View of Sivuansiotulojen merkityksestä Suomen pienviljelijäväestön taloudessa

SIVUANSIOTULOJEN MERKITYKSESTÄ SUOMEN PIEN- VILJELIJÄVÄESTÖN TALOUDESSA.

Johannes

Virolainen.

Saapunut 2.10. 1951.

Alkula ^{ii s} e.

Syksylläv. 1937 asetti Valtioneuvosto komitean suorittamaan selvityksen pien- viljelijäväestön taloudellisesta asemasta ja laatimaan ehdotuksia tämän väestön

aseman parantamiseksi. Tämä komitea, ns. pienviljelyskomitea, suoritti v. 1938 touko-lokakuun aikana verraten laajan tutkimuksen maamme pienviljelijäväestön

maa- ja metsätaloudesta sekä sivuansioista (vrt. 18, p. 268). Kootun tutkimus- aineiston tilastollista käsittelyä suoritettiin v. 1938 loppukuukausina sekä ^v. 1939 aina lokakuuhun saakka, jolloin aineiston käsittely saatiin pääosiltaan loppuun suoritetuksi. Tarkoituksena oh hankkia vielä v. 1940 eräitä täydentäviä tie- toja pienviljelijöitten taloudesta ja laatia ^sen jälkeen komitean mietintö sekä jul- kaista suoritetun tutkimuksen tulokset. Talvisodan syttyminen syksyllä v. 1939 ja

sen jälkeen vallinneet poikkeukselliset olosuhteet keskeyttivät komitean työn ja aiheuttivat sen, ettei mietintöä saatu ^valmiiksi. Komitean sihteerinä toiminut tohtori O. W. Willandt julkaisi (18, _p. 268—-277 ja 338—349) eräitä ennakkotietoja komitean tutkimuksista ja hänen tarkoituksenaan oh tiettävästi ^saattaa julkisuu- teen muitakin mainitun tutkimuksen tuloksia. Hänen kuolemansa ^v. 1949 kuiten- kin esti näiden suunnitelmien toteuttamisen.

Tämän kirjoittaja oh komitean palkkaamana tutkijana touko-syyskuussa v.

1938, jolloin suoritin tutkimuksia Kuolemajärven ja Kivennavan pientiloilla. ^Sen jälkeen olin lokakuun alkuun v. 1939 saakka sihteerin apulaisena suorittamassa tutkimusaineiston tilastollista käsittelyä. Tutkimuksen alkutietoja kootessani ja tutustuessani laajaan tutkimusaineistoon sitä käsitellessäni minussa heräsi ajatus tarkastella yksityiskohtaisesti sivuansiotulojen merkitystä pienviljelijöiden talou- dessa. Vasta nyt, kun tutkimusaineiston kokoamisesta on kulunut jo toistakym- mentä vuotta, minulla ^on tilaisuus saattaa tutkimuksen tulokset julkisuuteen.

Pienviljelijäväestön taloudelliset olot ovat nyt monessa suhteessa toisenlaisia kuin v. 1938. Mutta siitä huolimatta on aiheellista julkaista saadut tulokset ^var- sinkin sen vuoksi, että meillä on käytettävissämme varsin vähän numerotietoja sivuansioista ja niiden merkityksestä Suomen pienviljelijöiden taloudessa.

2 JOHANNES VIROLAINEN

Johdanto.

Suomen pienviljelijöiden taloudessa on maa- ja metsätalouden muodostaman maatilatalouden ohella erilaisilla maatilan ulkopuolelta hankittavilla tuloilla, ns.

sivuansiotuloilla, tunnetusti tärkeä merkitys. Tämä johtuu lähinnä siitä, että suuri

osa maamme pientiloja ei anna viljelijälle ja hänen perheelleen riittävää toimeen- tuloa. Tilan pelto- ja metsäalan pienuus, maaperänkaruus, viljelijäperheen suuruus

ja toisaalta tilan alhainen ^tuotto pinta-alayksikköä kohden ovat kaikki tekijöitä, jotka tähän vaikuttavat. Suuri osa siitä väestöstä, joka asuu maan pientiloilla, on

riippuvainen sivuansiotuloista. Tilojen koon pienetessä ja maaseudun väestömäärän lisäytyessä sivuansiotulojen merkitys kasvaa jatkuvasti. Ellei tilan läheisyydessä ole riittävästi sivuansiomahdollisuuksia, yhä useampien on hakeuduttava ^tilalta pois, tavallisesti kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin.

Tarve hakeutua sivuansiotöihin riippuu siten ratkaisevasti maatilan tuotosta.

Mutta on myös voitu havaita, että sivuansiomahdollisuudet vaikuttavat maatila- talouteen. Niinpä Karjalan kannaksen eräissä kunnissa oli pienviljelijöillä ennen

ensimmäistä maailmansotaa niin hyviä sivuansiomahdollisuuksia, että maatilan hoito jäi sivutehtäväksi ja maatalous rappeutui.

Pienviljelijäväestön taloudessa liittyvät maatilatalous ja sivuansiot siten lähei- sesti toisiinsa. Monesti on vaikea päätellä, kumpaa on pidettävä pienviljelijäperheen pääammattina, maatilataloutta vai sivuansioita. Tämän väestön taloudellista asemaa

tarkasteltaessa ei johtopäätöksiä voida tehdä yksinomaan maatalouden ja metsä- talouden antaman tuoton ja niistä saadun tulon perusteella, vaan huomioon _on otettava myössivuansiotulot. Sen vuoksi _on tärkeätä tietää, mistä mainittu väestö yleensä saa sivuansiotuloja, kuinka suuria nämä tulot ovat, miten ne vaihtelevat eri kokoisilla tiloilla ja valtakunnan eri osissa jne. Näihin seikkoihin kiinnitetään tässä tutkimuksessa päähuomio. Samoin olisi tärkeätä tietää, miten sivuansio- tulot vaihtelevat eri vuosina. Tämän tutkimuksen perusteella saadaan tietoja ai- noastaan vuodelta 1937—1938. Ennenkuin lähdetään selostamaan suoritetun tutkimuksen tuloksia, luodaan lyhyt katsaus maassamme tästä kysymyksestä suoritettuihin muihin tutkimuksiin, jotta saataisiin tietoja sivuansiotulojen mer- kityksestä muina vuosina.

1. Katsaus _Suomen maatalousväestön sivuansiotuloista

ennen vuotta 1 938 suoritettuihin tutkimuksiin.

Maatalousväestön sivuansioiden merkitystäonselvitelty varsinkin maanvuokra- ja asutuskysymysten sekä metsätalouden työvoimakysymysten yhteydessä. Viime vuosisadan lopulla suoritti Waren (14) tutkimuksen torpparioloista tarkastellen yksityiskohtaisesti 400 torpparin toimeentuloa. Pääosa torppareista joutuiturvau- tumaan sivuansioihin ja vain 7 ^% heistä tuli toimeen tilan antamasta tuotosta.

Tärkeimmän sivuansiotulolähteen muodostivat hevosajot, ensi sijassa tukinajo talvisin. Useilla torppareilla (14, p. 77) sivuansiot veivät lähes kaiken ajan, niin ettei

SIVUANSIOTULOJENMERKITYKSESTÄ ³

torpan maan hoitoon jäänyt riittävästi aikaa. ^- HAATAjAn tutkimuksen (2, p. 167) mukaan 24 % torppareista sai toimeentulonsa hallitsemastaan vuokra-alueesta.

Sivuansiotulolähteinä oh 28 %;lla torppareista teollisuus- ja käsityöt, jolloin myös metsätyöt oli laskettu tähän ryhmään, 23

%:Ila

maanviljelys- ja sen sivutyöt sekä 11

%:lla

kauppa ja liikenne. Cajander (1) tutki 5064:n asutustilallisen toimeen- tulomahdollisuuksia ja totesi, että näistä pääosan täytyi turvautua sivuansioihin saadakseen riittävän toimeentulon. Peltoalan kasvaessa sivuansioiden osuus vilje- lijän tuloista pieneni. WiLLANDTin (16, p. ⁶⁶—67) tutkimasta 213:sta Enon ja Ilomantsin vuokraviljelmästä oh 23,7

%:lla

päätulolähteenä metsätyöt ja 62,3 %:11a sivutulolähteenä _metsätyöt. Sunila (11, p. 58—60) on maatalouden velkautu- mista tutkiessaan todennut, että sivuansiotuloilla on ollut _maan kirjanpitotiloilla rahaylijäämän antajana etenkin pientiloilla ja^maanpohjoisosissa ratkaisevan tärkeä merkitys. SuNiLAn mielestä olisi tähän seikkaan kiinnitettävä vakavaa huomiota.

Toisaalta olisi maatilataloutta kehitettävä ja riippuvaisuutta sivuansioista vähen- nettävä ja toisaalta olisi kehitettävä sopivia sivuansioita maatalousväestön tarpeita varten. Koskivaaraii tutkimuksen (4) mukaan muodosti sivuansioista saadun rahaylijäämän osuus maan kirjanpitotiloilla tilivuonna 1934—1935 koko talouden rahaylijäämästä ^seuraavat prosenttimäärät:

suuruusluokka % tutkimusalue %

alle 10 ha 138 Etelä-Suomi 45

10—25 76 Kaakkois-Suomi 55

25—50 56 Itä-Suomi 97

50—100 40 Etelä-Pohjanmaa 100

yli 100 39 Koillis-Suomi 174

Koskivaara _{on myös} tarkastellut sivuansiopääomien suuruutta todeten, että sivuansiopääomat, joista pientiloilla pääosan muodostivat talletukset ja suuremmilla taas osake- jaosuuspääomat, vaihtelivat n. 5,5

%:sta

^{n. 8,5}

%:iin

kaikista aktiivi- pääomista.

Eräissä metsätaloudellisissa tutkimuksissa on selvitetty kysymystä, mikä mer-

kitys maatalousväestöllä ^on metsätöitten suorittajana. Metsä- ja uittotyöväen oloja tutkineen, vuonna 1919^asetetun komitean suorittaman tutkimuksen mukaan (13, p. 5) oli metsätyöntekijöistä viljelmien haltijoita tai heidän perheittensä jäseniä Etelä-Suomessa 71 ^%, Sisä-Suomessa 84,2 ^% ja Pohjois-Suomessa ^{53,8 %.} Uitto- työntekijöiden kohdalla ^vastaavat prosenttiluvut olivat (13, p. 32) 61,6, 72,4, ja 50,7. Suurtyönantajien työmailla oli vuonna 1935 ajomiehistä 84 %ja hakkuu- miehistä 52 ^% viljelmien haltijoita tai heidän perheittensä jäseniä (12, p. 261).

Samansuuntaiset tulokset saatiin Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantaja- liiton vv. 1935—1938 suorittamista tutkimuksista, jotka käsittivät tietoja yli

100.000:sta metsätyöläisestä. Näiden tutkimusten mukaan 77,9 ^% hevosmiehistä ja ^{47,8 %} hakkuu- ja uittotyöläisistä oh talollisia ja pienviljelijöitä (15).

HELANDERin tutkimuksen (3, p. 102) mukaan suoritettiin valtion metsissä vv.

1911—1913 keskimäärin 718.900 jalkamiespäivää ja 496.600 hevosmiespäivää vuo-

dessa. Valtion metsistä olisi mainittuina vuosina 14.147^miestä saanut talviansionsa

JOHANNES ^VIROLAINEN

4

kokonaan. Saari (8,p. 215) valittaasitä, ettei meillä ole (ainakaan v. 1928^mennes- sä) suoritettu riittävän laajoja ja perusteellisia tutkimuksia maatalousväestön sivu- ansioista. ^Sen vuoksi hänen mielestään ei voida esittää päätelmiä siitä, miten sivu- ansiotulot jakautuvat eri ansiolähteisiin. Hänen mielestään ^on kuitenkin varmaa, että tärkeimpiä sivuansiotulolähteitä ^ovat metsä- ja uittotyöt. ^Saari (9 p. 233)

on huomauttanut myös siitä, että kun puutavaran myyntihakkuut vaihtelevat eri vuosina hyvinkin suuressa määrin, ^tuntuu tulojen vähennys voimakkaasti ^niissä väestöryhmissä, jotka ansaitsevat huomattavan ^osan tuloistaan metsätöistä.

LAKARin tutkimuksen (5, p. 589) mukaan käytettiin metsähallituksen puutavaran hakkuissa ja ajoissa vuonna 1932^{n. 2,11} milj. miestyöpäivää sekä n. 432.000 hevos- työpäivää. Kun näihin lukuihin lisätään valtion metsissä ^p.o. vuonna suoritetut metsänhoito-ja suonkuivaustyöt, joiden määrä oh yhteensä ^n. 600.000 miestyöpäi- vää, todetaan, ^että valtion metsien työntarjonta oh vuonna 1932 huomattavasti suurempi kuin vuosina ^1911—1913 keskimäärin. Tämä on merkinnyt lisääntyviä työtilaisuuksia maaseudun pienviljelijäväestölle.

PELTTARin tutkimuksen ^(6, p. 13) mukaan tarvittiin yksityismetsistä hakattu- jen puiden kaatoon sekä puutavaran valmistamiseen ja vedättämiseen v. 1933 yh- teensä ^20,3 milj. miestyöpäivää ja ^5,43 milj. hevostyöpäivää. Vuosityöntekijöiksi muunnettuina nämä määrät vastasivat 67.680 miestä ja 18.110 hevosta. ^Samana vuonna työskenteli suurtyönantajien metsätyömailla ^Pöntysen (7, p. 52) mukaan talvikuukausina (tammi-huhtikuussa)553.0090.000 viljelmän haltijaa. V. 1934 oh

saman ajanjakson vastaava lukumäärä447.00 123.000 henkeä.

Sivuansioiden merkitystä pienviljelijöiden taloudessa on verraten yksityiskoh- taisesti käsitellyt Willandt (17). Hänen tutkimuksensa tiedot oli koottu

711

^pie-

nviljelmältä ^maan eri puolilta.Pienviljelmiksi luettiin sellaiset viljelmät, joiden pellon ja puutarhan yhteinen ala oli alle ¹⁰hehtaaria (17, p. 12). WiLLANDTin tutkimuksen tuloksia verrataan ^{jälempänä eräisiin tämän} tutkimuksen tuloksiin.

Esitetty katsaus aikaisemmin suoritetuista sivuansiotutkimuksista jo osoittaa, että sivuansiotuloilla ^on yleensä maamme maatalousväestön, ennen muuta pien- viljelijäväestön, taloudessa tärkeä merkitys. Mainituissa tutkimuksissa ei ole kui- tenkaan selvitetty tätä kysymystä riittävän yksityiskohtaisesti. Asian yksityiskoh- tainen tarkastelu on senvuoksi aiheellista ja tämä tutkimus pyrkii ^antamaan lisää selvitystä tähän pienviljelijäväestömme kannalta tärkeään kysymykseen.

2. Tutkimusaineisto ^ja tutkimusmenetelmä.

Tutkimusaineiston kokoaminen.

Pienviljelyskomitean suorittama tutkimus kohdistui koko ^maan pienviljelmiin.

Sitä varten valittiin eri puolilta maata 92 ^kuntaa, joiden pien viljelmien taloutta tutkittiin. Nämä kunnat koetettiin valita siten, ^{että ne} olisivat mahdollisimman hyvin edustaneet alueensa keskimääräisiä taloudellisia olosuhteita. Etelä- ja Länsi- Suomesta, missä _asutus on tiheää, otettiin tutkimukseen useampia kuntia kuin har-

SIVUANSIOTULOJ^EN MERKITYKSESTÄ ⁵

vemmin asutuilta seuduilta Itä- ja Pohjois-Suomesta. Tutkimusaineisto koottiin v. 1938 toukokuun 15 päivän ja lokakuun 15 päivän välisenä ^aikana. Tiedot han- kittiin siten, että niiden kokoojat kävivät kullakin viljelmällä ja siellä suoritta- miensa havaintojen ja kyselyjen perusteella saivat halutut tiedot. Alkutietojen kokoojia oli yhteensä 88. Heistä oli agronomeja kuusitoista, maatalousneuvojia seitsemänkymmentä ja maanviljelijöitä kaksi. Tiedot merkittiin tarkoitusta varten painetuille kaavakkeille. Kullekin tietojen kerääjälle annettiin ^ennen tutkimuksen aloittamista ohjeita kaavakkeiden täyttämistä ^varten.

Saatujen tulosten luotettavuus riippuu ratkaisevasti ensiksikin ^siitä, miten edustavia kuntia onnistuttiin valitsemaan ja miten edustavia nekylät ^olivat, joiden pienviljelmät tutkittiin. Kustakin kunnasta otettiin tutkimuksen kohteeksi ^sellai- set kylät, joiden pienviljelmien katsottiin keskimäärin edustavan kunnan pienviljel-

ijä. Kylien valinnasta neuvottelivat tutkimusaineiston kerääjät kuntien viran- omaisten kanssa. Yleensä otettiin tutkittaviksi jokin taloudellisesti kehittyneistä kylistä, jokin vähemmän kehittyneistä sekä jokin näiden väliltä. Kukin kerääjä laati arvion siitä, kuinka suurta ^osaa kunnan pienviljehnistä tutkitut viljelmät edus- tivat. Kustakin kylästä tutkittiin yleensä kaikki pienviljelmät.

Jos

jokin kylä oh kuitenkin niin suuri, että vain osa viljelmistä tutkittiin, määrättiin tutkittavat vil-

jelmät arvalla.

Jos

viljelmältä ei jostakinsyystä saatu haluttuja tietoja, ^se jätettiin tutkimuksesta pois. Tällaisia tapauksia oli hyvin vähän, sillä pienviljelijät ymmär- sivät tutkimuksen tarkoituksen, kun se oh heille selostettu, ja yleensä antoivat par- haansa mukaan pyydetyt tiedot. Mikäli tutkittavaan kylään kuuluvan jonkin pien- viljelmän talous oli syystä tai toisesta selvästi poikkeava kylän muista viljelmistä,

jätettiin se tutkimatta.

Jos

esim. viljelijä sai toimeentulonsa pääasiassa muualta kuin maatilastaan ja sivuansioista, esim. jonkin viran tai toimen hoitamisesta, ei tällaiselta viljelmältä kerätty tietoja.

On todennäköistä, että tutkittaviksi onnistuttiin edellä selostettujen perustei- den mukaan valitsemaan yleensä sellaisia pienviljelmiä, jotka edustivat keskimääräi- siä olosuhteita. Mikäli kuitenkin jouduttiin tutkimaan huomattavasti keskimääräi- sistä poikkeavia pienviljelmiä, ne jätettiin aineistoa tarkistettaessa pois.

Vaikka edelläselostetut, viljelmien valintaa koskevat ohjeet annettiin ^ensi sijassa maataloutta silmälläpitäen, edustanevat tutkitut viljelmät myös sivuansioi- hin nähden tyypillisiä viljelmiä, koska niihin sisältyy kustakin pitäjästä sekä kehit- tyneitä että heikkoja viljelmiä.

Toisaalta riippuu tulosten luotettavuus ^siitä, miten oikeita tietoja kerääjät ovat kultakin viljelmältä saaneet. Tietojen kerääjät olivat maatalousammattimiehiä ja tutkimansa kunnan taloudellisiinoloihin perehtyneitä. Kuten joon mainittu,koetti- vat viljelijät yleensä ^antaa oikeat tiedot taloudestaan. Mutta useat pienviljelijät

ovat verraten huonosti selvillä taloutensa liiketapahtumista, mikä seikka pienentää tulosten luotettavuutta. Mitä kuitenkin sivuansiotuloihin tulee, niin ne ovat suu-

rimmaksi osaksi rahatuloja, joiden määrän viljelijät muistavat suhteellisen hyvin.

Yleensä voi panna merkille, että rahatulot ja -menot saatiin selostetun menetelmän mukaan selville paremmin kuin luontaissuoritukset. Tutkimuksessa tiedusteltiin niitä sivuansiotuloja, jotkaoli saatu viimeksi kuluneen vuoden aikana, siis vuoden

Kartta tutkimusalueesta ja tutkituista kunnista. ⁼ kunta, jonka pienviljelmiä tutkittu Kartasta puuttuvat Neuvostoliitolle 19.9. 1944 luovutetut kunnat.

SIVUANSIOTULOT EN MERKITYKSESTÄ 7

1937 keväästä seuraavan vuoden kevääseen. Kun sivuansiotuloista huomattava osa

saadaan talvella ja tutkimus suoritettiin touko-lokakuussa 1938, muistivat viljeli- jät yleensä hyvin edellisenä talvena saamansa tulot. Kullakin viljelmällä käytiin tukimusta suoritettaessa yleensä vain kerran. Luotettavammat tiedot olisi ilmeisesti saatu, jos viljelmillä olisi voitu käydä esim. kaksi kertaa muutamankuukauden väli- ajoin. Kun viljelmiä on runsaasti, yli 2.800, ja mahdolliset virheet yksityisten vil- jelmien kohdalla eivät ilmeisestikäänkäy samaan suuntaan, niin ne ryhmittäin käsi- teltäessä tasoittunevat. Tutkimusaineisto ^on tarkistettu viljelmä viljelmältä ja sel- laiset tutkimuskaavakkeet, jotka oli puutteellisesti täytetty tai joiden tiedot olivat ilmeisesti virheellisiä, jätettiin tilastosta pois. Kun jokaiselta tutkitulta viljelmältä suoritettiin koko talouden tuotto- ja kustannuslaskelma, jouduttiin varsin tarkoin punnitsemaan tietojen luotettavuutta. Keskiarvoja laskettaessa jätettiin sellaiset viljelmät pois, joilla sivuansiotulot olivat poikkeuksellisen suuret.

Tutkimusaineisto ^ja sen ryhmittely.

Yleensä pidetään maassamme pienviljelminä sellaisia viljelmiä, joiden pelto- ala vaihtelee n. 0,5 haista n. 15hehtaariin. Tyypillisiä pienviljelmiä ovat sellaiset viljelmät, joilla viljelijäperhe suorittaa suurimman osan viljelmän töistä ja saa

siitä _pääosan toimeentulostaan. Myös alle 0,5 hehtaarin viljelmät voivat olla luonteeltaan pienviljelmiä, jos niillä pidetään kotieläimiä ja viljelijä saa huomatta- pan osan tulostaan viljelmällä harjoittamastaan maataloudesta. Samoin voi eräillä pienviljelmiksi katsottavilla viljelmillä olla peltoa yli viisitoista hehtaaria. Sen tähden ei tutkimuksessa asetettu aivan tarkkoja rajoja peltoalan suhteen, ^vaan tutkittiin tietojen kokoojien harkinnan mukaan sellaisia viljelmiä, joiden peltoala vaihteli _n. 0,5 hehtaarista _n. 15,0 hehtaariin, ja jotka tietojen kokoojien mielestä oli katsottava pienviljelmiksi.

Taulukko 1. Viljelmien luku sekä peltoala ja kulutusyksiköiden luku viljelmää kohden Suuruusluokka

1 II 111 IV Yht.

Ajue 0,5—2,0 ha 2,0—5,0 ha 5,0—10,0ha 10,0—n. 15 ha vilj.

vilj. peltoa ky vilj. peltoa ky vilj. peltoa ky vilj. peltoa ky

kpl. ha kpl. kpl. ha kpl kpl. ha kpl kpl. ha kpl. kpl E-S 80 1,32 3,02 200 ^3,40 3,52 326 7,24 4,05 218 12,12 4,64 824

K-S 24 1,38 3,72 98 ^{3,36 3,50} 189 7,20 ^4,33 86 11,69 5,11 397

S-S 73 ^1,27 3,26 309 3,40 ^3,69 325 6,77 4,28 61 11,82 ^4,81 768

E-P 15 1,36 3,53 46 3,30 3,43 98 7,43 4,14 55 12,60 4,09 214

P-P 17 1,36 3,24 62 3,33 3,34 66 6,93 4,15 48 12,30 4,79 193

Ko-S 47 1,19 4,64 113 3,19 ^4,92 60 6,73 ^4,94 220

P-S 87 1,13 4,65 96 3,17 4,91 48 6,20 4,80 231

Yht. ja

keskim 343 1,25 3,79 924 3,34 3,88 1112 7,02 4,26 468 12,08 ^4,69 2847

JOHANNES ^VIROLAINEN

8

Viljelmät on ryhmitelty peltoalan suuruuden perusteella neljään suuruusluok- kaan. Ensimmäisen suuruusluokan peltoala on n. 0,5—2,0 hehtaaria, toisen 2,0—5,0 hehtaaria, kolmannen 5,0—10,0 hehtaaria ja neljännen 10,0—n. 15,0 hehtaaria.

Tutkimuksen tulokset on esitetty alueittain. Valtakunta on jaettu pääasiassa

samaa jaoitustakuin maatalouden kannattavuustutkimuksessa käyttäen seitsemään alueeseen, jotka ^ovat Etelä-Suomi, Kaakkois-Suomi, Sisä-Suomi, Etelä-Pohjan- maa, Pohjois-Pohjanmaa, Koillis-Suomi ja Pohjois-Suomi. Kartta siv. 6 osoittaa tutkimusalueitten rajat. Siihen on myös merkitty ne kunnat, joiden pienviljelmiä tutkittiin. Kartasta puuttuvat tutkimukseen sisältyvät Neuvostoliitolle ^v. 1944 luovutetun alueen kunnat, joista tutkittiin ^seuraavat: Säkkijärvi, Kuolemajärvi, Kivennapa, Pyhäjärvi, Antrea, Sortavalanmlk, Impilahti, Salmi ja Suojärvi. Maini- tuista kunnista ^{kuuluivat muut} Kaakkois-Suomen tutkimusalueeseen paitsi Suo- järvi Koillis-Suomeen. Eri alueilta tutkittiin seuraava määrä kuntia: Etelä- Suomi 24 kuntaa, Sisä-Suomi 25, Kaakkois-Suomi 11, Etelä-Pohjanmaa 10, Poh- jois-Pohjanmaa 7, Koillis-Suomi 7 ja Pohjois-Suomi 8 kuntaa.

Taulukko 1 osoittaa tutkittujen viljelmien luvun eri alueilla jasuuruusluokissa, keskimääräisen peltoalan ja kulutusyksiköiden¹ luvun viljelmää kohden.

Tutkittuja viljelmiä oli 2847 janiistä alle 5 peltohehtaariakäsittäviä, siis sellai- sia, joiden omistajat eivät yleensä saa riittävää toimeentuloaan maatilasta, 1267 eli 44,6 % viljelmistä. Näin ollen tutkimusaineistossa on runsaasti edustettuna se pienviljelijäväestö, jonka yleensä täytyy turvautua sivuansioihin. Peltoalan kes- kisuuruudessa ei havaita sanottavia vaihteluja eri alueilla, joten aineisto siinä suh- teessa _on verraten yhtenäistä. Kulutusyksiköiden luku viljelmää kohden nousee

yleensä maan etelä- jakeskiosissa peltoalan kasvaessa. Sitävastoin Koillis-Suomessa ja Pohjois-Suomessa eli itäisillä rajaseuduilla ja Oulun läänin pohjoisosissa sekä La- pin läänissä ei havaita kulutusyksiköiden määrissä sanottavia eroja eri kokoisilla pienviljelmillä. Alle 2 ha:n pienviljelmillä on po. alueilla yli 4,5 kulutusyksikköä eli suunnilleen yhtä paljon kuin etelämpänä 10—15 ha:n viljelmillä.

Jo

^{tämä osoittaa,}

että Koillis- ja Pohjois-Suomen pienviljelijöiden täytyy ^{turvautua suuressa} määrin sivuansioihin. Koillis- ja Pohjois-Suomessaon kulutusyksiköitä viljelmää kohden eri suuruusluokkien pienviljelmillä huomattavasti enemmän kuin muilla alueilla.

Toiselta puolen sivuansiotulojen suuruus vaikuttaa perheen suuruuteen. Mitä parem- mat sivuansiomahdollisuudet ovat, sitä suurempi perhe viljelmällä voi asua maa-

tilatalouden tuoton pysyessä ^samana.

Jos

sivuansiomahdollisuudet ovat huonot, eikä oma maatila kykene antamaan kaikille perheen jäsenilletyötä, on osan näistä lähdettävä viljelmältä pois.

3. Tutkimuksen tulokset.

Erilaiset sivuansiotulot ^ja niiden ^yleisyys.

Sivuansiotuloihm on laskettu kaikki maatilatalouden ulkopuolelta saadut raha- tulot ja luontaissuoritukset riippumatta siitä, onko _ne saatu pääomatuloina ^vai

1 Kulutusyksiköt on laskettu: yli 15 v. mies tai nainen ⁼ 1 ky., 10—15 vuotiaat=00.0.84—0.8 ky. ja 3—lo vuotiaat ^{= 0,1—0,4} kv.

SIVUANSIOTULOJENMERKITYKSESTÄ ⁹ Taulukko 2. Sivuansiopääoma viljelmää kohden markkaa.

Alue Suuruusluokka

I II 111 IV Keskim.

E-S 2577 1963 2468 3445 2615

K-S 777 1426 3453 6010 3345

S-S 1063 1355 3356 4891 2453

E-P 824 1304 2587 7109 3350

P-P 900 393 946 535 661

Ko-S 3017 2567 7734 4071

P-S 2504 3977 7466 ⁴¹⁰⁵

palkkoina maatilan ulkopuolella suoritetuista töistä. Myöskin maatilan ulkopuolelle käytetyn hevostyön arvo on laskettu sivuansioihin. Tulot on jaoiteltu sen lähteen

mukaan, mistä ne on saatu, seuraavasti:

maataloustyöt, tietyöt, rakennustyöt, metsänhakkuut, metsänajot, uittotyöt, metsänhoito-ym. metsätyöt, muut ajotyöt, ^metsästys jakalastus, käsityöt, asunnon

vuokraus ja ruoanpito, marjojen, sienien ja jäkälien poimiminen, ammattityöt, luottamustehtävät ja muut sivuansiot.

Erittelyssä on mainittu kaikki tärkeimmät sivuansiotulolähteet. ^{Erään »am-} mattityöt» sisältyvät tulot erilaisista ammateista, esim. sepän, suutarin ja muurarin ammateista, joita pienviljelijät sivutoimenaan harjoittavat. Sellaisia henkilöitä, joilla po. ammatti on ollut päätoimena, ei ole otettu mukaan. Erään ^»muut sivu- ansiot» sisältyvät luettelossa mainitsemattomat satunnaiset työt sekä muut tulot, kuten perinnöt, korot, avustukset, osingot ym.

Sivuansiopääomista saadut tulot sisältyvät siten erään »muut sivuansiot».

Niistä saatuja tuloja ei ole eritelty. Tarkastelemalla erilaisten sivuansiopääomien määrää viljelmää kohden voidaan päätellä, mitä suuruusluokkaa sivuansiopää- omista saadut rahatulot ovat ^{olleet. -} Sivuansiopääomaan sisältyvät toisaalta sivuansioita varten hankitut koneet ja kalusto, toisaalta talletukset, osakkeet ja osuudet, joista varsinaiset pääomatulot ^saadaan, sekä henkivakuutusten pääoma-

arvo.

Taulukko 3. Sivuansiopääoman kokoonpano %:ssa

Alue Koneet, Talletukset, osak- Henkivak. pää-

kalusto keet, osuudet oma-arvo.

E-S 12,9 29,6 57,5

K-S 12,0 49,6 38,4

S-S ^{7,9 38,5} 53,6

E-P ^5,3 61,8 32,9

P-P 32,5 23,6 43,9

Ko-S 24,3 53,6 22,1

P-S 14,5 62,3 23,2

Keskim. ^{12,6 44,3 43,1}

10 JOHANNES ^VIROLAINEN

Taulukosta 2nähdään sivuansiopääomien määrä viljelmää kohden eri alueilla ja suuruusluokissa. Luvut osoittavat, että sivuansiopääomanarvo viljelmää kohden oli keskimäärin verraten pieni. Sen suuruus viljelmää kohden kasvoi peltoalan kas-

vaessa. Eri alueita vertaamalla havaitaan, että Koillis- ja Pohjois-Suomessa sivu- ansiopääoma oh huomattavasti suurempi kuin muilla alueilla.

Talletukset, osakkeet jaosuudet, siis se osa sivuansiopääomasta, josta saadaan pääomatuloja, muodostivat keskimäärin n. 44 ^% sivuansiopääomasta ^(taul. 3). ^Näin ollen, kun sivuansiopääoman suuruus oh keskimäärin n. 2.800^mk, talletusten, osak-

Taulukko 4. Erilaisten sivuansiotulolähteitten^yleisyy

Taulukon luvut osoittavat, kuinka monta prosenttia pienviljelijöistä sai rahatuloja erilaisista sivuansioista.

Alue _j

■

^{S ° S ° T” ü E r 3 .2 :3}

ia -2 ^{+> §+•!§ p +> t>}

£>-2

^{■>, äo} -S-m O'S .2 c

Ja _{(rt :}P ^£> s« ^«o 'S ^-2 'S, ^{« $} -tT c 3 -y _c : s ^§

suuruus-_lk-

g

E ^£

₃

^«£'S3

g

^{'ST S}

3

^{g g~ $'S =3 g >}

’S' I£ _i

^o

^|■§

"2

⁶

g“

_{S 2S g} ^§

I

I ^{ö (/)}

E-S I 42,5 3,8 20,0 21,3 3,8 6,3 6.3 ^{1,3 3,8} 8,7 15,0 2,5 13,8 3,8 89,0 II 31,7 8,0 15,6 20,1 30,7 2,5 2,5 4,5 5.0 4,5 11,6 3.5 ^{11,1 4,5 85,4} 111 15,7 6,5 ^7,7 9,2 37,0 0,6 1,8 4,9 4,6 2,8 8,3 2,8 6,8 5,2 71,9 IV 10,1 ^1,8 2,8 6,0 ^31,8 0,9 1,4 4,6 6,9 2,3 3,7 4,6 ^11,5 13,8 51,6

K-S I ^{58,3 4,2 20,8 37,5 8,4 8,4 8,4 33,3 4,2} 54,2 16,7 96,0

II 28,7 16,0 12,8 29,8 25,5 7,4 5.33.2 ^7,4 18,1 4,3 33,0 6,4 5,3 89,4 II 14,8 7,9 6,9 10,1 31,7 5,3 13,2 8,5 12,7 7,9 13,2 10,1 9,0 84,6 IV 12,8 5,8 7,0 7,0 32,6 1,2 3,5 4,7 4,7 15,1 16,3 5.8 ^{10,5 17,4 76,3} S-S I 33,3 4,2 12,5 30,6 11,1 11,1 18,1 5,6 6,9 8,3 6,9 ^9,7 91,4 II 24,6 7,5 13,4 31,0 54,4 12,1 6,8 2,0 4,2 6,2 13,7 ^3,6 5,9 2,9 90,9 111 ^14,9 9.9 ^{5,9 13,9 59,3 3,1 2,5} 1.2 ^{4,9 1,5 8,6 4,9 5,6 5,9 81,4} IV 10,3 1,7 10,3 55,2 6,9 6,9 1,7 12,1 3,4 10,3 1,7 3,4 10,3 75.9

E-P ^I 40,0 13,3 33,3 33,3 6,7 6,7 26,7 6,7 13,3 26,7 93,4

II 41,3 10,9 15,2 37,0 10,9 2,2 8,7 13,0 2,1 10,9 4,3 15,2 32,6 2,1 95,7 111 20,4 8,2 11,2 16,3 33,7 3,1 4,1 11,2 1,0 5,1 6,1 13,2 13,2 1,0 80,6

IV 9,4 13,2 5,7 3,8 32,1 7,5 5,7 9,4 3,8 9,4 13,2 76,4

P-P I 5,9 17,8 23,5 17,6 5,9 5,9 17,6 23,5 29,4 ^100,0

II 41,8 ^5,0 6,7 40,1 15,0 15,0 5,0 1,7 1,7 5,0 21,7 23,4 91,8 111 23,4 10,9 7,8 23,4 28,1 17,2 9,4 6,2 3,1 6,2 4.7 ^{15,6 12,5 9,4 87,7} IV 20,8 ^8,3 4,2 18,7 52,0 10,4 8,4 6,2 2,1 2,1 10,4 6,2 14,6 6,2 89,4

Ko-S I 16,7 9,5 9,5 66,7 42,9 50,0 31,0 2.4 ^{4,8 2,4 4,8 98,0}

II ^14,8 4,6 5,6 38,9 63,0 27,8 7,4 1,0 3.7 4,6 12,0 3,7 2,4 92,1 111 8,6 8,6 5,2 13,8 58,6 5,2 5,3 3,4 6,9 8,6 10,3 8,6 12,1 85,2 P-S I 34,9 21,7 12,0 53,0 33,7 43,4 24,1 3,6 7,2 6,0 6,0 4,8 3.6' ^{2,4 98,9}

II 29,8 13,8 6,3 43,6 61,7 35,1 19,1 11,7 13,8 5,3 14,8 6,4 11,7, 3,1 97.9 111 22,9 8,3 4,2 27,1 62,5 16,7 6,2 16,7 20,8 8,3 20,8 97,9

kaiden ja osuuksien määrä oli 1.250 mk viljelmää kohden. Tästä voidaan pää- tellä, että sivuansioista saatujen pääomatulojen merkitys oli tutkimuskaudella hyvin pieni. Pääosa sivuansiotuloista oh siten työtuloa, palkkaa viljelmänulko- puolella suoritetusta ihmis- ja hevostyöstä.

Taulukko 4 osoittaa, kuinka moni viljelijä sadasta oli saanut rahatuloja kusta- kin sivuansiotulolähteestä. ^Taulukon luvuista havaitaan, ^että maataloustyöt jamet- sätaloustyöt olivat yleisimpiä sivuansiotulolähteitä. Maataloustöiden yleisyys sivu- ansiolähteenä yleensä pieneni peltoalan kasvaessa. Metsänhakkuusta saatujen raha- tulojen yleisyys pieneni, mutta metsänajosta saatujen rahatulojen yleisyys kasvoi peltoalan kasvaessa. Uittotyöt olivat yleisimpiä Koillis- ja Pohjois-Suomessa. Ver- raten yleisiä sivuansiotulolähteitä olivat myös rakennustyöt, varsinkin ensimmäisen suuruusluokan viljelmillä. Kalastuksesta ja metsästyksestä olivat vain harvat pien- viljelijät ^saaneet sivuansiotuloja. Käsityöt olivat yleisimpiä Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla, marjojen ja sienien poimiminen Kaakkois-Suomessa sekä Poh-

jois-Pohjanmaalla. Myös erilaisista ammattitöistä oli verraten yleisesti saatu tuloja.

Luottamustoimien merkitys sivuansioina ^{oli verraten vähäinen. Taulukosta} 4 nähdään edelleen, että ensimmäisen ja toisen suuruusluokan viljelijöistä _n. 90 ^% oli saanut rahatuloja sivuansioista. Kolmannen ja neljännen suuruusluokan viljeli- jöiden kohdalla oli ^vastaava prosenttiluku Etelä-Suomessa _n. 50—70, mutta ^muilla alueilla huomattavasti korkeampi eli n. 75^—85.

Jo

nämä prosenttiluvut osoittavat, että valtakunnan pienviljelijäväestöstä vain varsin pieni ^osa sai ennen toista maa-

ilmansotaa koko toimeentulonsa maatilastaan. Suurimman osan täytyi hankkia tuloja maatilan ulkopuolelta, erilaisista sivuansioista.

Sivuansioista saadut rahatulot.

Sivuansioiden ^antamasta tulosta oli suurin osarahatuloja. Taulukko 5 osoittaa sivuansioista saatujen rahatulojen määrän viljelmää kohden ja niiden osuuden vilje-

Taulukko 5. Sivuansioista saadut rahatulot mk viljelmää kohden ja osuus-%kokonaisrahatuloista.

Suuruusluokka

Keskim.

Alue I II 111 IV

mk ^% mk ^% mk % mk % mk %

E-S 5632 52,3 4101 32,4 2994 15,2 2021 7,7 3263 17,4

K-S 6352 69,4 4747 45,6 4685 28,0 4065 18,9 4666 29,3

S-S 6178 ^66,4 5693 ^49,3 4195 26,1 2804 14,7 4881 35,1

E-P 6522 67,6 5034 52,8 2749 19,0 1795 7,8 3273 21,2

P-P 5944 75,3 4456 64,1 4758 52,1 4343 28,3 4631 ^47,0

Ko-S 10982 79,1 8418 69,8 6265 45,3

P-S 9492 ^77,6 9747 ^64,8 8374 44,8

Keskim I ^{7459 68,7 5855 50,1} 1 4121 ^24,7 2715 11,8 4850 31,5

SIVUANSIOTULOJENMERKITYKSESTÄ 11

JOHANNES ^VIROLAINEN

12

lijäin kokonaisrahatuloista. Kokonaisrahatulot on saatu siten, että ^maa- ja metsä- talouden sekä sivuansioiden antamat rahatulot on laskettu yhteen.

Viljelmää kohden oli sivuansioista ^saatu eniten rahatuloja Koillis- ja Pohjois- Suomen viljelmillä. Varsinkin ensimmäisen ja toisen suuruusluokan viljelmillä oli mainituilla alueilla saatu huomattavasti enemmän sivuansiotuloja kuin muilla alueilla. Tämä johtuu ilmeisesti ensisijassa siitä, että näillä alueilla ei ole mahdolli- suutta siinä määrin kuin muualla maassa harjoittaa maatalouden myyntituotantoa, minkä vuoksi täytyy turvautua sivuansioihin. Myös se seikka, että perheet näillä alueilla yleensä ovat suurempia ja viljelmillä ^{asuu enemmän} työkykyisiä henkilöitä kuin muilla alueilla, vaikuttaa siihen, että sivuansiotulot ovat suurempia kuin

muualla maassa. Sitäpaitsi oli näillä alueilla ollut ^vv. 1937—38 ilmeisesti tavallista enemmän sivuansiomahdollisuuksia, sillä metsätöitä oli mainittuina vuosina ^taval-

Taulukko 6. Sivuansioiden rahatuloista saatu eri tulolähteistä

Alue d -g ^{£ cp Ä}

f

^'3d

I

^{+. «p S}

^|o t ^t* _I

ja -gS

:^|S:

^- gS S

suuruus^{lk. c}

jt I I“

2

^H

^Ä

^I

^|

^I

³

ⁱ

G ^g £

^-*S«||

g ^S

^ti

S _.2,g

^f

_rt^S

^|*iS|S

^S

E-S I 22,5 0,9 16,8 9.9 ^{2,0 3,1 1,1 16,1 0,2 2,1 2,0 7,2 17,8 0,5 13,9 100,0} II 7,8 5,1 12,5 ^7,8 23,7 ^0,5 0,6 32,6 2,7 2,0 3,4 5,3 0,1 16,4 0,5 11,6 100,0 111 6,7 3,0 8,5 4,9 38.9 ^{1,6 45,4 4,4 2,6 2,0 4,9 0,1 9,5} 0,7 12,2 100,0 IV, 4,7 0,8 4,1 5,8 39.6 ^{0,2 0,5 46,1 6,8 12,5 0,4 1,5 0,2 10,0 4,1 8,8 100,0} K-S I 23,4 0.6 ^{23,9 19,5 4,6' 1,3 1,0 26,4 6,5 0,5} 5.0 ^11,5 2.2 ^100,0 II 5,4 6,0 11,2 23,6 20,8^! 0.9 0,7 ^46,0 1,5 ^1,4 4,6 1,4 2,4 8,9 1.4 ^{9,8 100,0}

111 3,5 ^4,9 9,8 3,5 20,9 1,0 25,4 5,3 2,5 2,9 1,8 0,9 ^14,8 3,8 24,4 100,0 IV 1,6 4,2 11,5 3,3 19,4 0,4 1,8 24,9 4,5 2.73.9 ^8,0 0,2 13,3 7,6 17,6 100,0 S-S I 9,9 1,0 6,4 19,1 7,3 1,5 5,2 33,1 0,1 0,4 ^1,7 0,2 23,3 23,9 ^100,0 II ^4,5 3,3 8,1 16,4 42.7: ^{3,3 1,9 64,3} 0.9 ^{0,8 1,7 2,8 0,2} 2.1 ^{0,4 10,9 100,0}

111 2.5 ^{2,3 3,5 8,0 52,3 0,9 1,2 62,4 0,1 0,6 0.4 5,4 0,3 7,1 1,3 14,1 100,0} IV

4.2!

^{1,0 8,0 59,3 1,1} 1.6 ^{70,0 0,4 2,2 3,3 3,3 0,1 8,9 1,5 5,1 100,0} E-P I 21,1 5,1 23,3 7,0 0,7 0,8 8.5 5.0 ^{6,1 0,9 29,8 0,2 100,0} II 10,4 5.6 ^{4,9 19,2} 3.2 ^{0,2 3,1 25,7 6,8 0,4 4,4} 1,5 0,8 27,0 0,4 12,1 100,0 lii 4,5 1,6 6,1 8,2 23,0 0,6 2,3 34,1 4,2 0,4 ^{3,0 2,3} 2.4 ^19,3 0,3 21,8 100,0 IV 6,5 4,0 7,0 1,1 23,0 24,1 0,9 1,4 6,1 0,4 22,7 4,1 22,8 100,0 P-P I I ^{3,2 17,7 3,9 12.6 16,5 1,5 0,6 8,7 1,6 20,5 29,7 100,0}

II 13,2 2,4' 3,1 18,1 12,2 4,1 6.6 41,0 2,5 1,4 1,7 ^{20,3 14,4} 100,0 111 3,1 1,0 6,2 12,7 22,4 9,2 4,9 49,2 5,8 0,4 0,6 2,3 2,1 12,8 4,3 12,2 100,0 IV 6.20.7 1,0 11,0 34,7 2,5 1,1 49,3 1,9 0,5 0,5 5,1 0,7 20,5 0,7 12,9 100,0 Ko-S I 1,3 3,1 2,2 ^37,6 35,8^: 8,0 7,0 88,4 ^1,0 0,2 0,3 3,5 100,0 II 1,8 0,9 1,8 17,1 ^{63,1 4,9} 1,4 86,5 0,3 ^{0,6 0,4 0,7} 2,3 0,1 ^4,6 100,0 111 1,1 3,3 3.7 5,0 56,3 1.0 3,7 66,0 2,3 1,9 1,6 ^{3,9 0,6} 2,5 0,5 12,6 ^100,0 P-S I 6,2 6,2 6,2 22,0 26,0 7,7 ^8,5 64,2 1,8 0,9 0,8 1,2 0,2 1,3 0,1 10,9 ^100,0 II 3,8 4,0 0,8 ^17,5 39,8 ^9,6 5,6 72,5 1.4 ^1,4 0,7 ^1,8 0,1 ^5,1 0,5 7,9 100,0 111 ^{4,9 1,9 1,2 13,0}

44,2

j

5.1

^{62,3 1,1 7,0 4,6 2,0 3,7 11,3 100,0}

SIVUANSIOTULOJEN MERKITYKSESTA 13

lista runsaammin tarjolla. Normaalivuosina ei ^ero Koillis- ja Pohjois-Suomen ja muiden alueiden välillä ole ehkä niin suuri kuin tutkittuna vuonna. Tarkastel- taessa eri suuruusluokissa saatujen sivuansiotulojensuuruutta havaitaan, että sivu- ansiotulojen absoluuttinen määrä viljelmää kohden pieneni peltoalan kasvaessa.

Suurimmat sivuansiotulot oli ^saatu ensimmäisen suuruusluokan viljelmillä ja pie- nimmät neljännen suuruusluokan viljelmillä. Sivuansiotulojen suhteellinen osuus

kokonaisrahatuloista pieneni hyvin jyrkästi peltoalan kasvaessa. Ensimmäisen suuruusluokan viljelmillä oli suurin osa rahatuloista saatu maatilan ulkopuolelta:

Etelä-Suomessa yli 50 ^%, Kaakkois- ja Sisä-Suomessa sekä Etelä-Pohjanmaalla lähes 70 ^% ja Pohjois-Pohjanmaalla, Koillis- sekä Pohjois-Suomessa yh 75 ^%.

Varsinkin kolmen viimeksimainitun alueen ensimmäisen suuruusluokan viljelmät olivat aivan ratkaisevasti riippuvaisia sivuansiotuloista.

Myös toisen suuruusluokan viljelmät olivat ^saaneet huomattavan osan raha- tuloistaan maatilan ulkopuolelta. Kolmannen suuruusluokan viljelmäin rahatuloista oli sivuansioista ^saatun. 15^{—52 %} ja neljännen suuruusluokan viljelmien n. 8

—28%.

Seuraavassa tarkastellaan sivuansioista saatujen rahatulojen jakautumista eri lähteiden kesken. Taulukko ⁶ osoittaa, kuinka monta prosenttia rahatuloista oli saatu ^eri lähteistä. Sivuansiorahatuloista muodostivat maatalous-, rakennus- ja metsätyöt sekä erilaiset ammattityöt suurimmat osuudet. Muiden tulolähteiden, joita olivat tietyöt, muut ajot, metsästys ja kalastus, ^asunnon vuokraus ja ^ruoan- pito, marjojen ja sienien poimiminen, luottamustoimet sekä ^muut sivuansiotyöt,

merkitys oli edellisiin ^verrattuna hyvin pieni.

Maataloustöiden osuus sivuansiotuloista oh Koillis- ja Pohjois-Suomea lukuun- ottamatta ensimmäisen ja toisen suuruusluokan viljelmillä huomattavan suuri.

Näiden viljelmien omistajat suorittivat ennen toista maailmansotaa ilmeisesti huo- mattavan osan suurempien viljelmien maataloustöistä. Sitä vastoin Koillis- ja Poh- jois-Suomessa oh niin vähän suurempia viljelmiä, että pienviljelijöillä ei ollut sanot- tavia mahdollisuuksia saada sivuansiotuloja maataloustöistä.

Pienviljelijät olivat saaneet myös rakennustöistä, Koillis- ja Pohjois-Suomen viljelijöitä lukuunottamatta, runsaasti rahatuloja. Maaseudulla oli rakennustoiminta vv. 1936^—38 tavallista vilkkaampaa. Näistä rakennustöistä olivat pienviljelijät sivutöinään suorittaneet ilmeisesti suuren osan ja heille oli joutunut huomattava

osa rakennustöissä maksetuista palkoista.

Taulukosta 6 havaitaan edelleen, että metsätöiden merkitys sivuansiotuloläh- teenä oli koko ^maassa tärkeä. Varsinkin Koillis- ja Pohjois-Suomessa sekä Sisä- Suomessakin sivuansiotuloista suurin osa saatiin metsätöistä. Koillis-Suomessa vaih- teli metsätöistä saatujen rahatulojen osuus 66

%:sta

^88,4

%:iin

sivuansiotuloista.

Pohjois-Suomessa olivat ^vastaavat luvut 62,3 ja 72,5 sekä Sisä-Suomessa 33,1 ja 70,0. Muilla alueilla olivat vastaavat prosenttiluvut pienempiä. Ensimmäisen ja toi-

sen suuruusluokan viljelmät olivat yleensä saaneet suhteellisesti runsaammin tuloja metsänhakkuusta kuin kolmannen ja neljännen suuruusluokan viljelmät. Viimeksi mainitut taas olivat saaneet suhteellisesti enemmän tuloja metsänajosta kuin edel- liset. Tämän mukaan voidaan päätellä, että alle viisi peltohehtaaria käsittävien pienviljelmien omistajat yleensä suorittavat metsien hakkuutöitä ja suurempien

JOHANNES ^VIROLAINEN

14

pienviljelmien omistajat metsänajoja. Metsätöistä saatujen rahatulojen suhteelli-

nen osuus sivuansiotuloista ^yleensä kasvaa viljelmien peltoalan kasvaessa.

Muilla alueilla paitsi Pohjois-Pohjanmaalla sekä Koillis- ja Pohjois-Suomessa oh uittotöiden ^merkitys sivuansiotulolähteenä ^pieni.

Metsästyksen ja kalastuksen merkitys pienviljelijöiden rahatulolähteenä oh esitettyjen lukujen mukaan mitättömän jheni. Käsitöiden merkitys oli ainoastaan Etelä- ja Kaakkois-Suomessa sekä Etelä-Pohjanmaalla mainittava. Kaakkois-Suo- men viljelmillä oli saatu marjojen poimimisesta rahatuloja ^verraten runsaasti.

Muilla alueilla mainitun tulolähteen merkitys oli pieni. Erilaisten ammattitöiden merkitys oli Koillis- ja Pohjois-Suomea lukuunottamatta huomattavan suuri. Luot- tamustoimien osuus sivuansioituloista oli kaikilla alueilla vähäinen.

Sivuansioista aiheutuneet rahamenot.

Sivuansiotaiheuttavat myöskustannuksia. Niinpä joudutaan^monesti sivuansio- töissä käydessä^asumaan viljelmän ulkopuolella ja maksamaan ruoasta jaasunnosta.

Sivuansiokustannusta selvitettäessä olisi ollut mielenkiintoista tarkastella, kuinka suuri osa sivuansiotuloista oli saatu asuinpaikkakunnan ulkopuolella suori- tetusta työstä. Maassamme on runsaasti sellaisia seutuja, joiden pienviljelijät käy- vät ^verraten kaukanakin sivuansiotöissä, kun viljelmän lähiympäristössä ei ole tarjolla ansiomahdollisuuksia. Pienviljelijän kannalta ^ovat sellaiset sivuansiotyöt yleensä edullisimpia, joita voi suorittaa viljelmältä käsin. Myös sivuansiotöihin käytetyn hevosen rehut samoin kuin erilaisia töitä ^varten tarvittavien työkalujen ja -koneiden kunnossapito ja kuoletus kuuluvat sivuansioiden aiheuttamiin kustan- nuksiin. Kustannuksen selville saaminen oh ^vaikeata, sillä viljelijät ilmoittivat tavallisesti sivuansiotulonsa nettotuloina, joista rahamenot oli ^vähennetty pois.

Niillä viljelmillä, mistä saatiin tietoja po. kustannuksesta, ^otettiin huomioon ^vain sivuansioiden aiheuttamat rahamenot. Taulukko 7 osoittaa sivuansioiden aiheutta- matrahamenot viljelmää kohden laskettuna.

Taulukko 7. Sivuansioiden aiheuttamat rahamenot ^viljelmää kohden ^mk

Alue S u u r uusluokka

I II 111 IV Keskim.

E-S 237 275 204 85 193

K-S 12 302 196 141 198

E-P 156 56 120 91

S-S 225 209 149 164 181

P-P 60 189 238 185 ¹⁹⁴

Ko-S 702 857 922 831

P-S 1309 1347 1109 1271

Koko maa 529 424 249 120 318

SIVUANSIOTULOJEN MERKITYKSESTA ¹⁵

Eri alueita tarkasteltaessa havaitaan, että Koillis- ja Pohjois-Suomessa, joissa sivuansiotulot viljelmää kohden olivat suurimmat, myössivuansioiden aiheuttamat rahamenot olivat runsaimmat. Niistä muodostivat suurimman^{osan asunto-} ja ruoka- menot sekä hevosten rehut. Verrattuna sivuansioista saatuihin rahatuloihin raha- menot olivat verraten pieniä.

Sivuansioista ^saatu rahaylijäämä.

Kun sivuansioiden rahatuloista vähennetään ^rahamenot, saadaan selville raha- ylijäämä. Tämän ylijäämän viljelijä voi käyttää muihin menoihin sivuansioiden ulkopuolelle.

Taulukko 8 osoittaa koko ansiotalouden ja sivuansioiden rahaylijäämän viljel- mää kohden sekä jälkimmäisen osuuden edellisestä. Koko ansiotalouden rahayli- jäämä käsittää ^maa- ja metsätaloudesta sekä sivuansioista saatujen rahaylijäämien summan.

Sivuansioista saadun rahaylijäämän osuus koko ansiotalouden rahaylijäämästä oli keskimäärin suurempi kuin sivuansiorahatulojen osuus kokonaisrahatuloista.

Pohjois-Pohjanmaan sekä Koillis- ja Pohjois-Suomen ensimmäisen suuruusluokan viljelmillä oli sivuansioiden rahaylijäämä suurempi kuin koko ansiotalouden raha- ylijäämä. Tämä osoittaa sen, että sivuansioiden rahaylijäämää oli käytetty maatila- talouden menojen peittämiseen.

Taulukko 8 osoittaa, että ensimmäisen ja toisen suuruusluokan viljelmien raha- liike oli ratkaisevasti sivuansiotuloista riippuvainen. Pohjois-Pohjanmaalla sekä Koillis- ja Pohjois-Suomessa saivat vielä kolmannenkin suuruusluokan viljelmät suurimman osan rahaylijäämästään maatilan ulkopuolelta.

Yli 10peltohehtaarin viljelmillä oli sivuansioiden rahaylijäämän merkitys Poh- jois-Pohjanmaata lukuunottamatta verraten pieni.

Taulukko 8. Koko rahaylijäämä ja sivuansioiden rahaylijäämä viljelmää kohden mk ja sivuansioista saatu rahaylijäämä koko rahaylijäämästä ^%

Koko rahaylijäämä ^| Sivuansioiden rahaylijäämä

Alue I

IlliHl I

^{IV Keskim. 1 II 111 IV ! Keskira.}

mk mk mk

jmk

^{mk mk % mk %, mk % mk %}

Imk

^%

E-S 6639 7690 12337 15174 11405 5395 81,33826 49,8 2790 22,6 1169 7,7 3074 27,0 K-S 7020 6622 12036 14273 10924 6340 90,3⁴⁴⁴⁵ 67,1 4489 37,3 3924 27,5 4468 40,9 S-S 6160 7531 10133 11518 8812 5953 96,65484 72,8 4046 39,9 2640 22,9 4699 53,3 E-P 7014 6430 9321 15789 10148 6522 93,04878 75,9 2693 28,9 1675 10,6 3182 31,4 P-P 5700 4072 4677 9868 5895 5884 103,2 4267 104,8 4520 96,6 4158 42,1 4437 75,3 Ko-S 9761 7085 6909 7606 10280 105,3 7561 109,4 5343 77,3 7542 99,2 P-S 74788669 11052 8737 8183 109,4 8400 96,9 7265 65,7 7907 90,5 Keskim. 7158 7255 10588 14067 9672 6931 ^96,85435 74,9 i 3872 ^{36,6 2595 18,4 4533 46,9}

16 JOHANNES VIROLAINEN

Sivuansioista saatu hruttotuotto.

Edellä on tarkasteltu sivuansioista saatujen rahatulojen ja rahaylijäämän suu- ruutta ja todettu niillä olevan erittäin tärkeä merkitys pienviljelijöiden taloudessa.

Paitsi rahatuloja saadaan sivuansioista myös eräitä luontaissuorituksia, _joita ovat esim. marjat, metsänriista, kalat ym. maatilan ulkopuolelta maksuttomasti saadut tuotteet. Kun rahatuloihin lisätään luontaissuoritukset, saadaan selville sivuansioi- den antama hruttotuotto^1. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan selville myös luon- taissuoritusten määrä, jolloin todettiin, että sivuansioista saatujen luontaissuoritus- ten määrä oli varsin pieni. Tästä johtuensivuansioiden hruttotuotto oli yleensä vain vähän suurempi kuin sivuansioista saatujen rahatulojen määrä. Sen vuoksi ei ole tarpeen esittää sivuansioiden bruttotuoton absoluuttisia määriä eri suurilla pien- viljelmillä ja maan eri osissa. Taulukko 9 osoittaa, kuinka monta prosenttia sivu- ansioiden hruttotuotto muodostaa koko talouden bruttotuotosta. Kullakin viljel- mällä selvitettiin ensin maatalouden hruttotuotto, _jotalaskettaessa otettiin huo- mioon seuraavat erät:

1. Kasvinviljely- jakotieläintuotteiden myyntimäärä ja arvo.

2. Perheen kuluttamat, omalla viljelmällä _tuotetut kasvinviljely- ja kotieläin- tuotteet.

3. Kasvinviljely- ja kotieläintuotevarastojen lisäys jakotieläinten arvon lisäys.

4. Maatalousmaan vuokrauksesta saadut maksut ja korvaukset.

5. Muu kasvinviljely- ^jakotieläintuotto.

Sen jälkeenselvitettiin metsätalouden hruttotuotto, jokakäsittää myydyn _puu- tavaran _{määrän ja} arvon sekä perheenkuluttaman puun määrän ja arvon. Kun näin lasketut maa- ja metsätalouden bruttotuotot lisättiin sivuansioiden antamaan brut- totuottoon, saatiin koko talouden hruttotuotto.

Taulukko 9. Sivuansioista saadun bruttotuoton_osuuskoko talouden bvuttotuotosta ^%.

Alue Suuruusluokka

1 II 111 IV Keskim.

E-S 35,4 21,0 10,3 ^5,4 11,9

K-S 45,1 28,0 17,2 11,0 18.0

S-S 41,4 29,2 15,9 8,9 21,2

E-P 45,4 34,4 12,4 5,6 14,4

P-P 45,6 36,5 27,5 17,6 27,1

Ks-S 51,1 38,0 23,6 36,2

P-S 51,5 42,0 29,5 41,5

Koko _maa.. 44,8 30,7 15,7 7,8 20,0

1 Tutkimuksessa on käytetty »kokonaistuoton» asemesta sanontaa »hruttotuotto» lähinnä _sen vuoksi, että tiedotperustuvatarvioihin eikä kirjanpitotuloksiin.