LOOGISEN SYSTEMAATTISUUDEN KRITIIKKI
SYMPAATTINEN JOHDATUS STEPHEN TOULMININ
FILOSOFIAAN
Tommi Vehkavaara
S
u om en filosofist a eliit t iä pit kä ä n h a llin n u t Ka ila -von Wr igh t -H in t ikka -Niin ilu ot o-lin ja n filosofia per u st u u juuri Toulminin kritisoimalle loogisen systemaattisuuden idea a lille. Niin pä ei ole ih m e, et t ei Tou lm in ole su om a la i- sen a ka t eem isen filosofia n piir issä sa a n u t su u r em pa a h u o- m iot a osa kseen sa a t i sit t en ym m ä r t ä m yst ä . Tou lm in in filo- sofia on ku it en kin h ilja t t a in n ou ssu t kir ja st ojen kä t köist ä esille. Tou lm in ia voida a n kin jo m a in ost a a t oisa a lt a TV:st ä t u t t u n a , ku n Su om en kin t elevisiossa esit et t iin h olla n t ila i- n en t iedesa r ja H u im a sattu m a, ja t oisa a lt a m yös pä ä m in is- t er i P a a vo Lipposen lu kem a n a filosofin a . Va ikka pä ä m in is- t er i Lippon en keh u i lu ken een sa ka ksi Tou lm in in t eost a esi- tellessään Toulminin Suuressa filosofiatapahtumassa, ei tämä t ee Tou lm in a vielä su om a la isit t a in m er kit t ä vä ksi. Va iku - t u s pä ä m in ist er in polit iikka a n ei ole ilm ein en — Tou lm in in filosofia n soisikin n ä kyvä n siin ä edes va ih t oeh t ojen t u n n u s- tamisena. Ajatus voi kuitenkin olla vapaa, jos sille vain annetaan riittävästi erilaisia käsitteellisiä tai metafyysisiä viitekehyksiä.Tou lm in a n t a a yh den , va ikkei sen per im m ä ist ä m ielt ä vie- lä olekaan Suomen akateemisen ja poliittisen eliitin keskuudessa h a lu t t u ym m ä r t ä ä .
Suuri filosofiatapahtuma
St eph en Tou lm in pä ä t t i esit elm ä n sä T am pere-talon S u u ressa filosofiatapah tu m assa esim er kkiin yst ä vä n ku olem a n koh - t a a m isest a . Ku in t ila u ksest a h ä n ja t koi sa m a n m or a a lisen dilem m a n kä sit t elyä , m it ä h et keä a iem m in oli m yös Ma ija - Riit t a Ollila om a ssa esit elm ä ssä ä n sivu n n u t : Mikä on m o- raalisesti hyväksyttävä lähtökohta tilanteessa, jossa kuoleman- sa ir a s pyyt ä ä lä ä kä r ilt ä ä n ja yst ä vä lt ä ä n va pa u t u st a . Lä ä - kä r in a m m a t t ieet t ist en m or a a lidogm ien sokea seu r a a m in en sa a t t a isi joh t a a kon flikt iin sen ka n ssa , m it en ih m in en k o- k on aisen a (Ollila ) t a i ystävän ä (Tou lm in ) t oim isi. Sa m oin ku in Ollila h ylkä ä h a a veen m or a a lisest a a lgor it m ist a , m yös Toulmin tuomitsee haaveen formaalisti pätevän moraaliteorian m a h dollisu u dest a — ei ole jä r kevä ä edes h a a veilla m ist ä ä n lopu llisest i per u st ellu st a t eor ia st a , m it ä sokea st i sovelt a - m a lla voisi er ot t a a oikea t t eot ja a r vot vä ä r ist ä . Ollila st a poiket en Tou lm in ei ku it en ka a n t yydy pelkkä ä n esim er kki- t a r in a n a n a lyysiin , va a n a n t a a m yös va st a u ksen : Va ikka jokaisen tilanteen ainutlaatuisuus ohjaa käytännöllistä järkeään kä yt t ä vä n yst ä vä n t oim in t a a en n a koim a t t om a st i, n iin t oi- m in t a ystävän ä, eikä va in jon kin a m m a t illisen t m s. r oolin h a lt ija n a , a n t a a t ä ssä t a pa u k sessa yk silön m or a a liselle pä ä t öksen t eolle t oim iva n lä h t ökoh da n : em pa t ia n ja vä lit - t ä m isen .
Ollila n a n a lyysi oli sisä llöllisest i m on it a soin en ja r et or i- sest i t ä ydellisest i h a llit t u . Siih en ver r a t t u n a olisi Tou lm in in esit elm ä su u r in e h ist or ia llisin e lin join een jä ä n yt a ka t eem i- sen h a r m a a ksi ja ylim a lka iseksi ilm a n sen ilm eisen su u n - n it t elem a t on t a loppu a . Tou lm in in esit yksen a n t i keskit t yi oh im en evä ä n h et keen , joka n ä yt t i yllä t t ä vä n m yös pu h u - ja n it sen sä . E m pa a t t in en elä yt ym in en esim er kkiin yst ä vä n kuolemisen merkityksellisyydestä antoi myös ei-diskursiivisen per u st elu n r a t ka isu lle dilem m a n oikea st a m or a a lisest a lä h - t ökoh da st a . Aja t u s ei vä lit t yn yt sella isen m er kit yssisä llön ka u t t a , m in kä olisi voin u t h elpost i t oist a a t a i kä ä n t ä ä . H et - keä aiemmin referoivana tulkkina toimineelle professori Matti Sin t oselle esit et t y eh dot u s, et t ä esit elm ä n loppu a ei ole t a r - peen kä ä n t ä ä , koska m it ä ä n u u t t a ei ole odot et t a vissa , oli paikallaan vaikkakin väärällä perusteella. Paremminkin kyse oli siit ä , et t ä olen n a isin t a oli m a h dot on t oist a a kä ä n t ä m i- sest ä pu h u m a t t a ka a n , sillä pelkä t sa n a t eivä t sit ä ka n n a t - taneet. J oka tapauksessa yleisö tuntui sen kyllä aistivan ilman kä ä n n öst ä kin . P elkä st ä ä n kr iit t isest i t a i kyyn isest i a sen - n oit u n u t ku u lija sa a t t oi t u skin t a voit t a a sit ä eksist en t ia a - list a m er kit yssisä lt öä , m ikä h u oku i sa n ojen vä list ä ja m ykist i sa lin ku olem a n h ilja isu u t een . Sen sija a n u n ivela st a kä r sivä n u okku ja sa a t t oi yh t ä kkiä h a va h t u a ku u lija ku n n a n va lla n - n eeseen kollekt iiviseen h ä m m en n ykseen ja sen a ika a n sa a -
Englantilas-amerikkalainen filosofi Stephen Toulmin
päätti 24.-25. toukokuuta 1997 Tampere-talossa järjestetyn Suuren filosofiatapahtuman yleisöluennot esitelmällään Morality and Practical Reasoning.
Vaikkei Toulmin ehkä vielä olekaan saanut asemaa yhtenä maailmansotien jälkeisen ajan keskeisimmis- tä filosofeista, on hänen filosofinen tuotantonsa kuitenkin varsin mittava ja synteettisyydessään omaperäinen.
1Suurimman menestyksen esteenä lienee Toulminin filosofian keskeinen teema, kritiikki erästä koko kuluvan vuosisadan analyyttistä filosofi- aa hallinnutta piirrettä vastaan. Tämä piirre on oletus formaalin, aksiomaattisen ja ‘puhtaasti analyyttisen’
tarkastelutavan erinomaisuudesta ja etuoikeutetusta
asemasta.
2Perimmäinen vakaumus Toulminin koko
filosofian taustalla on, “että niin tieteessä kuin
filosofiassakin on muut vaihtoehdot poissulkeva
loogisen systemaattisuuden hallitseva asema ollut
tuhoisaa sekä historialliselle ymmärtämiselle että
rationaaliselle kritiikille”
3.
ka ikkea k äsitteid en soveltu vu u d essa. Tiet eelliset t eor ia t ja selit yk set h yödyn t ä vä t k ä yt ä n n össä m on ia er i t yyppisiä representa a tioita ta i ma a ilma n kuva uksia , joille voida a n va in er it yist a pa u k sissa ja er it yiseh t ojen a la isu u dessa löyt ä ä kä yt t ökelpoin en a n a lyysi dedu kt iivisen ja a ksiom a a t t isen jä r jest elm ä n m u odossa .8 Tou lm in u skookin , et t ä er i t iet ei- den tek em isen k äytän n öt (ja m u u sosia a lin en kon t ekst i) va i- ku t t a va t m er kit t ä vä llä t a va lla n iin t iet eellist en kä sit t eiden ym m ä r t ä m iseen ku in t eor ioiden sisä lt öön ja keh it ykseen kin . Tiedettä voi ymmärtää vain ymmärtämällä tiedeinstituutioita.
Frederick Suppe mainitsee Toulminin teokset T he Philosophy of S cien ce (1953) ja Foresigh t an d Un d erstan d in g (1961) a l- ku n a u u delle ‘Weltan sch au u n g’-t iet een filosofia lle, joka en - n a koi 60-70-lu vu illa t a pa h t u n u t t a ‘ku h n ila ist a ’ pa r a digm a n va ih dost a kä sit yksissä t iet een keh it yksest ä .9 Tou lm in it se pit ä ä t odellist a va iku t u st a a n ku it en kin vä h ä isen ä . J os h ä n olisi t ien n yt ku in ka pit kä lle oli m a h dollist a su u n n a t a t iet een - filosofist a kesku st elu a u u delleen , h ä n olisi om ien sa n ojen - sa m u k a a n t oim in u t lu u lt a va st i pa ljon pon n ek k a a m m in va ku u t t a a kseen m u u t om a n lä h est ym ist a pa n sa h edelm ä l- lisyydest ä . Sen sija a n h ä n ku vit t eli n a iivist i, et t ä pelkkä per u st elt u jen fa kt ojen r iit t ä vä n selvä esit t ä m in en sa a m yös kollegojen silmät avautumaan. Näin kyllä sittemmin tapahtui, m u t t a pa r em m in kin sa m ojen a sioiden u u delleen keksim i- sen ka u t t a ku in Tou lm in in su or a n va iku t u ksen seu r a u kse- n a .10 H ä n on kin sa n on u t oleva n sa en im m illä ä n ‘th e M en d el of th e su bject’, jon ka m et odit ja t u lokset oli löydet t ä vä u u - delleen , jot t a n iit ä olisi voit u sovelt a a ja ot t a a h edelm ä lli- sest i kä yt t öön .11
Rationaalisuuden perustan ja relativismin ongelma
Kun pragmaattis-historiallinen tai sosiologinen lähestymistapa tieteenfilosofiaan löi itsensä lopullisesti läpi 1970-luvun alussa, oli Tou lm in in m ielen kiin t o jo su u n t a u t u m a ssa pois t iet een - filosofia st a ja -h ist or ia st a . Tou lm in in k a ik essa syn t eet t i- syydessä ä n eh kä m a ssiivisin t a t eost a H u m an Un d erstan d in g (1972) on u sein lu et t u lä h in n ä t iet een filosofia n t a i -h ist or i- a n n ä k ök u lm a st a , va ik k a t iet een h ist or ia t a r josi h ä n elle pa r em m in kin va in vä ylä n , joka joh t i koh t i epist em ologia n ja t iedon sosiologia n vä list ä r a ja m a a st oa .12 E n ä ä kyse ei ol- lu t va in t iet ees t ä va a n yleis em m in ‘in t ellek t u a a lis is t a on gelm a ken t ist ä ’ (in tellectu al en terprises) ja n iiden m on i- n a isist a ‘r a t ion a a lisist a r a t k a isu m en et elm ist ä ’ (ration al proced u res) er i in h im illisillä elä m ä n a lu eilla . Tiede t a i er i- laiset tieteelliset oppialat (disciplines) tarjosivat lähinnä hyvin doku m en t oit u ja esim er kkejä n ä ist ä .
Teok sessa H u m an U n d erstan d in g n ä k yy voim a k k a a st i erityisesti Collingwoodin vaikutus. Kynnyskysymykseksi nousee n ä köku lm ien , viit ekeh yst en ja ku lt t u u r ien ilm eisen relatiivi- suuden erottaminen relativistisesta johtopäätöksestä: “Kuinka erilaisista historiallisista ja kulttuurisista konteksteista nousevia in tellek tu aalisia läh tök oh tia tai argu m en tteja void aan ver- tailla ration aalisesti?”13 Ku in ka on m a h dollist a esit t ä ä r a - t ion a a lisia a r gu m en t t eja k äsitteellisen m u u tok sen pu olest a vetoamatta oletettuihin muuttumatta säilyviin, absoluuttisiin tai formaaleihin rationaalisuusperiaatteisiin? Toulmin esittelee Collin gwoodin r ela t ivist isen ja Got t lob F r egen a bsolu t ist isen rationaalisuuskäsityksen vastakkaisina esimerkkiratkaisuina t ä h ä n ‘in h im illisen ym m ä r t ä m isen ’ on gelm a a n .
Fregen absolutistinen ratkaisu rationaalisuuden ongelmaan per u st u u er ot t elu lle, jon ka h ä n t ekee em piir isest i t u t kit t a - vien deskr ipt iivist en ‘a ja t t elu n la kien ’ (law s of th in k in g) ja apriorisesti t u t kit t a vien n or m a t iivist en ‘a ja t u ksen la kien ’ (law s of th ou gh t) vä lille. Ku n F r egen er ot t elu sa i yleisen maan hallitsemattomaan ruumiilliseen ymmärtämiseen. Kun
jo 75-vu ot ia s filosofi elä yt yi esim er kkiin sä yst ä vä n ku ole- m a n t u ot t a m a st a pä ä t öksen t eko-on gelm a st a , kyse ei en ä ä ollut pelkästään filosofin esittämästä hypoteettisesta esimerkistä.
Sa n a t u li lih a ksi va ikka sa a t t oikin elä ä lih a n a va in h et ken .
Taustalla Wittgenstein ja Collingwood
Ain u t ker t a iseen kon t ekst iin t u keu t u va va iku t t a m isen t a pa saattaa vaikuttaa monista akateemisesti tyylittömältä. Kuitenkin ju u r i se Tou lm in in esit elm ä ssä n ä yt t i jä t t ä vä n u seim piin voim a kka im m a n jä ljen . Se m yös sopii h yvin h ä n en filosofi- sen ja idea h ist or ia llisen t u ot a n t on sa per u slin ja a n . Tou lm in in filosofian tärkeimpinä taustavoimina ovat vaikuttaneet toisaalta Lu dwig Wit t gen st ein viim eisellä Ca m br idgen ka u della a n ja toisa a lta engla ntila isen historia nfilosofin R. G. Collingwoodin
‘idea list in en ’ t iet een filosofia ja t iet ot eor ia .
Wit t gen st ein ilt a Tou lm in om a ksu i en n en ka ikkea pr a g- m a a t t isen m er kit yskä sit yksen , jossa sa n ojen ja la u seiden m er kit ys n ä h dä ä n ‘kielipelien ’ ja kielt ä pu h u va n yh t eisön
‘elä m ä n m u odon ’ vä lisen ä kom pleksisen a ja ja t ku va st i u u - delleen muotoutuvana suhteena. Tämä näkyy selvimmin alusta lä h t ien k es k eis en a s em a n s a a n ees s a r a t ion a a lis u u d en kä sit t eessä . Tou lm in ille on t ä r keä m pä ä jä r jen a kt u a a lisen (t a i r ea a lisen ) k äytön a n a lyysi er ila isissa h ist or ia llisissa kon t ekst eissa ku in a n a lyyt t isen filosofia n va lt a vir r a lle t yy- pillin en idea a lisen ‘oikea n ’ jä r keilyn a n a lyysi. Tou lm in lie- n eekin yksi en sim m ä isist ä , jot ka sovelsiva t ‘m yöh ä iswit t - gen st ein ila ist a ’ a n a lyysia et iik k a a n (v.1948 va lm ist u n u t vä it öskir ja An E xam in ation of th e Place of R eason in E th ics, ju lka ist u v.1950). Vielä en em m ä n h ä n koki oleva n sa ‘ou t in the cold’ soveltaessaan ‘järjen käytön’ analyysia tieteenfilosofiaan (T h e P h i l os op h y of S ci en ce, 1 9 5 3 )4 s ek ä logiik k a a n ja a r gu m en t a a t ioa n a lyysiin (T h e Uses of Argu m en t, 1958).
Collingwoodin vaikutus alkoi näkyä 50-luvun lopulta lähtien historiallisen aineiston merkityksen tunnustamisena ja selvänä kir joit u st yylin m u u t oksen a . Collin gwoodilt a Tou lm in per i t yylin lisä ksi (‘wit t gen st ein isoidu ssa ’ m u odossa ) kä sit yksen h ist or ia llisest i m u ot ou t u vist a ‘kä sit t eellisist ä esiolet u ksist a ’ (conceptual presuppositions), jotka muokkaavat sitä, millaiseksi me ymmärrämme maailman. J otta keskustelu tai argumentointi voisi olla r a t ion a a list a , on sillä olt a va yh t eisest i ja et t u koh - de ja tähän tarvitaan yksimielisyys joistakin peruskäsitteistä.5 Tiet een k esk eisim m ä t in t ellek t u a a liset sa a vu t u k set ova t ku it en kin m u u t t a n eet n ä it ä per u skä sit t eit ä ja t ä t ä voida a n t u t kia a in oa st a a n h ist or ia llisen t a r ka st elu n a vu lla .
Erityisesti tieteenfilosofiassa Toulminin todellista käytäntöä (ja h ist or ia a ) pa in ot t a va lin ja er osi r a dika a leim m in m u u s- ta 50-luvun ja 60-luvun alun analyyttisestä filosofiasta. Pitkälle 70-lu vu lle sa a kka a n a lyyt t isen filosofia n eh kä keskeisim - pänä tavoitteena oli kehittää yleistä ‘kaikkien aikojen’ tieteen- filosofia a — t ekn isiä m en et t elyt a poja , joiden a vu lla voida a n a n a lysoida t iet een propositioid en (t a i vä it t ä m ien ) keskin ä i- siä form aaleja su h t eit a . Sen sija a n t iet een k äsitteet, joiden a vu lla n u o pr oposit iot esit et t iin , ot et t iin pit kä lt i a n n et t u in a .6 Tä m ä koski yh t ä la illa ‘jä lkiposit ivist ist a ’ in du kt iologiikka a ja ‘R eceived view’ -tieteenfilosofia a (Ca rna p, Hempel etc.) kuin sen ‘vir a llist a ’ popper ila ist a kr it iikkiä . Tou lm in in kr it iikki 50-lu vu n t iet een filosofia a koh t a a n oli pa ljon per u st a va m pa a la a t u a ku in Ka r l P opper in , jolla oli sen t ä ä n h yvä kesku st e- lu yh t eys ja ver t a ilu kelpoiset t a voit t eet va lt a vir r a n ka n ssa . J u u r i P opper on kin poleem iseen t a pa a n sa k ieltäytyn yt kes- ku st elem a st a kä sit t eist ä ja m er kit yksist ä vä it t ä en oleva n - sa k iin n ost u n u t vain propositioid en h yväk syttävyyd estä.7 Tou lm in ille t a a s t iet een filosofia n on gelm a on ollu t en n en
hyväksynnän keskustelua selkiyttävänä, tuli logiikan tutkimus- kohteesta rationaalisuuden kriteeri ja mitta — ahistoriallisista ja m u u t t u m a t t om ist a ‘a ja t u ksen la eist a ’ t u li ih an teellin en (= ideaalinen) järjen muoto. J os kerran rationaalisuuden mitta on id eaalin en ja a h ist or ia llin en loogin en jä r jest elm ä , ei re- aalisilla ja historiallisilla käsitteiden tai järjen käytön muodoilla ja m u u t ok silla voi olla m it ä ä n a r gu m en t a t iivist a voim a a rationaalisuuden arvioinnissa. Käsitteelliset muutokset jäävät pu h t a a st i ‘lu on n on voim a isiksi’ em piir isiksi ja h ist or ia llisiksi ilm iöik si.14
Collin gwoodille kielen kä sit t eet m u odost a va t h ier a r kkisen esiolet u sjä r jest elm ä n . Sen poh ja lla on jou kko absolu u ttisia esioletu k sia (absolu te presu pposition s), joih in ka ikki kä sit - t eet per u st u va t vä lit t ä vien , relatiivisten esioletu sten ka u t - t a . E sim . kä sit ys opt isest a disper siost a edellyt t ä ä a a llon pi- t u u den kä sit et t ä (r ela t iivin en esiolet u s), jon ka t ekee edel- leen mahdolliseksi valonsäteen käsite (absoluuttinen esioletus).
Collin gwoodilla er ila iset a bsolu u t t iset esiolet u kset er ot t a - va t h ist or ia llisia a ika ka u sia (‘epookkeja ’) t oisist a a n . Niin - pä Tou lm in in m u ka a n
ei Collingwoodin järjes- telmässä voi vertailla ra- tionaalisesti erilaisia ab- soluuttisia esioletuksia, sillä t ä m ä n ver t a ilu n olisi per u st u t t a va joil- lekin vielä perustavam- m ille kä sit t eille, jolloin ko. absoluuttiset esiole- t u k set eivä t siis olisi- kaan absoluuttisia vaan r ela t iivisia . Nä in m u u - tokselle käsitejärjestel- mästä toiseen ei voi esit- tää rationaalisia perus- teita (reasons) vaan pel- k ä st ä ä n h ist or ia llisia syitä (cau ses).15
Tou lm in in filosofia a on alusta alkaen leiman- n u t ju u r i sella isen in - t ellek t u a a lis en a bs o-
lu t ism in ja a u t or it a r ism in va st u st u s, m ille F r egen filosofia ja r a t ion a a lisu u skä sit ys per u st u u . Oli kyse sit t en m or a a - list a , t iet eest ä , logiika st a t a i yleen sä r a t ion a a lisu u dest a , n iin a bsolu t ism issa joko pidet ä ä n yh t ä syst eem iä et u oikeu t et t u n a u n iver sa a lin a m it t a n a t a i vä h in t ä ä n olet et a a n sella isen ole- m a s s a olo. Collin gwood in k ä s it ys k ä s it ejä r jes t elm ien ja rationaalisuusstandardien relatiivisuudesta ja historiallisuudesta sa a Tou lm in ilt a selvä st i en em m ä n sym pa t ia a ku in F r egen a bsolu t ism i. Mu t t a Collin gwoodin r ela t ivism ika a n kelpa a , sillä Tou lm in on va ku u t t u n u t , et t ä t iet een h ist or ia n keskei- sim m issä kä sit t ellisissä ‘va lla n ku m ou ksissa ’ on r a t ion a a li- sella kesku st elu lla ollu t m er kit t ä vä osu u s. Myös jä r ki voi toimia käsitteellisten muutosten agenttina. Lähes yhtä kiihkeästi ku in in t ellekt u a a list a a bsolu t ism ia Tou lm in on kin va st u s- tanut traditionaalista absolutismin vastakohtaa: relativismia, n ih ilism iä t a i in t ellekt u a a list a a n a r kism ia . Tou lm in in a r - gu m en t t i r ela t ivism ia va st a a n on se, et t ä u sein r ela t ivism i per u st u u im plisiit t isest i sa m a lle ‘esiolet u k selle’ t a i a lk u - m ä ä r it ykselle ku in a bsolu t ism ikin : ration aalisu u s ym m är- retään u n iversaalin loogisen systeem in soveltam isen a. Myös r ela t ivism issa t a i a n a r kism issa odot et a a n ‘a idolt a r a t ion a a - lisu u delt a ’ u n iver sa a lia sovellet t a vu u t t a , m u t t a koska sii- n ä t u n n u st et a a n r a t ion a a lisu u ssyst eem ien r ela t iivisu u s, vedetään johtopäätöksenä kaikkien rationaalisuussysteemien
legitimaation absoluuttinen mielivaltaisuus ja irrationaalisuus.16 Tou lm in in m u ka a n Collin gwoodin vir h e per u st u i ju u r i t ä - h ä n a lku m ä ä r it ykseen , jossa r a t ion a a lisu u s n ä h dä ä n jon - kin kiin t eä n syst eem in sovelt a m isen a olkoon kin , et t ä n ä it ä jä r jest elm iä on u seit a . Tä st ä seu r a si lu on n ollin en joh t opä ä - tös pitää esioletusjärjestelmiä tai niiden absoluuttisia esioletuksia st a a t t isin a ja t ä ydellisen it ser iit t oisin a , jolloin kä sit t eelli- sen m u u t oksen r a t ion a a lin en per u st elu n ä yt t ä yt yy m a h dot - t om a n a .17
J os alkumääritystä rationaalisuudesta loogisena tai formaalina syst em a a t t isu u t en a ei t eh dä , on Tou lm in in m u ka a n m a h - dollist a h yvä ksyä n iin m or a a lin ku in yleisem m in kin r a t io- naalisuuden relatiivisuus ajautumatta nihilismiin tai anarkis- miin. Toulmin on ollut hieman paradoksaalisella tavalla hyvin syst em a a t t in en t ä ssä system aattisu u d en k u ltik si (th e cu lt of S yst em a t icit y) k u t s u m a n s a r a t ion a a lis u u s k ä s it yk s en kr it iikissä . Oli kyse sit t en m or a a list a t a i r a t ion a a lisu u des- t a , t ä llä syst em a a t t isu u den k u lt illa on t a ipu m u s t u ot t a a h ist or ia t on per spekt iivi r iippu m a t t a siit ä , joh t a a ko se yh -
den et u oikeu t et u n jä r jest elm ä n et sim iseen , oikeu t t a m iseen t a i pr opa goin t iin (a u t or it a r ism i) va i t ä m ä n et sin n ä n t a i m a h - dollist en eh dokka iden oikeu t t a m isen t oivot t om u u den seu - r a u ksen a n ih ilism iin t a i a n a r kism iin . E r o F r egen ja Collin g- woodin vä lillä — t s. a bsolu t ism in ja r ela t ivism in vä lillä — on va in syst eem in la a du ssa : F r egellä se on a ksiom a a t t in en ja Collin gwoodilla t a kson om in en18.
Tou lm in in m u ka a n r a t ion a a lisen kesku st elu n ja a r gu m en - t oin n in edellyt yksen ä oleva t yh t eisest i ja et u t ‘a bsolu u t t iset ’ es iolet u k s et eivä t en s in n ä k ä ä n er ot t ele h is t or ia llis es t i peräk k äisiä aik ak au sia, ku t en Collin gwood pä ä t t eli, va a n h ist or ia llisest i rin n ak k aisia t iet eellisiä oppialoja (d isciplin es) t a i m u it a in h im illisiä on gelm a ken t t iä t oisist a a n . J oka isel- la oppialalla on om at rationaalisuusstandardinsa, mutta mitään yh t ä ja yh t eist ä per ia a t et t a ei n ä iden vä lillä t a r vit se välttä- m ättä olla — r a t ion a a lisu u den kr it eer it m u odost a va t perh e- yh täläisen ver kost on . Toiseksi, joka in en oppia la on h ist or i- allinen yksilö, joka elää ja muuttuu vuorovaikutuksessa muiden oppia lojen ja m u u n yh t eisku n n a n ka n ssa . Ku t a kin oppia la a k on stitu oivat kä sit t eet eivä t siis m u odost a m u u t t u m a t on t a it ser iit t oist a syst eem iä , va a n sopeu t u va t h ilja kseen yh t eis- kunnan muuttuviin vaatimuksiin ja käytäntöihin — ne syntyvät ja saavat merkityksensä yhteydessä yhteisöllisiin eläm änkäytän- t öih im m e. Va ik k a op p ia lojen legit im a a t io p er u s t u u k in
Mervi Heinonen
elä m ä n kä yt ä n n öille, n iin kyse ei ku it en ka a n ole siit ä , et t ä jon kin kä sit t eellisen m u u t oksen t a i oppia la n r a t ion a a lisu u s voit a isiin joh t a a ‘elä m ä n kä yt ä n n öist ä ’. In stitu u tioin a oppi- a la t t u leva t osa ksi elä m ä n kä yt ä n t öjä ja voiva t sit en m yös m u u t t a a n ä it ä . N iin pä oppia la t voiva t sä ilyä ja m u u t t a a k ysym yk siä ä n ja selit ysm a lleja a n , va ik k a n e k ä yt ä n n ön on gelm a t , joit a r a t ka isem a a n n e a lu n per in syn t yivä t , olisi- vat aikaa sitten ratkaistu tai muuten muuttuneet irrelevanteiksi.
Oppia la a kon st it u oiva t kä sit t eet eivä t ole for m a a leja , va a n m it ä su u r im m a ssa m ä ä r in sisä llöllisiä , sillä n e m ä ä r it t ele- vä t m u u n m u a ssa oppia la n t u t kim u sa lu een ja -on gelm a t . Oppialaa konstituoivat käsitteet on kuitenkin erotettava oppialan teoreettisista kä sit t eist ä . Sekä u u den a ja n a lu ssa et t ä 1900- lu vu n va ih t eessa t a pa h t u n eet fysiika n kä sit t eelliset va lla n - ku m ou kset m u llist iva t kyllä per u st eellisest i n iin fysiika n teoreettiset per u skä sit t eet ku in m a a ilm a n ku va n kin , m u t t a r a t ion a a lisen kesku st elu n va iku t u ksest a19. Tä m ä oli m a h - dollista, koska fysiikan oppialaa määrittävien tai konstituoivien kä sit t eiden sisä llöst ä sä ilyi la a ja yksim ielisyys. Va ikka kyse oli syvä lle m en evist ä t eor eet t ist en kä sit t eiden m u u t oksis- t a , oli yksim ielisyys kesku st elu n koh t eest a , fysiika n on gel- m ien iden t it eet ist ä koko a ja n selvä . Oppia la n teoreettisten kä sit t eiden ‘va lla n ku m ou st en ’ a ika n a oppia la a k on stitu oivat kä sit t eet sä ilyvä t yh t eisen ä poh ja n a ja m a h dollist a va t r a t i- on a a list en per u st elu jen esit t ä m isen kyseiselle kä sit t eelliselle m u u t okselle (t a i sit ä va st a a n ). Teor ia t ja t eor eet t iset kä sit - teet voivat muuttua radikaalisti, mutta oppialaa konstituoivien käsitteiden muutos on vähittäisempää. Vaikka siis käsitteellisiä m u u t oksia ei a in a voit a isika a n per u st ella t eor eet t isest i, n iin d isip lin a a riset (t s . op p ia la a k on s t it u oiva t ) va a t im u k s et m a h dollist a va t r a t ion a a lisen a r gu m en t oin n in .20
Form aalin ja id eaalisen r a t ion a a lisu u skä sit yksen t ila lle Tou lm in t a r joa a siis r a t ion a a lisu u sk ä sit yst ä , jok a ot t a isi pa r em m in h u om ioon n e elä m ism a a ilm a n ja sen in st it u u t i- oiden tod ellisten (reaalisten) on gelm a t ila n t eiden sisällölliset tarpeet ja vaatimukset, joita käsittelemään käsitejärjestelmät ova t syn t yn eet . Tä llöin r a t ion a a lisu u den m er kiksi ei n ou se s e, k u in k a h yvin ih m is et k yk en evä t s ys t em a t is oim a a n kä sit t een sä ja u skom u ksen sa loogiseksi syst eem iksi, va a n se ku in ka h yvin h e kyken evä t m u u t t a m a a n kä sit t eit ä ä n ja kä sit yksiä ä n t ila n t eissa , joih in va n h a t r u t iin it eivä t en ä ä sovellu.21 “Kysym ystä ‘rationaalisuudesta’ ei tarkastella jonkin erityisen opin yh teyd essä, jon k a ih m in en — tai am m atilli- n en ryh m ä— om ak su u jon ain an n ettu n a aik an a, vaan en - n em m in k in m in k ä eh tojen vallitessa ja m illä tavalla h än on valm is k ritisoim aan ja m u u ttam aan n äitä oppeja ajan k u - lu essa.”22
Va ikka Tou lm in in filosofia a leim a a a n t ifor m a list in en oh - jelma, ei hän kuitenkaan pyri täydellisesti nihiloimaan formaalien st r u kt u u r ien ja m en et elm ien m er kit yst ä ja a r voa t iet eessä . Kr it iikki koh dist u u lä h in n ä n iille a n n et t u a it seoikeu t t a va a a sem a a va st a a n . F or m a lisoit u va t t ekn iika t , st a n da r dit ja metodit on oikeutettava tapauskohtaisesti niiden eksplanatorisen h edelm ä llisyyden ka u t t a . On ku it en kin t ä r keä ä , et t ä a ika a join n ä m ä t ekn iika t n ost et a a n u u delleen kyseen a la iseksi ja et t ä n iit ä m odifioida a n koh t a a m a a n u u sien t a pa u st en ja on gelm ien a set t a m ia fu n kt ion a a lisia va a t im u ksia .23
Rationaalisuuskäsityksen historia
— teoria vastaan fronesis
H u m an Un d erstan d in g, a la ot sikkon a a n T h e Collective Use and Evolution of Concepts, oli alunperin tarkoitettu vain trilogian en sim m ä iseksi osa ksi. Toisen osa n pit i kä sit ellä kä sit t eellist ä evoluutiota yksilöllisestä näkökulmasta (T he Individual Grasp
and Developm ent of Concepts) ja kolmannen osan (T he R ational Ad equ acy an d Appraisal of Con cepts) t a r koit u s oli poh t ia n iit ä on gelm ia , joit a yh t eisöllisen ja yksilöllisen n ä köku l- m a n yh dist ä m in en t u o m u ka n a a n . Tou lm in sa i t oisen osa n kir joit et t u a 1980-lu vu n a lu ssa , m u t t a t oist a iseksi sit ä ei ole ju lka ist u . Kesku st elu ssa h ä n ker t oi, et t ä siit ä oli t iet yssä mielessä aika ajanut ohitse ja että teoksen lopulliseen julkaisu- kuntoon saattaminen olisi vaatinut käytettävään aikaan nähden liika a t yöt ä . Mu u t pr ior it eet it a joiva t t ä m ä n jä t t ilä ispr ojekt in yli. Va ikka H u m an Un d erstan d in g jä ikin va in yksiosa iseksi, m u odost a a se yk sin ä ä n k in va r sin t oim iva n syn t eet t isen kokonaisuuden. Toulminin myöhemmälle filosofialle keskeiset m et a fyysiset ja m et odologiset pä ä m ä ä r ä t sekä kä sit t eelli- n en a r sen a a li n ä yt t ä vä t oleva n jo siin ä esillä . Myöh em m is- sä t eoksissa a n ja a r t ikkeleissa a n Tou lm in on kir joit t a n u t yh ä m yös t iet een filosofia st a ja -h ist or ia st a , m u t t a pa in opis- t e on siir t yn yt filosofia n t a i u u den a ja n m et a fysiika n idea - h ist or ia a n (er it yisest i Cosm opolis: T h e H id d en Agen d a of Modernity, 1990) ja toisaalta takaisin argumentaatioanalyysiin (An In trod u ction to R eason in g, 1979) sekä et iikka a n ja et ii- ka n h ist or ia a n (T h e Abu se of Casu istry: A H istory of M oral R eason in g, 1988).
F or m a a li ja loogin en syst em a a t t isu u s r a t ion a a lisu u den idea a lin a ei ole m ikä ä n m oder n in a ja n keksin t ö, va a n poh - ja a a n t iikin Kr eika n geom et r ia a n ja P la t on in sille a n t a m a a n idea a liseen a sem a a n . Wh it eh ea dia ir on isoiden Tou lm in t o- t ea a , et t ä ju u r i r a t ion a a lisu u den m ä ä r it t elem in en loogiseksi systemaattisuudeksi todellakin tuomitsee filosofian vain sarjaksi a la huoma utuksia Pla tonin teoksiin.24 Tä ydellin en , yksikä sit - teinen ja universaali geometrinen muoto annetaan platonistisessa per in t eessä idea a liseksi n or m iksi ka ikille in h im illisen t ie- don osa -a lu eille, olipa sit t en kyse lu on n ost a (fysiikka ja bio- logia ) t a i yh t eisku n n a st a ja ih m isest ä (ka n sa , va lt io, m o- r a a li ja ka u n eu s). Idea a lin en ja ‘t ä ydellin en ’ teoria n ä ilt ä t iedon osa -a lu eilt a n ä h dä ä n olem u ksellisem m a ksi ku in r e- a a lin en ja t eor ia a ‘epä t ä ydellisest i’ h eija st a va k äytän tö.
Va ikka for m a a li ‘syst em a a t t isu u den ku lt t i’ on er ä s m o- der n in lä n sim a isen filosofia n k u lm a k iviä , ei se ole va illa va st a vir t a a . Siit ä h u olim a t t a , et t ä Ar ist ot eles osa lt a a n ja t - koi ja keh it t i (m m . a ksiom a a t t isen jä r jest elm ä n ih a n t eella a n ) platonistista teoreettisen tiedon perinnettä, hän piti Toulminin m u ka a n va a r a llisen a va a t ia va r m u u t t a ja vä lt t ä m ä t t öm yyt t ä sella isilla t iedon a lu eilla , joilla n iit ä ei t odellisu u dessa ole.
Aristoteles jakoi kyllä Platonin käsityksen kyvystämme löytää yleisesti päteviä totuuksia niin ihmisistä kuin luonnonolioistakin, m u t t a h ä n n ä k i m yös, et t ä k yvyssä m m e t oim ia viisa a st i käytännössä ei ole oleellista niinkään valmiutemme kalkyloida formaaleja vaikutussuhteita, kuin valmiutemme tehdä päätöksiä
‘n iin k u in a sia t va a t iva t ’. Va ik k a fysiik a ssa ja logiik a ssa t eor eet t in en t iet o oli m a h dollist a , n iin er it yisest i et iik k a , r et or iik k a ja polit iik k a oliva t Ar ist ot eleelle ‘k ä yt ä n n öllisen viisa u den ’, fron esik sen, a lu eella : olisi vir h e k oh della n iit ä u n iver sa a lein a ja a bst r a k t ein a t iet ein ä .25 Tou lm in in esit el- m ä n jä lkeisessä kesku st elu ssa t osin ilm en i, et t ä Ar ist ot e- leen fronesiksen merkityksen ymmärtäminen on ollut Toulminille ver r a t en m yöh ä in en löyt ö (eh kä va st a 1980-lu vu lla ). Kä sit - t een ä fron esis lien ee ku it en kin lä h in n ä pr ofiloin u t Tou lm in in aiempaa linjaa tuomatta siihen sisällöllisesti juurikaan mitään u u t t a . H ist or ia llisen , a ja ssa k iin n i oleva n t a i lok a a lisen per spekt iivin en sisija isu u s sekä ‘in h im illisen ym m ä r t ä m i- s en ’ m u u t ost en ym m ä r t ä m in en n iid en k ielt ä m is en t a i m u u t t u m a t t om a a n pa la u t t a m isen sija a n on ollu t a lu st a a l- ka en Tou lm in in filosofia n pu n a isen a la n ka n a .
Ku n vielä t eoksessa H u m an Un d erstan d in g Tou lm in pyr - ki mä ä rittelemä ä n uudelleen ra tiona a lisuuden kä sitettä , niin Cosm opolik sessa h ä n on selvä st i a n t a n u t per iksi. Kesku s-
t elu ssa h ä n ker t oikin , et t ä h ä n olisi m ielellä ä n ‘pela st a n u t ’ rationaalisuuden käsitteen ‘systemaattisuuden kultilta’, mutta sekaannuksen välttämiseksi hän taipui käyttämään erottelua rationaalisuuden (rationality) ja järkevyyden (reasonableness) vä lillä . Tä ssä er ot t elu ssa Tou lm in in k r it isoim a for m a a li, universaali, välttämätön ja ideaaliseen perustuva platonistinen r a t ion a a lisu u skä sit ys a set t u u yksilön , yh t eisön ja olosu h - teiden suhteen relatiivista sekä partikulaarista, käytännöllistä ja a r ist ot elist a fron eettista ‘kä yt ä n n ön viisa u t t a t a i jä r keä ’ va st a a n . U u den a ja n lä n sim a ist a filosofia a dom in oin een r a t ion a lism in ydin kysym ys on , on ko jä r kevyys ration aalis- ta, t a i k u in k a fron esis voida a n for m a lisoida . Tou lm in on t a a s seurannut vastakkaista traditiota ja katsonut järkevämmäksi kysyä , on k o ration aalisu u s järk evää, on ko for m a a leja jä r - jest elm iä sovellet t u jä r kevä llä t a va lla .26 Tou lm in ei ku it en - ka a n ole pyr kin yt pu r ka m a a n for m a list ist a r a t ion a a lisu u s- kä sit yst ä va in Ar ist ot eleen kä yt ä n n öllisiksi m ä ä r it t elem ist ä
‘t iet eist ä ’, ku t en et iika st a ja polit iika st a , va a n m yös per in - teisesti ‘teoreettisina ’ ja universa a leina kohdelluista tieteistä , ku t en fysiika st a ja logiika st a .
Wilh elm Dilt h eyn lä h es sa t a vu ot t a sit t en esit t ä m ä ä m et o- dologist a er ot t elu a ih m ist iet eille om in a isen h er m en eu t t isen ym m ä r t ä m isen ja lu on n on t iet eille om in a isen objekt iivisen selittämisen välillä on yhä ylläpidetty varsinkin ihmistieteiden p iir is s ä . Tou lm in in m u k a a n n yk yä ä n on ilm eis t ä , et t ä ih m ist iet eiden t a voin m yös lu on n on t iet eissä t a r vit a a n t o- dellisu u den h er m en eu t t ist a ym m ä r t ä m ist ä — Dilt h eyn a i- kana luonnontieteiden tulkinnallinen elementti oli tosin paljon pa ksu m m a n ver h on t a ka n a ku in m oder n in fysiika n va lla n - kumouksen jälkeen. Kun luonnontieteissä ero hermeneuttisen relatiivisuuden ja tieteellisen objektiivisuuden välillä on tietyssä m ielessä ylit et t y, voida a n Tou lm in in m u ka a n kysyä , on ko se relevantti enää ihmistieteissäkään.27 Tiukka jako ‘selittäviin’
luonnontieteisiin ja ‘ymmärtäviin’ ihmistieteisiin saa erityisesti ih m ist iet eiden piir issä h elpost i piir t eit ä , m issä t iet eellin en objekt iivisu u s leim a t a a n pelkä st ä ä n lu on n on t iet eelliseksi, jolloin h er m en eu t t iset ih m ist iet eet a ja u t u va t r ela t ivism iin . Tä m ä ‘syst em a a t t isu u den ku lt in ’ per illin en n ä kyy eh kä sel- vim m in r a n ska la isessa ‘post -m oder n ism issa ’ (ku t en J ea n - F r a n çois Lyot a r dilla ), m u t t a m yös h er m en eu t iika n m er kit t ä - vim m illä elä villä kla ssikoilla , H a n s-Geor g Ga da m er illa ja J ü r gen H a ber m a silla . Va ikkei ku m pa a ka a n voi syyt t ä ä a i- n a ka a n a n a r kism ist a , ka t soo Tou lm in n ä iden kin t u ot a n n ost a löyt yvä n jä lkiä ‘syst em a a t t isu u den ku lt ist a ’, m ikä ilm en ee Dilt h eyn esit t ä m ä n epä a dekva a t in m et odologisen ja on kor os- t a m isen a .28
Lä n sim a isen filosofia n h ist or ia ssa P la t on in for m a list in en ja Ar ist ot eleen fron eettin en r a t ion a a lisu u skä sit ys ku it en kin ku lkiva t kä si kä dessä a in a 1600-lu vu lle a st i. Tä llöin sekä r en essa n ssia ja n h u m a n ism i et t ä skola st in en a r ist ot elism i, joille m olem m ille oli fron eet t in en , t a p a u s k oh t a in en ja plu r a list in en a ja t t elu keskeist ä , m en et t ivä t in t ellekt u a a li- sen legit im a a t ion sa . Ra n ska ssa Ren é Desca r t es ja h ä n en seu - r a a ja n sa (ku t en P a sca l, Spin oza ja Leibn iz) sekä E n gla n - n issa Th om a s H obbes ja ‘Ca m br idgen pla t on ist eist a ’ esim . Henry More tekivät formaalin ja matemaattisen universalismin ideaalista intellektuaalisesti vastustamattoman. J uuri vuosien 1610-1650 vä lisen ä a ika n a lä n t isen E u r oopa n in t ellekt u a a - linen ilmasto sai ratkaisevan sysäyksen kohti universalistista a bsolu t ism ia .
Tou lm in selit t ä ä t ä t ä sillä , et t ä r en essa n ssia ja n m on ia r - voisen ja suvaitsevaisuutta korostaneen humanismin ei koettu a n t a va n vä lin eit ä n iiden u sk on pu h dist u st a seu r a n n eiden poliittis-uskonnollisten ristiriitojen ratkaisuun, jotka näkyivät poikkeu ksellisen t u h oisin a sot in a n iin m a n n er -E u r oopa ssa (h u gen ot t isoda t ja 30-vu ot in en sot a ) ku in Br it a n n ia ssa kin
(Cr om wellin ‘t a sa va lt a a n ’ pä ä t t yn yt sisä llissot a ). Toisa a lt a käytännöllisistä (ts. poliittisista ja taloudellisista) näkökannoista ja t oisa a lt a u sk on n ollisist a dogm eist a r iippu m a t t om a lle u n iver sa a lille per u st a lle oli sosia a lin en t ila u s. P er u st a st a , m ikä on ka iken epä ilyksen u lkopu olella ja m ist ä joka in en voi siksi olla a bsolu u t t isen va r m a , ei t a r vit se eikä voi kiis- t ellä .29
Descartesin kuoleman (v.1650) jälkeen formalistis-universa- list in en r a t ion a a lisu u skä sit ys sa i a bsolu t ist isessa m u odos- sa va h vist a a lä h es 150 vu ot t a a sem ia a n ja u lot t a a r a u h a ssa lon ker oit a a n ka ikille in t ellekt u a a lisille a loille. Desca r t esin a n a lyyt t in en geom et r ia ja Newt on in fysiikka a n t oiva t esi- ku va n ka iken t iedon esit t ä m iselle, oli kyse sit t en fysiika s- t a , polit iika st a t a i m or a a list a . P oliit t is-u skon n ollisessa elä - m ä ssä t ä m ä a bsolu t ism i n ä kyi n iin h a llit sijoiden yksin va l- la n ka svu n a ku in pr ot est a n t t isessa pu h da soppisu u dessa ja ka t olisessa va st a u skon pu h dist u ksessa kin . E r a sm u s Rot t er - da m ila isen ja Mich el de Mon t a ign en su va it seva in en ja m on i- a r voin en h u m a n ism i jä i a bsolu u t t isen jä r jest yksen ja lkoi- h in . Ku lt t u u r isen ja kä sit t eellisen m on im u ot oisu u den ja - a r voisu u den u u delleen löyt ä m in en a lkoi ku it en kin vä h it el- len 1700-lu vu n loppu pu olella , ku n lisä ä n t yvä t iet o m u ist a ka n soist a ja ku lt t u u r eist a a lkoi a va r t a a m a a ilm a n ku va a .
Moraalin järjellisyys
E r ä s m er kkipa a lu in h im illisen m on ia r voisu u den u u delleen löyt ä m isessä oli m or a a lin r ela t iivisu u den n ou sem in en kr is- t it yn m a a ilm a n t iet oisu u t een , ku n ka pt een i Cook r a n t a u t u i Tahitilla 13.4.1769.30 Tästä symbolisesta päivämäärästä lähtien a n t r opologiset r a por t it ova t vä h it ellen va h vist a n eet ku va a ih m illist en ku lt t u u r ien m or a a lisest a m on im u ot oisu u dest a ja sa m a lla kyseen a la ist a n eet va llit seva n yh t eisku n n a llisen ja m or a a lisen jä r jest yksen oikeu t u st a ; ja t ä m ä on h eija st u - n u t m yös yksilölliselle t a solle. Ylein en a sen n oit u m in en r a - tionaalisuuteen, ‘systemaattisuuden kultti’, on kuitenkin pitä- n yt pit kä ä n pin t a n sa . Myös m or a a likä sit yksissä seu r a a va t Tou lm in in m u ka a n sekä n ih ilist in en joh t opä ä t ös et t ä a bso- lu t ist in en t a i t ot a lit a r ist in en r a t k a isu sa m a st a a lk u m ä ä - r it yksest ä : m or a a lin t u lee olla esit et t ä vissä u n iver sa a lin a t eor ia n a t a i eh dot t om a n a la kin a . Tot a lit a r ism issa va in va - lit a a n yksi m or a a likoodist o ja pyr it ä ä n oikeu t t a m a a n se joko
‘t iet eellisen ä ’ t a i t r a dit ion a a lisen a . Nih ilism issä t a a s ‘lu on - n ollisen ’ per u st elu n pu u t t eest a vedet ä ä n ä ä r im m ä in en joh - t opä ä t ös: m it ä ä n a idost i m or a a lisia pä ä t öksiä ei ole, va a n kyse on a in a jost a in m u u st a , ku t en poliit t isest a t a i t a lou - dellisest a va lla st a , m ielih yvä st ä , em oot ioist a t a i yh t eisku n - n a llisest a t a r koit u ksen m u ka isu u dest a .
Niin pä Tou lm in in esit elm ä ssä ä n a n t a m a a va st a u st a sii- h en , m ikä on yksi h yvist ä lä h t ökoh dist a yksilön m or a a lisel- le päätöksenteolle — empatia ja välittäminen, ystävänä oleminen
— ei tule tulkita jonkin universaalin moraaliteorian sovelluksena t a i ka t egor isen a im per a t iivin a . Tou lm in in m or a a lifilosofi- a n r a t ion a lit eet t i on fron eettin en ja tapau sk oh tain en (ka su is- t iikka a , ‘case eth ics’31), m illa isen a se a set t u u va ih t oeh doksi
‘pla t on ist isen ’ m or a a liteorian idea lle — idea lle sella isen yksikä sit t eisen , u n iver sa a lin ja for m a a lin m or a a lisyst eem in m a h dollisu u dest a , m ikä a n t a isi iku isest i pu olu eet t om a n t u o- m a r in a sem a n , a lgor it m isen va lla n pä ä t t ä ä , m ikä t eko on oikein ja m ikä vä ä r in . Tou lm in in m u ka a n m or a a lin en pä ä - t öksen t eko on per u st et t a va prak tiseen reaalim aailm aan eikä reaalisek si oletettu u n id eaalim aailm aan. E m pa t ia a ja vä - lit t ä m ist ä ei siis voi pit ä ä u n iver sa a lein a , joka iseen m or a a - liseen pä ä t öksen t ekot ila n t eeseen sovellet t a vin a idea a lisin a käsitteinä — kuka tahansa pystyy konstruoimaan hypoteettisia
esim er kkit a pa u ksia , m issä em pa t ia n ja vä lit t ä m isen sok ea sovelt a m in en k or - keim pin a m or a a lisin a per ia a t t ein a joh - t a va t m it ä ka m m ot t a va m piin in h im il- lisiin katastrofeihin. Vastaesimerkit eivät kuitenkaan yksittäistapauksissa tee mo- raalista päätöksentekoa irrationaaliseksi t a i pä ä t t elyä epä pä t evä ksi, n or m ien t a i per ia a t t eiden ei t a r vit se olla a bsolu u t - t isia t a i u n iver sa a lisia . Meillä on koko jou k k o er ila is ia ja os in yh t een s op i- m a t t om ia m u t t a k u it e n k in p ä t e viä m or a a lisia per ia a t t eit a ja t r a dit ioit a . J okainen yksittäinen moraalinen valinta t a pa h t u u om a ssa a in u t ker t a isessa r e- aalisessa kontekstissaan ja aristotelinen käytännöllinen järki tai viisaus, fronesis, kertoo — jos sen annetaan kertoa — mikä on kuhunkin tapaukseen sopiva moraali- n en viit ekeh ys ja m it en se t u lee tu lk ita.
J o pelkkä ‘pla t on ist in en ’ idea (a li) sii- t ä , et t ä m or a a lin olis i p er u s t u t t a va universaalisti sovellettavissa olevalle teo- rialle, eh k ä isee k ä yt ä n n öllisen jä r jen k ä yt t öä , u sk ot t iin pa t ä lla isen t eor ia n olem a ssa oloon t a i ei. J os jot a in u n iver - sa a lia m or a a lit eor ia a pidet ä ä n per u s- t elt u n a , t eh dä ä n m or a a liset pä ä t ökset jossakin ideaalimaailmassa ilman aktuaa- lisen kon t ekst in ka ikkien in h im illist en vaatimusten huomioonottamista. Nihilisti- nen vaihtoehto, missä mitään moraalista m it t a pu u t a ei ole, ei t a a s voi pit ä ä kä y- t ä n n öllisen jä r jen kä yt t öä sen va st u u lli- sem pa n a m or a a lisen a t oim in t a n a ku in muitakaan vaihtoehtoja. Toulminin ‘kul- tainen keskitie’ ei vaadi moraalisuudelta u n iver sa a lisu u t t a ja syst em a a t t isu u t t a . Vaikkei yhtä oikeaa ratkaisua aina olekaan h elppo va lit a , on su u r i osa va r m a st i vä ä r ist ä r a t k a isu ist a yleen sä h elppo er ot t a a tapau sk oh taisesti, eik ä t ä h ä n t a r vit a m it ä ä n u n iver sa a lia per ia a t et - ta. Käytännössä, jokaisessa yksittäisessä t ila n t eessa , m eillä on per u st eit a er ot - t a a oikea vä ä r ä st ä — eikä yksit yin en toimija tarvitse tähän mitään systemaat- t isu u t t a .32 Sa m a lla kyn n ys sa n oa jot a in sisä llöllist ä , t eh dä t odella jokin va lin - t a — ku t en Tou lm in esit elm ä ssä ä n t eki
— m a da lt u u osoit t a u t u u pa se sit t en jä l- kikä t een on n ist u n eeksi t a i epä on n ist u - n eeksi. J os yksit t ä ist ä va lin t a a ei t a r - vitse korottaa universaaliksi periaatteeksi, voisi ainakin periaatteessa olla helpompi m yön t ä ä olleen sa jopa vä ä r ä ssä .
Viitteet
1. Toulminin teoksista oikeastaan vain Hum an Understanding (1972) ja ehkä myös The Uses of Argum ent ovat saavuttaneet ‘heikosti tun- n et u n k la ssik on ’ a sem a n . E dellin en n s.
evolu tion aarisessa epistem ologiassa ja jä l- kimmäinen retoriikassa. Tuoreinta Cosm opo- lis-t eos t a (1990) on m a in os t et t u ‘p os t -
modernismin klassikkona’, mutta sen mer- kit yst ä lien ee vielä liia n a ika ist a a r va illa . 2. Lea r y 1987.
3. Tou lm in 1972, s.vii.
4. Tou lm in 1977, s.161 ja Lea r y 1987.
5. Tä lle s u k u a oleva k ä s it ys löyt yy m yös Wit t gen st ein ilt a : “Peru steid en k etju lla on päätepisteensä.” (Wittgenstein 1981, s.173,
§326)
6. Tou lm in 1977, s.147.
7. Tou lm in 1972, s.480. P opper 1975, s.310:
“One should always keep away from discussing con cepts. Wh at w e are really in terested in , ou r real problem s, are factu al problem s, or in other words problem s of theories and their tru th .”
8. Tou lm in 1977, s.145.
9. Su ppe 1977, s.124.
10. Mer kit t ä vin kesku st elu n a va a ja ja koh de on ollu t Th om a s Ku h n in T h e S tru ctu re of S cientific R evolutions (1962), minkä esittele- mät käsitteet (mm. ‘tieteellinen paradigma ja va lla n k u m ou s ’, ‘n or m a a lit ied e’ s ek ä
‘yh t een sopim a t t om u u s’ ja ‘yh t eism it a t t o- muus’) näyttävät vakiinnuttaneen keskeisen a sem a n sa t iet eellisen t iedon k a svu a t a i m u u t oksia koskeva ssa kesku st elu ssa . 11. Tou lm in 1977, ss.161-162. Gr egor Men del
tunnetaan ‘perinnöllisyystieteen isänä’, vaik- ka h ä n en kir joit u ksen sa ja kokeen sa löy- dettiin vasta sen jälkeen, kun koko tieteenala oli Men delist ä r iippu m a t t a per u st et t u u u - delleen .
12. Tou lm in 1977, s.162.
13. Tou lm in 1972, s.27.
14. Tou lm in 1972, ss.52-62.
15. Tou lm in 1972, ss.69-76.
16. Tou lm in pit ä ä esim . P a u l F eu er a ben din
‘an yth in g goes -m et odologia a ’ (F eu er a ben d 1975) s eu r a u k s en a s ys t em a a t t is u u d en ku lt ist a (vr t . Tou lm in 1972, s.481).
17. Tou lm in 1972, ss.76-79.
18. Tou lm in 1972, s.83.
19. Aikanaan rationaaliset perustelut (reasons) ovat Toulminin mukaan olleet keskeisiä syitä (causes) muutoksiin. Toulmin ei kuitenkaan kiellä m yös m u u n t yyppist en h ist or ia llis- t en syiden va iku t u st a .
20. Tou lm in 1972, ss.79-80.
21. Tou lm in 1972, ss.vii-viii.
22. Tou lm in 1972, s.84.
23. Tou lm in 1977, ss.156-157.
24. Tou lm in 1972, s.vii.
25. Tou lm in 1990, ss.76,83,190.
26. Tou lm in 1990, s.219.
27. Toulmin 1982, s.94. Selvää on, että monesti voidaan ihmistieteiden sisällöllä sanoa olevan su or ia sosia a lisia t a i poliit t isia seu r a u k- sia , ku n t a a s u seim m illa lu on n on t iet eillä voi sanoa olevan poliittista merkitystä vain epä su or a st i, m et odien sa ja kä yt ä n t öjen sä ka u t t a . Tosin esim . biologist en ja psyko- logist en t iet eiden vä lin en er o ei en ä ä ole n iin selvä ku in en n en ; sa m a lla ku n t ä m ä er o on ka ven t u n u t , on biologisen t iedon si- sällön tulkinnalla yhä enemmän suoria po- liit t isia va iku t u ksia . (Tou lm in 1982, ss.98- 99) H yviä es im er k k ejä t ä s t ä ova t n iin sosiobiologia- kuin geeniteknologiakeskuste- lu kin .
28. Toulmin 1982, ss.94-95 ja 1990, ss.172-173.
Tou lm in viit t a a Lyot a r d in t eok s en L a con d ition postm od ern e (1979) en gl. kä ä n - n ök seen (Post-M od ern Con d ition , su om . kä ä n n ös ks. Lyot a r d 1985).
29. Tou lm in 1990, esim . ss.82-83,86.
30. Tou lm in 1972, s.41.
31. Tä lla isessa ka su ist iika ssa t a i ‘t a pa u set ii- ka ssa ’ ei ole kyse ‘sit u a t ion a a lisest a et ii-
kasta’, missä voidaan tapauskohtaisesti päät- tää olla noudattamatta jotain moraalinormia ja ku u n n ella ‘sydä m en ä ä n t ä ’, va a n siit ä et t ä t u n n u st et a a n yh den m or a a lit eor ia n sijasta useita relevantteja moraalitraditioita.
Tällöin eri traditioiden ja normien tapauskoh- tainen tulkinta ja keskinäinen vertailu nousee keskeiseksi yksittäisessä moraalisessa pää- t öksen t eossa .
32. Tila n n e on lu on n ollisest i m u t kikka a m pi, jos kysym yst ä t a r ka st ella a n yh t eisku n n a l- lisessa t a i oikeu dellisessa yh t eydessä . So- siaalisesta painotuksesta huolimatta Toulmi- n in m or a a lifilosofia n ilm eisin koh dea lu e n ä yt t ä isikin oleva n m ikr ot a solla , ih m ist en yksilöllisissä käytännön valintaongelmissa.
Kirjallisuus
E pä t ä ydellin en bibliogr a fia Tou lm in in t eoksis- t a ja a r t ikkeleist a sekä Tou lm in ia kä sit - t elevist ä a r t ikkeleist a löyt yy in t er n et ist ä osoit t eest a h t t p://r joh a r a .u n cg.edu /files/
biblio.t ou lm in — “S t ep h en Tou lm in : A wor kin g bibliogr a ph y”, (‘com piled by’ Ro- ber t J . O’H a r a & P a t r icia C. Dew, 1993).
St eph en Tou lm in , An E xam in ation of th e Place of R eason in E th ics. Ca m br idge Un iver si- t y P r ess, Ca m br idge 1950.
St eph en Tou lm in , T h e Ph ilosoph y of S cien ce: An In trod u ction. H u t ch in son , Lon don 1953.
St eph en Tou lm in , T h e Uses of Argu m en t. Ca m - br idge Un iver sit y P r ess, Ca m br idge 1958.
St eph en Tou lm in , Foresigh t an d Un d erstan d in g:
An Enquiry Into the Aim s of S cience. Indiana Un iver sit y P r ess, Bloom in gt on 1961.
Stephen Toulmin, Hum an Understanding. Volum e 1: T h e Collect iv e U se a n d E v olu t ion of Con cepts. Cla r en don P r ess, Oxfor d 1972.
S t ep h en Tou lm in , “F r om F or m t o F u n ct ion : P h ilosoph y a n d H ist or y of Scien ce in t h e 1950s a n d N ow”. Daed alu s 106(3)/1977, ss.143-162.
St eph en Tou lm in , “Th e Con st r u a l of Rea lit y:
Criticism in Modern and Postmodern Science”.
Critical In qu iry 9(1)/1982, ss.93-111.
Stephen Toulmin, Cosm opolis: The Hidden Agenda of M od ern ity. F r ee P r ess, New Yor k 1990.
St eph en Tou lm in , Rich a r d Reike & Alla n J a n ik, An In trod u ction to R eason in g. Ma cm illa n , New Yor k 1979.
Alber t R. J on sen & St eph en Tou lm in , T h e Abu se of Casu istry: A H istory of M oral R eason in g.
University of California Press, Berkeley1988.
P a u l F eu er a ben d, Again st M eth od : Ou tlin e of an An arch ist T h eory of Kn ow led ge. New Left Books, Lon don 1975.
Thomas Kuhn, T he S tructure of S cientific R evolu- tion s. Un iver sit y of Ch ica go P r ess, Ch ica - go 1962.
David E. Leary, “Toulmin, Stephen E.” [Biographical sket ch ], ss.774-776. Teoksessa T h in k ers of th e T w en tieth Cen tu ry, 2.p. (t oim . Rola n d Tu r n er ). St . J a m es P r ess, Ch ica go ja Lon - t oo 1987.
J ea n -F r a n çois Lyot a r d, T ieto postm od ern issa yh - teisk u n n assa (L a con d ition postm od ern e 1979). Su om . Leevi Leh t o. Va st a pa in o, Ta m per e 1985.
Karl Popper, Objective Knowledge. An Evolutionary Approach. Oxford University Press, Oxford 1975 (1. p. 1972).
F r eder ick Su ppe (t oim .), T h e S tru ctu re of S cien - tific T h eories. : Un iver sit y of Illin ois P r ess, Ur ba n a 1977 (1.p. 1974).
Lu dvig Wit t gen st ein , Filosofisia tu tk im u k sia (Philosphische Unterschungen, 1953). Suom.
H eikki Nym a n . Wsoy, H elsin ki 1981.
