EURAN, HONKILAHDENJAKIUKAISTEN HISTORIAI

EURAN, HONKILAHDEN JA

KIUKAISTEN HISTORIA I

OSA 3

KIRJOITTANUTT

OLAVI KOIVISTO

IV. Talonpoikainen ^talous, varallisuus

ja elämäntyyli

On kiistämätön tosiasia, ettei talonpoikainen kansa 1600-luvulla muodos- tanut pitäjän ainoata väestöryhmää. Toisaalta se oli Euran tapaisessa pitä-

jässä sen vankkana runkona. Talonpoikainen talous kuului myös säätyläis-

ten jatalonpoikia alempien asukkaiden elämäntyyliin. Viljeltiin maata, hoi- dettiin karjaa, hakattiin tai käytettiin muulla tavalla metsiä hyväksi, vähän kalasteltiinkin, myytiin, mitä myyntiin liikeni ja ostettiin, mitä markkinoilla oli tarjolla. Pitäjässä oli kyllä käsityöläisiä ja sittemmin heihin verrattavia ruukin työläisiä (esim. seppiä),olimylläreitä jaoli sotilaita, muttakaikki nämä harjoittivat ^usein ainakin vähäistä maanviljelystäkin. Ainakin jokaisella oli lehmänsä ^tai vuohensa, sikansa tai lampaansa. Tästä syystä talonpoikais- talouden kuvaus antaakäsityksen muidenkinryhmien ainakineräästä elämän- ehdosta.

Talonpoikien oikeutena ja velvollisuutena oli maan viljeleminen ja veron maksaminen. Tehtiin ^myös, kuten on nähty, yleisiä päivätöitä, jotka olivat haitaksi talonpojan omalle taloudelle, mutta jotka saattoivat hyödyttääkin sitä. Itsellisväellä ei ollut oikeutta maahan, aatelisilla herroilla taas oli eri-

koisoikeutensa, kuten säterioikeus. Näin oikeudet^{määräsivät} taloudenrajat.

Talous taas määräsi varallisuudesta, ^ja varallisuus loi kullekin oman elä- mäntyylinsä.

Talous ei ollut maalaisyhteiskunnassa täysin vapaata yksityistaloutta.

Viljelysjärjestelmä perustui yhteistoimintaan ^ja eräiltä ^osin yhteisomistuk-

seen. Tämä yhteisomistuskin oli käytännössä usein yhteisten sopimusten mukaista ^nautintaa yksityistalouden periaatteiden mukaisesti. Jokin isäntä saattoi tehdä metsäkauppoja, jos muut antoivat siihen luvan. Myllyt olivat yhteisiä myllylahkottain, mutta lahkot vaihtelivat eri aikoina kokoonpanol- taan. Niittyjä myytiin, mutta toisaalta niitä raivattiin yhtäaikaisesti, ja ne

jaettiin veron mukaan.

Myöskään elämäntyyli ^ei ollut ^{täysin vapaata.} Maallinen ja kirkollinen esivalta vaativat lakien noudattamista, kunnollisia elämäntapoja ja kristillistä mieltä. Seuraavassa luvussa keskitytään kuitenkin lähinnä elämän ulkonai- siin puoliin, ei vielä ihmisen yleiseen mielenlaatuun.

Talouden ^yleiset edellytykset 1. Kulkuyhteydet jakauppamahdollisuudet

»... cwinga caickein tykönä iotca maalla asuwai- set owat, nin hyvoin cvoin Borgaritten ia Cauppa- miesten caupungeisa, yxi suuri ia wahingollinen ta- pa, ey ainoastansa cauwan aika sijtten sisällä ^juur- dunut, mutta mös (joca wielä voahingolisempi on) enämin ^ja enämin jocapäiwä caswa ia enändy, sijnä, että caicki mitä maalda caupungihin sisälle tulepi myytäväxi, ey tuoda (nin qwin såpis) turulla cau- paxi, mutta säläin cauppamiesten huoneisen wied- hän, ja usein cohta tullporteista åstetan ja ylös- åtetan...»

(Pietari Brahe 8/1 ^{1649.l )}

Kaupungit ovat jo keskiajalta lähtien olleet ensiarvoisen tärkeitä ^maaseu- dunkin talouden kannalta katsoen. 1500-luvulla ^ja varsinkin 1600-luvulla kaupunkien lukumäärä kasvoi erittäin suureksi. Tunnettua ^on, että monen uuden kaupungin nimessä heijastuu suorastaan jonkinsen »perustajan» nimi.

Ajan taloudellinen oppisuunta, joka kulkee merkantilismin nimellä, loi monimutkaisen taloussysteemin, joka toisaalta ^jakeli oikeuksia, toisaalta niitä suuresti rajoitti. Merkantilismi-nimitys johtuu latinan sanasta »mer-

care» eli käydä kauppaa. Periaatteena 1600-luvun Ruotsi-Suomessakin oli

Rauman kaupunki on keskiajalta lähtien ollut euralaisten kauppamatkojen kohteena, ja Rauman porvarit ovat puolestaan saapuneet tänne ostosmatkoille tai muissa asioissa.

Rauman museo.

keskittää kauppa kaupunkeihin ja luoda kullekin kaupungille kauppapiiri markkinoineen.² Taloudellisten periaatteiden toteuttaminen tapahtui melkoi-

sen itsevaltiaasta Tästä on Euran ^pitäjän osalta varsin varhainen esimerkki

ns. Jaakko Teitin valitusluettelossa, jokaon laadittu 1500-luvun puolivälissä.

Kun ^{kyseessä on} mielenkiintoinen ^ja, Euran pitäjän muu aineisto huomioon- ottaen, harvinainenkin todistuskappale, kannattaa lainata sitä tässä yhtey- dessä:

»Mats ^v. Kleweniä vastaan

Heikki Matinpoika Euran ^pitäjän Pesämäeltä valittaa, että Mats v.

Klewen haluaa lopullisesti saada hänet asettumaan Helsinkiin sen

vuoksi, että hän aikaisemmin on asunut Rauman kaupungissa. Ja ^saa Mats v. Klewen tämän köyhän miehen valittamaan että rikkaat, joilla on varaa antaa Matsv.Klewenille lahjuksia jalahjoja,saavat vapaammin,

syytteittä jäädäRaumalle.

Nämä ^ovat ne, jotka ovat pysyneet Raumalla Jussilan Juntti

Jussi Halki ^ja Sokan Simon

Nämä asuvat maaseudulla:

Antti Konster Mikonpoika Paneliankylässä Eurassa ^..»3

Näin oltiin uuden ^ajan alussa valmiita siirrättämään asukkaita Rauman seudulta, ja nimenomaan myös Euran pitäjästä, uuteen Helsingin kauppapaik- kaan Suomenlahden rannalle. Kuitenkin on aivan selvää, että juuri Rauma oli paljonhoukuttelevampi kaupunki Euran yritteliäille porvarinaluille. Toi-

nenEuran ^pitäjän kannalta läheinen kaupunki oli^nuorempi Pori, jonka ulko- asuunkin euralaiset ovat omalta osaltaan vaikuttaneet rakentamalla 1600-

luvulla ^sen ympärille niin aitaa kuin vallihautaa. ^Työt Koiviston latokar- nossa veivät samoin juuritälle suunnalle, kuten myös työt Ulvilan salpietari- tehtaalla. Aiemmin on nähty, että kalliit kirkonkellot toimitettiin pitäjään vielä 1600-luvun alkupuolella Rauman ^{porvarien, mutta} 1600-luvun lopulla ^jo Porin ^porvarien välityksellä. Myöskin Uusikaupunki on sijainnut Euran pitäjän lähialueella, eikä voi kokonaan unohtaa sellaisiakaan^tunnettuja kaup- pakaupunkeja kuin Naantalia ja Turkua. Ainakin Turku houkutteli silloin tällöin euralaisia puoleensa, koska siellä jouduttiinliikkumaan yleisissä hal-

lintoasioissa. Turkuhan oli tällöin vielä maan keskuspaikka kaikkine arvok-

kaine kanslioineen. Turussa oli 1600-luvulla hovioikeus ^ja akatemia (perus- tetut ^v. 1623 ja 1640), ^samoin siellä asui hiippakunnan piispa, puhumattakaan maan hallinnon johtajista. Ei ^voi kokonaan sulkea tällaisen yleisen luon- nehdinnan ulkopuolelle Hämeenlinnaakaan, sillä Hämeen kaupalla on täällä ollut ikimuistoiset ^perinteet,kuten myös muulla yhteydellä ylämaahan. Onpa pidettävä mielessä Tukholmakin.

Vanhat kartat antavat havainnollisen^käsityksen Euran seudun sijainnista muinaisiin valtateihin nähden. Jos jätetään tässä sivuun Olaus Magnuksen 1500-luvun kartta, ^jossa suhteet ovat vielä ^varsin sekavat, ja kiinnitetään huomio myöhempiin, voidaan todeta esimerkiksi ^{Porin ja} Rauman välisen Eurajoen pitäjän tulleen nimeltä mainituksi 1600-luvun aikaisessa ^Pohjois- maiden kartassa. Eurajoki ^on siinä aivan oikein piirretty Rauman suunnalle

johtavaksi ^ja Kokemäenjoesta selvästi erilliseksi. Eteläisemmistä ^pitäjistä kartta tuntee, ennen Turkua, Uudenkirkon ^jaMynämäen. Vain ^nämä kolme maaseutupitäjää onkin mainittu Turun ^jaPorin väliltä.⁴ 1730-luvun tiekartta kuvaa ^jo paljon selkeämmin Eurajoen lähdön Pyhäjärvestä ja juoksun _me- relle. Rauman ^jaPorin väliltä mainitaan paitsi Eurajokea (pitäjä) pohjoisem-

matLeistilä jaHarjavalta. Rauman ^jaTurun väliltä tiekartta puolestaan luet- telee, pohjoisesta alkaen, Onan (Unajan), Vahantaan (Laitilaa) ym. Paitsi rantatietä Turusta pohjoiseen, on ollut toinenkin, Pyhäjärven itäpuolinen yhteys Poriin ^etapein: Oripää, Virtsanoja, Kankaanpää, Ylistaro ^{ja Harja-} valta. Tunnetulla Hämeen härkätiellä ei sensijaan ollut enää mitään väli- töntä vetovoimaa Euraan nähden, se oli melko kaukana.⁰ Vaikka tiekartta

tavallaan unohtaa valtateiden ulkopuolisen, ^tai paremminkin väliin jääneen,

Euran, on nähty jo majatalolaitoksen kuvauksen yhteydessä, että ^yleinen lii- kenne ei kokonaan karttanut tätä pitäjää, koska sitä kautta voitiin saavuttaa

jokin pohjoinen kohde ikäänkuin oikoteitse. Erikoisesti talvitiet ^avasivat säistä ^riippuen »pikatiemahdollisuuksia».

Markkinoita ^{on pidetty} sekä yllämainituissa kaupungeissa että osaksi maapitäjissäkin. ^Turussa oh 1600-luvulla ^{vuotuiset ns.} vapaamarkkinat, jol-

loin saatiin kolmen syyskuun viikon aikana käydä kauppaa melkoisen ^rajoit- tamatta. Tämä järjestely ei tietenkään ollut mieleen ylempänä sijainneille rantakaupungeille, tekihän pelkästään talonpoikaispurjehdus tällaisten kau- kaistenkin markkinainsaavuttamisen mahdolliseksi. Turun markkinat olivat-

kin eduksi nimenomaan rahvaalle. Maapitäjien markkinat taas olivat ^sup- peammin karja- tai kalamarkkinoita. Vakka-Suomessa muodosti kuitenkin myös puuastiateollisuus aivan omalaatuisen markkinointialan. Männäisten markkinainkaanvetovoima ei miellyttänyt lähikaupunkien porvaristoa, niinpä vuonna 1642 tällainen »maakauppa» kiellettiin sakon uhalla. Männäisten vuosimarkkinat vetivät kuitenkin jatkuvasti hämäläisiä länteen kauppamat- koille. Satakunnassa _pidetyt Tammerkosken markkinat olivat Euran kan- nalta melko kaukaiset. Juuri niiden ^etäisyys Satakunnan läntisemmistä pitä- jistä teki kaupunkien porvareille edulliseksi lähteä vuosittain pitkille kaup- pamatkoille ostamaan talonpojilta karjaa ja viljaa. 1600-luvun lopulla näitä matkoja ei enää suvaittu, sillä esivalta halusi kaupan tapahtuvan kauppapai- koilla. Satakuntalaiset valittivat asiantilan johdosta, halusivat kauppiaiden edelleen kulkevan maalla ja kertoivat köyhyyden estävän matkoja kaupun- keihin. Matka tuhkin usein kalliimmaksi kuin tuotteista saatu voitto. Työt-

kin sellaisesta kaupustelusta vain kärsivät. Näin ^päädyttiin vihdoin siihen vaatimukseen, että ainakin Eura, _Huittinen tai Karkku olisivat saaneet omat markkinansa. Turun ^porvarit saivat sanoa sanansa tästä uudesta kauppapoliittisesta ehdotuksesta raastuvankokouksessaan ^v. 1694. ^Huonot ajat olivat tuolloin edessä, eikä ajatus siis johtanut tulokseen. Porin porvarit olisivat mielellään nähneet uusien markkinoiden syntyvän.⁰ Tämä tärkeä rahvaan valitusten ^johdostaesiinnoussut uudistushanke oli esillä Euran kärä-

jillä 20/3 ^1694, Vaaniin käräjätalossa. Euran markkinapaikaksi ajateltiin Kauttuan ^kylää. Sinne tuli teitä ^eri suunnilta, ^joten kansan olisi ollut helppo ajaa karjaa myytäväksi, puhumattakaan muusta ^tavarasta.7 Täl- laista aloitetta ^ei Eurassa tietenkään voinut muuta kuin kannattaa, varmasti

juuri euralaiset itse ovat kiinnittäneet asiaan huomiota, mahdollisesti ^maja- talonpitäjä Kalle Souppaan välityksellä, joka näihin aikoihin kävi Tukhol- massa asti valtiopäivillä.

Kauppa tapahtui siis euralaisten osalta kun omia markkinoita ei ollut niin, että vaellettiin vieraissa pitäjissä tai kaupungeissa, ^{mutta myös} siten, että porvarit kulkivat Euran alueen kautta. Kun Eurasta lähdettiin Rau- malle, selvittiin ehkä neljälläpeninkulmalla ajoa, mutta kun ulotettiin matka Turkuun tai Uuteenkaupunkiin, oli mentävä ainakin 6—lo peninkulmaa.

Monet 1600-luvun porvarit saivat nimensä tunnetuksi vuosittaisilla matkoilla

Eurassa tai käräjäriidoillaan. Mainittakoon vain usein käräjille haastetut (tai haastaneet) Hannu Ottenberg Porista, Antti Heikinpoika Sormu Raumalta, Gottfried Rosskampf Turusta taiKlemetti Laiska Uudestakaupungista, kaikki 1600-luvun alkupuolen porvarismiehiä.⁸ Näiden ja monien muiden sekä Euran rahvaan välillä oh käräjöintiä milloin ^mistäkin; puu- ja voikaupoista,

suolansäilytyksestä, häränvuokrasta, veloista, viljanhankinnoista, ryöväyk- sistä, silakanostosta, ikkunalasien toimituksista, perinnönjaoista mikä viit- taa sukulaisuussuhteisiin hopeatuopeista, kirkonkellojen kuljetuksesta tms:sta. Markkinoillakäynneistäkinkertoo moni käräjäpöytäkirja. Kun ^eräs Eurakosken isäntä ja muuan Kirkonkylän talonpoika v. 1633 kävivät ^Mynä- mäen markkinoilla hakemassa tynnyrin suoloja, minkä he maksoivat toimitta- malla joitakin leivisköitä hamppua, pääsivät he paluumatkalla onnellisesti Euran Kirkonkylään asti. Sitten syntyi kiistaa matkan yksityiskohdista ja

laskuista, ja tätä kiistaa oluen nauttiminen vain pahensi. Näin miehet saivat

»kaupan päällisiksi» selvitellä välejään käräjillä. Mynämäen markkinoille oh Souppaan isäntäkin v. 1678 matkalla lainahevosella, kun hän puolestaan erehtyi siten, että ajoi luvatta Turkuun asti. Mynämäen markkinat olivat helmikuussa (2/2) ^ja elokuussa (10/8). Matkaa Mynämäelle Eurasta oli saman verran kuin Raumalle, kenties vähän enemmänkin. Raumalla käyn-

nistä taas kertoo eräs 13/3 1691 pidettyjen käräjien riitajuttu. Ruukinkir- juri syytti Kauttuan Anttia siitä, että tämä hukkasi Rauman matkalla suolan,,

jota oli ollut hakemassa. Mies oli viivähtänyt Tulliportin luona oluella, ja varkaat olivat käyttäneet maalaisen hyväuskoista varomattomuutta pieneen ansionhankintaan. Kaupunkimatkoihin on kautta aikojen sisältynyt oma vie- hätyksensä, kuten myös vaaransa.⁹

Vaarallista saattoi olla matkanteko ^myös teiden huonon kunnon vuoksi.

Oman pitäjän alueen osalta oltiintässä suhteessaitse vastuussa. Aikaisemmin on jo kuvattu siltavoutien murheita ^tai laiminlyöntejä. Jokin lisähuomautus varsinkin silloista on ^nyt paikallaan täydennykseksi. Eri tuomiokirjoista tapaa paljon mainintoja silloista, kuten seuraava luettelo osoittaa: v.

1620 Anturakorven ^{silta, v.} 1623 Peltomaan silta, v. 1627 ^Kauttuan silta, ^v.

1633 Kiukaisten—Harolan välisen tien sillat, v. 1637 jokin Panehan ulko- maalla ollut silta (Kahalan silta?), v. 1637 kruunun tullimyllyn silta Kaut- tualla, v. 1640 Nuoranteen ^{silta, v.} 1640 Neittamon ^{silta, v.} 1647 Maasilta, v.

1655 ^Euraniityn silta (Neittamon silta?) ^jne. Siltoja ^on valtatiellä ^tarvittu mm. Eurajoen ylittämiseen, toisaalta ainakinKöylypolven kohdalla on vielä 1600-luvun alkupuolella ^käytetty lauttaa (»flothestället»). Sen sijaan Eura- koskella lienee ollut maantiesiltansa, kuten Harolanjoen varrellakin. Sellai- sissa kylissä joissatalot ryhmittyivät molemmin puolin jokea,tarvittiin kylä- siltoja (mm. Panelia, Eurakoski, Sorkkinen, ^{Kirkonkylä ja Kauttua), mutta} viljelysten sijaintikin saattoi ehkä olla aiheena joillekinpienemmille silloille tai soilla portaille. Eurajoen ^sivujoet (ojat) vaativat myös siltansa (Ahmasoja tai Neittamonoja). Anturakorven silta ^on viittaus Euran kirkonkylästä Naarjoen—Turajärven suunnalle kulkuun (vanha Rauman tie.) Maasilta viittaa tieyhteyteen Köyliön suunnalle. Paikannimistön avulla ^siltojen luku- määrää voitaisiin paljonkin täydentää jomainituista, mutta toisaalta ei ehdot- tomasti ^voi sanoa, onko jokin isonjaon ajan sillannimi viittaus 1600-luvun siltaan. Karjaa on johdatettu^portaita pitkin soidenyli takaniityille, päätellen karjanlevoista. Euran pitäjä on myös rahoittanut ns. kihlakunnansiltaa Huit- tisissa. Oman ^pitäjän alueella avustivat siltavoutia parhaansa mukaan ^joko alisiltavoudit tai sillantarkastusmiehet.¹⁰ Yleisesti voidaan sanoa, että ^tiet eivät vastanneet niille asetettuja vaatimuksia. Varsinkin syrjäkulmat olivat aika ajoin täysin eristettyinä emäkirkolta. Paljon ovat vaikuttaneet Eurajoen tulvat, jotka vaikeuttivat maatalouttakin. Pyhäjärvi sekä yhdisti että erotti sen eri rantojen asukkaita. Joskus se oli helposti ylitettävissä ⁿⁱⁱⁿ kesällä kuin talvella, mutta toisinaan oli parasta välttää sille^menoa.

Kirkontilit antavat myös joitakin lisäviitteitä vanhoista kauppayhteyk- sistä. 1640-luvun lopulla kirkkoherra hankki Euran kirkolle tinapullon Turusta. 1650-luvun alussa ^annettiin korvauksia kirkon varoista jostakin Kokemäen »reissusta», minkä lisäksi Yrjö Souppaan tiedetään kuljettaneen rautaa Raumalta saarnastuoliavarten. Puuhiiltäostettiin ja tuotiin mm.Köy-

liön Ehtamosta. Sen ^sijaan kangastavaraa ^varten jouduttiintaas kääntymään Turkuun ^päin.11 Kyyditykset olivat asia erikseen, silloin mentiin paitsi pohjois-etelä suuntaan (Eura—Kiukainen), ^myös länteen (Lappi) ^{tai itään} (Köyliö). Yhteydet Eurajoen suuntaan olivat tietenkin aivan tavallisia. Kun matkustavien päämääränä oli usein Pohjanmaa (Närpiö), tulee ajatelleeksi, että myös jotainkaupallista yhteyttä voisi olla ^syntynyt tälle suunnalle. Var- maa on, ^että mahtavaKokemäenjokikalastuspaikkoineen jovarhain sai eura-

laisia lähtemään vuosittaisille kalaostoksille. Toisaalta tämä vuotuinen kalan-

tarve vaati ehkä yhteyksiä merenrannan kalastusyhdyskuntiin tai markki- noille. Kauttuan ruukin edellyttämät kuljetukset lisäsivät 1600-luvun lopulla niin pitäjän sisäistä kuin sen ulkopuolelle ja ulkopuolelta suuntautunutta lii- kennettä. Elämä vilkastui entisestään.

2. Maanomistus ja verotus; 1600-luvun lopun uusi verollepano

Kun Ulrik Rudenschöld 1730-luvulla kävi Suomessa tutkimassa ^maan taloudellisia edellytyksiä ja niiden hyväksikäyttöä, hän loppulausunnossaan esitti mm. että oli edistettävä talonpoikaistilojen »itsenäistymistä» eli, tuon ajan terminologian mukaisesti, talonpoikaistilojen lunastamista kruunulta perinnöksi (kso. II ^{osa s. 74).} Sellaisessa maassa kuin Ruotsi-Suomessa ^on, mikä lienee yleisesti tunnettua, kautta aikojen pidetty yksityistä omistus- oikeutta vanhaan pohjoismaiseen tapaan eli talonpoikaista vapautta tehok- kaan viljelystoiminnan edellytyksenä. Maan omistaminen kannusti ^yleensä talonpoikaa tekemään kaikkensa. Se johti parhaassa tapauksessa pitkäjän- nitteiseen, suvun ja jälkeentulevienkin edun huomioonottamiseen. Toisaalta tämä talonpojan vapaus ei vielä ollutvapautta tehdä pelloilla ^ja niityillä, lai- tumilla ja metsissä mitä tahansa, naapurista riippumatta. Tarvittiin yhteis- toimintaa, joka kuitenkin oh muuta kuin vain yhteisomistusta. Kukin talo vastasi itse määrätyn suuruisesta verosta, jota tosin voitiin tarkistaa ^mit- tausten ja arvioiden mukaan, mutta vero ja talo kuului vain yhdelle henki- lölle. Talolle kuului omistusta veron mukainen ouus kylänmitasta (kso. II osa ss. 77—82). Silti tämä osuus ei ollut mielivaltaisesti milloin tuolla ^ja milloin taas toisaalla. Sarat ^tunnettiin vanhastaan määrätyille taloille kuuluvina. Niiden paikan määräsi talojen sijainti kylän tontilla, noudatettiin aurinkojakoa.¹² Se, mikä 1600-luvulla tahtoi sotkea koko viljelysjärjestelmän jatodella usein perusteellisesti sotkikin oli ^autioitu-

minen. Näiden autiotalojen, joiden joukkoonkuului aika ajoin melkein jokai- nen pitäjän taloista, tilukset ^yritettiin ehkä anastaa ja usein niitä ei lopulta enää löydetty. Toisaalta ^myös läänitysvaihe sotki alkuperäistä kyläjärjes-

tystä, sillä herrasväki määräili veroista ja maista omalla alueellaan melkein

mielensä mukaan. Se mm. tasoitteli ^veroja. Vasta 1680-luvun alun reduk- tion jälkeen talonpoikaisyhteiskunta ja samalla omistus vakiinnutettiin uudel- leen, ja tätä järjestelyä kesti 1700-luvun ensimmäisen puoliskon. Autio- taloja asutettiin, kun siihen tuli tilaisuutta.

Tilusriidat ovat olleet mitä tyypillisin ilmiö ^jo 1500-luvulla, mutta erikoisesti 1600-luvulla. Ne kuvastavat omistuskäsitteiden höltymistä, ^pitä-

jän väestön vaihtumista, sukusiteiden katkeamista ^ja suurtilallisluokan syn- tyä. Vaikka vallitsikin laki, että talonveroa ei saanut vähentää, oli melkein mahdotontaestää toisten talojen köyhtymistä ja toisten vaurastumista edellis- ten kustannuksella. Autiotiluksia ^tosin palautettiin sitä mukaa entisiin taloi- hin, kun ne saivat uuden isännän, mutta aina ei ollut helppoa, varsinkin ^jos vanhat tuomiot ja muut asiakirjat olivat hävinneet ja iäkkäättodistajat puut- tuivat, selvittää alkuperäistä 1500-luvun nautintaa (omistusta).

Yhteinen laitumen ja metsän käyttö oli omiaan hämärtämään peltojen ja niittyjen osalta vallinnutta yksityisomistuksen lakia. Toisaalta on vai- keata kuvitellakaan tilannetta, jossa 1500-luvun tai 1600-luvun menetelmin olisipystytty jo jakamaan laajat metsät ja suot yksityisille talonpojille. Aitaus- toiminnan kannalta katsoen oli edullista pitää sarkavainiotkin yhteisvilje- lyksessä, raivata uudet ^{niityt ja} pellot jotakuinkin yhtäaikaisesti ^ja samalla suunnalla muiden kanssa ja siten näennäisesti toimia kollektiivisesti. Mutta mitä lukuisimmat käräjien maininnat osoittavat, että 1600-luvulla suoritet- tiin maan yksityistä valtausta alkuperäiseen, keskiaikaiseen tapaan.

Ellei kruunu (verottaja) tai lääniherra olisi tasoittanut tällaista uutta omis- tusta, olisi talonpoikaisten alkuperäinen verotussuhde (ja omistussuhde)

jo verraten nopeasti järkkynyt ennen tuntemattomaksi. Yksityisomistus oli toisaalta kruunun suojelema, mutta toisaalta sen täysin vapaa kehitys ei ollut mahdollinen. Maan haltuunottoa seurattiin tarkasti, olihan kruunu oikeas-

taan 1600-luvulla välittömästikin melkein kaiken maan haltija. Toisaalta kruunun ^jayksityisen omistuksen (talonpoikaisenkin) välillä oli selvä eronsa.

Tämä näkyy ^mm. koskien nautinnassa, olihan Kauttualla toisaalta talonpoi- kaiset lahkomyllyt ja toisaalta kruunun tullimylly, ja niillä oma vesioikeu- tensa. Selvästi kruunun omistus heijastuu myös siinä, että huonot vilje- lijät karkoitettiin kruununtiloilta, jos uusia vain oli ^saatavissa tilalle. Vain

hyvällä kruununtilallisella oli ^hyötyä sukuoikeudestaan, joka takasi talon pysymisen saman suvun edustajilla kruunun omistusoikeudesta huolimatta.

Kruunun kannalta, varsinkin siinä vaiheessa kun määräjakolaitos ja sota- laitos sovellutettiin yksityisiin pitäjiin, oli välttämätöntä saada ^tietää, mikä viljelystilanne oli 1600-luvun lopulla. Tästä syystä maanmittarit suorittivat mittauksia. ^Niinpä Eurassa ^toimi tällaisena tutkijana ja kartoittajana Olof Mört. Hänen 1600-luvun lopun aikaiset verollepanokarttansa ^ja -pöytäkir-

jansa antavat ensi kerran hyvin tarkan kuvan kunkin jakokunnan (tai kylän) alueista.

Jos jätetään sivuun ^se seikka, millä 1680-luvun ajankohdalla kunkin eri kylän verollepanomittaukset tapahtuivat, voidaan aivan lyhyesti kylä kylältä tarkastella säilyneitä asiakirjoja seuraavasti:

Tietoja 1600-luvun lopun verollepanosta ¹³

Sorkkinen:

Syynä toimitukseen oli kyläläisten valitus heille maakirjoihin merkityn veron liialli- suudesta. Valituksessa sanottiin, että sorkkislaiset ^olivat jääneet suuriin verorästeihin,

joita he eivät kyenneet eivätkä kykenisi vastakaan suorittamaan, sillä niin lopen köyh- tyneitä he jo olivat. Jos entinen verotaakka säilytettiin, oli edessä monen lähtö maan- tielle ja tilojen joutuminen heitteille. Veron määrä ja tilusten määrä ei ollut asian- mukaisesti tasapainossa, veroa oli liikaa. Vuosittaiset rästien koontitilaisuudet olivat vahvistaneet valituksen asiallisuuden, se ei perustunut liioitteluun. Maanmittari tutki

»geometrisesti» tilukset jalaskipohjan uudelle veronpanolle. Häntä avustivat ylöskanto- kirjuri ja kuusi lautamiestä (Harolan Yrjö, Auvaisten Sipi, Kankaanpään Mikko, Löytty- län Erkki, Kepolan Antti sekä Lellaisten Sipi). On huomattava, että avustajina ei ollut yhtään varsinaista euralaista. Aluksi ajateltiin, että äyriluku voisi pysyä ennallaan ^ja vain manttaali muuttuisi. Kuitenkin harkinta osoitti, että oli tehtävä perusteellisempi kylvömäärän mukainen ^korjaus verotusarvoihin. ⁶ tynnyrin vuotuinen kylvö (hyvässä maassa) sai vastedes olla perusteena 6 äyrille ja 1 koko manttaalille. Ala-Satakunnan kihlakunnan maanmittarille annettujen ohjeiden mukaan suoritettiin sitten veron jako.

Mitä tulee maanmittarin suorittamaan yleisten viljelysedellytysten arviointiin, näh- dään, että Sorkkisissa oli sekä hyvää maata (savea ja multaa), mutta myös huonompaa (hiekansekaista). Viimeksi mainitussa oli lähteitä ja lähdesuonia, ja tästä syystä vuosittainen halla aiheutti ^tuhoja. Soilta virtasi vettä pelloille vetisinä vuosina. Niitty arvioitiin keskinkertaiseksi ruohonkasvultaan, oli ^kyllä kovapohjaisiakin niittyjä, mutta enin osa suoniittyä. Metsää ei puuttunut, laidun oli keskinkertainen, ja kalastusta har-

joitettiin Pyhäjärvessä. Kylälle kuului kaksi myllynpaikkaa Kauttuan koskesta. Nämä kaksi viimeksi mainittua oikeutta oli hankittu joskus aikoja sitten vaihtokaupalla, anta- malla eteläiselle kylälle (Kauttualle) 20 niittysarkaa Euraniityltä. Humalatarha oli vain parissa talossa (Krouvilassa ja Lampussa).

Talojen tilukset määriteltiin seuraavan suuruisiksi:

Pellon kylvöala Niittyjen tuotto

Tyn. Kap. Aarnia

Anttila 5 8 10

Jaakkola 6 24 12

Teikko 3 16 6

Souppaan aputila 1 8 1Va

Sunila 5 24 10

Knuutila 4 16 9

Ryngä (autio) 3 16 6

Katila 5 8 10

Tasku 4 8 9

Osa Taskusta (Vaaniilla) 2 9 3

Lamppu 5 8 9

Krouvila 4 6

Järstä 4 16 9

Juusela 2 24 3

(siitä ²/3 ^{Järställä ja} 1/3 ^Kati

lalla)

Lempäälä ja Björni 8 2 13

Kirkonkylä:

Tämän Sorkkisin eteläpuolelta rajoittavan kylän maanlaatu muistutti tietenkin edel- lisen vastaavaa, olihan kysymys samanlaisesta joenrantakylästä. Täälläkin mainittiin hallan herkästi vanhigoittaneen vuodentuloa. Niityt olivat kahtalaisia, kuten Sorkkisis- sakin. Metsää oli vähemmän, ^ja myllynpaikka puuttui, koska kylällä ei ollut ollut tarjota mitään niittyä vaihtokauppanakauttualaisille. Kalaa kuitenkin saatiin joesta, mutta vain keväisin tulvakautena. Laidun oli vähäinen jahuono, soita oli kyllä paljon noin puolen peninkulman päässä kylästä. Humalistoja ei ollut. Tilukset todettiin seuraaviksi:

Tyn. Kap. Aarnia

6 81/2 7%

7V2 4 6

Osma 3 28

Pekka 5 18

Filppula 4 28

Eskola 5 12

Krannila 3

Lukkala 5 15

Lukkari-Paavo (tila ollut ^ennen

kappalaisella) 29

Kauttua:

Kauttuallakin oli ^{savi- ja}multamaata, mutta myös vähän ylempänä sijainnutta santa- maata, niin että kuivuuden sanottiin osaksi vaivaavan tiluksia. Niityt olivat kohtalaisia:

Eurakoski sijaitsee Kiukaisten l.Rantuan sydämessä. Se (tai paremminkinitse Eurajoki) on jakanutEurakosken kylän tonttialueen ikäänkuin ^kahtia. Valok. Esko Snäll.

kuivia ^tai suoniittyjä. Metsää oli riittämiin ja eri tarpeisiin, joskin metsäpalo oli sitä paikoin tärvellyt. Jalkamyllyjä oliKauttuankoskissa kaikkiaan kolme tämän kylän asuk- kaillekuulunutta. Vain kovina talvina tai oikein kuivina kesinä niiltä puuttui vettä. Tavalli- sesti ne kuitenkin kävivät kautta vuoden. Myllyistä maksettiin maakirjaverosta erillistä myllytullia. Keskiryhmässä oli kartanon (Vaheen) sahamyllykin, joka oli voitu perustaa maksamalla paikasta talonpojille korvausta eli arrentia (vuokraa). 1680-luvun verolle-

panoa ^katsoi maksun kuitenkin kuuluvan kruunulle. Laidun kylässä oli keskinkertainen, kalavettä jonkin verran, mutta kalaa sanottiin saatavan vain kotitarpeiksi, sikäli kuin asukkailla oli varaa ylipäänsä pitää pyydyksiä. Joillakintiloilla oli humalisto. Tilukset:

Aarnia Tyn. Kap.

Heikkilä Uotila

Luistari 1. Skratari Mikola

Lamppu Myllylä Tapola

Ääri Tasainen Aili

2 16 5

6 6 5 5 6%

7y 2 4V2

41/2 6

3 4

3 8

2 16

3 4

3 16

4 16

2 16

2 8

3 4

Eurakoski:

Kylän pellot olivat savea, multaa ^jahiekkamaata. Savimaa ^kärsi siitä, että se sijaitsi alavasti ja jäi helposti tulvien alle. Myöskin halla aiheutti viljelyksille tuhoja. Niitystä oli aivan valtaosa suoniittyä, kovapohjaisempaa oli vähän. Metsää ei ollut, kuten edelli- sillä, aivan kaikkiin tarpeisiin, mutta Eurakosken asukkailla oli lupa vuokraa vastaan käyttää Panehan kylän metsävaroja. Kalavettä ei ollut, ^laidun kuvattiin kuivaksi ja niu- kaksi; joka talossa oli humalatarha, joskin vähäinen. Eurakoskessa oli yksi jalkamylly, joka saattoi käydä runsaan veden aikana (keväällä ja syksyllä). Koko kylä oli siinä osak- kaana. Tilukset:

Tyn. Kap. Aarnia

Torkki 4 10

Poro 3 8 6

Jaakkola 3Vz 4

Pakola 4 6

Mäkelän kylän kahdella talon-

pojalla kylvöä 1 20

Mikola ^3y2 10

Viinikkala ^{4% 12 lisäksi 1tyn. raiviota}

Naski ^2y2 3

Tämän kylän osalta sisältyy verollepanoon sekin huomautus, että kylän kaksi taloa (Torkki ja Viinikkala) olivat perintötaloja, joten niitä ei oikeastaan olisi kuulunut ottaa verollepanossa huomioon. Maaherran erikoisohjeiden mukaisesti ne käsiteltiin kuitenkin muiden ^tapaan syystä, että ratsuväen upseerit olivat valittaneet näiden kahden ratsutilan liian korkeasta verosta tiluksiin verrattuna.

Laukola:

Kaukolan pellot olivat multa- tai savimaata ja kärsivät alavasta asemastaan, sillä joessa esiintyi normaalisti kevättulvia. Niittymaat olivat kosteat, ruohonkasvu keskinker- tainen. Metsääkin oli, mutta ei rakennuspuiksi (hirsiksi), tuohestamiseen ^tai lehdestä- miseen. Kalavettä ei ollut, ei myöskään myllyä, nähtävästi kuitenkin autiona ollut myl- lynpaikka, jossa putouskorkeus oli vähäinen. Laidun oli keskinkertainen, molemmilla kylän tiloilla oli humalatarhansa, juuri tehdyt. Pellot, ojat ja aidat olivat kohtalaiset.

Tilukset:

Tyn. Kap. Aarnia

Mikko Filpunpoika 2y₂ 3y₂

Heikki Antinpoika 4 ^5y₂

Kiukainen:

Maanlaatu oli sannansekaista multa- ja osin savimaata. Toinen puoli oli alavaa, mutta toinen ^parempaa. Niitty oli melkoiselta osalta kovapohjaista. Metsä oli hyvää, joskaan ei hirsimetsää eikä tuohimetsää. Kalavettä ei ollut, laidun todettiin keskinkertaiseksi, mylly ja myllynpaikkakin puuttui, samoin humalatarhat. Tilukset:

Tyn. Kap.

Isopere 4 4

Anttila 3

Jaakkola 4^%

Aarnia

14 raivioita 1 tyn. 10 kap.

(laskettu 20 kapaksi) 4 raiviot IVi ^tyn.

18 raiviot 24 kap. (niiden kanssa kylvöä 5 t. 10 k.)

Näistä kolmesta talosta Jaakkola ^oli perintötila, ja verollepanoa jätti esivallan har- kintaan, mitä sen suhteen oli tehtävä verollepanossa.

Mäkelä:

Maanlaatu kylän alueella oli savea, osaksi multaa. Vastaraivattu maa oli huonompaa kuokkamaata. Niityt olivat suoniittyjä. Metsää oli muuhun, mutta eihirsiksi. Kalastusta ei ollut mahdollista harjoittaa, mylly puuttui, samoin myllynpaikka, laidun oli ahdas ^ja humalatarha mitätön (yhdellä talonpojalla). Tilukset:

Tyn. Kap. Aarnia

Matti Mikonpoika 4 3 3

3 (osa pellosta Eurakos- kella)

3 (osa pellosta Eurakos- kella)

Antti Martinpoika 4 3

Simo Tuomaanpoika 4 3

Tässä kylässä ei voitu havaita mitään epäsuhtaa tilusten ja veron välillä, näyttääpä suhde olleen juuri se, jollaiseksi se muissa kylissä nyt määrättiin. Tästä syystä sille ei suositeltu huojennusta veroon.

Harola;

Maanlaatu ^oli hiekkaista. Niityt mainittiin keskinkertaisiksi, kuten muuallakin, met- sään oli muuhun paitsi hirsiksi, laidun tavanmukainen, kalavettä ei ollut lainkaan. ^Tilukset:

Tyn. Kap.

Katila 9

Rasi 4 22

Uoti 4 22

Kleemola 4 22

Lauri 4 22

Markku 4 22

Mestilä:

Aarnia 18

91/s 9VB 9Vs 9VB 9VB

Maanlaatu; ²/s ^{multaa ja} 1/3 punahiekkaa. Niityt kohtalaiset: kova- ^tai pehmeäpoh- jaisia. Metsää oli riittämiin eri tarpeisiin. Kalastusta harjoitettiin kotitarpeeksi kahdessa järvessä. Laidun oli hyvä. Tilukset:

Tyn. Kap. Aarnia Härkälä

Tuurila Pere

5 3 55/e

33/4

6^r>/8

5⁵/g

4 18

5 13

Kerola 4 23

Lellainen:

Pellot olivat alavat, osittain karkeaa hiekkaa. Niityt olivat suoniittyjä. Metsää oli runsaasti ja eri tarpeisiin. Kalavettä oli pienissä järvissä ja Koskeljärvessä, kuitenkaan kalaa ei saatu myytäväksi, vaan vain kotitarpeeksi jakutuaikaan. Laidun oli keskinker- tainen, eräässä purossa oli jalkamylly, joka kävi syksyisin ja keväisin. Kahdella taloista oli ^pieni humalatarha. ^Tilukset:

Tyn. Kap. Aarnia

4 29 12V2

2 29 6V4

2 29 6V4

2 18 6

Eskola Junkkala Mikola Hyrkkä

Au vainen:

Pellot olivat yleensä hiekkamaata, mutta myös savea. Niityt olivat kuivia tai vesi- peräisiä. Laidun oli hyvä, metsä samoin kotitarpeisiin riittävä. Kalavettä oli kahdessa

järvessä, mutta ei erikoisen tuottavaa. Myllyä ei ollut, mutta pieni humalatarha kyllä- kin.

Kylässä oli vain yksi viljelyksessä ollut tila. Sen vuotuinen kylvö oli 6 tyn. 12 kap. ja niityn tuotto 11³/ic ^aarnia. Muiden kahden tilan maakirja-arvo oli yhteensä 10: 18 äyriä ja 1⁵/e manttaalia. Verollepanija ehdotti kullekin tilalle 3 äyriä ja V2 manttaalia.

Ennenkuin ryhdytään tekemään yhteenvetoa 1680-luvun koko peltoalasta,

on vielä ^syytä erikseen kosketella Vaheen—Nuoranteen verollepanoa. Tääl- lähän oli reduktioon ^asti Euran eli Vaheen latokartano. Vuonna 1686 pidetyn mittauksen jälkeen ilmoitettiin, että Nuoranteella oli viljeltyä maata kaiken kaikkiaan 20 ^tyn. 10 kap., josta vuotuinen kylvöala tavan mukaan puolet eli

10 tyn. 5 kap. Toisaalta oli autiotiluksina aitauksen sisä- ja ulkopuolella n. 20 tynnyrin ala. Nuoranteella haittasivat lähteet vesisuonineen viljan menesty- mistä. Niittyjen tuotto oli vuosittain 35 aamia. Metsää oli eri tarpeisiin, myös

hirsimetsää, laidun oli keskinkertainen, kalastusta ei harjoitettu, eikä humala- tarhaakaan ollut. Tämä merkittiin ^{maakirjaan 1} tilaksi, 7 äyriksi ja IV4

manttaaliksi. Kuvaus koskee nimenomaan Vaheen kartanona tunnettua vero-

yksikköä. Toisaalta oli myös ns. Vähävahe. Täällä ^asunut Heikki kylvi vuo- sittain itäpuoliseen peltovainioon 6 tyn. 8 kap., mutta läntiseen vieläkin enemmän, nimittäin 8 tyn. 4 kap. Autiona oli ¹² kappaa. Päinvastoin kuin Vaheen kartanon pellot, eivät Vähä-Vaheen olleet tässä vaiheessa hyvin hoi- detut. Talonpoika oli ollut välinpitämätön javaratonkin, ojia ei oltu saatettu

kuntoon, vesi jäi seisomaan pelloille ja halla vieraili tiheästi. Nummen umpi- aidan sanottiin olleenkuivan, eikä sieltä ^saanut edes kylvettyä määrää takai- sin. Niittyä oli Euraniityllä (Sorkkisten maalla) 7 sarkaa (tuotto 7 aarnia).

Kaiken kaikkiaan tilalle tuli vuosittain 13 aarnia ruohoa. Metsän oli palo ^osit- tain tärvellyt, laidun oli keskinkertainen, myllyä tai myllynpaikkaa ei tun- nettu, kalavesi oli yhteinen (samfält) Pyhäjärvessä muiden pitäjän asuk- kaiden kanssa. Saatiin haukea, ahventa ^ja särkeä. Humalatarhaa ei ollut.

Aidat olivat huonot. Vähä-Vahe merkittiin ¹ tilaksi, 5 äyriksi ja ^r>/6

manttaaliksi.¹⁴

Verollepanoasiakirjat olivat erinomaisen tarkat ja yksityiskohtaiset. Yllä- oleva selostus ei siten suinkaan ole tyhjentävä. Toisaalta on mahdollista palata verollepanoon tämän yleisen tarkastelun jälkeenkin. ^Nyt onkin tässä vain yritettävä arvioida ^pitäjän peltoala 1600-luvun lopulla. _Kylät, joista on löydetty verollepanotiedot, ovat olleet ^yhteiseltä äyrimäärältään melkein 300 jamanttaaleiltaan 50. Kun koko pitäjän äyrimäärä näihin aikoihin nousi vähän alle 500:aan ^ja manttaaliluku vähän yli 80:een, voidaan arvioida tilus- tenkin kuten veron muodostaneen ^n. 60 ^{% pitäjän} koko tilusalasta.

Vuosikylvö oli esimerkkikylissä yhteensä n. 3 5 0 tynnyriä ja viljellyn ^maan ala ^siten ainakin 70 0 ^tynnyriä eli tynnyrinalaa. Koko ^pitäjän peltoala on ollut varmastikin yli 1 0 0 0 tynnyrinalaa.

Vuosikylvön määrä oli ollut vuoden 1620 tietojen mukaan n. 3

V 2

^tynnyriä

taloa kohti.

I’’ 1

^’’ Verollepano 1680-luvulla ^viittaa siihen, ^että tilanne oli ^jo parempi, vuosikylvö oli ehkä ^n. 5 tynnyriä taloa kohti. Eräiden laskutoimi- tusten jälkeenvoidaan taas vuoden 1548 ^vuosikylvö arvioida n. 3 0 0 ^tynny- riksi ¹⁶ (kymmenysten mukaiset satotulokset, kertoin 5—7 ^jyvää, ruotsalaisen oikeuden alue arvioitu n. 43 %:ksi ^pitäjän taloluvusta). Näin tullaan siihen lopputulokseen, että talous oli aivan varmasti voimistunut 1600-luvun alun autiotilanteesta, mutta myös 1500-luvun tilanteesta. Tämä täytyikin olla asianlaita, sillä 1680-luvulla autiona olleet tilukset eivät missään nimessä

olleet laajempia alaltaan kuin 150 vuoden aikana tehdyt raiviot, minkä lisäksi autiotalojentiluksia viljeltiin muiden asukkaidentoimesta.

Niittyjen tuottoa koskevat laskelmat ovat edellistä vielä paljon epävar- memmat. Esimerkkikylien osalta tuotto arvioitiin ^n. vajaaksi 700 aarniksi.

Koko ^pitäjän heinäntuotto on siis ollut n. 10 0 0 aarnia. Arviointeja ja ver- tailuja vanhempaan aikaan nähden vaikeuttaa se, että eri aikoina aarni on tajuttu eri tavalla. On myös puhuttu kuormista ^ja niidenkin osalta kahtalai- sesta kesäkuormista tai talvikuormista.¹⁷ Talvikuormaan saatiin mahtumaan 30 leiviskää heinää, kesäkuormaan puolta vähemmän. Aivan karkea vertailu ja arviointi johtaa kuitenkin siihen olettamukseen, että pitäjän niittyala on noin 100 vuodessa, eli 1500-luvun lopulta 1600-luvun lopulle, kasvanut jonkin verran alle 50 %, siis puolet. Vesistösuhteet ^ja veden korkeuden muutokset vaikuttivat suhteellisen paljon ruohoniittyjen osalta, kaikkina vuosina ei soisilleniityillepäästy lainkaan.

Verollepanija on myös pannut merkille ^ne yleiset taloudelliset ^edellytyk- set, jotka ^eivät suoranaisesti ^johtuneet maastollisista ^seikoista, vaan kylien sijainnista kauppapaikkoihin nähden. Kirkonkylän verollepanon konsepti- pöytäkirjassa selitetään siten, että Rauma oli lähin kauppakaupunki ^(»köp- stadh»), Turku ^ja Uusikaupunki olivat selvästi etäämmällä. Kaupunkeihin voitiin myydä mahdollisesti myytäväksi liiennyt tavara: vilja ^ja karjantuot- teet tai karja. Olipa 1690-luvulla jo tiedossa sekin uusi elinkeino, että Kaut-

tuan ruukki osti pitäjäläisiltä puuhiiltä.¹⁸ Kirkonkylä sijaitsi melko lähellä ruukkia, ^joten matka kuljetuksen osalta oli lyhyt. Myöskin metsän jako- kuntasuhteet mainittiin. Sorkkinen oh jakokuntayhteydessä Vaaniiseen ^ja Lähteenojaan jne.

Kaiken kaikkiaan kylällä ja kylällä oli selviä eroja. Erityisen voimak- kaasti ero tuli näkyviin heinän saannissa ja vastaavasti tietenkin karjatalou- den mahdollisuuksissa. Myös metsät olivat eriarvoiset, samoin myllyt, joita kaikilla kylillä ei ollut ollenkaan. Kalastus oli melko ^{mitätöntä.} Toisaalta maanmittari osasi antaa viitteitä, miten taloutta oli kehitettävä. ^{Tapaa mm.}

maininnan kuivatustoiminnan hyödyllisyydestä (hallanpesien hävit- täminen soilta).¹⁹ Yleensä ojitus ja aitaus vaati työtä, samoin lannoitukseen oli kiinnitettävä huomiota siten, että karjaa oli riittävästi. Vastaavia totea- muksia on esitetty myös, kun kruununtiloja _on tutkittu katselmuksissa tai

käräjäyleisön läsnäollessa. Mitään ^aivan lohdutonta kuvaa Euran pitäjästä ei ole annettu, taloudellisiaresursseja oli. Kuitenkin verollepano suoritettiin huojennusten merkeissä. Näin ^{syntyivät talojen} uudet manttaalit

(manttaaliarvot) vanhojen rinnalle. Aivan oma tutkimuksensa on suori- tettu ratsutilojen osalta, mutta tähän on mahdollisuus jälempänä palata varallisuutta tarkasteltaessa. ^Nyt voidaan tutkia yksityiskohtaisemmin niin maataloutta kuin muuta taloutta.

MAATALOUS 3. Pellot ^ja peltotyöt

»Talonpojan pitä peldons hyvoin ruokkoman ja sonnittavaan, niitut perkaman ja warjeleman. 01- kon myös welkapää, kusa sihen ^{tila on, ja metzää} eli karjan-laidunta ei vahingoiteta, wähittäin ylös- ottamaan ja perkaamaan pelloxi eli luhdaxi nin paljon, kuin hyvin ruokottaa ja wiljeldää taitan, ^eli wetäkön sakkoa, kuin 27 Lugussa sanotan.»²⁰

(Maanlain rakennuskaaren 6. luku 1. §j

1600-luvun viljelystilanteessa tunnettiin pitäjästä jo mitä eri-ikäisimpiä peltoja. Oli vainioita, umpiaitoja, tahtomia, kaskipeltoja jne. Selvää on, että aluksi oli otettu käyttöön helpoimmin viljeltävät maat ja tekniikan kehit- tyessä vasta siirrytty vaikeammin viljeltäville. Uuden pellon raivaamisesta

on kuvaus ^tämän teoksen jälkimmäisessä ^niteessä (kso. II osa s. 88—).

Mikään kaskimaiden pitäjä ei Eura uudella ajalla enää varsinaisesti ollut, joskin _maata poltettiin raivauksen yhteydessä. Polttaminen kuului sittem- min myös osana suoviljelyyn.²¹

Vainioiden osalta viljelys jasarkajako oli pisimmälle kehittynyttä. Yhteis- viljelyn edut ja huonot puolet näkyivät lähinnä näillä yhteisillä kylän pel- loilla, ^joista jokaisella oli osuutensa kussakin eri jakolohkossa. Vainiot tun- nettiin määrätyillä nimillä, kuten pienemmätkin pellot. Kuitenkin vainioiden nimistöon vähemmän rikasta kuin pienempien aitausten syystä, että suurissa aitauksissa oli tapahtunut pienten erillisten raivioiden yhteensulautumista ^ja

nimistön häviämistä, vieläpä siitäkin syystä, että vainiot muistuttivat kussakin kylässä toisiaan, ^ja nimistökin siten helposti oli »tyypillistä». Isonjaon asiakir-

joista^on mahdollista saada yksityiskohtaisempi kuva vainioista kuin vanhem- mista hajanaisista ja puutteellisista lähteistä:

Eri kylien vainiot isonjaon asiakirjojen mukaan ²²

Eura

Kirkonkylä (Eura) Haukimäen vainio, Kirkkovainio, Käräjämäen vainio ja Vallin ^vainio Sorkkinen Pihaniityn vainio. ^Kirkon vainio, Teikonpuolinen vainio, Lampun

tausta vainio, Möisi vainio

(Lähteenoja) Pihaniityn vainio, Euranniityn puolinen vainio

Vaani Iso vainio, Joki vainio, Panelian vainio, Ylijoen vainio, Haka vainio, Kotovainio

Pappila Sorkkisten puolinen vainio, Kirkon vainio, Ylinen vainio Vahe Ylijoen vainio, Hollovainio, Iso vainio, Vähä vainio

Kauttua Kirkon vainio, ^Haukitien vainio, Ranta vainio, Haukkalan vainio, Vähä vainio

Mestilä Rantavainio, Isovainio, Ruonavainio

Kiukainen

Panelia Varesvainio, Kohdan vainio, Hiidenperä vainio, Louko vainio, Ala- nen vainio, Ketovainio, Havovainio

Laihia Vähävainio, Isovainio

Köylypolvi Louko vainio, Pavo niityn vainio, Iso perkon vainio, Keskiperko vainio, Keton vainio

Eurakoski Takanen vainio, Kiukaisten puolinen vainio, Mäkelän puolinen vai- nio, Torkkelin ^puolinenvainio, Riitala vainio, Mettä vainio

Mäkelä Simulan puolinen vainio, Isoantin puolinen vainio Laukola ^{Mäkelän puolinen} vainio, Vaaniin puolinen vainio Rahvola Mäkelän puolinen vainio, Vaaniin puolinen vainio Kiukainen Vähävainio, Isovainio

Harola Mikolan vainio, Vähävainio, Kärjenvainio, Kleemolan vainio, Kaiti vainio

Turajärvi Vaaniin vainio, Myllyvainio

Naarjoki Uusi vainio, Kirkkotien vainio, Kosken vainio Honkilahti

Mannila Taka vainio, Isovainio, Luhta vainio, Pitkän perseen vainio, Sato vainio. Ranta vainio, Lähden (Lähteen) vainio, Myllyvainio

Lellainen Arovainio, Iso vainio, Kotovainio, Vähävainio, Gunillan vainio