T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 1 3 71
Vanhojen eläinkirjojen
luonnonihmeitä ja kuvitustaidetta
Mattias Tolvanen Anto Leikola: Norsusta nautilukseen. Löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan. John Nurmisen Säätiö 2012.
Professori Anto Leikolan Norsusta nautilukseen kertoo eläinkuvitus- ten historiasta ja luonnonhistorian kehityksestä vanhojen kuvitusku- vien kautta, jotka on valikoitu en- simmäisistä painetuista eläinkir- joista alkaen 1550-luvulta 1850-lu- vulle asti. Kaikki kuvitukset ovat kuvataiteilijoiden tekemiä ja ajal- ta ennen lasinegatiiveja ja valoku- vauksen yleistymistä.
Teos liittyy löytöretkien ja tut- kimusmatkailun kautta selkeästi merenkulun historiaan. Sen alku- peräinen idea syntyi merikustan- tamona tunnetussa John Nurmisen Säätiössä. Merkittävä osa teoksen kuvista on säätiön ja sen hallituk- sen puheenjohtajan, merenkulku- neuvos Juha Nurmisen kokoelmis- ta kuvattuja.
masta; tämäkin oli Vallin poikia. It- se pidin itseäni moniarvoisen, libe- raalisen ajattelun edustajana, enkä kuulunut mihinkään puolueeseen.
Ehkä se johtui siitäkin, että olin ke- väällä 1950 päässyt haastattelemaan itseään K. J. Ståhlbergiä.
Tosiasiassa Vapauden Akatee- minen Liitto oli kiinteästi sidoksis- sa 1950-luvun suomalaiseen elä- mänmenoon, mistä parhaiten ker- tovat Liiton aloitteet: Mannerhei- min ratsastajapatsas, ylioppilaiden soihtukulkue, korruption vastusta- mispuheet, huomion kiinnittämi- nen unohtuneeseen väestönsuoje- luun, Sairasauto joka kuntaan -ke- räys, kesäleirit rajaseutujen lapsil- le, Väinö Tannerin rehabilitointi, ylioppilaiden taloudellinen valis- tus, vaatimus paluusta maakuntiin ja kehotus osallistumisesta puolue- toimintaan.
Klingen muistelmien kuvitusta tekee mieli erityisesti kiittää. Per- healbumin lukuisten otosten ohella ainakin aikalaisten katsetta vangit- sevat juhlien ja tilaisuuksien ohjel- malehtiset, näyttelyiden ja näytän- töjen pääsyliput sekä luettujen kir- jojen kansilehdet. Ne on sijoitettu taitavasti tekstin viereen marginaa- liin ja varmaan palauttavat monel- le lukijalle mieleen omia muistoja ja kokemuksia. Harvinaisen etevää tekstin ja kuvituksen vuorovaiku- tusta. Samantyyppinen kuvitus oli jo Iisalmen ruhtinaskunnassa.
Klingen muistelmat kertovat kokonaisuudessaan, että hänel- lä oli monipuolinen sukutausta, huolehtivat vanhemmat, turvalli- nen lapsuus ja nuoruus, hyvä kou- luympäristö, eteviä luokkatoverei- ta, oivaltava akateeminen mento- ri, varhain hankittu monipuolinen kielitaito, laaja, osin systemaattinen lukeneisuus ja myötäelävä, ihaile-
va puoliso. Näin oli lahjakkaalle nuorukaiselle suotu poikkeukselli- set edellytykset kasvaa itsenäisek- si ja rohkeaksi historiantutkijak- si, ajan ilmiöiden oivaltavaksi tar- kastelijaksi ja uusien yhteyksien osoittajaksi, kansakunnan eliitin makutuomariksi ja gentlemannik- si. Näistä vaiheista saanemme lukea muistelmien tulevista niteistä.
Kirjoittaja on ministeri.
Purjelaivojen ja merenkulkutai- don kehittyminen sekä suuret löy- töretket alkoivat avartaa valistunei- den ihmisten maailmankuvaa Eu- roopassa viimeistään renessanssin ajalla 1500-luvulta lähtien. Kau- kaisten mantereiden elämästä saa- tiin uutta tietoa tutkimusmatkaili- joiden tuomien näytteiden muka- na. Merenkulkijoiden kuvauksis- ta voitiin lukea, että merten takana luonto oli aivan erilaista ja siel- lä asui myös uusia tuntemattomia kansoja.
Nelijalkaisista merten hirviöihin Leikola vie lukijansa menneiden vuosisatojen ihmisten maailmaan.
Taitavana esseistinä hän nostaa tie- don runsaudesta esille ilahduttavia huomioita ja tarjoilee niitä eloi- salla tyylillään, jossa ei ole muse- oiden pölyä. Kirjoittajana Leikola on aivan yhtä innostava kuin luen- noidessaan eläintieteen historias- ta, jolloin varsinaisen asian ohessa selvisi paljon muutakin kiinnostaa.
Leikola on toiminut kehitysbio- logian dosenttina ja oppihistorian professorina Helsingin yliopistos- sa sekä oppihistorian dosenttina Oulun yliopistossa. Hän on saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkin- non vuonna 1980. Myös Norsusta nautilukseen oli pian ilmestyttyään Tieto-Finlandian palkintoehdok- kaana loppusyksyllä 2012.
Teos on jaettu lajiston mukaan kuuteen lukuun: nelijalkaiset, lin- nut, perhoset, hyönteiset, merten korallit, kalat ja kalmarit sekä mer- ten hirviöt. Merihistoriaan liittyen teosta on hieman painotettu kaloi- hin, äyriäisiin, simpukoihin, valai- siin ja muihin merien eläimiin.
Muinaisten merenkävijöiden havainnot kaukaisten merten elä- mästä synnyttivät ihmeellisiä tari-
72 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 1 3
noita merihirviöistä, ja kirjan lopus- sa käsitellään myös merten hirviöitä niiden historiallisen kiinnostavuu- den takia. Ennen näkemättömät, oudot ilmiöt saattoivat tuottaa us- komuksilla höystettyinä suunnatto- mia virheitä sekä mitta-arvioissa et- tä havaintojen tulkinnoissa, ja vielä niinkin myöhään kuin 1800-luvulla laivojen miehistöt raportoivat näh- neensä valtavia merikäärmeitä kau- kaisilla merialueilla Afrikan ja Ete- lä-Amerikan rannikoilla.
Jokaisen luvun lopussa on mer- kittävän tutkimusmatkailijan elä- mäntyötä esittelevä artikkeli. Kun- nian ovat saaneet ranskalainen Jules Sébastien César Dumont d’Urville (1790–1842), britit Char- les Darwin (1809–82), James Cook (1728–79) ja John Ross (1777–
1856), ranskalainen Joseph Paul Gaimard (1796–1858) ja hollanti- lainen Willem Barents (1555–97), joista kertoo teoksen toinen kirjoit- taja Ilkka Karttunen. Myös kuvien laajat ja seikkaperäiset kuvatekstit ovat hänen kirjoittamiaan.
Merten valtapolitiikkaa ja luonnonhistoriaa
Tutkimusmatkailijoiden kerto- mus ten tueksi tarvittiin alusta al- kaen aiheita selventäviä kuvia, muuten tällaisen matkailun tarvet- ta olisi ollut vaikea perustella. Ret- kikuntien miehistöön pestattiin taiteilijoita, jotta kaikista tutkimus- matkan vaikutelmista ja ihmeelli- sistä kohteista saataisiin todisteita kotimaahan vietäväksi. Myöhem- min taiteilijoiden tekemät kuvi- tukset levisivät kirjoihin painettui- na vielä laajempaan tietoisuuteen.
Korkealaatuiselle ja kalliille lumppupaperille painettuna tie- to on säilynyt kirjankansien vä- lissä erinomaisesti läpi vuosisato-
jen ja on yhä hyödyksi tieteelliselle tutkimukselle. Vanhoissa eläinkir- joissa on muun muassa silminnäki- jöiden tarkkoja kuvauksia jo suku- puuttoon kuolleista lajeista, kuten Intian valtameressä Mauritiuksen saarella eläneestä drontista eli do- dosta ja Pohjois-Amerikan muut- tokyyhkystä.
Ensimmäisten luontokirjojen julkaiseminen ei varsinaisesti ollut vielä tiedon popularisointia suurel- le yleisölle, sillä hyvin pieninä pai- noksina julkaistut, loisteliaasti ku- vitetut teokset olivat äärettömän kalliita eivätkä mitenkään taval- listen lukutaidottomien ihmisten ulottuvilla. Kirjoja saattoivat hank- kia vain hallitsijat ja muut säätynsä takia rikkaat henkilöt. Nykyisin sa- mat teokset ovat todella kalliita bib- liofiilisiä harvinaisuuksia, joita voi- vat hankkia kokoelmiinsa vain hy- vin varakkaat keräilijät.
Löytöretkien myötä Euroopan merivallat kävivät kilpailua kauko- maiden tuotteiden kaupasta, siksi uusien meriteiden löytäminen oli tärkeää. Samalla tarkentui käsitys maailmankartasta ja koko maail- mankuva laajeni. Tutkimusmat- kailijoiden tuomat näytteet ja jopa elävät eläimet ja kasvit lisäsivät tie- toa huomattavasti. Näytteitä vertai- lemalla alkoi kehittyä myös luon- nonhistoriallinen tutkimus.
Eurooppaan syntyivät 1500-lu- vulla ensimmäiset kuninkaiden ja muiden ylimysten ylläpitämät eläintarhat sekä yliopistojen kas- vitieteelliset puutarhat. Luonnon- historiallisista näytteistä koottiin 1600–1700-luvuilla valistuneiden ihmisen yksityisiä kokoelmia eli kuriositeettikabinetteja. Näiden kokoelmien laajeneminen alkoi tuottaa 1800-luvulla yhä suurem- pia kokonaisuuksia, joista muodos-
tettiin vähitellen luonnonhistorial- lisia museoita.
Kuvanvalmistusta taidegrafiikan menetelmillä
Vanhojen eläinkirjojen hienot ku- vitukset ovat merkittävien taiteili- joiden tuotantoa. Ne liittyvät kiin- teästi myös luonnonhistoriallisen tutkimuksen kehitykseen, sillä ku- vat sisälsivät paljon tietoa ja myös välittivät sitä havainnollisesti. Nor- susta nautilukseen antaa hyvän kä- sityksen myös kirjapainoteknii- kan kehityksestä. Aluksi painoku- vat tuotettiin itse asiassa taidegra- fiikan keinoin, ja ne vaativat paljon käsityötä. Vuosisatojen saatossa painokuvista saatiin kuitenkin yhä tarkempia ja ilmaisuvoimaisempia.
Jo 1400-luvulla keksitetty puu- piirrostekniikka vallitsi kohopai- nomenetelmänä 1500-luvulla jul- kaistuissa kirjoissa. Tekniikka ke- hittyi nopeasti yhä hienostuneem- maksi. Puupiirrokset kopioitiin ja kaiverrettiin uusia laitoksia varten aina uudelleen, mutta joskus har- voin ne saattoivat olla myös metal- lilaatoille kopioituja. Seuraavaksi 1500-luvun lopulla kehitetty etsaus eli viivasyövytys- tai kuparikaiver- rustekniikka vallitsi syväpainome- netelmänä 1600-luvulla. Aluksi kuparipiirrokset olivat erillisiä si- vun kokoisia painokuvia ja sisäl- sivät siksi myös hyvin paljon yksi- tyiskohtia. Myöhemmin 1700-lu- vulla pienet kuvat osattiin jo sijoit- taa tekstin kanssa samoille sivuille, ja uutena kohopainomenetelmä- nä keksittiin vielä puukaiverrus- tekniikka.
Aivan 1700-luvun lopussa kehi- tetty kivipaino eli litografia oli mul- listava uusi laakapainomenetelmä, joka korvasi nopeasti paljon työ- tä vaatineet kuparipiirrokset. Lito-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 3 / 2 0 1 3 73
Stephen Hawkingin maailma
Tapani Perko Kitty Ferguson: Stephen Hawking. Elämä. Suom. Markus Hotakainen. WSOY 2012.
Stephen Hawking oli vain 21-vuo- tias, kun hänellä todettiin lamaut- tava ALS-tauti. Elinaikaa annettiin pari vuotta. Kitty Ferguson kirjoit- ti tässä esiteltävän teoksen Haw- kingin 70-vuotispäivän kunniak- si. Kirja on kertomus Hawkingin elämästä, tieteestä ja tiestä julki- suuteen.
Ferguson on jakanut kirjan- sa neljään ajanjaksoon ja kahteen- kymmeneen lukuun. Lopussa on vielä sanasto, laaja lähdeluettelo ja hakemisto. Aineiston Ferguson on koonnut Hawkingin populaarikir- joista, henkilökohtaisista haastatte- luista ja muista lähteistä.
Fergusonin yhteistyö Hawkin- gin kanssa alkoi jo neljännesvuosi- sata sitten. Ferguson on tarkistanut faktat huolella ja panostanut ym- märrettävyyteen, mutta teksti on silti monin paikoin haastavaa. Fer- gusonin tiedekirjailijan ura ei ole tavallinen. Hän työskenteli klassi- sen musiikin parissa 40-vuotiaaksi saakka ja vasta sitten siirtyi popula- risoimaan tiedettä. Tähän mennes- sä häneltä on ilmestynyt kymmen- kunta kirjaa.
Hawking syntyi 8.1.1942 kes- kelle toista maailmansotaa. Hän varttui kahden sisarensa ja adop- toidun veljensä kanssa Lontoon pohjoispuolella. Perhe oli eksentri- nen ja hyvin älykäs, kirjoittaa Fer- guson. Päivällispöydässä istuttiin nenä kirjassa. Silti Stephenin kou- luarvosanat eivät olleet hyviä, sillä grafioiden ansiosta kirjojen kuvitus
runsastui huomattavasti 1800-lu- vun kirjoissa, mutta edelleenkin kirjat vaativat paljon käsityötä. Se- kä kuparipiirrokset että litografiat saattoivat olla myös erittäin taidok- kaasti käsin väritettyjä.
Vanhojen eläinkirjojen häm- mästyttävän tarkkoja kuvituskuvia on nyt mahdollista tutkia Norsus- ta nautilukseen -teosta selaamal- la. Näissä yksityiskohtaisissa ku- vissa on paljon katseltavaa. Suuret kuparipiirrokset ja litografiat ovat saaneet Olavi Hankimon tyylik- käässä taitossa riittävästi tilaa. Ku-
vat toistuvat myös nykyaikaisella painotekniikalla painettuina erin- omaisesti. Teoksen lopussa olevas- ta kuvaluettelosta löytyvät kaik kien kuvien alkuperäiset julkaisutiedot.
Lisäksi teoksessa on hyödyllinen eläin- ja henkilöhakemisto.
Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija.
Norsusta Nautilukseen -kirjan upeaa kuvitusta.
