NORDICOM-Norja. NORDICOM. Universitetet i Bergen.
Christiesgt. 15-19. N-5014 Bergen-U.
0 Norsk medieforskning. Neljästi _vuod~ssa ilmes- tyvä tiedotuslehti yhdes-sä NorJan tledotustut- kijoiden yhdistyksen kanssa.
NORDICOM-Ruotsi. NORDICOM. Statsvetenskapliga institutionen. Göteborgs universitet. Storgatan 13. S-411 24 Göteborg.
0 NORDICOM-Nytt. Neljästi vuodessa ilmestyvä tie- dotus lehti.
NORDICOM-Suomi. NORDICOM. Tampereen yliopisto, PL 607. 33101 Tampere 10.
o Suoma~aisen tiedotustutk~ks~n bib!.i?.grafia.
Ilmestynyt vuodesta 1973 laht1en, ~ah~n men:
nessä ilmestynyt 6 osaa, j~tkuva_b1bl1ograf~a.
0 Tiedotustutkimus. Tieteell1ne~ a1kakausleht1 yhdessä Tiedotusopillisen_yhdls~y~sen_kanssa.
Seuraa myös uutta suomala1sta k1rJall1suutta.
NORDICOM-Tanska. NORDICOM. Statsbiblioteket.
Universitetsparken. DK-8000 Aarhus C.
Ei omia julkaisuja.
NORDICOM-Islanti. NORDICOM. Samfundsvidenskab- eligt fakultet. Islands universitet. 101 Reykja- vik.
Ei omia julkaisuja, mukana NORDICOMissa vuodesta 1981.
PERUSTEILLA OLEVAT KESKUKSET
o Länsi-Euroopan saksankielisten maiden keskus (Saksan Liittotasavalta, Itävalta, Sveitsi).
o Arabimaiden keskus.
o Afrikan maiden keskus.
ULKOJÄSENINÄ TOIMIVAT KESKUKSET
East-West Communication Institute. Honolulu, Havaiji, USA.
Pikemmin tutkimuslaitos kuin tietopalvelukeskus.
Julkaisee tutkimuksia, satunnaisesti myös biblio- grafioita, mm.
o Research on Mass Communication in Taiwan and
62
Hong Kong: Se~ected Abstracts. HonoZu~u 1977.
Ministerio de Cultura. Direccion de Medios de Comunication. Centro de Documentaciån e Infor- måtica. Managua, Nicaragua.
BIBL~OGRAFIOIDEN BIBLIOGRAF!OITA
Hafstr8m, O~e: Massekommunikation - 157 bib~io~
grafier. En annoteret ~iste. Aarhus, Statsb~b~~o
teket, 1980.
Pisarek, Wa~ery, ks. CECOM.
SUOMALAISIA BIBLIOGRAFIOITA
Kaarna, V. & .Winter, K.: Suomen sanomaZehdistön
bib~iografia. HYK 1965.
Ko~ari, Ve~i: Karja~aista sanoma- ja aikakaus-
~ehdistöä 1821-1969. LuetteZo. Toim. Su~o Ha~t
sonen. Hki, Karja~aisen Ku~ttuurin Edistämis- säätiö, 1971.
Ortamo, Anna-Maija: Paikal~islehdistön h~st?.r~aa
koskevaa kirjaZUsuutta. Teoksessa: Lehd1stoh1s- toriallisia tutkimuksia 2., ss. 71-87. (SSLH- projektin julkaisu 16).
SanomaZehdistöhistoriallinen bibZiografia. Hki, 1978. (SSLH-projektin julkaisu 11).
Ks. myös NORDICOM-Suomi.
ULKOMAISIA BIBLIOGRAFIOITA
Luettelo on lähinnä esimerkinomainen; bibliogra- fioita, ~. crikoisbibliografioita on varsin lukuisasti olemassa, kuten bibliografioiden bib- liografioista voi nähdä.
Communication Abstracts. BeverZy HiZls, Sage.
Ilmestynyt vuodesta 1978, ilmestyy neljännes- vuosittain.
Jahresbibliographie. Massenkommunikation. VoZker Spiess, Berlin (Universitet BerZin). Ilmestynyt vuodesta 1975.
JournaZism Abstracts. Minneapolis. Minn. VoZ. 1 (1963).
Organizational Communiaation. Abstraats, anaZysis and overview. BeverZy HiUs, Sage. Ilmestynyt vuosien 1974-78 kirjallisuutta käsittelevät vo- lyymit.
prd - PubZizistikwissenschaftZiahe Referate- Dienst. 1-13. MUnahen, Saur. ISSN 0552-6981.
Maija Jussilainen
'Toimittajasukupolvet
Keskustelin hiljan erään toimittajan kanssa, joka piti itseään lehtitalonsa "ainoana todel- lisena uutismiehenä", ts. ainoana "oikeana"
toimittajana kyvyttömien byrokraattien joukos- sa. Kun keskustelimme journalismin tutkimuksen suhteesta arkiseen toimitustyöhön, hän kuitta- si kerran toisensa jälkeen hennon tieteellisen argumentaationi jyrähtämällä: "Terrori on eri kuin käytäntö!"
Tutkija, joka suhtautuu kriittisesti ja pa- rempaa etsien vallitsevaan joukkotiedotukseen, kohtaa usein varsin samankaltaisia asenteita puhuessaan tai väitellessään toimittajien kans-
·sa. Vallitsevaa käytäntöä hahmottava teoria ja sen pohjalta mahdollisesti johdettu kritiik- ki koetaan ylhäältäpäin tulevana, normatiivi- sena, käytännölle vieraana ja yliabstraktina -
"terrorina".
Nimitän tätä usein havaittavaa asennetta
"toimittajien teoriakielteiseksi primitiivi- reaktioksi". Termi on varsin karu, mutta ku- vatkoon se jotakin siitä tunteesta, jonka val- taan tutkija joutuu reaktion kohdatessaan. Toi- mittajilla on pyolestaan usein tunne, että he puhuvat gurun kanssa, joka selvittää taivaan- kannen liikkeitä härillä maata kyntäville ta- 1 onpoj ill e.
Tarkastelkaamme ·ensin niitä vinoutumia ja
!Sokeita pisteitä, joita tutkijoilla on suhtau- .tumi5essaan toimittajiin ja toimitustyöhön.
Ensimmäinen -ja tavallisin -virhe on kä- sitellä koko toimittajakuntaa yhtenäisenä mas- sana, jonka tietoisuus oman työnsä ja asemansa yhteiskunnallisista ehdoista on kauttaaltaan yhtä matala. Suomalaisessa toimittajakunnassa on kuitenkin ainakin kolme tietoisuudeltaan mel- ko paljon toisistaan poikkeavaa sukupolvea.
Vanhimmat vielä työssä olevat toimittajat ovat saaneet mahdollisen koulutuksensa ja aloit- taneet työnsä aikana, jolloin toimittajan omaku- vaa hallitsi tietty bÖheemisuus ja aatteellisen antaumukse 11 i suuden korostaminen. Vanhin ikä- polvi on säilyttänyt ajatuksen, jonka mukaan kaupallinenkin sanomalehti on ennen muuta aat~
teellisten ja sivistyksellisten tavoitteiden to- teuttaja. Hyvin hoidettu talous .on vain keino korkeiden henkisten päämäärien toteuttamiseksi.
Toimittajan omakuvaa hallitsee kustantajasoli- daarisuus ja toimittajan ammatin elämäntavan- omaisuuden korostaminen.
Työssä olevien toimittajien keskipolvea lei- maa korostettu ammatillisuus, tiettyjen profes- sionaalien taitojen ja tekniikoitten painottami- nen. Kuvitelma toimittajan ja kustantajan etu- jen yhtenevyydestä on kadonnut, kustantajasoli- daarisuuden tilalle on tullut ammattiryhmäsoli-
daarisuus, pyrkimys kohottaa taloudellista ja sosiaalista asemaa yhteistyössä muiden toimit- jien kanssa. Yksittäisen lehden tunnustetaan tavallisesti toimivan ennen muuta kaupallisin tavoittein, mutta lehdistön kokonaisuudessaan katsotaan toteuttavan yhteiskunnassa tarpelli- sia ja välttämättömiä funktioita neljäntenä valtiomahtina, rationaaleille päätöksille vält- tämättömän informaation jakajana, sosiaalista- jana jne.
Nuorin, 1970-luvulla työhön tullut sukupol- vi jakautuu kahteen ryhmään. Toisaalta lehtiin palkattiin runsaasti nuoria, jotka edellisen sukupolven tavoin korostavat työssä hiottua am- mattitaitoa ja omien henkilökohtaisten tavoit- teiden toteuttamista. Toisaalta tuli lehtiin myös varsin runsaasti kriittisen tieteellisen koulutuksen saaneita ihmisiä, jotka suhtautu- vat arvostellen koko kaupallisen joukkotiedo- tusjärjestelmän toimintaan. Tämä toimittaja- ryhmä pyrkii, ainakin periaatteessa, vaikutta- maan yhteiskunnan rakenteisiin siten, että kau- pallisuuden aiheuttamat epähumaanisuudet ja yh- teiskunnallisen tietoisuuden kehitystä jarrut- tavat piirteet voidaan poistaa joukkotiedotuk- sesta. Tätä ryhmää luonnehtii ennen muuta ~u
kijaso~idaarinen ajattelu.
'l'oirrrittajan mahdollisuudet
Toinen virhe on toimittajan mahdollisuuksien yli- tai aliarvioimin~n. "Mahdollisuuksilla"
ymmärretään tässä toimittajan kykyä vaikuttaa lehden sisältöön, lukijoiden maailmankuvaan ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Toimittajan vaikuttamismahdollisuuksien yli- korostamisesta käynee esimerkiksi ns. gate kee- per -tutkimusten perinne, jonka mukaan toimit- taja on sinänsä täysin vapaa valitsemaan saa- puvasta tietovirrasta lehteen sijoittamansa ai- neiston. Valintoja selitettiin ennen muuta psykologisilla, toimittajan yksilöllisiin omi- naisuuksiin liittyvillä ja sosiaalipsykologi- silla, työyhteisöön liittyvillä tekijöillä.
Toimittajan vapautta ja vaikutusmahdolli- suuksia yliarvioitiin myös 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun yhteiskunnallisessa keskus- telussa. Monissa puheenvuoroissa annettiin ym-
märtää (kts. mm. pamfletti Toimittajan yö), et- tä toimittajakunta kykenisi, mikäli se vain ha- vahtuisi älyllisesti, johtamaan syvällekäypää yhteiskunnallista muutosta.
Toimittajan mahdollisuuksien aliarvioiminen on puolestaan ollut tyypillistä sellaiselle marxilaiselle tai marxilaissävytteiselle tutki- mukselle, joka on kiinnittänyt huomionsa ennen muuta kapitalistisen yhteiskunnan repressiivi- syyteen ja sen uusintamiskoneistoihin. Muutok- seen pyrkivä toimittaja on tällaisessa ajatte- lussa Zenonin paradoksissa kilpikonnaa tavoit- televan Akilleuksen asemassa: teoria todistaa jo ennakkoon hänen yrityksensä ja ponnistuksen- sa turhiksi. Yhteiskunnan struktuuri on siten rakentunut, että kaikki emansipatoriset yrityk- set on tuomittu epäonnistumaan.
Kolmanneksi virheeksi voi nimittää tutkijoi- den aika ajoin esiintyvän pyrkimyksen mestaroi- da teorian johdattamana sellaisten journalismin käytännöllisten seikkojen parissa, joihin teo- rian selitysvoima ei yllä. Pyrkimys ymmärtää näköjään spontaanisti syntyneitä journalismin muotoon ja sisältöön liittyviä asioita jonkin abstraktin teorian avulla on kiistattoman hou- kutteleva, mutta vaatii suurta mielenmalttia ja varovaisuutta. Nokkelan paradoksin rakentami- nen tai jonkin toimittajille praktiselta vält- tämättömyydeltä näyttävän seikan teoreettinen selittäminen osuu usein oikeaan ja on usein hedelmällistä, mutta epäonnistuessaan se joh- taa luottamuksen vähenemiseen.2
Tutkijoilla on ajoittain tapana (kohdattuaan vielä tavanomaista primitiivisemmän teoriakiel- teisen reaktion) nimitellä toimittajia "sokeik- si" ja "rajoittuneiksi". Toimittajien tapaa tarkastella omaa työtään ja asemaansa pidetään virheellisenä, epäjohdonmukaisena, pinnallisena ja naiivina.
Kylmästi harkiten primitiivireaktion pitäisi kuitenkin olla selittämisen, ei ärtymyksen, kohde. Nimittely voi olla terapeuttista, kun sokratelainen "tieto on hyvettä" -ihanne romah- taa kerran toisensa jälkeen, mutta se ei tuo tuumaakaan lähemmäksi ongelman ratkaisua. On kysyttävä miten ja miksi toimittajakunnan valta·
osan omakuva ja maailmankuva on rakentunut s~l
laiseksi, että siihen sisältyy virheellisiä ja
illusorisia käsityksiä lehdistön toiminnasta ja asemasta sekä toimittajan roolista, ja miksi osa toimittajakunnasta suhtautuu teoreettiseen ajatteluun hyökkäävän vihamielisesti.
Kukaan ei kiistäne sitä, että nimenomaan tut- kijoiden velvollisuus on selvittää toimittajien kanssa käymänsä keskustelun asenteelliset ja tiedolliset esteet. Toimittajiennaiiviutta kohtaan tunnettu sääli ja ärtymys osoittaa avoi- mesti, ettei tutkija ole kyennyt kantamaan vas- tuutaan kypsästi.
Toirrrittajamyytit
On syytä yrittää ymmärtää, millä tavoin tämä objektiivisesti irrationaali teoriakielteinen primitiivireaktio on subjektiivisesti rationaa- lia toimintaa. Olen itse pyrkinyt ymmärtämään ilmiötä myyttianalyysin avulla. MYyttinen toi- mittajakuva on kiteytynyt, tiedostamaton käsi- tys toirrrittajan työstä ja asemasta, joka käsi- tys ohjaa havaintoja, arvostuksia ja normatii- visia odotuksia. Toimittajamyytti on tämän ku- van kulloinenkin historiallinen sisältö.
Tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta ede- tä juuri määritelmänomaisia toteamuksia pidem- mälle. Myytin toimintaa voisi kuitenkin verra- ta vaikkapa postinlajittelukoneeseen, joka lu- kee optisesti kirjeen postinumeron ja päättää sen pohjalta jatkokäsittelystä. Kone dekoodaa sinänsä mielivaltaiset symbolit, postinumerot, saamiensa ohjeiden perusteella.
Ajatelkaamme äskeisen pohjalta keskipolven toimittajaa, joka joutuu kuulemaan jonkin omaa ammattiaan ja yhteiskunnallista asemaansa kos- kevan teoreettisen ajatuksen. Tähän ehkä kaik- kein teoriakielteisimpään toimittajapolveen on iskostettu käsitys ammattimaisesta, nopeasta ja tehokkaasta Oikeasta Toimittajasta, jonka maailmaan eivät haihattelut, tuulentupienraken- telut ja teoretisoinnit sovi. Myytti "ajattelee ihmisessä", kuten Levi-Strauss sanoisi, ja mää- rää tiedon jatkokäsittelyn. Tässä tapauksessa tiedollinen sisältö torjutaan jo muodon (teo- reettinen ajatus) antaman informaation perus- teella - hivenen samoin kuin postinlajittelu- kone hylkäisi kirjeet, joiden postinumero ei
ole koneelle annetun tulkintatiedon valossa mielekäs.
Miten toimittajan tajunta ja käsitys omasta työstään ja asemastaan on historiallisesti muo- dostunut, ei luonnollisesti ole tässä yhteydes- sä edes kysymyksenä lopullisesti täsmennettä- vissä - saati sitten ratkaistavissa. Uskon, että toimittajan omakuvan ja yleisön toimitta- jakuvan rakentuminen on mahdollista rekonstru- oida tutkimalla mm. joukkotiedotuksen itsestään ja toimittajistaan antamaa kuvaa, viihteen ja taiteen välittämää toimittajakuvaa, toimitta- jien koulutusta, toimittajien työtä ja työyh- teisöä sekä - varsin tärkeänä tekijänä - koulu- laitoksen lehdistöstä ja toimittajakunnasta vä- 1 i ttämää kuvaa. 3
Toimittajan omakuva rakentuu kolmessa vai- heessa. Myyttinen kuva rakentuu hänen tajun- taansa ennen muuta lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin lehdistön toiminnasta, sen yhteiskunnal- lisista funktioista ja toimittajan roolista saa- tu tieto on peräisin lehtien itsestään tietoi- sesti markkinoimasta tuotekuvasta, sosiaalista- vasta kouluopetuksesta ja vanhemmilta tai tove- ripiiristä. Kun tiedot ovat näin jääveistä tai asioita huonosti tuntevista lähteistä, ei ole ihme, että saatu kuva on illusorinen ja
daarisuus, pyrkimys kohottaa taloudellista ja sosiaalista asemaa yhteistyössä muiden toimit- jien kanssa. Yksittäisen lehden tunnustetaan tavallisesti toimivan ennen muuta kaupallisin tavoittein, mutta lehdistön kokonaisuudessaan katsotaan toteuttavan yhteiskunnassa tarpelli- sia ja välttämättömiä funktioita neljäntenä valtiomahtina, rationaaleille päätöksille vält- tämättömän informaation jakajana, sosiaalista- jana jne.
Nuorin, 1970-luvulla työhön tullut sukupol- vi jakautuu kahteen ryhmään. Toisaalta lehtiin palkattiin runsaasti nuoria, jotka edellisen sukupolven tavoin korostavat työssä hiottua am- mattitaitoa ja omien henkilökohtaisten tavoit- teiden toteuttamista. Toisaalta tuli lehtiin myös varsin runsaasti kriittisen tieteellisen koulutuksen saaneita ihmisiä, jotka suhtautu- vat arvostellen koko kaupallisen joukkotiedo- tusjärjestelmän toimintaan. Tämä toimittaja- ryhmä pyrkii, ainakin periaatteessa, vaikutta- maan yhteiskunnan rakenteisiin siten, että kau- pallisuuden aiheuttamat epähumaanisuudet ja yh- teiskunnallisen tietoisuuden kehitystä jarrut- tavat piirteet voidaan poistaa joukkotiedotuk- sesta. Tätä ryhmää luonnehtii ennen muuta ~u
kijaso~idaarinen ajattelu.
'l'oirrrittajan mahdollisuudet
Toinen virhe on toimittajan mahdollisuuksien yli- tai aliarvioimin~n. "Mahdollisuuksilla"
ymmärretään tässä toimittajan kykyä vaikuttaa lehden sisältöön, lukijoiden maailmankuvaan ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Toimittajan vaikuttamismahdollisuuksien yli- korostamisesta käynee esimerkiksi ns. gate kee- per -tutkimusten perinne, jonka mukaan toimit- taja on sinänsä täysin vapaa valitsemaan saa- puvasta tietovirrasta lehteen sijoittamansa ai- neiston. Valintoja selitettiin ennen muuta psykologisilla, toimittajan yksilöllisiin omi- naisuuksiin liittyvillä ja sosiaalipsykologi- silla, työyhteisöön liittyvillä tekijöillä.
Toimittajan vapautta ja vaikutusmahdolli- suuksia yliarvioitiin myös 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun yhteiskunnallisessa keskus- telussa. Monissa puheenvuoroissa annettiin ym-
märtää (kts. mm. pamfletti Toimittajan yö), et- tä toimittajakunta kykenisi, mikäli se vain ha- vahtuisi älyllisesti, johtamaan syvällekäypää yhteiskunnallista muutosta.
Toimittajan mahdollisuuksien aliarvioiminen on puolestaan ollut tyypillistä sellaiselle marxilaiselle tai marxilaissävytteiselle tutki- mukselle, joka on kiinnittänyt huomionsa ennen muuta kapitalistisen yhteiskunnan repressiivi- syyteen ja sen uusintamiskoneistoihin. Muutok- seen pyrkivä toimittaja on tällaisessa ajatte- lussa Zenonin paradoksissa kilpikonnaa tavoit- televan Akilleuksen asemassa: teoria todistaa jo ennakkoon hänen yrityksensä ja ponnistuksen- sa turhiksi. Yhteiskunnan struktuuri on siten rakentunut, että kaikki emansipatoriset yrityk- set on tuomittu epäonnistumaan.
Kolmanneksi virheeksi voi nimittää tutkijoi- den aika ajoin esiintyvän pyrkimyksen mestaroi- da teorian johdattamana sellaisten journalismin käytännöllisten seikkojen parissa, joihin teo- rian selitysvoima ei yllä. Pyrkimys ymmärtää näköjään spontaanisti syntyneitä journalismin muotoon ja sisältöön liittyviä asioita jonkin abstraktin teorian avulla on kiistattoman hou- kutteleva, mutta vaatii suurta mielenmalttia ja varovaisuutta. Nokkelan paradoksin rakentami- nen tai jonkin toimittajille praktiselta vält- tämättömyydeltä näyttävän seikan teoreettinen selittäminen osuu usein oikeaan ja on usein hedelmällistä, mutta epäonnistuessaan se joh- taa luottamuksen vähenemiseen.2
Tutkijoilla on ajoittain tapana (kohdattuaan vielä tavanomaista primitiivisemmän teoriakiel- teisen reaktion) nimitellä toimittajia "sokeik- si" ja "rajoittuneiksi". Toimittajien tapaa tarkastella omaa työtään ja asemaansa pidetään virheellisenä, epäjohdonmukaisena, pinnallisena ja naiivina.
Kylmästi harkiten primitiivireaktion pitäisi kuitenkin olla selittämisen, ei ärtymyksen, kohde. Nimittely voi olla terapeuttista, kun sokratelainen "tieto on hyvettä" -ihanne romah- taa kerran toisensa jälkeen, mutta se ei tuo tuumaakaan lähemmäksi ongelman ratkaisua. On kysyttävä miten ja miksi toimittajakunnan valta·
osan omakuva ja maailmankuva on rakentunut s~l
laiseksi, että siihen sisältyy virheellisiä ja
illusorisia käsityksiä lehdistön toiminnasta ja asemasta sekä toimittajan roolista, ja miksi osa toimittajakunnasta suhtautuu teoreettiseen ajatteluun hyökkäävän vihamielisesti.
Kukaan ei kiistäne sitä, että nimenomaan tut- kijoiden velvollisuus on selvittää toimittajien kanssa käymänsä keskustelun asenteelliset ja tiedolliset esteet. Toimittajiennaiiviutta kohtaan tunnettu sääli ja ärtymys osoittaa avoi- mesti, ettei tutkija ole kyennyt kantamaan vas- tuutaan kypsästi.
Toirrrittajamyytit
On syytä yrittää ymmärtää, millä tavoin tämä objektiivisesti irrationaali teoriakielteinen primitiivireaktio on subjektiivisesti rationaa- lia toimintaa. Olen itse pyrkinyt ymmärtämään ilmiötä myyttianalyysin avulla. MYyttinen toi- mittajakuva on kiteytynyt, tiedostamaton käsi- tys toirrrittajan työstä ja asemasta, joka käsi- tys ohjaa havaintoja, arvostuksia ja normatii- visia odotuksia. Toimittajamyytti on tämän ku- van kulloinenkin historiallinen sisältö.
Tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta ede- tä juuri määritelmänomaisia toteamuksia pidem- mälle. Myytin toimintaa voisi kuitenkin verra- ta vaikkapa postinlajittelukoneeseen, joka lu- kee optisesti kirjeen postinumeron ja päättää sen pohjalta jatkokäsittelystä. Kone dekoodaa sinänsä mielivaltaiset symbolit, postinumerot, saamiensa ohjeiden perusteella.
Ajatelkaamme äskeisen pohjalta keskipolven toimittajaa, joka joutuu kuulemaan jonkin omaa ammattiaan ja yhteiskunnallista asemaansa kos- kevan teoreettisen ajatuksen. Tähän ehkä kaik- kein teoriakielteisimpään toimittajapolveen on iskostettu käsitys ammattimaisesta, nopeasta ja tehokkaasta Oikeasta Toimittajasta, jonka maailmaan eivät haihattelut, tuulentupienraken- telut ja teoretisoinnit sovi. Myytti "ajattelee ihmisessä", kuten Levi-Strauss sanoisi, ja mää- rää tiedon jatkokäsittelyn. Tässä tapauksessa tiedollinen sisältö torjutaan jo muodon (teo- reettinen ajatus) antaman informaation perus- teella - hivenen samoin kuin postinlajittelu- kone hylkäisi kirjeet, joiden postinumero ei
ole koneelle annetun tulkintatiedon valossa mielekäs.
Miten toimittajan tajunta ja käsitys omasta työstään ja asemastaan on historiallisesti muo- dostunut, ei luonnollisesti ole tässä yhteydes- sä edes kysymyksenä lopullisesti täsmennettä- vissä - saati sitten ratkaistavissa. Uskon, että toimittajan omakuvan ja yleisön toimitta- jakuvan rakentuminen on mahdollista rekonstru- oida tutkimalla mm. joukkotiedotuksen itsestään ja toimittajistaan antamaa kuvaa, viihteen ja taiteen välittämää toimittajakuvaa, toimitta- jien koulutusta, toimittajien työtä ja työyh- teisöä sekä - varsin tärkeänä tekijänä - koulu- laitoksen lehdistöstä ja toimittajakunnasta vä- 1 i ttämää kuvaa. 3
Toimittajan omakuva rakentuu kolmessa vai- heessa. Myyttinen kuva rakentuu hänen tajun- taansa ennen muuta lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin lehdistön toiminnasta, sen yhteiskunnal- lisista funktioista ja toimittajan roolista saa- tu tieto on peräisin lehtien itsestään tietoi- sesti markkinoimasta tuotekuvasta, sosiaalista- vasta kouluopetuksesta ja vanhemmilta tai tove- ripiiristä. Kun tiedot ovat näin jääveistä tai asioita huonosti tuntevista lähteistä, ei ole ihme, että saatu kuva on illusorinen ja
virheellinen.4 Suurin osa yleisöstä jää tähän vaiheeseen.
Koulutuksen aikana tulevan toimittajan reaa- linen tieto ammatistaan kasvaa, mutta myyttinen kuva ei välttämättä purkaudu; näyttää päinvas- toin siltä, että kustantajien tarpeita palvele- va toimittajakoulutus on omiaan vahvistamaan uskoa lehdistön positiivisiin yhteiskunnalli- siin funktioihin ja toimittajamyytin mukaiseen toimittajalle ominaiseen elämäntapaan ja ajat- teluun.
Työssä muovaa toimittajan tajuntaa ennen muu- ta työ itse - merkittävä osa on luonnollisesti myös työyhteisöllä. Toimittajien ajattelu näyt- tää liukuvan työvuosien karttuessa kohti jon- kinlaista keskitietä. Ääri-illusoriset käsi- tykset katoavat ja toimittajien ammattiryhmä- solidaarisuus kasvaa toistuvissa konflikteissa työnantajan kanssa. Toisaalta arkityön käytän- nölliset seikat alkavat strukturoida ajattelua
"pienentäen mittakaavaa" ja sulkien siten usein näkyvistä sen teoreettisen horisontin, joka vie- lä koulutusvuosina ehkä antoi tietoa toimitta- jan työn ja aseman yleisistä yhteiskunnallisis- ta ehdoista. Ajattelua on omiaan kahlitsemaan myös työyhteisön vain harvoin käytännöllisistä yksityiskohdista irrottautuva keskustelu. Uu- delle toimittajalle kerrottava työpaikkakohtai- nen tarinaperinne on sekin yhteiskunnalliselta perspektiiviltään kapea-alaista, vaikka se useimmiten entisten isäntä-ja-renki -kaskujen tavoin asettuukin konfliRteissa työntekijöiden puolelle.
Kyseessä voi olla näköharha, mutta minusta näyttää siltä kuin journalismin tutkijat olisi- vat journalistien tajuntaan ja tietoisuuteen liittyviä ongelmia pohtiessaan -mikäli ovat niistä ylipäätään kiinnostuneita - rajoittu- neet tarkastelemaan jo valmista, ammatissa toi- mivaa toimittajaa. Pysytteleminen perintei- sen tutkimuskohteen piirissä näyttää rajaavan näkökulmaa.5
Lasten ja nuorten myyttisen toimittajakuvan rakentumisen tutkiminen avaa nimittäin näkö- alaa kauas pelkkien tutkijoiden ja toimittajien, kommunikaatio-ongelmien ulkopuolelle: Kyse on prosessista, jossa ihmiset opetetaan alistumaan vastaanottajan rooliin, luottamaan tiedonväli-
tyksen ammattilaisiin ja uskomaan, että toimit- tajan työ on "tavalliselle ihmiselle" aivan liian vaikeata. Joitakin nuoria tällainen kieh- tovaksi tarkoitettu ammattikuva kiinnostaa niin paljon, että he katsovat vaivan arvoiseksi yrit- tää hakeutua alalle.6
Perustelen toimittajamyyttien ja myyttisen toimittajakuvan tutkimuksen tärkeyttä ennen muu- ta sillä, että myyttiin kuuluva ajatus toimitta- jan ylivertaisuudesta ja vastaanottajan kyvyt- tömyydestä on vakava este tiedonvälityksen de- mokratisoinnissa. Jähmettyneiden rooliasetel- mien ravisteleminen on hyödyllistä työtä, toi- von.
Ajan merkit
Tutkijoiden toimittajien ajattelusta saama ku- va on usein vääristynyt ja valikoitunut. Tut- kijan on syytä pohtia, ohjaako häntä suhtautu- misessaan journalisteihin "tutkijamyytti" tai myyttinen toimittajakuva. Ennen muuta lienee kuitenkin kyse siitä, että tutkija tavoittaa toimittajat vain näiden ammattilehtien palstoil- la, seminaarei·ssa ja satunnaisissa tapaamisis- sa. Kuva jää pinnalliseksi myös toisin päin:
monet tapaamani toimittajat ovat kertoneet kuulleensa tutkijan pitämän sinänsä mielenkiin- toisen alustuksen, joka on viilettänyt liian nopeasti ohi ja yli. Kyse voi olla siten si- nällään sangen yksinkertaisista asioista kuten ajasta, kielestä ja vuoropuhelun organisoimi- sesta - kommunikaation ongelmat eivät kuiten- kaan ole yksinomaan näin teknisiä.
Keskustelin joitakin viikkoja sitten muuta- man journalistin kanssa Sanomalehtien Liiton koulutusselvityksestä. Heidän mielestään taus- talla on kaksi samanaikaista muutosprosessia, jotka kumpikin heikentävät lehtitalojen toimi- tuksellisen johdon asemaa. Toisaalta on ta- lousjohto nostanut yrityksen sisäistä status- taan vuosi vuodelta toimituksellisen johdon kustannuksella. Toisaalta on toimittajien kou- lutustaso alkanut kivuta päällikkötoimittajien vastaavan tason yläpuolelle.
Tapaamani toimittajat kuvasivat viimeksimai- nittua prosessia ehkä hivenen maanläheisesti, mutta sangen osuvasti: "Jokainen juttuidea,
jossa ei ole koripalloilijoita tai ruumiita, menee niiltä yli hil seen". Toimituksen johdon näkökulmasta tähän ongelmaan ei ole kuin yksi ratkaisu, toimittajat sanoivat. Toimittajien koulutustasoa on laskettava -siitä oli selvi- tyksessä heidän mielestään kyse.
Tämänkaltaiset keskustelut - joissa yhdis- tyy käytännön kokemukseen jo jonkinasteinen kriittinen tai hirtehinen teoreettinen ajatus - ovat tyypillisiä eräiden lehtitalojen eräil- le toimittajaryhmille. Ne eivät kelpaa kehi- tyksen indikaattoreiksi, mutta olen ollut ha- vaitsevani, että hyvin monet toimittajat ovat alkaneet- ehkäpä Tidningen Aland -lehden esi- merkin innottamina - arvioida uudelleen suhdet- taan kustantajaan, tietolähteisiin ja perintei- siin journalismin tapoihin. Tällaista ajatte- lua ovat varmasti olleet kätilöimässä toisaal- ta uuden tekniikan ja uusien toimitilojen toi- mittajille aiheuttama "identiteettikriisi" ja toisaalta journalistien ideoiman sanomalehden muuttuminen yhä selvemmin "tieteellisesti" suun- nitelluksi tuotteeksi.
Ajan merkki on ehkä sekin, että varsin useat toimittajat ovat kokeneet innostavana ja vir- kistävänä -mikäli nyt näin partiopoikamaiset sanat ovat tässä yhteydessä sopivia - tutkija- yhteisössä viime aikoina journalismista käydyn keskustelun. Halua työn ja aseman teoreetti- seen ymmärtämiseen on, vaikka tutkijoiden aja- tukset olisivatkin vielä jääneet melko vieraik- si.
Näyttää siltä, että juuri nyt on oivallinen tilaisuus luoda yhteyksiä, keskustella ja ruok- kia sitä spontaania kiinnostusta journalismin teoreettisia ongelmia kohtaan, joka näyttää toimittajakunnassa heränneen. Vastatendenssit ovat nimittäin niin vahvoja, että toimittaja- kunnan tajunnan kehitystä seuraavien kymmenen vuoden aikana ei ehkä luonnehdikaan yhteiskun- nallisen tietoisuuden lisääntyminen ja lukija- solidaarisuuden kasvu, vaan passivoituminen ja koulutustason lasku. Kustantajat eivät ole sa- lailleet tämänsuuntaisia tavoitteitaan.
VIITTEET
1Kirjoitus perustuu tekijän pro gradu -tutkiel- maan "Taiteilija, taistelija, seikkailija.
r~yytti suomalaisesta sanomalehtimiehestä" (työ- nimi). Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos, 1982 (valmistuu).
2Joskus tietenkin toimittajat torjuvat tutkijan ajatuksen, vaikka se olisi oikeakin.
3o1en pyrkinyt selvittämään pro gradu -työssäni kunakin aikana Suomessa eläneiden myyttisten ku- vien historiallista sisältöä, toimittajamyytte- jä. Löysin kolme myyttiä tai myytin fragment- tia: taiteilijatoimittaja, taistelijatoimittaja ja seikkailijatoimittaja.
4Käsitysten erheellisyydestä on olemassa empii- ristä evidenssiä. Kts. esim. Sinikka Hyypän pro gradu -työ "Oppikoululaisten käsityksiä toimittajarooleista", Tampereen yliopisto, tie- dotusopin laitos, 1969.
5Hiyenen samoin käy, kun etsitään itsepintaises- ti yhteiskunnallista tietoisuutta kohottavalle journalismille kanavia vallitsevan kaupallisen joukkotiedotuksen puitteista. Silmien avaami- nen muille tiedonvälityksen muodoille, sellai- sille, jotka eivät jo jokaisella struktuurinsa elementillään huuda autoritaarista ja yksisuun- taista perusolemustaan, voisi olla hedelmällis- tä.
6Kokemusteni mukaan tiedollisesti ja taidolli- sesti jo sangen kehittyneet journalisteiksi opiskelevat nuoret ovat epävarmoia kyvystään hoitaa toimittajan rutiinitehtäviäkään. Työn mekaanisuus on monille helpotus.
Tiedotustutkimus-lehden lukijana haluaisin puut- tua numerossa 4/1981 olleeseen Jukka Haapasalon kirja-arvosteluun "MTV ja kuluttajasuomalaiset". Haapasalon ohella on Risto Sinkon toimittamaa teosta "Televisio ja suomalaiset" arvioinut Heik- ki Hellman Helsingin Sanomissa 26.7.81 ja Sosio-
virheellinen.4 Suurin osa yleisöstä jää tähän vaiheeseen.
Koulutuksen aikana tulevan toimittajan reaa- linen tieto ammatistaan kasvaa, mutta myyttinen kuva ei välttämättä purkaudu; näyttää päinvas- toin siltä, että kustantajien tarpeita palvele- va toimittajakoulutus on omiaan vahvistamaan uskoa lehdistön positiivisiin yhteiskunnalli- siin funktioihin ja toimittajamyytin mukaiseen toimittajalle ominaiseen elämäntapaan ja ajat- teluun.
Työssä muovaa toimittajan tajuntaa ennen muu- ta työ itse - merkittävä osa on luonnollisesti myös työyhteisöllä. Toimittajien ajattelu näyt- tää liukuvan työvuosien karttuessa kohti jon- kinlaista keskitietä. Ääri-illusoriset käsi- tykset katoavat ja toimittajien ammattiryhmä- solidaarisuus kasvaa toistuvissa konflikteissa työnantajan kanssa. Toisaalta arkityön käytän- nölliset seikat alkavat strukturoida ajattelua
"pienentäen mittakaavaa" ja sulkien siten usein näkyvistä sen teoreettisen horisontin, joka vie- lä koulutusvuosina ehkä antoi tietoa toimitta- jan työn ja aseman yleisistä yhteiskunnallisis- ta ehdoista. Ajattelua on omiaan kahlitsemaan myös työyhteisön vain harvoin käytännöllisistä yksityiskohdista irrottautuva keskustelu. Uu- delle toimittajalle kerrottava työpaikkakohtai- nen tarinaperinne on sekin yhteiskunnalliselta perspektiiviltään kapea-alaista, vaikka se useimmiten entisten isäntä-ja-renki -kaskujen tavoin asettuukin konfliRteissa työntekijöiden puolelle.
Kyseessä voi olla näköharha, mutta minusta näyttää siltä kuin journalismin tutkijat olisi- vat journalistien tajuntaan ja tietoisuuteen liittyviä ongelmia pohtiessaan -mikäli ovat niistä ylipäätään kiinnostuneita - rajoittu- neet tarkastelemaan jo valmista, ammatissa toi- mivaa toimittajaa. Pysytteleminen perintei- sen tutkimuskohteen piirissä näyttää rajaavan näkökulmaa.5
Lasten ja nuorten myyttisen toimittajakuvan rakentumisen tutkiminen avaa nimittäin näkö- alaa kauas pelkkien tutkijoiden ja toimittajien, kommunikaatio-ongelmien ulkopuolelle: Kyse on prosessista, jossa ihmiset opetetaan alistumaan vastaanottajan rooliin, luottamaan tiedonväli-
tyksen ammattilaisiin ja uskomaan, että toimit- tajan työ on "tavalliselle ihmiselle" aivan liian vaikeata. Joitakin nuoria tällainen kieh- tovaksi tarkoitettu ammattikuva kiinnostaa niin paljon, että he katsovat vaivan arvoiseksi yrit- tää hakeutua alalle.6
Perustelen toimittajamyyttien ja myyttisen toimittajakuvan tutkimuksen tärkeyttä ennen muu- ta sillä, että myyttiin kuuluva ajatus toimitta- jan ylivertaisuudesta ja vastaanottajan kyvyt- tömyydestä on vakava este tiedonvälityksen de- mokratisoinnissa. Jähmettyneiden rooliasetel- mien ravisteleminen on hyödyllistä työtä, toi- von.
Ajan merkit
Tutkijoiden toimittajien ajattelusta saama ku- va on usein vääristynyt ja valikoitunut. Tut- kijan on syytä pohtia, ohjaako häntä suhtautu- misessaan journalisteihin "tutkijamyytti" tai myyttinen toimittajakuva. Ennen muuta lienee kuitenkin kyse siitä, että tutkija tavoittaa toimittajat vain näiden ammattilehtien palstoil- la, seminaarei·ssa ja satunnaisissa tapaamisis- sa. Kuva jää pinnalliseksi myös toisin päin:
monet tapaamani toimittajat ovat kertoneet kuulleensa tutkijan pitämän sinänsä mielenkiin- toisen alustuksen, joka on viilettänyt liian nopeasti ohi ja yli. Kyse voi olla siten si- nällään sangen yksinkertaisista asioista kuten ajasta, kielestä ja vuoropuhelun organisoimi- sesta - kommunikaation ongelmat eivät kuiten- kaan ole yksinomaan näin teknisiä.
Keskustelin joitakin viikkoja sitten muuta- man journalistin kanssa Sanomalehtien Liiton koulutusselvityksestä. Heidän mielestään taus- talla on kaksi samanaikaista muutosprosessia, jotka kumpikin heikentävät lehtitalojen toimi- tuksellisen johdon asemaa. Toisaalta on ta- lousjohto nostanut yrityksen sisäistä status- taan vuosi vuodelta toimituksellisen johdon kustannuksella. Toisaalta on toimittajien kou- lutustaso alkanut kivuta päällikkötoimittajien vastaavan tason yläpuolelle.
Tapaamani toimittajat kuvasivat viimeksimai- nittua prosessia ehkä hivenen maanläheisesti, mutta sangen osuvasti: "Jokainen juttuidea,
jossa ei ole koripalloilijoita tai ruumiita, menee niiltä yli hil seen". Toimituksen johdon näkökulmasta tähän ongelmaan ei ole kuin yksi ratkaisu, toimittajat sanoivat. Toimittajien koulutustasoa on laskettava -siitä oli selvi- tyksessä heidän mielestään kyse.
Tämänkaltaiset keskustelut - joissa yhdis- tyy käytännön kokemukseen jo jonkinasteinen kriittinen tai hirtehinen teoreettinen ajatus - ovat tyypillisiä eräiden lehtitalojen eräil- le toimittajaryhmille. Ne eivät kelpaa kehi- tyksen indikaattoreiksi, mutta olen ollut ha- vaitsevani, että hyvin monet toimittajat ovat alkaneet- ehkäpä Tidningen Aland -lehden esi- merkin innottamina - arvioida uudelleen suhdet- taan kustantajaan, tietolähteisiin ja perintei- siin journalismin tapoihin. Tällaista ajatte- lua ovat varmasti olleet kätilöimässä toisaal- ta uuden tekniikan ja uusien toimitilojen toi- mittajille aiheuttama "identiteettikriisi" ja toisaalta journalistien ideoiman sanomalehden muuttuminen yhä selvemmin "tieteellisesti" suun- nitelluksi tuotteeksi.
Ajan merkki on ehkä sekin, että varsin useat toimittajat ovat kokeneet innostavana ja vir- kistävänä -mikäli nyt näin partiopoikamaiset sanat ovat tässä yhteydessä sopivia - tutkija- yhteisössä viime aikoina journalismista käydyn
keskustelun. Halua työn ja aseman teoreetti- seen ymmärtämiseen on, vaikka tutkijoiden aja- tukset olisivatkin vielä jääneet melko vieraik- si.
Näyttää siltä, että juuri nyt on oivallinen tilaisuus luoda yhteyksiä, keskustella ja ruok- kia sitä spontaania kiinnostusta journalismin teoreettisia ongelmia kohtaan, joka näyttää toimittajakunnassa heränneen. Vastatendenssit ovat nimittäin niin vahvoja, että toimittaja- kunnan tajunnan kehitystä seuraavien kymmenen vuoden aikana ei ehkä luonnehdikaan yhteiskun- nallisen tietoisuuden lisääntyminen ja lukija- solidaarisuuden kasvu, vaan passivoituminen ja koulutustason lasku. Kustantajat eivät ole sa- lailleet tämänsuuntaisia tavoitteitaan.
VIITTEET
1Kirjoitus perustuu tekijän pro gradu -tutkiel- maan "Taiteilija, taistelija, seikkailija.
r~yytti suomalaisesta sanomalehtimiehestä" (työ- nimi). Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos, 1982 (valmistuu).
2Joskus tietenkin toimittajat torjuvat tutkijan ajatuksen, vaikka se olisi oikeakin.
3o1en pyrkinyt selvittämään pro gradu -työssäni kunakin aikana Suomessa eläneiden myyttisten ku- vien historiallista sisältöä, toimittajamyytte- jä. Löysin kolme myyttiä tai myytin fragment- tia: taiteilijatoimittaja, taistelijatoimittaja ja seikkailijatoimittaja.
4Käsitysten erheellisyydestä on olemassa empii- ristä evidenssiä. Kts. esim. Sinikka Hyypän pro gradu -työ "Oppikoululaisten käsityksiä toimittajarooleista", Tampereen yliopisto, tie- dotusopin laitos, 1969.
5Hiyenen samoin käy, kun etsitään itsepintaises- ti yhteiskunnallista tietoisuutta kohottavalle journalismille kanavia vallitsevan kaupallisen joukkotiedotuksen puitteista. Silmien avaami- nen muille tiedonvälityksen muodoille, sellai- sille, jotka eivät jo jokaisella struktuurinsa elementillään huuda autoritaarista ja yksisuun- taista perusolemustaan, voisi olla hedelmällis- tä.
6Kokemusteni mukaan tiedollisesti ja taidolli- sesti jo sangen kehittyneet journalisteiksi opiskelevat nuoret ovat epävarmoia kyvystään hoitaa toimittajan rutiinitehtäviäkään. Työn mekaanisuus on monille helpotus.
Tiedotustutkimus-lehden lukijana haluaisin puut- tua numerossa 4/1981 olleeseen Jukka Haapasalon kirja-arvosteluun "MTV ja kuluttajasuomalaiset".
Haapasalon ohella on Risto Sinkon toimittamaa teosta "Televisio ja suomalaiset" arvioinut Heik- ki Hellman Helsingin Sanomissa 26.7.81 ja Sosio-
