309 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 10 (3) – 2012
KIRJASTO KIRJASTO
SAK:sta ja Suomesta
Tapio Bergholm: Kohti tasa-arvoa. Tulo- politiikan aika I. Suomen Ammatti liittojen Keskusjärjestö 1969–1977. Helsinki, Otava.
2012. 587 s.
Tapio Bergholm jatkaa Suomen Ammatti liit- tojen Keskusjärjestön (SAK) historiaa ja ker- tomustaan suomalaisesta yhteiskunnas ta.
Kaksi edeltävää osaa on nimetty Sopimus- yhteiskunnan syntyminen I ja II, ja ne kattavat vuodet 1944–1956 ja 1956–1969 eli monella tavalla ratkaisevat vuodet, kuten SAK:n ehey- tymisen ja tulopolitiikan muodos tumisen.
Myös Kohti tasa-arvoa -teoksessa tarkas telun kohteena olevat vuodet 1969–1977 ovat ta- pahtumarikkaita, ja kirjoittajan run sau den- pulan ymmärtää. Sama runsaudenpula vai- vaa kirjan esittelyäkin. Monet kiinnostavat yksityiskohdat ja episodit on pakko sivuuttaa.
SAK:n historian ydintä tarkasteluvuosi- na olivat tulopoliittisten kokonaisratkaisujen palkankorotusmallit ja sosiaalipaketit, eläke- kiistojen yksityiskohdat ja työsuojelulainsää- dännön synty. Kirjan lähtökohdissa Bergholm painottaa rakenteiden ja toiminnan suhdetta yhteiskunnallisessa muutoksessa. Tämä lait- toi minut kysymään: entä ”aika”? Itse kai sor- tuisin selittämään monia ilmiöitä vetoamalla tietynlaiseen aikaan. Yleensä Bergholm lis- taa tapahtumille konkreettisia syitä, mutta jossain kohdin viittaa myös siihen, millaista aikaa 1970-luvun alkupuoli läntistä maailmaa ravistelleine sukupolvikon likteineen ja pro- testiliikkeineen oli.
Mikä tasa-arvo?
Keskeinen syy kirjan nimelle ”Kohti tasa-ar- voa” on sukupuolten tasa-arvon eteneminen
juuri 1970-luvulla. Esille tulevat naisten työl- lisyys, palkkatyöäitiyttä tukenut yhteiskunta- politiikka, naisten ammatillinen järjestäyty- minen, SAK:n naistoiminta ja naisten itsetun- non vahvistuminen. Työmarkkinoiden femi- nisoituminen monissa maissa aloitti ay-liik- keen alamäen tai ainakin osui yhteen sen kanssa, mutta Suomessa se vahvisti ay-liiket- tä. Bergholm on niitä harvoja työelämän tut- kijoita, jotka ottavat työelämän sukupuolen vakavasti. Täysin johdonmukaisesti kirjoittaja ei vie sukupuoliteemaa läpi: sukupuolittumi- sen olisi voinut noteerata esimerkiksi työttö- myys- ja eläketurvaa käsiteltäessä.
Bergholm kirjoittaa tapahtumien ja nii- den kulkuun vaikuttaneiden henkilöiden his- toriaa. Kun naisilla ei ollut pääsyä työmarkki- najärjestöjen eliittiin, kirja on kuitenkin pää- osin miestoimijoiden historiaa. Kirjoittaja ei kiellä tätä, vaan huomauttaa siitä, miten hi- taasti ja vaikeasti suomalainen yhteiskunta ja ay-liike ottivat vastaan naisten aseman vah- vistumisen.
Mutta kirjan nimi viittaa muuhunkin.
Vuodet olivat solidaaristen palkankorotusten, tuloerojen supistumisen ja sosiaalipoliittis- ten uudistusten aikaa. Lisäksi ”Kohti tasa-ar- voa” antaa vaikutelman, että tasa-arvoa – mitä kaikkea se onkaan – ei saavuteta vielä, mutta ehkä jo SAK:n historian seuraavassa osassa.
Ruotsin vetovoima ja länsisuuntaus
Bergholm ei voi sivuuttaa Neuvostoliiton roo- lia työmarkkinakentällä. Kirjoittajan uskotta- va teesi on kuitenkin, että tärkeimmät vaikut- teet tulivat Ruotsista. ”On katsottava länteen, jos haluaa tietää, miten ja miksi suomalai- nen yhteiskunta muuttui 1960- ja 70-luvuil-310
Kirjasto
SAK:sta ja Suomesta
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 10 (3) – 2012 la”. Kirjan keskeisiä ja kiinnostavia teemoja
ovat Ruotsin parempien palkkojen ja työolo- jen sekä Ruotsiin muuton vaikutus Suomen työmarkkinakehitykseen.
Suomi tasapainoili YYA-sopimuksen ja ta- loudellisen länsisuuntauksen välissä 1970-lu- vulla. Luku, jossa käydään läpi Suomen vapaa- kaupparatkaisuja ja silloin virinneitä täys- työllisyyden kohtaloa ja Suomen kilpailuky- kyä koskeneita kysymyksiä, on kiinnostava.
EEC repi sosiaalidemokraatit kahtia niin puo- lueessa kuin ay-liikkeessä. Kiistalla oli sekä eri vienti- ja kotimarkkina-alojen että su- kupolvien välisen kon liktin piirteitä. SAK:n edusmiesten rooli integraatiossa oli vähäi- nen. Kun SAK:n johto kuitenkin kääntyi EEC- sopimuksen kannalle, työmarkkinoiden kol- mikanta toimi myös tässä lujittaen työnanta- ja- ja palkansaajaosapuolten luottamusta.
Suomalainen protesƟ - ja humanisoinƟ boomi
Väitöskirjani ”Työprosessi ja pitkät aallot”
(1987) kohdistui saman ajanjakson ”huma- nisointiboomiin”, sitä katalysoineisiin lakko- ja protestiliikkeisiin ja fordistisen tuotanto- muodon saturoitumiseen. Suomi loisti poissa- olollaan tuolloin lukemastani työn sosiologi- asta ja työn uusien organisaatiomuotojen ko- keilusta. Tutkailen siis kiinnostuneena, miten SAK:n historia valottaa tätä ajanjaksoa.
Ay-liike kasvoi ja voimistui nopeasti 1970-luvun alkuvuosina. Bergholm ei selitä tätä ajanjakson luonteella, vaan listaa konk- reettisia syitä: eheytyminen, järjestörajojen selkeytyminen, ay-jäsenmaksun tulkinta ve- rovähennyskelpoiseksi tulonhankkimiskus- tannukseksi, maksun perintä palkasta sekä poliittisen syrjinnän väheneminen ja luotta- musmiesten aseman vahvistuminen.
Suomi siirtyi 1960- ja 70-luvuilla matalan järjestäytymisen ja heikkojen ammattiliitto- jen maasta ammattiliittojen järjestövoimas- sa kansainväliseen kärkikaartiin. ”Suomen ammattiyhdistysliikkeen läpimurto oli osa suomalaisen yhteiskunnan modernisoitu-
mista ja naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistumista. Ammattiyhdistysjäsenyys oli 1960–70-lukujen vaihteessa samalla tavalla uudenaikaista kuin juokseva vesi, televisio, yksityisauto, ehkäisypilleri ja keskiolut” (s.
80). Epävakaista ja köyhistä ammattiliitoista tuli vaikutusvaltaisia yhteiskunnallisia insti- tuutioita.
Suomalainen liikehdintä ei ehkä yltänyt eurooppalaisiin otsikoihin, mutta vuoden 1971 metallin lakko oli pitkä, laaja ja legen- daarinen. Lakon konteksti tulee kiinnostavas- ti esille. Ruotsin metallissa oli 35 000 suoma- laista, ja Suomessa kärsittiin teollisuuden työ- voimapulasta. Metallin työvoima oli ällistyttä- vän nuorta: suurin ikäryhmä oli 20–25-vuoti- aat. Yksi tulkinta lakolle olikin, että jokainen sukupolvi tarvitsee oman lakkonsa. Joka ta- pauksessa lakko radikalisoi nuoria ja opiske- lijoita. Bergholm kysyy, tulisiko lakko tulkita – kuten usein on tehty – puoluepoliittisen valta- taistelun ja kommunistien agitoinnin (”koko yhteiskuntajärjestelmää ravisuttavien suun- nitelmien”) kulmasta vai työmarkkinakiis- tana, epäonnistuneiden TES-neuvotteluiden seurauksena, johon molemmat osapuolet oli- vat enemmän kuin valmiita. Bergholm on jäl- kimmäisellä kannalla painottaen, että valta- kunnansovittelijan arkisto on puolueiden ai- neistoja tärkeämpi aineisto.
Liukuhihnojen vastaista taistelua Suo- mesta ei löytynyt, mutta huonoista ja raskais- ta työoloista ei ollut puutetta. Tarinan juone- na tässä on, että kun työnantajan kanssa en- sin harjoitetulla rationalisointi- ja työsuoje- luyhteistyöllä ei päästy riittävästä eteenpäin, sak:lainen liike luisui työsuojelu-uudistuksis- sa kon liktiasemiin. Työsuojelun etenemistä vähemmälle huomiolle jäi tässä teoksessa hy- vin kuvattu episodi, jossa työehtosopimuksis- ta tuli yleissitovia SAK:n sosiaalidemokraat- tien vastustuksesta huolimatta. Kyseinen työsopimuslain uudistus lisäsi myös merkit- tävästi työntekijöiden ja luottamushenkilöi- den oikeuksia.
Protesti- ja humanisointiboomille omi- nainen sukupolvikon likti tulee esille paikoi-
311
Kirjasto
SAK:sta ja Suomesta
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 10 (3) – 2012 tellen, esimerkiksi vapaakaupparatkaisuis-
sa. Vasemmistoaallon radikalisoimat nuo- riso- ja opiskelijajärjestöt olivat näet EEC- sopimuksen vastaisen liikkeen kärjessä.
Kiistelty tulopoliƟ ikka
Tulopolitiikkaa tehtiin kovissa sisäisissä ja ulkopoliittisissa paineissa, vaikka muualla Euroopassa alkanut lakkoliikehdintä oli kah- della ensimmäisellä tulopoliittisella sopimuk- sella (ns. Liinamaa I ja II) liki padottu vuosina 1968–1969. SAK:n järjestövoiman kasvu aset- ti suuria odotuksia palkkojen suhteen. Suhde tulopolitiikkaan jakoi SKP:n, ja kommunis- tien vähemmistölle tupot olivat petoksia työ- väenluokkaa kohtaan. Tšekkoslovakian mie- hitys ja NKP:n linjan tiukentuminen herätti- vät Suomessa pelkoa.
Teos sisältää yksityiskohtaiset tapahtu- makuvaukset siitä, miten kauden tulopoliit- tiset sopimukset (kuten presidentin avul- la syntynyt UKK-sopimus) syntyivät ja mi- ten liittokohtaisiin sopimuksiin ajauduttiin.
Tarkasteluvuosista piirtyy kuva kahtiajakau- tuneesta todellisuudesta, ”ylätason” yhteis- työstä ja ruohonjuuritason kon liktiherkkyy- destä. Bergholm kutsuu SKP:n ay-toimintaa syndikalistiseksi. Sen mukaan on oikein, jos paikallisella toiminnalla pystytään purista- maan parempia etuja. Villit lakot ja paikalliset liukumat, jotka olivat ominaisia 1970-luvul- le, murensivat kuitenkin työehtosopimusten merkitystä ja arvovaltaa. SAK:n sosiaalidemo- kraattien syyttävä sormi osoitti työrauhan rik- kojia palkinneisiin työantajiin. Suomi nousikin 1970-luvun alussa kansainvälisen lakkotilas- ton kärkipaikalle, jossa se pystyi pitkään. Kirja antaa joitakin vihjeitä, mutta ei kokoa koottua
vastausta Suomen työmarkkinatutkimuksen keskeiseen pulmaan: miksi näin?
Vaaran vuodet?
Bergholm toteaa esipuheessaan, että työelä- mässä on aina ollut kyse todellisten eturisti- riitojen ja tuloksellisen yhteistyön välisestä jännitteestä. Suomessa ei vuosina 1969–1977 ollut kysymys vain palkansaajien ja työnanta- jien jännitteestä, vaan myös palkansaajapuo- len sisäisistä jaoista. Voi kysyä, kumpi tuotti enemmän tulosta: ryhmittymien kilpailu jä- senistä ja vallasta vai taistelun rauhoittumi- nen. Bergholm ei aseta kysymystä näin, mut- ta hän kirjoittaa kuitenkin kauniisti STK:n ja SAK:n yhteisestä vastuusta ja keskinäisestä luottamuksesta, jonka varassa niin työehto- sopimuksissa kuin sosiaalipoliittisissa uudis- tuksissa siirryttiin kohti molempia osapuolia hyödyttäviä kompromisseja.
Tuon ajan (uskomattomia) realiteetteja oli, että eliitit ilmeisen tosissaan pelkäsivät kom- munistista vallankumousta. ”Väkivaltaisesti naapurinsa alistaneen suurvallan naapuris- sa ja kansainvälisen puolivallankumoukselli- sen kuohunnan keskellä useat keskeiset vai- kuttajat arvioivat Suomen työmarkkinakehi- tystä pelätyn tai toivotun vallankumouksen näkökulmasta.” Bergholmin oma kanta tun- tuu olevan, että SKP – suhde Neuvostoliittoon, osapuolijako ja manööverit – on saanut liikaa painoa ajan työmarkkinatulkinnoissa. Monia tapahtumia, kuten metallin lakkoa, voi lukea pikemmin työmarkkinoiden osapuoli-intres- sien ja työehtosopimusneuvottelujen oman dynamiikan valossa.
Raija Julkunen
