Tasa-arvo – yhteinen etu vai muoti-ilmiö? näkymä

AIKUISKASVATUS 1/99

113

Teologian tohtori Jarmo Tarkki ja varatuomari, Elinkeinoelä- män Valtuuskunnan johtaja Tuulikki Petäjäniemi tarttuvat aiheeseensa kiitettävän moni- puolisesti haastaen kirjan luki- jan tarkastelemaan omaa arvo- maailmaansa ja näkemyksiään tasa-arvon olemuksesta ja en- nen kaikkea siitä, mitä tasa- arvon tulisi olla. Teosta on suorastaan mahdotonta lukea pysähtymättä aika ajoin peilaa- maan omia käsityksiään kirjas- sa esitettyihin kommentteihin ja niiden perusteluihin. Kir- joittajien argumentointi on kauttaaltaan kriittistä, hyvin perusteltua ja asiantuntemusta osoittavaa. Kirjoittajien selko-

TASA-ARVO

Jarmo Tarkki-Tuulikki Petäjäniemi (1998) Tasa- arvo. Saavutuksia ja h a a s t e i t a .

Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

- yhteinen etu vai muoti-ilmiö?

kielinen, kansantajuinen, esi- tystapa tarjoaa kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle mah- dollisuuden tutustua kirjan si- sältöön.

Tuulikki Petäjäniemi käsittelee omassa osuudessaan tasa-arvoa lähinnä sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmas- ta. Jarmo Tarkki puolestaan tarkastelee aihetta filosofisten kannanottojen kautta tuoden esille erilaisia tulkintoja tasa- arvon käsitteestä.

Pohjoismaisia hyvin- vointivaltioita pidetään yleensä kansainvälisessä keskustelussa sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaina. Tietyillä mittareil- la mitattuna, kuten naisten suurella osuudella työssäkäy- vistä ja naisten osallistumisella yhteiskunnalliseen vaikuttami- seen, Suomi ja muut Pohjois- maat kuuluvatkin vastaansano- mattomasti maailman kärki-

maihin. Pohjoismaisen tasa- arvofilosofian mukaisesti nai- sille on turvattava miesten kanssa tasavertaiset mahdolli- suudet taloudelliseen itsenäi- syyteen ansiotyön kautta. Tä- hän liittyen suurin osin julki- sin varoin järjestettävät sosiaa- lipalvelut, kuten lasten päivä- hoitopalvelut, ovat mahdollis- taneet myös perheellisille nai- sille kodin ulkopuolisen työs- säkäynnin ja opiskelun ja sa- malla itsenäisemmän aseman yhteiskunnassa suhteessa mie- hiin.

P o h j o i s m a i n e n

tasa-arvoajattelu poikkeaa olen- naisella tavalla eurooppalaisesta tasa-arvoajattelusta, sillä EU:n tasa-arvofilosofia korostaa mm.

naisten suojelua yötyöltä, mikä puolestaan pitää monet työ- markkinoiden ammatit naisten saavuttamattomissa. EU:n

“suojelufilosofia” ei tarjoa nai- sille miesten kanssa yhtäläisiä

114

miin ja vaikuttamiseen yhteis- kunnassa. Jäsenyys Euroopan unionissa merkitsee siis samal- la jännitteitä pohjoismaisen ja eurooppalaisen tasa-arvokäsi- tyksen välillä.

Molemmat kirjoittajat tuovat kuitenkin selkeästi esil- le, että myös Pohjoismailla on vielä pitkä tie kuljettavanaan matkalla kohti sukupuolten vä- listä “todellista tasa-arvoa.” Pe- täjäniemi muistuttaa mm., että naisten yhä keskimääräisesti miehiä alhaisempi tulotaso (myös samasta työstä keski- määrin huonompi palkka), naisten osuuden pienuus työ- elämässä korkeissa asemissa olevista henkilöistä, kuten suurten yritysten johtajista ja yhteiskunnassa sitkeästi vallalla olevat käsitykset naisten ja miesten rooleista niin kotielä- mässä kuin työmarkkinoillakin toimivat edelleen osoittimina naisten ja miesten välisestä eri- arvoisuudesta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Edel- leen, Suomea lukuunottamatta, naisten määrällisesti suuri osallistuminen työmarkkinoille on tarkoittanut Pohjoismaissa suurelta osin osallistumista osa-aikaiseen työhön. Korkea koulutustaso ei ole myöskään ollut naisille tae menestymi- sestä työmarkkinoilla, sillä miesten ylläpitämät “hyvä veli” -verkostot ovat varmista- neet miehille pääosin kor- keimmat asemat työelämässä.

Tarkki osoittaa

puolestaan Suomen olleen joil- tain osin jälkijunassa kansain- välisessä tasa-arvokehityksessä.

Tästä toimivat osoittimina mm. naispappeuden hyväksy- minen Suomen evankelisluteri- laisen kirkon taholta viimeise- nä maailman luterilaisista kirk-

kokunnista vuonna 1988 sekä YK:n naisten syrjinnän kieltä- vän sopimuksen ratifioiminen Suomessa 1986 seitsemän vuotta muiden Pohjoismaiden jälkeen.

Miten sukupuolten välistä tasa-arvoa tulisi edel- leen edistää Suomessa? Petäjä- niemen mukaan nykyiset voi- massa olevat tasa-arvo- suunnitelmat eivät tähän yksis- tään kykene, vaan jo perus- koulujen opetusohjelmissa sukupuolten välisten töiden rajat tulisi häivyttää ja naisia tulisi kannustaa enemmän valitsemaan itselleen ammatti- aloja, joiden tarjoama palkka ja yhteiskunnallinen asema ovat perinteisiä naisvaltaisia aloja korkeammat. Perinteisillä nais- valtaisilla aloilla Petäjäniemi ilmeisesti viittaa lähinnä julki- sen sektorin usein

huonostipalkattuihin palvelu- ammatteihin, jotka perinteises- ti ovat sekä tarjonneet naisille töitä että samalla (ironista kyllä) mahdollistaneet heidän työssäkäyntinsä nykyisessä mittakaavassa naisvaltaisten alojen, kuten lastenhoito- palvelujen kautta. Naisia tulisi siis ilmeisesti kannustaa suun- tautumaan enemmän yksityi- selle sektorille työntekijöiksi ja yrittäjiksi.

Mutta riittääkö

peruskoulujen opetusohjelmi- en muokkaaminen häivyttä- mällä miesten ja naisten välis- ten töiden rajoja todella ohjaa- maan opiskelijoita tekemään sukupuolirajat ylittäviä koulu- tusvalintoja koulutusurallaan tai vaikuttamaan koululaisten asenteisiin sukupuolirooleja kohtaan? Tuskinpa vain, sillä, kuten Petäjäniemi itsekin toi- sessa yhteydessä toteaa, suku- puolirooleihin sosiaalistutaan

jo hyvissä ajoin ennen perus- koulua. Sukupuoliroolien op- piminen tapahtuu mm. van- hempien, ystävien ja muiden informaatiolähteiden (esimer- kiksi elokuvat, tietokonepelit, massamedia) kautta yhtä hyvin koulua ennen, sen aikana ja sen jälkeen.

Koulutuksen sisällöillä on toki oma merkityksensä yksilöiden identiteetin ja maa- ilmankuvan rakentajana, mutta keskeisen roolin voidaan näh- dä olevan myös aikuiskasva- tuksella, opettajien koulutuk- sella, joukkotiedotuksella, las- tentarhoilla ja neuvoloilla.

Oppilaanohjauksen ja ammatinvalinnanohjauksen kautta voidaan puolestaan tie- tysti olettaa olevan mahdollista saada nuoria hakeutumaan kasvavassa määrin eri ammatti- ja koulutusaloille sukupuolesta riippumatta. Toisaalta kannus- tamisesta ei saa seurata ‘pai- nostusta’ tai ylenkatsontaa yksilöiden omia

valintapreferenssejä kohtaan:

niin kauan kuin naisia todella kiinnostaa miehiä enemmän hakeutua perinteisesti naisval- taisemmille aloille, se olkoon heidän oikeutensa. Kokonaan toinen asia on yleiseen yhteis- kunnalliseen arvomaailmaan ja nykyiseen järjestelmään vaikut- taminen kasvatuksen, koulu- tuksen, joukkotiedotuksen, tasa-arvo-ohjelmien, palkka- neuvottelujen jne. kautta.

Jarmo Tarkki arvostelee tasa-arvokeskusteluja niiden kyvyttömyydestä määritellä tarkasti tasa-arvon käsitettä.

Hänen mukaansa on pohditta- va sitä, onko tasa-arvo korkein yhteiskunnallinen arvo, johon on pyrittävä kaikin mahdolli- sin keinoin, vai onko olemassa muita, perustavampia arvoja, K I R J A - A R V I O I T A

AIKUISKASVATUS 1/99

115

joihin pyrkiminen on tasa-ar- voon nähden ensisijaista. Tasa- arvoa ensisijaisemmaksi arvok- si Tarkki näkee, Aristoteletta mukaillen, “onnellisuuden”, jonka tavoittelemiseksi kaikille olisi turvattava yhtäläiset oi- keudet ja mahdollisuudet. On- nellisuuden tavoitteleminen ei saa kuitenkaan Tarkin mukaan tapahtua muiden kustannuk- sella eli estämällä muita tule- masta onnellisiksi.

John Rawlsin oikeuden- mukaisuusteorian pohjalta Tarkki muotoilee perusteet oikeudenmukaisen tasa-arvon toteutumiselle yhteiskunnassa.

Tämän perusteella oikeuden- mukainen tasa-arvo tarkoittaa:

1) tasa-arvoisten tasa-arvoista kohtelua ja 2) epätasa-arvois- ten epätasa-arvoista kohtelua.

Epäoikeudenmukainen tasa- arvo konkretisoituu puoles- taan: 1) tasa-arvoisten epätasa- arvoisena kohteluna ja 2) epä- tasa-arvoisten tasa-arvoisena kohteluna.

Tarkin oikeuden- mukainen tasa-arvo huomioi yksilöiden erilaisuuden eli erilaiset kyvyt ja taipumukset toteuttaa itseään, jolloin oikeu- denmukainen tasa-arvo ei voi tarkoittaa yksilöiden

samanlaistamispolitiikkaa. Eri- laisuutta ei voi näin ollen määritellä tasa-arvon vastakoh- daksi vaan sisältyväksi tasa- arvon käsitteeseen. Tasa-ar- voista kohtelua ei siis ole esim. erilaisten yksilöiden samanlainen kohtelu koulussa tai työpaikkaa haettaessa. Yksi- löiden henkilökohtaiset kyvyt, ahkeruus ja muut ominaisuu- det saavat täten vaikuttaa yksi- löiden menestykseen,

varallisuuseroihin jne. Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa mukaillen yksilöt voivat olla

eriarvoisessa asemassa sosiaali- sesti ja taloudellisesti, mikäli tilanne hyödyttää eniten kaik- kein huonoimmassa asemassa olevia.

Käytännössä yhteis- kunnassa lienee kuitenkin mahdotonta päästä ‘reilun pelin’ tilanteeseen, jossa tasa- vertaiset mahdollisuudet omaavat yksilöt tavoittelevat onnellisuuttaan muuten kuin toisten ihmisten kustannuksel- la. Kuten Tarkki itsekin toteaa, tasa-arvon ja yksilönvapauden käsitteitä on mahdollisimman vaikea sovittaa yhteen. Mikäli esim. kouluissa järjestettäisiin erityisopetusta lahjakkaille oppilaille, kuten Tarkin mu- kaan tulisi tehdä, voidaan kiis- tellä vaikka siitä, millä perus- teella ja kenen toimesta tietyt oppilaat määritellään

“lahjakkaiksi” ja erityisopetusta ansaitseviksi. Eväät mahdolli- simman “tasavertaisiin mah- dollisuuksiin” määrittyvät jo ihmisen syntyessä esim. juuri koulun suhteen muutenkin kuin vanhempien varallisuu- den kautta, sillä koulujärjestel- mä välittää ja suosii

rakenteidensa ja opettajien kautta tiettyjä yhteiskunnallisia arvoja eli toimii osaltaan eri- laisiin yhteiskunnallisiin am- matti- yms. rooleihin ohjaaja- na.

Mahdollisuuksien tasa- arvon perusteella on mahdol- lista perustella yhteiskunnassa vallalla olevien

eriarvoisuuksien oikeudenmu- kaisuutta, olivatpa ne miten suuria hyvänsä. Tarkin mukaan esim. Yhdysvalloissa

varallisuuskuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut kohtuuttoman suureksi, mutta on erityisen vaikeaa asettaa kriteereitä sille, milloin joille-

kin kasautuva hyvä on liikaa.

Rikkaiden rikastumisen ohella voidaan kuitenkin pyrkiä myös vähävaraisempien aseman pa- rantamiseen. Aina voidaan tietysti kysyä myös sitä, mil- loin toisten menestyminen tapahtuu toisten kustannuksel- la esim. aloilla, jotka tuottavat hyödykkeitä, joita kaikkien on pakko käyttää. Esim. äärimmil- leen yksityistetty ja harvojen käsiin annettu terveydenhuolto tai lääketeollisuus voisivat toimia tästä esimerkkinä.

Kaiken kaikkiaan Tarkin ja Petäjäniemen teos tarjoaa harvinaisen ajatuksia

herättäävää ja mielenkiintoista pohdittavaa kaikille tasa-arvos- ta kiinnostuneille lukijoille ja kirjaa voi lämpimästi suositella soveltuvaksi esim. yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa käytettäväksi kurssikirjalli- suudeksi.

Aki Virtanen