Kuninkaallinen kartasto näkymä

Kirjallisuutta

HIETARANTA, PERTTI (l990): Review of Peter Newmark: A Textbook of Translation. New York etc. 1988.

TEXTconTEXT 1990 s. 115- 122.

I-IURFoRD, J. & I-IEAsLEY, B. 1983: Se- mantics: A Coursebook. Cambridge:

Cambridge University Press.

LYoNs, Joı-ıN 1977: Semantics. Vol. I.

Cambridge: Cambridge University Press.

NEwMARK, PETER 1988: A Textbook of Translation. New York etc.: Prenti- ce-Hall.

NEWMEYER, FREDERICK 1980: Linguistic Theory in America. New York etc.:

Academic Press.

Kuninkaallinen kartasto

Kuninkaan kartasto Suomesta 1776- 1805. Toimittaneet TıMo ALANEN ja SAULo KEPsU. Suomalaisen Kirjallisuu- den Seuran Toimituksia 505.

Moni lukija on jo ehtinyt selailla Ku- ninkaan kartastoa kirjastossa tai merk- kipäivillä lahjapöydän ääressä. Teos he- rättää jatkuvasti kiinnostusta muistakin syistä kuin edustavan ulkoasunsa ja karttojen kauniin painatuksen vuoksi.

Sen poikkeuksellinen tietosisältö hou- kuttelee historian ja kielen pohdinnoille tunnetusti herkkiä suomalaisia, joita kyl- lä viime aikoina on hemmoteltu muilla- kin kiinnostavilla uutuuksilla.

Kuninkaan kartasto sisältää 329 neli- värikarttaa, jotka on valokuvattu alku- peräisistä, pari sataa vuotta sitten käsin piirretyistä ja vesivärein viimeistellyistä lehdistä. Alkuperäisten karttojen mitta- kaava on n. 1 : 40 000, ja niitä on pie- nennetty painatusta varten vain vähän.

Lisäksi teoksessa on karttanimien ha- kemisto ja runsassisältöinen alkupuhe, mm. katsaus siihen kartoitustyöhön, jonka tuloksesta Kuninkaan kartasto nyt esittää osan. Perusteellisen tieteellisen toimitteen tapaan siinä on niin ikään se-

466

lostus myös alkuperäisten karttojen ny- kyisestä sijainnista Ruotsin arkistoissa.

Kartaston syntykatsaus on samalla kiehtova ja muistia virkistävä kertaus siitä Ruotsin valtakunnan vaiheesta, jol- loin 1700-luvun alkupuoliskon sodat, iso ja pikku viha olivat takana päin, mutta ilmassa oli uuden sodan uhka. Suomen sotilaallinen maastokartoitus eli rekog- nosoínti suunniteltiin alun alkujaan juuri puolustussodan tarpeisiin, ja sillä on yh- tymäkohtia aikansa eurooppalaisiin hankkeisiin. Mallikin saatiin hiljan val- mistuneesta Pommerin kartasta. Lukija saa yksityiskohtaisen kuvan niistä oh- jeista, päätöksistä ja toimista, jotka edelsivät kartaston syntyä. Tekstissä vi- lahtelee Suomen sodan ja Vänrikki Stoo- lin tarinoiden henkilöitä, mm. J. A. Eh- renström ja luutnantti Klerk eli maasto- kartoitustyössä ansioitunut ja aateloitu af Klercker.

Seikkaperäinen selostus annetaan niin ikään kartoituksen käytännön järjeste- lyistä: Suomi jaettiin kahteen rekogno- sointiosastoon, eteläiseen ja pohjoiseen, joilla oli kummallakin oma työalueensa.

Eteläisen osaston pääpaikka oli Helsin- gissä, ja juuri sen tuottamat kartat muodostavat Kuninkaan kartaston ai- neksen. Kartoitusta häiritsivät välillä Ruotsin armeijan sotilaalliset toimet Ve- näjän Turkin-sodan aikana, mutta työtä jatkettiin sinnikkäästi, vähällä työvoi- malla ja hämmästyttävän tuloksekkaasti vuoteen 1805 asti.

Kuninkaan kartaston sivut esittävät kukin yhden alkuperäisen, käsin piirre- tyn kartan valokuvattuna. Rekognosoin- tikartat muodostavat yhtenäiseen lehtija- koon perustuvan järjestelmän, joka kir- jassa on ollut mahdollista toistaa onnis-

tuneesti.

Huolekkaan toimitustyön ja esitutki- musten tuloksena Kuninkaan kartasto tarjoaa 1700-luvun karttojen lisäksi n. 15 000 paikannimen laajuisen aakkosel- lisen nimihakemiston, joka sisältää sekä karttasivuilla esiintyvät nimiasut tulkit- tuna että nimien nykyiset vastineet ja paikan sijainnin tämänhetkisen kunta-

jaon mukaan. Hakemiston sivuviitteet ja karttalehtien reunaviitteet nopeuttavat ja helpottavat kartaston käyttöä.

Näytteeksi 1700-luvun kirjoitusasuista ja niiden vaihtelevuudesta joitakin yksit- täisiä nimiä: Caíri = nyk. Vähä-Kairi, Kairi = Iso-Kairi, Cocosaari = Kokko- saari, Candela by = Kanteleen kylä; Kau- ralambi = Kaarlampi; Eine Sari = Oinas- saari; Iänäs Iärvi = Jänisjärvi, Hara by = I-Iirvihaara, Iausa By = Joutsa. Nykyisiä Keihäs-alkuisia nimiä ovat Kuninkaan kartaston kartoittajat - tai ehkä osaksi jo heidän edeltäjänsä kirjoittaneet mm.

Kehes-, Käihes-, Kähjes- ja Kähies-asui- sina.

Nimistöntutkimuksen lähteenä Kunin- kaan kartasto on tuiki tarpeellinen lisä muuten niukkaan historialliseen asia- kirja-aineistoomme. Parasta tietysti on, verrattuna vanhojen tekstien ja luette- loiden paikannimiaineksiin, että kartas- tossa nimet esiintyvät oikeassa yhteydes- sään, karttakuvassa, josta näkyvät sekä itse paikka että lähialueen nimistö. Se on etu, joka nykynimistön tutkimusma- teriaalia valittaessakin kallistaa vaakaa peruskarttalehtien puoleen.

Vaikka Timo Alasen ja Saulo Kepsun asiantuntemukseen 1700-luvun nimiasu- jen tulkitsijoina on lupa luottaa, jokai- nen voi itsekin tarkistaa hakemistosta tapaamansa nimiasun karttapinnasta, ja ongelmia nimiasuissa kyllä riittää - kar- toittajille on ymmärrettävästi sattunut myös sekä kuulovirheitä että kopiointi- virheitä. Vertailu käy huomattavan su- juvasti, kun samoissa kansissa ovat sekä näköiskuva karttapinnasta että toimitta- jain tulkinta parinsadan vuoden takai- sesta nimen kirjoitusasusta ja vielä kyt- kentä paikan nykynimeen. Hakemiston sivuviitteet ja karttojen reunaviitteet no- peuttavat etsimistä. Kuninkaan kartasto on helppokäyttöisyydessään todella vai- vaton lähde verrattuna arkistoitujen tai filmattujen karttojen käyttöön ja käsille saamiseen.

Siellä täällä karttasivuilla on nimi, jo- ka puuttuu hakemistosta. Tekijät sivuut- tavat tekstiosassa kysymyksen siitä, on-

Kirjallisuutta

ko Kuninkaan kartaston nimimerkin- nöissä ollut sellaisia, joita ei ole voitu tunnistaa tai edes kirjoittaa, ja minkä verran näitä hakemistosta puuttuvia ni- miä on.

I-Iistorialliseksi lähteeksi tämä 1700- luvun jälkipuoliskon ja 1800-luvun en- simmäisten vuosien materiaali on tietysti nuori. Se on kuitenkin sekä asutushisto- rian että asutusnimistön kannalta oikein kiinnostava, koska sen syntytapa tunne- taan niin hyvin. Kartoitus suunniteltiin perusteellisesti, ja lehtien laatimista val- vottiin huolellisesti varsinkin työn alku- vaiheessa, niin että maasto ja nimistö ovat kartoissa yleensä tarkoin tallennet- tuna. Niinpä Kuninkaan kartasto antaa- kin nykyisten asutusnimien ikäämiseen merkittävää apua.

Luontonimiäkin kartoissa on runsaas- ti, erityisesti sotilaalliselta kannalta mer- kityksellisten paikkojen, kuten vesistö- jen, vuorten, suurten soiden ja saarten nimiä. Johdannosta käy ilmi, miksi kart- talehtien kesken on suurtakin epätasai- suutta kuvauksen yksityiskohtaisuudessa ja oikeellisuudessa. Mm. Etelä-Suomen rannikon kartoitus on sotilasstrategisista syistä silmiinpistävän tarkkaa. Joidenkin sisämaan alueiden kartoissa, kuten Päi- jänteen itärannalla, nimistö on huomat- tavan runsasta aiempiin karttoihin ver- rattuna. On kiinnostavaa tarkata myös, mitkä kartoissa näkyvät paikannimet ovat yhä käytössä, mitkä hävinneet.

Osa Kuninkaan kartaston mikrotopo- nyymeistä on peräisin aiemmin isonjaon yhteydessä laadituista kartoista, jotka olivat rekognosoijien käytettävissä. Kar- taston johdanto sisältää muiden lähde- kriittisten kommenttien ohessa päätel- män, että kuninkaallisten topografien on täytynyt maastotöitä tehdessään myös ahkerasti nimestää. Monen luonnonpai- kan nimen, erityisesti rannikon nimen, ensimmäinen kirjallinen esiintymä on siis juuri Kuninkaan kartastossa. Oma selvitystehtävänsä olisi sen tarkistamises- sa, mitkä nimet ovat Kuninkaan kartas- toon siirtyneet aiemmista kartoista, mit- kä taas ovat siinä ensiesiintyminä.

467

Kirjallisuutta

Keskeinen 1700-luvun jälkipuoliskon paikannimistö on siis koossa Kuninkaan kartastossa niiltä alueilta, joiden kartat tähän teokseen sisältyvät. Mitä vähem- män joltakin alueelta on aiempia kartto- ja tai l800-luvun alkupuoliskolla laadit- tuja karttoja ja asiakirjoja olemassa, sitä arvokkaampia nykyiselle nimistöntutki- mukselle ovat kuninkaallisten rekogno- soijien haastattelumuistiinpanot.

Tulevaisuus näyttää, minkä verran Kuninkaan kartastoa käytetään pääläh- teenä ja tutkimusmateriaalina alueellis- ten nimistöjen tutkimiseen. Selvää on kuitenkin, että sen nimistöä tullaan usein hyödyntämään yksittäisten pai- kannimien taustaa ja historiaa selvitel- täessä.

Helppokäyttöisyytensä vuoksi Kunin- kaan kartasto on myös ilmeisen kiinnos- tava tutkimuskohde niille koululaisille, joita viehättää yksittäisten tietojen etsi- minen hakuteoksista. Kuninkaan kartas- toa tutkiessa äidinkielen, historian ja maantieteen perinteiset rajat häviävät, ja siitä näyttäisi luontevasti tarjoutuvan ai- nesta mm. kotiseutuopin, paikannimis- tön, suomen kielen ortografian kehityk- sen, 1700-luvun kielirajan havainnoimi- sen ja paikallishistorian integroivaan opetukseen.

Koululaisista näyttävät varmaan eri- tyisen vaikuttavalta niiden alueiden kar- tat, joilla kaksi viime vuosisataa ovat eniten muuttaneet asutuksen ja maise- man kuvaa. Varsinkin Uusimaa, rannik- koa lukuun ottamatta, näyttäytyy Ku- ninkaan kartaston sivuilla juuri sellaise- na Seitsemän veljeksen tarinoiden met- säisenä erämaana, jossa majaansa saat- toivat pitää metsän pedot ja rosvot.

Kuninkaan kartasto sisältää siis Etelä- Suomen rekognosointiosaston piirustus- konttorin laatimat kartat, mutta ei lain- kaan Mikkelissä toimineen pohjoisen piirustuskonttorin aluetta, joka käsitti Savon, Karjalan ja Pohjanmaan. Vahin- ko, koska sieltä on arvattavasti muuta- kin kartta-ainesta 1700-luvulta niukasti.

Niiden alueiden nimistöntutkimus jou- tuu vielä odottamaan materiaaliansa.

468

Samoin odottaa moni lukija jatkoa Ku- ninkaan kartastoon.

SAARA WELı N

Tutkimuksen moninaisuutta

1991. 319 s.

Leikkauspiste on omistettu Auli Hakuli- selle hänen täyttäessään 50 vuotta 10.3.1991. Leikkauspiste ei kuitenkaan noudata tavallisen juhlakirjan muotoa:

kirjassa ei ole Hakulisen tutkijanuran esittelyä eikä bibliografiaa. Auli Hakuli- nen on teoksessa läsnä toisella tapaa: ar- tikkeleiden monipuolisuus, avoimuus ja kriittisyys kuvastavat Hakulisen omaa uraa, samoin kuin kirjassa vallitseva monikielisyys, monitieteisyys ja tietei- denvälisyys.

Kirja muodostuu lyhyistä artikkeleista (21 artikkelia). Osa artikkeleista lienee tarkoitettukin kevyiksi välähdyksiksi, muutamat pureutuvat syvemmälle on- gelmiin ja kertovat näin perusteellisesta taustatutkimuksesta. Toimittajat ovat jaotelleet artikkelit kuudeksi alakoko- naisuudeksi.

Teoksen aloittaa keskusteluntutkimus.

Ensimmäisessä artikkelissa PıA PURRA, LıısA RAEvAARA, EEvA-LEENA SEPPÄNEN ja LiısA TAı Nıoanalysoivat keskustelua, jossa kaksi nuorta naista kertoo toisil- leen juttuja lapsista. Kertomussikermän analysointi valaisee hyvin sitä, miten keskustelussa ››jokainen vuoro on tulkin- ta siitä, mitä edellä on sanottu ja miksi››,

kuten kirjoituksessa todetaan. Varovais- ta oudoksuntaa kuitenkin herättävät ne sosiologiset yleistykset, joita keskustelun sisällöstä tehdään. Matka kertojasta kär- sijäksi ei liene näin yksiviivainen.