Matosalmen
lossin historiaa
1880-luvulla valm istunut Tam pereen - V aasan rautatie tuli suuresti v aikutta
m aan liikenteen suuntautum iseen ja uusien tieyhteyksien suunnitteluun.
K eski-S uom elle sillä tietenkin oli väli
tön hyöty, m utta se näytti tarjoavan m yös hyviä m ahdollisuuksia pitäjien tieolojen parantam iseen. Erikoisesti rautatie näytti tarjoavan Saarijärven ja K arstulan pitäjille p arem pia yhteyksiä Pohjanm aan rannikolle, jo n n e ja tk u vasti oli ollut kaupankäyntiä.
R adan rakentam ista oli K eski- S uom essa seurattu suurella m ielen
kiinnolla, niin m yös S aarijärvellä. Jo ennen radan valm istum ista, vuonna 1881 teki opettaja R ahikainen ano
m uksen K uvernöörille m aantien ra
k en tam isesta Saarijärven K olkanlah- den talosta P ylkönm äen rukoushuo
neelle j a siitä edelleen M yllym äen tu levalle rautatieasem alle.
K uvernööri m ääräsi m aanm ittari K rankin tutkim aan soveliaim m an tien- suunnan. T iesuuntaehdotuksia tulikin tiem estarille j a kuvernöörille hyvin paljon. N äistä ehdotuksista viisi eri lin ja a tutkittiin ja palautettiin kahden vuoden, vuosien 1883 j a 1884 aikana.
T iem estari K rankin m ukaan ed u l
lisin tiensuunta oli tielinja 5, jo k a lähti M annilan talosta M atosalm en yli Ran- ta-H ännilään j a siitä M ahlulle j a edel
leen M yllym äen asem alle.
Ei täm äkään asia aivan latusiaan m yöten edennyt, vaan eri tiesuuntien k an nattajat kävivät ankaraa taistelua kannattam ansa tiesuunnan puolesta.
K olkanlahden j a P ylkönm äen k an nattajat jä ttiv ä t kunnankokoukselle m onia kirjelm iä, jo issa he todistivat, m illaisia v aikeuksia lossi aiheuttaisi liikenteelle. E räässäkin kirjelm ässä m ainittiin hankaluuksista seuraavasti:
"S y k sy in keväin m atkustaja saa vuoro
kausittani venyä kaikeksi o nnettom uu
dekseen lautturin tuvassa, oli kiire m il
lainen hyvänsä. S yysm yrskyisinä ai
koina, kun m yrsky riehuu luonnossa,
saa m atkustajaparka vilussa j a sateessa väristä tuntikausia odotellen lautturin tuloa pelastam aan itsensä surkutelta
vasta vankeudestaan. E ntäs sitten tu o l
la toivotulla vesim atkalla - kuolem a on usein k atalana osan a.”
E räässä toisessa kirjelm ässä te h tiin laskelm ia lossin k uljetuskapasitee
tista näin: ”M itä m iehet silloin tuum aa, kun sattuu M atosalm en rannalle sata
ku n ta hevosta pyhäisinä aikoina yhtä haavaa yli päästäkseen, jo k a ei suin
kaan ole m ahdotonta niin kirkon lähei
sellä salm ella. O letetaan, että lauttaaja ennättäisi 20 m inuutissa saattaa neljä hevosta kuorm ineen salm en toiselle rannalle, siis 12 hevosta tu nnissa ja tä ssä tapauksessa saisivat viim eksi v ie
tävät odottaa 8 tuntia 20 m inuuttia, jo ta odotusta ei haluttane kenenkään usein nauttia.”
Pastori L iliuksen aloitteesta k u n ta
kokous kuitenkin päätti jä ä d ä o d o tta
m aan Savonradan rakentam ista, koska oletettiin, että jo k u sen radan varrella oleva asem a tulisi paljon lähem m äksi kuin M yllym äen asem a. Jopa K arstu- setkin p uolustivat om aa tiehankettaan, vihjaillen varm alta taholta saam ansa tiedon m ukaan, että heille olisi ollut rahoituskin luvassa, j a ettei täm ä tais
telu veisi etua tyhjäksi. Silloin m eillä ei olisi M atosalm i kalvavana m atona vaivaam assa m aksajia j a kulkevia.
1885 tieasiat saivat vauhtia, kun R autatiehallitus ryhtyi kiirehtim ään kyseisiä tiehankkeita jä ttä m ällä sen aa
tille asiaa koskevan kirjelm än. Täm än jo h d o sta siviilitoim ituskunta lähetti kirjeen kuvernöörille j a pyysi selvitys
tä, "voisiko rautatiehallituksen ehd o t
tam ia teitä katsoa yleiselle keskusku- lulle ja tavaraliikenteelle hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi” .
K uvernöörin päätös annettiin 1890. P äätös tarkoitti tiesuuntaa, jo k a kulki M atosalm en kautta H ännilään ja M ahlulta edelleen M yllym äelle. M ato- salm een m äärättiin rakennettavaksi
lossi j a rakennusaikaa annettiin kaksi vuotta. P äätöksessä todettiin, että tie on tarpeellinen alueen asukkaille ja on om iaan helpottam aan alueen vau rastu m ista sekä edistäm ään kruununm etsien hyväksikäyttöä.
K uvernöörin päätöksestä valitet
tiin senaattiin, m utta senaatti ei p u u ttu nut enää kuvernöörin päätökseen vaan vahvisti sen pienin m uutoksin 22.10.1891. T ien leveydeksi m äärättiin kuusi kyynärää (noin kolm e m etriä) ja rakennusaikaa ja tk ettiin vuodella.
Tien rakentam inen alkoi seuraava- na vuotena ja tie sorastettiin ja v alm is
tettiin kaikinpuolin kuntoon vuonna 1892.
Ensimmäinen lossi
V uonna 1886 saarijärveläiset hark itsi
vat ensikerran M atosalm en lossin ra k entam ista Saarijärven tiesuunnitel
m an vuoksi, m utta hankkeen vastu sta
ja t katsoivat sen silloin liian kalliiksi.
N iinpä siinä sitten aikaa kului k y m m enkunta vuotta ennen kuin salm een saatiin lossi vuonna 1894. L ossi oli pieni puinen kapulalossi, jo h o n m ahtui k erralla neljä hevosta kärryineen ja ajureineen sekä m uutam ia ja la n k u lk i
joita. L ossari sai palkkansa aluksi los- sitaksoina, jo tk a kuntakokous oli h y väksynyt. Tosin lossitaksoista p ää ttä
neet saivat vastaansa m ahlulaiset, jo tk a vaativat m aksutonta ylipääsyä, m utta M yllym äen tieltä syrjässä asuvat ta lo l
liset, jo ita oli enem m istö, vaativat los- sim aksun perim istä. V astustajat v o itti
vat äänestyksessä. L ossari sai "kyyti- kuorm aa” kantavalta hevoselta 30 p e n niä, "vaunukuorm alta" 60 penniä, h e
vosen j a lehm än kuljettajalta 20 j a ja l- kam ieheltä 10 penniä.
V uonna 1898 lossarin tehtäviä tar
kennettiin. H änen oli pidettävä lossi- väylä avoinna heikkojen jäid en aikaan j a hänen oli huollettava lossia j a tehtä
vä k orjauksia lossissa ja veneissä. Ve
26
S i l l a n t u n n u s t e l u a
neillä voitiin kuljettaa ja lk am ieh iä ja pieniä eläim iä viiden pennin m aksusta.
V uonna 1884 rakennettu lossitupa luovutettiin lossarin asuttavaksi. Lossi- tuvan lattian kunta korjautti j a rak en nutti tupaan porstuan. Juho Jokinen valittiin kolm ivuotiskaudeksi M atosal- m en ensim m äiseksi vakituiseksi lossa- riksi. T iukan huutokaupan ansiosta lossitaksat putosivat lähes puoleen k oeaikaan verrattuna.
Itsellinen K alle A llonen asettui lossariksi entisin asum is- j a sopim us
ehdoin edeltäjäänsä p ienem m ällä los- sitaksalla 1890-luvun alussa.
K evääseen 1910 m ennessä liiken
ne kasvoi ja talolliset vaurastuivat, jo l
loin näm ä tientekovelvolliset p aik k asi
vat lossarinsa vuotuista k orvausta v as
taan. V iisivuotiskaudeksi nim itetty O tto R autiainen sai 269 m arkan vuo
tuisen palkan.
T äm än jä lk ee n k in m ahlulaiset pääsivät lossilla ilm aiseksi M atosal- m en yli, m utta naapurikunnan ajurilta j a hänen hevoseltaan lossari peri 25
pennin m aksun.
1900-luvulla lossareina toim i k ym m enkunta eri m iestä, m iesten ni
inissähän virka oli, m utta k y llä lossa
rin apulaisina toim ivat usein m yös per
heen m uut jä sen e t, niin vaim ot, pojat j a tyttäretkin.
L o ssareista P entti N iem i m uistaa isänsä O nni N iem en, Veikko T arvai
sen, jo k a oli Joogaopiston saunam aju- ri-M atin isä, Pentin veljen M atin, M at
ti oli kahteenkin ottiin. M auno Sirosen ja O tto Jääskeläisen. O tto Jääskeläinen
oli viim einen lossari v anhalla lo ssip ai
kalla.
V uonna 1921 osa Saarijärven teis
tä siirtyi valtion tiepiirin hallintaan, m utta M yllym äen tien osalta edellytet
tiin, että M atosalm en huonokuntoinen lossi oli kunnostettava ennen tien v al
tiolle siirtym istä. E hkä lossia silloin j o tenkin korjailtiin ja paikkailtiin, koska lossi uusittiin vasta 1930-luvun p u o li
välissä. U uden lossin teki K alle Tapper apunaan V äL ahon Eeli, eli Eeli Sak- sholm , m olem m at R anta-H ännilästä.
U usi lossi oli tehtävässään vain m u u ta
m an vuoden, koska uudet tuulet alkoi
vat p uhaltaa lossin lakkauttam isuhan j a sillanrakentam ishankkeen m yötä.
1930-luvulla sillan rakentam inen R anta-H ännilään oli useaan otteeseen esillä, kilpaillen erilaisten kiertotie- vaihtoehtojen kanssa.
O nneksi M atosalm esta löytyi karikko tältä n ykyiseltä sillan paikalta, täm än karikon päälle olisi ollut helppo raken
ta a silta-arkut j a niiden päälle silta.
N iinpä T V H päättikin rakentaa pen k e
reen R anta-H ännilän puo lella olevalle m atalikolle ja siirtää lossin tälle p ai
kalle. R atkaisu oli tilapäinen ja ajatuk
sena oli, että silta rakennetaan, kun ra
h aa vain löytyy.
Lossi siirrettiinkin sitten tälle uu
delle paikalle vuonna 1938. L ossi oli aluksi potkurilossi, kantavuudeltaan m uistaakseni noin 12 tonnia. H yvin sen kapasiteetti riittikin täyttäm ään en nen sotia olleet liikennetarpeet. Sotien aikana lossiin asennettiin puukaasu- laitteet. L ähteenm äen E em eli, silloinen lossari, piti kunnia-asianaan, että ne toim ivat. N äitä p u u kaasulaitteita oli m onilla m uillakin losseilla, m utta jo k a paikassa ne eivät oikein kunnolla to i
m ineet. E em elillä olikin tapana silloin tällöin kehaista, että M äm m en lossilla eivät aja, m utta m inä ajan.
M utta sodat ja m uut hankaluudet tulivat esteeksi. E ik ä se karikkokaan m itään siltaa olisi kantanut, m ikä m it
tauksissa m yöhem m in todettiin.
S odatkin loppuvat aikanaan, jo p a tanssikieltokin. M uistan m iten nuo ru u dessani kirkolla tanssien päätyttyä me R anta-H ännilän nuoret koko o n n u im m e lossiin, jo k a tuli täyteen nuoria.
Siihen aikaan nuorten kulkuneuvoina olivat polkupyörät ja apostolin kyyti.
N yt saisi kerätä suurelta alalta p o rukkaa, jo tta saisi kokoon sellaisen
27
nuorten jouk o n . H auskaakin m eillä oli, tuskin kukaan valitti lossin hitautta.
V aikka k yllä sitten m yöhem m in, kun nuorillakin alkoi o lla m oottoripyöriä, jo p a m uutam a autokin. E sim erkiksi kaveri, jo k a tuli riijuureissulta kultansa luota, jo u tu i herättäm ään lossarin aa- m upuolella yötä. P oika sai ankarat nuhteet lossarin vaim olta y ö llä kulusta.
Joskus kävi niin, ettei kaveri u sk alta
n ut aina lossaria herättää, vaan riskinä m iehenä raahasi m oottoripyöränsä v e
neeseen j a souti yli. O lisi ollut m ukava olla näkem ässä kaverin ähellystä. Ei se p yörä ihan pieni ollut. K olm e j a puoli- satanen se oli, oliko se V elosette-m erk- kinen, tarkkaan en m uista. M utta rak kaus kaikkea teettää. A viopari heistä tuli j a avio-onni ja tk u u yhä.
M inunkin kohtalooni lossi on v ai
kuttanut siten, että vuonna 1950 näin vaim oni lossilla ensikerran. S ill' oi' yllä kesäm ekko j a käveli kuin leidi.
1960-luvulla lossiliikenne M ato- salm essa oli jä lle en vaakalaudalla, kun A rtturi Jäm sen oli jä ttä n y t raha-asia aloitteen eduskunnassa, jo ss a esitettiin, että m aantie rakennettaisiin R oikolan- kosken kautta ja lossiliikenne M atosal- m essa lakkautettaisiin. A loitteen p e rusteluissa m ainittiin, että R anta-H än- nilän kylän asukkaat olivat y ksim ieli
sesti aloitteen takana. A loite oli U uno K oskisen käsialaa, jo n k a tarkoituksena oli edesauttaa K oskisen eduskuntaeh- dokkuutta.
K irjoitin Jäm senille kirjeen, jo ssa ilm oitin, että väite rantahännisten m yönteisestä suhtautum isesta kysei
seen aloitteeseen ei pid ä paikkaansa.
Täm än kirjeen jo h d o sta kutsuttiin ko
kous, jo k a oli U us-V arvikolla ja jo ssa sekä aloitteeseen m yönteisesti suhtau
tuvat että vastustajat saivat tuoda esille näkökohtansa. M itään päätöksiä ei teh
ty. Jäm sen sanoi m inulle, että täm ä aloite raukeaa itsestään, kun hän ei p ai
m enna sitä. N iinhän siinä sillä kertaa kävikin, m utta uusia uhk ia oli tulossa.
Jäm sen sai kuitenkin aikaan eduskun
nan toivom uksen M atosalm entien säi
lyttäm iseksi m aantienä. V aikka se ei sitten m aantienä säilynytkään, niin kuitenkin lossiyhteys pysyi.
K un sitten vedensäännöstely Saa- rijärvessä alkoi v. 1976, niin jälleen tuli vaikeuksia lossin kululle. N yt se kari, jo n k a piti helpottaa sillanrakenta- m ista aikoinaan, haittasikin lossin k u l
kua. S am oin m uutakin h aittaa säännös
telystä oli. Lossi ei päässyt laitureihin, koska alaveden aikaan laitureiden nou-
sukulm a oli liian jyrkkä.
R ospuuttoaikaan, h eik kojen jä id en aikaan, lossi ei kulkenut. Jäät olivat erittäin h eikot j a petolliset. Ihm iset seikkailivat henkensä k au p alla heikoilla jäillä. O nnek
si ketään ei hukkunut. M e vietiin K uuselan E evan
kanssa T iepiiriin kirjelm ä, jo ss a k errot
tiin, m iten vaarallista on kulkea jä illä silloin, kun rikka hioo sijaansa j a jä i
hin tulee uveavantoja. M eidät otettiin siellä hyvin ystävällisesti vastaan, tar
jo ttiin kahvit j a piiri-insinööri esitteli väestötieteellisiä tilastoja, ja oli huolis
saan siitä, m iten pyram idi kääntyy pää
laelleen. N uorten, jo id e n pitäisi olla k aiken perustus, vähenee j a vanhojen osuus lisääntyy. Saattoi k äy n n istä olla jo ta in hyötyäkin, koska m atalikon ruoppaus j a laitureiden korjaus tehtiin v. 1981. T äm än jä lk ee n lossi kulki taas norm aalisti.
M onet vaiheet täm ä silta-asia on läpikäynyt. M onta kertaa rantahänniset ovat edusm iehensä ja -naisensa asialle lähettäneet. M utta sitten, kun silta-asia tuli parhaalleen, niin se oli täysi yllätys
m eille kaikille. A luksi esitettiin jalan- k ulkusiltaa tuonne vanhalle lossipai
kalle, m utta kenelle siitä hyötyä olisi ollut. Sitten tälle paikalle suunniteltiin valo-ohjattua y ksikaistaista siltaa. O li
sihan sekin ollut eräs kum m ajainen sil
tojen joukossa. H yvä, että päättäjät päätyivät tähän m alliin, jo k a m ielestä
ni on jo p a suhteellisen hyvännäköinen - kin. V ielä kauniim pi se olisi ollut, jo s siinä olisi ollut yksi aukko lisää, m utta m enettelee se näinkin. K un siihen vielä jo sk u s rakennetaan jalankulkukäytävät kaiteiden ulkopuolelle, niin h yvä kaik
ki.
Lähteet:
- Saarijärven kaupungin arkisto - Saarijärven historia
- H aastattelut
M atosalm en viimeinen lossi kuvattuna aivan viim eisinä toim intapäivinään syksyllä 1999.
2 8
