Ammattikasvatus ja sukupuolten välinen tasa-arvo näkymä

(1)

356

AIKUISKASVATUS 4/2001 Philipp Gononin, Kurt

Haefelin, Anja Heikkisen ja Iris Ludwigin toimittamassa kirjassa ”Gender Perspectives on Vocational Education” tar- kastellaan ammattikasvatusta ja -koulutusta sukupuolten väli- sen tasa-arvon näkökulmasta kiinnittämällä erityistä huomiota niihin historiallisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin te- kijöihin, jotka ovat muokan- neet ammattikasvatuksen kenttää aina 1800-luvulta läh- tien. Kirja perustuu elokuussa 1999 Aaraussa Sveitsissä pide- tyn kansainvälisen konferens- sin antiin. Siinä esitellään yh- deksäntoista kirjoittajan voi- min sukupuolten välistä tasa- arvoisuutta tai sen puutetta eri maissa tietyillä ammattikasvatuksen ja työn alueilla.

Teoksen kantavana ideana on kuvata niitä sukupuolispesife- jä rakenteita ja käsityksiä, jotka mahdollistavat sukupuolten välisen eriarvoisuuden. Kirjan ensimmäisessä osassa, joka koostuu kahdestatoista eri ar- tikkelista, pureudutaan Sveit- sin ja Saksan ammattikasvatuksen sukupuolikysymyksiin esittelemällä sekä faktoja am- matillisesta koulutuksesta että keinoja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Kuu- den artikkelin muodostamassa Gonon, P., Haefeli, K., Heikkinen, A. & Lud- wig, I. (2001). Gender Perspectives on Vocational Education.

Historical, Cultural and Policy Aspects. Germa- ny: Peter Lang. IBSN 3- 906763-87-0. (332 s.)

toisessa osassa valotetaan su- kupuolikysymyksissä edistyk- sellisinä pidettyjen Pohjois- maiden tilannetta.

Anna Borkowsky avaa sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan keskustelun esittele- mällä sveitsiläisen ammatillisen koulutuksen peruspiirtei- tä ja osoittamalla sukupuoli- segregaation olevan näennäi- sestä tasa-arvosta huolimatta ammatillisen koulutuksen arkea. Sveitsiläiset miehet suo- rittavat naisia useammin toi- sen tai korkea-asteen ammatillisen tutkinnon, yli puolet olemassa olevista ammateista on sukupuolispesifejä ja 139:sta sukupuolispesifistä ammatista 102 on miesten ja loput 37 naisten ammatteja.

Silvia Grossenbacher päätyy samansuuntaisiin tuloksiin tarkastellessaan ammatinvalintaa, ammatillista peruskoulu- tusta, työelämää ja ammatillista jatkokoulutusta Sveitsissä.

Hän toteaa tiettyjen raken- teellisten tekijöiden, kuten sukupuolittuneen työelämän miesten ja naisten aloineen, naisen paikka kotona –ajatte- lun sekä uran ja perheen yh- distämisen vaikeuden, estävän sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamista. Tämän vuoksi erityistä huomiota sukupuolikysymyksiin pitäisi kiinnittää ammatinvalinnan- ohjauksessa, ammatillisissa op- pilaitoksissa ja työssä oppimisen ympäristöissä, jotta voi- taisiin laajentaa naisten valit- semien ammattien alaa, lisätä naisten uratietoisuutta ja mo- tivoida heitä hakeutumaan jatkokoulutukseen. Oman

Ammattikasvatus ja

sukupuolten välinen tasa-arvo

osansa tästä rakenteiden mur- tamisesta kantavat vanhemmat ja opettajat. Myös Agnes We- ber sveitsiläisen koulutuspoli- tiikan dynamiikkaa eritelles- sään kiinnittää huomiota naisten heikkoon asemaan nykyisessä maailmassa, sillä johtamiskulttuuri on patriar- kaalinen, samoin talous ja po- litiikka ovat miesten aluetta.

Naisten vastuulla on ollut ja on edelleen pääasiassa kasva- tus ja kodinhoito. Ammatilli- sen koulutuksen asemaa omassa artikkelissaan käsittele- vä Philipp Gonon toteaa mui- den kirjoittajien tavoin sveit- siläisten naisten olevan mie- hiä kouluttamattomampia, suorittavan miehiä lyhyem- män koulutuksen ja olevan aliedustettuina akateemisesti suuntautuneissa instituutiois- sa. Pitkän perinteen omaavan ammatillisen koulutuksen pii- rissä hierarkia ja eriytyminen sukupuolen mukaan alkaa jo ensimmäisillä työssä oppimisen jaksoilla ja vahvistuu mitä korkeammalle ammatillisen koulutuksen tikkaita kiive- tään, esim. kaupallisen alan loppututkinnon suorittaja on naista useammin mies.

Claudia Crottin

tarkastelunkohteena ovat nais- opettajat 1800-luvun Sveitsis- sä ja heidän asemansa. Näiden älyllisen ja sosiaalisen äitiyden edustajien koulutus oli miesten koulutusta lyhyempää ja palkkataso alhaisempi kuin miesopettajilla aina vuoteen 1973 asti. Alkuaikoina myös naisten soveltuvuus alalle pu- hutti, sillä naisia pidettiin fyysisesti ja psyykkisesti mie- K I R J A - A R V I O I T A

(2)

AIKUISKASVATUS 4/2001

357

hiä heikompina ja mielialal- taan arvaamattomampina.

Sveitsiläinen Iris Ludwig sai- raanhoitajan ammattia käsitte- levässä artikkelissaan toteaa hoitajan ammatin olevan naisille hyvä tapa yhdistää amma- tissa työskentely ja henkilö- kohtaiset, esim. perheeseen liittyvät intressit. Christine Mayer kysyy, miksi hoitajien professionaalinen kehitys al- koi niin myöhään Saksassa.

Uskonnollis-kirkollisten hoi- to-organisaatioihin, perintei- seen sairaalakäytäntöön ja kes- kiluokkaisten naisten hyvän- tekeväisyystyöhön kiinnitty- vät hoitajuuden juuret ovat Mayerin tulkinnan mukaan vaikuttaneet sairaanhoitajuu- den ammatilliseen imagoon ja rajanneet sen professionaalis- tumiskehityksen ulkopuolelle.

Hoitoalan koulutuksen insti- tutionalisoitumisen ja erilais- tumisen prosessia kuvaava Ru- dolf Husemann toteaa saksa- laisen terveys- ja sosiaalialan uskonnollisten juurien ja lää- ketieteen kehityksen synnyt- täneen alalle käsityön, teolli- suuden ja kaupan aloista sel- keästi eroavan koulutusjärjes- telmän, jonka ongelmana on yhtäältä koulutuksen pirstou- tuneisuus ja toisaalta laadun kirjavuus.

Saksalainen Sylvia Rahn tarkastelee nuorten, etenkin naisten ammatinvalintaa 1900-luvun alussa ja lopussa.

Individualisaatioon uskoen on väitetty, että nuoret valit- sevat ammattinsa yksilöllisesti, strategisesti ja vallitsevien työmarkkinoiden ohjaamina ja näin tehdessään he eivät ole tietoisia sukupuolen ja sosiaalisen taustan aiheutta- masta epätasa-arvosta. Nuor- ten naisten ammatinvalinta noudattaa Rahnin tulkinnan

mukaan yhä edelleen vallitse- vaa sovinnaista käytäntöä, mikä on seurausta sukupuolittuneista työmarkkinoista ja sukupuolittuneista ammatin- valinnanohjauksen malleista.

Yksilöllisten valintojen mah- dollistamiseksi ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämi- seksi tulisi panostaa erityisesti naisten alojen ja niillä luota- vien ammatillisten urien ke- hittämiseen sekä suunnata su- kupuolitietoista ammatinva- linnanohjausta uusille nouse- ville aloille, jotta sukupuoli- spesifisyyttä ei pääsisi näille aloille syntymään.

Saksalaisessa kontekstissa liikkuva Dagmar Schulte koh- distaa katseensa ammattikasvatuksen, erityisesti ammatinvalinnan teorioihin, joiden hän toteaa olevan sukupuolineut- raaleja – sellaisia teorioita, joissa ei käsitellä sukupuoliky- symyksiä eikä esim. perheen ja työn (uran) yhteensovitta- mista. Kuitenkin ammatinva- linnassa sukupuoli on sekä so- siaalisesti että yksilöllisesti merkittävä tekijä, ovathan ammatilliset koulutusmarkki- nat sukupuolittuneet työelä- mästä puhumattakaan. Schulte esittelee artikkelissaan myös kaksi koulutusprojektia, joiden avulla on pyritty laajenta- maan nuorten tyttöjen ammatinvalinnan mahdollisuuksia rikkomalla sukupuolispesifejä oletuksia, esim. järjestämällä

”syrjäytyneille” tytöille kou- lutyöhön sidoksissa olevaa va- paaehtoista, tekemisen ympä- rille rakentuvaa ja teknisiä tai- toja harjaannuttavaa toimintaa sekä perustamalla yksilö- ja ryhmäohjauksen ideaan pohjautuvan elämänsuunnittelu- projektin. Sveitsiläinen Katrin Spring vastaavasti kuvailee kolmesta eri osasta koostuvaa

työssä oppimisen projektia, jonka tavoitteena on ollut pa- rantaa Sveitsissä asuvien nuorten naisten työssä oppimisen mahdollisuuksia, vaikuttaa heidän ammatinvalintaansa ja rohkaista heitä yrittäjyyteen.

Kurt Haefeli kertoo esimerk- kejä siitä, kuinka sukupuolten välistä tasa-arvoa voidaan ammatillisen koulutuksen piirissä edistää herättämällä koulutuksen parissa työskenteleviä toi- mijoita (etenkin opettajia) tiedostamaan oma roolinsa, olipa sitten kysymyksessä koulutuksen sisällöt, opetuk- sen käytännöt, luokkahuone- vuorovaikutus, koulun kehit- täminen tai laajemmat institu- tionaaliset tekijät.

Sveitsiläisten ja

saksalaisten kirjoittajien kuva- ukset ja analyysit osoittavat, että perinteinen työnjako sukupuolten välillä on ammattikasvatuksen kentällä säilynyt huolimatta siitä, että monia sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen sidottuja projekteja ja hankkeita on to- teutettu. Samalla artikkeleissa tehdään näkyväksi se, että su- kupuoliroolien pysyvyys ja muuttumattomuus voidaan murtaa vain rakenteellisiin te- kijöihin vaikuttamalla.

Pohjoismaiden tilannetta sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen kirjassa tarkastel- laan kuudessa eri artikkelissa, joissa jokaisessa pyritään ky- seenalaistamaan Pohjoismai- hin usein liitetty ”avantgar- distinen” rooli ja sen aitous sukupuolikysymyksissä. Håkon Host ja Svein Michelsen ku- vaavat uuden hoitotyönteki- jän ammattinimikkeen luomi- sen prosessia ja siihen liittyviä vaikeuksia 1990-luvulla Nor- jassa. Tämä uuden ammattika-

(3)

358

AIKUISKASVATUS 4/2001 tegorian luominen liittyy su-

kupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen ja naisten ammatillisten mahdollisuuksien parantamiseen. Tällä hetkellä hoitotyöntekijän ammatti on vakiintunut ja hyväksytty hoitoalan ammattikategoria nor- jalaisessa työelämässä. Sen ase- ma julkisella sektorilla on kuitenkin yhä edelleen epäselvä, sillä hoitotyöntekijöiden ammatti on mielletty ensisijai- sesti nuoriso- ja työllisyyspo- litiikan välineeksi eikä varsi- naisesti uudeksi ammattiosaa- jien toimenkuvaksi, mikä nä- kyy mm. palkkauskysymyksis- sä.

Norjalainen Dag W. Tallas tarkastelee artikkelissaan muis- ta kirjoittajista poiketen mie- hiä kysyen, miksi miehet ei- vät hakeudu hoitoalan ammatteihin. Tallaksen mielestä naisten kannustaminen hakeutumaan ei-perinteisille aloille sisältää piilotetun vies- tin siitä, etteivät naisvaltaiset ammatit ole enää tarpeeksi hyviä naisille eivätkä näin ol- len miehillekään. Tämän vies- tin ohella hoitoalan ei-hou- kutteleva imago matalapalkka- alana, epämukavat työolot tar- joavana ja alhaisen statuksen ammattina ei ainakaan lisää alan vetovoimaisuutta. Alan imagon muuttaminen on eräs lääke, mutta se ei liene riittä- vä keino miesten houkuttele- miseksi alalle. Toisena keino- na Tallas pitääkin pyrkimystä vaikuttaa miesten näkemyk- siin rikkomalla tietoisesti su- kupuolittuneita ammatteihin liittyviä mielikuvia. Liv Mjel- de esittelee melko laajasti artikkelissaan viimeisten 20 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia ja kehitystä naisten töissä ja uusia työssä oppimisen muotoja käsityö- ja palve-

lusektorilla Norjassa. Vuoden 1994 uudistuksen seurauksena ammatillisen koulutuksen ongelmat ovat muuttuneet yhä monimutkaisimmiksi su- kupuolikysymykset mukaanlu- kien.

Ruotsalainen Antony Lindgren pohtii ammatillises- sa koulutuksessa olevien opis- kelijoiden näkemyksiä koulu- tuksensa sukupuolisidonnai- suudesta erittelemällä opiske- lijoiden koulutukseen liitty- viä miehisiä, naisisia ja neut- raaleja mielikuvia. Anja Heik- kisen tarkastelunkohteena ovat insinöörien ja hoitajien sukupuolittuneet ammatilliset ideaalit ja niiden kehittymi- nen Suomessa. Asettamalla in- sinöörien ja hoitajien ammatit kulttuuriseen kontekstiinsa Heikkinen osoittaa, kuinka maskuliinisena ja feminiinise- nä pidettyjen ammattien he- gemoniset ideaalit ovat ra- kentuneet suhteessa toisiinsa ja kuinka ne ovat olleet histo- riallisesti ja kulttuurisesti muuttuvia ilmiöitä. Insinöörit kansan ”isäntinä” ovat pitä- neet huolta suomalaisen kan- sakunnan tuottavuudesta ja tehokkaasta toiminnasta, ja hoitoalalla työskentelevät

”emännät” ovat vastanneet kansalaisten fyysisestä ja psy- kologisesta terveydestä. Tällä hetkellä nämä sukupuolittuneet ammatilliset ideaalit ovat muutoksen alla, sillä monet ylikansalliset voimat (etenkin it-teollisuus ja globalisaatio) muokkaavat niitä ja synnyttä- vät uusia. Kirjan viimeisessä artikkelissa Lea Henriksson analysoi professionaalistumista koskevien teorioiden suku- puolittunutta luonnetta. Hän tarkastelee sitä, kuinka hoito- alalle tyypilliset piirteet: huo- lenpito, naiset ja feminiini-

syys sopivat professionaalistumista koskeviin ja luonteel- taan mm. universaaleihin, val- taintresseihin kiinnittyviin ja patriarkaalisiin teksteihin.

Edellä kuvatuissa Pohjoismaista ammattikasvatuksen kenttää käsittelevissä artikkeleissa tehdään näkyväk- si sukupuolikysymysten mo- nimutkaista luonnetta osoittamalla esim. sukupuolisuuden olevan läsnä myös siellä mistä sen oletetaan puuttuvan. Kir- joituksissa lähestytään suku- puolisuutta kirjan ensimmäis- tä osasta poiketen selkeämmin laadullisella ja arvioivalla ot- teella erittelemällä mm. ammattien ja ammattikasvatus- kentän toimijoiden mielikuvia ja ideaaleja määrällisen analyysin sijaan.

Tämän yli 300-sivuisen ammattikasvatusta ja suku- puolta käsittelevän kirjan lu- ettuaan voi olla vakuuttunut siitä, että sukupuolittuneet käytännöt ovat ammattikasvatuksen arkea ja sukupuolten väliseen aitoon tasa-arvoon on vielä pitkä matka. Teoksen eräs tarkoitus onkin ollut kiinnittää erityistä huomiota tähän yleisenä pidettyyn ja yleisyyden seurauksena myös unohdettuun sukupuolikysy- mykseen, jonka todetaan esim. teoksen johdannossa jääneen ammattikasvatusta ja maailmaa laajemminkin ravis- telleiden uusien voimien, kuten Euroopan integraation, globalisaation, informaatio- teknologiaan pohjautuvan uuden talouden ja kosmopo- liittisen sukupuolettoman ih- misihanteen, jalkoihin.

Vertailevaan otteeseen nojaava teos tarjoaa laajan nä- kökulman eurooppalaisesta K I R J A - A R V I O I T A

(4)

AIKUISKASVATUS 4/2001

359

ammattikasvatuksesta ja sen ti- lasta sukupuolten välisen tasa- arvon suhteen. Kukin artikkeli toimii omana kokonaisuute- naan herättäen lukijan ajatte- lemaan sukupuolipuolten vä- listä eriarvoisuutta ja sen mahdollistavia tekijöitä. Paik- ka paikoin kirja on raskasta luettavaa ja asioita toistavaa, mikä tosin lienee erillisistä ar- tikkeleista koostuville kirjoille jossain määrin tyypillistä. Lu-

kijana jäin kaipaamaan ana- lyyttisempaa otetta ja sukupuolten välisen tasa-arvoidea- alin selkeämpää auki purka- mista. Kokonaisuudessaan kirja toimii hyvänä keskustelun avaajana ammattikasvatuksen kenttää koskevissa sukupuoli- kysymyksissä. Kuten kirjan toimittajat toteavat, ensim- mäinen ja tärkeä askel kohti demokraattisempaa ja tasa-ar- voisempaa yhteiskuntaa on

ymmärtää, kuinka olemassa olevat sukupuolispesifit ra- kenteet ja käsitykset ovat ke- hittyneet kansallisessa kontekstissa, sillä ilman tätä pe- rustietoa kriittisen toiminnan luominen ja tätä toimintaa tukevan yleisen teoreettisen kehikon rakentaminen on ammattikasvatuksen piirissä mahdotonta.

Jatta Herranen