• Ei tuloksia

Kommenttipuheenvuoro : Mihin meitä viedään?

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kommenttipuheenvuoro : Mihin meitä viedään?"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Kommenttipuheenvuoro:

Mihin meitä viedään?

03/06

Jose Saramago kertoo kirjassaan ”Luola” ihmiset imevästä Keskuksesta, joka syö luovuuden ja vapauden, kahlitsee ihmisten mielet erilaisin konein ja laittein, hävittää lämpimän keskinäisen kanssakäymisen mahdollisuuden ihmisten väliltä. Jossa kaikki on tehokasta ja kannattavaa. Kuva on pelottava, mutta niin todentuntuinen.

Kirjastot ovat tehneet asiakaskyselyjä. Poikkeuksetta asiakkaat ovat

tyytyväisiä saamaansa virkailijapalveluihin, painettuja aineistoja yhä käytetään enemmän kuin me kirjastossa uskommekaan (tai haluamme uskoa?). Ylipäänsä oikeat ihmisasiakkaat (tulevat omin jaloin kirjastoon) haluavat asioida

kirjastossa, lukea kirjoja, saada palveluja kirjastovirkailijoilta.

Mutta mihin meitä ajetaan? Miksi haluamme, jos haluamme, keskittää yhä enemmän? Miksi yliopistossa pitäisi olla vain yksi kirjastoyksikkö

Kansalliskirjaston lisäksi? Miksi jo toimivat kampuskirjastot pitäisi hajottaa ja osa ihmisistä marssittaa jonnekin keskitettyyn hankinta- ja

luettelointiyksikköön?

Pitkälle meneviä suunnitelmia jossain jo tehdään ja vakuutetaan rahoittajia yhden kirjaston mallin tuomista säästöistä, vaikka taustalla olevaa kirjastojen henkilöstösuunnitteluryhmän muistiota ei ole hyväksytty eikä

organisaatiomuutokseen liittyviä päätöksiä ole tehty.

Mihin on kadonnut yhteistoiminta, velvoite valmistella kauaskantoisia muutoksia yhdessä henkilöstön kanssa? Ei riitä, että ryhmissä on henkilöstön edustaja, jota aidosti ei kuulla tai meille järjestetään tiedotustilaisuuksia, joissa esittelijät vievät kaiken ajan ja vastaavat kysymykset ennen kuin ne on esitetty.

Aito, vuorovaikutteinen keskustelu ja tiedottaminen puuttuu. Mihin meillä aina on niin kiire?

Mitä enemmän arvoista puhutaan, sitä arvottomammaksi itsensä tuntee, mitä enemmän hyvinvointia toistetaan, sitä huonommin me voimme. Tarkoittaako johtajuus vain organisaatiomuutoksia, eikö ollenkaan vastuun kantamista siitä, jaksavatko ihmiset ”tuottaa” yhä vain enemmän. Kuka on mahtanut keksiä sanaväännöksen ” tuottavuustalkoot”. Talkoot tarkoittavat, että ihmiset kokoontuvat yhteen ja tekijöiden määrä lisääntyy, ei sitä, että tekijöitä on vähemmän ja tekemistä ja vaatimuksia enemmän. Ihminen on muutakin kuin vain tuotoksen tai hankkeen osa.

Pirjo Korhonen kirjastonhoitaja Viikin tiedekirjasto

(2)

pirjo.korhonen AT helsinki.fi puh. 191 58810

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Keskustelijat päätyivät argumentoimaan, että kyse on paitsi yliopistopolitiikasta myös siitä, miten eri historian oppiaineet aivan tekstin tasolla

3 Toiston on havaittu olevan yleisempää puhutussa kielessä (Aitchison 1994: 18), mutta toisaalta on selvää, ettei puhutussa ja kirjoitetus- sa kielimuodossa käytetty toisto

asem assa ja se on se, että niin kauvan kun ei kunnallinen äänioikeus ole yleinen, niin kauvan ei m eillä ole mitään toiveita todellisesta avustuksesta kunnan

kin tähden tärkeä, että siten aikaisin tulewat aja- telleeksi ja huomanneelsi< että ilman suomenkielisen kansamme siwistystä suomenkielinen oppikoulukin ja tieteellisyyskin

ALUE JA YMPÄRISTÖ että jo useiden vuosikymmenien ajan myös ympäristöfilosofian ja -estetiikan, humanistisen maantieteen sekä antropologian ja perinteentutkimuksen aloilla on

tailtaessa löytyy sekä alueellisia eroja että aukkoja etenkin pienempien kielten kohdal- ta — merkitseekö tämä, että kantasuomen käsitteestäkin olisi luovuttava ja

saan pohjoisvenalaisten murteiden kaut- ta karjalaan ja suomeen sarmanka on muuttunut aanneasultaan sirmakaksi (suomen murteissa myos sermakka ja sirmantka;

Silti koulusta puhuttaessa nuorten ryhmätoiminnan merkitys saattaa jäädä paitsioon (Hoikkala & Paju 2013, 235) ja huomio voi keskittyä pelkästään viralliseen kouluun.