”MOLEMMILLA AISOILLA”
Hengellinen kuukauslehti
herännäisyyden äänenkannattajana Jaakko Eleniuksen kaudella 1983–1991
Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia
Pro gradu -tutkielma, toukokuu 2017 Kirkkohistoria
Alma-Helena Tuiskula
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Teologian osasto Tekijät – Author
Alma-Helena Tuiskula Työn nimi – Title
”Molemmilla aisoilla”. Hengellinen kuukauslehti herännäisyyden äänenkannattajana Jaakko Eleniuksen kau- della 1983–1991
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages
Kirkkohistoria Pro gradu -tutkielma X 5.5.2017 125 s.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tut- kielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajaksi valittu Jaakko Elenius (1939–2010) aloitti vuonna 1983 myös Hengellisen kuukauslehden toimitussihteerinä. Elenius oli valmistunut teologian kandidaatiksi vuonna 1965 ja vihitty papiksi vuonna 1967. Ennen Herättäjä-Yhdistystä hän työskenteli Helsingin yliopiston teologisen tie- dekunnan assistenttina. Hän oli kiinnostunut monenlaisista kirkollisista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Hän oli herättänyt huomiota liittymällä vuonna 1963 rauhanjärjestö Sadankomiteaan. Elenius oli toiminut kymmeni- sen vuotta kirkkojen Etyk-seurannassa. Hänet tunnettiin myös taitavana ja kriittisenä sanankäyttäjänä. Piispa Jukka (V. J) Malmivaara jatkoi kuukauslehden päätoimittajana touko-kesäkuuhun 1986, jolloin Elenius siirtyi hänen tilalleen. Hän jatkoi päätoimittajana helmikuuhun 1991, minkä jälkeen hän siirtyi sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajaksi.
1980-luvun alussa Herättäjä-Yhdistyksessä huomattiin, että lehti kaipasi uudistamista. Myös lehden lukijakunta oli tuonut esille uudistamistarpeen. Yleisilmeeltään harmaa kuukauslehti ilmestyi vielä vuonna 1983 A5- koossa. Vuodesta 1984 kuukauslehteä alettiin julkaista A4-koossa. Lehden ilme muuttui muun muassa värillis- ten kansien ja ilmavamman taiton myötä. Myös lehden sisältöä uudistettiin. Lehti julkaisi toisinaan erityisiä teemanumeroita. Artikkelien ja haastattelujen aiheet vaihtelivat kirkollisista ja hengellisistä yhteiskunnallisiin ja muihin ajankohtaisiin teemoihin. Kuukauslehti ilmoitti pysyvänsä edelleen perustajansa Wilhelmi Malmivaa- ran linjalla. ”Jyrkkä kirkollisuus” ja ”kansantajuisuus” olivat edelleen tärkeitä toimintalinjoja.
Jaakko Eleniuksen kautta Hengellisen kuukauslehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana leimasi erityisesti keskustelu evankelioinnista. Tämä keskustelu alkoi Eleniuksen kaudella erityisesti Askel-lehden perustamisesta vuonna 1984. Kyseessä oli A-lehtien ja Suomen Lähetysseuran yhteishanke. Elenius katsoi, että uusi lehti edusti sellaista evankelioinnin muotoa, joka kohdistui jo kastettuihin kirkon jäseniin. Hän profiloitui allianssi- kristillisyyden ja evankelioinnin kriitikkona ja luterilaisen kansankirkon puolustajana. Keskustelu evankelioin- nista jatkui vuoden 1985 Lahden kirkkopäivien myötä. Keskustelu huipentui, kun amerikkalainen evankelista Billy Graham vieraili Missio Helsinki -tapahtumassa kesällä 1987. Elenius kritisoi tapahtumaa näyttävästi julki- suudessa. Myös monet kirkolliset uudistukset ajoittuivat Jaakko Eleniuksen kaudelle. Hengellisessä kuukaus- lehdessä kirjoitettiin niin naispappeudesta, virsikirjauudistuksesta kuin uudesta raamatunkäännöksestä. Elenius käsitteli kirjoituksissaan kriittisesti naispappeutta. Hän ei ollut naispappeutta vastaan, mutta toivoi, että Suo- men kirkko olisi seurannut asiassa suuria kirkkokuntia. Kaikkien kysymysten osalta Hengellisessä kuukausleh- dessä annettiin mahdollisuus myös moniääniseen keskusteluun.
Hengellisten ja kirkollisten kysymysten lisäksi Hengellisessä kuukauslehdessä käsiteltiin myös yhteiskunnallisia aiheita. Eleniusta lähellä olleet teemat kuten ihmisoikeudet ja rauhankysymys näkyivät lehdessä hänen kaudel- laan. Myös kansainvälisyyttä, lähetystyötä ja kirkkojen välistä toimintaa sekä ekumeniaa käsiteltiin monipuoli- sesti. Herättäjä-Yhdistykselle tärkeä heimotyö tuli jälleen ajankohtaiseksi 1980-luvun lopulla, kun Itä- Euroopan ja Neuvostoliiton tilanne alkoi muuttua. Tämän työmuodon toimintaa kuvattiin kuukauslehdessä laajasti. Hengellinen kuukauslehti julkaisi myös kirjoituksia, joissa kuvattiin herännäisyyttä ja sen alueellisia ominaispiirteitä. Usein tällaisissa artikkeleissa tarkasteltiin sitä aluetta, jolla kyseisen vuoden herättäjäjuhlat järjestettiin. Monissa artikkeleissa käsiteltiin heränneen kansan historiaa ja sitä, miten herännäisyys oli vuosien aikana muuttunut. Lehdessä kirjoitettiin herännäisyyden suhteista muihin herätysliikkeisiin ja kristillisiin kirk- koihin. Myös herännäisopistojen toimintaa kuvattiin useissa artikkeleissa.
Avainsanat – Keywords
Evankelioiminen, herännäisyys, lehdistö, naispappeus, rauhankysymys
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Philosophical Faculty
Osasto – School School of Theology Tekijät – Author
Alma-Helena Tuiskula Työn nimi – Title
”Molemmilla aisoilla”. Hengellinen kuukauslehti herännäisyyden äänenkannattajana Jaakko Eleniuksen kau- della 1983–1991
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages
Church history Pro gradu -tutkielma X 5.5.2017 125 p.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tut- kielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Jaakko Elenius (1939–2010) who was recently appointed as the Executive Director of the Herättäjä-Yhdistys (the Central Association of the Revivalist Movement called Awakening), started in 1983 as an Associate Edi- tor of Hengellinen kuukauslehti.Elenius graduated as Candidate of Theology in 1965. He was ordained as priest in 1967. Prior to his role as an Executive Director of the Herättäjä-Yhdistys, he worked as an assistant of the Faculty of Theology in the University of Helsinki. He was interested in ecclesiastical and social affairs. He got public attention when he joined peace organization Sadankomitea in 1963. Elenius was also a member of the churches CSCE supervision for circa ten years. He was also known as a clever and critical wordsmith. Bishop Jukka (V. J.) Malmivaara continued as an editor in chief till May-June 1986 and after that Elenius continued as an Editor in Chief till January 1991 when he became as an Editor in Chief in Pohjalainen newspaper.
In the 1980s, Herättäjä-Yhdistys noticed that its magazine needed a new look. Also the readers had told about the need of reform. In 1984, the outline of kuukauslehti was modified from an A5 size and grayscale print to an A4 size and multicolored cover.Given the fact that the size of the magazine went larger, the new layout had made texts more spacious. The content of the magazine was also renewed. The magazine published sometimes theme numbers. The topics of articles and the interviews were ecclesiastical and social. The profile of the kuukauslehti was still its founder Wilhelmi Malmivaara’s line: steeply ecclesiastical and popularity.
The discussion about the evangelicalism was typical of Jaakko Elenius’ era in kuukauslehti. The discussion started after when a new Christian magazine called Askel was established in 1984. Elenius thought that Askel represented evangelicalism that was targeted towards members of the church. Elenius profiled as a critic towards the Alliance Christianity and the evangelicalism and a defender of the Lutheran folk church. The discussion continued when annual Kirkkopäivät was held in Lahti in 1985. The culmination point of the de- bate was in summer 1987 when Missio Helsinki event was held and an American evangelist Billy Graham visit- ed the event. Jaakko Elenius was the most sharp-tongued critic of the event, as well as an opponent of the theology of Billy Graham. Also various ecclesiastical reforms happened in Elenius’ era. Kuukauslehti published articles about the ordination of women, the renewed hymn book and the new Bible translation. Elenius was suspicious towards the ordination of women. He was not against the ordination of women but he thought that Lutheran church should have followed the great Christian churches. However, there was always a free- dom to express opinions in kuukauslehti.
Besides ecclesiastical topics, kuukauslehti published articles about social and political affairs. Especially human rights and peace affairs were visible topics in the magazine during Jaakko Elenius’ era. Kuukauslehti discussed versatile also international affairs, mission and inter church action and ecumenism. The clan work of the Herättäjä-Yhdistys became topical at the end of the 1980s when the state of affairs changed in Eastern Europe and Soviet Union. Kuukauslehti published articles about the Awakening movement and its regional characteris- tics. These kinds of articles regarded very often that region where annual summer festival of the Awakening movement called herättäjäjuhlat was held. Kuukauslehti published articles about the history of the Awakening and its relationship with other revival movements and Christian churches. Kuukauslehti published articles about Christian folk schools which were held by the Awakening movement.
Avainsanat – Keywords
The Awakening, The Evangelicalism, The Ordination of Women, Peace Affairs, The Press
1
Sisällys
Tutkimustehtävä ... 2
I JOHDANTO ... 5
1. Hengellinen kuukauslehti ja herännäisyys ennen vuotta 1983 ... 5
2. Jaakko Eleniuksen tie herännäisjohtajaksi ... 14
II EVANKELIOINNISTA RAUHANKYSYMYKSEEN 1983–1985 ... 18
1. Hengellinen kuukauslehti Jaakko Eleniuksen toimitussihteerikaudella ... 18
2. Herännäisyyden linjanvetoja ... 32
a. Keskustelu herännäisyyden luonteesta ... 32
b. Herännäisopistojen kehittäminen ... 37
c. Naispappeuskeskustelusta virsikirjauudistukseen ... 42
d. Evankeliointikeskustelu kuumenee ... 49
3. Kirkko rauhan ja ihmisoikeuksien asialla... 58
4. Perhe, työ ja yhteiskunnallinen osallistuminen ... 62
III NAISPAPPEUDESTA BILLY GRAHAMIIN 1986–1991... 69
1. Hengellinen kuukauslehti Jaakko Eleniuksen päätoimittajakaudella ... 69
2. Yhteiskunta muuttuu ja kirkko uudistuu ... 81
a. Keskustelu herännäisyyden ominaispiirteistä jatkuu ... 81
b. Pappisvirka avautuu naisille ... 84
c. Tapaus Billy Graham ... 88
d. Kirkko muuttuvassa yhteiskunnassa ... 93
3. ”Vuorisaarnan ulkopolitiikka” tienä rauhaan ... 97
4. Lähetys, yhteistyö ja ekumenia ... 102
IV TIIVISTELMÄ ... 114
LYHENTEET ... 118
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 120
2 Tutkimustehtävä
Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millainen Hengellisen kuukausleh- den linja oli sen toimitussihteerinä ja päätoimittajana toimineen Jaakko Eleniuk- sen (1939–2010) kaudella vuosina 1983–1991. Selvitän, millaisia muutoksia lehden linjassa oli havaittavissa tällä kaudella aikaisempaan verrattuna. Selvi- tän, millä tavalla Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajaksi vuonna 1983 tullut Elenius kehitti lehteä. Tutkin, millä tavalla hänen panoksensa näkyi lehdessä hänen toimitussihteerikaudellaan. Tarkastelen myös, oliko lehden painotuksissa havaittavissa muutosta, kun Eleniuksesta tuli päätoimittaja vuonna 1986. Lisäk- si tarkastelen, toistuivatko jotkin teemat Hengellisessä kuukauslehdessä Eleni- uksen kaudella ja millä tavalla siinä käsiteltiin opillisia seikkoja. Tutkin, miten kuukauslehti toimi juuri herännäisyyden äänenkannattajana ja millaisen kuvan lehti antoi liikkeestä. Mielenkiintoinen kysymys on myös, mikä lehden linja oli suhteessa yhteiskunnallisiin ja koko kirkkoa koskeviin kysymyksiin. Pro gradu - tutkielman kirjoittaminen Jaakko Eleniuksen kaudesta Hengellisessä kuukaus- lehdessä on perusteltua, sillä kattavaa tutkimusta aiheesta ei ole aiemmin tehty.
Tutkielmassani analysoin Hengellisen kuukauslehden sisällöllistä kehitystä vuosina 1983–1991. Tutkielmani on lehdistötutkimus, jossa sovellan historiallis-kvalitatiivista menetelmää. Hyödynnän kiinnostus- eli kohdeanalyy- sia, jonka perusteella selvitän, millaisiin seikkoihin Hengellisen kuukauslehden pääkirjoituksissa ja muissa kirjoituksissa otettiin kantaa. Tarkastelen, kirjoitet- tiinko joistakin tietyistä aihepiireistä erityisen paljon. Rajaan tutkielmani vuosiin 1983–1991, jolloin Jaakko Elenius työskenteli Herättäjä-Yhdistyksen toiminnan- johtajana.
Johdantoluvussa tarkastelen aikaa ennen vuotta 1983 niin herän- näisyyden, Hengellisen kuukauslehden kuin Jaakko Eleniuksenkin osalta. Jaan tutkielman kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä tarkastelen hänen toimi- tussihteerikauttaan 1983–1986, toisessa taas hänen päätoimittajakauttaan 1986–1991. Jaakko Elenius siirtyi päätoimittajaksi piispa Jukka Malmivaaran tilalle touko–kesäkuussa 1986. Elenius ilmoitettiin päätoimittajaksi jo toukokuun 1986 numerossa. Käsittelen koko vuoden 1986 teemat toisessa pääluvussa.
Tutkimukseni lähteinä ovat Hengellisen kuukauslehden vuosikerrat 1983–1991. Niiden osalta keskityn erityisesti Jaakko Eleniuksen kirjoittamiin
3
pääkirjoituksiin. Tarkastelen myös muita Eleniuksen Hengelliseen kuukausleh- teen laatimia artikkeleita. Arvokasta lähdemateriaalia ovat lisäksi muiden kirjoit- tajien laatimat kirjoitukset. Kirjoitusten avulla pohdin Hengellisen kuukauslehden linjaa. Tarkastelen edelleen, miten kuukauslehden ulkoasu ja osastojako muut- tuivat tarkasteluajanjaksolla.
Jaakko Elenius piti monia herättäjäjuhlapuheita, jotka on julkaistu vuonna 2012 teoksena Armo kannattaa. Puheita herättäjäjuhlilla. Lisäksi Eleni- uksen kirjoituksia herännäisyydestä on koottu vuonna 1996 teokseen Vakavin kasvoin iloisin mielin. Jaakko Eleniuksen kirjoituksia herännäisyydestä. Käytän myös näitä teoksia tutkielmassani saadakseni niiden pohjalta lisävaloa Hengel- lisen kuukauslehden analysointiin.
Hengellisen kuukauslehden osalta hyödynnän myös Herättäjä- Yhdistyksen arkiston asiakirja-aineistoja Jaakko Eleniuksen kaudelta. Tarkaste- luajanjaksolla Hengellisen kuukauslehden toimitusneuvostona toimi yhdistyksen päätoimikunta. Sain Herättäjä-Yhdistykseltä ystävällisesti käyttööni kopiot niistä päätoimikunnan pöytäkirjojen kohdista, jotka koskivat Hengellistä kuukausleh- teä. Tarkempia tietoja kuukauslehden vaiheista tarjoavat Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemat Yhteen hiileen -jäsenlehdet. Hyödynnän tutkielmassani lisäksi haas- tatteluaineistoa. Haastattelin Hengellisen kuukauslehden nykyistä toimitussih- teeriä Johanna Sointulaa (ent. Keltto), joka työskenteli lehden toimituksessa Eleniuksen kaudella. Haastattelin myös pastori Jukka Tuppuraista, joka oli vuo- sina 1981–1987 Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnassa, minkä lisäksi hänet valittiin vuosikymmenen lopussa yhdistyksen heimotyön sihteeriksi.
Hengellistä kuukauslehteä on tutkittu aiemmin jo jonkin verran.
Lehden historia saa lisävaloa erityisesti teoksen Hengellinen kuukauslehti 1888–1988. Juhlakirja avulla. Juhlakirja julkaistiin vuonna 1988, mutta se on kestänyt hyvin aikaa ja sen monen kirjoittajan voimin kirjoitetut artikkelit on laa- dittu huolellisesti. Henry Grönholmin Joensuussa vuonna 2010 valmistunut pro gradu -tutkielma ”Jumala vai isänmaa”. Hengellinen kuukauslehti ja suomalai- nen yhteiskunta vuodesta 1922 vuoteen 1936 tuo esille pääpiirteitä Hengellisen kuukauslehden linjasta kyseisellä aikavälillä. Jonna Yliklaavu on puolestaan tarkastellut Hengellisen kuukauslehden erityisteemaa Joensuussa vuonna 2009 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassaan ”Suolana ja valona”. Herännäisyyden naiskuva Hengellisessä kuukauslehdessä 1945–1983. Hyvänä hengellisen leh-
4
distön yleisesityksenä toimii Suomen lehdistön historian osa 9, joka keskittyy erikoisaikakauslehtiin, joihin myös uskonnollinen lehdistö voidaan lukea. Vertai- levana tutkimuskirjallisuutena käytän Johanna Sumiala-Seppäsen teosta Kaksi Kotimaata. Kotimaa kristillis-yhteiskunnallisena sanomalehtenä ja mediatalona 1980–2005.
Herännäisyyden vaiheita valaisee esimerkiksi Ilkka Huhdan vuonna 2001 valmistunut väitöskirja ”Täällä on oikea Suomenkansa”. Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880–1918, joka luo ansiokkaan katsauksen niin herännäisyyden kuin Hengellisen kuukauslehdenkin vaiheisiin kyseisellä ajanjaksolla. Voitto Huotarin vuonna 1981 ilmestynyt teos Kirkkomme herätysliikkeet tänään valai- see herätysliikkeiden syntyhistoriaa ja toimintaa. Uudempaa herätysliiketutki- musta edustaa puolestaan Teemu Kakkurin vuonna 2014 ilmestynyt Suomalai- nen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Yleis- kirkollista kehitystä kuvaa muun muassa vuonna 1995 ilmestynyt Eino Murtorin- teen Suomen kirkon historia 4. Sortovuosista nykypäiviin 1900–1990. Uudem- paa tutkimusta puolestaan edustaa Jaakko Olavi Antilan teos Kansankirkko ris- tipaineessa. Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974–2011, joka ilmestyi vuonna 2014.
Jaakko Eleniuksen henkilöhistoriaa pääsee tarkastelemaan Heli Karhumäen vuonna 2006 julkaiseman teoksen Jaakko Elenius. Härmän vikuri avulla. Lisäksi Jaakko Ripatti on kirjoittanut vuonna 2012 Eleniuksesta kuvauk- sen Kirkollisia vaikuttajia Pyhästä Henrikistä nykypäivään -teokseen. Artikkeli on luettavissa sähköisesti Kansallisbiografian verkkosivuilla.
5 I JOHDANTO
1. Hengellinen kuukauslehti ja herännäisyys ennen vuotta 1983
Ensimmäiset uskonnolliset lehtihankkeet syntyivät herännäisyyden piirissä jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Herännäisyys joutui kuitenkin hajaannuksen tilaan sen johtohahmon Paavo Ruotsalaisen kuoleman aikoihin 1850-luvulla. Kiuruve- dellä pitäjänapulaisena toiminut Wilhelm Malmberg1 toimi kokoavana hahmona heränneiden välillä. Malmberg (Malmivaara) perusti vuonna 1888 Hengellisen kuukauslehden, mutta hän ei vielä tässä vaiheessa korostanut lehtihankkees- saan erityisesti herännäisyyttä, vaan pikemminkin lehden kirkollisuutta. Samalla tavalla tehtiin myös muissa samoihin aikoihin perustetuissa lehdissä, kuten Var- tijassa ja Kirkollisissa sanomissa.2 Malmberg oli suunnitellut lehden perustamis- ta ainakin jo vuodesta 1886 alkaen. Hän keskusteli lehtiasiasta tunnettujen he- ränneiden, muiden muassa maanviljelijä Juho Malkamäen ja lehtori Mauno Ro- sendalin kanssa.3 Voidaan sanoa, että sekä Hengellisen kuukauslehden perus- taminen vuonna 1888 että Malmbergin uudistama, vuonna 1893 käyttöön otettu Siionin virsien laitos eheyttivät hajaannukseen joutunutta herännäisyyttä.4
Wilhelm Malmbergin intoa perustaa uusi lehti vauhditti mahdollisesti myös se, että sen avulla voitaisiin muuttaa heränneisiin sekä hänen isäänsä Nils Gustaf Malmbergiin kohdistuneita asenteita ja mielikuvia. Hän halusi tuoda heränneiden äänen yleisesti kuuluville. Luterilainen kirkko sai noihin aikoihin kritiikkiä osakseen ja tästäkin syystä kuukauslehdessä korostettiin kirkollisuutta.
Luterilaista kirkkoa haastoivat uudet aatteet, minkä lisäksi vapaakirkolliset liik- keet olivat saavuttaneet Suomen.5
Samoihin aikoihin 1800-luvun loppupuolella useat muutkin uskon- nolliset liikkeet antoivat lisäpuhtia uskonnollisen lehdistön kasvuun. Esimerkiksi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) äänenkannattajat Sanan- saattaja ja Sändebudet ovat ilmestyneet vuodesta 1876. Myös lestadiolaisen liikkeen piirissä alettiin julkaista lehtiä. Kristillisestä Kuukauslehdestä, jonka nimi
1 Vuodesta 1906 Wilhelmi Malmivaara. Heikkilä 1988, 7.
2 Ripatti 1991, 38.
3 Pesonen 2012, 60.
4 Huotari 1981, 16, 24; Hautala 2012, 46.
5 Huhta 2001, 77–78.
6
vaihtui vuonna 1888 Sanomia Siionista -lehdeksi, tuli 1800-luvun alussa leimal- lisesti lestadiolaisten lehti. Myös vapaakirkollinen lehdistö kehittyi 1800-luvun loppupuolella voimakkaasti. Herännäisyys oli puolestaan pitkäksi aikaa käänty- nyt sisäänpäin ja vasta Malmbergin toiminnan myötä omaa aikakauslehteä päästiin uudelleen julkaisemaan.6
Hengellisen kuukauslehden painopaikaksi valikoitui K. F. Kivekkään Oulun Uusi Kirjapaino. Kivekkään vuonna 1887 esimerkiksi oululaisessa Kaiku- lehdessä ja vaasalaisessa Vaasan lehdessä julkaisemissa, mutta todennäköi- sesti Malmbergin käsialaa olleissa ennakko- ja tilausilmoituksissa, lehteä kuvat- tiin kirkolliseksi ja kansantajuiseksi. Malmbergin tavoitteena oli soveltaa uudes- sa kuukauslehdessä luterilaista tunnustusta ja Raamatun sanomaa arkielä- mään. Hänen mukaansa Hengellisellä kuukauslehdellä ei ollut sen alkuaikoina mitään varsinaista ohjelmaa. Tämä seikka johtui kenties siitä, että Malmberg ei kokenut vielä voivansa puhua heränneiden yhteisellä äänellä, tai siitä, että hän toivoi lehden saavan laajemman hyväksynnän kirkollisissa piireissä. Ilkka Huh- dan mukaan kuukauslehti kuitenkin todellisuudessa toimi perustamisestaan saakka heränneiden äänenkannattajana. Lehden linjaa voi kuvata myös Malmi- vaaran linjaksi, sillä vielä tuossa vaiheessa hän kirjoitti suurimman osan lehden teksteistä. Jo kuukauslehden alkutaipaleella sen ilmoitettiin kuitenkin olevan sekä ”jyrkästi” kirkollinen että kansantajuinen. Lehti oli suunnattu selkeästi he- ränneelle kansalle ja se oli vahvasti heränneiden lehti. Malmivaaran tavoitteena olikin vahvistaa heränneiden yhteyttä ja antaa suuntaa heränneiden mielipiteil- le.7
Jo lehden alkutaipaleella yhdeksi sen tärkeimmistä osa-alueista muodostuivat hartaustekstit, joita luettiin myös seuroissa. Kuukauslehteä tilattiin erityisesti Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle Pohjois-Savon tullessa vielä perässä.
Siellä tilaajamäärät kasvoivat vasta 1890-luvun puolivälissä. Tuolloin lehden tilaajamäärä kasvoi yli 2 000 tilaajaan. Eniten lehteä tilattiin edelleen Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle, mutta tämä selittyy pitkälti muun muassa alueiden luke- miskulttuurin erilaisuudella.8
6 Ripatti 1991, 31, 37–38.
7 Heikkilä 1988, 7; Seppo 1988, 29; Huhta 2001, 75, 77, 84–85; Pesonen 2012, 62–63.
8 Huhta 2001, 82–83.
7
Wilhelm Malmberg siirtyi vuonna 1892 Kiuruvedeltä Paavolan kirk- koherraksi. Seuraavana vuonna rehtori Mauno Rosendal tuli kahdeksaksi vuo- deksi kuukauslehden toimitukseen. Heidän yhteistä aikaansa lehdessä voidaan pitää yhtenä lehden vireimmistä kausista. Tuona aikana avustajajoukko kasvoi ja lehti kehittyi. Hengellinen kuukauslehti suhtautui torjuvasti erilaisiin vapaamie- lisiin liikkeisiin. Sen poliittinen linja oli siis sangen konservatiivinen. Kuukausleh- den kirkollinen linja näkyi muun muassa siinä, että Malmberg suhtautui Suo- meenkin rantautuneisiin angloamerikkalaisiin liikkeisiin hyvin nuivasti. Lehden sivuilla osansa kritiikistä saivat niin baptistit, vapaakirkolliset kuin monet muutkin liikkeet. Myös lestadiolaisuus herätti Malmbergissa kritiikkiä. Hän koki, että kuu- kauslehden välityksellä oli mahdollista osaltaan turvata myös pappissäädyn ja talonpoikaissäädyn konservatiivinen yhteisrintama valtiopäivillä ja torjua talon- poikaissäädyn mahdollinen liberaalistumiskehitys. Malmberg suhtautui sen si- jaan myönteisesti esimerkiksi sisälähetykseen, diakoniaan ja merimieslähetyk- seen sekä kristilliseen ylioppilasliikkeeseen. Lehden sivuilla Malmberg otti kan- taa myös moniin kirkollisiin kysymyksiin.9
Malmberg sai vuonna 1900 pestin Lapuan kirkkoherraksi. Seuraa- vasta vuodesta alkaen hän toimitti kuukauslehteä yksin. Vuonna 1908 Hengelli- sen kuukauslehden toimitus ja painopaikka siirrettiin Helsinkiin, kun Malmivaa- ran vävy Matti Pesonen otti lehden kustantamisen ja talouden hoitamisen tehtä- vikseen. Tuossa vaiheessa lehdellä oli edelleen yli 2 000 tilaajaa. Kustannus- osakeyhtiö Herättäjä oli perustettu jo vuonna 1892. Sen toiminnasta ei kuiten- kaan oltu aivan yksimielisiä, vaan eteläpohjalaiset kannattivat kansanopistojen perustamista, keskipohjalaiset taas sisälähetyksen painottamista. Pesosen luonnostelema molemmat ulottuvuudet sisältänyt sääntöehdotus jäi niin kutsut- tujen routavuosien takia taka-alalle. Järjestöllinen kehittäminen koettiin kuitenkin heränneiden piirissä edelleen tärkeäksi. Vuonna 1912 perustetun Sisälähetys- seura Herättäjän myötä heränneiden toiminta sai kaivatun piristysruiskeen. Jo tuolloin yhdistyksen säännöissä mainittiin Herättäjä-Yhdistys. Samana vuonna päätettiin myös perustaa Karhunmäen kansanopisto Lapualle. Opiston perus- tamisen jälkeen Hengelliseen kuukauslehteen tuli erillinen nuorten osasto, jossa julkaistiin opistolaisten kirjoittamia juttuja. Kuukauslehti halusi toimia ”huutavan
9 Seppo 1988, 19–20; 22–23, 28; Pesonen 2012, 64–65.
8
äänenä Suomen kansalle”, jotta se ymmärtäisi irrottautua ”luopumuksesta”.
”Maailma” koettiin viettelyksineen vaarallisena. Pesonen kirjoittikin lehdessä muun muassa maailman ja Jumalan valtakunnan rajankäynnistä.10
Wilhelmi Malmivaara kuoli vuonna 1922. Se merkitsi osaltaan taite- kohtaa herännäisyyden historiassa. Hengellisen kuukauslehden levikki nousi jo vuonna 1923 lähes 7 000:een. Vuonna 1925 lehden ulkoasua uudistettiin. Sa- mana vuonna toimitus sai vahvistusta, kun kuukauslehden päätoimittajana vuo- desta 1908 työskennellyt Matti Pesonen sai lehteen työtovereikseen Väinö ja Arvi Malmivaaran. Samaan aikaan myös herännäisyydessä ja seuratoiminnassa oli näkyvissä merkkejä uudesta elpymisestä. Hengellisen kuukauslehden toimi- tus näki tehtäväkseen toimia liikkeen yhtenäisyyden puolesta, jottei 1800-luvun hajaannus enää toistuisi.11
Vuoden 1918 sodan jälkeen herännäisyydessä oli havaittavissa kansallisen painotuksen korostumista.12 Tosin kirkko oli ollut kansalaissodassa valkoisten puolella, mikä johtui pitkälti siitä, miten sodan vastapuoli oli suhtautu- nut kirkkoon.13 Siveelliset ja hengelliset aiheet olivat 1920-luvulla Hengellisen kuukauslehden perusaiheistoa. Niiden lisäksi pohjalaisuuden ja erityisesti La- puan korostaminen alkoi näkyä lehden sivuilla. Myös Lapuan liikkeen johtajan Vihtori Kosolan toiminnasta kirjoitettiin kuukauslehdessä aktiivisesti.14 Erityisesti 1920-luvulla virinnyt heimoaate ja 1930-lukua leimannut Lapuan liike näkyivät heränneiden piirissä. Pesonen näki liikkeen positiivisena ilmiönä. Toisaalta poli- tiikkaa kohtaan esiintyi myös toisenlaisia äänenpainoja. Väinö Malmivaara ei nähnyt politikointia heränneen kansan tehtävänä, mutta hänelläkin riitti ymmär- rystä Lapuan liikettä kohtaan, sillä hän näki sen eteläpohjalaisena ilmiönä. Niin
”isien perinnön” korostaminen kuin heimotyökin leimasivat myös 1930-lukua.15 Pesonen näki Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) toiminnan myönteisessä va- lossa ja suitsutti ylioppilasnuorison aktivismia myös Hengellisen kuukauslehden sivuilla.16
10 Karttunen 1974, 47; Seppo 1988, 26; Taipale 1988, 33, 35–37; Hautala 2012, 46, 49, 51;
Pesonen 2012, 64.
11 Taipale 1988, 41–43; Vanhanen 2012, 69.
12 Taipale 1988, 40.
13 Murtorinne 1995, 117.
14 Grönholm 2010, 18, 56.
15 Taipale 1988, 44–45, 47.
16 Grönholm 2010, 33.
9
Lapuan liike sai aluksi suuren suosion maan porvarillisissa ja kirkol- lisissa piireissä. Erityisesti kirkkoherrat K. R. Kares ja Arvi Malmivaara kannatti- vat liikkeen toimia myös sen radikaaleimmassa vaiheessa, vaikka kirkon piirissä liikettä alettiinkin karsastaa sen luonteen muuttuessa. Vuonna 1932 lakkautetun Lapuan liikkeen raunioille perustettiin samana vuonna Isänmaallinen kansanlii- ke, jonka riveissä eduskuntavaaleihin osallistui herännäispappeja Kareksesta Elias Simojokeen.17
Vuodesta 1937 lähtien Hengellisen kuukauslehden taloutta ja muita juoksevia asioita hoidettiin Herättäjän yhteydessä. Taloudenhoitajaksi pestattiin J. K. Kuoppala. Myös toimituksessa tapahtui muutoksia, kun erityinen toimitus- kunta jäseninään Aukusti Oravala, E. W. Pakkala ja A. J. Soveri tuli vastaavan toimittajan tueksi. Sotien aikaan Hengellisessä kuukauslehdessä julkaistiin muun muassa sotilaiden kirjeitä sekä kaatuneiden muistokirjoituksia. Erityisesti lehdessä korostettiin talvisodan aikana koettua kansallista yhtenäisyyttä.18
Sotien jälkeen ajankohtaiseksi asiaksi tuli herännäisyyden järjestöl- linen kehittäminen. Sisälähetys- ja kustannustoiminta yhdistettiin vuonna 194919, kun kustannusosakeyhtiö Herättäjä yhdistettiin Herättäjä-Yhdistykseen.
1940-luvun lopulla Herättäjä-Yhdistys perusti aktiivisesti paikallisosastoja eri alueille.20 J. K. Kuoppala kuoli vuonna 1946, minkä jälkeen Hengellisen kuu- kauslehden toiminta organisoitiin uudelleen. Olavi Kares pyydettiin Herättäjä- Yhdistyksen toiminnanjohtajaksi ja Pakkalan tilalle toimitukseen tuli Jussi Kuop- pala, joka myöhemmin toimi pitkään yhdistyksen toiminnanjohtajana.21 Yhdistys sai ensimmäisen täystoimisen työntekijän vuonna 1948.22 Seuraavana vuonna Herättäjä-Yhdistys hankki omistukseensa Heräävä nuoriso -lehden, minkä jäl- keen samaa nimeä kantava osio otettiin Hengelliseen kuukauslehteen. Lehteen saatiin suuri joukko uusia avustajia. Lehden toimitussihteeriksi pestattiin Jussi Kuoppala. Vuonna 1948 Herättäjä-Yhdistys muutti Kosolan taloon Lapualle.
Matti Pesonen luopui päätoimittajan tehtävistä vuonna 1953. Hänen jälkeensä päätoimittajana aloitti Oulun piispa ja Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Väi- nö Malmivaara, joka kiitti Pesosta siitä, että kuukauslehti oli pysynyt herännäi-
17 Murtorinne 1995, 129–131, 133.
18 Taipale 1988, 49.
19 Raninen 1994, 53; Hautala 2012, 53–54.
20 Huotari 1981, 26; Raninen 1994, 53; Murtorinne 1995, 323; Hautala 2012, 53–54.
21 Taipale 1988, 54.
22 Murtorinne 1995, 323.
10
syyden äänenkannattajana vaikeinakin aikoina.23 Heränneen kansan lähetysra- hasto perustettiin vuonna 1950 Suomen Lähetysseuran (SLS) yhteyteen.24
Sotien jälkeen herännäisyydelle ominainen seuratoiminta elpyi, mutta liikkeen sisällä tapahtui muutoksia. Liikkeen piirissä monet vanhat tavat höllentyivät ja monet luopuivat körttipuvun käytöstä. Lisäksi pietismiä edusta- neet korostukset heikkenivät.25 Hengellinen kuukauslehti on nähty herännäisyy- den piirissä liikkeen jäseniä yhdistävänä tekijänä. Kuitenkin 1960-luvulla herä- tysliikkeiden lehtien tilausmäärät alkoivat laskea lukuun ottamatta vanhoillisles- tadiolaisten Päivämiestä. Hengellisen kuukauslehden tilaukset putosivat vuosi- na 1967–1971 lähes 14 prosenttia. Tämä kehitys herätti huolta niin lehden toi- mituksessa kuin sen lukijakunnankin keskuudessa.26
1960-luku ei Suomessa johtanut vielä esimerkiksi kirkon jäsenmää- rän kehityksen osalta merkittävään muutokseen, eikä aika vaikuttanut suuresti myöskään kirkon yhteiskunnalliseen asemaan. Kuitenkin keskustelussa alkoi kuulua myös kriittisiä näkökulmia.27 Kirkko joutui 1960-luvulla vasemmiston pii- rissä arvostelun kohteeksi, sillä etenkin osa nuoresta polvesta katsoi sen edus- tavan heikompia sortavaa ja porvarillista maailmankatsomusta. Radikaaleissa piireissä vaadittiin muun muassa kirkon ja valtion erottamista. Valtionkirkon asema nähtiin etuoikeutettuna ja sen vanhakantaisia asenteita vierastettiin.
Tämä ajattelu sai jonkin verran jalansijaa myös kirkon sisällä. Erityisesti kristilli- sen ylioppilasliikkeen aktivistit omaksuivat vuosikymmenen radikaalin ajatus- maailman. Myös osa heränneestä nuorisosta ilmensi 1960-luvun radikalismia, mihin osaltaan vaikuttivat liikkeen vanhat painotukset, joita nuoret eivät koke- neet enää kovin laajalti omikseen.28 Herännäistaustaisia kirkon työtekijöitä liik- kui jopa kristillisen radikaalivasemmiston piirissä. Myös Kirkko avoinna korjauk- sia varten -kirja ja sen ajatukset herättivät kiinnostusta heränneiden piirissä.
Yleisesti vasemmistoradikalismia ei herännäisyyden piirissä kuitenkaan hyväk- sytty. Kirkkoa kehittävä ja rakentava toiminta hyväksyttiin ja siihen luettiin myös edellä mainitun kirjan ajatukset.29
23 Taipale 1988, 55–57; Vanhanen 2012, 69.
24 Huotari 1981, 26; Hautala 2012, 54.
25 Huotari 1981, 27.
26 Ripatti 1988, 65–66.
27 Huhta 2013, 69–71.
28 Murtorinne 1995, 296, 322.
29 Huotari 1981, 27.
11
Kirkko avoinna korjauksia varten -kirja herätti ilmestyttyään paljon keskustelua. Erilaisia kirkollisia ajankohtaiskirjoja oli toki ilmestynyt aiemminkin, mutta kyseinen teos syntyi keskelle kiivainta keskustelua kirkollisista uudistuk- sista. Kirjan tarkoituksena oli erityisesti tuoda esille erilaisia epäkohtia ja uudis- tusmahdollisuuksia.30 Myös moni herännäispappi kannatti avointa mieltä mah- dollisten korjausliikkeiden suhteen. Radikaaleimmat heränneet julistivat vanhan opin mukaisesti Jumalan armon kuuluvan kaikille, mutta laajensivat ajatuksen samalla yhteiskunnalliseksi uusvasemmistolaisuudeksi. Useimmat heränneen kansan jäsenistä olivat kuitenkin aatteissaan maltillisia, eivätkä aikakauden suu- rimmat kuohunnat koskettaneet heitä. Elämää rytmittivät pikemminkin seuratoi- minta ja arkiset askareet. Yhteiskunnan rakennemuutos ulottui kuitenkin myös herännäisalueille, sillä muuttoliike vei väkeä pois kotiseudulta niin opintojen pa- riin kuin työelämäänkin.31
Yksi kenties 1960-luvun tunnetuimmista kohuista ja lumipalloefek- teistä syntyi, kun arkkipiispa Martti Simojoki kritisoi vuonna 1964 kansanopisto- laitoksen 75-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa kirjailija Hannu Salaman romaania Juhannustanssit. Tapahtumasarjaa on myöhemmin kuvattu nimityk- sellä ”Salamasota”. Myös Kotimaa-lehden päätoimittaja oli tuominnut Salaman teoksen. Simojoki koki, että Salama häpäisi Jeesuksen persoonaa. Lopulta syytteeseen joutunut Salama ei itse kokenut syyllistyneensä jumalanpilkkaan, mutta lopulta hän myönsi halunneensa sivaltaa kansalaisten uskonnollisuutta.
Salama sai tuomion jumalanpilkasta. Simojoki itse puolestaan ajatteli, ettei Ju- malan kunniaa voitu puolustaa maallisessa oikeudessa.32 Myös Hengellinen kuukauslehti tarttui aiheeseen ja kirjoitti Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäyn- nistä. Erään kuukauslehdessä julkaistun artikkelin mukaan Jumalan kunniaa voitaisiin puolustaa myös maallisessa oikeudessa. Toisen artikkelin kirjoittaja taas oli sitä mieltä, ettei ihminen pystynyt pilkkaamaan Jumalaa, mutta pilkka osui suureen osaan kansasta.33
Herättäjäjuhlapuheissa puolestaan korostettiin edelleen isänmaan- rakkautta ja valiteltiin sitä, että nuoriso oli vieraantunut näistä arvoista. Eräs nuori taas kuvasi lehdessä, miten hän näki Jumalan koko maailman kärsivien
30 Ketola 2011, 341–342.
31 Ripatti 1988, 62–63.
32 Huhta 2013, 71; Seppo 2015, 88–89, 96–98.
33 Ripatti 1988, 67.
12
ihmisten, ei vain suomalaisuuden Jumalana. Kuukauslehden päätoimittaja kui- tenkin arveli, että kirjoittaja oli ymmärtänyt kuulemansa puheen väärin. 1970- luvun alussa lehdessä pohdittiin jopa sitä, miten sen lukijoiden pitäisi äänestää valtiollisissa vaaleissa. Keskustelun herättäjänä toimi pastori Terho Pursiaisen asettuminen Suomen kansan demokraattisen liiton (Skdl) eduskuntavaalieh- dokkaaksi. Ohjeeksi annettiin tarkastella puolueiden linjaa suhteessa kirkkoon, uskoon ja muihin moraalikysymyksiin. Yhtenä heränneen kansan tehtävänä nähtiin taistelu eduskunnan vasemmistoenemmistöä vastaan.34
Kuitenkin julkisuudessa käyty keskustelu oli osoittanut jo 1960- luvulla, että vanhaa arvopohjaa ja perinteitä vaalineet vastaukset eivät enää riittäneet sen kummemmin kirkollisten kuin yhteiskunnallistenkaan keskustelu- jen käymiseen.35 Hengellinen kuukauslehti edusti edelleen pitkälti perinteistä arvomaailmaa. Esimerkiksi naisten kutsumuksena nähtiin äitiys. Äidit nähtiin lempeinä ja lapsilleen hellinä hahmoina. Näin näkivät sekä nais- että miespuoli- set kirjoittajat. Myös isiä alettiin kannustaa ottamaan enemmän osaa lastenkas- vatukseen. Toisaalta etenkin 1970-luvulla nuoret naiskirjoittajat alkoivat luoda uutta aktiivisempaa naisroolia myös Hengellisen kuukauslehden palstoilla.36
Torjuva suhtautuminen yhteiskunnallista radikalisoitumista kohtaan sai 1970-luvun alussa jatkoa sekä herännäisyyden piirissä että sen pää- äänenkannattajassa. Hengellisessä kuukauslehdessä julkaistiin vuoden 1970 herättäjäjuhlilla valmisteltu lausunto, joka oli herännäisyyden kannanotto radion ja television ohjelmapolitiikkaan. Vastakkainasettelu näivetti sekä vanhoillisia että uudistusmielisiä piirejä.37 Suurimmat ristiriidat liikkeen keskuudessa kuiten- kin laantuivat 1970-luvulle tultaessa. Tähän vaikutti muun muassa se, että osa radikaaleimmasta jäsenistöstä jäi herännäisyyden ulkopuolelle.38
1960-luku jätti 1970-luvulle perinnön, jonka myötä myös Suomen kirkko joutui pohtimaan asemaansa uudesta näkökulmasta. Valtioneuvosto asetti komitean pohtimaan valtion ja kirkon suhdetta. Edellisen vuosikymmenen tavoin esimerkiksi koulun uskonnonopetus herätti edelleen keskustelua. Ilmapiiri muuttui kuitenkin 1970-luvun loppupuolelle tultaessa. Myös kirkon ja valtion
34 Ripatti 1988, 69–70.
35 Huhta 2013, 71.
36 Yliklaavu 2009, 35–36, 97.
37 Ripatti 1988, 70.
38 Huotari 1981, 27.
13
suhdetta pohtinut kirkko ja valtio -komitea esitti lopulta kirkon ja valtion suhteen pitämistä ennallaan.39
1970-luvun herännäisyyttä leimasi vahvasti seuraperinteen vaalimi- nen. Herännäisyys vaikutti myös laajemmin kirkon sisällä herännäistaustaisten työntekijöiden välityksellä, vaikka heistä osalla side liikkeeseen ei aina ollutkaan kovin tiivis. Herännäisyys alkoikin hiljalleen elpyä edellisen vuosikymmenen ta- pahtumista, mihin vaikutti muun muassa yleisesti kasvanut mielenkiinto kan- sanperinnettä kohtaan. Siionin virsistä julkaistiin vuonna 1972 uusi laitos, joka oli omiaan elvyttämään seuratoimintaa. Myös liikkeen organisaatiota kehitettiin, minkä lisäksi herättäjäjuhlat herättivät jälleen kasvavaa kiinnostusta.40
Vuodesta 1958 kuukauslehden päätoimittajana työskennellyt Herät- täjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Jussi Kuoppala jäi eläkkeelle vuonna 1974.
Päätoimittajaksi valittiin tuolloin lääninrovastina toiminut Kiuruveden kirkkoherra Jukka (V. J.) Malmivaara. Kuukauslehden toimitussihteerinä jatkoi edelleen Paavo Maunula. Herättäjä-Yhdistys valitsi Kuoppalan seuraajaksi toiminnanjoh- tajan tehtävään Väinö Maunumaan. Malmivaaran päätoimittajakauden alussa Hengellinen kuukauslehti ei ottanut vahvasti kantaa poliittisiin tai opillisiin seik- koihin, vaan keskittyi yhteyksien rakentamiseen. Lehdessä keskeisessä osassa oli erityisesti hengellinen aineisto. Lehti raotti 1970-luvulla suhdettaan politiik- kaan julkaisemalla päätoimittajansa Herättäjä-Yhdistyksen vuosikokouksessa pitämän puheen, jossa Malmivaara linjasi, ettei ollut olemassa oikeistolaista tai vasemmistolaista herännäisyyttä, vaan vain herännyt kansa. Muita Hengellisen kuukauslehden pääteemoja 1970-luvulla oli muun muassa lähetystyö, minkä lisäksi karismaattinen liike herätti vuosikymmenen loppupuolella keskustelua kuukauslehden palstoilla.41
Hengellisen kuukauslehden asema herännäisyyden ja heränneiden äänenkannattajana pysyi vahvana. Lehti onkin tukenut vahvasti esimerkiksi he- rännäisyyden perinteitä, kuten seuratoimintaa. Lehden päälinja on perinteisesti ollut kansankirkollinen.42 Käsitteellä ”kansankirkko” on vanhastaan korostettu kirkon jäsenyyden vapaaehtoisuutta. Suurin osa Suomen kansasta on perintei- sesti kuulunut luterilaiseen kirkkoon, joten on katsottu, että käsite kuvaa kirkkoa.
39 Murtorinne 1995, 390.
40 Huotari 1981, 28.
41 Huuskonen 1988, 75–76, 78–80; Vanhanen 2012, 69.
42 Heikkilä 1991, 71.
14
Teologisesti kansankirkko on kaikkien kastettujen kirkko – myös niiden, jotka eivät usko kirkon opettamalla tavalla.43
2. Jaakko Eleniuksen tie herännäisjohtajaksi
Jaakko Elenius syntyi vuonna 1939 Etelä-Pohjanmaalla ylihärmäläiseen maata- loon, Ahomäen kylään, Kustaa ja Helmi Eleniuksen esikoispojaksi. Myöhemmin hän sai vielä kuusi nuorempaa sisarusta. Hänen ensimmäisiä elinvuosiaan vä- rittivät sekä sota-aika että isän rintamalla olo. Eleniuksen lapsuudenkoti, ”Mettä- tupa”, oli hengelliseltä perinnöltään herännäishenkinen, mikä näkyi muun mu- assa siinä, että isä-Kustaa piti körttipukua päällään kuolemaansa saakka.
Eleniuksen perheen lapset saivat kokea liikunnan iloa jo pienestä saakka. Per- heen isä tuki pesäpalloa ja hiihtoa harrastanutta jälkikasvuaan muun muassa lähtemällä kisoihin mukaan. Jaakon kuninkuuslaji oli ehdottomasti pesäpallo, jota hän pelasi 1950-luvun loppupuolella Ylihärmän Junkkareissa.44
Eleniuksen koulutie kulki Ylihärmän yhteiskoulun kautta Lapuan yh- teislyseoon, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1959. Armeijan hän kävi Kauhavan ilmasotakoulussa, jossa hän päätyi 31. lentoupseerikurssille. Opiske- lupaikakseen Elenius valitsi Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan. Joille- kuille Eleniuksen teologian opinnot tulivat yllätyksenä, sillä monet ajattelivat, että hän olisi ollut enemmän kiinnostunut urheilusta. Helsingissä hän muutti He- ränneiden ylioppilaskotiin eli ”Körttikotiin” tai ”Körttikselle”, jonka perinteisesti eteläpohjalaisille opiskelijoille varattuun ja ”Alatorpaksi” nimettyyn alakertaan muuttaminen oli herännäistaustaiselle nuorelle luonteva valinta.45
Opiskelun lisäksi Elenius innostui myös muusta opiskelijaelämästä.
Pesäpalloharrastus jatkui niin akateemisissa seuroissa kuin helsinkiläisessä Puna-Mustissa. Myös Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) perillisen Vapauden Akateemisen Liiton (VAL) toiminta kiinnosti Eleniusta. Ensimmäisen opiskelu- vuoden jälkeen Elenius hakeutui kesällä 1961 kesävänrikiksi Kauhavalle, missä hän sai taas lentää. Kesän aikana hän toimi myös sotilaspappina. Kauhavalle
43 Huhta 2013, 81–82.
44 Karhumäki 2006, 14–15, 21, 26, 33; Ripatti 2012, 544.
45 Karhumäki 2006, 27, 40, 48, 50, 51, 57; Ripatti 2012, 544.
15
tie vei vielä seuraavanakin vuonna, sillä Elenius kipuili yhä papin ja sotilaan uri- en välillä. Kesällä 1961 Elenius meni naimisiin jo nuoruudessa rinnalle löyty- neen Eeva-Liisa Liljan kanssa. Opiskelujen ohessa Elenius pääsi kiinni toimitta- jan työhön. Hän ehti toimia päätoimittajana niin Körttikodin Turina-lehdessä kuin teologian ylioppilaiden Kyyhkysessäkin. Viimeksi mainitussa hän kilpaili päätoi- mittajan paikasta viidennen herätysliikkeen ehdokasta vastaan.46
Vuonna 1963 Elenius oli edennyt opinnoissaan pro gradu - vaiheeseen. Opinnoille oli kuitenkin haastavaa löytää aikaa, sillä perheen esi- koinen syntyi samana vuonna. Elenius toimi edelleen Kyyhkysen päätoimittaja- na, minkä lisäksi hän järjesti Lauttasaaren seurakunnassa nuorteniltoja. Monen hämmästykseksi Elenius liittyi samana vuonna pasifistiseen Sadankomiteaan.
Hän ei nähnyt hävittäjälentäjyyttä ja sadankomitealaisuutta toisiaan poissulkevi- na seikkoina. Hän halusi olla mukana keskusteluissa, minkä lisäksi hän katsoi, että sadankomitealaisuus kytki isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden toisiinsa.
Tuohon aikaan jäsenyys Sadankomitean kaltaisessa järjestössä olisi kuitenkin voinut olla riski myöhemmälle urakehitykselle, vaikka se olikin poliittisesti riip- pumaton rauhanjärjestö, toisin kuin vasemmistolainen Rauhanpuolustajat. Sa- dankomitean perustajiin lukeutuva Pekka Peltola muisteli käyneensä Eleniuk- sen kanssa vakavahenkisiä keskusteluja liikkeeseen liittymisestä. Vasemmisto- laisuus tai vasemmistolaiset teologit puolestaan eivät Eleniusta liiemmälti kiin- nostaneet, vaikka hän aikalaisten mukaan olikin selvillä kyseisistä aatteista.
Elenius tunsi hyvin esimerkiksi Herbert Marcusen ja Jürgen Moltmannin ajatuk- sia. Molemmat olivat aikansa vasemmistolaisissa piireissä tunnettuja ajattelijoi- ta.47
Vuonna 1964 Elenius valittiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallitukseen, jossa hän toimi puolet kaudesta myös seuraavana vuonna.
Kesällä 1965 Elenius pääsi toteuttamaan unelmansa opiskelusta Saksassa, kun hän sai kolmen kuukauden stipendin Münsterin yliopistoon. Sen jälkeen hänen tiensä vei Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) stipendiaattina Mainzin yliopis- toon. Elenius valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1965. Vuonna 1966 He- rättäjä-Yhdistys pyysi Eleniusta Körttikodin isännäksi, joka oli samalla myös pa- pin virka. Eleniuksen piti siis valita väitöskirjan kirjoittamisen ja uuden työn välil-
46 Karhumäki 2006, 59, 62–64, 67, 69; Ripatti 2012, 544.
47 Karhumäki 2006, 72–74, 87–88; Ripatti 2012, 544.
16
lä. Toisaalta palkkatyö houkutti ja perheeseen oli syntymässä toinen lapsi. Kört- tikoti voitti ja Elenius vihittiin papiksi vuonna 1967. Pesti jäi 1960-luvun poliittis- ten kuohuntojen vuoksi lyhyeksi. Häntä ehdittiin epäillä jopa kommunistiksi.
Epäilyt johtivat Eleniuksen eripuraan Herättäjä-Yhdistyksen johdon kanssa. Eri- tyisesti yhdistyksen puheenjohtaja piispa Olavi Kares kritisoi Körttikodin elämää, jonka vanhemmat ikäluokat kokivat radikaalina. Kritiikki henkilöityi sen isäntään, eikä sympatioita herunut edes toiminnanjohtaja Jussi Kuoppalalta, joka itse oli kutsunut Eleniuksen Saksasta Suomeen. Epäilykset olivat heränneet viimeis- tään, kun joku oli nähnyt jossain Körttikodin huoneessa Mao-julisteen. Lisäksi monenlaiset juorut vaikuttivat asian kärjistymiseen. Mielenkiintoista on, että Yli- oppilaiden Kristillisessä Yhdistyksessä (YKY), jossa Elenius toimi puheenjohta- jana, häntä pidettiin puolestaan konservatiivina.48
1960-luvun lopulla Elenius siirtyi Helsingin yliopiston teologisen tie- dekunnan assistentiksi. Seuraavalla vuosikymmenellä Elenius ehti työskennellä hetken myös vankilapapin sijaisena. Eleniusta työllistivät päivätyön lisäksi Kor- keakoulujen Assistenttiliiton (KAL) puheenjohtajuus ja kirkon Etyk-työryhmä, johon arkkipiispa Martti Simojoki pyysi häntä jäseneksi. Kansainvälinen tehtävä kesti runsaat kymmenen vuotta. Kirkkojen Etyk-seuranta tapahtui Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) ja roomalaiskatolisen kirkon piispainkokouksen puitteissa.49
Jaakko Eleniuksen ja etenkin vanhemman polven körttiläisten välis- tä juopaa pahensi entisestään hänen puolustusvoimain lippujuhlapäivänä vuon- na 1971 pitämänsä radioaamuhartaus, jossa hän kritisoi Suomen lipun käyttöä sotalippuna. Puhe jakoi kansan – tai ainakin heränneen kansan. Myös Herättä- jä-Yhdistyksen päätoimikunta piispa Olavi Kareksen johdolla sanoutui irti Eleni- uksen esittämistä mielipiteistä. Elenius joutui selittämään puheensa sisältöä Yleisradion pyytämässä vastineessa. Hänen mukaansa sota oli synnin seuraus myös kristinuskon näkökulmasta. Eleniuksen välit Herättäjä-Yhdistykseen läm- penivät kuitenkin hiljalleen. Jo vuonna 1974 häntä pyydettiin körttiviikon pitäjäk- si Nilsiän Aholansaareen. Elenius ei pelännyt omien mielipiteidensä esille tuo- mista. Jo 1970-luvulla hän puolusti muun muassa homoseksuaalien oikeuksia.50
48 Karhumäki 2006, 76, 79, 83, 86, 93–94; Ripatti 2012, 545.
49 Karhumäki 2006, 96, 121, 127–129; Ripatti 2012, 545.
50 Karhumäki 2006, 102–111, 138, 252.
17
Vuonna 1982 Helsingin yliopiston teologisen etiikan assistentti Jaakko Elenius sai Herättäjä-Yhdistyksen silloiselta toiminnanjohtajalta Väinö Maunumaalta tiedon, että sekä hän että laaja joukko heränneitä toivoi Eleniuk- sesta Maunumaan seuraajaa. Niinpä Elenius perheineen muutti seuraavan vuoden tammikuussa Lapualle. Jaakko Elenius aloitti vuonna 1983 työskente- lynsä Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtävässä. Hengellisen kuu- kauslehden toimitussihteeri Paavo Maunula jäi eläkkeelle helmikuussa 1983 ja Elenius tuli hänen tilalleen lehden toimitukseen.51
51 Huuskonen 1988, 83; Karhumäki 2006, 145; Ripatti 2012, 545.
18
II EVANKELIOINNISTA RAUHANKYSYMYKSEEN 1983–1985
1. Hengellinen kuukauslehti Jaakko Eleniuksen toimitussihteerikaudella Vuonna 1982 Hengellisen kuukauslehden levikki oli 10 440 kappaletta, kun se oli edellisenä vuonna ollut 10 721. Vuonna 1983 lehden levikki jatkoi hienoista laskuaan ja oli 10 110 vuosikertaa. Seuraavana vuonna Hengellisen kuukaus- lehden tilaajamäärä kuitenkin kasvoi, ja jo joulukuussa 1984 lehden levikki oli 11 357 kappaletta. Yhteen hiileen -jäsenlehdessä julkaistussa Herättäjä- Yhdistyksen toimintakertomuksessa todettiinkin levikin kasvaneen ensimmäistä kertaa vuosiin. Vuonna 1985 kuukauslehden levikki kääntyi kuitenkin jälleen laskuun, ja vuoden lopulla se oli 10 641 kappaletta.52
Jos Hengellisen kuukauslehden levikkiä vertaa muihin samaan ai- kaan ilmestyneisiin uskonnollisiin lehtiin, sen levikki oli kuitenkin melko huomat- tava. 1980-luvulla normaali levikki uskonnollisella lehdellä oli noin 3 000–10 000 kappaletta. Edeltävillä vuosikymmenillä esimerkiksi monella herätysliikelehdellä oli ollut jopa noin 10 000–30 000 tilaajaa.53 Myös Kotimaa-lehdessä havahdut- tiin 1980-luvun alkupuolella niin ikään sekä levikin että tilaajamäärien laskuun.54 Hengellinen kuukauslehti ei siis ollut levikkivaikeuksissaan yksin.
Kuukauslehden toimitusneuvostona toimi vuosina 1983–1985 He- rättäjä-Yhdistyksen päätoimikunta. Päätoimikunnan puheenjohtajana toimi Kuo- pion piispaksi vuonna 1981 valittu Jukka Malmivaara.55 Päätoimikuntaan vuosi- na 1981–1987 kuulunut Jukka Tuppurainen kuvaili päätoimikunnan kokouksia mielenkiintoisiksi ja juhlallisiksi tilaisuuksiksi. Tuppuraisen mukaan päätoimi- kunnassa pääsi samalla herännäisyyden kautta kirkon näköalapaikalle. Toimi- tusneuvoston tehtävää päätoimikunta hoiti hänen mukaansa esimerkiksi arvioi- malla lehden kirjoituksia ja pohtimalla teemoja.56
Jukka Malmivaara toimi myös kuukauslehden päätoimittajana ja toimituskunnan puheenjohtajana. Toimituskuntaan kuuluivat vuonna 1983 hä- nen lisäkseen Herättäjä-Yhdistyksen lähetyssihteeri pastori Esko Jaatinen, yh-
52 YH 1/1983, 8; YH 1/1984, 7; YH 1984, 11; YH 1985, 11.
53 Heikkilä 1991, 92.
54 Sumiala-Seppänen 2005, 56.
55 YH 1/1984, 2; YH 1984, 2; YH 1985, 2.
56 Jukka Tuppuraisen haastattelu 7.3.2017 (haastattelija Alma-Helena Tuiskula).
19
distyksen yleissihteeri pastori Alpo Järvi, kustannustoimittaja Johanna Keltto, Pohjois-Suomen aluesihteeri pastori Heikki Keränen, vuosina 1980–1981 yhdis- tyksen nuorisosihteerinä työskennellyt pastori Krister Koskela, yhdistyksen opiskelijasihteeri pastori Jouko Kuusinen, Itä-Suomen aluesihteeri diakoni Erkki Mölsä ja diakoni Heikki Puhto. Toimitussihteerinä toimi helmikuusta lähtien yh- distyksen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius ja kustannustoimittajana Johanna Keltto aina heinäkuuhun 1983 saakka, jolloin Heikki Puhdosta tuli Kelton sijai- nen. Vuonna 1984 toimituskuntaan kuuluivat Espoonlahden kirkkoherra Jussi Talasniemi, Raision seurakunnan ylimääräinen lehtori Sisko Raitis, Joensuun seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja ja tiedottaja pastori Jouko Räty, toiminnanjohtaja Jaakko Elenius sekä diakoni Heikki Puhto, jonka pesti va- kinaistettiin kesäkuun alussa. Vuonna 1985 toimituskunnan kokoonpano pysyi samana.57 Elenius oli virkavapaalla syyskuusta 1985 joulukuun loppuun, jolloin rovasti Väinö Maunumaa toimi toiminnanjohtajan sijaisena ja diakoni Puhto puo- lestaan vt. toimitussihteerinä.58
Jaakko Elenius aloitti Herättäjä-Yhdistyksessä ensin apulaisjohta- jan nimikkeellä, sillä hän työskenteli aluksi eläkkeelle jäävän toiminnanjohtajan Väinö Maunumaan rinnalla perehtyen uuteen pestiinsä. Herättäjä-Yhdistyksen henkilökunnasta olivat lähdössä eläkkeelle Maunumaan lisäksi myös talousjoh- taja Mikko Kuoppala ja kustannusjohtaja Paavo Maunula. Elenius sai tehtävik- seen Maunumaan työaloina olleet koulutustoiminnan ja sisälähetyksen, minkä lisäksi hänen vastuulleen siirtyi kustannustoiminta, jota Maunula oli hoitanut.
Johanna Kelton lisäksi Eleniuksen työtoveriksi tuli järjestösihteerinä työskennel- lyt Alpo Järvi, joka aluksi pohdiskeli, miten yliopistouraa tehnyt Elenius asettuisi Herättäjä-Yhdistyksen keulakuvaksi. Järvi ja Elenius huomasivat kuitenkin pian toistensa kyvyt. Järvi piti Eleniusta vahvana teologina ja Elenius puolestaan an- toi esimiehenä Järvelle mahdollisuuden kehittää omaa työalaansa Herättäjä- Yhdistyksessä.59
Piispa Jukka Malmivaara ilmaisi jo vuonna 1983 toiveensa siitä, et- tä Elenius siirtyisi nopeasti lehden päätoimittajaksi.60 Tämä toive sai kuitenkin vielä odottaa muutaman vuoden täyttymistään. Malmivaara toimi lehden pää-
57 YH 1/1984, 7; YH 1984, 11; YH 1985, 11.
58 HK 9/1985, 248, Virkavapaalla; HK 9/1985, 250, Hengellinen kuukauslehti.
59 Karhumäki 2006, 150–153; Vanhanen 2012, 81.
60 HK 2/1983, 39–40, Toimitussihteeri vaihtuu (Jukka Malmivaara).
20
toimittajana vielä vuoteen 1986. Hän vastaanotti edelleen kuukauslehden taitto- vedokset, joten hänellä oli edelleen mahdollisuus puuttua lehden sisältöön. Ai- kaisemmin monilta eri kirjoittajilta tilattujen pääkirjoitusten laatiminen siirtyi uu- den toimitussihteerin tehtäväksi.61
Vuonna 1983 Hengellinen kuukauslehti ilmestyi kaksitoista kertaa.
Sen ulkoasu ja yleisilme olivat sangen harmaita. Kuukauslehti ilmestyi A5- koossa ja sen etukantta koristi vaihtuva kuva. Kansikuviksi valikoituivat esimer- kiksi talvinen maisema62 ja laiva myrskyävällä merellä63. Sivuja lehdessä oli vuonna 1983 kaikkiaan 384, keskimäärin 32 sivua numeroa kohden. Jokaisessa kuukauslehdessä julkaistiin pääkirjoitus, minkä lisäksi lehti koostui eri kirjoittaji- en laatimista artikkeleista, joiden aiheet vaihtelivat yhteiskunnallisista hengelli- siin. Nuoria askarruttaviin asioihin pureuduttiin Heräävä nuoriso -osiossa. Vuo- den 1983 numeroista kuudessa ensimmäisessä ilmestyi rovasti Väinö Maunu- maan vakiopalsta Simpsiön juurella. Lehdessä julkaistiin myös Herättäjä- Yhdistystä koskevia tiedotteita ja kirjaesittelyjä.
Vuonna 1983 Hengellinen kuukauslehti julkaisi myös numeroita, jotka selkeästi keskittyivät tiettyyn teemaan. Esimerkiksi kesäkuun numerossa käsiteltiin luontoon liittyviä teemoja.64 Elokuussa vuorossa olivat puolestaan vir- ret.65 Marraskuun numero oli omistettu nuorille, jotka saivat siinä äänensä kuu- luville. Numerossa julkaistiin muun muassa kirjoituksia, joissa kerrottiin elämäs- tä Heränneiden ylioppilaskodissa. Teologian ylioppilas Antti Maunumaa kirjoitti aiheesta otsikolla ”Kotini on linnani”. Hän totesi ylioppilaskodin antaneen opis- keluvuosiin perusturvallisuuden tuntua.66
Eläkkeelle jäänyt kustannusjohtaja ja toimitussihteeri Paavo Mau- nula jätti ohjeita seuraajalleen helmikuun 1983 numerossa. Hän muistutti, että lehden täytyi mennä eteenpäin. Laakereilleen ei saanut jäädä lepäämään.
Maunula korosti, että myös lehden perustaja Wilhelmi Malmivaara oli aikoinaan katsonut tulevaisuuteen sekä sisällön että ulkoasun suhteen. Hengellisen kuu- kauslehden kaltainen lehti ei kuitenkaan saanut unohtaa menneisyyttään. Al- kuun oli palattava kerta toisensa jälkeen. Maunula muistutti siitä, että Malmivaa-
61 Huuskonen 1988, 83–84
62 Ks. HK 3/1983.
63 Ks. HK 9/1983.
64 Ks. HK 6/1983.
65 Ks. HK 8/1983.
66 HK 11/1983, 332, Kotini on linnani (Antti Maunumaa).
21
ra ei itse ollut kokenut edustavansa mitään erityistä linjaa. Tärkeintä oli, että lehti pysyi kansantajuisena ja ”jyrkästi” kirkollisena, mikä näkyi muun muassa erilaisten ”lahkojen” vastustamisena. Maunula muistutti, että lehti tulisi suunnata sekä heränneille että kaikille luterilaisille. Lisäksi sen piti soveltua kaikille ny- kyihmisille kulloisessakin yhteiskunnallisessa tilanteessa. Lehden tulisi huomi- oida kaikenikäiset lukijat. Lehteä pitäisi tehdä, kuten aikakauslehteä tehtiin. Kir- joituksensa lopussa Maunula ilmaisi tyytyväisyytensä Jaakko Eleniuksen valin- taan, sillä hänestä Hengellinen kuukauslehti saisi toimitussihteerin, joka jo en- nestään tunsi liikkeen. Lisäksi Maunula viittasi Eleniuksen vahvasti herännäi- seen sukutaustaan, joka nähtiin niin ikään ansiona. Myös Johanna Keltto sai Maunulalta kannustavia kommentteja.67 Samoin Jukka Malmivaara koki, että lehti jäi Eleniuksen ja Kelton valinnan myötä turvallisiin käsiin.68 Myös toimin- nanjohtaja Väinö Maunumaa toi esille tyytyväisyytensä Eleniuksen valintaan Vaasa-lehden haastattelussa.69
Hengellisen kuukauslehden toimittamista oli jo pitkään leimannut ajan puute, jota Paavo Maunula valitteli kirjoituksessaan. Koska lehteä oli tehty sivutoimisesti ja samalla lehden ”levityksestä” huolehtien, ei lehden toimittami- nen koskaan ollut ollut helppoa.70 Jukka Malmivaara palasi tähän aiheeseen vielä lokakuun 1983 pääkirjoituksessa, jossa hän totesi, että lehti oli saavuttanut hyvän tason, vaikka Maunulalla oli ollutkin paljon muita tehtäviä. Malmivaaran mukaan yhdeltä toimittajalta ei voisi vaatiakaan enempää, koska hän oli voinut omistautua lehdelle vain osittain.71
Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan kokouksessa kesäkuussa 1983 käytiin läpi kuukauslehdestä saatua palautetta, joka oli kahden vuoden ajan ollut suurelta osalta negatiivissävytteistä. Lehden merkitys heränneiden yhdyssiteenä oli heikentynyt, minkä lisäksi sen ulkoasu vaikeutti lukemista. Ti- laajat toivoivat lehteen enemmän henkilöhaastatteluja ja uutisia sekä erilaisia kuulumisia samoin kuin kirja- ja kirjailijaesittelyitä. Lukijoilta oli tullut toive myös lastenosaston perustamisesta. He toivoivat lehdeltä uudistumista niin koon kuin ulkoasunkin puolesta. Lehden nimi sen sijaan saisi jäädä ennalleen. ”H-Y:n
67 HK 2/1983, 37–39, Hengellinen kuukauslehti ja linjan jatkuvuus (Paavo Maunula).
68 HK 2/1983, 39–40, Toimitussihteeri vaihtuu (Jukka Malmivaara).
69 Karhumäki 2006, 151.
70 HK 2/1983, 37–39, Hengellinen kuukauslehti ja linjan jatkuvuus (Paavo Maunula).
71 HK 10/1983, 291–292, Hengellinen kuukauslehti uudistuu (pk., Jukka Malmivaara).
22
miehet” olivat saaneet lehteä koskevaa palautetta muun muassa seuramatkoil- la. Lehden toimitus oli pyytänyt Vaasa Oy:n kirjapainolta hintatietoja A4- kokoisesta lehdestä. Koon muuttaminen oli tarpeen, sillä muuten uudistuksia ei voitaisi tehdä. Kokouksessa pohdittiin myös mahdollisuutta asiantuntijaryhmän kokoamiseen. Ryhmän tehtäväksi kaavailtiin kuukauslehden tulevaisuuden kar- toittamista.72
Päätoimikunta otti kentältä saadun palautteen vakavasti ja nimesi erityisen ”Hengellisen kuukauslehden kehittelytyöryhmän”. Jo heinäkuussa 1983 tämä ryhmä pohti muun muassa kuukauslehden levikin laskuun johtaneita seikkoja. Se epäili, että lasku olisi tapahtunut liikkeen ”sisäpiirissä”. Kehittelytyö- ryhmän kokoukseen osallistuivat Herättäjä-Yhdistyksen työntekijöistä Jaakko Elenius, Alpo Järvi ja Heikki Puhto. Asiantuntijoiksi oli kutsuttu pastori Jouko Räty Joensuusta sekä päätoimittaja Pauli Koivusalo Ylihärmästä. Kehittelytyö- ryhmä ehdotti, että kuukauslehti alkaisi ilmestyä aiemman A5-koon sijaan A4- kokoisena. Ryhmä suunnitteli myös kuukauslehden kansien muuttamista nelivä- risiksi. Uudistettavan lehden laajuudeksi kaavailtiin 24 sivua. Ryhmä totesi, että näillä muutoksilla Hengellisestä kuukauslehdestä saataisiin ”ulkoasultaan luet- tava ja myyvä kirkollinen aikakauslehti”. Ryhmä kritisoi sitä, että päätoimikunta toimi toimitusneuvostona ja toimituskunta muodostui yhdistyksen työntekijöistä.
Ryhmä katsoi, ettei järjestely ollut ”tarkoituksenmukainen”. Se ehdottikin, että perustettaisiin toimituskunta, joka toimisi sekä suunnittelun apuna että jälkeen- päin palautteen antajana.73
Ryhmän lähtöajatuksina olivat Hengellisen kuukauslehden vanhat arvot: jyrkkä kirkollisuus ja kansantajuisuus. Myös kustantajan aatteellinen pe- rintö tuli ottaa huomioon. Samoin lukijakunta ja sen odotukset toivottiin otetta- van huomioon. Ryhmän mukaan Hengellisen kuukauslehden tulisi olla yhtä ai- kaa sekä herätysliikkeen lehti että yleiskirkollinen lehti. Jälkimmäisen tavoitteen täyttyminen oli elinehto, mikäli lehteä ja ”herännäisyyden näkemystä” aiottaisiin viedä laajempien kansanryhmien keskuuteen. Ryhmä korosti, että lehden pitäisi kuitenkin pysyä tutunoloisena ja herännyttä kansaa yhdistävänä tekijänä. Leh- den avulla haluttiin myös tuoda esille herännäisyydelle ominaista uskontulkin-
72 HYA Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan kok. ptk. 16.6.1983, liite nro 1.
73 HYA Muistio H-Y:n päätoimikunnan asettaman Hengellisen kuukauslehden kehittelytyöryh- män istunnosta Lapualla 18.7.1983; Kuosmanen 1988, 89.
