66
T
apaustutkimus käsitteenä on hyvin ambivalentti sateenvarjo- käsite, joka voidaan ymmärtää laajassa mielessä kokoavaksi tut- kimusotteeksi jollain tavalla eri- tyisen, merkittävän, kriittisen tai kiinnostavan tapauksen tarkem- maksi selvittämiseksi. Jotkut kat- sovat, että laadullisessa tutki- muksessa on aina tavallaan kyse tapauksesta. Lisäksi voidaan to- deta, että määrällisestä tutkimuk- sestakin on mahdollista löytää tapaustutkimuksen tunnusmerkit täyttäviä tutkimuksia, vaikka tyypillisesti tapaustutkimus lue- taan laadullisen tutkimuksen pii- riin tietynlaisen tapauksen mää- rittelyongelman takia. Tapaus- tutkimukset saattavat usein olla myös eri tutkimustapoja ja -ai- neistoja yhdistäviä.Kasvatustieteiden piirissä – samoin kuin tapaustutkimusta soveltavilla lähitieteenaloillakin – tutkitaan tapaustutkimuksena jotakin ilmiötä kokonaisvaltai- sesti ja koetetaan paljastaa ta- pausesimerkin avulla ilmiön luonnetta, muutoksen logiikkaa, toimijoiden roolia, osallisten ko- kemuksia ja niin edelleen. Tutki- mukseen valitulla tapauksella si- nänsä voi olla yleisempääkin merkittävyyttä, mutta tärkeältä näyttävät pyrkimykset tuottaa intensiivistä ja yksityiskohtais- ta tietoa tutkittavasta tapauk- sesta (Gomm, Hammersley &
Foster 2000).
Tapaustutkimuksen taito -kir- ja on tekijöidensä mukaan ensim- mäinen suomenkielinen kirja, jonka tavoitteena on syvällises- ti paneutua tapaustutkimuksen
Tapauksena tapaustutkimus
Markus Laine, Jarkko Bamberg & Pekka Jokinen (toim.) (2007) . Tapaustutkimuksen taito. Gaudeamus.
saloihin. Kansainvälisestä kirjal- lisuudesta löytyy useampia ta- paustutkimuksesta kirjoitettuja teoksia, joista ehkä Robert K.
Yinin (2003) kolmanteen painok- seen ehtinyt teos on yksi käyte- tyimmistä lähteistä. Aika näyttää tuleeko Tapaustutkimuksen tai- to -kirjalle vastaavanlaista me- nestystä. Ainekset siihen ovat kohtuullisen hyvät, sillä jo ensi- lukemasta lähtien kirjasta pais- taa läpi tekijöiden perusteellinen paneutuminen tapaustutkimuk- sen maailmaan niin omakohtai- sen tutkimustyön kuin lähtökoh- tien tarkemman analysoimisen kautta.
Kirjoittajia on yhteensä kak- sitoista, jotka neljäntoista artik- kelin kautta pohtivat tapauksen löytämistä ja rajaamista, teoriaa tapaustutkimuksessa, tapaustut- kimuksen kertomaa sekä tutkijan roolia. Hyvin olennaisia asioita siis. Pääosa heistä on yhdyskuntatieteiden ja yhteis- kuntapolitiikan aloilta, mutta mukana on myös muita yhteis- kuntatieteilijöitä.
Artikkeleita on siis runsaasti, joten otan tässä tarkasteluun vain näytteeksi muutamia. Erään- laiselta kynnyskysymykseltä kir- jan perusteella näyttää itse tapa- uksen määrittely: sen valinta, ra- jaaminen ja kehkeytyminen tut- kimuskohteena. Miten kirjoitta- jat käsittelevät tätä problematiik- kaa? Mikä tekee juuri tietystä tapauksesta tapaustutkimuk- seen arvokkaan tai erityisen koh- teen? Sitähän jokaisen tapaus- tutkimuksen tekijän olisi syytä pohtia.
Kirjan toimittajakolmikko, Markus Laine, Jarkko Bamberg
& Pekka Jokinen, on avausar- tikkelissaan ottanut muista kir- jan teksteistä poiketen selkeän määrittelylinjan. Heidän ratkai- sunsa on siten hyvin yksinker- tainen: kaikissa empiirisissä tut- kimuksissa käsitellään tapauksia.
He myös määrittelevät tapaus- tutkimuksen kohteen sellaiseksi tapahtumakuluksi tai ilmiöksi, jossa tarkastellaan vain pientä joukkoa tapauksia, usein vain yhtä tiettyä tapausta. Perusteel- linen ja tarkkapiirteinen kuvaus – ja monipuolinen aineisto – ovat heidän mielestään onnistumi- seen vaadittavia asioita.
Ongelmallinen on kuitenkin tapaustutkimusotteen vertailu ti- lastolliseen tutkimukseen. Täs- sä yhteydessä kirjoittajat totea- vat määrällisen tutkimuksen ta- pauksena olevan vain tilastolli- sen yksikön eli yhden vastaajan.
Tietyssä mielessä esimerkiksi laajassa survey-tutkimuksessa näin onkin, mutta entäpä jos ko- koamme tilastollisen aineiston joukolta vapaan sivistystyön ai- kuisopiskelijoita ja katsomme tuloksia kokonaisuutena tapauk- sena (tietyn ikäiset toimijat tie- tyssä kontekstissa) kuin yleistä- en tuloksia kaikkiin suomalaisiin aikuisopiskelijoihin (joista tutkit- tavat ovat otokseen poimittuja tilastoyksiköitä)? Tämänkaltai- set vastakkainasettelun vaikeu- det näissä yksinkertaistuksissa helposti piilevät. Toki kirjoittajat myöntävät sosiaalisten ilmiöi- den olevan aina kompleksisia ja usein tarvitaankin triangulaatio- ta – montaa menetelmää, aineis- toa tai näkökulmaa yhdessä.
Liisa Häikiö ja Vivi Niemen- maa pitävät omassa aineistos-
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN AIKUISKASVATUS 1/2009
67
saan ja esimerkissään ohjenuora- na käytäntö- ja aineistolähtöi- syyttä. Tapauksen määrittely ei ala teoreettisista huomioista, vaan he tarjoavat ratkaisuna vas- ta tutkimuksen kuluessa tapaus- ten rajojen ja kontekstien mää- rittämistä. Yksityiskohtainen tie- tämys erilaisista toimijoista, ta- pahtumista ja prosesseista on ta- voitteena. He muistuttavat, että myös lukija osallistuu tapauksen muotoiluun tulkitessaan tutki- musraportissa esitettyä tapausta.
Annukka Malmstenin artik- kelissa ratkaisuna on ollut tar- kastella omaa tutkimusesimerk- kiä – ympäristökonfliktia – monia ulottuvuuksia ja maantieteellisiä mittasuhteita sisältävänä ilmiönä. Tutkijan kannattaa hänen mielestään tehdä ero pon- tentiaalisten tutkimuskohteiden (ja näkökulmien) välillä ja pohtia sitä, mitä lähestymistapaa on mielekästä käyttää ja mitä haluaa tutkia tapauksena.
Kimmo Kurunmäen ratkaisu- na on puolestaan vertailu. Sen sijaan, että tehtäisiin syväluota- us yhteen yksittäiseen tapauk- seen, otetaankin tarkastelunkoh- teeksi rinnakkain useampia.
Luonnollisia vertailuasetelmia löytyy esimerkiksi vertailtaessa jotakin tutkittavaksi valittua ilmi- öitä eri maissa. Kurunmäen ar- tikkelissa se on yksityisen ja jul- kisen sektorin suhteet kaupun- kisuunnittelussa Suomessa, Sak- sassa ja Britanniassa. Tapausta voidaan sitten vertailussa koettaa ymmärtää hyvin monita- soisena paikallisena, kansallise- na ja käsitteellisenä ilmiönä.
Tapaustutkimusta voidaan käyttää myös historiallisen pro- sessin kuvaamiseen, kuten Mar- kus Laine ja Lasse Peltonen ar- tikkelissaan pohtivat. Tapaustut- kimuksessa päästään tutkimaan esimerkiksi sosiaalista tai kult-
tuurista muutosta tarkastelemalla sellaisia olosuhteita, jännitteitä ja tapahtumakulkuja, jotka ilme- nevät muutoksen käynnistäjinä ja mekanismeina. Ongelmana muutoksen tarkastelussa on luonnollisesti kontekstin ja tapa- uksen kietoutuminen toisiinsa hyvin monimutkaisella tavalla.
Todellisia kontekstissa vaikutta- via asiayhteyksiä ei pystytä tut- kimusta varten määrittelemään tai rajaamaan kovin tyhjentä- västi.
Tapauksen problematiikka tu- lee kirjassa siis käsiteltyä varsin monipuolisesti ja laaja-alaisesti.
Toisaalta artikkeleiden perus- teella on varmasti viisasta olla tekemättä liian tarkkoja yrityksiä määritellä, mitä esimerkiksi ta- paus on tapaustutkimuksen koh- teena tai miten tapaustutkimus pitäisi toteuttaa. Jokainen kirjoit- taja on sen tehnyt hyvin omalla tavallaan perustellen ja tutki- muskohdespesifisti. Ehkä se on juuri sitä tapaustutkimuksen tai- toa – eräänlaista tasapainoilun taitoa tapauksen valinnan, raja- uksen ja kontekstualisoinnin kanssa (s. 107). Kirjan antia ja pohdintoja yhteen vetävää artik- kelia lukijana jääkin jollain taval- la kaipaamaan moninaisuuden herättämien kysymysten kokoa- miseksi.
Kirjan kansikuvaksi valitut sahat, hohtimet ja viilat pyrkivät luomaan mielikuvia rakentami-
sesta tai remontoinnista tietyn- laisena tapauksena. Lukijan mie- likuvat saattavat tosin karata muuallekin, sillä kansikuva toi mieleeni lähinnä Leevi and the Leavings yhtyeen kappaleen
”Vasara ja nauloja”, jossa erääs- sä kohdin lauletaan: ”…hommat on hanskassa ja hanskat hukas- sa…”. Tässä tapauksessa – kun tapauksena on tapaustutkimus – hanskat tuntuvat olevan kirjoit- tajilla kuitenkin hyvin tallessa.
Joten oletettavasti kirja auttaa myös muita tapaustutkimuksen parissa kamppailevia löytämään omat ”hanskansa” eli hahmotta- maan paremmin tutkimuksensa tekemisen perusteita. Tutkimus- han on aina paitsi tutkimuksen tekemisen käsityötaitoa niin myös tutkimuksen tekemisen läh- tökohtien parempaa ymmärtä- mistä. Siksi toivon lämpimästi, että Tapaustutkimuksen taito - kirja löytää lukijakuntansa myös kasvatus- ja aikuiskasvatustie- teiden piiristä.
Viitteet
Gomm, R., Hammersley, M. &
Foster, P. (Eds.) (2000). Case study method. Key issues, key texts. London: Sage.
Yin, R.K. (2003). Case study re- search. Design and methods.
3rd edition. London: Sage.
VESA KORHONEN
1/2009 AIKUISKASVATUS NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
