141
K i r j a - a r v i o
SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2009: 46 141
Käytännönläheinen menetelmäopas lääketutkimukseen
Hämeen-Anttila K, Katajavuori N, toim.
Yhteiskunnallinen lääke- tutkimus – ideasta näyttöön, 253 s. Palmenia 2008
Yhteiskunnallinen lääketutkimus – esimerkiksi lääkkeiden kulutuksen, eri lääkkeidenkäyttäjäryhmien, käy- tön ongelmien sekä lääkekustan- nusten tutkiminen – kiinnostaa ai- nakin lääketieteen, farmasian, ta- loustieteen, hoitotieteen ja yhteis- kuntatieteen tutkijoita. Nyt yhteis- kunnallisesta lääketutkimuksesta on ilmestynyt menetelmäkirja, joka kattaa tieteenalan käytetyimmät tutkimusmenetelmät. Menetelmä- kirjan ovat kirjoittaneet sosiaalifar- masian osaajat. Sosiaalifarmasia on tieteenala, jolla käytetään yhteis- kuntatieteiden menetelmiä farma- sian ja yhteiskuntatieteen välimaas- tossa. Sosiaalifarmasia on Suomessa jo yli 30 vuotta vanha oppiaine, ja alan menetelmäkirjaa on kaivattu jo pitkään. Yhteiskunnallisen lääke- tutkimuksen aiheet kiinnostavat yleensä tutkimusyhteisön lisäksi mediaa ja päättäjiä. On hyvä merk- ki, että tutkimusmenetelmiä pohdi- taan alalla kriittisesti, ja niitä halu- taan parantaa oppikirjan avulla.
Menetelmäkirja on esipuheen mukaan kirjoitettu pääasiassa far- masian opiskelijoille, jotka aloitte- levat lääketutkimuksen tekemistä yhteiskuntatieteellisin menetelmin.
Kirjasta on kuitenkin hyötyä myös muille lääketutkimusta aloitteleville tutkijoille tai lähialojen aloittelevil- le tutkijoille, vaikka tutkimusaihee- na eivät olisikaan lääkkeet. Kirja
antaa hyvän kuvan menetelmien kirjosta ja käyttökelpoisuudesta sel- laiselle, joka ei vielä ole niitä itse laajasti käyttänyt. Kirjassa käsitel- lään menetelmien heikkouksia ja vahvuuksia, mutta vältetään pa- radigmaristiriidat, koska siinä ei vertailla eri menetelmien parem- muutta.
Kirja on jaettu kolmeen osioon.
Ensimmäisessä osiossa käsitellään yhteiskunnallisen lääketutkimuksen kehitystä Suomessa, teoreettista pe- rustaa, tutkimusaiheen valintaa, tutkimuksen suunnittelua sekä tut- kimusetiikkaa. Kahdessa muussa osiossa esitellään määrällisiä ja laa- dullisia tutkimusmenetelmiä. Käsit- teiden määritelmät ja hakusana- luettelo kirjan lopussa parantavat kirjan käytettävyyttä.
Kirjan suurimpia vahvuuksia ovat erittäin monipuoliset esimer- kit. Ne perustuvat suurimmaksi osaksi kirjoittajien omiin tutkimuk- siin, ja niissä annetaan käytännön- läheisiä ja konkreettisia vinkkejä siitä, mitä kannattaa tehdä, mitä ei ja mikä voi mennä vikaan. Lukija saa vinkkejä esimerkiksi vaikean aiheen käsittelystä haastattelussa, rekisteritutkimukseen tarvittavista luvista ja kyselytutkimuksen vas- tausprosentin kasvattamisesta. Me- netelmien käsittely ei jää pelkästään aineiston keruutapojen kuvailuksi, vaan syventyy myös aineiston laa- dun arviointiin ja analysointiin.
Pääosa menetelmälukujen kirjoitta- jista on melko vastikään väitelleitä, joten heillä on oma väitöskirjapro- sessi tuoreessa muistissa. Kirjan kirjoittajaluettelo on myös itsessään vinkkilista siitä, keneen kannattaisi ottaa yhteyttä, jos on kiinnostunut tietystä lääketutkimuksen menetel- mästä.
Vaikka kirjassa on kattavasti esitelty käytetyimmät menetelmät, ovat kappaleet ymmärrettävistä
syistä lyhyehköjä esittelyjä. Tutki- musta ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä ainoastaan tämän kirjan avul- la. Kirjan esipuheessa mainitaan, että lähdeluetteloista, jotka on sijoi- tettu kunkin kappaleen perään, saa viitteitä hyviksi havaituista menetel- mäoppaista. Tämä toteutuukin eri- tyisesti laadullisen osion kappaleis- sa hyvin.
Suurimmassa osassa kappaleis- ta on tutkimusmenetelmien etuja ja puutteita listaava taulukko, joka antaa vinkkiä menetelmää valitse- valle. Tällainen taulukko olisi voi- nut olla systemaattisesti kaikissa kirjan kappaleissa. Olisi myös ollut paikallaan pohtia tutkimusmenetel- män valintaa hieman enemmän, esimerkiksi kirjan yleisessä osiossa.
Lisäksi tutkimuksen tavoitteiden määrittelemistä ja selkeiden tavoit- teiden merkitystä tutkimuksen on- nistumiselle olisi voinut käsitellä tarkemmin.
Kirjan viimeisessä kappaleessa Lääkelaitoksen entinen ylijohtaja (1993–2009) professori Hannes Wahlroos ottaa kantaa yhteiskun- nallisen lääketutkimuksen tarpeelli- suuteen lääkealan kehittämisessä.
Lääkkeiden asema yhteiskunnassa on tärkeä terveyspoliittinen tutki- musalue. Terveyspolitiikkaan vai- kuttavia tutkimusaiheita olisivat erityisesti lääkekorvausten oikea kohdentaminen, lääkkeiden ratio- naalinen määrääminen ja käyttö, lääkkeiden markkinointi ja EU:n lääkepolitiikka. Wahlroosin to- teamukseen tämän uuden menetel- mäkirjan tarpeellisuudesta näiden- kin tutkimusalueiden valloittami- sessa voi mainiosti yhtyä.
LEENA K SAASTAMOINEN
Erikoistutkija, FaT Kansaneläkelaitos Tutkimusosasto
