• Ei tuloksia

"EU-Suomen tunnuskuva vai lasimakkara väärään paikkaan?" : Julkinen keskustelu Nykytaiteen museo Kiasmasta Helsingin Sanomissa 1990-1998

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa ""EU-Suomen tunnuskuva vai lasimakkara väärään paikkaan?" : Julkinen keskustelu Nykytaiteen museo Kiasmasta Helsingin Sanomissa 1990-1998"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Helsingin yliopisto - Helsingfors universitet - University of Helsinki

ID 2007-309 Tiedekunta-Fakultet-Faculty

Valtiotieteellinen tiedekunta

Laitos-Institution-Department

Viestinnän laitos

Tekijä-Författare-Author

Tommila, Milla

Työn nimi-Arbetets titel-Title

"EU-Suomen tunnuskuva vai lasimakkara väärään paikkaan?" : Julkinen keskustelu Nykytaiteen museo Kiasmasta Helsingin Sanomissa 1990-1998

Oppiaine-Läroämne-Subject

Viestintä

Työn laji-Arbetets art-Level

Pro gradu

Aika-Datum-Month and year

2007-05-14

Sivumäärä-Sidantal-Number of pages

101 s., 31 liites.

Tiivistelmä-Referat-Abstract

Pro gradu –työni tarkastelee Nykytaiteen museo Kiasmasta käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa vuosina 1990-1998.

Tutkimustehtäväni on selvittää, millaista julkisuutta ja kulttuuripoliittisia linjauksia Nykytaiteen museoon liittyneessä keskustelussa rakennetaan.

Pyrin tähän tavoitteeseen tutkimalla, miten Kiasmasta keskustellaan, millainen on keskustelun puhujarakenne ja millainen yleisökuva keskustelussa rakentuu.

Tutkimuksen tausta-ajatus on, että pääsy julkisuuteen on rajallista ja usein vain tiettyjen valtaapitävien ryhmien käsissä. Erityisesti kulttuurijulkisuus eli julkisuus, jonka alueena on taiteeseen ja kulttuuriin liittyvää keskustelua, on asiantuntijavaltaista.

Työn tutkimusmenetelmät ovat määrällinen sisällön erittely, laadullinen tekstin lähiluku sekä diskurssianalyysi. Määrällisellä sisällön erittelyllä laajasta tutkimusaineistosta muodostetaan systemaattinen yleiskuva. Laadullisilla menetelmillä analyysiä pyritään syventämään koskemaan tekstin merkityksiä.

Työn teoreettinen viitekehys koostuu julkisuuden ja kulttuuripolitiikan teorioista. Julkisuutta tarkastellaan julkisuuteen pääsyn, julkisuuden muotojen ja kansalaisjournalismin näkökulmista. Kulttuuripolitiikan teoria painottuu kulttuuripoliittisiin pitkiin linjoihin sekä

kulttuuripoliittiseen yleisökuvaan.

Vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on että Kiasmaan liittyneen keskustelun keskeisiä aiheita olivat museon arkkitehtuuri, rakentaminen, Mannerheimin patsas museon toiminta ja tehtävät. Museon rakentamista vastustaneet osapuolet eivät pitäneet museon paikka sopivana ja kritisoivat museon sijoittamista Mannerheimin patsaan viereen. Museoon myönteisesti suhtautuneet osapuolet näkivät museon arkkitehtuurin onnistuneen ja rakennuksen parantavan Helsingin kaupunkikuvaan. Diskurssianalyysillä löysin keskustelusta kuusi diskurssia, jotka olivat huoli kaupunkiympäristöstä -, uhka arvomaailmalle -, kaupunkikuvan kehittämis-, merkitys Suomelle., museo suurelle yleisölle - ja verorahojen tuhlaus –diskurssit.

Vastaus toiseen tutkimuskysymykseen on, että Nykytaiteen museoon liittynyt keskustelu oli elitististä; julkisuudessa äänensä saivat kuuluville Helsingin kaupungin edustajat, keskeiset valtiolliset toimielimet sekä arkkitehtikunta ja Nykytaiteen museon johto. Kansalaiset ja taideyleisö sen sijaan eivät kuuluneet keskeisiin puhujiin, mutta esiintyivät puheen kohteina. Museosta keskustelivat siten sen rakennuttaja, omistaja ja museon johto sekä arkkitehtien ammattikunnan edustajat.

Kolmanteen kysymykseen vastaan, että Määrällisen sisällön erittelyn perusteella yleisö –ja kävijäkuva vaikutti ristiriitaiselta. Vaikka jutuissa korostui näkemys yleisöstä aktiivisena osallistujana, jutuissa esiintyi myös merkittävästi käsityksiä yleisöstä, joka tarvitsee sivistystä, ei ole kiinnostunut nykytaiteesta ja on taidemaultaan kehittymätön.

Kun tarkastelin diskursseissa ja yleisökuvassa ilmenneitä jäsennyksiä suhteessa kulttuuripoliittiseen teoriaan, ilmeni, että Nykytaiteen museo-keskustelun juuret ovat useissa kulttuuripoliittisissa linjoissa, jotka risteilivät keskustelussa.

Tärkeimmät lähteet ovat julkisuuden osalta Heikki Heikkilä ja Risto Kunelius, Hannu Nieminen, Norman Faircloug, kulttuuripolitiikan osalta Anita Kangas, Ilkka Heiskanen ja Mirja Liikkanen sekä analyysimenetelmien osalta Veikko Pietilä sekä Jokinen, Juhila ja Suoninen.

Avainsanat-Nyckelord-Keywords Helsingin sanomat

Nykytaiteen museo Kiasma julkisuus

kansalaisjournalismi lehdistökirjoittelu kulttuuripolitiikka diskurssianalyysi kvantitatiivinen analyysi

Säilytyspaikka-Förvaringsställe-Where deposited

Muita tietoja-Övriga uppgifter-Additional information

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Katsa- uksessa pohdin performanssin tilaa Nykytaiteen museo Kiasman, HAM Helsingin taidemuseon, Porin taidemuseon sekä Vantaan taidemuseo Artsin kokoelmissa.. Performanssilla

[r]

Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu Kiander, Jaakko & Vartia, Pentti:. Suuri

 Kyseessä  on  journalistiikan  väitöskirja  ja  tutkittava  aineisto  on  poimittu   kolmesta  sanomalehdestä,  eli  Helsingin  Sanomista,  Kalevasta  ja

palvelun kautta voi tutustua Ateneumin taide- museon, Nykytaiteen museo Kiasman ja Sinebry- choffi n taidemuseon kokoelmiin. Palvelu esitte- lee lähes 34 000 taideteosta

Riskinä kuitenkin on, että EU-maiden työmarkkinoiden toiminnan puitteet jäävät sel- laisiksi, että työpaikkoja häviää enemmän kuin syntyy.. Julkinen keskustelu on

Viimeisimpiä ryhmänäyttelyitä, joissa hän on ollut mukana, ovat XX Mäntän kuvataideviikot (2015); Body Memory, Valtion nykytaiteen museon nykytaiteen keskus, Thessaloniki (2014);

Tästä toisen vaiheen esityksestä syn- tyi laaja keskustelu. Kirjoitin Helsingin Sanomiin kirjoituksen Suomen kielet ovat suomalaisten vastuulla, joka julkaistiin