oli edellisenä vuonna ollut 10 721. Vuonna 1983 lehden levikki jatkoi hienoista laskuaan ja oli 10 110 vuosikertaa. Seuraavana vuonna Hengellisen kuukaus-lehden tilaajamäärä kuitenkin kasvoi, ja jo joulukuussa 1984 kuukaus-lehden levikki oli 11 357 kappaletta. Yhteen hiileen -jäsenlehdessä julkaistussa Herättäjä-Yhdistyksen toimintakertomuksessa todettiinkin levikin kasvaneen ensimmäistä kertaa vuosiin. Vuonna 1985 kuukauslehden levikki kääntyi kuitenkin jälleen laskuun, ja vuoden lopulla se oli 10 641 kappaletta.52
Jos Hengellisen kuukauslehden levikkiä vertaa muihin samaan ai-kaan ilmestyneisiin uskonnollisiin lehtiin, sen levikki oli kuitenkin melko huomat-tava. 1980-luvulla normaali levikki uskonnollisella lehdellä oli noin 3 000–10 000 kappaletta. Edeltävillä vuosikymmenillä esimerkiksi monella herätysliikelehdellä oli ollut jopa noin 10 000–30 000 tilaajaa.53 Myös Kotimaa-lehdessä havahdut-tiin 1980-luvun alkupuolella niin ikään sekä levikin että tilaajamäärien laskuun.54 Hengellinen kuukauslehti ei siis ollut levikkivaikeuksissaan yksin.
Kuukauslehden toimitusneuvostona toimi vuosina 1983–1985 He-rättäjä-Yhdistyksen päätoimikunta. Päätoimikunnan puheenjohtajana toimi Kuo-pion piispaksi vuonna 1981 valittu Jukka Malmivaara.55 Päätoimikuntaan vuosi-na 1981–1987 kuulunut Jukka Tuppurainen kuvaili päätoimikunvuosi-nan kokouksia mielenkiintoisiksi ja juhlallisiksi tilaisuuksiksi. Tuppuraisen mukaan päätoimi-kunnassa pääsi samalla herännäisyyden kautta kirkon näköalapaikalle. Toimi-tusneuvoston tehtävää päätoimikunta hoiti hänen mukaansa esimerkiksi arvioi-malla lehden kirjoituksia ja pohtiarvioi-malla teemoja.56
Jukka Malmivaara toimi myös kuukauslehden päätoimittajana ja toimituskunnan puheenjohtajana. Toimituskuntaan kuuluivat vuonna 1983 hä-nen lisäkseen Herättäjä-Yhdistyksen lähetyssihteeri pastori Esko Jaatihä-nen,
52 YH 1/1983, 8; YH 1/1984, 7; YH 1984, 11; YH 1985, 11.
53 Heikkilä 1991, 92.
54 Sumiala-Seppänen 2005, 56.
55 YH 1/1984, 2; YH 1984, 2; YH 1985, 2.
56 Jukka Tuppuraisen haastattelu 7.3.2017 (haastattelija Alma-Helena Tuiskula).
19
distyksen yleissihteeri pastori Alpo Järvi, kustannustoimittaja Johanna Keltto, Pohjois-Suomen aluesihteeri pastori Heikki Keränen, vuosina 1980–1981 yhdis-tyksen nuorisosihteerinä työskennellyt pastori Krister Koskela, yhdisyhdis-tyksen opiskelijasihteeri pastori Jouko Kuusinen, Itä-Suomen aluesihteeri diakoni Erkki Mölsä ja diakoni Heikki Puhto. Toimitussihteerinä toimi helmikuusta lähtien yh-distyksen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius ja kustannustoimittajana Johanna Keltto aina heinäkuuhun 1983 saakka, jolloin Heikki Puhdosta tuli Kelton sijai-nen. Vuonna 1984 toimituskuntaan kuuluivat Espoonlahden kirkkoherra Jussi Talasniemi, Raision seurakunnan ylimääräinen lehtori Sisko Raitis, Joensuun seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja ja tiedottaja pastori Jouko Räty, toiminnanjohtaja Jaakko Elenius sekä diakoni Heikki Puhto, jonka pesti va-kinaistettiin kesäkuun alussa. Vuonna 1985 toimituskunnan kokoonpano pysyi samana.57 Elenius oli virkavapaalla syyskuusta 1985 joulukuun loppuun, jolloin rovasti Väinö Maunumaa toimi toiminnanjohtajan sijaisena ja diakoni Puhto puo-lestaan vt. toimitussihteerinä.58
Jaakko Elenius aloitti Herättäjä-Yhdistyksessä ensin apulaisjohta-jan nimikkeellä, sillä hän työskenteli aluksi eläkkeelle jäävän toiminnanjohtaapulaisjohta-jan Väinö Maunumaan rinnalla perehtyen uuteen pestiinsä. Herättäjä-Yhdistyksen henkilökunnasta olivat lähdössä eläkkeelle Maunumaan lisäksi myös talousjoh-taja Mikko Kuoppala ja kustannusjohtalousjoh-taja Paavo Maunula. Elenius sai tehtävik-seen Maunumaan työaloina olleet koulutustoiminnan ja sisälähetyksen, minkä lisäksi hänen vastuulleen siirtyi kustannustoiminta, jota Maunula oli hoitanut.
Johanna Kelton lisäksi Eleniuksen työtoveriksi tuli järjestösihteerinä työskennel-lyt Alpo Järvi, joka aluksi pohdiskeli, miten yliopistouraa tehnyt Elenius asettuisi Herättäjä-Yhdistyksen keulakuvaksi. Järvi ja Elenius huomasivat kuitenkin pian toistensa kyvyt. Järvi piti Eleniusta vahvana teologina ja Elenius puolestaan an-toi esimiehenä Järvelle mahdollisuuden kehittää omaa työalaansa Herättäjä-Yhdistyksessä.59
Piispa Jukka Malmivaara ilmaisi jo vuonna 1983 toiveensa siitä, et-tä Elenius siirtyisi nopeasti lehden päätoimittajaksi.60 Tämä toive sai kuitenkin vielä odottaa muutaman vuoden täyttymistään. Malmivaara toimi lehden
57 YH 1/1984, 7; YH 1984, 11; YH 1985, 11.
58 HK 9/1985, 248, Virkavapaalla; HK 9/1985, 250, Hengellinen kuukauslehti.
59 Karhumäki 2006, 150–153; Vanhanen 2012, 81.
60 HK 2/1983, 39–40, Toimitussihteeri vaihtuu (Jukka Malmivaara).
20
toimittajana vielä vuoteen 1986. Hän vastaanotti edelleen kuukauslehden taitto-vedokset, joten hänellä oli edelleen mahdollisuus puuttua lehden sisältöön. Ai-kaisemmin monilta eri kirjoittajilta tilattujen pääkirjoitusten laatiminen siirtyi uu-den toimitussihteerin tehtäväksi.61
Vuonna 1983 Hengellinen kuukauslehti ilmestyi kaksitoista kertaa.
Sen ulkoasu ja yleisilme olivat sangen harmaita. Kuukauslehti ilmestyi A5-koossa ja sen etukantta koristi vaihtuva kuva. Kansikuviksi valikoituivat esimer-kiksi talvinen maisema62 ja laiva myrskyävällä merellä63. Sivuja lehdessä oli vuonna 1983 kaikkiaan 384, keskimäärin 32 sivua numeroa kohden. Jokaisessa kuukauslehdessä julkaistiin pääkirjoitus, minkä lisäksi lehti koostui eri kirjoittaji-en laatimista artikkeleista, joidkirjoittaji-en aiheet vaihtelivat yhteiskunnallisista hkirjoittaji-engelli- hengelli-siin. Nuoria askarruttaviin asioihin pureuduttiin Heräävä nuoriso -osiossa. Vuo-den 1983 numeroista kuudessa ensimmäisessä ilmestyi rovasti Väinö Maunu-maan vakiopalsta Simpsiön juurella. Lehdessä julkaistiin myös Herättäjä-Yhdistystä koskevia tiedotteita ja kirjaesittelyjä.
Vuonna 1983 Hengellinen kuukauslehti julkaisi myös numeroita, jotka selkeästi keskittyivät tiettyyn teemaan. Esimerkiksi kesäkuun numerossa käsiteltiin luontoon liittyviä teemoja.64 Elokuussa vuorossa olivat puolestaan vir-ret.65 Marraskuun numero oli omistettu nuorille, jotka saivat siinä äänensä kuu-luville. Numerossa julkaistiin muun muassa kirjoituksia, joissa kerrottiin elämäs-tä Heränneiden ylioppilaskodissa. Teologian ylioppilas Antti Maunumaa kirjoitti aiheesta otsikolla ”Kotini on linnani”. Hän totesi ylioppilaskodin antaneen opis-keluvuosiin perusturvallisuuden tuntua.66
Eläkkeelle jäänyt kustannusjohtaja ja toimitussihteeri Paavo Mau-nula jätti ohjeita seuraajalleen helmikuun 1983 numerossa. Hän muistutti, että lehden täytyi mennä eteenpäin. Laakereilleen ei saanut jäädä lepäämään.
Maunula korosti, että myös lehden perustaja Wilhelmi Malmivaara oli aikoinaan katsonut tulevaisuuteen sekä sisällön että ulkoasun suhteen. Hengellisen kuu-kauslehden kaltainen lehti ei kuitenkaan saanut unohtaa menneisyyttään. Al-kuun oli palattava kerta toisensa jälkeen. Maunula muistutti siitä, että
61 Huuskonen 1988, 83–84
62 Ks. HK 3/1983.
63 Ks. HK 9/1983.
64 Ks. HK 6/1983.
65 Ks. HK 8/1983.
66 HK 11/1983, 332, Kotini on linnani (Antti Maunumaa).
21
ra ei itse ollut kokenut edustavansa mitään erityistä linjaa. Tärkeintä oli, että lehti pysyi kansantajuisena ja ”jyrkästi” kirkollisena, mikä näkyi muun muassa erilaisten ”lahkojen” vastustamisena. Maunula muistutti, että lehti tulisi suunnata sekä heränneille että kaikille luterilaisille. Lisäksi sen piti soveltua kaikille ny-kyihmisille kulloisessakin yhteiskunnallisessa tilanteessa. Lehden tulisi huomi-oida kaikenikäiset lukijat. Lehteä pitäisi tehdä, kuten aikakauslehteä tehtiin. Kir-joituksensa lopussa Maunula ilmaisi tyytyväisyytensä Jaakko Eleniuksen valin-taan, sillä hänestä Hengellinen kuukauslehti saisi toimitussihteerin, joka jo en-nestään tunsi liikkeen. Lisäksi Maunula viittasi Eleniuksen vahvasti herännäi-seen sukutaustaan, joka nähtiin niin ikään ansiona. Myös Johanna Keltto sai Maunulalta kannustavia kommentteja.67 Samoin Jukka Malmivaara koki, että lehti jäi Eleniuksen ja Kelton valinnan myötä turvallisiin käsiin.68 Myös toimin-nanjohtaja Väinö Maunumaa toi esille tyytyväisyytensä Eleniuksen valintaan Vaasa-lehden haastattelussa.69
Hengellisen kuukauslehden toimittamista oli jo pitkään leimannut ajan puute, jota Paavo Maunula valitteli kirjoituksessaan. Koska lehteä oli tehty sivutoimisesti ja samalla lehden ”levityksestä” huolehtien, ei lehden toimittami-nen koskaan ollut ollut helppoa.70 Jukka Malmivaara palasi tähän aiheeseen vielä lokakuun 1983 pääkirjoituksessa, jossa hän totesi, että lehti oli saavuttanut hyvän tason, vaikka Maunulalla oli ollutkin paljon muita tehtäviä. Malmivaaran mukaan yhdeltä toimittajalta ei voisi vaatiakaan enempää, koska hän oli voinut omistautua lehdelle vain osittain.71
Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan kokouksessa kesäkuussa 1983 käytiin läpi kuukauslehdestä saatua palautetta, joka oli kahden vuoden ajan ollut suurelta osalta negatiivissävytteistä. Lehden merkitys heränneiden yhdyssiteenä oli heikentynyt, minkä lisäksi sen ulkoasu vaikeutti lukemista. Ti-laajat toivoivat lehteen enemmän henkilöhaastatteluja ja uutisia sekä erilaisia kuulumisia samoin kuin kirja- ja kirjailijaesittelyitä. Lukijoilta oli tullut toive myös lastenosaston perustamisesta. He toivoivat lehdeltä uudistumista niin koon kuin ulkoasunkin puolesta. Lehden nimi sen sijaan saisi jäädä ennalleen. ”H-Y:n
67 HK 2/1983, 37–39, Hengellinen kuukauslehti ja linjan jatkuvuus (Paavo Maunula).
68 HK 2/1983, 39–40, Toimitussihteeri vaihtuu (Jukka Malmivaara).
69 Karhumäki 2006, 151.
70 HK 2/1983, 37–39, Hengellinen kuukauslehti ja linjan jatkuvuus (Paavo Maunula).
71 HK 10/1983, 291–292, Hengellinen kuukauslehti uudistuu (pk., Jukka Malmivaara).
22
miehet” olivat saaneet lehteä koskevaa palautetta muun muassa seuramatkoil-la. Lehden toimitus oli pyytänyt Vaasa Oy:n kirjapainolta hintatietoja A4-kokoisesta lehdestä. Koon muuttaminen oli tarpeen, sillä muuten uudistuksia ei voitaisi tehdä. Kokouksessa pohdittiin myös mahdollisuutta asiantuntijaryhmän kokoamiseen. Ryhmän tehtäväksi kaavailtiin kuukauslehden tulevaisuuden kar-toittamista.72
Päätoimikunta otti kentältä saadun palautteen vakavasti ja nimesi erityisen ”Hengellisen kuukauslehden kehittelytyöryhmän”. Jo heinäkuussa 1983 tämä ryhmä pohti muun muassa kuukauslehden levikin laskuun johtaneita seikkoja. Se epäili, että lasku olisi tapahtunut liikkeen ”sisäpiirissä”. Kehittelytyö-ryhmän kokoukseen osallistuivat Herättäjä-Yhdistyksen työntekijöistä Jaakko Elenius, Alpo Järvi ja Heikki Puhto. Asiantuntijoiksi oli kutsuttu pastori Jouko Räty Joensuusta sekä päätoimittaja Pauli Koivusalo Ylihärmästä. Kehittelytyö-ryhmä ehdotti, että kuukauslehti alkaisi ilmestyä aiemman A5-koon sijaan A4-kokoisena. Ryhmä suunnitteli myös kuukauslehden kansien muuttamista nelivä-risiksi. Uudistettavan lehden laajuudeksi kaavailtiin 24 sivua. Ryhmä totesi, että näillä muutoksilla Hengellisestä kuukauslehdestä saataisiin ”ulkoasultaan luet-tava ja myyvä kirkollinen aikakauslehti”. Ryhmä kritisoi sitä, että päätoimikunta toimi toimitusneuvostona ja toimituskunta muodostui yhdistyksen työntekijöistä.
Ryhmä katsoi, ettei järjestely ollut ”tarkoituksenmukainen”. Se ehdottikin, että perustettaisiin toimituskunta, joka toimisi sekä suunnittelun apuna että jälkeen-päin palautteen antajana.73
Ryhmän lähtöajatuksina olivat Hengellisen kuukauslehden vanhat arvot: jyrkkä kirkollisuus ja kansantajuisuus. Myös kustantajan aatteellinen pe-rintö tuli ottaa huomioon. Samoin lukijakunta ja sen odotukset toivottiin otetta-van huomioon. Ryhmän mukaan Hengellisen kuukauslehden tulisi olla yhtä ai-kaa sekä herätysliikkeen lehti että yleiskirkollinen lehti. Jälkimmäisen tavoitteen täyttyminen oli elinehto, mikäli lehteä ja ”herännäisyyden näkemystä” aiottaisiin viedä laajempien kansanryhmien keskuuteen. Ryhmä korosti, että lehden pitäisi kuitenkin pysyä tutunoloisena ja herännyttä kansaa yhdistävänä tekijänä. Leh-den avulla haluttiin myös tuoda esille herännäisyydelle ominaista
72 HYA Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan kok. ptk. 16.6.1983, liite nro 1.
73 HYA Muistio H-Y:n päätoimikunnan asettaman Hengellisen kuukauslehden kehittelytyöryh-män istunnosta Lapualla 18.7.1983; Kuosmanen 1988, 89.
23
taa. Toisaalta myös mahdollinen markkina-aukko tuli huomioida. Ryhmän mu-kaan Hengellisen kuukauslehden paikka voisi olla Vartija-lehden ja Teologisen Aikakauskirjan rinnalla.74 Vartija oli perustettu samana vuonna kuin Hengellinen kuukauslehti. Teologista Aikakauskirjaa oli puolestaan julkaistu vuodesta 1896, jolloin se rupesi ilmestymään kaksikielisenä nimellä Teologisk Tidskrift – Teolo-ginen Aikakauskirja. Luonteeltaan lehdet olivat yleiskirkollisia ja teologisia. Varti-jassa käytiin yhteiskunnallista ja kirkkoa koskevaa keskustelua. Teologinen Ai-kakauskirja oli puolestaan teologisen tieteellisen keskustelun areena.75
Tavoitteiden saavuttamiseksi ja lehden sisällön laajentamiseksi työ-ryhmä ehdotti, että kuukauslehteen perustettaisiin vakio-osastot. Näistä merkit-tävin olisi pääkirjoitus, jossa linjattaisiin ajankohtaisia asioita herännäisyyden näkökulmasta. Haastatteluissa tai reportaaseissa esiteltäisiin herännäisyyden tai kirkon kannalta tärkeitä henkilöitä. Haastatteluihin pyrittäisiin lisäämään ku-via. Työryhmä ehdotti, että lehdessä julkaistaisiin myös muussa mediassa jul-kaisemattomia uutisia, jotka katsottaisiin tärkeiksi liikkeen sisäisen tiedotuksen kannalta. Muiksi lehden olennaisiksi osastoiksi suunniteltiin lukijakirjepalstaa, kulttuuriuutisia – kritiikkiä unohtamatta, ”isäin uskosta” muistuttavia historiallisia juttuja, lähetysaiheista osiota sekä lasten ja nuorten osastoa. Lisäksi lehteen kaavailtiin kilpatehtävää. Tärkeä osa lehteä olisi myös Herättäjä-Yhdistyksen ilmoitusten julkaiseminen.76
Työryhmä kaavaili, että Hengellisessä kuukauslehdessä voisi olla muutaman kerran vuodessa analyyseja, joissa pureuduttaisiin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin aiheisiin. Mahdollisina aiheina työryhmä nosti esimerkkeinä esille Paavalin synodin, naispappeuden, palkansaajajärjestöt, val-tiosääntöuudistuksen, raamatunkäännöstyön ja maatalouspolitiikan. Mukana oli siis sekä kirkollisia että yhteiskunnallisia aiheita. Työryhmä katsoi, että lehdessä voisi olla myös lainauksia muista lehdistä. Keskustelupalsta nähtiin myös tar-peellisena, sillä sen puitteissa voitaisiin käydä keskustelua lehden kirjoituksista.
Työryhmä ehdotti lehteen myös pakina- ja kolumniosioita. Sen kunnianhimoise-na tavoitteekunnianhimoise-na oli siis saada aikaan kirkollinen aikakauslehti, jossa
74 HYA Muistio H-Y:n päätoimikunnan asettaman Hengellisen kuukauslehden kehittelytyöryh-män istunnosta Lapualla 18.7.1983; Kuosmanen 1988, 89–90.
75 Raittila 1991, 50–51; Heikkilä 1991, 79.
76 HYA Muistio H-Y:n päätoimikunnan asettaman Hengellisen kuukauslehden kehittelytyöryh-män istunnosta Lapualla 18.7.1983; Kuosmanen 1988, 90.
24
siin ”tutkivaa journalismia”. Tavoitteena oli pysyä päätöksenteon jäljillä – ja mie-lellään myös sen edellä ja vaikuttaa asioihin.77
Kehittelytyöryhmä asetti tavoitteeksi myös lehden resurssien lisää-misen. Vapaaehtoisia avustajia todettiin olevan jo tarpeeksi. Toimituksessa sen sijaan oli vajausta – ainakin, jos asiaa tarkasteltiin kaavailtujen uudistusten nä-kökulmasta. Ryhmä esittikin, että lehteen palkattaisiin päätoiminen toimittaja.
Toimenpiteillä katsottiin olevan elvyttävä vaikutus, vaikka ryhmä totesikin, että ensin todennäköisesti tehtäisiin tappiota. Ryhmä totesi myös, että ulkoasultaan uudistettu lehti ei nostaisi vuosikerran hintaa merkittävästi. Ryhmä arvioi, että silloisesta 58 markasta hinta nousisi noin 65–70 markkaan.78
Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunta käsitteli ryhmän ehdotuksia kokouksessaan Nilsiän Aholansaaressa syyskuussa 1983. Se hyväksyi uudis-tussuunnitelman ja päätti, että Hengellinen kuukauslehti uudistuisi vuoden 1984 alussa. Päätoimikunta päätti myös, että lehden päätoimittajana jatkaisi Jukka Malmivaara ja että toimitusneuvostona toimisi edelleen päätoimikunta. Sen teh-täväksi tuli arvioida lehteä jälkeenpäin. Kokouksessa valittiin kuukauslehdelle toimituskunta, jonka tehtäväksi annettiin lehden suunnittelu ja ideointi. Kestoti-lauksen hinnaksi päätoimikunta hyväksyi työvaliokunnan ehdottaman 75 mark-kaa.79 Herättäjä-Yhdistyksen jäsenlehti Yhteen hiileen kertoi, että uudistuvasta kuukauslehdestä oli tehty myös mallinumero, jota käytettiin päätöksenteon apu-na päätoimikunapu-nan kokouksessa.80 Uudistuneen kuukauslehden graafisen ul-koasun toteutti arkkitehti Tapio Mäntymaa.81
Jukka Tuppuraisen mukaan uudistuksen tarve tiedostettiin myös päätoimikunnassa. Lehdestä oli saatu palautetta esimerkiksi lehtiasiamiesten välityksellä. Tuppurainen muisteli, että myös lehden nimestä käytiin uudistuksen yhteydessä keskustelua. Lukijat saivatkin ehdottaa mahdollista uutta nimeä, mutta lopulta päädyttiin säilyttämään vanha nimi. Päätoimikunnan jäsenet toi-voivat lehteen enemmän nuorison ääntä ja ajatuksia. Aiemmin lehdessä ollutta
77 HYA Muistio H-Y:n päätoimikunnan asettaman Hengellisen kuukauslehden kehittelytyöryh-män istunnosta Lapualla 18.7.1983; Kuosmanen 1988, 90.
78 HYA Muistio H-Y:n päätoimikunnan asettaman Hengellisen kuukauslehden kehittelytyöryh-män istunnosta Lapualla 18.7.1983.
79 HYA Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan kok. ptk. 10.9.1983 § 42.
80 YH 1/1984, 7.
81 HYA Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan kok. ptk. 15.12.1990 § 106.7.
25
Heräävä nuoriso -palstaa ei nimittäin enää uudistetussa lehdessä ollut.82 Nuori-son ääni tuli kuuluville toki herättäjäjuhlilla myydyissä YTY-lehdissä.83 Herättäjä-Yhdistys oli myös mukana nuorisolle suunnatussa Nuotta-lehdessä, jota oli jul-kaistu vuodesta 1979 yhdessä Suomen Lähetysseuran, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ja Kirkon nuorisotyön keskuksen kanssa.84 Herättäjä-Yhdistyksen lehtiin lukeutui myös perinteinen joululehti Talvikynttilät.85
Hengellinen kuukauslehti esitteli tulevaa uudistusta lukijoilleen lo-kakuun 1983 numerossa. Päätoimittaja Jukka Malmivaara korosti, ettei kyse ollut linjan muutoksesta, vaan sisällön monipuolistamisesta. Hän korosti lehden kirkollista ja kansantajuista linjaa sekä herännäisperinteitä, joihin lehti tulevai-suudessakin nojaisi. Malmivaaran mukaan uudistamisesta oli ollut puhetta jo pitkään. Asiasta käyty keskustelu oli ollut luonteeltaan positiivista. Hän oli saa-nut jo pari vuotta aikaisemmin uudistusehdotuksia ”kuopiolaisilta ystäviltä”.
Vuonna 1983 uudistusten aika oli tullut. Hän vertasi 1980-luvun alkua aikaan, jolloin kuukauslehti oli perustettu, ja näki ajoissa paljon yhtäläisyyksiä. Malmi-vaara näki yhteyden muun muassa siinä, että ajan uudet virtaukset aiheuttivat hämmennystä ja Hengellinen kuukauslehti voisi antaa herännäisyyden näkö-kulmasta ohjeita ajassa elämiseen.86 Vuoden 1983 viimeisessä numerossa toi-mitus vielä muistutti lehden lukijoita siitä, että seuraava kuukauslehti ilmestyisi jo toisennäköisenä. Toimitus oli uudistuksen suhteen toiveikas ja kirjoittikin:
”Tällä hetkellä näyttää siltä, että muutos kentällä on otettu myönteisesti vastaan, lehden tilaajamäärässä on tapahtunut huomattavaa kasvua.”87
Hengellinen kuukauslehti halusi pysytellä Wilhelmi Malmivaaran lin-jalla. Myös lehden kirkollisuus ja kansantajuisuus koettiin tärkeiksi seikoiksi.
Herännäisyyden hengellisen perinteen vahvistaminen ja ylläpito olivat tärkeä osa lehden tehtävää.88 Jukka Tuppuraisen mukaan on todennäköistä, että juuri Jaakko Eleniuksen vaikutuksesta lehden alkuaikoina esillä olleita tunnussanoja
”jyrkkää kirkollisuutta” ja ”kansantajuisuutta” alettiin jälleen korostaa etenkin
82 YH 1/1984, 11; Jukka Tuppuraisen haastattelu 7.3.2017 (haastattelija Alma-Helena Tuiskula).
83 YH 1984, 11; 1985, 11.
84 YH 1/1984, 11; YH 1984; 13; YH 1985, 8; Heikkilä 1991, 78.
85 YH 1984, 11; 1985, 11.
86 HK 10/1983, 291–292, Hengellinen kuukauslehti uudistuu (pk., Jukka Malmivaara).
87 HK 12/1983, 354, Viimeinen tässä koossa! (Toimitus).
88 YH 1/1984, 7; YH 1984, 11; YH 1985, 11.
26
tiuudistuksen jälkeen. Tällä lehti halusi vetää rajaa myös allianssikristillisyyden suuntaan.89
Uudistuneen kuukauslehden ensimmäisessä numerossa julkaistiin muun muassa päätoimittaja Jukka Malmivaaran kirjoittama pääkirjoitus, teologi-an tohtori Jussi Kuoppalteologi-an haastattelu, teatterineuvos Veikko Uusimäen haas-tattelu, joka käsitteli Kolmekymmentä hopearahaa -näytelmää, lähetyssihteeri Esko Jaatisen juttu herännäisyyden lähetyskutsumuksesta sekä Jaakko Eleni-uksen ajan kulumista käsittelevä kirjoitus. Haloo, Sentraali -palstalla julkaistiin humoristinen puhelinkeskustelu. Lehdessä rupesi ilmestymään myös Viestejä vaivatuilta -palsta, jonka nimi viittasi Wilhelmi Malmivaaran julkaisemaan saar-nakokoelmaan Viestejä vaivatuille90.
Nuorisonohjaaja Mauno Nivalan Saaressa ja rannikolla oli nuorille suunnattu jatkokertomus. Isoäidin ikkuna oli suunnattu selvästi perheen pie-nimmille. Hartausosastoa edusti takakanteen sijoitettu Laihian kirkkoherran Eino Rauhan hartauskirjoitus ”Vanhasta uuteen”. Kuukauslehdessä julkaistiin myös Herättäjä-Yhdistyksen uutisia, jotka koskivat Aholansaaressa järjestettyä semi-naaria, uusimpia Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemia kirjoja sekä herättäjäjuhlia.91 Muutos ja uudistuminen olivat siis selvästi havaittavissa. Työryhmän ehdotukset alkoivat toteutua heti lehtiuudistuksen jälkeen.
Hengellisen kuukauslehden uudistunut ulkoasu pysyi samankaltai-sena Jaakko Eleniuksen toimitussihteerikaudella. Kansilehdet olivat värikkäitä ja niiden aiheet vaihtelivat Lapuan tuomiokirkon kuvasta92 kalaverkkojaan koke-neeseen kalastajaan.93 Takakansissa julkaistiin edelleen hartauskirjoituksia.
Niitä edusti muun muassa sieviläisen äidin Tuula Koskimiehen hartauskirjoitus, jossa hän pyysi Jumalalta apua siihen, että rakkaus löytyisi arkipäivästä.94 Vaa-lalainen lähetystyössä Thaimaassa ollut lastenohjaaja Kaija Karjalainen puoles-taan maalasi tunnelmakuvan sekä bangkokilaisesta että suomalaisesta koulu-aamusta hartauskirjoituksessaan ”Herra on läsnä”. Kirjoituksensa lopussa hän
89 Jukka Tuppuraisen haastattelu 7.3.2017 (haastattelija Alma-Helena Tuiskula).
90 Malmivaara 1927.
91 Ks. HK 1/1984.
92 Ks. HK 7/1984.
93 Ks. HK 5/1985.
94 HK 5/1984, 28, Aamuvarhaisesta iltamyöhään riittää lapsiperheessä puuhaa (Tuula Koski-mies).
27
toivoi siunausta kaikille suomalaislapsille.95 Lasten osiossa taas julkaistiin Isoäi-din ikkunaa toukokuuhun 1985 saakka.
Isoäidin ikkunan ja hartauskirjoitusten sekä pääkirjoituksen lisäksi Hengellisen kuukauslehden vakioosastoiksi muodostuivat Viestejä vaivatuilta -palsta, humoristinen tai pohdiskeleva kirjoitus Haloo, Sentraali, sekä vaihtuva jatkokertomus. Lehdessä oli myös keskustelupalsta. Lisäksi lehdessä julkaistiin säännöllisesti Herättäjä-Yhdistyksen uutisia ja tiedotteita kirjauutuuksista, he-rännäisopistojen toiminnasta ja seuroista sekä muusta herännäishenkisestä toiminnasta. Kuukauslehti julkaisi uudistuksen jälkeen myös teemanumeroita, jollaiseksi voi lukea esimerkiksi maaliskuun 1984 numeron, joka keskittyi tiedo-tukseen ja tekniikkaan.96 Toukokuun numeron teemoina olivat taas perhe, avio-liitto ja koti. Asessori Martti Kaukola kirjoitti pääkirjoituksessa muuttumattomista arvoista. Kirjoittaja peilasi kuukauslehden uudistusta lehden historiaan. Jo kuu-kauslehden ensimmäisessä numerossa oli kirjoittajan mukaan todettu ”isien perinnön” olleen vaarassa.97 Vuoden 1985 teemanumeroita edusti taas esimer-kiksi toukokuun numero, joka keskittyi evankelioimiskysymykseen.98
Vuonna 1985 Hengellisessä kuukauslehdessä julkaistiin vakio-osiona Mitä se on? -kolumnia, jossa rovasti Viljo Porkola kirjoitti uskoon ja hen-gelliseen elämään liittyvistä aiheista. Esimerkiksi vuoden 1985 viimeisessä nu-merossa aiheena oli iankaikkinen elämä.99 Kolumnin vieressä oli tilaa raama-tunselitykselle, jossa kirjoittajat selittivät jotain tiettyä kohtaa Raamatusta. Esi-merkiksi vuoden ensimmäisessä numerossa filosofian lisensiaatti Paavo Suih-konen selitti psalmin 126 viidettä ja kuudetta jaetta.100 Seuraavalla sivulla puo-lestaan oli vuonna 1985 vakio-osiona jokin lainaus Hengellisestä kuukausleh-destä 90 vuoden takaa. Sen alla taas oli paikka opiskelijoiden kirjoituksille.
Hengellinen kuukauslehti julkaisi vuosina 1983–1985 kirjoituksia monipuoliselta kirjoittajajoukolta. Artikkeleita kirjoittivat muiden muassa kirkko-herra Jussi Vihantola ja uskonnon lehtori Saara Karttunen, joiden kirjoitukset olivat hengellisiä ja pohdiskelevia. Kuopion emerituspiispa Olavi Kares puoles-taan kirjoitti kuukauslehteen usein esimerkiksi herännäisyyden historiaa
95 HK 9/1985, 252, Herra on läsnä (Kaija Karjalainen).
96 Ks. HK 3/1984.
97 HK 5/1984, 3, Muuttumattomat arvot (pk., Martti Kaukola).
98 Ks. HK 5/1985.
99 HK 12/1985, 312, Mitä se on? (Viljo Porkola).
100 HK 1/1985, 4, Ps. 126:5–6 (Paavo Suihkonen).
28
sevia artikkeleita. Viestejä vaivatuilta -palstalla kirjoittivat vuorotellen toimittaja ja teologian ylioppilas Satu Väätäinen sekä pastorit Risto Krogerus ja Heikki Keränen, jotka pureutuivat ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin, kirkollisiin ja hengel-lisiin kysymyksiin. Herättäjä-Yhdistyksen työntekijöistä esimerkiksi lähetyssih-teeri Esko Jaatinen kirjoitti usein artikkeleita kuukauslehteen. Myös rehtori Matti Kujanpää kirjoitti aktiivisesti lehteen. Ekumeniikan professori Tuomo Manner-maa, joka oli Jaakko Eleniuksen entinen työtoveri teologisesta tiedekunnasta, kirjoitti puolestaan teologisesti asiantuntevia artikkeleita, minkä lisäksi häntä myös haastateltiin lehteen. Mannermaa oli yksi kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävimmistä Luther-tutkijoista, minkä lisäksi hänen tutkimuksensa olivat vaikuttaneet myös Suomen kirkon ekumeenisten suhteiden kehitykseen101.
Lokakuussa 1984 Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunta pohti kuu-kauslehden tilannetta. Se päätti, että nuorison asioihin keskityttäisiin lehdessä entistä enemmän. Päätoimikunta otti kantaa myös lehden väreihin. Se päätti, ettei niiden määrää lisättäisi.102 Hengellisen kuukauslehden toimitus pohti uudis-tuksen toimivuutta joulukuun 1984 numerossa, kun uudistunutta lehteä oli ehti-nyt ilmestyä kaksitoista numeroa. Uudistus ei ollut menehti-nyt hukkaan, sillä lehden levikki oli kasvanut toimituksen mukaan välittömästi. Kasvua oli ollut havaitta-vissa koko tarkastelujakson ajan. Uudistuksen myötä lehdelle oli saatu yli 1 000 uutta tilaajaa. Levikkitavoitteeksi toimitus oli asettanut seuraavalle vuodelle 13 000. Lehti oli myös herättänyt keskustelua ja kritiikkiä, mistä toimitus kiitteli.
Se kertoi tarvitsevansa tällaisia kannanottoja myös tulevaisuudessa.103 Pastori Heikki Keränen kirjoitti puolestaan Hengellisen kuukauslehden uudistumisesta Viestejä vaivatuilta -palstalla. Hän totesi lehden ottaneen kantaa varsin kriitti-sesti moneen seikkaan. Keräsen mukaan uudistuneen lehden myötä sellainen keskustelu, mitä esimerkiksi seuroissa oli jo käyty, oli tullut nyt julkisuuteen. Si-nänsä herännäisyys ei ollut Keräsen mukaan muuttunut liikkeenä mihinkään suuntaan. Hän kuitenkin toivoi, että niin kutsuttu jyrkkä kirkollisuus tulisi
Se kertoi tarvitsevansa tällaisia kannanottoja myös tulevaisuudessa.103 Pastori Heikki Keränen kirjoitti puolestaan Hengellisen kuukauslehden uudistumisesta Viestejä vaivatuilta -palstalla. Hän totesi lehden ottaneen kantaa varsin kriitti-sesti moneen seikkaan. Keräsen mukaan uudistuneen lehden myötä sellainen keskustelu, mitä esimerkiksi seuroissa oli jo käyty, oli tullut nyt julkisuuteen. Si-nänsä herännäisyys ei ollut Keräsen mukaan muuttunut liikkeenä mihinkään suuntaan. Hän kuitenkin toivoi, että niin kutsuttu jyrkkä kirkollisuus tulisi