PERUSTERVEYDENHUOLLON TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKEMYKSIÄ SÄHKÖISTEN ETÄSOVELLUSTEN JA VIDEOTEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖNOTOSTA
POHJOIS-SAVOSSA
Riina-Malla Kosonen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Helmikuu 2018
TIIVISTE LMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 TEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖNOTTOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ ... 4
2.1 Kirjallisuushaun toteutus ... 4
2.2 Koulutuksen, teknisen tuen ja tarvittavien välineiden vaikutus teknologian käyttöönottoon ... 5
2.3 Asenteiden vaikutus teknologian käyttöönottoon ... 7
2.4 Teknologian tuomia vaikutuksia hoitotyöhön ... 9
2.5 Yhteenveto tutkimusten lähtökohdista ... 10
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET ... 12
4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ... 13
4.1 Mittari ... 13
4.2 Aineisto ja aineiston keruu ... 14
4.3 Aineiston analyysi ... 14
5 TULOKSET ... 17
5.1 Perusterveydenhuollon ammattilaisten taustatiedot ... 17
5.2 Teknologian käyttöönottoa edistäviä tekijöitä Pohjois-Savon perusterveydenhuollossa ... 20
5.2.1 Tarvittavan välineistön saatavuus omassa työyksikössä ... 20
5.2.2 Aikaisempi kokemus sähköisistä etäsovelluksista ja videoneuvotteluista ... 21
5.2.3 Mielenkiinto ja asenteet sähköisiä sovelluksia ja videoneuvottelua kohtaan ... 22
5.2.4 Sähköisten sovellusten ja videoneuvottelujen viikoittainen käyttö ... 23
5.2.5 Työntekijöiden ja työyhteisöjen valmiudet sekä suhtautuminen etäsovellusten ja videoneuvottelujen käyttöön ... 25
5.3 Sähköisten sovellusten ja videoteknologian koulutustarve perusterveydenhuollossa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella ... 29
5.4 Perusterveydenhuollon työntekijöiden näkemyksiä sähköisten sovellusten ja videoneuvotteluiden hyödyistä... 32
6 POHDINTA ... 39
6.1 Tutkimustulosten tarkastelua ... 39
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 46
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 49
LÄHTEET ... 51
LIITTEET
LIITE 1. Tiedonhaku tietokannoista ja VUO-kaavio.
LIITE 2. Artikkeleiden yhteenveto.
LIITE 3. Summamuuttujien rakenne ja sisäinen johdonmukaisuus.
LIITE 4. Muuttujaluettelo.
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Kosonen, Riina-Malla Perusterveydenhuollon työntekijöiden näkemyksiä sähköisten etäsovellusten ja videoteknologian käyt- töönotosta Pohjois-Savossa
Pro gradu -tutkielma, 56 sivua, 4 liitettä (13 sivua) Ohjaajat: Marjorita Sormunen TtT, yliopistotutkija
Hannele Turunen TtT, professori Helmikuu 2018
Tämä pro gradu -tutkielma on osa eCAP-hanketta (eHealth Services for Child and Adoles- cent Psychiatry), jonka tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden laatua ja saatavuutta harvaan asutetuilla alueilla. Hankkeen tarkoituksena on tuoda vi- deoneuvottelut ja sähköisiä etäsovelluksia osaksi mielenterveyden häiriöistä kärsivien las- ten parissa työskentelevien ammattilaisten työtä.
Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata sähköisten etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönottoon liittyviä tekijöitä terveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tie- toa lasten mielenterveystyön parissa työskentelevien perusterveydenhuollon työntekijöiden asenteista, valmiuksista ja koulutustarpeista sähköisten etäsovellusten käyttöönotossa Poh- jois-Savon sairaanhoitopiirin alueella.
Tutkielma toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin e-kyselylomak- keella Pohjois-Savon perusterveydenhuollon työntekijöiltä (N=139). Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla käyttäen kuvailevia tunnuslukuja, khiin-neliötestiä sekä varianssi- analyysia. Lisäksi kyselylomakkeen avoimia vastauksia käsiteltiin täydentävänä tietona ryh- mittelemällä näitä teemoittain sisällönanalyysiä käyttäen.
Teknologiaa käyttöönotettaessa edistäviksi tekijöiksi muodostui riittävä koulutus, tarvittavan välineistön ja teknisen tuen saaminen, sekä myönteinen asenne uutta innovaatiota kohtaan.
Asenteet Pohjois-Savon perusterveydenhuollon työntekijöillä olivat pääsääntöisesti myön- teisiä sähköisiä etäsovelluksia ja videoteknologiaa kohtaan. Iäkkäämmät työntekijät kokivat saavansa kollegoiltaan enemmän tukea sähköisten sovellusten käyttöönottoon kuin nuoret työntekijät, jotka näkivät sähköisissä etäsovelluksissa enemmän hyötyjä, joskaan iällä ja asenteilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Työntekijät olivat halukkaita kouluttau- tumaan uusien sähköisten sovellusten käyttöön ja lisäämään osaamistaan lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöistä. Estävinä tekijöinä sähköisten sovellusten käyttöönotolle olivat re- surssipula, käynnissä olevat organisaatiomuutokset ja puutteellinen välineistö videoneuvot- telujen toteutukselle. Sähköisten etäsovellusten käyttöönoton onnistuminen vaatii sairaan- hoitopiiriltä koulutuksellista ja välineellistä investointia sekä hyvää tiedotusta. Jatkossa olisi tärkeää tutkia käyttöönottoprosessin onnistumista.
Avainsanat: eHealth, sähköiset etäsovellukset, videoteknologia, lasten mielenterveyspalve- lut, käyttöönottoprosessi, implementointi
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Kosonen, Riina-Malla The views of the basic health care professionals on the implementation of electronic applications and video technology in North-Savonia.
The level of the thesis: Master’s thesis, 56 pages, 4 appendices (13 pages) Supervisors: University Researcher, PhD, Marjorita Sormunen,
Professor, PhD, Hannele Turunen
February 2018
This master thesis was part of the eCAP-project (eHealth Services for Child and Adoles- cent Psychiatry), which aims to improve mental health care services and accessibility for children and adolescents in remote areas. The purpose of the eCAP project is to develop video technology and electronic applications for professionals working with children with mental problems.
The purpose of this master’s thesis was to describe the factors that affect to the implemen- tation of the electronic applications and video technology in health care. The aim of this study was to produce information about attitudes, readiness and need for education among basic health care professionals, who work with children having mental health problems at Northern Savonia healthcare district.
The material of this quantitative study was collected using an e-questionnaire(survey) which was sent to basic health care professionals in Northern Savonia healthcare district (N=139).
The answers were analyzed with an SPSS-program, using descriptive statistics, Chi- squared tests and one way analysis of variance. The Survey was completed with open ques- tions, which were processed by using content analysis.
The promotive factors in the implementation process were education, availability of technol- ogies, technical support and positive attitude towards new innovations. The attitudes of the Northern Savonia basic healthcare professionals were basically positive and supportive to- wards the new electronic applications and video technology. The older professionals felt that they received more support for using the applications than the younger professionals, who saw the potential of applications, even though there were not statistical signification between age and attitude. The professionals were interested in educating themselves to use electric applications and upgrade their knowledge of children’s- and youngsters’ mental health prob- lems. The barriers for the implementation of the electrics applications at Northern Savonia were changes in the organizations and lack of needed technology and resources. The suc- cessful implementation of this new electric applications need educational and technical in- vestments and good guidance from the health care district of Northern Savonia. For further research challenges, it would be important to investigate how implementation process was succeeded.
Key words: eHealth, electronic applications, video technology, child mental health services, implementation process, implementation
1 JOHDANTO
Mielenterveystyössä, niin kuin hoitoalalla yleisesti, tarvitaan yhä enemmän teknologian apuvälineitä hoitotyössä. Teknologian lisääntyvä tarve johtuu kasvavasta työvoimapu- lasta sekä Suomen maantieteellisistä rajoitteista, palvelut eivät välttämättä ole saata- villa omassa kunnassa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.) Suomi on sitoutunut WHO:n (Wordl Health Organization) kansainväliseen mielenterveyden edistämisohjel- maan ja on ollut edelläkävijämaa sitoutumalla myös ensimmäisenä WHO:n eHealth (sähköinen terveys)-strategiaan jo vuodesta 1995 alkaen (THL 2016a, WHO 2016).
WHO:n mielenterveyden edistämisohjelma pyrkii etsimään keinoja yksilöiden mielen- terveyden edistämiseksi niin palvelujen tarjoamisessa kuin hoitolinjausten saralta jo- kaisessa elämänvaiheessa. WHO on huomioinut ohjelmassaan perifeeristen alueiden ongelman asiantuntijapalveluiden saannissa ja ohjelma suositteleekin kehittämään keinoja asiantuntijaverkostojen luomiseen. (WHO 2013.) Asiantuntijaverkostoja voi- daan kehittää esimerkiksi videoteknologian avulla, jossa asiakas ja hoitohenkilökunta tai henkilökunta keskenään ovat etäyhteydellä toisiinsa reaaliaikaisesti videokuvan vä- lityksellä (Hilty ym. 2013).
Viimeisessä kahdessakymmenessä vuodessa eHealth-palveluita on kehitetty yhä enemmän osaksi arkipäiväistä terveyspalvelujärjestelmää ja hoitotyötä (Hyppönen ym.
2015). Terveysteknologiaa kehittäessä on huomioitava ja hyödynnettävä asiakkaiden aktiivisempi rooli ja palvelujen vuorovaikutuksellisuus sekä tiedon avoimuuden luomat mahdollisuudet (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014). Jo käytössä olevista innovaati- oista hyviä tuloksia on saatu muun muassa Oma-Kanta sovelluksen (Hyppönen ym.
2015) sekä terveyskylä.fi:n verkkosivustolla toimivasta Painonhallintatalon tuottamasta asiakastyöstä (HUS 2017). Innovaatiotyötä varten on kehitetty muun muassa kaikille avoin innovaatioyhteisö Innokylä, jonka tavoite on tukea hyvinvointi- ja terveysalan kestävää uudistusta (Innokylä 2016). Terveysteknologisia innovaatioita valvotaan Suo- messa Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) toimesta. Valvira tar- kistaa toimissaan, että teknologiat ja tietojärjestelmät noudattavat Suomen lainsäädän- töä ja ovat turvallisia käyttää. (Valvira 2017.) Teknologia koetaan usein hyödylliseksi osaksi hoitoa ja sen käyttö nopeuttaa hoitoon pääsyä (Boydell ym. 2014). Teknologian käyttö ei nosta hoitokuluja vaan pikemminkin vähentää niitä matkustustarpeen vähen-
tyessä ja sen käyttö esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä on todettu olevan yhtä te- hokasta kuin kasvokkain tapahtuvan kontaktitapaamisien (Hilty ym. 2013, Boydell ym 2014).
Psykiatrisia häiriöitä, joissa on kliinisesti merkitseviä psyykkisiä oireita ja joihin liittyy haittaa ja kärsimystä kutsutaan yleisesti mielenterveyshäiriöksi (THL 2016). Mielenter- veyshäiriöille on oma ICD-10 tautiluokituksensa diagnoosin tekemisen helpottamiseksi (THL 2012). Lasten psykiatriassa hoidon päätavoitteita ovat psykiatristen oireiden vä- heneminen, toimintakyvyn lisääminen sekä kehityksen tukeminen (Santalahti ym.
2009). Lasten mielenterveyden edistäminen ja häiriöiden tunnistaminen perustervey- denhuollossa on keskeinen haaste. Varhainen puuttuminen sekä hoitoon pääsy on tut- kitusti tehokkain ja edullisin tapa tukea lasten mielenterveyttä. Lasten mielenterveys- häiriöiden tunnistamisessa merkittävässä osassa ovat itse perheet, neuvolat ja koulu- terveydenhuolto. (Mäki ym. 2011.)
Mielenterveyshäiriöt ovat Suomessa kansanterveydellinen ongelma ja yksi keskeinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen (Suvisaari 2013). Usein aikuisena vakavaan mielenterveyshäiriöön sairastunut henkilö on oirehtinut psyykkisesti jo lapsena. Lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden lisääntymisestä on ristiriitaista tietoa. Huomat- tavissa on kuitenkin nuorten tyttöjen masentuneisuuden lisääntyminen. (Santalahti &
Sourander 2008.) Tähän voisi viitata myös depressiolääkkeiden käytön lisääntyminen 0-12 vuotiailla (sotkanet.fi 2016).
Tämä pro gradu -tutkielma toteutettiin osana eCAP (eHealth Services for Child and Adolescent Psychiatry) hanketta, jonka tavoitteena on kehittää lasten mielenterveys- palveluita Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella sähköisten sovellusten ja video- teknologian avulla. Hankkeen tarkoituksena on kehittää muun muassa mielenterveys- ongelmien diagnosointia, konsultaatiomahdollisuuksia, hoitoa ja ammattilaisten yhteis- työmahdollisuuksia videoteknologian ja muiden sähköisten etäsovellusten avulla.
Hankkeessa kehitetään edellä mainittuja ongelmakohtia ja näin parantamaan lasten mielenterveyspalveluita. (eCAP 2016.) Suomen terveyspolitiikka SOTE-uudistuksi- neen luo myös tarpeen kehittää terveydenhuoltopalvelujen integraatiota ja moniamma- tillista yhteistyötä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016).
Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata sähköisten etäsovellusten ja videoteknolo- gian käyttöönottoon liittyviä tekijöitä terveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on
tuottaa tietoa lasten mielenterveystyön parissa työskentelevien perusterveydenhuollon työntekijöiden asenteista, valmiuksista ja koulutustarpeista sähköisten etäsovellusten käyttöönotosta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella.
2 TEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖNOTTOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ
2.1 Kirjallisuushaun toteutus
Kirjallisuuden haku teknologian käyttöönotosta terveydenhuoltoalalle toteutettiin huhti- toukokuussa 2016 ja se päivitettiin elokuussa 2017. Haku suoritettiin käyttäen Cinahl, Pubmed ja Medic tietokantoja. Lisäksi hakuun valikoitui eCAP-hanketyöntekijöiden osoittamia artikkeleita sekä manuaalisen haun tuloksena löydettyjä artikkeleita. Valin- takriteereinä olivat: artikkelit ovat julkaistu vuosina 2010-2016, artikkelien julkaisukie- len on suomi, englanti, ruotsi, saksa tai norja ja artikkelit ovat vertaisarvioituja julkai- suja. Lisäksi artikkelien tuli olla saatavilla kokonaan ilmaisiksi ja elektronisesti. Kirjalli- suuskatsaukseen hylättiin artikkelit, jotka käsittelivät teknologiaa terveydenhuoltoalan koulutuksessa, hoidon vaikuttavuutta tai taloudellisuutta. Valitut artikkelit käsittelivät käyttökokemuksia ja teknologian käyttöönottoprosessia. Kirjallisuushaku uusittiin elo- kuussa 2017, jolloin valintakriteerit olivat muutoin samat kuin edellä, mutta julkaisuaika oli rajattu vuosiin 2016-2017.
Cinahl haussa hakusanoina käytettiin Videoconferenc* OR videotechnology OR tele- health OR ehealth AND implement*, jolloin hakutulos oli 218 artikkelia keväällä 2016.
Näistä lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 13 artikkelia. PubMedin sekä Medicin hakulausekkeena käytettiin Videoconferenc* OR video technology OR tele- health AND implement*. Keväällä 2016 PubMedin hakutuloksena oli 525 artikkelia, joista kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhdeksän. Medicissä keväällä 2016 hakutulok- sia oli yksi, jota ei valittu kirjallisuuskatsaukseen. eCAP-hanketyöntekijöiden osoitta- mia artikkeleita valikoitui yksi ja manuaalisella haulla kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi artikkelia. Hakusanojen valinnasta käytiin keskustelua Itä-Suomen yliopiston in- formaatikon kanssa.
Uusintahaussa käytettiin samoja hakusanoja, mutta hakutulosta laajennettiin katta- maan julkaisut elokuuhun 2017 asti. Uusintahaulla Cinahlin hakutulos oli 72 artikkelia, joista kirjallisuuskatsaukseen valikoitu kolme, Pubmedillä hakutulos oli 52 artikkelia, joista kirjallisuuskatsaukseen valittiin yksi artikkeli. Medicin hakutulos oli 10 artikkelia, joista yksikään ei valikoitunut kirjallisuuskatsaukseen.
Lopulliset valikoidut artikkelit ovat julkaistu vuosina 2003-2017, asiantuntijan osoit- tama-artikkeli on julkaistu vuonna 2007 ja yksi manuaalisella haulla valittu artikkeli
vuonna 2003, loput artikkelit on julkaistu 2010-2017. Tutkimuksista neljä on kirjallisuus- katsauksia, kuusi monimenetelmätutkimuksia, 15 laadullisia tutkimuksia ja kahdeksan määrällistä tutkimusta. Tutkimukset oli toteutettu eri maissa. Tiedonhaku ja vuo-kaavio artikkelien valinnasta (Liite 1) sekä artikkelien yhteenveto (Liite 2) on esitetty liitteissä.
2.2 Koulutuksen, teknisen tuen ja tarvittavien välineiden vaikutus teknologian käyt- töönottoon
Uuden työmallin käyttöönotto vaatii yleensä koulutuksellisia interventioita. Koulutus on mainittu yhtenä tärkeänä tekijänä käyttöönottoprosessissa. (Sarajärvi ym. 2011, Perry 2012, Cegarra-Navarro & Carrion 2013, De Weger ym. 2013, Ahmed ym. 2017, Kollt- veit ym. 2017.) Teknisen osaamisen lisäksi koulutuksen tulisi sisältää asenne- ja pro- sessikoulutusta, jossa koulutettaville selviää prosessin kulku, tarkoitus ja tavoitteet (Sarajärvi ym. 2011). Koulutus on suunniteltava yksilöllisten tarpeiden mukaan (De Weger ym. 2013, Ahmed ym. 2017, Kolltveit ym 2017). Wallis (2012) tähdentää kou- lutuksen suunnittelussa henkilöstön mukaan ottamista, jotta koulutus saadaan koh- dennettua oikein.
Koulutukseen on varattava tarpeeksi aikaa ja resursseja, sillä uuden teknologian omaksuminen jokapäiväiseksi työkaluksi hoitotyössä on aikaa vievä prosessi (Gabriel ym. 2014, Taylor ym. 2014). Koulutuksessa on huomioitava työntekijöiden aikaisempi kokemus teknologian käytöstä ja työntekijöitä on tarvittaessa tuettava ja koulutettava lisää yksilöllisesti myös varsinaisen koulutustilaisuuden jälkeen (De Weger ym. 2013).
Saurman ym. (2011) sekä Kolltveit ym. (2017) toteavat tutkimuksissaan, että koulu- tusta on syytä jatkaa vielä teknologiseen sovellukseen tutustumisen jälkeen käyttäjien tarpeen mukaan. Koulutukseen olisi hyvä osallistua koko henkilöstön ja myös työyksi- kön esimiesten on osattava käyttää tarvittua teknologiaa (Wendal ym. 2011, Wallis 2012, Kolltveit ym. 2017).
Teknologiaa on opeteltava käyttämään käytännössä, eikä vain teoriassa (De Weger ym. 2013). De Weger ym. (2013) huomasivat tutkimuksessaan hyviä koulutuksellisia tuloksia teknologian käyttöönotosta, kun koulutusmuotona olivat roolipelit, joissa simu-
loitiin tulevan teknologian käyttöä. Koulutuksessa olisi syytä perehtyä lisäksi mahdolli- siin ongelmatilanteisiin, eikä vain laitteen tai sovelluksen optimaaliseen käyttöön (Ah- med ym. 2017).
Uutta teknologiaa käyttöönotettaessa käytännön harjoittelu ja asiantunteva tekninen tuki ovat tärkeitä (De Weger ym. 2013, Brwster ym. 2014, Ahmed ym. 2017). Mikäli työntekijät kokevat saavansa hyödyllistä koulutusta teknologian käytöstä, nousee hei- dän halukkuutensa käyttää kyseistä teknologiaa myös työssään (Levy & Strachan 2013, Van Houwelingens ym. 2015). Onnistumisen kokemukset teknologian käytöstä koulutusvaiheessa lisäsivät sen käyttöönottoa päivittäiseen työhön (Taylor ym. 2014).
Terveydenhuoltoalan ammattilaisten koulutukseen on hyvä jo opiskeluvaiheessa sisäl- lyttää teknologiakoulutusta (Wendal ym 2011).
Uuteen teknologiaan perehdyttäessä teknisen tuen on oltava läsnä ja helposti saata- villa (Cegarra-Navarro & Carrion 2011, Wendal ym. 2011, Levy & Strachan 2013, Brwster ym. 2014, Larsen ym. 2016, Kolltveit ym. 2017). Henkilökohtaisen opastuksen teknologian käyttöön on huomattu lisäävän teknologian käyttöä jokapäiväisessä työssä (Agbakoba ym. 2016, Kolltvei ym. 2017). Gabriel ym. (2014) nimesivätkin yh- deksi merkittäväksi tekijäksi teknologian käyttöönoton epäonnistumisessa teknisen tuen puuttumisen. Teknistä tukea tulisi olla saatavilla myös uuden teknologian käyt- töönoton alkuvaiheissa, eikä vain koulutustilaisuuksissa. Tuki voi olla myös esimerkiksi tukea kollegalta tai esimieheltä, joka on perehtynyt uuden teknologian käyttöön (De Weger ym. 2013, Levy & Strachan 2013, Van Houwelingenes ym. 2015). Siksi on tär- keää, että esimiehet ja koko henkilöstö osaavat käyttää uutta käyttöönotettavaa tek- nistä sovellusta (Wallis ym. 2012). Koulutuksen jälkeen innovaation käyttöönotolle tu- lisi osoittaa riittävät resurssit suhteessa aikatauluun ja toimintoihin (Sarajärvi ym. 2011, Taylor ym. 2014).
Onnistunut videoteknologian käyttöönotto tarvitsee koulutuksen lisäksi minimivälineis- töä, joita ovat riittävän nopea internetyhteys, mikrofoni, kaiuttimet, web-kamera (audio- visuaaliset laitteet, eli av-laitteet) ja tietokone. Lisäksi videoneuvottelussa teknologiaa hyödyntämällä voidaan neuvottelusessiossa tarvittaessa jakaa internetin välityksellä asiakirjoja ja muita dokumentteja. (De Weger ym. 2013, Stingley & Schultz 2014, Lar- sen ym. 2016, Ahmed ym. 2017.) Suomessa tekniset valmiudet, riittävän nopea inter-
netyhteys ja tarvittava teknologia ovat saatavilla maantieteellisesti kaikkialla videotek- nologian sisällyttämiseksi osaksi hoitotyötä (Roberts ym. 2010). Teknologian kehitty- minen vaatii myös välineistön päivittämistä aika ajoin, johon on hyvä resursoida aikaa ja rahaa ajoissa, jotta teknologian käyttäminen osana työtä säilyisi käyttöönoton julkai- sun jälkeenkin (Wendal ym. 2011). Käyttöönoton onnistumiseen vaikuttavat tarvitta- vien laitteiden helppo saatavuus (Wallis 2012, Larsen ym. 2016, Ahmed ym. 2017) sekä laitteiden riittävä määrä (Wendal ym. 2011). Lisäksi laitteiden tulee olla käyttä- jäystävällisiä (Kolltveit ym. 2017). Uusi teknologia hyväksytään paremmin osaksi joka- päiväistä työtä, mikäli se koetaan helppokäyttöiseksi ja ohjelmaa voi käyttää omalla kielellään (Medhanyie ym. 2015, Ahmed ym. 2017).
2.3 Asenteiden vaikutus teknologian käyttöönottoon
Koko henkilökunnan sitouttaminen käyttöönottoprosessissa on tärkeää, jotta uusi työ- malli saadaan juurrutettua aidosti osaksi jokapäiväistä työtä (Sarajärvi ym. 2011, Cegarra-Navarro & Carrion 2013, De Weger ym. 2013). Osallistamisessa on tunnet- tava yrityksen tai organisaation kulttuuri, sekä miten aiemmat muutokset on läpiviety.
Alussa on tunnistettava henkilöstön muutosvalmius ja työyhteisössä vallitseva ilmapiiri muutosta kohtaan. Lisäksi tulisi huomioida mielipidejohtajien vaikutus, roolimallit sekä ryhmätuki. (Perry 2012, Montero-Marin ym. 2013.) Esimiesten myönteinen asenne uutta teknologiaa kohtaan edistää teknologian käyttöönottoa työyksiköissä (Cegarra- Navarro & Carrion 2011, Wallis 2012, Brwster ym. 2014, Varsi ym. 2015, Agbakoba ym 2016). Käyttöönottoa voi heikentää organisaation jatkuvat muutokset ja henkilöstön suuri vaihtuvuus (Medhanyie ym. 2015, Varsi ym. 2015).
Asenteet uutta teknologiaa kohtaan vaihtelevat sairaanhoitajien keskuudessa hylki- västä hyväksyvään (Taylor ym. 2014). Teknologiaa käyttöönotettaessa haasteeksi on havaittu muutosvastarinta, jota esiintyy työtapojen muuttuessa (Sharama & Clarke 2014, Gabriel ym. 2014, Varsi ym. 2015). Tutkimuksissa on huomattu työntekijöiden asenteiden muuttuvan myönteisemmäksi teknologiaa kohtaan, kun he ymmärtävät teknologian tuomat hyödyt omassa työssään (Levy & Strachan 2013, Van Houwelin- gens ym. 2015, Agbakoba ym. 2016). Lisäksi teknologian toimintavarmuuden, kustan-
nustehokkuuden ja työn helpottumisen on todettu lisäävän myönteisiä asenteita tek- nologiaa kohtaan (Johansson ym. 2014, Liddy ym. 2015, Van Houwelingens ym.
2015). Teknologiaan suhtauduttiin kielteisesti, mikäli sen koettiin aihetuttavan lisää työtä (Johansson ym. 2014). Levy ja Strachan (2013) huomasivat tutkimuksessaan hoitajien kielteisiä asenteita teknologiaa kohtaan, mikäli hoitajat kokivat syyksi tekno- logian käytölle vain kustannusten tehostamisen. Myös De Weger ym. (2013) tutkimus- tulos oli vastaava, lisäksi sairaanhoitajien asennetta teknologiaa kohtaan heikensi yl- häältä tuleva pakko teknologian käytölle. Hyvät tulokset ja kokemukset teknologian käytöstä taas vaikutti sairaanhoitajien asenteisiin myönteisesti teknologiaa kohtaan (Liddy ym. 2015).
Chedid ym. (2013) huomasivat tutkimuksessaan teknologian käytön halukkuuteen vai- kuttavan iän, tietämyksen ja oman osaamisen tunteen teknologiasta, henkilökohtaiset mieltymykset, työpaikan tuen sekä tekniset mahdollisuudet. Iän vaikutuksen huomasi- vat myös Van Houwelingens ym. (2015) tutkimuksessaan, tosin päinvastaisena tulok- sena kuin Chedid ym. (2013). Van Houwelingensin ym. (2015) tutkimuksessa teknolo- giaa käyttivät mieluummin vanhemmat sairaanhoitajat ja Chedid ym. (2013) puoles- taan nuoremmat. Medhanyie ym. (2015) mukaan teknologian käyttö vapaa-aikana li- säsi positiivista asenteita teknologian käyttöön myös työvälineenä. Van Houwelin- genes ym. (2015) huomasivat tutkimuksessaan saman ilmiön.
Myönteinen asenne uutta innovaatiota kohtaan sitouttaa työntekijöitä käyttämään tek- nologiaa jokapäiväisessä hoitotyössä (MacNeill ym 2014, Liddy ym. 2015, Agbakoba ym. 2016). Levy ja Strachan (2013) esittivät tutkimuksessaan teknologian käyttöön- otolle tärkeimmiksi tekijöiksi työyhteisön myönteisen ilmapiirin ja henkilökunnan val- miudet teknologian käyttöön. Saman suuntaisen huomion tekivät myös Brwster ym.
(2014) sekä Cegarra-Navarron ja Carrionin (2011) tutkimuksissaan, joissa henkilöstön asenteiden kerrotaan olevan avainasemassa uuden teknologian käyttöönoton onnis- tumisessa. Tietoisuus työntekijöiden asenteista voi helpottaa uuden teknologian käyt- töönottoa osaksi työyhteisöjen toimintamalleja (Montero-Marin ym. 2013).
Käyttöönoton onnistumiseen vaikuttaa myös hyvin organisoitu käyttöönottoprosessi (Larsen ym. 2016, Ahmed ym. 2017, Kolltveit ym. 2017). Onnistuneessa käyttöönotto- prosessissa työ on jaettu selkeästi, roolien jako ja työtehtävät ovat tiedossa kaikilla käyttäjillä sekä viestintä eri käyttäjien välillä on sujuvaa (Varsi ym. 2015, Larsen ym.
2016. Ahmed ym. 2017, Kolltveit ym. 2017). Teknologisten innovaatioiden käyttöönot- toa hankaloittavat resurssien puute, organisaation tuen puute sekä mahdolliset tekni- set ongelmat (Odeh ym. 2014).
2.4 Teknologian tuomia vaikutuksia hoitotyöhön
Videoteknologian avulla toteutuneen konsultaation tai hoidon on osoitettu olevan yhtä tehokasta kuin kasvokkain tapahtuvan hoidon tai konsultaation (Buckley & Weisser 2012, De Weger ym. 2013, Hilty ym. 2013). Nilsen (2011) totesi videoteknologian kon- sultaatiokäytössä kaventavan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä kuilua. Lisäksi sen on todettu lisäävän potilaiden hoidon jatkuvuutta, ammattilaisten yhteistyötä sekä vähentävän turhia potilassiirtoja ja -käyntejä erikoissairaanhoidossa (Nilsen 2011, Sauraman ym. 2011 Buckley & Weisser 2012). Trondsen ym. (2014) huomasivat videoteknologian myös tuovan turvaa hoitajille. Lisäksi videoteknologian avulla saatiin asiantuntijapalveluita harvaan asutuille seuduille, jossa palvelua ei muu- ten ollut tarjolla (Fortney ym. 2003). Teknologian olemassaolo koettiin hyödylliseksi, vaikkei sitä välttämättä käytetty, tämä lisäsi hoitajien kokemaa varmuutta vastuusta ja päätöksenteosta hoidossa (Trondsen ym. 2014).
Tutkimuksissa tuli esille sairaanhoitajien työtyytyväisyyden lisääntyneen matkustus- ajan vähentyessä teknologian käyttöönoton myötä (Buckley & Weisser 2012, Singh ym. 2014, Liddy ym. 2015). Matkustusajan vähenemisen lisäksi sairaanhoitajat kokivat asiakkaiden peruuttamattomien poissaolojen vähenevän (Buckley & Weisser 2012).
Lisäksi yhteistyö eri ammattiryhmien välillä ja potilaiden hoidon jatkuvuus lisääntyivät (Nilsen 2011, Larsen ym. 2016). Sairaanhoitajat kokivat teknologian käytön olevan no- peaa (Singh ym. 2014, Liddy ym. 2015). Nopeat vastaukset konsultaatio tilanteissa ohjasivat sairaanhoitajia työssään eteenpäin (Liddy ym. 2015).
Sairaanhoitajat olivat tutkimuksessa halukkaita käyttämään teknologiaa mieluummin konsultoinnissa ja koulutuksessa kuin potilaskontakteissa (Singh ym. 2014). Videotek- nologiaa käytettiin eniten ammattilaisten välillä tapahtuvaan informaation vaihtoon, hoidon organisoitiin, konsultaatioihin (Nilsen 2011) ja verkostoitumiseen (Chedid ym.
2013). Hoitajat myös uskoivat teknologiasta olevan enemmän hyötyä koulutuksessa ja verkostoitumisessa, kun potilastyössä (Levy & Strachan 2013).
Hilty ym. (2013) tutkimuksessa sähköisten terveyspalveluiden (eHealth) käytön koettiin soveltuvan eri asiakasryhmille hyvin ja joillakin ryhmillä sovellusten avulla saatiin jopa parempia hoitotuloksia kuin ilman eHealth-sovelluksia tapahtuvassa hoidossa. Ro- berts ym. (2010) kehittäisi eHealth-sovelluksia vanhusten ja kroonisesti sairaiden po- tilaiden hoidossa. Singh ym. (2014) tutkimuksessa hoitajat olivat halukkaimpia käyttä- mään teknologiaa 18-65 vuotiaiden asiakkaiden kanssa työskenneltäessä. Huolena teknologian käytössä nähtiin salassapitovelvollisuusongelmat (Wallis 2012, De Weger ym. 2013, Levy ja Strachan 2013, Gabriel ym. 2014, Singh ym. 2014). Larsen ym.
(2016) ja De Weger ym. (2013) huomauttivatkin tutkimuksessaan, että tietosuoja-ase- tukset ja lait on huomioitava jo teknologisten sovellusten käyttöönottoa suunnitelta- essa.
Tutkimuksissa on osoitettu uuden innovaation käyttöönoton onnistuvan paremmin, mi- käli se on taloudellinen ja hyödyllinen hoidon tuloksellisuudessa (May ym. 2007, Saur- man ym. 2011, De Weger ym. 2013, Taylor ym. 2014, Van Houwelingens ym. 2015).
Levy ja Strachan (2013) sekä Van Howelingenes ym. (2015) totesivat tutkimuksissaan teknologian käytön lisääntyvän henkilökunnalla, jotka koki teknologian hyödylliseksi, helppokäyttöiseksi sekä kustannustehokkaaksi. Käyttäjäystävällisyyden käyttöönoton onnistumiseksi mainitsi Kolltveit ym. (2017) sekä Ahmed ym. (2017). Onnistunut tek- nologian käyttöönotto lisää teknologian käyttöä jokapäiväisessä hoitotyössä huomat- tavasti (Saurman ym. 2011). Teknologian käytön arkipäiväistymiseen on kuitenkin va- rattava aikaa reilusti ja implementoinnissa on huomioitava teknologian tuomat muutok- set työskentelyn rutiineihin (Sharama & Clarke 2014). Teknologian käytön lisääntymi- sen on todettu lisäävän henkilökunnan yhteistyötä, potilaiden oikeaa hoitoon ohjautu- vuutta sekä helpottavan kliinistä päätöksentekoa (Nilsen 2011, Saurman ym. 2011, Buckley & Weisser 2012, Jacob ym. 2012, Chedid ym. 2013).
2.5 Yhteenveto tutkimusten lähtökohdista
Kirjallisuushaun tarkoituksena oli etsiä tekijöitä, jotka vaikuttavat uuden teknologian käyttöönottoon osaksi terveydenhuollon palveluja. Tutkimuksia tarkasteltaessa sisäl- lönanalyysin keinoin edistäviksi tekijöiksi nimettiin 1) myönteinen asenne uutta tekno- logiaa kohtaan, 2) koulutus uuteen teknologiaan 3) tarvittavien välineiden saatavuus
ja 4) tuen saaminen teknologian käyttöönottoon. Kielteisenä tekijänä teknologian käyt- töönoton onnistumisessa muodostui 1) resurssipula ja 2) jatkuvat muutokset työympä- ristössä. (Kuvio 1).
Tutkimuksissa todettiin, että teknologian avulla tapahtuva hoito oli tuloksellista, teho- kasta ja voi vähentää hoitotyön kustannuksia sekä matkustusaikoja (Nilsen 2011, Buckley & Weisser 2012, Hilty ym. 2013, Weger ym. 2013, Trondsen ym. 2014). Työtä helpottavaan teknologiaan suhtauduttiin myönteisesti (Levy & Strachan 2013, Van Ho- welingenes ym. 2015). Onnistuneessa teknologian käyttöönotossa teknologian käyttö lisääntyi huomattavasti ja arkipäiväistyi osaksi työtä muutamassa vuodessa (Saurman ym. 2011). Hoitajien asenteet ja mielenkiinto vaihtelivat eri tutkimuksissa, eikä selkeää eroa esimerkiksi iällä suhteessa asenteisiin ilmennyt. Sen sijaan tutkimuksissa huo- mattiin, että mikäli työntekijät käyttivät teknologiaa vapaa-aikanansa ja suhtautuvat teknologiaan positiivisesti viihdekäytössä voi heidän suhtautumisensa teknologian käyttöön työssäkin olla positiivinen (Chedid ym. 2013, Van Houwelingenes ym. 2015).
Käyttöönottoa edistäviä tekijöitä
Käyttöönottoa estäviä
tekijöitä Resurssien puute
Riittävä tuki teknologian käyttöön
Tarvittavien välineiden saatavuus Riittävä koulutus
Myönteinen asenne teknologiaa kohtaan
Jatkuvat muutokset työssä tai organisaatiossa
Kuvio 1. Teknologian käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä -Nähdään teknologian tuoma hyöty
mahdollisuutena -Oma mielenkiinto
-Koetaan työtä helpottavana tekijänä
-Ei aikaa perehtymiselle -Ei rahaa uusille välineille -Työntekijöiden vaihtuvuus
-Työtapojen vaihtuvuus -Organisaation muutokset -Työntekijän tarpeet huomioivaa -Monipuolista koulutusta
-Myös ongelmiin perehtymistä
-Riittävän nopea internet yhteys -Riittävä määrä esim. tietokoneita, mikrofoneja ja web-kameroita -Tarvittavat välineet on helposti saa- tavissa
-Tarvittava tekninen tuki saatavilla -Kollegoiden tuki -Esimiesten tuki
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sähköisten etäsovellusten ja videotekno- logian käyttöönottoon liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lasten mielenterveystyön parissa työskentelevien perusterveydenhuollon työntekijöiden asenteista, valmiuksista ja koulutustarpeista sähköisten etäsovellusten käyttöönotosta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää käyttöönottoprosessia ja koulutuksia suunniteltaessa.
Tutkimuskysymykset:
1) Mitkä tekijät edistävät etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönottoa lasten ja nuorten mielenterveystyötä tekevillä perusterveydenhuollon ammattilaisilla Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella?
2) Mitkä tekijät estävät etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönottoa lasten ja nuorten mielenterveystyötä tekevillä perusterveydenhuollon ammattilaisilla Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella?
3) Millaisia koulutustarpeita lasten ja nuorten mielenterveystyötä tekevillä perus- terveydenhuollon ammattilaisilla on videoteknologian ja etäsovellusten käyt- töönottoon liittyen?
4) Millaisia hyötyjä perusterveydenhuollon ammattilaiset arvioivat sähköisten etäsovellusten tuovan työhönsä?
4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT
4.1 Mittari
Tässä tutkimuksessa käytetty mittari laadittiin Itä-Suomen yliopiston eCAP-hankkeen tutkimusryhmässä. Sähköinen kyselylomake sisältää 41 kysymystä, jotka on jaettu omiin osioihinsa. Osiot ovat vastaajan taustatiedot (kuusi kysymystä), lasten psyykki- nen oireilu ja mielenterveyden tukeminen työssäni (kuusi kysymystä), lasten mielen- terveyspalvelut ja mielenterveyden edistäminen kunnassani (yksi kysymys), sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen/varhaiskasvatuksen välinen moniammatillinen yh- teistyö kunnassamme (kuusi kysymystä), lastenpsykiatrian konsultaatioiden ajanva- rausjärjestelmä ja sähköiset lomakkeet (neljä kysymystä), videoneuvottelu lasten mie- lenterveystyön tukena (kahdeksan kysymystä), sähköisten etäsovellusten käyttöönotto (viisi kysymystä) ja näkemyksiä sähköisten etäsovellusten käyttömahdollisuuksista (viisi kysymystä).
Mittarin kysymyksistä 34 oli monivalintakysymyksiä, joista13 oli mielipidekysymyksiä.
Lisäksi mittarissa oli seitsemän avointa kysymystä. Monivalintakysymyksistä seitse- määtoista ja mielipidekysymyksistä viittä pystyi täydentämään halutessaan avoimella vastauksella. Lomakkeen likert-asteikollisista mielipidekysymyksistä 10 oli kuusiportai- sia, yksi viisiportainen ja kaksi seitsemänportaista. Mielipidekysymyksissä kysyttiin useutta, paljoutta, esiintyvyyttä sekä sopivuutta. Kuusiportaisissa mielipidekysymyk- sissä vastausvaihtoehdot olivat: vähentynyt selvästi, vähentynyt jonkin verran, pysynyt ennallaan, lisääntynyt jonkin verran, lisääntynyt selvästi ja en osaa sanoa; aina, melko usein, silloin tällöin, melko harvoin, en koskaan ja ei koske työtäni/en ole tarvinnut ky- seistä tukea; täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, en samaa enkä eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, täysin eri mieltä ja en osaa sanoa; erittäin hyvin, melko hyvin, ei hyvin eikä huonosti, melko huonosti, erittäin huonosti ja en osaa sanoa. Viisiportai- sessa mielipidekysymyksessä vastausvaihtoehtona oli täysin samaa mieltä, jokseen- kin samaa mieltä, en samaa enkä eri mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä.
Seitsenportaisessa kysymyksessä vastausvaihtoehdot olivat erittäin hyvin, melko hy- vin, ei hyvin eikä huonosti, melko huonosti, erittäin huonosti, en osaa sanoa ja palvelua
ei ole kunnassani sekä päivittäin, vähintään kerran viikossa, vähintään kerran kuukau- dessa, harvemmin kuin kerran kuukaudessa, harvemmin kuin kuukausittain, ei kos- kaan ja en osaa sanoa vaihtoehto.
Ennen varsinaista mittarin käyttöä, mittari esitestattiin yhdessä kunnassa (N=12). Mit- tarin esitestauksen jälkeen joitakin kysymyksiä tarkennettiin ja vastausvaihtoehtoja otettiin pois tai lisättiin tarpeen mukaan. Esitestauksella pyritään vähentämään kysely- lomakkeen virheitä ja varmistamaan mitattavan asian todenmukaisuutta. Esitestaus lisää mittarin validiteettia. (Hirsjärvi ym. 2003.)
4.2 Aineisto ja aineiston keruu
Tutkimuksen aineisto koostuu e-kyselylomakkeen vastauksista. Aineisto kerätiin maa- lis - huhtikuussa 2017 Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kanssa työskenteleviltä terveys- ja sosiaalialan työntekijöiltä, jotka tulevat käyttämään videoteknologiaa ja sähköistä ajanvarausjärjes- telmää työssään. Kutsu elektroniseen kyselyyn lähetettiin työntekijöiden työsähköpos- teihin. Kyselyyn vastaaminen oli anonyymia, mutta järjestelmästä pystyttiin poimimaan henkilöt, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn ja heille lähetettiin muistutus kyselyyn osallistumisesta uudestaan kahden viikon kuluttua alkuperäisestä kutsusta.
4.3 Aineiston analyysi
Määrällisellä tutkimusmenetelmällä saadaan tutkittavasta aiheesta laajasti tietoa (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tässä pro gradu -tutkielmassa aineisto oli valmiiksi kerätty ja koodattu IBM SPSS - version 23 ohjelmaan eCAP-projektissa, josta tutkija sai aineiston käyttöönsä. Valmiiksi kerätty aineisto sopii tähän tutkimukseen, sillä tutkimusta lähdettiin tekemään osana eCAP-projektia ja kyselylomaketta tehdessä huomioitiin myös tämän tutkimuksen lähtökohdat. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin e- kyselylomakkeesta vain tämän tutkimuksen kannalta oleelliset kysymykset. Ensimmäi- nen aineiston analyysi tehtiin käyttäen kuvailevia tunnuslukuja, frekvenssejä, prosent- tiosuuksia ja keskiarvoja.
Kuusiportaisia muuttujia muokattiin neliportaisiksi niin, että ”täysin samaa mieltä” ja
”jokseenkin samaa mieltä” sekä ”jokseenkin eri mieltä” ja ”täysin eri mieltä” vastaukset yhdistettiin tulosten tulkintaa helpottamaan. Tulokset esitetään kirjallisesti sekä taulu- koin. Taustamuuttujista uudelleen luokiteltiin ikä (35 vuotta tai alle, 36-50 vuotta, 51 vuotta tai yli), työkokemus (10 vuotta tai alle, 11-20 vuotta 21 vuotta tai yli) ja työsken- telykunta (10 000 tai alle, 10 001 – 50 000 asukasta ja yli 50 000 asukasta). Avointen vastausten perusteella muodostettiin uusia ryhmiä työskentelyorganisaation ja am- matti/työtehtävä kohdalle. Ennen uudelleenluokittelua vastaajista neljäsosa (25 %) edusti ”jotakin muuta” ammattiryhmää. Jostakin muusta ammattiryhmästä saatiin avointen vastausten perusteella muodostettua ammattiryhmiä niin, että lopulta ”jokin muu ammatti/työtehtävä” jäi 3 % vastauksista.
Luokiteltuja taustamuuttujien ja väittämien välisiä suhteita tutkittiin khiin neliötestillä.
Tilastollisesti merkitseviksi yhteyksiksi valittiin ne tulokset, joissa Khiin neliötestin p- arvo on yhtä suuri tai pienempi kuin 0,05 (Kärkkäinen & Högmander 2008). Kysymys- patteristo, jossa tutkittiin vastaajien arvioita sähköisten etäsovellusten vaikutuksesta omaan työhönsä ja mielenterveystyön palvelujen laatuun, käsiteltiin faktorianalyysillä.
Faktorianalyysia tehtäessä rotaatioksi valittiin varimax-rotaatio, joka pyrkii kasvatta- maan muuttujakohtaista varianssia, jolloin suuret lataukset voimistuvat ja pienet heik- kenevät. Latausarvojen rajaksi asetettiin 0,3 jolloin pienet lataukset jäivät pois matrii- sista ja helpottivat tulkintaa. (Heikkilä 2014.) Faktoroinnissa kokeiltiin myös eri rotaati- oita ja faktorointia kahdelle faktorille, mutta nämä vaihtoehdot hylättiin tulkinnan vai- keuden vuoksi. Aineiston käsittelyssä käytettiin apuna yliopiston tilastoasiantuntijaa.
Faktorianalyysin Kaiserin testin (Kaiser-Meyer -Olkin Measure of Sampling Adequacy) tulos oli faktorianalyysille 0,88 ja Barlettin sväärisyystesti antoi arvon 0,000, jotka osoit- tavat korrelaatiomatriisin olevan sovelias analyysiin. Faktorianalyysissa muodostui neljä faktoria, jotka saivat ominaisarvoksi yli yksi. Nämä neljä faktoria selittävät 74 % muuttujien variansseista. Ensimmäinen faktori selittää yksin 58 % muuttujien arvon vaihtelusta, toinen 6 %, kolmas 5 % ja neljäs 5 %. Faktorit nimettiin niiden sisältöjen mukaan. (Liite 3). Jokaisen faktorin reliabiliteettia tarkasteltiin Cronbachin alfakertoi- mella. Ensimmäinen faktori sai arvoksi 0,9, toinen 0,91, kolmas 0,91 ja neljäs 0,81.
Reliabiliteetteja voidaan pitää hyvinä Cronbachin alfakertoimen ollessa yli 0,6, jolloin faktorit ovat luotettavia ja näitä voidaan käsitellä tuloksia tarkasteltaessa (Vehkalahti 2000).
Faktoreiden pohjalta muodostettiin keskiarvosummamuuttujia, jotka noudattivat nor- maalijakaumaa. Normaalijakautuneisuus testattiin Kolmogorov-Smirnovin testillä, jossa nolla hypoteesi (aineisto on normaalijakautunut) jäi voimaan. Taustamuuttujien yhteyksiä summamuuttujiin tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA). Taustamuuttujien ja summamuuttujien väliltä etsittiin yhteyksiä. Varianssi- analyysissä nollahypoteesina pidetään oletusta, että ryhmien keskiarvoilla ei ole eroa- vaisuutta, mikäli nollahypoteesi hylätään, esiintyy ryhmien keskiarvoilla tilastollisesti merkitsevää eroavaisuutta (Kärkkäinen & Högmander 2008).
Tutkimuksessa käytettiin määrällisten menetelmien lisäksi laadullisia tutkimusmenetel- miä (avoimet kysymykset) täydentämään tutkimustuloksia. Avoimia vastauksia käsitel- tiin sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysin avulla pyrittiin luomaan avoimia vastauksia kuvaavia kategorioita. Avoimet vastaukset ryhmiteltiin omiksi ryhmiksi samankaltai- suuden mukaan, jotka sitten nimettiin isommaksi kokonaisuudeksi. Kategorisoinnin li- säksi vastauksia myös kvantifioitiin, eli laskettiin frekvenssejä kuinka monta kertaa jo- kin asia on mainittu avoimissa vastauksissa. Tässä tutkimuksessa avoimilla vastauk- silla kyselyyn osallistuja pystyi halutessaan täydentämään muita kysymyksiä. Avoimet vastaukset olivat luonteeltaan lyhyitä ja ytimekkäitä, joten avoimia vastauksia käsitel- tiin sellaisinaan ilman pelkistämistä. Avoimiin vastauksiin vastattiin vaihtelevasti, osaa kysymyksistä täydensi vain yksi ja erästä kysymystä täydensi 60 vastaajaa avoimilla vastauksilla, tämän vuoksi kaikkia avoimia vastauksia ei käsitelty sisällönanalyysin kei- noin. Avoimet vastaukset koottiin Microsoft Excel- taulukkoon ja Microsoft Word- do- kumenttiin, jossa vastaukset kategorisoitiin omiin luokkiinsa ja tämän jälkeen tarvitta- essa kvantifioitiin. Jokaista vastausta käsiteltiin tunnistenumeron avulla.
5 TULOKSET
5.1 Perusterveydenhuollon ammattilaisten taustatiedot
Kysely lähetettiin yhteensä 1227 työntekijälle. Palautettuja lomakkeita oli 154, joista 140 vastasi myönteisesti kyselyyn osallistumisesta. Yksi palautettu lomake hylättiin puutteellisen täyttämisen vuoksi. Lopulliseen aineistoon jäi 139 lomaketta. Vastaus- prosentiksi muodostui 11,4 %.
Kyselyyn vastanneista perusterveydenhuollon ammattilaisista (N=139) 91 % oli naisia.
Vastanneiden keski-ikä oli 43,2 vuotta vaihteluvälin ollessa 24 – 63 vuotta. Työkoke- mus vastaajilla vaihteli 5 kuukauden – 40 vuoden välillä, sen ollessa keskimäärin 16 vuotta ja neljä kuukautta. Vastaajista vajaa kolmasosa (29 %) työskenteli 10 000 tai alle asukkaan kunnassa (jatkossa ”pieni kunta”) samoin kuin 10 001- 50 000 asukkaan kunnassa (28 %) (jatkossa ”keskikokoinen kunta”). Hieman alle puolet (43 %) vastaa- jista työskenteli 50 001 tai yli asukkaan kunnassa (jatkossa ”iso kunta”). Kunnat sijoit- tuvat Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelle, mutta vastaajien anonymiteetin säilyt- tämiseksi ei kuntia ole tarkemmin tässä tutkimuksessa esitelty.
Neljäsosa vastaajista (25 %) työskenteli kuntansa terveyskeskuksessa, 23 % koulu- terveydenhuollossa, 12 % lastenneuvolassa, 6 % perheneuvolassa ja 1 % äitiysneu- volassa. Lisäksi vastaajat kertoivat työskentelevässä lastensuojelussa 9 %, sosiaali- työssä 6 %, mielenterveyspalveluissa 4 %, vammaispalveluissa 4 %, perhetukikeskuk- sissa 2 %, SOTE-kuntayhtymän palveluksessa 1 % ja hammashoidossa 1 %. ”Jossain muussa organisaatiossa” työskenteli 6 % vastaajista. Lisäksi 12 (9 %) vastaajaa työs- kenteli esimerkiksi lasten- ja äitiysneuvolassa tai lastenneuvolassa ja kouluterveyden- huollossa. Tuloksissa heitä käsitellään siinä ryhmässä, jonka ovat ilmoittaneet ensim- mäisenä.
Vastaajista reilu viidesosa (21 %) oli ammatiltaan kouluterveydenhoitajia ja 12 % las- tenneuvolan terveydenhoitajia. Sosiaalityöntekijöitä vastaajista oli 13 %, ohjaajia 10 %, erikoislääkäreitä 9 % ja yleislääkäreitä 6 %. Perusterveydenhuollon ammattilaisista psykologeja, toiminta- ja fysioterapeutteja edusti kutakin 4 % vastaajista. Suuntervey- denhuollon ammattilaisia vastaajista oli 3 %. Sairaanhoitajina tai perhetyöntekijänä
toimi 2 % vastaajista. Lisäksi esimiestehtävissä työskenteli 3 % vastaajista. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Perusterveydenhuollon ammattilaisten taustatiedot. (N=139)
Taustamuuttuja n % keskiarvo
Sukupuoli (n=139) Nainen
Mies
126 13
91 9 Ikä (n=139)
35 tai alle 36-50 vuotta 51 tai yli
45 52 42
33 37 30
43,2 vuotta
Työkokemus (n=137) 10 tai alle vuotta 11-20 vuotta 21 tai yli vuotta
56 34 47
41 25 34
16,3 vuotta
Työskentelykunta (n=139) 10 000 tai alle asukasta 10 001 – 50 0000 asukasta 50 000 tai yli asukasta
40 39 60
29 28 43 Ammatti / Työtehtävä (n=139)
Kouluterveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä
Lastenneuvolan terveydenhoitaja Ohjaaja
Erikoislääkäri Yleislääkäri Psykologi Puheterapeutti Fysioterapeutti Toimintaterapeutti Esimies
Suunterveydenhuollon ammattilainen Sairaanhoitaja
Perhetyöntekijä Jokin muu
30 18 17 14 12 9 5 5 5 5 5 4 3 3 4
21 13 12 10 9 6 4 4 4 4 3 3 2 2 3
5.2 Teknologian käyttöönottoa edistäviä tekijöitä Pohjois-Savon perusterveydenhuol- lossa
5.2.1 Tarvittavan välineistön saatavuus omassa työyksikössä
Perusterveydenhuollon ammattilaisista lähes jokaisella oli käytössään työhuone, neu- votteluhuone tai opetustila (92 %) samoin kuin internetyhteydellä varustettu tietokone (97 %). Näyttölaite, johon tietokone voidaan yhdistää, oli käytössä reilulla kolmannek- sella (37%) vastaajista, kun taas neljäsosa (24 %) ei osannut sanoa, onko näyttölai- tetta käytettävissä. Tilastollisesti merkitseväksi yhteydeksi löytyi näyttölaitteen ja työs- kentelykunnan välinen yhteys. Suurissa kunnissa työskentelevillä oli näyttölaite toden- näköisemmin käytettävissä kuin pienissä tai keskisuurissa kunnissa työskentelevillä ammattilaisilla (p=0,007).
Pieni osa vastaajista (6 %) ei osannut sanoa tai ei omistanut työkäytössään käyttöjär- jestelmää, jota käyttöön otettavat sähköiset sovellukset tukevat (Linux, Windows tai iOS). Sähköisiä sovelluksia tukevat internetselaimet (Mozilla Firefox, InternetExplorer, Google Chrome) olivat käytössä lähes kaikilla (98 %) vastaajista. Suurimmalla osalla vastaajista ei ollut työkäytössä tablet-tietokonetta (85 %) tai älypuhelinta (66 %). Hen- kilöt, joilla tablet-tietokoneita oli käytössä mainitsivat muun muassa iPadin (f=9) käy- tössä olevaksi laitteeksi ja älypuhelimiksi Nokian (f=13), Samsungin (f=9), iPhonen (f=3) sekä Huawein (f=2) laitteet.
Hieman yli puolella vastaajista (53 %) oli työkäytössään riittävän nopea internetyhteys videoneuvottelun mahdollistamiseksi. Vastaajista noin kolmanneksella (30 %) oli käy- tössä yhdelle läsnäolijalle riittävät av- (audiovisuaalisia) laitteet ja ryhmäkeskustelun mahdollistavat av-laitteet olivat saatavilla noin joka neljännellä (26 %) vastaajista.
(Taulukko 2.) Kaksi vastaajista kertoi, että laitteita oli saatavilla tai lainattavissa yhteis- käytöstä.
Taulukko 2. Etäsovellusten käyttöönottoon tarvittavien välineiden saatavuus työyksiköissä. (N= 139)
Työkäytössä oleva väline/tila. Kyllä Ei EOS*
n % n % n %
Työhuone / neuvotteluhuone / opetustila. (n=139) 128 92 9 7 2 1 Internet-yhteydellä varustettu tietokone. (n=138) 134 98 2 1 2 1 Näyttölaite, johon tietokone voidaan kytkeä. (n=139) 51 37 55 39 33 24 Windows, OS tai Linux -käyttöjärjestelmä.(n=137) 129 94 3 2 5 4 Internet Explorer, Mozilla Firefox tai Google Chrome Internet-
selain.(n=138) 135 98 0 0 3 2
Tablet-tietokone. (n=136) 16 12 115 84 5 4
Älypuhelin. (n=137) 44 32 91 66 2 2
Henkilökohtaisessa käytössä oleva sähköinen kalenteri /
viikkosuunnitelma? (n=138) 97 70 38 28 3 2
*EOS = En osaa sanoa
5.2.2 Aikaisempi kokemus sähköisistä etäsovelluksista ja videoneuvotteluista
Yli puolet vastaajista (56 %) ei ollut aikaisemmin käyttänyt sähköisiä ajanvarausjärjes- telmiä. Videoneuvotteluihin, kuten esimerkiksi Cisco tai Tandberg, ei ollut aikaisemmin osallistunut kolme neljäsosaa (75 %) vastaajista. Sen sijaan internetin välityksellä käy- tettäviä videoneuvottelu ohjelmistoja, kuten Skype, Lync, Adobe Connect, WebEX, oli käyttänyt puolet (50 %) vastaajista työssään.
Vastaajien työpaikolla oli puolella (50 %) tällä hetkellä käytössä videoneuvottelujärjes- telmiä. Vastaajista vajaa viidennes (19 %) ei osannut sanoa, onko videoneuvottelujär- jestelmää käytössä vai ei. Käytössä olevista videoneuvottelujärjestelmistä eniten käy- tetty oli Lync (f=40). Ohjelmaa käytettiin muun muassa tiimipalavereihin ja koulutuksiin osallistumiseen. Kunnan koon ja videoneuvottelun käytön välillä oli tilastollisesti mer- kitsevä yhteys, pienissä kunnissa videoneuvottelua käytettiin enemmän kuin keskisuu- rissa tai isoissa kunnissa (p=0,004).
Sähköistä kalenteria joko työ- tai henkilökohtaisissa asioissa käytti suurin osa (70 %) vastaajista. Sähköisistä kalentereista vastaajilla oli käytössä muun muassa Microsoft Outlook (f = 25) sekä potilastietojärjestelmien kuten Pegasos (f = 13), Effica (f = 8) sekä ProConsona (f = 3) omat sähköiset ajanvarauskirjat. Sähköisiä ajanvarauskirjoja
käytettiin esimerkiksi hoitajan, lääkärin ja laboratorioaikojen varaukseen. Kaksi vastaa- jaa kertoi sähköisten kalenterien käyttämättömyydelle syyksi sen, ettei heillä ollut tietoa sähköisen kalenterin käyttömahdollisuudesta.
5.2.3 Mielenkiinto ja asenteet sähköisiä sovelluksia ja videoneuvottelua kohtaan
Lähes kaksi kolmasosaa vastaajista (64 %) arvioi voivansa hyödyntää työssään video- konsultaatioiden ja työnohjauksen sähköistä ajanvarausjärjestelmää, kun taas vähem- mistö (7 %) ei uskonut hyödyntävänsä järjestelmän tuomaa mahdollisuutta. Hyödyn- nettävyyttä arvioidessa vastaajat kokivat käyttöä lisääviksi tekijöiksi järjestelmän help- pokäyttöisyyden, opastuksen/koulutuksen järjestelmän käyttöön ja järjestelmän tuo- man hyödyn asiakastyössä. Lisäksi yksi vastaajista näki myönteisenä madaltuneen kynnyksen ottaa konsultaatio-ohjaus lievästi oireilevien asiakkaiden tilanteista. Vas- taajat, jotka kokivat etteivät tule hyödyntämään sähköisiä ajanvarausjärjestelmiä työs- sään, nimesivät ajan puutteen, tarpeen puutteen ja jo olemassa olevat konsultaa- tiomahdollisuudet tekijöiksi, miksi eivät usko hyödyntävänsä ajanvarausjärjestelmää.
Yli puolet vastaajista (60 %) oli halukkaita osallistumaan videoneuvotteluihin ja työn- ohjaukseen Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) lastenpsykiatrian asiantuntijoiden kanssa. Videoneuvottelujen käytön halukuutta lisäsivät vastaajien kokema tarve kon- sultaatioon, työnohjaukseen tai kouluttautumiseen. Kaksi vastaajista koki, että tällä hetkellä omassa työtehtävässä ei ole aikaa eikä resursseja videoneuvottelujen mah- dollistamiselle, jonka vuoksi he eivät ole halukkaita näitä palveluita myöskään käyttä- mään.
Videoneuvottelujärjestelmässä ja sen käyttöönotossa perusterveydenhuollon ammat- tilaisista lähes kaikkien mielestä helppokäyttöisyys (93 %), selkeys (89 %) ja toiminta- varmuus (92 %) oli tärkeää. Suomenkielisyyttä tärkeänä tai jokseenkin tärkeänä piti 87
% vastaajista. Koulutusta yleisesti pidettiin tärkeänä ja henkilökohtainen koulutus ko- ettiin tärkeäksi tai jokseenkin tärkeäksi suurimman osan (91 %) mielestä. Lisäksi säh- köisten käyttöohjeiden saatavuus koettiin tärkeäksi tai jokseenkin tärkeäksi 91 %:n vastaajan mielestä kuin myös painettujen käyttöohjeiden saatavuus. (Taulukko 3.) Eräs vastaaja koki painetun kouluttautumismateriaalin tärkeäksi ja huomioi erilaiset oppijat koulutusmateriaalia mietittäessään:
”Ohjeet on oltava myös tekstinä. Katso video tyyppiset ohjeet ovat ärsyt- tävän hitaita. Video mahdollisuus olkoon niille, jotka oppivat kuvan kautta paremmin kuin lukien. Lukemalla oppijoita älköön rangaistako pitkäpii- mäisillä videoilla”.
Taulukko 3. Videoneuvottelun käyttöönottoa lisääviä tekijöitä. (N=139)
(*Ka=Keskiarvo 1=Täysin samaa mieltä.. 5=Täysin eri mieltä)
5.2.4 Sähköisten sovellusten ja videoneuvottelujen viikoittainen käyttö
Perusterveydenhuollon ammattilaisille sopivat parhaiten asiantuntijoiden kanssa käy- täviin videoneuvotteluihin arkiaamu-tai iltapäivät. Yli puolelle vastaajista viikonpäivistä sopi parhaiten maanantai (57 %), samoin kuin tiistai (56 %), keskiviikko (59 %) tai tors- tai (58 %) videoneuvottelulle. Perjantai sai arkipäivistä vähiten kannatusta, mutta kui- tenkin puolet vastaajista (50 %) koki myös perjantain olevan sopiva päivä konsultointi tilaisuuksiin. Lauantai ja sunnuntai videoneuvottelujen ajankohdaksi sai yhden vastaa- jan (0,7 %) kannatuksen. (Kuvio 2). Paras ajankohta videoneuvotteluille oli iltapäivä (41 %) tai aamupäivä (27 %). Keskipäivää videoneuvottelujen ajankohdaksi kannatti
Ominaisuus
Täysin sa- maa mieltä
Jokseenkin sa- maa mieltä
En samaa enkä eri
mieltä
Jokseenkin eri mieltä
Täysin eri mieltä
n % n % n % n % n % Ka
Helppokäyttöisyys (n=139) 129 93 9 6 0 0 0 0 1 1 1.03
Selkeys (n=139) 123 88 14 10 1 1 1 1 0 0 1.04
Toimintavarmuus (n=139) 128 92 9 6 1 1 1 1 0 0 1.04
Suomenkielisyys (n=139) 79 57 42 30 10 7 6 4 2 2 1.68
Mahdollisuus käyttää eri kie-
lillä (n=137) 19 14 48 35 44 32 23 17 3 2 2.40
Ulkoasu (n=134) 18 13 39 29 44 33 26 20 7 5 2.64
Videoyhteyden laatu (n=137) 115 84 20 14 1 1 1 1 0 0 1.04 Henkilökohtainen opastus /
koulutus (n=138) 85 61 41 30 11 8 1 1 0 0 1.19
Internetin välityksellä tapah-
tuva koulutus (n=137) 42 31 47 34 30 22 17 12 1 1 1.96
Sähköiset käyttöohjeet
(n=138) 68 50 57 41 7 5 3 2 2 2 1.25
Painetut käyttöohjeet (n=139) 42 30 50 36 26 19 16 12 4 3 1.96
Jokin muu (n=18) 1 6 0 0 16 88 0 0 1 6 0.39
alle neljännes (17 %) vastaajista. Vastaajat saivat halutessaan tarkentaa heille sopivaa kellonaikaa konsultointiin, ja avointen vastausten perusteella iltapäiväajasta kello 14 jälkeinen ajankohta sai eniten kannatusta (f=20).
Vastaajien työkokemuksella ja sopivalla viikonpäivällä löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys (p=0,019). Työvuosiltaan nuorimmat (työkokemus 10 vuotta tai alle) kokivat parhaimmaksi päiväksi videoneuvotteluille maanantain. Myös työskentelykunnalla ja sopivalla ajankohdalla löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys (p=0,032), niin että pie- nissä kunnissa (10 000 asukasta tai alle) työskenteleville parhaiten sopia ajankohta oli iltapäivä.
Kuvio 2. Sopivat viikonpäivät videoneuvotteluihin (%, N=139)
Suurin osa vastaajista toivoi videoneuvotteluun itsensä lisäksi lääkärin (89 %), psyko- login (82 %), sosiaalityöntekijän (66 %), lastensuojelun edustajan (66 %), koulutervey- denhoitajan (60 %), puhe- fysio- tai toimintaterapeutin (60 %) sekä opettajan (60 %) mukana oloa. Runsas puolet vastaajasta toivoi videoyhteyttä koulukuraattorin (57 %), lastenneuvolan terveydenhoitajan (54 %), sairaanhoitajan (50 %), lastentarhanopetta- jan (48 %) ja päivähoidontyöntekijän (45 %) kanssa. Neljännes vastaajista ottaisi vi- deoneuvotteluihin mukaan myös koulunkäynninohjaajan. Lapsen itsensä ottaisi mu- kaan neuvotteluihin puolet (50 %) vastaajista ja suurin osa (79 %) perusterveydenhuol- lon ammattilaisista ottaisi videoneuvotteluun mukaan myös vanhemmat. Vastaajista vähemmistö (14 %) ottaisi tarvittaessa isovanhemmat mukaan videoneuvotteluihin.
57 % 56 % 59 % 58 %
50 %
0,7 % 0,7 % Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai
(Kuvio 3). Avoimissa vastauksissa perusterveydenhuollon ammattilaiset painottivat ta- pauskohtaista harkintaa videoneuvotteluiden läsnäolijoista. Lisäksi haluttiin erottaa asiantuntijaneuvottelut ja asiakasneuvottelut toisistaan.
Kuvio 3. Videoneuvotteluihin toivotut läsnäolijat (%, N=139)
Pienten kuntien työntekijät (10 000 tai alle asukasta) kokivat koulunkäynninohjaajien osallistumisen (p=0,025) ja lapsen itsensä osallistumisen (p=0,006) videoneuvottelui- hin tärkeämmäksi kuin keskikokoisten ja suurten kuntien työntekijät. Iältään 36-50 vuo- tiaat työntekijät kokivat lastensuojelun työntekijän osallisuuden videoneuvotteluihin tär- keämmäksi muita ikäryhmiä enemmän (p=0,014).
5.2.5 Työntekijöiden ja työyhteisöjen valmiudet sekä suhtautuminen etäsovellusten ja videoneuvottelujen käyttöön
Reilu kaksi kolmasosaa perusterveydenhuollon ammattilaisista (68 %) oli kiinnostunut tai melko kiinnostunut käyttämään sähköisiä etäsovelluksia työssään, kun taas neljän- nes (17 %) vastaajista ei kokenut sähköisiä etäsovelluksia kiinnostavaksi. Vastaajista 42 % koki aikansa riittävän tai jokseenkin riittävän sähköisten sovellusten käyttöönoton perehtymiseen. Saman verran vastaajista (42 %) koki aikansa riittämättömäksi pereh-
7 % 14 %
24% 45%
47%
50%
50%
54%
57%
57%
60%
60%
65%
68%
79%
82%
89%
0% 20% 40% 60% 80% 100%
Joku muu Isovanhemmat Koulunkäynninohjaaja Päivähoidon työntekijä Lastentarhanopettaja Sairaanhoitaja Lapsi itse Lastenneuvolan terveydenhoitaja Puhe-, toiminta- tai fysioterapeutti Koulukuraattori Kouluterveydenhoitaja Opettaja Lastensuojelun edustaja Sosiaalityöntekijä Huoltaja (t) Psykologi / koulupsykologi Hoitava lääkäri
tyäkseen sähköisten etäsovellusten käyttöönottoon. Yli kolmasosa (36 %) peruster- veydenhuollon ammattilaisista koki tietoteknisen osaamisensa jokseenkin riittämättö- mäksi tai täysin riittämättömäksi sähköisten etäsovellusten käyttöönottoon. Moniam- matillisen tiimityöskentelyn vastaajista koki hallitsevansa suurin osa (82 %). (Taulukko 4).
Taulukko 4. Vastaajien kokemus omista resursseista sähköisten sovellusten käyttöönottoon. (N=139) Täysin
samaa mieltä
Jokseenkin samaa
mieltä
En sa- maa enkä eri
mieltä
Jokseenkin eri mieltä
Täysin eri mieltä
En osaa sanoa
Resurssi n % n % n % n % n % n % Ka*
Riittävästi aikaa perehtyä sähköisten etäsovellusten
käyttöönottoon (n=137) 7 5 50 37 18 13 40 29 18 13 4 3 3.02 Kiinnostus sähköisten
etäsovellusten käyttämi-
sestä (n=136) 38 28 55 41 14 10 18 13 6 4 5 4 1.95
Sähköisten etäsovellusten edellyttämä tietotekninen
osaaminen (n=135) 16 12 40 30 23 17 27 20 22 16 7 5 2.89 Hallitsen työskentelyn mo-
niammatillisissa tiimeissä
(n=135) 41 30 70 52 17 13 4 3 1 1 2 1 1.41
Videoneuvotteluihin vaadit- tavat viestintä- ja yhteistyö- taidot (n=136)
24 17 50 37 16 12 23 17 7 5 16 12 2.27 (*Ka=Keskiarvo 1=Täysin samaa mieltä..5=Täysin eri mieltä)
Suurimmassa osassa työyhteisöjä (76 %) työntekijät jakoivat tietoa keskenään. Työ- yhteisöjen suhtautuminen uusiin innovaatioihin oli myönteinen 61 % vastaajan mie- lestä. Yksikään vastaaja ei ollut täysin eri mieltä siitä, että uusiin innovaatioihin suh- taudutaan myönteisesti. (Taulukko 5). Alle 35-vuotiaat työntekijät kokivat vähemmän työyhteisön tukea sähköisten sovellusten käyttöönottoon kuin iäkkäämmät työntekijät (p=0,021). Lisäksi he kokivat työyhteisön halukkuuden käyttää uusia sähköisiä sovel- luksia kielteisemmäksi kuin iäkkäämmät työntekijät (p=0,040). Alle 35-vuotiaat työnte- kijät kokivat myös työyhteisönsä sitoutuneisuuden käyttää sähköisiä etäsovelluksia
kielteisemmäksi kuin iäkkäämmät työntekijät (p=0,018). Samaa heijastaa myös työko- kemukseltaan nuoremmat (alle10 vuotta) vähäisempi kokemus työyhteisön tuesta käyttää sähköisiä sovelluksia (p=0,015).
Vastaajista vajaa kolmannes (29 %) koki työyhteisönsä olevan tietoinen alalle soveltu- vista uusista teknisestä sovelluksesta, kun taas vastaajista eri mieltä väittämän kanssa oli hieman yli kolmannes (34 %). Alle puolet (46 %) perusterveydenhuollon ammatti- laisista koki työyhteisössä tukea uusien sähköisten etäsovellusten käyttöön. Työyhtei- söissä työntekijät olivat halukkaita käyttämään uusia etäsovelluksia noin joka kolman- nen (34 %) vastaajan mielestä. Yli neljännes (28 %) vastaajista koki työyhteisönsä työntekijöiden olevan sitoutuneita sähköisten etäsovellusten käyttöönottoon ja yli kol- masosa (39 %) koki päätöksentekijöiden olevan sitoutuneita sähköisten etäsovellusten käyttöön.
Vähän alle puolet perusterveydenhuollon ammattilaisista (48 %) koki mahdollisten säh- köisten etäsovellusten käyttäjien viestintä- ja yhteistyötaidot hyväksi. Työkokemuksel- taan nuorimmat (työkokemus 10 vuotta tai alle) kokivat viestintä- ja yhteistyötaidot use- ammin hyväksi vanhempiin työntekijöihin verrattuna (p=0,021). Vastaajista runsas kol- masosa (39 %) uskoi tarvittaessa saavansa tietoteknistä tukea sähköisten etäsovel- lusten käyttöön ja taas tuen puutetta koki 12 % vastaajista. Vastaajista yli puolet (60
%) uskoi sähköisten etäsovellusten käyttöönoton tehostavan resurssien käyttöä työyh- teisössään.
