Shoshanna Zuboff
The age of surveillance capitalism. The fight for a human future at the frontier of power.
New York. Public Affairs. 2019. 660 sivua.
Zuboffin järkälemäinen kirja valvontakapita- lismista ilmestyi tammikuussa 2019. Teoksen lähtökohtana on kysymys, voiko nyt muotou- tumassa oleva uusi sivilisaatio olla meille koti.
Uutta sivilisaatiota Zuboff kutsuu informaa- tiosivilisaatioksi, jonka myötä olemme siirty- mässä kolmanteen moderniin kauteen. Kirjan keskeinen väite on, että teknologian kehitys on viemässä meitä kohti uutta kapitalismin vaihetta, jonka Zuboff on nimennyt valvon- takapitalismiksi. Tutkimus perustuu seitse- män vuotta kestäneeseen hankkeeseen, jossa tutkittiin amerikkalaisen IT-sektorin johtavia yrityksiä ja niiden kasvavia ekosysteemejä.
Erityisen huomion kohteina olivat Amazon, Apple, Google, Facebook ja Microsoft.
Mitä sitten on valvontakapitalismi? Val- vontakapitalismilla on oma kasautumislogiik- kansa ja omat taloudelliset imperatiivinsa, jot- ka poikkeavat teollisuuskapitalismin vastaavis- ta. Valvontakapitalismi muuttaa ihmisen toi- minnan ja käyttäytymisen (behaviour) dataksi, jota käytetään raaka-aineena ”käyttäytymisen futuurimarkkinoilla”. Yksittäinen ihminen on datan lähde, raaka-aineen alkuperä, jol- ta yritykset ottavat raaka-aineensa ilmaiseksi ja useimmiten näiden tietämättä. Valvonta- kapitalismin markkinoilla varsinaisia kulutta- jia ovat dataa ostavat yritykset.
Valvontakapitalismin pioneeri on Goog- le, aivan samalla tavalla kuin Ford ja General Motors olivat massatuotantoon perustuneen manageriaalisen kapitalismin pioneereja.
Google on ollut lähtölaukaus uudentyyppisen kapitalismin rakentumiselle. Yritys perustet- tiin vuonna 1998 kahden Standfordin yliopis- ton opiskelijan toimesta. Sen vallankumouk- sellinen keksintö oli hyödyntää kaikki data, joka sille kerääntyi internet-hakujen yhtey- dessä. Tästä ei vielä seurannut suoraan mitään taloudellisesti kannattavaa, ja aluksi Google saikin tulonsa lisensioimalla hakupalvelujaan muille yrityksille, koska yrityksen perustajat suhtautuivat tuolloin hyvin kriittisesti mai- nontaan hakujen yhteydessä.
Vuonna 2000 tapahtunut ensimmäinen dot.com-kuplan kansainvälinen puhkeaminen ja sitä seurannut talouskriisi pakottivat Goog- len arvioimaan uudelleen suhdettaan mainon- taan. Vuonna 2002 Google ryhtyi kaupallista- maan hallussaan ollutta massiivista hakudataa.
Se ei enää louhinut käyttäytymisdataa paran- taakseen palveluita käyttäjilleen, vaan se alkoi lukea käyttäjiensä ajatuksia yhdistääkseen mainoksia heidän tarpeisiinsa. Google mullis- ti datan käytön kaupallisiin tarkoituksiin lou- himalla dataa ja muuntamalla sen myytäväksi.
Zuboff puhuu tästä ihmisten ”käyttäytymisen lisäarvon” anastamisena. Googlen mallissa sen palveluiden käyttäjät eivät enää olleet toimin- nan päämääriä – kuten auton ostaja – vaan heistä tuli keinoja muiden päämääriä varten.
Käyttäjistä tuli raaka-aineen tuottajia muiden tuottoja varten.
KuKa tietää, KuKa päättää ja KuKa päättää, KuKa päättää?
HArri MeliN
76
T&E 1|2020
Maaliskuussa 2008 myös Facebook muutti liiketoimintastrategiaansa ja alkoi myydä mai- noksia. Facebookilla oli etunaan valtava tieto- varasto käyttäjistään. ”Meillä on parempaa tietoa kuin kenelläkään muulla. Tiedämme sukupuolen, iän, paikan, ja se on oikeaa tie- toa verrattuna kamaan, jota muilla on”, totesi Sheryl Sandberg, yksi Facebookin johtajis- ta. Vuonna 2008 Google aloitti Street View -hankkeen, jossa katuja valokuvattiin digitaa- lisia karttoja varten. Samalla koottiin myös tietoja katujen varsilla olleista WiFi-verkoista ja niiden dataliikenteestä. Tästä seurasi, että monissa maissa yritystä vastaan nostettiin syytteitä yksityisyyden loukkaamisesta ja han- ke keskeytettiin. Myöhemmin sitä on jatkettu, ja nyt Street View -karttoja käytetään yli 200 maassa. Uutena askeleena Google otti vuonna 2011 käyttöön korkean resoluution satelliit- tikuvat, jotka liitettiin Google Mapsiin. Sit- temmin karttoihin lisättiin alueiden kauppoja, ravintoloita, museoita jne. Näin meille tarjo- taan mahdollisuus kokea paikkoja jo ennen kuin edes saavumme niihin. Tällaisilla toimilla Google kokoaa lisää dataa, jota se voi myydä edelleen mainostajille. Paikkatiedosta tuli ar- vokas tavara, ja käyttäjistä - oli kyse Faceboo- kista tai Googlesta – on tehty välineitä yritys- ten taloudellisille päämäärille. Toiminnan lo- giikka voidaan tiivistää ketjuksi, jossa edetään seuraavasti:
Valvontadata -> Valvontatulot ->
Valvontapääoma -> Valvontakapitalismi Valvontakapitalismissa tuotantoprosessi pe- rustuu ”koneälylle”, jossa laskentatehoa ja -nopeutta kasvatetaan kaikissa dataprosesseis- sa. Valvontakapitalismi tuottaa ennusteita sii- tä mitä mietimme, tunnemme tai teemme nyt, pian ja tulevaisuudessa. Googlea voidaankin kutsua data-perustaiseksi ennustajaksi.
Kirjassaan Suuri Murros (alkup. 1944) Karl Polanyi kuvasi kolmea suurta kapitalismin mukanaan tuomaa käännettä. Ensiksi ihmis- ten elämä alistetaan markkinadynamiikalle ja
sitä ostetaan ja myydään työnä, toiseksi luon- to muunnetaan markkinoiksi ja kolmanneksi vaihdosta tulee rahavälitteinen. Marxin analy- soimassa alkuperäisessä kasautumisessa viljelijät häädettiin mailtaan, jotta maat saatiin koot- tua yksiin käsiin suuriksi omaisuuksiksi. Nyt Google on toimeenpanemassa digitaalista häätöä. Siinä data irrotetaan omistajastaan ja Google myy sen omanaan markkinoille. Zu- boffin mukaan olemme nyt neljännen suuren käänteen edessä, jossa inhimillinen kokemus alistetaan valvontakapitalismin markkina- mekanismeille ja se syntyy uudelleen ”käyttäy- tymisenä”.
Valvonnan kannalta tietäminen on olen- naisen tärkeää. Zuboff pohtiikin laajasti oppi- mista ja sitä, miten oppiminen jakautuu yh- teiskunnassa. Tässä yhteydessä hän käyttää kä- sitettä oppimisenjako (engl. division of learning).
Teknologisen kehityksen myötä työpaikkojen organisointi on muuttunut, ja oppisen jakau- tumisesta on tulossa työnjakoakin tärkeäm- pi asia. Kyse on vallasta. Oppiminen törmää kaikkialla auktoriteettiin, tietoon ja valtaan.
Siksi onkin tärkeää kysyä: Kuka tietää? Kuka päättää? Kuka päättää, kuka päättää? Valta on läsnä etenkin viimeisessä kysymyksessä.
Yhä suuremmasta osaa kaikesta tekemisis- tämme jää digitaalinen jälki, joka varastoidaan jonnekin ja jota voidaan käyttää myöhemmin.
Viimeisten 30 vuoden aikana on tapahtunut valtaisa tiedon kasautuminen ja tiedon keskit- tyminen yksityiseen omistukseen. Se merkit- see uuden asymmetrisen valtasuhteen muo- dostumista, jossa yksittäiset ihmiset alistetaan pelkkään raaka-aineen tuottajan asemaan.
Yksityiset intressit määrittävät tärkeitä yhteis- kunnallisen järjestyksen mekanismeja. Toisin sanoen alan yritykset tietävät, markkinat päät- tävät ja valvontakapitalistien keskinäinen kil- pailu päättää, kuka päättää.
Tietokoneiden, tietoverkkojen, älykkäiden ympäristöjen ja muiden vastaavien teknolo- gioiden tavoitteena on lisätä yritysten eri toi- mintojen ennustettavuutta. Tekniikka tuottaa varmuutta meistä ja meidän tekemisistämme
yrityksiä varten. Monet yritykset kokoavat tie- toa vain myydäkseen sitä eteenpäin. Esimer- kiksi autonvalmistajat myyvät autojensa kerää- mää dataa vakuutusyhtiöille. Vakuutusyhtiöt puolestaan hinnoittelevat autovakuutuksia sen mukaan, mitä tietoa autoilija on auton käytös- tään valmis heille luovuttamaan.
”Äly” tulee koteihin. Meillä on älypuheli- met, älylukot, älyimurit, älysängyt ja älytele- visiot. Älykäs robotti-imuri Roomba imuroi koteja mutta samalla se lähettää yritykseen dataa ja piirtää esimerkiksi asuntojen pohja- piirroksia, huonekalujen paikkoja ja viestii ko- din teknisistä laitteista. Jotta asiakas voi etä- käyttää Roombaa puhelimellaan, hänen tulee luovuttaa oikeus datan välittämiseen valmista- jalle. Kaikki nämä laitteet välittävät jatkuvasti tietoa kolmansille osapuolille. Älypuhelimet ovat mahdollistaneet paikkaperustaisen mai- nonnan räjähdysmäisen kasvun. Esimerkiksi vuonna 2014 oli tarjolla noin 100 000 erilaista terveyssovellusta Googlen Android- ja App- len iOS-alustoilla. Suurin osa näistä kokoaa käyttäjästään dataa ilman hänen suostumus- taan. Nukke nimeltä My friend Carla välittää valmistajalleen kaiken puheen, mitä se kuulee ympäriltään. Mattel on puolestaan varusta- nut Barbie Dreamhousen ja uuden puhuvan Barbien samalla ominaisuudella. Amazonin tytäryhtiö Alexa on tehnyt sopimuksia raken- nusyritysten kanssa uusista kodeista, joihin on upotettu Amazonin puheohjattavaa tek- nologiaa (lukot, valot, lämmitys jne.). Kaikki niiden kokoama tieto myydään kolmansille osapuolille. Luovutamme siis itsestämme yhä enemmän ja enemmän tietoa, mutta kenelle ja mihin käyttöön?
Facebook kokoaa käyttäjistään niin yksi- tyiskohtaista tietoa, että datasta voidaan ana- lysoida ihmisten persoonallisuuden piirteitä.
Tällaisen tutkimuksen eturintamassa on toi- minut Cambridgen yliopistosta alkunsa saanut Cambridge Analytica. Yritys on myöhemmin saanut merkittävää rahoitusta paitsi Face- bookilta, myös Googlelta ja Yhdysvaltain puolustushallinnon strategisesta Darpa-ohjel-
masta. Facebookin viesteistä on luotettavasti pystytty konstruoimaan persoonallisuutta kuvaava Big 5 -mittari. Samalla tavoin yhteis- kuntatieteilijöiden paljon käyttämä asenne- mittari ”tyytyväisyys elämään” on luotettavasti koodattu Instagramiin ladatuista valokuvista.
Emootioista ollaan tekemässä liiketoimin- taa. Alan yritykset investoivat kone-emootioi- hin, tällä viitataan emootioiden ja tunteiden data-analyysiin. Analytiikassa käytetään oh- jelmistoja, jotka hyödyntävät ilmeitä, ääniä, kehon liikkeitä jne. Dataa kootaan ennen kaikkea kaikkialla olevilla valvontakameroilla.
Kalifornian yliopiston tutkijoiden perustama yritys Affectiva tarjoaa palvelun, jota se kut- suu ”tunteita palveluna”. Tämä tarkoittaa sitä, että ei vain meidän tekemisemme vaan myös tunteemme ja koko persoonallisuutemme ol- laan muuttamassa dataksi, joka varastoidaan ja käytetään kaupallisiin tarkoituksiin.
Olemme siirtymässä toiminnan talouteen.
Reaaliaikainen analytiikka muuttuu yritysten reaaliaikaiseksi toiminnaksi, joka vaikuttaa vä- littömästi ihmisten tekemisiin. Tässä Zuboff erottaa kolme muotoa: säätäminen (tuning), paimentaminen (herding) ja ehdollistaminen (conditioning). Säätämisessä käytetään digi- taalisia muistutuksia (nudge), jotta ihmiset saadaan tekemään toivottuja valintoja, siis sää- detään inhimillistä toimintaa. Paimentaminen taas ohjaa ihmisiä toimimaan halutulla tavalla.
Hyvä esimerkki tästä on alkolukolla varus- tettu auto tai yksilöllistettyä dieettiä ohjaava jääkaappi, joka pysyy kiinni, jos jääkaapilla on vierailtu liian usein. Nykyajan ehdollistumista taas kuvaa vaikkapa älyrannekkeen ohjeistama liikkuminen.
Zuboff kantaa syvää huolta siitä, että olem- me menettämässä yksilöllisen autonomian ja suvereniteetin viimeisetkin rippeet. Markkinat tunkeutuvat kaikille elämänalueille ja joudum- me kosketuksiin automatisoitujen käyttäy- tymismuotojen kanssa, joihin emme itse voi vaikuttaa mitenkään, mutta jotka vaikuttavat meihin koko ajan. Yksi esimerkki tällaisista automatisoiduista käyttäytymismuodoista on
78
T&E 1|2020
suosittu mobiilipeli Pokemon Go. Se on Nian- tic Labsin vuonna 2016 julkaisema peli, joka perustuu Googlessa tehtyyn toiminnan talo- utta (economics of action) koskevaan tutkimus- työhön. Pokemon Go on valvontakapitalismin märkä uni. Se pistää ihmiset liikkumaan ulos ja erilaisiin tiloihin ja kartuttamaan koko ajan uutta paikkatietoa. Koottu tieto analysoidaan ja myydään edelleen kolmansille osapuolille.
Samalla itse peliin on yhdistetty markkinat.
Pelaaja voi ostaa itselleen erilaisia resursseja.
Kolmansilta osapuolilta, esimerkiksi kahviloil- ta voidaan kerätä pelaajien käyntikertojen pe- rusteella rahaa maksullisella sponsored location -ominaisuudella.
Zuboff puhuu Pokemon Go:n yhteydessä käyttäytymisen modifioinnista (behavioral mo- dification). Se tarkoittaa pyrkimyksiä tavara- muotoistaa ihmisten käyttäytyminen. Ihmisen tekemisistä kootaan yhä enemmän yhä yksi- tyiskohtaisempaa tietoa mutta ei ihmistä itseä varten, vaan jonkun muun tarpeisiin. Olemme siis siirtymässä autonomisen ihmisen ajasta autonomisen pääoman ja heteronomisen ih- misen aikaan. On syntymässä valvontakapita- lismin imperatiivi, johon kuuluu: 1) Käyttäy- tymisen lisäarvon anastaminen. Kootaan dataa ja tuotetaan ennusteita käyttäjien tulevasta tekemisestä. 2) Ennustetuotteiden (prediction pruducts) kehittämien ja markkinointi. 3) Tu- levaisuuden käyttäytymistä koskevien mark- kinoiden luominen. 4) Toimintojen laajenta- minen ja syventäminen uusille käyttäytymisen alueille. 5) Inhimillisen kokemuksen muunta- minen myytäväksi dataksi. 6) Näiden pohjalta rakennetaan toiminnan talous, jonka avulla tehdään välineitä ihmisten (käyttäjät) toimin- nan muokkaamiseksi haluttuun suuntaan: sää- detään, paimennetaan ja ehdollistetaan, jotta ihmiset saadaan toimimaan ja kuluttamaan halutulla tavalla.
Valvontakapitalismissa sille ominaiset tuotantovälineet palvelevat käyttäytymisen modifiointia. Erilaiset koneprosessit syrjäyttä- vät inhimilliset suhteet niin, että laskennalla tuotettu varmuus korvaa ihmisten keskinäisen
luottamuksen. Valvontakapitalismi on luonut oman vallan lajinsa, instrumentaarisen val- lan, jota Zuboff vertaa totalitaariseen valtaan.
Instrumentarismi tarkoittaa käyttäytymisen instrumentointia, jotta käyttäytymistä voidaan modifioida, ennakoida, muuttaa rahaksi ja val- voa. Se ei ole kiinnostunut sielustamme, sitä ei kiinnosta meidän pakottamisemme. Sitä kiinnostaa vain se, että mitä hyvänsä teemme- kin, on se sen käytettävissä datana, jotta se voi muokata sitä ja muuttaa rahaksi.
Zuboff vertaa valvontakapitalismia ja sen instrumentarismia totalitarismiin (ks. tauluk- ko). Hänen mukaansa totalitarismi oli poliit- tinen projekti, instrumentarismi taas on ennen kaikkea markkinaprojekti, jolla toki on omat sosiaalisen hallinnan tavoitteensa. Valvontaka- pitalismi tarjoaa käyttäjille yhteyksiä, pääsyn informaatioon ja illuusion avusta. Markki- noille se tarjoaa dataa, kontrollia ja varmuutta.
Perinteisesti on ajateltu, että emme voi tietää, kuinka markkinat toimivat: ne ovat sokeita ja niitä hallitsee näkymätön käsi. Tämän vuoksi markkinat tarvitsevat vapauksia. Instrumen- taarinen valta muuttaa tilanteen. Se hallitsee datan ja sillä on hallussaan dataan perustuvaa laskennallista tietoa.
Instrumentaarinen valta on monella tapaa lähellä totalitarismia, mutta se ei käytä tota- litarismin keinoja, jotka nojasivat väkivaltaan.
Instrumentaarinen valta hyödyntää digitaalis- ta tekniikkaa – jatkuva, autonominen, aina läs- nä, herkkä, verkottunut. Sen tehtävä on tukea valvontakapitalismin projektia, joka tavoittelee käyttäytymisen modifiointia maksimaalisten valvontatuottojen saavuttamiseksi.
Instrumentaarisen vallan tärkein väline on Big Other,joka viittaa niihin toimijoihin ja verkostoihin, jotka hallitsevat käyttäytymisen modifiointia. Big Other monitoroi, muuntaa, laskee ja modifioi ihmisten käyttäytymistä, se redusoi inhimillisen kokemuksen mitattavaksi käyttäytymiseksi. Big Other ei ole kiinnostunut ihmisistä tai merkityksistä. Sen näkökulmasta ihmiset ovat käyttäytyviä organismeja. Sille ei ole olemassa yksilöitä, perheitä tai ihmis-
suhteita, vain mitattavaa käyttäytymistä. Sen tavoitteena on muuttaa markkinat sellaisiksi, että ne olisivat laskennan avulla täysin en- nakoitavissa. Teollisessa kapitalismissa valta
identifioitui tuotantovälineiden omistajiin.
Nyt valta identifioituu niihin, jotka hallitsevat käyttäytymisen modifioinnin.
ToTAliTAriSMi iNSTruMeNTAriSMi
keskeinenmetafora Big Brother Big other
totalistinenvisio Täydellinen hallinta Täydellinen varmuus vallankeskiössä Väkivaltakoneiston hallinta oppimisen hallinta
vallanvälineet Terrori, hierarkkinen hallinto Käyttäytymisen modifikaation välineiden hallinta keskeisetmekanismit Satunnainen terrori, murhat Käyttäytymisen lisäarvon anastus
teoriajakäytäntö Teoria oikeuttaa käytännön Käytäntö pimittää teorian
sosiaalinenstrategia Pimittäminen ja jaot ennustettavien organismien toiseuttaminen ideologinentyyli Poliittinen uskonto radikaali välinpitämättömyys
vaikuttaminen uudelleenkoulutus Käyttäytymisen modifiointi vaatimusyksilölle Absoluuttinen lojaalisuus Absoluuttinen läpinäkyvyys
Tässä on Zuboffin mukaan kyse kokonaan uudesta sosiaalifysiikasta, josta jo Augus- te Comte aikoinaan haaveili. Tavoitteena on instrumentaarinen yhteiskunta, jossa ihmisen tekemät virheet on minimoitu. Pyrkimyksenä on luoda sellainen ihmisen ja koneen välinen symbioosi, jossa kone ohjaa ihmistä ja korjaa tämän ”väärän toiminnan”. Instrumentaarises- sa yhteiskunnassa laskennalliseen totuuteen perustuvat suunnitelmat korvaavat politiikan.
Instrumentaarinen yhteiskunta on suunni- teltu yhteiskunta. Se on toteutettu täydellisen käyttäytymisen modifioinnin hallinnan avul- la. Tästä näkökulmasta yksilöllisyys on uhaksi instrumentaariselle yhteiskunnalle, koska se vie voimia ”yhteistyöltä”, ”harmonialta” ja ”in- tetrgraatiolta”. Olemme matkalla kolmanteen moderniin, joka on kuin mehiläispesä. Sen kuningatar on Big Other, ja tavalliset ihmi- set ovat työläisiä ilman vapaata tahtoa. Inst- rumentarismi on tekemässä yhteiskunnasta mehiläispesän, jota tarkkaillaan ja säädetään haluttujen tulosten aikaansaamiseksi, mutta se ei kerro mitään pesässä asuvien ihmisten ele- tyistä kokemuksista.
Vanhoissa yhteisöissä kaikki jäsenet tun- nettiin läpikotaisin, tiedettiin mitä kukin oli.
Nyt vertaamme itseämme kavereihimme, joita läheskään kaikkia emme tunne. Sosiaalinen media merkitsee uutta aikakautta sosiaalisen vertailun intensiivisyydessä ja läpitunkevuu- dessa etenkin nuorille, jotka ovat muita enem- män on-line. Mehiläispesä merkitsee myös yksilöllisyyden kuolemaa. Yksilö sellaisena kuin sen ymmärrämme, syntyi 1700-luvulla edistysajattelun myötä. 1900-luvun alussa yk- silöllisyys voimistui, ihanteeksi nousi ihminen oman tiensä kulkijana. Viime vuosisadan lo- pun yksilö oli autonominen, itsestään tietoi- nen toimija. Kolmannessa modernissa yksilöl- lisyys kuolee. Instrumentaarinen valta ”säätää”
ja ”paimentaa” meitä. ”Säätäminen” korvaa au- tonomisen yksilön ja julkisen politiikan. Tämä tarkoittaa siirtymistä politiikan jälkeiseen aikaan. Politiikkaa ei enää tarvita, koska ”las- kennallinen totuus” määrittää oikeat ratkaisut.
Kysymys yksilöllisyydestä on kytköksissä kysymykseen yksityisyydestä. Missä kulkee raja? Mitkä ovat minun oikeuteni? Olemme tottuneet siihen, että koti on yksityisyyden
80
T&E 1|2020
aluetta. Kodissa määritämme itse rajat, mikä on julkista ja mikä on yksityistä. Nyt kodin yk- sityisyys on uhattu. Kotimme lähettää enem- män ja enemmän dataa: älypuhelin, Internet, Facebook, Instagram, kodinkoneet, lukot, lämmitys, turvakamerat. Kaikki ne kertovat jonnekin, jatkuvasti, kotimme tapahtumista.
Zuboffin mukaan valvontakapitalismi merkitsee vallankaappausta ylhäältä. Valvon- takapitalismi eroaa markkinakapitalismista kolmella tavalla. Ensiksi se vaatii itselleen kahleettoman etuoikeuden kaikkeen dataan.
Se hylkää pitkäkestoisen vastavuoroisuuden ihmisten kanssa. Lopulta yksilöllisyys muu- tetaan kollektivistiseksi sosiaaliseksi visioksi, jota luonnehtii radikaali välinpitämättömyys.
Valvontakapitalistit eivät poikkea edeltäjis- tään, he vaativat vapautta, mutta aikaisempaa painokkaammin vapautta kaikesta sääntelystä ja lainsäädännöstä.
Valvontakapitalismi muuttaa markkinat.
Markkinat ovat vapaat, mutta ne tehdään nä- kyviksi ja hallittaviksi. Täydellisen informaati- on avulla haetaan varmuutta, joka puolestaan takaa haluttujen päämäärien saavuttamisen.
Markkinatoimijat säätelevät itse itseään, ei tarvita enää politiikkaa tai lakeja. Valvonta- kapitalismi ei luota ihmisiin kuluttajina. Ih- miset ovat ”käyttäjiä”, jotka vain tuottavat da- taa. Varsinaiset kuluttajat ovat toisia yrityksiä, joille myydään dataa ja palveluita. Alan yritys- ten palveluksessa on hyvin vähän työntekijöitä.
Esimerkiksi Facebook työllistää noin 18 000 ihmistä, kun esimerkiksi General Motors työl- listi 1960-luvulla parhaimmillaan yli 730 000 työntekijää.
Historiallisesti kapitalismi – ja kapitalistit – ovat olleet riippuvaisia ihmisistä, työläisistä ja kuluttajista. Valvontakapitalismi pyrkii ra- kenteelliseen riippumattomuuteen. Se tuot- taa poissulkemista, ei inkluusiota. Mehiläis- pesäkollektiivia ohjaavat markkinat, ei valtio.
Käyttäytymisen rajat ja vapaudet määrittää markkinat, ei lainsäädäntö.
Valvontakapitalismi tuottaa kahta tekstiä.
Ensimmäinen niistä on näkyvissä. Se kertoo
meille sen, jonka olemme itsestämme kerto- neet tai kuvanneet Facebookissa tai Instgra- missa. Toinen teksti on näkymätön. Se on dataksi muutettu käyttäytymisemme: viestit, matkat, paikat, ostokset, kuvat jne. Tätä teks- tiä emme näe, se myydään eniten tarjoavalle.
Valvontakapitalismi on syvällisesti demokrati- an vastainen yhteiskunnallinen voima. Se on kuin ruhtinas, jolla on kaikki valta tai tyranni, joka hallitsee mieltymyksiensä mukaan. Sen vallan välineenä on Big Other: paita jossa on sensorit, Siri joka vastaa kysymyksiisi, TV joka kuulee ja näkee, talo joka tuntee askeleesi, kirja joka lukee sinua tai sänky joka säätyy selkäsi mukaan.
Kuka tietää, kuka päättää ja kuka päättää, kuka päättää. Nämä ovat Zuboffin mukaan kolme tärkeää tulevaisuuttamme koskevaa ky- symystä. Tiedämme, että tulevaisuus on avoin, sen tekevät toimivat ihmiset, etenkin nuoret.
Shosanna Zuboffin tutkimus valvontakapita- lismista on ajankohtainen ja tärkeä. Se osoittaa laajaan tutkimusaineistoon nojautuen, kuinka eräät teknologiayritykset ovat tehneet hyvää taloudellista tulosta ja samalla muuttaneet ka- pitalismin toimintatapoja.
Zuboff väittää, että olemme siirtymässä uusfeodaaliseen aikaan, jossa tavalliset ihmi- set eivät pysty millään tavalla kontrolloimaan eliittien varakkuutta ja valtaa. Ajallemme on ominaista, että sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus on samalla tasolla kuin feodalis- missa, mutta ihmiset eivät ole enää lukutaidot- tomia maanviljelijöitä. Olemme siirtymässä informaatiosivilisaatioon, jossa ei enää pyritä hallitsemaan luontoa vaan ihmisluontoa. Val- vontakapitalismi on kahlitsematonta ja raakaa kapitalismia, joka on rikkonut kaikki vanhat yhteiskuntasopimukset.
Kapitalismin kehityspolku, jota Zuboffin kirja analysoi on jo osittain toteutunut. Olem- me suostuneet jakamaan itsestämme ja teois- tamme valtavat määrät tietoa, jota käytetään kaupallisesti hyväksi. Meitä tarkkaillaan koko ajan enemmän ja enemmän. Turvallisuuden nimissä suoritettava tarkkailu on vain pieni
osa datasta, jota tuotamme. Kiinassa on otettu käyttöön palkitsemis- ja rankaisemisjärjestel- mä, joka perustuu valtiolliselle valvontadatalle.
Vastaavia kaupallisia sosiaalifysiikan sovelluk- sia on käytössä monissa yrityksissä. Työnte- kijöistä koottua dataa hyödynnetään halutun käyttäytymisen ja kurin tuottamisessa.
Voiko uusi informaatiosivilisaatio sitten olla meille koti? Zuboffin näkymä tulevaisuu- desta on varsin lohduton. Olemme kulkemas- sa kohti uljasta uutta maailmaa, jota hallitsevat muutamat suuret yritykset, ja jossa ihmisen osa on tuottaa dataa ja kuluttaa. Entä vastarinta, voidaanko jotakin vielä tehdä? Zuboff viittaa Karl Polanyihin, joka totesi aikanaan, että ka- pitalismi tuhoaa itsensä, ellei sitä suitsita po- liittisesti. Tarvitaan lainsäädäntöä, joka asettaa rajat valvontakapitalismille. On tarpeen mää- ritellä uudelleen yksityisyys, omistusoikeudet
NumeroN kirjoittajat
eSKo HArNi YTM, KM, TAMPereeN YlioPiSTo MArKKu NiVAlAiNeN YTT, CArdiff uNiVerSiTY
iNKeri KoSKiNeN fT, TuTKijAToHTori, HelSiNgiN YlioPiSTo CArloS lieVoNeN HelSiNgiN YlioPiSTo
AleKSi loHTAjA YTM, ToHToriKouluTeTTAVA, jYVäSKYläN YlioPiSTo KAroliiNA luMMAA fT, doSeNTTi, KollegiuMTuTKijA, TuruN YlioPiSTo
oliViA MAurY PoliTiCeS MAgiSTer, APurAHATuTKijA, HelSiNgiN YlioPiSTo
HArri MeliN YTT, ProfeSSori, TAMPereeN YlioPiSTo SAMi PiHlSTröM fT, ProfeSSori, HelSiNgiN YlioPiSTo
ja monet muut asiat, jotka Google ja muut alan toimijat ovat ottaneet hallintaansa.
Zuboffin laajaan teokseen on koottu usean vuoden tutkimustyö, mutta siinä on paljon ai- neksia hänen yliopistouransa aikaisemmistakin vaiheista. Kirja on rönsyilevä, valvontakapita- lismin tarinaa kuvaillaan ja kommentoidaan monilta kanteilta. Esitystavassa on myös paljon toistoa. Lukijalle korostetaan tiettyjä avain- tuloksia useampaan kertaan. Kirja piirtää syn- kän kuvan tulevaisuudesta. Mielestäni se ali- arvioi valtioiden mahdollisuuksia suitsia tek- nologiayrityksiä. Monet maat ovat jo nyt ryh- tyneet toimiin teknologiajättien vallan rajaa- miseksi. Näistä säröistä huolimatta Shoshanna Zuboffin tutkimus on poikkeuksellisen tärkeä puheenvuoro, joka toivottavasti herättelee mei- tä miettimään päivittäistä Facebookin, Google Mapsin ja muiden ohjelmistojen käyttöä.
