tuneiden tieteellisten käsitysten torjumisena.
Antiikin skeptikoista nostetaan käännösten kautta esiin itseoi- keutetusti kreikkalaisesta antiikis- ta Sekstos Empeirikos (”Pyrrho- nismin pääpiirteet”, suom. Marke Ahonen) ja roomalaisesta Cicero (”Skeptisismin puolustus”, suom.
Antti T. Oikarinen), jotka myös toi- mivat tässä koulukunnan keskei- sen kahtiajaon mukaisesti pyrr- honistisen ja ”akatemialaisen”
skeptisismin edustajina. Näiden keskeisten tekstien tuominen suo- malaisten lukijoiden saataville on tärkeää kulttuurityötä. Antiikin skeptisismiin keskittyvään ensim- mäiseen osaan sisältyvät myös Miira Tuomisen Sekstoksen tie- ARVOSTELLUT KIRJAT
57 Malin Grahn-Wilder (toim.): Skeptisismi. Epäilyn ja etsimisen filosofia. Gaudea- mus 2016. ● Sami Pihlström 59 Joonas Konstig: Pyhä ruoka. Mitä oikein saa syö
dä? Kosmos 2016. Katja Uu- sihakala ja Matti Eräsaari (toim.): Ruoan kulttuuri. Ant
ropologisia näkökulmia ruo
an tutkimukseen. SKS 2016.
● Markus Hotakainen 60 Titus Hjelm: Globaalisti akateeminen. Opas kansain
väliseen tiedejulkaisemiseen.
Vastapaino 2016.● Pauliina Raento
62 Maria Forsman: Julkai
sut ja tieteen mittaaminen.
Bibliometriikan käännekoh
tia. Enostone 2016 ●Juha Järvelä
63 James Essinger: Adan algoritmi. Kuinka lordi By
ronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. Suom. Ta- pani Kilpeläinen. Vastapaino 2016. ● Merja Leppälahti 65 Kimmo Ohtonen: Karhu – voimaeläin. Docendo 2016.
● Mattias Tolvanen 67 Ulla Järvi ja Tuukka Tammi (toim.): Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia.
Vastapaino 2016. ● Iina Kos- kinen
68 Matti Hyvärinen, Eriikka Oinonen ja Tiina Saari (toim.):
Hajoava perhe. Romaani mo
nitieteisen tutkimuksen väli
neenä. Vastapaino 2015. Ai- no-Maija Lahtinen: Mieli ja romaani. Paul Auster mielen kuvaajana. Helsingin psyko- terapiayhdistys 2016. ● Ulla- Maija Salo
KIRJALLISUUS
58 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2017 KIRJALLISUUS
toteoreettista skeptisismiä ana- lysoiva artikkeli, jossa osoitetaan kiinnostavasti tämän skeptisismin yhteys ajan kiistoihin lääketieteen metodologiasta, ja kirjan toimitta- jan Grahn-Wilderin katsaus antii- kin skeptisismiin ”tunneterapiana”, joka pyrkii mielenrauhaan eli ata- raksiaan. Kirjoittajien työnjako hei- jastaa hyvin käännöstekstejä, mut- ta toisaalta olisi ollut mahdollista myös hieman problematisoida tie- don ja tunteen välistä erottelua.
Toinen osa keskittyy skepti- sismiin keskiajan ja renessanssi- ajan filosofiassa. Mikko Yrjönsuu- ren artikkeli on mainio johdatus tuon aikakauden tietoteoreetti- siin ajattelutapoihin yleisemminkin ja osoittaa, kuinka antiikin skep- tisen koulukunnan vaikutus kes- kiaikaan välittyi etenkin Augus- tinuksen itseä koskevaa varmaa tietoa korostaneen skeptisismi- kritiikin kautta. Koska aihepiiri oli esillä läpi keskiajan, Descartesin oli luontevaa tarttua siihen myö- hemmin. Käännösvalinnaksi tähän osaan soveltuu hienosti Francis- co Sanchesin ”Ettei mitään tiede- tä” (suom. Jari Kaukua) – ajan tun- netuimman skeptikon Michel de Montaignen kirjoitusten sijaan, koska Montaignen esseitä on mel- ko äskettäin julkaistu uutena suo- mennoksena.
Uudelle ajalle siirtymisen kol- mannessa osassa pohjustaa Tuo- mo Aho erittäin asiantuntevas- sa artikkelissaan ”Varmuuden lähdettä etsimässä”, joka esitte- lee 1600–1800-lukujen skepti- siä suuntauksia ja niiden kritiikkiä, keskeisinä hahmoina luonnollises- ti Descartes ja brittiempiristit. Kan- tia käsittelevä osuus jää turhan suppeaksi siihen nähden, kuin- ka tärkeällä sijalla sekä skeptisis- min että dogmatismin torjuminen on hänen kriittisessä filosofias- saan. Suomennoksena tarjotaan tässä osassa aikakauden merkit- tävimmän skeptikon David Humen teksti ”Filosofian skeptisestä jär- jestelmästä” (suom. Aho), joka on katkelma Humen kuuluisasta var- haisteoksesta A Treatise of Hu
man Nature.
Skeptisismiä nykyajan filosofi- assa lähestytään kirjan neljännes- sä osassa ehkä hieman kaavamai- sesti kahden 1900- ja 2000-luvun filosofian keskeistä perinnettä esittelevän ja edustavan artikke- lin myötä. Sara Heinämaa kirjoit- taa skeptisistä ja antiskeptisistä piirteistä Edmund Husserlin fe- nomenologiassa. Ilkka Niiniluoto puolestaan erittelee skeptisis- miä ja varmuuden tavoittelua lä- hinnä analyyttisessä tietoteorias- sa ja tieteenfilosofiassa. Näiden kahden johtavan suomalaisfiloso- fin työ osoittaa, kuinka skeptisis- min kanssa käydään jatkuvaa dia- logia niin fenomenologiassa kuin analyyttisessä filosofiassakin. Esi- merkiksi Niiniluodon pitkään puo- lustama fallibilismi ja kriittinen realismi totuudenkaltaisuuden kä- sitteineen osoittautuvat omalla ta- vallaan antiikin skeptisismin pe- rillisiksi. Toisaalta postmodernin uuspragmatistin Richard Rortyn ajattelua voidaan pitää nykypäi- vän pyrrhonismina, kuten Niini- luoto osuvasti huomauttaa.
Näin perusteellisesta ja huolel- lisesti toimitetusta teoksesta tun- tuu pikkumaiselta etsiä puutteita.
Jäin kuitenkin miettimään, miksei myös nykyfilosofiaa käsiteleväs- sä osassa olisi voinut olla mukana jonkin sopivan tekstin suomennos, kuten muissakin osissa, vaikkei ehkä olisi aivan helppoa löytää käännettäväksi Sekstoksen, Cice- ron, Sanchesin ja Humen kaltais- ta skeptisismin ilmeistä edustajaa.
Olisi kuitenkin ollut mahdollista harkita vaikkapa Stanley Cavel- lin sisällyttämistä teokseen – ellei käännöksenä niin ainakin mainin- tana nykyfilosofiaa käsittelevissä esseissä. Nyt tämä skeptisismin problematiikan pysyvää inhimillis- tä – eksistentiaalista – merkitystä korostanut ja Ludwig Wittgenstei- nin filosofian skeptisismiin jän- nittävällä tavalla kytkenyt ajatte- lija jää täysin sivuun. Skeptisismi ja sen asema Wittgensteinin Filo
sofisissa tutkimuksissa on avain- teema Cavellin pääteoksessa The
Claim of Reason (1979); sen sijaan sekä Heinämaa että Niiniluoto näyttävät luokittelevan Wittgen- steinin melko suoraviivaisesti an- tiskeptikoksi.
Toinen kirjasta puuttumaan jää- vä näkökulma on nykyisessä us- konnonfilosofiassa suosittu joskin erittäin kiistelty ”skeptinen teismi”, jota olisi ollut mahdollista esitel- lä lokaalin skeptisismin muotona monien muiden Niiniluodon artik- kelissa käsiteltyjen skeptisismien tapaan. Skeptinen teisti ei epäi- le Jumalan olemassaoloa (toisin kuin monet muut kirjassa esiinty- vät skeptikot) vaan pikemminkin suhtautuu skeptisesti kykyym- me tietää mitään esimerkiksi siitä, miksi Jumala kätkeytyy ihmisiltä tai sallii tarpeettomalta vaikutta- vaa kärsimystä. Näin tämä skepti- sismin muoto kytkeytyy kiinnosta- vasti (joskin hyvin ongelmallisesti) uskonnonfilosofisiin pyrkimyksiin käsitellä esimerkiksi pahan on- gelmaa.
Skeptisismiä voidaan vailla epäilyn häivääkään suositella ke- nelle tahansa filosofian historiasta ja historiallisesti sofistikoitunees- ta nykyfilosofiasta kiinnostuneel- le. Se on täynnä syvällistä tietoa ja henkevää epäilyä, ennen kaik- kea tietoa siitä, miten tietoväittei- den epäiltävyyden haasteisiin on vuosisatojen kuluessa suhtaudut- tu. Se on epäilemättä painavimpia viime vuosina Suomessa julkaistu- ja filosofisia teoksia.
SAMI PIHLSTRÖM
Kirjoittaja on uskonnonfilosofian pro- fessori Helsingin yliopiston teologises- sa tiedekunnassa ja Suomen Filosofisen Yhdistyksen puheenjohtaja.
