Kunnianosoitus Paulo Freirelle näkymä

174

muistetaan ihmisen ja erityi- sesti köyhien ystävänä. Tämä tulee esiin, kun hänen ystä- vänsä kertovat yhteistyöstään Paulon kanssa ICAE:n kirjassa XXXI (1998) 1 & 2. Se on

KUNNIANOSOITUS PAULO FREIRELLE

Convergence. A Tri- bute to Paulo Freire.

Volume XXXI (1998) 1 & 2.

ICAE

lämmin kunnianosoitus 2.5.1997 edesmenneelle Paulo Freiren elämäntyölle.

Muistelu ymmärrettävästi kes- kittyy Pauloon henkilönä, mutta hänen kasvatustieteelli- set ansionsa ja teoriansa mo- ninaisuus tulee muistelijoi- den teksteissä kunnioittavasti ja kattavasti Freiren ajattelua ja elämänvaiheita kuvaavasti esille.

Julkaisun käsittelyssä törmää samaan ongelmaan kuin Daniel Schugurensky kir- joittaessaan palautetta Freiren tuotannosta. Hän toteaa, että on vaikeaa kirjoittaa lyhyesti Freirestä, koska hän on aina avoin uusille haasteille, uusil- le ideoille ja itsekritiikille sekä hänen tuotantonsa on niin moninaista. Julkaisussa tarkastellaan Freiren tuntenei- den näkökulmasta hänen per- K I R J A - A R V I O I T A

AIKUISKASVATUS 2/99

175

soonallisuuttaan, elämänvai- heitaan ja näkemyksiään pe- dagogiikasta. Esipuhe on lä- heisimmän ihmisen eli Pau- lon vaimon Ana Marian ker- tomaa, jossa tulee esiin Frei- ren persoonallisuus. Ana Ma- ria kertoo Paulon ihmisrak- kaudesta, joka ilmeni katsees- sa, kosketuksessa ja kuuntelus- sa sekä herkkyydessä, älykkyy- dessä ja kunnioituksessa toisia kohtaan. Ana Maria kertoo, että Paulolla oli kyky keskus- tellessaan ihmisten kanssa kos- ketella heitä brasilialaisen kulttuurin tapaan vahvalla ja syvällä katseellaan ja pienillä käsillään ja kuunnella rauhalli- sesti sekä osoittaa huomiota heille.

Ana Marian sanomaa jatkaa Paula Allman sellaisen maailman luomisesta, missä on helpompi rakastaa. Paulo Freiren henkilöä kuvaa osu- vasti hänen läheinen ja Suo- messakin hyvin tunnettu yh- teistyökumppaninsa Ira Shor.

Hän muistelee Paulo Freireä heidän ensitapaamisestaan saamaansa kuolinuutiseen saakka. Ira Shorin kertomuk- sesta heijastuukin se syvä kunnianosoitus Freireä koh- taan, johon on helppo yhtyä täällä pohjan perukoillakin. Ira Shor kertoo päivästään 2.5.1997 ja sitä seuranneesta viikonlopusta, kun suru-uuti- nen oli tullut hänelle. Hän lo- pettaakin oman tekstinsä sa- noihin “Lepää rauhassa, ystävä ja oppi-isä. Elämä loppui.

Historia jatkuu.“ Tässä kohtaa ei tämän kirjoittajakaan voi olla hellittämättä omia tuntei- taan, sillä tunne oli surua, kun silmään pisti suomalaises- sa päivälehdistössä ollut harvi- naiseksi jäänyt uutinen Frei- ren kuolemasta.

Paulo Freiren elämän taitekohtia yhteistyö- kumppaneiden silmin Paula Allman johdantotekstissä tuo esiin Paulo Freiren uskon ihmisen mahdollisuuksiin luoda parempaa maailmaa.

Maailman muuttaminen ei si- nänsä ole kaiken keskipistee- nä, vaan lähtökohtana on se, että ihmisillä on halu muuttaa maailmaa ja ymmärrys siitä, mitä pitää muuttaa sekä uskoa siihen, että ihmisillä on kol- lektiivista voimaa luoda inhi- millinen kohtalo mieluum- min kuin entinen epäinhi- millinen. Paulo Freiren käsit- teistössä käytäntö, praxis, on keskeinen ja käytännön elä- män ja teorian yhteensovitta- minen lähtökohtana. Tämä periaate oli koko hänen elä- mänsä johtolankana. Rakkau- den ajatus ei häneltä näytä ka- donneen kotimaansa Brasilian vallanpitäjien taholta kohtaa- miensa epäoikeudenmukai- suuksienkaan keskellä.

Freiren elämäntyö oli maailmanlaajuinen. Etelä- Amerikan ohella erityisesti Afrikka on saanut häneltä pal- jon. Freiren ajatusten sopi- vuus Afrikkaan nähdään siinä- kin, että hänellä itsellään oli kokemusta köyhyydestä, nä- lästä, sorrosta ja maanpaosta mutta toisaalta oli myös me- nestystä. Afrikassa Freireen saattoivat samaistua monet demokratia-aktivistit. Afrikka- osion kirjoittaja, nigerialais- syntyinen Prosper Godonoo, korostaa Paulon muistoa kir- joituksessaan. Hän toteaa, että Freiren filosofinen tuotanto on kuin rikas menuu, intel- lektuelli sosio-humaaninen resepti, josta afrikkalaiset opettajat ja tutkijat pääsivät nauttimaan monet suoranai-

sesti ja monet epäsuorasti.

Heille Paulo oli akateeminen ja ammatillinen oppi-isä,

“isähahmo“, roolimalli ja har- vinaislaatuinen kouluttaja.

Myös muut kirjoittajat käyvät Freiren elämän vaiheita läpi muistellen hänen toimin- taansa Chilessä, kohtaamisiaan Kanadassa, Yhdysvalloissa, Eu- roopassa ja muissa paikoissa eri puolilla maailmaa. Lukiessa kertomuksia näistä tapaamisis- ta tulee esiin persoonallinen ihminen, joka eli vahvasti to- teuttaen johtoajatustaan rak- kaudesta. Freiren läheinen ys- tävä Budd L Hall kertoo, kuinka hän alkoi kehua Pau- loa ja hänen merkitystään Bra- silialle ja Latinalaiselle Ameri- kalle, niin Paulo pyysi pitä- mään pienempää meteliä, jot- tei häirittäisi kanarialintuja.

Julkaisuun koottu ystävien kertoma Paulo Freiren elämän vaiheista on erittäin hyödylli- nen siksi, että tätä kautta lu- kijalle syntyy syvää ymmärrys- tä Freiren ajattelun perustei- siin. Näin voi ymmärtää myös syvällisemmin hänen kasva- tuksellisen ajattelunsa maape- rää.

Freiren pedagogiikan piirteitä

Marcela Gajardo vie kirjoituk- sessaan Paulo Freiren pedago- gisen ajattelun juurille:

“Kukaan ei kasvata ketään.

Kukaan ei kasvata myöskään itseään.

Ihmiset kasvattavat toisiaan keskenään,

välillisesti maailman avulla.“

Paulo Freiren elämäntyö kulminoituu kasvatustieteili- jänä yhteiskunnan hiljaisten,

176

Tämä luonnollisesti nousee keskeiseksi yhteistyökumppa- neidenkin kertomuksissa.

Johdantoteksti tässä esillä ole- vassa kirjassa lähtee liikkeelle Paula Allmanin johdolla Suo- messakin ilmeisesti parhaiten tunnetusta Freiren teoksesta

“Pedagogy of the Oppressed“.

Johdannon otsikoksi on otet- tu Freiren ajattelua kattavasti kuvaava ajatus sellaisen maail- man aikaansaamisesta, jossa on helpompi rakastaa. Paula All- man tiivistää johdannon Frei- ren ajatteluun maailmasta Freiren äidinkielen, portuga- lin sanoin “menos feio, me- nos malvado, menos desuma- no“ eli vähemmän rumuutta, vähemmän väkivaltaa ja vä- hemmän epäinhimillisyyttä.

Allmanin ja Gajardon teksteis- sä tulevat esiin Freiren peda- gogiset ydinasiat vuorovaiku- tuksellisuus ja conscientiza- tion-metodi. Daniel Schugu- rensky viittaa kirjoituksessaan samaan, mihin on törmännyt Suomessakin. Hän tuo esiin muutamia kriittisiä kohtia Freiren tuotannossa. Schugu- renskyn mukaan eniten kri- tiikkiä aikaisemmat työt ovat saaneet kielestä. “Pedagogy of the Oppressed“-kirjaa on moitittu tyyliltään mm. vai- keaselkoiseksi, mahtailevaksi sekä snobbaavaksi. Joka tapa- uksessa selkeä lähtökohta on kritiikki “banking up“, pank- kiopetusta kohtaan, jossa opettaja on subjekti ja oppilas objekti, kun taas Freiren mu- kaan molempien tulee olla oppimisprosessissa subjekteja.

Osin tähänkin liittyen Schu- gurensky sanoo monien mie- lestä Freiren olevan ristiriitai- nen ja hänen pedagogisen mallinsa epäsuoran. Näin sik- si, että on mainittu, miten

koulutuksen sisältö ja suunta voi olla rajattu siihen, että opettaja ja oppilas ovat sa- moissa kengissä, kun opetta- jalla on päämääränä a priori kuten esimerkiksi kriittisen tietoisuuden kehitys. Tämä johtaa kritisoijien mielestä siihen, että Freiren mukaan opettaja ei saa tyrkyttää näkö- kulmiaan oppilaalle, mutta Freire sanoo samalla, etteivät opettajat saa olla neutraaleja- kaan.

Kirjoittajat korostavat Freiren merkitystä vapautuk- sen teologian alueella sekä naisten asian edistämisessä.

Elizabeth Lange kirjoittaa Freiren suhteesta Marxiin ja kristinuskoon tuoden esiin Freiren todenneen mm. että

“tapaamiseni Marxin kanssa eivät tarkoita, että lopettaisin tapaamiset Kristuksen kanssa“.

Kate Pritnhard Hughes kiittää- kin Freiren ajattelua naisliik- keen kannalta. Jonkin verran on ollut suomalaisessa tulkin- nassa ongelmia conscientizati- on käsitteen kääntämisessä.

Kate Hughes lähtee käsitteen ymmärtämisessä tietoisuuden kasvamisesta ja tässä mielessä käytetty suomalainen vastine todellisuuden “tiedostami- sen“ termi saattaisi olla sopi- va. Kirjoittajat tuovat esiin Freiren teoreettisen ajattelun moninaisuuden, mistä häntä onkin kritisoitu. Ajattelun juurista löytyy Emmanuel Mounier sekä yhteys vapau- tuksen teologian Gustavo Gu- tierreziin. Kuten kirjoittajat toteavat, Freiren ajattelussa on viisi keskeistä elementtiä eli personalismi, eksistentialismi, fenomenologia, marxismi ja kristinusko.

Paulo Freiren

pedagogiikassa tärkeä asia on, miten opetuksessa käytetään valtaa. Hänelle demokratia oli lähtökohtana. Toisena oli teo- rian ja käytännön linkittämi- nen. Freiren mukaan oppi- mistilanteessa toimittaessa on murrettava perinteinen “ban- king up“ opetustilanteen subjekti (opettaja) ja objekti (oppilas) malli ja tilalle otet- tava malli, jossa molemmat oppimistilanteen toimijat ovat subjekteja. Vuonna 1980 Paulo Freire puhui asiasta São Paolossa urugualaisille opetta- jille todeten:

“Jos minä kuolen, esimerkiksi tänä vuonna, minä en voisi kirjoittaa neljää kirjaa. Minä haluaisin kirjoittaa, mutta olen osoittanut itselleni työs- säni, että minun tarvitsee esiintyä ennen kuolemaani.

Paljon tärkeämpää kuin noi- den neljän kirjan kirjoittami- nen on, on tietää, miten voi- sin käyttää saamaani valtaa ja minä haluaisin kertoa Teille, että minä käytän sitä hyvin ja suhteellisen johdonmukaises- ti.”

Paulo Freiren sekä persoonallisuuden että peda- gogiikan piirteitä tuo esiin Daniel Schugurensky tekstinsä loppusitaateissa, jotka hän on ottanut Freiren keskustelusta Carlos A. Torreksen kanssa.

Siinä Paulo kysyy itseltään:

“Mikä on minun perintöni?“

ja vastaa omaan kysymykseen- sä toteamalla:

“Luulen, että jos on mahdol- lista sanoa jotain Paulo Frei- restä, kun olen kuollut, on se, että Paulo on mies, joka rakasti, joka ei voinut ymmär- tää elämää ilman rakkautta ja tunteita. Paulo Freire eli, ra- kasti ja yritti ymmärtää. Paulo Freire oli alituisesti utelias ja K I R J A - A R V I O I T A

AIKUISKASVATUS 2/99

177

kyseli kysymyksiä itseltään.”

Tässä omassa epiatissaan hän muistuttaa meitä kahdesta kouluttajan asiasta eli rakkau- desta ja intellektuaalisesta ute- liaisuudesta. Schugurensky to- teaa, että Paulo Freire ei ole enää pidempään kanssamme, mutta hänen perintönsä elää, johtaa meitä ja rohkaisee mei-

tä sekä haastaa meitä toteutta- maan meidän unelmiamme ja elämään niiden kanssa. Tähän on helppo tämän kirjoittajan- kin yhtyä ja jatkaa sitä tosin suhteellisen vaatimatonta pa- nosta, jota on tullut vietettyä noin 10 vuoden aikana frei- reläisen ajattelun parissa.

Heikki Kemppainen

Kieltämättä on vaikea tehtävä luoda 160 sivun Frei- reä kunnioittavasta tekstistä lyhyttä tiivistelmää loukkaa- matta sanomaa. ICAE:n julkai- su on vahva kunnianosoitus Paulo Freirelle.