uef.fi
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies
Dissertations in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Sosiaaliturvajärjestelmät muotoutuvat pää- asiassa hitaasti yhteiskuntien kehittyessä.
Mutta entä jos yhteiskunnallinen muutos onkin tavanomaista nopeampaa ja perusteita ravistelevampaa? Kuinka sosiaaliturvajärjes- telmien käy, kun niiden ympärillä sekä poliit- tiset että taloudelliset järjestelmät muuttuvat toisiksi? Näin tapahtui Keski- ja Itä-Euroopan
jälkikommunistisissa maissa transformaa- tioprosessin aikana. Tutkimuksessa muutosta
analysoidaan Puolan näkökulmasta. Mitä prosessissa tapahtui ja mikä muuttui?
SARI MAKKONEN
DISSERTATIONS | SARI MAKKONEN | PERINTÖÖNSÄ SIDOTUT | No 174
SARI MAKKONEN
PERINTÖÖNSÄ SIDOTUT
Puolan sosiaaliturvajärjestelmän muotoutuminen transformaatioprosessissa
PERINTÖÖNSÄ SIDOTUT
PUOLAN SOSIAALITURVAJÄRJESTELMÄN MUOTOUTUMINEN TRANSFORMAATIOPROSESSISSA VUOSIEN 1989–2004 VÄLISENÄ AIKANA
Sari Makkonen
PERINTÖÖNSÄ SIDOTUT
PUOLAN SOSIAALITURVAJÄRJESTELMÄN MUOTOUTUMINEN TRANSFORMAATIOPROSESSISSA VUOSIEN 1989–2004 VÄLISENÄ AIKANA
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 174
University of Eastern Finland Kuopio
2018
Grano Oy Jyväskylä, 2018
Sarjan vastaava toimittaja: Kimmo Katajala Sarjan toimittaja: Helena Hirvonen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-2797-2 (nid.) ISBN: 978-952-61-2798-9 (PDF)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
Makkonen, Sari
Tied to a legacy: the development of Poland’s social security system in the 1989–2004 transformation process
University of Eastern Finland, 2018
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 174 ISBN: 978-952-61-2797-2 (print)
ISBN: 978-952-61-2798-9 (PDF) ISSNL: 1798-5749
ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
ABSTRACT
The study examines the social security system that developed in Poland during the transformation process from 1989 to 2004. By analysing changes in the operating environment of social security systems, the historical roots of the systems, and the reforms carried out during the transformation process, the study aims to clarify what the transformation process meant for the social security system, what happened to the systems during the period of study, and how the development of the systems can be explained. The pension security system is used as an example of the changes implemented in the structures and contents of the social security systems.
The study is a literature survey based on Finnish and international secondary material regarding post-communism and social security systems. The study can be regarded as a case study because it focuses on a development process in an individual country. Even though the study is not a comparative one, a comparative approach was applied in order to highlight which features were typical of Poland in its trans- formation process and which can be generalised to apply more broadly either to all central and eastern European countries or to all welfare states.
Based on the study, the changes in the operating environment of Poland’s social security system (the adoption of a multi-party system, transition to a market econo- my, labour market changes, and close international cooperation) had a surprisingly small impact on the content and structure of the social security system in the period under review. Even though the social security institutions faced political and finan- cial challenges and were controlled by international organisations, the social security systems reacted slowly to the changes implemented in their operating environment.
In the study, the slow change of social security institutions is interpreted as supporting path dependence theory. The findings demonstrate that even a major upheaval in society does not necessarily lead to a change in social security systems – political decision-making is always tied to earlier institutional choices.
Keywords: Social security, Social change, Post-communism, Europe, Eastern, Poland
Makkonen, Sari
Perintöönsä sidotut: Puolan sosiaaliturvajärjestelmän muotoutuminen transformaatioprosessissa vuosien 1989–2004 välisenä aikana
University of Eastern Finland, 2018
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 174 ISBN: 978-952-61-2797-2 (nid.)
ISBN: 978-952-61-2798-9 (PDF) ISSNL: 1798-5749
ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Tutkimuksessa selvitetään, millainen sosiaaliturvajärjestelmä Puolaan muotoutui transformaatioprosessissa vuosien 1989–2004 välisenä aikana. Tarkastelemalla sosi- aaliturvajärjestelmien toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia, järjestelmien historiallisia juuria sekä transformaatioprosessin aikaisia uudistuksia, tutkimukses- sa etsitään vastausta siihen, mitä transformaatioprosessi merkitsi sosiaaliturvajärjes- telmälle, mitä järjestelmille tarkasteluajanjakson aikana tapahtui sekä sitä, kuinka järjestelmien muotoutumista voidaan selittää. Eläketurvajärjestelmää käytetään esi- merkkinä sosiaaliturvajärjestelmien rakenteissa ja sisällöissä toteutuneiden muutos- ten tarkastelussa.
Tutkimus on kirjallisuustutkimus, joka perustuu sekä kotimaisiin että kansainväli- siin, jälkikommunismia ja sosiaaliturvajärjestelmiä koskeviin sekundääriaineistoihin.
Tutkimusta voidaan pitää tapaustutkimuksena, sillä tutkimus kohdentuu yksittäises- sä maassa tapahtuvan kehityksen tarkasteluun. Vaikka tutkimus ei ole vertaileva tut- kimus, siinä on hyödynnetty vertailevaa tutkimusotetta nostamaan esiin niitä erityis- piirteitä, jotka Puolan transformaatioprosessissa olivat ominaisia erityisesti Puolalle ja mitkä piirteet ovat yleistettävissä koskemaan laajemmin joko kaikkia KIE-maita tai yleisesti myös muita hyvinvointivaltioita.
Tutkimuksen perusteella Puolan sosiaaliturvajärjestelmän toimintaympäristön muutokset (monipuoluejärjestelmän käyttöönotto, markkinatalousjärjestelmään siir- tyminen, työmarkkinamuutokset sekä tiivis kansainvälinen yhteistyö) vaikuttivat yllättävän vähän sosiaaliturvajärjestelmien rakenteisiin ja sisältöihin tutkimuksen tarkastelujakson aikana. Vaikka sosiaaliturvan instituutiot kohtasivat transformaa- tioprosessissa poliittisia ja rahoituksellisia haasteita sekä kansainvälisten organisaa- tioiden ohjausta, sosiaaliturvajärjestelmät reagoivat hitaasti toimintaympäristössään toteutuneisiin muutoksiin.
Sosiaaliturvainstituutioiden hitaan muutoksen tulkitaan tutkimuksessa vahvista- van polkuriippuvuusteoriaa. Tutkimuksen avulla voidaan osoittaa, ettei laajakaan yhteiskunnallinen murros välttämättä johda sosiaaliturvajärjestelmien muutokseen, vaan poliittinen päätöksenteko on aina sidoksissa aikaisemmin tehtyihin institutio- naalisiin valintoihin.
Avainsanat: Sosiaaliturva, yhteiskunnallinen muutos, post-kommunismi, siirtymätalous, Itä-Eurooppa, Puola
ESIPUHE
Miksi Puolan sosiaaliturva? Sama hämmästynyt kysymys on pulpahtanut esiin kaikil- ta väitöskirjani aihetta kysyneiltä. Mutta miksi ei? Vuosituhannen vaihteessa seurasin kiinnostuneena julkista keskustelua Euroopan unioniin liittymässä olleiden Keski- ja Itä-Euroopan sosialistimaiden sosiaalipolitiikasta. Esiin nousivat pelot siitä, kuinka paljon alhaisen sosiaaliturvan omaavien maiden jäsenyys tulee vaikuttamaan vanho- jen jäsenmaiden hyvinvointijärjestelmien tasoon alentavasti. Uhkakuvina nähtiin laaja muuttoliike korkean sosiaaliturvan perässä Pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin, ja toisaalta Pohjoismaissa toimivien yritysten siirtyminen alhaisten työvoima- ja työnan- tajakustannusten maihin. Keskustelu herätti kiinnostukseni jälkikommunististen mai- den, ja etenkin niistä suurimpana Puolan, sosiaaliturvajärjestelmien ymmärtämiseen.
Pitkä ja istumalihaksia vaatinut tie alkoi gradulla vuonna 2005. Matka lisensi- aattityön kautta väitöskirjaan on vuosien varrella vaatinut useiden ihmisten apua ja tukea. Suuret kiitokseni kärsivällisestä ohjauksesta ja työtä eteenpäin vieneistä kom- menteista kuuluvat ohjaajilleni Juhani Laurinkarille, Veli-Matti Poutaselle ja Heikki Niemelälle. He osoittivat ihailtavaa luottamusta työni valmistumiseen silloinkin, kun työskentely keskeytyi pidemmäksi aikaa. Kiitos myös esitarkastajilleni Seppo Ruot- salaiselle ja Pekka Pättiniemelle, joiden kommentit työstäni auttoivat hiomaan tekstiä tutkimuksen viimeistelyvaiheessa.
Vanhempani ja veljeni olivat työskentelyn aikana suureksi avuksi lastenhoidossa ja arkisissa asioissa, kiitos isälle ja Jarille siitä. Äitini ei valitettavasti ehtinyt työni valmistumista nähdä. Kiitos kaikille ystävilleni ja sukulaisilleni, joiden varovaiset kysymykset väitöskirjan valmistumisen tilasta potkivat vuosien varrella työtäni eteen- päin. Tutkimustyöni viimeistelyn mahdollisti osittain palkallinen opintovapaa, mistä kiitos kuuluu työnantajalleni Aulikki Arkolle.
Suurinta kiitollisuutta tunnen kuitenkin perhettäni kohtaan, jolle väitöskirjan kir- joittaminen on ollut kärsivällisyyttä vaatinut prosessi. Yhdeksän vuotta on pitkä aika odottaa ja uskoa, että tutkimus joskus valmistuu, eikä kirjoittaminen vie enää aikaa yhteiseltä arjelta. Te ette menettäneet uskoanne, kiitos siitä, Heli ja Ronja! Nyt tämä on ohi ja voimme yhdessä kurkottaa kohti uusia haasteita (tai harrasteita)! Lähdetäänkö pyörillä tivoliin?
Jyväskylässä vapunaattona 2018 Sari Makkonen
SISÄLLYS
ABSTRACT ... 5
TIIVISTELMÄ ... 7
ESIPUHE ... 9
1 JOHDANTO ... 15
1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ... 15
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja sisältö ... 16
1.3 Tutkimusmenetelmät ... 17
1.4. Aikaisempi transformaatiomaita koskeva tutkimus ... 19
2 TRANSFORMAATIOPROSESSI TUTKIMUKSEN KOHTEENA ... 22
2.1 Transformaatioprosessi ... 22
2.2 Funktionalistiset selitykset ... 26
2.3 Poliittiset selitykset ... 27
2.3.1 Poliittiset ja pluralistiset tulkinnat ... 27
2.3.2 Marxilaiset luokkateoriatulkinnat ... 29
2.4 Institutionaaliset selitykset ... 30
3 SOSIAALITURVAJÄRJESTELMÄN TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOS TRANSFORMAATIOPROSESSISSA ... 34
3.1 Monipuoluejärjestelmä ... 34
3.2 Markkinatalous ... 41
3.3 Työmarkkinat ... 47
3.4 Kansainvälinen yhteistyö ... 53
3.4.1 Kansainväliset organisaatiot uudistusten rahoittajina ... 53
3.4.2 Euroopan unionin jäsenyysehtojen vaatimukset ... 57
4 MENNEISYYDEN MALLIT JA REFORMIEN HAASTEET ... 63
4.1 Itsenäisyyden ajan sosiaalivakuutus 1918–1939 ... 63
4.2 Sosialismin aika 1940–1989 ... 67
4.3 Sosiaalireformien haasteet transformaatioprosessissa ... 70
5 JÄLKIKOMMUNISTISEN PUOLAN SOSIAALITURVAJÄRJESTELMÄ 2004 ... 79
5.1 Sosiaaliturvan arvolähtökohdat ... 79
5.1.1 Universalismi ... 79
5.1.2 Tasa-arvopolitiikka... 83
5.2 Sosiaaliturvan institutionaalinen rakenne ... 92
5.2.1 Sosiaaliturvaa tuottavat instituutiot ... 92
5.2.2 Tulonsiirto- ja sosiaalipalvelujärjestelmät ... 96
5.3 Sosiaaliturvan rahoitus ... 100
5.4 Sosiaaliturvan työmarkkinasidokset ... 109
5.4.1 Markkinariippuvuus ... 109
5.4.2 Työmarkkinajärjestöjen rooli päätöksentekojärjestelmässä ...111
5.4.3 Tuki- ja palvelurakenteiden toimivuus ... 114
5.4.4 Työvoiman uusintaminen ... 118
6 ELÄKEJÄRJESTELMÄN MONIPORTAISTAMINEN ... 122
6.1 Eläkejärjestelmän historialliset vaiheet ... 122
6.2 Poliittinen keskustelu ... 123
6.3 Eläkejärjestelmän rakenne ... 130
7 LOPUKSI ... 135
LÄHTEET ... 143
KESKEISET LYHENTEET
EU15: EU15-maat ovat ns. vanhoja Euroopan unionin jäsenmaita, jotka ovat liittyneet jäseniksi unioniin viimeistään vuonna 1995.
KIE-MAAT: KIE-maat on rajattu koskemaan jälkikommunistisia1 Keski- ja Itä-Eu- roopan maita.
KIE7: KIE7-maiden ryhmittymään kuuluu seitsemän Keski- ja Itä-Euroopan jälkikommunistista maata, jotka liittyivät jäseniksi Euroopan unioniin yhtä aikaa Puolan kanssa vuonna 2004. Maat ovat Tsekki, Unkari, Latvia, Liettua, Viro, Slovenia ja Slovakia.
1 Tutkimuksessa Keski- ja Itä-Euroopan entisistä sosialistimaista käytetään ilmaisua ”jälkikommunistinen”, vaikka todellisuudessa yksikään näistä maista, tai mikään muukaan maa maailmassa, ei koskaan ole saa- vuttanut kommunismin korkeampaa vaihetta, kommunistista yhteiskuntaa. Koska termi on kuitenkin va- kiinnuttanut asemansa aikaisemmassa yhteiskuntatieteellisessä tutkimusperinteessä, sitä käytetään myös tässä tutkimuksessa.
TAULUKOT
Taulukko 1. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus. ... 20 Taulukko 2. Puolan Sosiaalivakuutuksen, Vakuutettujen palkansaajien
rahaston, Työvoimarahaston ja Terveysvakuutuksen osuusmaksun suuruus 1. tammikuuta 2004 alkaen. ... 104
KUVIOT
Kuvio 1. Puolan historiallisten aikakausien jaksottuminen ... 19 Kuvio 2. Kuluttajahintojen kehitys Puolassa vuosina 1988–1993, 1997
(keskimääräinen prosentuaalinen muutos) ... 44 Kuvio 3. Bruttokansantuotteen kehitys Puolassa, KIE7- ja EU15-maissa
vuosina 1992–2004 ... 45 Kuvio 4. Työllisyyden rakenne tuotantosektoreittain Puolassa vuosina 1960,
1995 ja 2004 sekä KIE7- ja EU15-maissa vuosina 1995 ja 2004. ... 48 Kuvio 5. Yksityisyrittäjyys (%) suhteessa kokonaistyöllisyyteen Puolassa,
KIE7- ja EU15-maissa vuonna 2004. ... 52 Kuvio 6. Valtarakenne paikallishallintoreformin jälkeen Puolassa
(1. tammikuuta 1999) ... 76 Kuvio 7. Puolan, KIE7-maiden, Saksan ja Britannian tarveharkintaiset
sosiaalisen suojelun etuudet (% bkt:sta) eriteltyinä tulonsiirtoihin ja palveluihin vuonna 2004 ... 82 Kuvio 8. Työllisyysaste (15–64 v.) Puolassa, KIE7-maissa, Saksassa ja
Britanniassa vuonna 2004... 88 Kuvio 9. Osa-aikatyön osuus kokonaistyöllisyydestä Puolassa, KIE7-maissa,
Saksassa ja Britanniassa vuonna 2004 ... 90 Kuvio 10. Julkiset sosiaalimenot tulonsiirtoina ja palveluina (% bkt:sta)
Puolassa, KIE7-maissa, Saksassa ja Britanniassa vuonna 2004. ... 97 Kuvio 11. Tulonsiirrot (% kokonaistulonsiirroista) jaoteltuina sektorikohtaisiin
menoihin Puolassa vuonna 2004 ... 99
Kuvio 12. Sosiaaliturvan rahoitusvastuun jakautuminen valtion, työnantajien ja työntekijöiden kesken vuonna 2004 Puolassa, KIE7-maissa, Saksassa ja Britanniassa ... 102 Kuvio 13. Julkiset sosiaalimenot Puolassa vuosina 1990–2004 jaoteltuina
sosiaaliturvan päälohkoihin ... 105 Kuvio 14. Julkiset sosiaalimenot (% bkt:sta) Puolassa, KIE7-maissa,
Saksassa ja Britan niassa vuonna 2004 ... 108 Kuvio 15. Köyhyysriski (%) työllisille ja työttömille Puolassa, KIE7-maissa,
Saksassa ja Britanniassa vuonna 2004 ... 115 Kuvio 16. Köyhyysriski (% väestöstä) ennen ja jälkeen tulonsiirtojen (16–64 v.)
Puolassa, KIE7-maissa, Saksassa ja Britanniassa vuonna 2004 .... 117 Kuvio 17. Pitkäaikaistyöttömien osuus aktiivisesta väestöstä (%) Puolassa,
KIE7-maissa, Saksassa ja Britanniassa vuosina 1998 ja 2004 ... 119 Kuvio 18. Kolmiportainen eläkejärjestelmä ... 130
1 JOHDANTO
1.1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
Sosiaaliturvajärjestelmät ovat jatkuvassa liikkeessä, kaikkialla maailmassa. Yhteis- kunnalliset muutokset sekä poliittisten päätöksentekijöiden ja poliittisten tavoitteiden vaihtuminen vaikuttavat myös sosiaaliturvajärjestelmien rakenteisiin ja sisältöihin.
Pääsääntöisesti uudistukset eivät toteudu laajoina, rakenteita ravistelevina refor- meina, vaan pienin askelin etenevinä muutoksina. Sen sijaan Keski- ja Itä-Euroopan maiden kohdalla yhteiskunnalliset rakenteet kohtasivat nopean, laajamittaisen uudis- tuksen kahdesti saman vuosisadan aikana. Tämä ei ole voinut olla jättämättä jälkiään myös maiden sosiaaliturvajärjestelmiin.
Tästä syystä olen kiinnostunut Keski- ja Itä-Euroopan maiden sosiaaliturvajär- jestelmiä koskevasta tutkimuksesta. Näissä maissa 1980-luvulla voimistunut yh- teiskunnallinen liikehdintä ja Solidaarisuusliikkeen nousu, Gorbatšovin aloittama uudistuspolitiikka Neuvostoliitossa, Puolan pyöreän pöydän neuvottelut ja osittain vapaat vaalit, sekä Berliinin muurin murtaminen muodostivat yhdessä laajan yhteis- kunnallisen prosessin, joka rauhanomaisesti päätti toisen maailmansodan jälkeisen ideologisen kahtiajaon Euroopassa. Sosialistinen hallinto syrjäytettiin kaikissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa 50 vuoden vallassaolon jälkeen.
Tästä alkoi jälkikommunistisissa maissa uusi aikakausi, jota yhteiskuntatieteelli- sessä kirjallisuudessa kuvataan käsitteellä transformaatioprosessi. Prosessi merkitsi maille perustavanlaatuista yhteiskunnallista murrosta, sillä sosialismista luopuminen tarkoitti siirtymistä monipuoluejärjestelmään ja avoimeen markkinatalouteen. Tämä ei ollut mahdollista ilman laajempaa poliittista, sosiaalista ja kulttuurillista muutosta.
Samankaltainen, mutta järjestelmiä toiseen suuntaan muuttanut reformi oli aikaisem- min toteutunut kaikissa KIE-maissa silloin, kun niistä toisen maailmansodan jälkeen oli muodostettu sosialistisia valtioita.
Vaikka yhteiskunnalliset muutokset ja niihin liittyneet haasteet yhdistivät kaikkia jälkikommunistisia Keski- ja Itä-Euroopan maita, maat olivat kuitenkin omanlaisiaan ja niiden läpikäymä transformaatioprosessi on ollut erilainen. Tutkimuksessa sosiaa- liturvajärjestelmien muutosta transformaatioprosessissa tarkastellaankin yksittäisen jälkikommunistisen maan, Puolan, näkökulmasta. Tarkoituksena ei ole yleistää ke- hitystä yleisempään yhteyteen, vaan ymmärtää tutkimusjakson aikaisia muutoksia yksittäisen maan transformaatioprosessiin kuuluvina ilmiöinä.
Miksi sitten juuri Puola valikoitui tutkimuksen tarkastelun kohteeksi? Puolan transformaationprosessista löytyy seuraavia yksilöllisiä piirteitä, jotka tekevät siitä kiinnostavan tutkimuskohteen:
1. Puola irtautui ensimmäisenä KIE-maana sosialistiblokista järjestettyään osittain vapaat parlamenttivaalit kesäkuussa 1989. Puola toimi eräänlaisena edelläkävi- jänä, eikä näin ollen voinut hyödyntää muiden eurooppalaisten jälkikommunis- tisten maiden kokemuksia sosiaaliturvajärjestelmiensä uudistustyössä.
2. Kansalaisyhteiskunnalla oli erityisen vahva rooli Puolan yhteiskunnallisessa murroksessa. Työmarkkinajärjestönä aloittanut Solidaarisuusliike2 yhdisti po- liittisen opposition ja työväenliikkeen yhdeksi rintamaksi sosialistista hallin- toa vastaan. Koska historiallisesti työmarkkinajärjestöillä on ollut merkittävä rooli sosiaalipoliittisissa uudistuksissa, hyvinvointivaltioiden laajentumisessa sekä siinä, kuinka sosiaalietuudet ja -palvelut on kohdennettu yhteiskunnassa, Solidaarisuusliikkeen vahva rooli transformaatioprosessissa on mahdollisesti vaikuttanut Puolan sosiaalipoliittiseen kehitykseen erityisellä tavalla.
3. Puola on Keski- ja Itä-Euroopan jälkikommunistisista maista3 sekä väestöltään että taloudeltaan suurin. Kansainvälisten organisaatioiden näkökulmasta Puola oli kiinnostava yhteistyökumppani ja EU-jäsenyysneuvottelujen myötä myös tuleva poliittinen toimija Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmässä.
4. Puolassa siirtymä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen toteutettiin välit- tömästi transformaatioprosessin ensimmäisenä vuotena. Nopean aikataulun vuoksi muille yhteiskunnallisille rakenteille ei jäänyt sopeutumis- tai varau- tumisaikaa. Puolan tilanne oli sosiaaliturvajärjestelmien muutostutkimuksen kannalta poikkeuksellinen, sillä pääasiassa yhteiskunnalliset muutokset ovat varsin hitaita prosesseja. Myös muissa KIE-maissa talousuudistukset toteutet- tiin pidemmällä aikavälillä.
1.2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA SISÄLTÖ
Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Mitä transformaatioprosessi merkitsi sosiaaliturvajärjestelmälle?
• Mitä sosiaaliturvajärjestelmän toimintaympäristössä tapahtui, kun sekä val- tiomuoto että talousjärjestelmä muuttuivat?
• Millaisia haasteita toimintaympäristön muutos synnytti sosiaaliturvajärjes- telmien toimivuudelle ja kehittämiselle?
2. Mitä Puolan sosiaaliturvajärjestelmässä tapahtui transformaatioprosessissa?
• Millaisia rakenteellisia ja sisällöllisiä uudistuksia toteutettiin?
• Mitkä tekijät selittävät uudistuksia?
Vastausten saamiseksi tutkimus on jaettu neljään erilliseen kokonaisuuteen.
Ensimmäisessä osiossa, luvussa kolme tarkastellaan transformaatioprosessin aikaisia sosiaalipolitiikan toimintaympäristössä toteutuneita muutoksia. Tarkastel- tavina ovat Puolan poliittisen järjestelmän muutos sosialistisesta yksipuoluejärjes- telmästä monipuoluejärjestelmään, siirtymä suljetuista sisämarkkinoista globaaliin markkinatalouteen sekä kilpailullisuuden lisääntyminen työmarkkinoilla. Luvus- sa käsitellään myös KIE-maiden transformaatioprosesseihin tiiviisti liittynyttä kan- sainvälistä yhteistyötä sekä kansainvälisten organisaatioiden että Euroopan unionin roolin kautta. Toimintaympäristön kuvaus laajentaa tutkimuksen näkökulmaa niihin
2 Solidaarisuusliike muodostui 1980-luvulla sosialistihallintoon tyytymättömien kansanryhmien yhteiseksi kattojärjestöksi. Työmarkkinajärjestönä aloittanut järjestö laajeni voimakkaaksi kansalaisyhteiskunnallisek- si vaikuttajaksi ja jakautui myöhemmin poliittiseen ja työmarkkinasiipeen. Solidaarisuusliikkeen kehityk- sestä ja roolista transformaatioprosessissa enemmän kappaleessa 3.1.
3 Tutkimuksessa käytetään käsitettä Keski- ja Itä-Euroopan maat rajaamaan jälkikommunistiset maat omaksi ryhmäkseen erotuksena Länsi-Euroopan maista. Käsite Itä-Euroopan maat ei antaisi oikeaa kuvaa kaikkien jälkikommunististen maiden maantieteellisestä sijainnista Euroopan keskiössä.
yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka suoraan tai epäsuorasti saattoivat vaikuttaa trans- formaatioprosessin aikaisiin sosiaalipoliittisiin valintoihin.
Neljännessä luvussa paneudutaan sosiaalivakuutusjärjestelmän historiallisiin si- teisiin sekä transformaatioprosessin aikana järjestelmiin kohdistuneisiin haasteisiin.
Itsenäisyyden ja sosialistisen ajan sosiaaliturvajärjestelmien tarkastelun avulla tehdään näkyväksi niitä sidoksia, jotka transformaatioprosessissa mahdollisesti vaikuttivat uu- distusten valintoihin. Transformaatioprosessissa Puolan sosiaaliturvajärjestelmä oli tilanteessa, jossa käytössä olleet rakenteet kohtasivat nopeasti muuttuvan yhteiskun- nallisen toimintaympäristön. Tämä pakotti vakiintuneet instituutiot arvioimaan omaa toimintaansa transformaatioprosessissa muuttuneen toimintaympäristön esiin nosta- mien uusien tarpeiden ja järjestelmissä esiin nousseiden puutteiden sekä poliittisten tavoitteiden valossa.
Viides luku käsittelee Puolan sosiaaliturvajärjestelmän rakennetta tutkimuksen tar- kastelujakson päättyessä vuonna 2004. Luvussa rakenteellinen tarkastelu on jaettu neljään laajempaan kokonaisuuteen: sosiaaliturvan arvolähtökohdat, institutionaalinen rakenne, rahoitus sekä järjestelmän työmarkkinasidokset. Näiden aihekokonaisuuksien kautta on tarkoituksena osoittaa, millaisia rakenteellisia uudistuksia Puolan sosiaaliturvajärjestel- mässä toteutettiin transformaatioprosessin aikana sekä tehdä näkyväksi niitä tekijöitä, jotka selittävät uudistuksia. Puolassa tapahtunutta kehitystä heijastellaan sekä muiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden, mutta myös Euroopan unionin ”vanhojen jäsenmaiden” tilanteisiin erottamaan vain Puolalle ominaiset piirteet yleisemmistä kehitystrendeistä.
Lopuksi luvussa kuusi analysoidaan tarkemmin eläkejärjestelmän kehittymistä trans formaatioprosessin aikana. Esiin nostetaan sekä Puolan itsenäisyyden ajan että so- sialistisen aikakauden aikana tehtyjä eläkepoliittisia valintoja, jotka ovat voineet vaikut- taa transformaatioprossin aikana harjoitettuun eläkepolitiikkaan. Lisäksi tutkimusjakson aikaisille uudistuksille on etsitty selityksiä käydystä, eläkejärjestelmän uudistustarpeita ja kehittämissuuntia koskevista poliittisista keskusteluista. Luvun lopuksi on kuvattu transformaatioprossin aikana muotoutunut eläkejärjestelmän rakenne.
1.3 TUTKIMUSMENETELMÄT
Tutkimus tarkastelee Puolan sosiaaliturvajärjestelmässä tapahtuneita muutoksia trans- formaatioprosessin aikana. Tutkimuksessa ei tarkemmin paneuduta kaikkiin sosiaa- lipolitiikan alueisiin ja niiden sisältöihin, vaan tutkimusalue on rajattu käsittelemään järjestelmiä yleisemmin sekä tutkimuksen lopuksi esimerkinomaisesti eläkevakuutus- järjestelmän kehitystä. Sosiaaliturvajärjestelmän kehitystä kuvataan osana laajempia toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia, joihin sisältyvät talous- ja työllisyys- politiikassa tapahtuneet muutokset sekä kansainvälisten rahoitusorganisaatioiden ja EU-jäsenyysprosessin roolit. Sosiaalipolitiikan eri osa-alueiden kehitys on aina sidok- sissa yhteiskunnallisessa toimintaympäristössään vallitseviin rakenteisiin sekä niissä tapahtuviin muutoksiin.
Tutkimus on tapaustutkimus, joka käsittelee yksittäisen transitiomaan kehitystä rajatun tarkastelujakson aikana. Tutkimus pyrkii tuottamaan yksityiskohtaista tietoa Puolan sosiaaliturvajärjestelmän muotoutumisesta transformaatioprosessiin kytkeyty- vässä kontekstissaan sekä ymmärtämään, mitkä piirteet kehityksessä ovat olleet omi- naisia yksinomaan Puolalle. Vaikka tapaustutkimus kohdentuu Puolan kehitykseen, tavoitteena on löytää maan läpikäymistä prosesseista ja niiden dynamiikasta muiden maiden transformaatioprosesseihin tai yleisemmin sosiaaliturvajärjestelmien kehitty- miseen yleistettäviä piirteitä.
Tutkimuksessa Puolan sosiaalipoliittisia uudistuksia verrataan muiden transitiomai- den kehitykseen sen vuoksi, että saataisiin näkyville ne piirteet Puolan kehityksessä, jotka olivat ominaisia erityisesti Puolalle ja mitkä yleisempiä kaikille transitiomaille.
Vertailuissa ovat mukana ne seitsemän muuta jälkikommunistista maata4, jotka Puolan lisäksi liittyivät Euroopan unionin jäseniksi keväällä 2004. Vaikka maat olivat keskenään hyvinkin erilaisia, vertailun avulla pyritään selvittämään ne piirteet, jotka olivat trans- formaatioprosessissa ominaisia erityisesti Puolalle ja mitkä yleisemmin kaikille Keski- ja Itä-Euroopan jälkikommunististen maiden transformaatioprosesseille.
Toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten osalta vertailuun on KIE-maiden rinnalle on otettu mukaan niin kutsutut Euroopan unionin vanhat jäsenmaat. Näihin lukeutuvat ne 15 maata, jotka olivat unionin jäseniä ennen vuotta 2004. Vertailun avul- la tarkastellaan, missä määrin jälkikommunistisissa maissa tapahtuneet muutokset olivat yhtenäisiä Länsi-Euroopan maissa samanaikaisesti toteutettujen uudistusten kanssa. Vertailulla pyritään osoittamaan, mitkä uudistukset olivat lähtöisin yleisem- mistä, jopa globaaleista muutostarpeista ja trendeistä, missä määrin uudistukset liit- tyivät yksinomaan transformaatioprosessiin.
Kappaleessa viisi Puolan sosiaaliturvajärjestelmää sekä kappaleessa kuusi eläke- vakuutusjärjestelmää koskevissa tarkasteluissa Puolan järjestelmää on verrattu myös Saksan ja Britannian järjestelmiin. Saksa ja Britannia ovat valikoituneet vertailuun aikaisempien jälkikommunistisia sosiaaliturvajärjestelmiä koskeneiden tutkimusten perusteella, joissa KIE-maiden on transformaatioprosesseissaan todettu olleen kiin- nostuneita näiden kahden maan järjestelmistä. Lisäksi Puolan itsenäisyyden aikainen sosiaalivakuutusjärjestelmä otti mallinsa Saksan bismarkilaisesta hyvinvointivaltio- mallista. Britannian liberaali hyvinvointivaltiomalli sen sijaan edustaa kansainvä- listen rahoitusorganisaatioiden tukemaa residuaalista sosiaaliturvan jakamismallia, tosin Britanniassa ei niin puhtaan liberaalisti kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Tutkimuksessa toteutetut vertailut on pääasiassa toteutettu aiemmin julkaistujen tilastojen avulla. Useimmissa kuvioissa tiedot perustuvat yhden lähdeaineiston tietoi- hin, mutta joidenkin kuvioiden tiedot on koottu eri tilastolähteistä. Tilastovertailujen heikkoudet liittyvätkin tilastotietoja julkaisseiden organisaatioiden erilaisiin tilastoin- titapoihin ja -menetelmiin, jolloin tunnusluvuissa voi sisällöllisesti olla suuriakin, mutta näkymättömiä eroavuuksia.
Bruttokansantuotteeseen suhteutettujen vertailuaineistojen kohdalla on syytä pi- tää mielessä, että KIE-maiden bkt:eet olivat lähtökohtaisesti EU15-maita huomattavas- ti alhaisempia. Lisäksi KIE7- ja EU15-maiden vertaileminen maaryhmittyminä tarjoaa vain karkeaa yleiskuvaa maaryhmien tilanteista, sillä keskiarvotilastointi häivyttää yksittäisten maiden keskinäiset eroavuudet näkyvistä. Näitä heikkouksia on tilasto- kohtaisesti tuotu esille kohdissa, joissa ne selkeästi vääristävät keskiarvovertailua.
Tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto sisältää paljon käännöskirjallisuutta. Useim- mat Puolan sosiaaliturvaa koskevat käsitteet on tutkimuksen englanninkielisessä läh- deaineistossa käännettynä puolankielisestä alkuperäisaineistosta englanniksi, josta ne on kirjoittajan toimesta suomennettu tätä tutkimusta varten. Tästä syystä on mahdol- lista, että tutkimuksessa on tarkoituksettomasti sosiaaliturvan käsitteistön osalta sekä epätarkkuutta että puutteellisuuksia.
Tässä tutkimuksessa transformaatioprosessia tarkastellaan lähemmin ajanjaksolla, joka alkaa Puolan tasavallan perustamisesta vuonna 1989 ja loppuu Puolan saavutettua Euroopan unionin jäsenyys keväällä 2004. Aikarajauksesta riippumatta tarkastelunä- kökulma sosiaaliturvajärjestelmien kehityksessä on laajempi. Historiallinen tarkastelu
4 Latvia, Liettua, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro.
johtaa sosiaalivakuutusjärjestelmien alkujuurille vuoteen 1918, jolloin Puola itsenäistyi ja vakuutusjärjestelmiä lähdettiin kehittämään bismarkilaisen sosiaalivakuutuspolun mukaisesti. Toinen maailmansota katkaisi tämän kehityksen ja Puolassa alkoi uusi so- sialistinen aikakausi, jolla oli omat vaikutuksensa sosiaaliturvajärjestelmiin.5
Itsenäi- syyden
1918 aika 1945 Sosia-lismi Transfor-maatio-
prosessi
1989 2004 senyysEU-jä-
Kuvio 1. Puolan historiallisten aikakausien jaksottuminen.
Tutkimuksessa keskitytään ajanjaksoon, joka alkaa keväästä 1989. Tällöin sosialismis- ta irtautuminen ja transformaatioprosessi saivat muodollisesti alkunsa niin kutsutuis- sa Pyöreän pöydän neuvotteluissa6. Tästä eteenpäin tutkimus seuraa sosiaaliturva- järjestelmien muutosprosesseja aina vuoteen 2004 saakka, jolloin Puolan ja seitsemän muun Keski- ja Itä-Euroopan entisen sosialistimaan jäsenyys Euroopan unionissa vahvistettiin. Ajallisesti transformaatioprosessi ei loppunut EU-jäsenyyteen, mutta se aloitti jälkikommunististen maiden historiassa uudenlaisen jakson osana suurempaa ylikansallista organisaatiota.
Sosiaaliturvajärjestelmien muutostutkimuksessa institutionaaliset tulkinnat ym- märtävät järjestelmien kohtaavan kriittisen käännekohdan historiallisissa, yhteis- kuntaa ravistelevissa muutostilanteissa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Puolan sosiaaliturvajärjestelmä on kohdannut 1900-luvulla kolme varsin laajaa kriittisen käännekohdan tarjonnutta yhteiskunnallista uudistusta. Näiden huomioiminen väi- töstutkimuksessa on oleellista, jotta transformaatioprosessin aikaiset uudistukset tai uudistamatta jättämiset voidaan sitoa historialliseen kontekstiinsa ja suhteuttaa niitä menneinä vuosina käytössä olleisiin sosiaaliturvajärjestelmien rakenteisiin.
1.4. AIKAISEMPI TRANSFORMAATIOMAITA KOSKEVA TUTKIMUS
Väitöstutkimus perustuu sekundaariaineistoihin, joina on käytetty kotimaista ja ul- komaista yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta. Lisäksi vertailuaineistoissa on hyödyn- netty pääasiassa Eurostatin julkaisemia tilastoja. Taulukossa numero 1 on esitetty väi- töstutkimuksen kannalta keskeisimpiä, aiemmin julkaistuja transformaatiomaita ja -prosesseja käsitelleitä tutkimuksia.
5 Puola oli itsenäinen valtio vuosina 1918-1940. Toisessa maailmansodassa Puola miehitettiin ensin Saksan, myöhemmin Neuvostoliiton toimesta. Sodan jälkeen Neuvostoliitto nosti kommunistit Puolassa valtion johtoon ja vuonna 1952 Puola julistettiin kansantasavallaksi. Puola oli sosialistinen valtio vuoden 1989 Itä-Euroopan vallankumoukseen saakka.
6 Transformaatioprosessin alkuvaiheita kuvataan enemmän luvussa 3.
Taulukko 1. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus.7 Kirjoittaja/-tDeacon Bob (ed.)Elster, Offe & PreussHuber & StephensCerami AlfioHaggard & Kauf- manŚwiątkowski An- drzej Vuosi199219982001200520082010 Teos The new eastern Europe: social policy past, present and future.
Institutional Design in Post-communist Societies?
Development and Crisis of the W
elfare
State. Parties and Policies in Global Markets.
Social Policy in Central and Eas
- tern Europe. The
Emergency of a New European Model of Solidarity
.
Development, De-
mocracy and welfare States:
Latin Ame- rica, East Asia and Eastern Europe.
Social Security Law in Poland. Järjestel- mien historiallinen kehitys
NäkökulmaGlobalisoituva sosi- aalipolitiikkaPolitiikkateoriatPolitiikateoriat/institu- tionalismi Institutionaalinen muutos
PolitiikkateoriatJärjestelmien histo- riallinen kehitys TuloksetKv-organisaatioi-
den voimakas rooli kehityssuuntien ohjauksessa.
Teoksessa kuvataan neljän jälkikom
-
munistisen maan polittisia valintoja transformaatiopro
- sessin alkuvuosina.
Olemassa olevat rakenteet rajoittavat muutoksia, mutteivät estä mahdollisuutta poliittisiin valintoihin.
Polkuriippuvuuden voimakkuus sosiaa
-
liturvajärjestelmien kehityksessä.
KIE-maiden kehitystä selittää enemmän polkuriippuvuus aiempiin järjestel
-
miin kuin poliittinen kilpailu.
Ulkomainen vaikutus on ollut suurta järjes
- telmien kehityksessä. 7 Kirjallisuus on taulukossa luokiteltu aikajärjestykseen, varhaisimmasta uusimpaan.
Aiemmissa yksittäisiä tai useampia transitiomaita koskeneissa tutkimuksissa näkö- kulmat ovat olleet tarkemmin rajattuina yksittäisiin politiikkalohkoihin8, lukuun ot- tamatta Świątkowskin 9 laaja-alasta tutkimusta Puolan sosiaaliturvajärjestelmän eri politiikkalohkojen kehityksestä. Toisaalta useampia maita koskeneissa tutkimuksissa maakohtaiset ominaispiirteet sekä sosiaalipolitiikan kokonaisvaltainen toimintaym- päristön huomioiminen ovat jääneet taka-alalle10. Jälkikommunististen maiden kehi- tystä on myös tarkasteltu teoreettisesti yhden muutoksia selittävän teoriakehyksen avulla, jolloin uudistuksia on tulkittu yksittäisestä näkökulmasta11. Näitä teoriakehyk- siä tarkastellaan seuraavassa luvussa 2.
8 Esimerkiksi Műller 1999, 2001, 2002, 2004 sekä Casey 2004 (Eläke); McMenamin & Timonen 2002 (Ter- veydenhuolto); Mickiewicz & Bell 2000 sekä Nesporova 2002 (Työttömyys); Kerlin 2005 (Sosiaalipalvelut).
9 Świątkowski 2010.
10 Esimerkiksi Adam 1999; Barr 2002; Fenger 2007; Ferge 1993, 2001; Rys 1995, 2000; Sengoku 2004.
11 Esimerkiksi Deacon 2000; Deacon, Koivusalo & Stubbs 1998; Haggard & Kaufman 2008; Huber & Stephens 2001; Orenstein 1998; Orenstein & Haas 2002, 2005.
2 TRANSFORMAATIOPROSESSI TUTKIMUKSEN KOHTEENA
2.1 TRANSFORMAATIOPROSESSI
Aiemmissa jälkikommunistisia maita käsitelleissä tutkimuksissa Keski- ja Itä-Euroo- pan maiden yhteiskunnallista tilannetta on kuvattu käsitteillä transitio, transitiomaa, transformaatio sekä transformaatioprosessi. Käsitteet ovat rajanneet tarkasteltavan maajoukon Keski- ja Itä-Euroopan entisiin sosialistimaihin. Lisäksi käsitteiden avulla on rajattu historiallinen tarkasteluajanjakso koskemaan sosialismin jälkeistä aikaa.
Käsitteitä käytetään kirjallisuudessa toistensa synonyymeinä, vaikka sisällöllisesti ne poikkeavatkin jonkin verran toisistaan. Etenkin transformaatio ja transformaatiopro- sessi pitävät käsitteinä sisällään myös oletuksen yhteiskunnallisten muutosten ko- konaisvaltaisuudesta sekä ajallisista sidoksista menneeseen ja tulevaan. Seuraavassa avataan lyhyesti käsitteiden sisältöjä sekä niiden käyttötarkoitusta tässä tutkimuk- sessa.
Sosiologisissa tutkimuksissa tehdään ero käsitteiden transitio ja transformaatio välillä. Yleisesti transitiolla viitataan vaiheittaiseen yhteiskunnalliseen muutokseen, esim. siirtyminen maatalousyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan.12 1990-luvulla yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa transitio kytkettiin käsitteenä kuvaamaan nimenomaan jälkikommunististen maiden yhteiskunnallista muutosta13. Tällöin ky- seessä oli sosialistisen yhteiskuntamuodon muuttuminen lyhyessä ajassa markkina- talousvaltioksi. Tässä merkityksessä käsitteen käyttö rajoittuu yksinomaan talouspo- litiikassa tapahtuneiden muutosten kuvaamiseen.
Transitio-käsitteeseen on usein kytketty jälkiliitteeksi sana ”maa”, jolloin käsite kohdentaa yhteiskunnallisen muutoksen koskemaan tiettyä tarkasteltavaa maaryh- mää. Transitiomaa–käsitettä käytetään yleisesti sekä kotimaisissa että kansainvälisissä yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa, joissa sitä käytetään rajaamaan tarkastelun kohde Keski- ja Itä-Euroopan entisiin sosialistimaihin. Samaa käytäntöä jatketaan tässä tutkimuksessa.
Transformaation käsitteellä taas tarkoitetaan sosiologiassa yhteiskunnallisen järjestyksen muutosta. Jussi Simpura14 erottaa transitio-käsitteestä transformaatio -käsitteen siten, että transformaatio sisältää nykyhetkessä tapahtuvan muutoksen li- säksi sen vaikutukset sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Kun yhteiskunnassa tapahtuu suuri, nopea muutos, pakottaa se arvioimaan myös menneisyyttä uudelleen.
Samalla muutos tarjoaa myös useammanlaisten mahdollisten tulevaisuuksien joukon.
Käsitteenä transformaatio antaa transitio-käsitettä kokonaisvaltaisemman kuvan jäl- kikommunistisissa maissa käynnissä olevista yhteiskunnallisista muutoksista.15
12 www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/. 11.9.2008, 4.
13 Simpura 1999, 93.
14 Simpura 1999, 93.
15 www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/. 11.9.2008, 4.
Käsitteenä transformaatioprosessi sisältää sekä ajatuksen muutoksesta eli tran- sitiosta16 että etenemisestä, tapausten kulusta, prosessista17. Tässä tutkimuksessa käytetään termiä transformaatioprosessi laajentamaan muutoksen kuvausta koske- maan kokonaisuutena muutokseen johtaneita syitä, muutosta itseään sekä muutok- sen seurauksia. Transformaatioprosessia voitaisiin toisin sanoin kutsua ”muutoksen etenemiseksi”, mikä kuvaa tutkimusjakson aikaista yhteiskunnallista kehitysvaihetta transformaatio-käsitettä laajemmin.
Myös Salminen & Temmes18 painottavat transformaation prosessiluonnetta. Hei- dän mukaansa monimutkaista muutosta voidaan analysoida parhaiten prosessina.
Transition erityispiirteet heijastuvat näihin muutosprosesseihin. Muutoksen onnis- tuminen tai epäonnistuminen riippuu prosessuaalisista tekijöistä, kuten prosessiin osallistuvien toimijoiden kapasiteetista ja kyvystä, osapuolten sitoutumisesta ja muu- tokseen liittyvän kommunikaation onnistumisesta. Näiden tekijöiden lisäksi muutok- set ovat aina sidoksissa ajalliseen kontekstiinsa.
Transformaatioprosessin rinnalla voidaan käsitteellisesti erottaa myös transition kaltainen, yleisempi talouspolitiikkaan kohdentunut yhteiskunnallinen siirtymävai- he. Samaan aikaan KIE-maiden transformaatioprosessien kanssa jälkiteollinen kapita- lismi haki muotoaan ja globaalitalouden vahvistuminen muutti yleisesti kansallisval- tioiden asemaa maailmanmarkkinoilla. Tämän vuoksi jälkikommunistisissa maissa oli käynnissä kaksi laajamittaista yhteiskunnallista muutosprosessia samanaikaisesti.
Keski- ja Itä-Euroopan maat vaihtoivat talousjärjestelmänsä sosialistisesta suunni- telmataloudesta markkinatalousjärjestelmäksi tilanteessa, jossa kaikki kapitalistiset valtiot joutuivat vastaamaan myös globaalitalouden asettamiin uusiin haasteisiin.19
Kahden laajan yhteiskunnallisen muutosprosessin päällekkäisyyden vuoksi tutki- muksessa on huomioitava, etteivät kaikki tarkastelujakson aikana toteutuneet yhteis- kunnalliset muutokset olleet seurausta yksinomaan transformaatioprosessista. Sosi- aaliturvajärjestelmän muutostarkastelussa nämä kaksi prosessia pyritään erottamaan toisistaan vertailemalla KIE-maiden kehitystä EU15-maiden vastaavaan tilanteeseen.
Yhdenmukaiset reagointitavat voivat kertoa yleisemmistä kehitystarpeista.
Transformaation prosessiluontoisuuden vuoksi sen ajallinen rajaaminen ei ole yk- siselitteistä. Transformaatio on ajallisesti etenevä prosessi20, mutta kuten Juho Saari21 on kirjoittanut, ”ei voida tarkkaan määritellä, koska transformaation muutokset alkoi- vat ja loppuivat. On itse rajattava ja nähtävä siinä tapahtuneet muutokset sidottuina aiempiin reformeihin, mutta myös tuleviin muutoksiin (mikä on yleistä ajanjaksojen määrittelyssä).” Saaren näkemys vastaa yleistä historiallista käsitystä ajanjaksojen periodisoinnista ja niihin liittyvistä rajausmääritelmistä.
Vastaava näkemys esiintyy sosiaalihistoriallisessa tutkimuksessa, jonka mukaan, Alasuutaria22 lainaten, ”yhteiskunnan elämänjärjestyksessä vallitsevalla struktuurilla ei voi sanoa olevan yhtä ainutta alkusyytä tai alkupistettä. Sosiaalista elämää jäsentää
16 Simpura 1999, 93.
17 Aikio 1998, 503.
18 Salminen & Temmes 2000, 31.
19 Kochanowicz 2007, 49.
20 Cerami 2005, 48
21 Saari 1996, 46
22 Alasuutari 2001, 113.
jo ennalta jokin struktuuri, jonka muuntumisesta - ei totaalisesta toiseksi muuttumi- sesta - myös elinolojen äkkinäisissä murroksissa on kyse”. Tästä syystä sosiaaliturva- järjestelmien muutoksia on hyvä tarkastella osana pitkän aikavälin yhteiskunnallista kehitystä.
Transformaatioprosessi päätti toisen maailmansodan jälkeen syntyneet ideolo- gisen kahtiajaon Euroopassa ja palautti Keski- ja Itä-Euroopan maat läntiseen pe- rinteeseen.23 Tämän perinteen olemassaolo on tärkeä muistaa jälkikommunististen maiden kehitystä tarkasteltaessa. Transformaatioprosessi ei merkinnyt sosialistisen järjestelmän vaihtamista läntiseen arvojärjestelmään ja eurooppalaisuuteen, vaan maiden oman eurooppalaisen historian vahvistamista palautumalla länsimaiseen demokratiaan. Vaikka yhteiskunnallinen muutos sosialismin kaaduttua oli nopeaa ja kokonaisvaltaisuudessaan yhteiskunnallisia rakenteita ravistelevaa, historiallinen tausta loi muutoksille pohjan.24
Pääasiassa kapitalististen demokratioiden tutkimiseen luotu järjestelmä ei itses- sään ota huomioon jälkikommunististen maiden sosiaaliturvaa koskevia erityispiirtei- tä. Transformaatiotutkimuksen traditiossa, jota Bob Deacon25 edustaa, on kiinnitetty huomiota joihinkin erityisongelmiin, jotka liittyvät jälkikommunististen hyvinvointi- järjestelmien kehittymisen arviointiin. Deacon korostaa kolmea erityistekijää, joiden hän epäilee vaikuttaneen sekä jälkikommunististen maiden hyvinvointivaltiollisten järjestelmien rakenteisiin että sisällöllisiin lopputuloksiin:
1. Vallankumous. Ensimmäinen tekijä on transformaatioprosessin liikkeelle lait- tanut vallankumous26 ja sen vaikutus sosiaaliturvajärjestelmän mallin tutkimiseen.
Keski- ja Itä-Euroopan maat hylkäsivät sosialistisen yksipuoluemallin ja suunnitel- matalouden vaihtamalla ne monipuoluejärjestelmään ja markkinatalouteen. Näin ollen transformaatioprosessi jossain määrin katkaisi Keski- ja Itä-Euroopan maissa tapahtuneen historiallisen kehityksen27. Käytännössä tämä merkitsi yhteiskunnallista kriisiytymistä, joka käynnisti totuttujen toimintamallien murroksen28.
Pääsääntöisesti teollistumisen ja modernisaation eteneminen ovat tapahtuneet vuosikymmenten saatossa hitaina prosesseina, jolloin niiden sosiaalipoliittisiin vai- kutuksiin on voitu vähitellen reagoida. Vaikka osa kotimaisestakin sosiaaliturvan muutosta koskeneesta tutkimuksesta on kohdistunut ennen kaikkea nopeiden yh- teiskunnallisten muutosten tutkimiseen29, näissäkin tapauksissa kyseessä ovat olleet valtakeskittymien muutokset, ei niinkään yhteiskuntien totaalinen toiseksi muuttumi- nen. Transformaatioprosessi sen sijaan merkitsi sosialistisen poliittisen, taloudellisen,
23 Salminen & Temmes 2000, 10.
24 Golemski 1995, 260.
25 Deacon 1992, 22.
26 Transformaatioprosessin vallankumouksellisesta luonteesta on esitetty myös vastakkaisia näkemyksiä.
Esimerkiksi Poznanski (1993) on kuvannut sosialistihallinnosta luopumisen syntyneen pikemminkin po- liittisten puolueiden kompromissin tuloksena kuin vallankumouksellisena murroksena. Myös Kis (1999) on nähnyt transformaatioprosessin koordinoituna siirtymänä demokratiaan. Väitöstutkimuksessa trans- formaatioprosessin vallankumouksellisuus käsitteenä kuvaa sitä, kuinka siirtymässä sosialistihallinnosta demokratiaan oli poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kyse laajasta ja nopeasta muutoksesta.
27 Huber & Stephens 2001, 87.
28 Mylly 1973, 33.
29 Esimerkiksi Niemelä Heikki & Salminen Kari (2002). Politiikka, kieli ja sosiaaliturva: vertaileva tutkimus poliittisista prosesseista sosiaaliturvajärjestelmien muotoilijoina, ylläpitäjinä ja muuttajina eräissä Euroopan maissa.
sosiaalisen ja kulttuurillisen kehyksen korvaamista järjestelmällä, joka oli suurelle osalle kansaa ja päättäjiä vieras.
Tutkimuksessa vallankumouksen vaikutusta arvioidaan suhteessa sosiaaliturva- järjestelmän uudistuksiin. Yhteiskunnallisen kontekstin muuttuessa totutut toimin- tatavat ja olemassa olleiden järjestelmien rakenteet tulivat uudelleen arvioitaviksi.
Tutkimuksellisesti transformaatioprosessin vallankumouksellinen luonne tarjoaa nä- köalan tilanteeseen, jossa yhteiskunnallinen muutos on nopeaa, kokonaisvaltaista ja rakenteita murtavaa30. Lopputuloksen kannalta yhteiskunnallisissa muutoksissa, jota transformaatio tässä tutkimuksessa edustaa, oleellisinta on se, kuinka järjestelmäta- solla suhtaudutaan ja reagoidaan muutoksiin31.
Pertti Alasuutari32 pitää nopeita yhteiskunnallisia muutoksia mahdollisuutena muuttaa ajatusmalleja sekä yksilö että yhteisötasolla. Vaikka muutostarve syntyy usein ulkoisen olosuhdemuutoksen myötä, toimijoilla on mahdollisuus reagoida nii- hin harkintansa ja ymmärryksensä mukaan. Aiemman politiikan epäonnistuminen, kuten Keski- ja Itä-Euroopan maiden kohdalla sosialismin kykenemättömyys ratkais- ta taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, ei kuitenkaan itsessään ole riittävä olosuhde poliittiselle muutokselle. Kriisin haltuun ottaminen ja muuttaminen rajattuun poliit- tiseen innovaatioon riippuu yhteiskunnan poliittisista voimista ja institutionaalisista tekijöistä.33
2. Kansainväliset organisaatiot. Deacon34 pitää huomionarvoisena kansainvälis- ten organisaatioiden roolia poliittisina toimijoina Keski- ja Itä-Euroopan maiden uu- distuksissa. Deacon on tutkimuksissaan nähnyt organisaatioilla olleen sekä epäsuoraa että suoraa vaikutusvaltaa transitiomaiden kansalliseen politiikkaan. Poliittisen val- lan lisäksi kansainväliset organisaatiot ovat esiintyneet järjestelmien uudistamisessa myös konkreettisten vaatimusten asettajina35.
Deaconin näkemys saa tukea muista KIE-maissa tapahtuneita sosiaalipoliittisia muutoksia käsittelevistä tutkimuksista36, joissa kansainvälisten organisaatioiden roo- li on nähty merkitykselliseksi jälkikommunististen instituutioiden kehittymisessä.
Tutkimuksissa on noussut esiin Euroopan unionin jäsenyyspyrkimysten ja etenkin suurten kansainvälisten rahoitusorganisaatioiden, Maailmanpankin ja Kansainvä- lisen valuuttarahasto IMF:n37 rooli sekä talous- että sosiaalipoliittisina ohjeistajina.
Lisäksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD38 sekä YK:n järjestöistä Kansainvälinen työjärjestö ILO39 ja Maailman terveysjärjestö WHO40 toimivat neu- vonantajina omilla asiantuntijasektoreillaan. Edellisten rinnalla myös lukuisat pie-
30 Poliittisten ja taloudellisten muutosten etenemisestä tarkemmin kappaleessa 3.
31 Niemelä & Salminen 2002, 20.
32 Alasuutari 1998, 181.
33 Hemerijck 2002, 188.
34 Deacon 1992, 23.
35 Kansainvälisten organisaatioiden roolia tarkastellaan lähemmin kappaleessa 3.4.
36 Esimerkiksi Cerami 2005; Haggard & Kaufman 2008; Orenstein 1998, 2005; Standing 1996.
37 International Monetary Fund.
38 Organization for Economic Co-operation and Development.
39 International Labour Organization.
40 World Health Organization.
nemmissä rooleissa toimineet asiantuntijaorganisaatiot osallistuivat transitiomaiden kehitykseen.41
Tämä on poikkeuksellista itsenäisten kansallisvaltioiden kehityksessä, mikä tekee KIE-maiden kehitysprosesseista erityisiä suhteessa Länsi-Euroopan maihin. Kansain- välisten organisaatioiden rooli oli merkittävintä talouspolitiikassa, mutta väitöstutki- muksessa sitä tarkastellaan osana sosiaaliturvajärjestelmien muutoksia. Transformaa- tioprosessin aikaisissa muutoksissa nostetaan esiin näkökulmaa siitä, missä määrin kansainvälisten rahoitusorganisaatioiden uudenlainen mukaantulo vaikutti kansal- lisiin päätöksentekoprosesseihin.
3. Poliittinen oppiminen. Deaconin42 mukaan poliittinen oppiminen mahdollistaa nopeamman reagoinnin yhteiskunnallisiin muutoksiin, mikäli oppimisessa voidaan hyödyntää samankaltaisten prosessin aiemmin läpikäyneiden maiden kokemuksia.
KIE-maiden osalta hän ajattelee yhteiskunnallisen oppimisen mahdollistaneen mui- den toimijoiden kokemuksellisen hyödyn hyväksikäytön yhteiskunnallisessa kehityk- sessä transformaatioprosessin aikana. Koska poliittista oppimista on hyvinvointival- tioissa ollut aina, on luontevaa, että tätä hyödynnettiin myös KIE-maissa.
KIE-maiden vaikeutena poliittisessa oppimisessa oli se, että niiden kokemat nopeat yhteiskunnalliset muutokset olivat Euroopassa ja maailmanlaajuisestikin ainutlaa- tuisia. Kaikkien KIE-maiden transformaatioprosessit etenivät hyvin samanaikaisina, rinnakkaisina prosesseina, jolloin aiempia kokemuksia samankaltaisessa tilanteessa tehtyjen valintojen vaikutuksista kansalaisten hyvinvointiin ja järjestelmien toimivuu- teen ei ollut saatavilla. Sen sijaan poliittisen oppimisen mahdollisuudet koskivat trans- formaatioprosessissa ennen kaikkea muiden hyvinvointivaltioiden kehittymisen ja järjestelmien toimivuuden arviointia ja hyvien käytänteiden soveltamista KIE-maiden omissa muutosprosesseissa. Tutkimuksen tehtäväksi jää arvioida, millainen merkitys sillä oli transformaatioprosessin aikaisissa sosiaaliturvajärjestelmään kohdentuneissa uudistuksissa.
Tutkimuksessa sosiaaliturvajärjestelmissä toteutuneiden muutosten tarkastelussa hyödynnetään yhteiskunnallista muutosta tulkitsevia selitysmalleja. Malleja on ole- massa useampiakin, mutta tässä tutkimuksessa niistä on nostettu kolme esiin: funktio- nalistiset, poliittiset sekä institutionaaliset selitykset. Nämä kolme on valittu mukaan sen vuoksi, että niitä on hyödynnetty myös aikaisemmissa transitiomaita koskevissa tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa päähuomio kiinnittyy institutionaalisiin selityk- siin, ennen kaikkea polkuriippuvuusteoriaan, aikaisempien transformaatioprosesseja koskevien tutkimusten perusteella. Polkuriippuvuusteorian avulla pyritään tulkitse- maan transformaatioprosessin aikaisia sosiaaliturvajärjestelmien muutoksia, lukittau- tumatta silti ainoastaan yhteen selitysmalliin.
2.2 FUNKTIONALISTISET SELITYKSET
Funktionalistiset selitykset kuuluvat laajaan teoriaperheeseen, josta sosiaalipoliitti- sissa tutkimuksissa käytettävät sovellutukset muodostavat yhden sovellutushaaraan.
Selityksissä hyvinvointivaltion kehitystä pidetään seurauksena teollistumisen myötä
41 Esimerkiksi Cerami on edellisten lisäksi nostanut muina toimijoina esiin WHO:n, WTO:n International Non-State actors (ICC:n ja INGO:n) ja yksityiset vakuutusyhtiöt. Cerami 2005, 63.
42 Deacon 1992, 23.
työnjaossa tapahtuneisiin muutoksiin43. Tätä tutkimustraditiota ovat edustaneet esi- merkiksi Harold L. Wilensky & Charles N. Lebeaux44 sekä Clark Kerr, John Dunlop, Frederick Harbison & Charles Myers45. Teollisen ja teknisen kehityksen oletetaan synnyttävän sellaisia sosiaalisen rakenteen muutoksia, jotka edellyttävät valtion väliintuloa. Val- tio muovaa yhteiskunnallisia rakenteita kehittämällä ja ylläpitämällä sosiaaliturva- järjestelmiä.46 Valtiolla ymmärretään olevan myös merkittävä rooli yhteiskunnallisen integraation vahvistajana47.
Teoriat pohjautuvat kausaaliseen selittämismalliin48, vaikka sosiaalipoliittista laa- jenemista ei pidetäkään automaationa. Teorioiden ongelmana onkin ollut kyvyttö- myys selittää valtioiden välisiä eroavaisuuksia sosiaaliturvajärjestelmien rakenteissa ja rahoituksessa, vaikka teollistumisen mukanaan tuomat haasteet ovat olleet kaikille kansallisvaltioille yhteneväisiä49. Toisaalta selitysten kiinnostus on kohdentunut en- sisijaisesti yhteiskunnallisiin rakenteisiin jättäen toimijatasoisen analyysin merkityk- settömänä syrjään. Siksi tulkinnoissa ei huomioida yhteiskunnallisten toimijoiden rooleja uudistusten suunnittelijoina, läpiviejinä tai toteuttajina50, jota voidaan pitää tulkintojen selkeänä puutteena.
Funktionalististen selitysten puutteet jättivät teoriat taka-alalle, kunnes 1990-luvul- la ne yleistyivät globalisaatioteorioiden muodossa. Tätä tutkimushaaraa ovat edusta- neet esimerkiksi Roland Robertson51, Leslie Sklair52, William I. Robinson53 ja Robert Walker54. Globalisaatioteoriat tulkitsevat elinkeinorakenteen uudistuksilla olleen residuaalisia vaikutuksia hyvinvointi-instituutioihin heikentämällä hyvinvointijärjestelmien rahoi- tusmahdollisuuksia. Globalisaatioteoriat ovat kuitenkin kärsineet samoista puutteista kuin muutkin funktionalistiset selitykset jättäessään poliittiset subjektit tulkinnalli- sesti syrjään.
2.3 POLIITTISET SELITYKSET
2.3.1 Poliittiset ja pluralistiset tulkinnat
Poliittisissa selityksissä näkökulma kääntyy funktionalistisista tulkinnoista puuttu- viin toimijoihin. Näissä selityksissä esiin nousevat yhteiskunnalliset toimijat, poliit-
43 Uusitalo 1984, 413.
44 Teoksessaan “Industrial society and social welfare the impact of industrialization on the supply and organization of social welfare services in the United States” vuodelta 1958.
45 Teoksessaan ”Industrialism and Industrial Man” vuodelta 1960.
46 Esping-Andersen 1990, 221; Hellsten 1993, 37.
47 Esping-Andersen 1990, 221.
48 Kausaalisessa selittämisessä muutoksen A ymmärretään johtavan automaattisesti tulokseen B ilman, että oltaisiin kiinnostuneita muiden mahdollisten tekijöiden vaikutuksista lopputulokseen. Raunio 1993, 47-48.
49 Salminen 1993, 358. Niemelä & Salminen 2009, 185.
50 Mattila 2011, 18.
51 Teoksessaan “Globalization. Social theory and global structure” 1992.
52 Teoksessaan “Globalization. Capitalism and its alternatives” 2002.
53 Teoksessaan “A theory of global capitalism. Production, class, and state in a transnational world” 2004.
54 Teoksessaan ” Social security and welfare: concepts and comparisons” 2005.
tiset puolueet ja niiden keskinäiset voimasuhteet selittämään hyvinvointivaltioiden kehittymistä. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa rakenteelliset muutokset ovat kiinni poliittisten toimijoiden kyvyistä etsiä vastauksia esiin nousseisiin ongelmiin sekä heidän intresseistään panostaa hyvinvointipalvelujen laajuuteen55. Tätä tutkimustra- ditiota ovat edustaneet teoksissaan esimerkiksi John D. Stephens56, Gösta Esping-An- dersen57 ja Evelyne Huber & John D. Stephens58 sekä KIE-maiden osalta esimerkiksi Cristine S. Lipsmeyer59 ja Mitchell A. Orenstein60.
Poliittiset selitykset voidaan Kari Salmisen61 mukaan jakaa painotuksiltaan kahteen suurempaan teoriahaaraan: poliittisiin tulkintoihin ja pluralistisiin tulkintoihin. Po- liittiset tulkinnat keskittävät huomionsa poliittisesti aktiivisiin yksilöihin tai ryhmiin, joiden toiminnalla ymmärretään olevan tai olleen merkitystä sosiaalisissa muutoksis- sa. Tulkintoihin lasketaan kuuluvaksi teoriat, jotka kuvaavat yksittäisten henkilöiden roolia laajemmissa sosiaalipoliittisissa uudistuksissa. Esimerkiksi Bismarckin62 nimi liitetään yleisesti sosiaalivakuutusjärjestelmän kehittämiseen 1800-luvun loppupuo- lelta lähtien63.
Pluralistisissa teorioissa huomio kiinnittyy poliittisten puolueiden ja muiden yh- teiskunnallisten intressiryhmien toimintaan sosiaalisissa uudistuksissa. Demokraatti- nen päätöksentekojärjestelmä työstää kansalaisten sosiaalipoliittisia toiveita ja tarpei- ta sekä tuottaa uudistamisvaateita valtiolle. Valtion roolina on muuttaa toimintaansa vastauksena poliittisten neuvotteluiden tuloksiin.64 Keskittyminen poliittisen toimin- nan vaikutuksiin jättää kuitenkin huomiotta ne yhteiskunnalliset elementit, joiden on nähty vaikuttavan sosiaalipolitiikan sisältöihin ja rakenteisiin65.
Tämän lisäksi poliittisten teorioiden puutteet tulevat ilmi hyvinvointivaltioiden välisissä vertailututkimuksissa. Ne eivät ole kyenneet selittämään eroja poliittisilta voimasuhteiltaan samankaltaisten maiden sosiaaliturvajärjestelmissä66. Tämä on tul- lut esiin myös aiemmissa KIE-maita koskeneissa tutkimuksissa67.
55 Mattila 2011, 18.
56 Teoksessaan ”The Transition from Capitalism to Socialism” vuodelta 1979.
57 Teoksissaan ”Politics against market. The social democratic road to power.” vuodelta 1985 sekä ”The three world of capitalism” vuodelta 1990.
58 Teoksessaan ”Development and Crisis of the Welfare State. Parties and Policies in Global Markets” vuo- delta 2001.
59 Artikkelissaan ”Reading between the Lines. Politics and Policy Structure in Post-Communist Europe.”
vuodelta 2000.
60 Artikkelissaan ”A Genealogy of Communist Successor Parties in East-Central Europe and the Determi- nants of Their Success” vuodelta 1998.
61 Salminen 1987, 12.
62 Otto von Bismarckin johdolla kehitettiin Saksassa 1800-luvun lopulla eläkejärjestelmä sekä työterveys- ja tapaturmavakuutukset. Cerami 2005, 32-33.
63 Uusitalo 1984, 412.
64 Myles 1983, 28.
65 Salminen 1987, 18.
66 Mattila 2011, 19.
67 Wagener 2002; Sengoku 2004.
2.3.2 Marxilaiset luokkateoriatulkinnat
Puolan sosialistinen ajanjakso ennen transformaatioprosessia herättää kiinnostusta myös marxilaisiin luokkateoriatulkintoihin, joiden mukaan sosiaalipolitiikka kehittyy yhteiskuntaluokkien välisten taisteluiden seurauksena68. Luokkateoriatulkinnat sisäl- tyvät rakenteellis-poliittisiin selityksiin, joiden mukaan yhteiskunnalliset rakenteet itsessään synnyttävät poliittisia konflikteja. Hyvinvointivaltiot muotoutuvat näiden konfliktien seurauksena69. Erona funktionalistisiin selitysmalleihin rakenteellis-po- liittisissa teorioissa valtion ei nähdä muuttuvan oman kehityslogiikkansa kautta. Sen sijaan kehityksen suunnan ratkaisevat poliittiset, rationaaliset toimijat, jotka käyttä- mällä omaa valta-asemaansa vaikuttavat yhteiskunnallisiin rakenteisiin.70
Vaikka rakenteellis-poliittisissa teorioissa huomio kiinnittyy poliittisten selitysten tavoin nimenomaan yhteiskunnallisten toimijoiden intresseihin ja niistä johdettuihin toimenpiteisiin, teoriat erottaa niiden suhtautuminen yhteiskunnallisiin rakenteisiin.
Poliittiset teoriat eivät huomioi olemassa olevien institutionaalisten sidosten vaiku- tuksia sosiaalipoliittisten muutosten suuntaan ja laajuuteen. Rakenteellis-poliittiset selitykset sen sijaan tarkastelevat yhteiskunnallisiin muutoksiin johtavia konflikteja sidoksissa niihin institutionaalisiin rakenteisiin, joihin poliittiset voimat ovat sidottui- na.71 Tätä näkemystä ovat nostaneet esiin esimerkiksi Anthony Giddens72, Esping-An- dersen73, Walter Korpi74 sekä Olli Kangas75.
Luokkapolitiikka on myös osa marxilaista yhteiskuntateoriaa76, jonka mukaan valtio on hallitsevan yhteiskuntaluokan väline alemman yhteiskuntaluokan hallitsemiseksi.
Marxilaisuuden mukaan luokkataistelun tuloksena syntyy sosialistinen vallankumous, jonka seurauksena työväenluokka ottaa vallan ja vähitellen porvarillinen valtio kuoleu- tuu. Kehityksen tuloksena sosialistinen yhteiskunta vähitellen muuttuu kommunisti- seksi yhteiskunnaksi, jossa valtio on kokonaan hävinnyt hallitsemiskeinona77.
Vaikka rakenteellis-poliittiset selitysmallit kykenevät luomaan kohtuullisen tar- kan kuvan hyvinvointivaltioiden kehittymisestä kapitalistisissa yhteiskunnissa, nii- den avulla ei kyetä selittämään maiden sosiaaliturvajärjestelmissä vallitsevia eroja.
Esimerkiksi Korven valtaresurssiteorian avulla voidaan selittää Ruotsin sosiaalide- mokraattisen puolueen vaikutuksia sosiaalipoliittisiin uudistuksiin, mutta sen sovel- taminen muiden maiden kehitykseen on osoittautunut ongelmalliseksi.
Tutkimukseni ei luokkateorioiden tavoin tarkastele poliittisten rakenteiden ja valtasuhteiden määräytymistä ja niiden vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmien ke-
68 Ruotsalainen 1996, 67-70.
69 Salminen 1987, 12.
70 Uusitalo 1984, 414.
71 Salminen 1987, 18.
72 Giddens 1984, 112.
73 Esping-Andersen 1990.
74 Korpi 1984.
75 Kangas 1986, 15.
76 Karl Marx (useita teoksia); Friedrich Engels (useita teoksia); Lenin 1946.
77 Marxin teorian mukaan työväestön vallankumouksessa synnytetään ensin sosialistinen valtio, jonka ai- kana valtio instituutiona vähitellen kuoleutuu. Kehityksen edetessä yhteiskunnassa saavutetaan lopulta sosialismin korkein ilmenemismuoto, kommunistinen yhteiskunta. Lenin 1946, 84-94.
