258
AIKUISKASVATUS 3/2000 Tunteet ovat vähitellennousemassa keskeiseksi tutki- muskohteeksi modernin rati- onaaliseen ajatteluun kasva- neiden ihmisten mielissä.
Tunteiden tarkastelu on sa- malla sekä virkistävää että haasteellista. Virkistävää nii- den tarkastelu on siksi, että moderni aika on painottanut pelkästään laskelmoivaa ajatte- lua ja loogista, viileää, etäistä katsetta. Juuri samasta syystä niiden tarkastelu on vaikeaa.
On vaikeaa murtautua irti modernin ajan loogisesta ja erittelevästä ajattelusta, jossa tunteetkin möyhentyvät las- kennallisiksi malleiksi ja järjen avulla suoritetuiksi erittelyiksi.
Juha Varila aloittaa kiinnostavan tutkimuksensa pyrkimällä tarkastelemaan työniloa kasvatustieteellisenä ilmiönä. Hän on ikään kuin epäsuorasti ajautunut havait- semaan, että tunteet ovat kas- vatustieteessä lähes tutkima- ton alue. Varila päätyi tämän havainnon tehtyään viisaasti tarkastelemaan tunteita.
Hän tarkasteleekin sitä, tunnetaanko aikuiskasvatus- tieteessä tunteita. Hän tarkas- telee aihettaan kasvatustie- teellisten tutkimusten kautta.
Juha Varila (1999). Tunteet ja aikuisdidaktiik-ka. Tuntei- den aikuis-didaktisen merki- tyksen teoreettinen ja em- piirinen jäljitys.
Joensuun yliopisto. Kasva- tustieteiden tiedekunnan tutkimuksia N:o 74. 161 s.
Hänen kasvatuksen teorioista käyttämänsä luokittelut ”puu- tarhurimääritelmiin” ja
”muottimääritelmiin” ovat kuvaavia sekä osuvia. Myös hänen kasvatustieteellisen tut- kimuksen rationaalispainot- teisuutta vastaan kohdista- mansa kritiikki on osuvaa.
Tässä tarkastelussa tahtoo unohtua kasvatuksellisten toi- menpiteiden osallistujissa mahdollisesti aiheuttama ah- distus, pelko ja epätoivo. Va- rilan johtopäätös, jonka mu- kaan taloustieteellinen, ratio- naalisen valinnan teoria on siirtynyt aikuiskasvatuksen ih- miskäsityksen osaksi, on he- rättävä.
Kolmannessa luvussa Varila väittää, että merkityk- sellisessä oppimiskokemukses- sa tunteet ovat mukana. Väit- teensä tueksi Varila on kerän- nyt empiirisen aineiston, joka koostuu 60 kasvatustieteen avoimeen yliopisto-opetuk- seen osallistuneen opiskelijan kahteen esseekysymykseen te- kemistä vastauksista. Monet Varilan saamista tuloksista ovat herättäviä. Poimin tähän joitakin: ”Useimmat merki- tykselliset oppimiskokemuk- set ovat tapahtuneet virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuo- lella… Valtaosa seurauksiltaan kielteiseksi arvioiduista koke- muksista on tapahtunut viral- lisessa koulujärjestelmässä…
Huonosti sovellettuna millä tahansa opetusmenetelmällä kyetään aiheuttamaan kieltei- nen oppimiskokemus.”
Varilan tutkimus
korosti myönteisen, empaat-
tisen vuorovaikutuksen mer- kitystä ja ihmisen oman hen- kisen kasvun avartumisen merkitystä myönteisille oppi- miskokemuksille. Vastaavasti kielteisille oppimiskokemuk- sille oli tyypillistä nolaava, nöyryyttävä vuorovaikutus ja halveksituksi tulemisen tun- ne. Varila päätyykin totea- maan, että tunteilla tulisi olla aikuiskasvatuksessa keskeinen sija.
Neljännessä luvussa Varila tarkastelee tunteiden käsitettä eri teorioiden ja koulukuntien avulla. Käsittei- den erittely on kasvatustie- teen perinteen mukaista. Sa- malla tekijä tietenkin joutuu itsekin modernin rationali- teetin sisälle erittelemään vii- leästi käsittelemäänsä aihetta.
Erittelynsä tuloksena kirjoitta- ja päätyy esittämään tuntei- den synnyn kaksi polkua, hi- taan- ja nopean polun. Hi- taassa polussa havainto tulki- taan kognitiivisesti ennen tunteen muodostumista. No- peassa polussa ärsyke liittyy suoraan fysiologisiin muutok- siin ja tunnepurkaukseen ja vasta tämän jälkeen kognitii- viseen tulkintaan. Varila ei liitä rakentamaansa mallia osaksi psykodynaamisia näkö- kulmia. Niinpä lukijalle jääkin epäselväksi, missä määrin no- pea polku on sama kuin puo- lustautumismalli (defensi).
Nyt esitetty malli on analyyt- tinen ja rationaalisten vaihei- den kautta etenevä. Lukija ei voi välttyä ajatukselta, että ai- hetta tulisi edelleen tutkia.
Viidennessä luvussa
Keskusteluavaus tunteiden merkitykseen aikuisten oppimisessa
K I R J A - A R V I O I T A
AIKUISKASVATUS 3/2000
259
Varila käsittelee ilon käsitettä mm. Spinozan määritelmiin nojautuen. Luku poikkeaa hieman Varilan valitsemasta teemasta käsitellä tunteita ja jäsentyy ikään kuin alkuperäi- sen työnilon tarkastelupyrki- myksen kaikuna. Lukua olisi voinut elävöittää nykyistä laa- jemmalla filosofian tarkastelul- la esim. ottamalla fenomeno- logia ja fundamentaaliontolo- gian näkökulmat tunteiden tarkastelun perustaksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut liittää tunteiden tarkastelu psykolo- giseen viitekehykseen. Myös sosiaalinen konstruktivismi ja ns. kriittinen psykologia olisi- vat voineet tarjota kiinnosta- via virikkeitä käsittelyyn.
Analogisesti aloittamal- leen ilon kokemisen tarkaste- lulle tekijä käsittelee ilon ko- kemusta myös empiirisesti.
Tutkimusaineistona tekijällä on 62 opiskelijan esseevasta- ukset. Tekijä ei ole eritellyt esseiden kielellisiä strategioita kuten sitä, että opiskelija on kirjoittanut ne opettajalleen,
aikuiskasvatustieteen profes- sorille. Esseiden universaali- yleisö ei ole siis kuka tahansa vaan nimenomaan auktori- teettihahmo. Muutoinkin es- seiden sisällön kuvailu on suoritettu varsin pelkistetysti esim. tekemällä taulukoita ilon aiheuttajista. Ilon aiheut- tajat on repäisty irti konteks- tistaan ja liitetty taulukossa kolmiluokkaiseen tarveskaa- laan. Kun vielä tulokseksi saa- tiin, että suurin osa ilon ko- kemisen aiheuttajista liittyy yhteisyyskokemuksiin, voita- neen ainakin sosiaalisen kon- struktivismin viitekehyksestä kysyä, mitkä aikuiskasvatuksen tapahtumat eivät ole sosiaali- sesti konstruoituneita?
Vaikka ilon aiheuttajien tyypittelystä voitaneen olla monta mieltä samoin kuin te- kijän tavasta nostaa esille tut- kimuksensa tuloksia, voita- neen tekijän esittämiä tulok- sia pitää vähintäänkin osuvi- na. Tekijä kysyykin, onko opetuksemme didaktisessa to- teutuksessa jotakin pielessä,
kun opiskelu ei ole tuottanut ilon kokemuksia? Tähän ky- symykseen voinee itse kukin ottaa kantaa ja peilata omia kokemuksiaan oppimisen ja opetuksen kentässä.
Kirja kysyy joka
tapauksessa osuvalla tavalla ky- symyksiä, jotka vaativat vasta- usta. Ehkä vastausta tunteiden merkityksestä aikuisdidaktii- kassa ei saada yhden kirjan puitteissa, mutta yksikin kirja voi toimia keskustelun avauk- sena. Varilan tutkimus on juuri tällainen keskustelun avaus. Ehkä tekijä on sen sel- laiseksi myös aikonut, sillä hän päättää tutkimuksensa to- teamukseen, että ”aikuisdi- daktisen tutkimuksen olisi löydettävä uusi sävel.” Voinee vain toivoa onnea tällaisen uudenlaisen sävelen etsimis- pyrkimykselle, siksi tärkeitä ovat tunteiden tarkastelu ja kasvuun liittyvien ilon koke- musten etsiminen.
Pauli Juuti
