nellä voisi olla sähköisessä demok- 1 rat1assa aloite- Ja aänioikeus7 Entä m1kä oilsi n1iden suhde perintei- seen parlamentaariseen Järjestel- mäiin 1 V01siko sen toteuttaminen perustua, kuten Pericies-verkossa korostetaan, yhteisölilseen orga- nlsortumiseen, toism sanoen, elektromsten äänestyspaikkojen järJestärruseen 7
Ja lopuksi: Kuka maksaa elekt- ronisen demokratian to~euttami
sen7 Vastaus on yksinkertarnen:
verkon Ja sen toim.nnan rahoitus tapahtuu samoilla periaatteilla ku1n julkisten palvelujen rahoitus tähänkin asti. AJatuksenahan on, että kansala1sten itsehallinto vah- vistuu ja sitä myötä hallintokulut, eli byrokratian pyörittämiseen kaytetyt varat, vähentyvat. Julkisia varoja kohdennetaan uudelleen, Ja yksityisille s1sallöntuottajille (ku- ten telev1sioyhllöille) ja verkko- operaattoreille (kuten puhelin- ja kaapeliyhtiöille) annetaan jo ny- kyisinkin Suomessa lakiin sisälty- vät velvo1tteet ed1stää dell'okra- tian toteuttamista
HANNU NIEMINEN
lnfoähkyä tietoyhteis- kunnan
harhapysäkillä
Jussi T. Koski:
INFOÄHKY
Ja mUlta kiqoituks1a oppimisesta, organisaatioista Ja tietoyhteis- kunnasta.
Jyväskylä ja Helsinki·
Gummerus. 1998. 225 s.
Rauno Seppänen (toim.):
TIETOYHTEISKUNNAN HARHA.
Kuopio. Kustannusosakeyhtiö PUIJO, 1999. 212 S.
Päivi Eriksson &
Marja Vehviläinen (toim.):
TIETOYHTEISKUNTA SEISAKKEELLA.
Teknologia, strategiat Ja pa1kall1set tulkinnat.
Jyväskyla SoPhi 1999 231 s.
Teoksista kaks1 ensin mamittua ovat otteeltaan keveampää tieto- Ja polemiikkikiqallisuutta. Kolmas teos on luonteeltaan tieteellisem- pi.
Kasvatustieteilijä Jussi T. Kos- ken lanseeraama uudissana "info- ähky" on saanut kiitosta nasevuu- destaan. Informaation tulvaa Ja lii- ka tarjontaa metaforisoidaan tässä s1is vaihteeksi ruoansulatushäiriön termein. Kirja lankeaa sikäli otolli- seen maaperään, että itse kukin informaatiotyöntekijä tunnistaa heti itsessään infoähkyn oireet
Kosken mukaan informaation tuotanto lisääntyy kiihtyvällä no- peudella. VIimeksi kuluneen 30 vuoden kuluessa on tuotettu enemmän informaatiota kuin 5000 edeltävän vuoden aikana.
Maailmassa JUlkaistaan päivittäin 1000 uutta kirjaa. The New York Timesin nLmero s1sältää enem- män informaatiota kuin keskiver- to 1600-luvun eurooppalainen kohtasi koko elämänsä aikana. In- formaation määrän sanotaan kak- sinkertaistuvan nom 2.5 vuoden välein. Tieteellisen informaation- kin mäarä kaksinkertaistuu joka 12. vuosi.
Koski lainaa uutistoimisto Reu- tersin vuonna 1996 julkaisemaa raporttia "Dyi ng for lnformation ", jossa kuvataan informaation yll- taqontaa yrltysmaailmassa. Yli 1300:n yritysjohtajan haastattelu osoitti, että heistä 41 prosentlla piti työympäristöään hyvin stres- saavanaJa katsoi kärsivansä infor- maatiopaineen aiheuttamista sai- rauksista. Johtajista 60 prosenttia katsoi olevansa liian väsynyt va- paa-aJan harrastuksiin ja suunnil- leen sama määrä näki ihmissuh- teldensa kärsivän informaatiotul- van vuoksi. Eräskin johtaja totes1:
"Että voiko informaation ylitarjon- ta vaikuttaa kotielämääni? Mih111 kotielämääni?"
Brittipsykologi David Lewis on puhunut informaatiouupumus oueyhtymästä, joka va1vaa erityi- sesti mformaatiota palJon käsitte- leviä asiantuntijoita Ja johtaJia.
Tämä uupumus ilMenee yleisena ahoistuksena, ärtyvyytenä, avut- tomuuden tunteena Ja fyysisena oirehtimisena. Perimmältään tässä on kyse siitä että suorituskyvyl- tään raja/liseksi tuomittu ihminen
yrittää hallita äärettomyyksiin kas- vavaa viestien paljoutta.
lnfoähkyn ennaltaehkäisyksi Koski mainitsee ensinnäkin infor- maatiota seulovat älykkäät ohJel- mat, agentit. T01seksi ähkyä eh- käisee se, että rajoitutaan hake- maan vain kulloisenkin tehtävän kannalta relevanttia t1etoa mikä edellyttäa omanla1sia rajauksen taitojaan. Kolmanneksi opp1misen pitäisi olla laadukasta eli pitäisi mm. osata yleistää Ja kritiso1da oppimaansa. Tämän neuvon koh- dalla tulee mieleen Walter lipp- mannin stereotyypin käsite ja se kuinka entyisesti toim1ttajat käyt- tiivät stereotyyppejä asioiden no- peaan luokittamiseen: Jaha, taas noita X:sien jorinoita, JOtka kylla tiedetään!
Neljänneksi p1tää laatia luke- misdieetti eika ahmia mitä tahan- sa. Paras dieetti on Russell Parke- rilla, joka lukee vain sanomaleh- den kuolinilmoitukset varmistuak~
seen siitä, ettei ole kuollut. Vii- dentenä yhteiskunnallisena ähkyn eston keinona Koski viittaa ope- tusministeriön raporttiin, jossa edellytetäan tieteellisen tiedon tuottaJilla korkeaa t1edon Jalos- tusastetta Ja meta-analyysien laa- dintaa: laajoista aineistoista tisla- taan se olennainen julkisuuteen.
Raportti rohkaisee erityisesti hu- mamstisen ja yhteiskuntatieteelli- sen alan tutkijoita JOurnalistiseen Ja popularisoivaan tutkijuuteen.
Kuudenneksi pitäisi rauhoittua, keskittyä Ja pysäyttää kiireen ora- vanpyörä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Jatkuvan kii- reen ilmapiirissä luovuus ei kuiten- kaan kukoista, Ja JUUn luovuutta- han tuotantoelamä vaatii. Kosken kuvaukset luovan ihmisen perus- ommaisuuksista ovat mielenkiin- toisia. Luovat henkilöt ovat sa- manaikaisesti älykkäitä Ja naiiveja, leikkisiä ja kurinalaisia, fantisoiv1a ja realisteja, tradition tuntijolta ja sen kumoajia, psykologisesti sekä maskulimisia että fem1niinisiä.
Kosken infoahkyä koskeva pu- hetapa JOhtaa ajattelemaan esim.
työelämää turhan informaatiokes- keisesti. Ehkäpä ark1nen käsite
"kiire" voisi yhtä hyvin kuvata ny- kyistä elämänmuotoa, JOSsa aika- yksikköä kohden on tehtävää enemmän kuin millään eht1i teh-
Tiedotustutkimus 1999:4 119
Rauno Seppänen (toim.):
Tiedotustutkimus 19994 120
dä. Ihmisistä punstetaan kilpailu- taloudessa enemmän tehoa irti.
Me länsrmaiset ihmiset ostam- me korkean elintasomme kalliisti painamalla töitä niska-har- tiavaivaisina aamuhämärästä ilta- myöhään. Antropologi Marshall Sahlins kuvannut kuinka Afrikan bushmannit selviävät koko päivän työstä parissa tunnissa Ja loppuai- ka vietetäänkin sitten rattoisassa rupattelussa.
Kosken kirja itsessään on varsin helposti sulava, eikä aiheuta juuri- kaan infoähkyä.
Tietoyhteiskunnan harhaa Jo kirJan nimi kertoo, että nyt on luvassa krirttisiä näkökulmia tietoyhteiskuntaan, eikä vain viral- lisen kaanonin mukaisia taloudel- lis-teknokraattisia strategrapuhei- ta. Eikä lukija tässä odotuksessa petykään. Ihan terveellistä vasta- parnoa ainaiselle hymistelylle.
Kirjan artikkelerden kirjoittajia ovat Rauno Seppänen (Tietoyh- teiskunta -ihminen kateissa), He- lena Tapper (Tietoyhteiskunta Ja kansalarnen), Sirkku Hellsten (ln- formaatioyhteiskunta, tieto ja de- mokratia), Jorma Kuopus (Toimii- ko demokratia tietoyhteiskunnas- sa), Ari Ojapelto (Teknologia te- kee ihmisen tarpeettomaksi), Ju- hani Pietarinen (Uusi tekniikka muuttaa ihmistä), TarJa Kallio- Tamminen (Konekulttuuri saa kuolla), Kalevi Kantele (Päästä meidät lukemisen piinasta).
Yhden asran mies Ari Ojapelto on jälleen kerran nstiretkellään työpaikat hävittävää automaatio- ta vastaan. Ojapellon argumen- taatio on varsin vakuuttavaa tilas- totietoineen, mutta silti liian yksi- silmäistä. Jos kohta onkrn totta, että automaatio hävittää perin- teisiä teollisuustyöpaikkoJa, niin onhan tokr mahdollista että toi- saalla syntyy toisenlaisia työpaik- koja. Ojapelto on leipätyöltään mainonnan suunnittelija ja tämän näkyy tekstissä: Jokainen virke al- leviivaa tehokkaasti perus- sanomaa jota Ojapelto on "myy- mässä". Ensilukemalla Ojapellon teksti on virkistävää, mutta kun samanlainen teksti tulee vastaan N:nen kerran, alkaa homma mais- tua torsteiselta mainoskampanjal- ta.
Itseäni kiinnosti kokoelmassa
eniten Sirkku Helistenin teksti.
Hellsten kirjoittaa siitä kuinka tie- toyhteiskunta on nähty jälkiteolli- sen yhteiskunnan viimeisenä to- dellisena utopiana. Viestintäyh- teydet ja tiedon vapaa virta tuot- tavat tämän mukaan entistä oi- keudenmukaisemman yhteiskun- nan ja suoremman demokratian.
Keskeisellä sijalla on toive sritä, että uuden tekniikan myötä ihmi- set ikään kuin automaattrsesti muuttuvat viisaiksi ja valistuneiksi päätöksentekijöiksi.
Helistenin mukaan todellisuus harvoin vastaa hienoja utopioita.
Siksi tietoyhteiskunnan rakenta- miseen tulee suhtautua mieluiten toiverkkaasti, mutta samalla realis- trsesti ja kriittisesti. Hellsten sa- noo, että keskustelussa tekniset keinot ovat korostuneet päämää- rien ja sisältöjen kustannuksella.
Millaisten arvojen ja päämäärien palvelukseen teknologiaa kehite- tään'
Hellsten toteaa, että tiedon saannilla ja välittämisellä on tär- keä asema demokratiassa. De- mokraattinen päätöksenteko edellyttää, että kansalaisilla on käytettävissään tietoa asioiden ti- lasta sekä erilaisista vaihtoehdois- ta, mahdollisuuksista. Demokratia on hänen mukaansa jatkuva pro- sessi ja sellaisena yksi vaikeimpia hallinnon muotoja, ja jatkuvasti vaarassa muuttua harvalukuisen eliitin vallaksi.
Hellsten lainaa filosofi John Rawlsilta "perushyvän käsitteen".
Treto olisi Helistenin mielestä syytä käsittää yhteiskunnalliseksi perus- hyväksr eli asraksi joka on ajattele- van, kriittisen kansalaisen kehitty- misen perusedellytys. Tretoa ei närn pitäisr käsittää yksityisen ta- hon omaisuudeksi, vaan jonkinlai- seksi yhteishyväksi, ikään kuin au- ringoksi joka paistaa kaikille.
Tähän voidaan kriittisesti huo- mauttaa, että tämäkin on utopia, vieläpä kommunistinen utopia.
Jos tieto on arvokas resurssi, jonka tuottamiseen kuluu runsaasti niukkoja resursseja kuten aikaa, niin voidaanko se markkinatalou- dessa luovuttaa vastikkeetta kaik- kien käyttöön? Eräs vaihtoehto on tiede, jonka yhteiskunta kustan- taa ja saa vastineeksi tulokset käyttöönsä. Mutta entäpä tekno-
logiayntysten huipputekniset lii- kesalaisuudet, jotka ovat ensiar- vorsia kilpailukyvyn takaajia? Il- meisesti tiedolla on kahdet mark- kinat: perustutkimuksen yhteis- kunnalliset markkrnat ja sovelta- van tutkimuksen yksityiset mark- kinat Edellisessä toimii Mertonin
"tiedon kommunismi", mutta jäl- kimmäisessä ei.
Tietoyhteiskunnan seisak- keella
Marja Vehviläisen ja Pärvi Eriks- sonin toimittama 13 kirjoittajan teksteihin pohjautuva kiqa paneu- tuu tutkimaan erityisesti tietoyh- teiskuntastrategioita. Strategioi- den teknologrsen determinismin ja elitismin sävyttämää puhetta analysoidaan ja sen lausumatto- mia taustaoletuksia nostetaan päivänvaloon. Kirja on hyvin tar- peellinen näinä kaikkialta karku- van teknokraattisen ankkapuheen aikoina. Teos edustaa modernia konstruktivistista yhteiskunta- tiedettä.
Kiqa Jakautuu kolmeen osaan:
1 teknologiaa ja strategroita teh- dään liikkeenJohdon perinnöllä, 2.
teknologia ja strategiat työelämän tulkinnoissa Ja 3. teknologra ja strategiat arjen tulkinnoissa ja pai- kallisissa proJekteissa.
Kirjan monista artikkeleista mainittakoon Päivi Erikssonin työ eri kaupunkien tietoyhteiskunta- strategioista. Hän toteaa, että kaupungit ovat omaksuneet ajat- telutapansa yritysmaailman liik- keenjohdon opeista. Samalla nämä julkisyhteisöt ovat omaksu- neet yrityksien kilpailukykyä, kas- vua ja tehokkuutta korostavat ar- vot Kaupunkien strategiaproses- seissa on lisäksi omaksuttu vanha- kantainen klassinen strateginen suunnittelumalli, jossa kaupunkia johdetaan kuin sotilaita ylhäältä käsin. Strategiahan on alunperin sodanjohdon termi. Kuitenkin on olemassa uusia suunnittelumalle- ja, joissa kansalaiset itsekin pääse- vät keskustelemaan tavoitteista Ja niiden tärkeydestä.
Kaupunkien strategioissa kon- struoidaan "yhden äänen tulevai- suus": joidenkin asiantuntijoiden laatima ennuste jolle ei ole vaihto- ehtoja. Kaupunkien strategioilla tuotetaan paremminkin "alamai- suutta" kuin osallistuvaa kansalai-
suutta. Kaupunkien henkilökun- taa tai kaupunkilaisia ei mielletä yhteistyökumppaneiksi ta1 resurs- seiksi. Strategia esitetään sopeu- tumlsena vaativaan, muuttuvaan ja jopa uhkaavaan ympäristöön.
Tälle ylhäältä tulevalle tolmijuu- den määritykselle haetaan kiqassa vaihtoehtoa: kaupunkilaisten, nuorten, naisyrittäjien ja Pohjois- KarJalan naisten ääntä.
Teoksen toisessa osassa on mielenkimtoinen esimerkiksi Riik- ka Kivimäen art1kkeli "Työ on mie- lentila", jossa analysoidaan elä- työn tekijöiden haastatteluja. Yksi haastatelluista on freelance -toi- mittaJa. Elätyössä on omat hyvät puolensa, mutta myös koko Jouk- ko varjopuolia. Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy ja joillakin elämä menee ympärivuorokautiseksi työnteoksi, ilman ylityökorvausta.
Myös p1enten lasten hoito Ja työs- kentely kotona ovat vaikeasti yh- teen sov1tettavia
Tekstin kolmannesta osiosta otettakoon esiin Virpi Oksmanin art1kkeli tyttöjen suhtautumisesta tietotekniikkaan. Tietokoneet ovat vahvasti maskuliiniseksi miel- lettyjä, joten sukupuoli-identiteet- tiään hakevat nuoret tytöt vierok- suvat ni1tä jo tältäkin pohjalta.
Monella on myös tietokonepelko- Ja Ja ärtymystä siitä, että ohjelmat on tehty tietokonenörttien raJoit- tuneiden mieltymysten mukaises- ti. Internet istui parhaiten tyttö- kulttuuriin, koska se mahdollisti yhteydenpidon toisiin nuoriin kan- sainvälisestikin sekä itsestä Ja har- rastuksista kertomisen kotisivuilla ERKKI KARVONEN
Haastava ja ongelmallinen kol<eilu
Irma Kaarina Halonen:
MATKA JOURNALISMIN SUKUPUOLITTUMISEN STRATEGISILLE ALUEILLE.
Acta Universitatis Tamperensis 669, 1999. 308 s.
Irma Kaarina Halonen tarkastelee väitöskirjassaan sukupuolen ja uu- tisv1esf1nnän suhteita vallan ja marginaalisuuden näkökulmista.
TutkiJan tavoitteena on hahmotel- la sukupuolen ja samalla suku- puolieron tuottamista ja uusinta- mista Ja toisaalta niitä murtuma- kohtia, joissa ero purkautuu ja miesmääritteinen symbolinen jär- jestys hoquu.
Sekä uut1sjournalismia että su- kupuolta lähestytään kulttuurisina ilmiöinä, diskursseina ja represen- taatioina. Niissä tuotetaan sanoin, äänin ja kuvin merkityksiä, se 'Nai- nen· ja 'Mies·, johon biologiset naiset ja miehet viittautuvat Ulko- puolelle suljetaan 'todellisuus', jo- hon viestinnän sisältöä on verrattu aiemmissa tutk1musperinteissä, samaten viestien vastaanotto ja tulkinta. Valinnat ovat haasteelli- sia, sillä emp1irisinä aineisto1na ovat uutisjournalismin lajityypin kansallisiksi instituutioiksi kohon- neet YLE n ja MTV:n pääuutiset ja mahtilehti Helsingin Sanomat.
Juuri näihin genren vartijoihin lii- tetään vahvoja mielikuvia toden- mukaisuudesta, neutraaliudesta tai moniäänisyydestä.
Tähän kytketään luontevasti ranskala1svintteiset Jälkistruktura- listiset ja muut postmodernit epis- temologiat Ne ovat kiinnostunei- ta naisten toiseudesta, marginali- soitumisesta ja myös subjektien ruumiillisuudesta kulttuunsessa kehyksessä. Binaarisen syväraken- teen ansiosta 'Naisen' merkki il- mentää kaikkea sitä, mikä uhkaa miehiseksi merkittyä Ja priori- soitua rationaalisuutta. Näin nai- set kantavat sekä irrationaalisuu- den että ruumiillisuuden taakkaa.
Oppiäidikseen Halonen on va- linnut filosofi-psykoanalyytikko Jul1a Knstevan. Kristevaa ei ole JUurikaan hyödynnetty kovien ja
faktuaalisten alueiden kuten uu- tisjournalismin tutkimuksessa.
Tutkija soveltaa Kristevan käsit- teistöä väljästi, hahmottaakseen tekstuaalisten, visuaalisten Ja au- ditiivisten strategioiden suku- puolistumista ja purkaakseen uu- tisen käsitettä ja uutisgenreä vies- tintälajina. Symbolinen on Isän Lain aluetta, jolla rakentuvat arvot ja arvostelmat, logiikka, laki ja kie- lioppi. Semioottinen viittaa ruu- miilliseen Ja tiedostamattomaan, 'lakiin ennen Isän Lakia', äidin ja lapsen esioidipaaliseen suhtee- seen; sen sääntöjä, rytmin Ja elei- den erilaisia järjestyksiä ei voi pu- kea sanoiksi. Semioottinen rinnas- tuu feminiinisyyteen, ja molem- mat ovat symbolisen marginalisoi- mia ja vaientamia.
Emansipatorinen syntyy arvot- tamaila semioottista Ja samalla fe- miniinistä uudelleen, purkamalla niihin ladattuja miinusmerkkejä.
Teettisen kynnyksen Ja feno- ja genotekstien käsitteillä hahmote- taaan semioottisen murtautumis- ta symboliseen ja näin syntyviä ris- tiriitaisuuksia, moniselitteisyyttä ja aukkopaikkoja, JOissa naispuoliset uutistoimittajat ja vastaanottajat voivat tuottaa vaihtoehtoisia dis- kursseja ja tulkita uudelleen valta- diskursseja.
Teos on n1mensä mukaisesti työstetty matkakertomukseksi.
Tämä antaa mahdollisuuden muokata uudelleen erilaisilla tut- kimusotteilla tehtyjä ja tutkijaelä- mäkertaa heijastavia emp1irisiä ra- portteja, niiden joukossa YLE:n nais- ja mieskuvatutkimus. Ker- roksisuuteen kuuluvat eri perin- teisiin sidoksissa olevat menetel- mälliset valinnat. JOilla työstetään eri aineistoja: YLE:n Ja MTV:n pää- uutisten viikkoa (1995), YLE:n yhtä pääuut1slähetystä (1995), HS:n yhtä numeroa (1998) sekä uutis- ja päivälehtien uutisvalikoi- maa (1986-1998). Monimenetel- mäisyys ei ole symmetristä, sillä si- sällönerittelyllä tuotetut määrälli- set tulokset ovat «vain laimeita yleistyksiä ja viitteitä hienojakoi- sempaa erittelyä varten». Pohti- matta Jäävät aineistojen ja mene- telmien epistemologis-teoreettiset viritykset ja viittaukset sisällönerit- telyn feministiseen kritiikkiin Tämä on harmillista, koska sisäl-
Tiedotustutkimus 1999.4 121
