106
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 3 . v s k . – 1 / 2 0 1 7
Eläkelupaus: peruskalliolle rakennettu?
Ralf Sund
Teemu Muhonen ja Jari Hanska,
Eläketurma. Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus, Vastapaino 2016, 151 sivua.
VTM Ralf Sund (ralf.sund@sttk.fi) on STTK:n pääekonomisti.
T
eemu Muhosen ja Jari Hanskan kirja on huolellisesti ja sujuvasti kirjoitettu arvio suo- malaisesta eläkejärjestelmästä. Teksti elävöityy loistavilla esimerkeillä ja havainnollistuksilla.Siellä täällä populismipiru pääsee valloilleen, mutta vain sen verran, että lisämauste parantaa keitoksen maistuvuutta.
Eläkejärjestelmän ymmärtäjiä ei toden tot- ta ole liikaa. Muhonen ja Hanska ovat kotiläk- synsä tehneet.
Eläkejärjestelmästä on saatavilla melko vä- hän ”virallisen” viisauden haastavaa näkemys- tä. Keskeisin syy vaihtoehtonäkemysten puut- tumiselle lienee asian vaikeus ja moniselkoi- suus. Eläkejärjestelmän ymmärrys edellyttää laajaa ja monialaista perehtyneisyyttä.
Kirjan tyylilaji on yltäkylläinen. Paikoin teksti on analyyttista taloudellista arviointia.
Toisesta päästä löytyy populistissävyisiä heit- toja, joista politiikan ammattipopulistit voisi- vat olla kateellisia. Kieli – yhtä kaikki – on koko ajan sujuvaa. Se pitää lukijaa otteessaan.
Varsinaiseen lentoon teksti yltää jaksossa, jossa puhutaan eläkejärjestelmän omistajuuden
kaappaamisesta. Kirjoittajien mielestä virka- miehet ovat siirtyneet ohjaajan penkille ja syr- jäyttäneet työmarkkinajärjestöt, joiden luomus ja rakas lapsi eläkejärjestelmä on ja on ollut.
”Työmarkkinajärjestöt muistuttivat karkkipus- sin perään itkeviä väsyneitä lapsia, jotka lopul- ta taipuivat vanhempiensa tahtoon.” Salaliitto- vihjailut ovat tämän tyylilajin polttoainetta.
Tapahtumista voisi vetää päinvastaisenkin johtopäätöksen.
Kirja on pamfletti. Se on vaikea tyylilaji. Se on vapaa tieteellisen todistelun taakasta, se sie- tää yksinkertaistuksia ja kärjistyksiä. Se edel- lyttää olemaan jotain mieltä. Kirja suoriutuu hyvin tässä vaativassa ristiaallokossa.
Kirjoittajat ovat ristiretkellä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi.
Eläkejärjestelmäämme uhkaa tuottojen hiipu- minen talouskasvun ”uuden normaalin” aset- tuessa alhaisemmaksi kuin aiemmin. Kun sa- maan aikaan turvataan maksussa olevat eläk- keet ja kun muistetaan ikäjakaumamme vino- us, tuloksena on sukupolvien välisen oikeu- denmukaisuuden järkkyminen. Vision taustal-
107 la olevat oletukset talouden kehityksestä ovat
mahdollisia, jopa jossain määrin todennäköisiä.
Vaatimus täydellisestä (jota Muhonen ja Hanska eivät esitä) oikeudenmukaisuudesta sukupolvien välillä on ideatasolla kaunis, mut- ta käytännössä mahdoton ajatus. Toimintaym- päristön muutos ja ennusteiden epävarmuus tekee vaatimuksesta mahdottoman. Oikeuden- mukaisuutta kohden on hyvä kuitenkin aina kilvoitella.
Oikeudenmukaisuus sukupolvien välillä on sekä käsitteellisesti että laskennallisesti erin- omaisen hankala asia. Kelvollisia tarkastelu- kulmia on useita. Nuoret ikäluokat elävät pi- dempään ja terveempinä ostovoimaltaan mes- sevämmällä eläkkeellä kuin parjatut suuret ikäluokat. Toisaalta nuoret saavat maksamis- taan eläkemaksuista pienemmän tuoton kuin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa synty- neet ikäluokat. Oikeudenmukaisuus on katso- jan silmässä. Asia ei ihan ole makuasia, mutta kiisteleminen siitä on kutakuinkin turhanai- kaista.
Ratkaisuehdotuksia on tarjolla, ne ovat pi- ristäviä, elleivät peräti vallankumouksellisia:
maksussa olevien eläkkeiden tasoon pitäisi voi- da puuttua. Kirjoittajat hahmottelevat ja esittä- vät joitakin keinoja, joilla voisi kajota tähän pyhistä lupauksista pyhimpään eli siihen, että maksussa oleviin eläkkeisiin ei puututa. Pyhä lupaus on sisäänkirjoitettu eläkejärjestelmän yhteen keskeiseen periaatteeseen eli etuuspe- rusteisuuteen. Tuleva eläke on pantu kiinni.
Järjestelmän muita parametreja (lähinnä mak- sutasoa) muutetaan tarvittaessa niin, että an- nettu lupaus voidaan lunastaa. Tosin eläkkei- den tasoa (ennen eläkkeen alkamista) leikkaava elinaikakerroin voidaan tulkita lievästi kajoa- van etuusperusteisuuteen, tosin hyvin lievästi.
Sukupolvien välisen epäoikeudenmukai- suuden korjaamiseksi on lähinnä yksi lääke: on kajottava maksussa oleviin eläkkeisiin. Tämä olisi kajoamista järjestelmän ytimeen. Muita temppuja on vaikea löytää.
Lupaavin malli hillitä eläkemaksun nousu- paineita ja lisätä sukupolvien välistä oikeuden- mukaisuutta eläkejärjestelmässä on indeksijar- ru. Kirja herättää henkiin ETLA:n tutkijoiden vuonna 2007 esittämän ajatuksen (Korkman ym. 2007). Indeksijarru toimisi käytännössä niin, että eläkemaksutaso kiinnitetään esimer- kiksi 25 prosenttiin palkoista. Mikäli nousu- painetta tämän yli on, jousto haettaisiin etuus- puolelta. Tällöin maksussa olevia eläkkeitä höylättäisiin.
Paikoin kirjoittajat läiskivät isolla pensse- lillä. Väite siitä, että työeläkejärjestelmä lisää tuloeroja perustuu yksinkertaistaviin oletuk- siin. Työeläkejärjestelmä ylläpitää niitä tu- loeroja, joita työelämässä on syntynyt. Se ei supista eikä kasvata tuloeroja.
Monen oletuksen ja yksinkertaistuksen päässä on myös kirjan väite, että eläkejärjestel- mä on synnyttänyt kestävyysvajeen ja leikkaus- politiikan. Etuusperusteisessa järjestelmässä maksutaso joustaa eli nousee. Eläkemaksut ovat veroluonteisia maksuja. Kun tai jos koko- naisveroasteelle asetetaan katto, muista verois- ta joudutaan tinkimään kun eläkemaksut kas- vavat. Päättelyn tuloksena päädytään siihen, että yhteiskunnan on kestävyysvajeen taltutta- miseksi leikattava ja säästettävä, koska veroja ei voida eläkemaksujen vuoksi korottaa. Koko syyllisyyden kaataminen eläkejärjestelmän piikkiin on kaukaa haettu, päättelyketjussa on monta pehmeää kohtaa.
Selkeimmillään kirja on tyrmätessään myyttejä. Vahvana elää edelleen käsitys siitä,
108
KAK 1/2017 R a l f S u n d
että eläkkeellä olevat ovat maksaneet omat eläkkeensä. Näinhän ei todellakaan ole.
Kirja on ajankohtainen. Vaikka eläkejärjes- telmää juuri uudistettiin, seuraavan uudistami- sen aika on tulossa viimeistään vuosikymme- nen kuluttua. Sen valmistelua voidaan hiljal- leen jo aloitella. Ajankohtainen kirja on myös siksi, että parhaillaan eduskunnassa on aloite, jossa esitetään eläkeindeksien korjaamista. Aja- tuksena on kasvattaa maksussa olevia eläkkei- tä. Muhosen ja Hanskan kirja on täystyrmäys Suomen senioriliikkeen aloitteelle.
Huolellisesti argumentoiden nostetaan ti- kun nokkaan riski eläkejärjestelmän tuotto- odotuksen alenemisesta. Vaikka vuonna 2016 laskennallinen 3,5 prosentin sijoitusten tuotto- taso ylitetään reippaasti, on todennäköistä, että tuottotaso-olettamaa joudutaan jatkossa alentamaan. Kun tuottojen saavuttaminen on
”turvaavasti” yhä hankalampaa, sijoitustoimin- nassa siirrytään tuoton ja riskin välisellä valin- takäyrällä riskipitoisempaan suuntaan. Kirjoit-
tajat kuvaavat sijoitustoiminnan muutosta, ei- vätkä silitä myötä- vaan vastakarvaan. Kysymys ei ole tuhannen taalan vaan tuhannen miljoo- nan taalan arvoinen. Se on yksi järjestelmäm- me fundamentteja: ”tuottavasti ja turvaavasti”.
Kirja on hyvä puheenvuoro suomalaisen eläkejärjestelmän kipupisteistä. Kirja katsoo tukevasti tulevaisuuteen, mikä onkin aiheen luonteen vuoksi perusteltua. Erityistä kiitosta ansaitsee sujuva esitystapa ja se, että puheen- vuoro tulee järjestelmän ulkopuolelta, ikkuna auki ja raikasta ilmaa sisään.
Kirja on painettu Tallinnassa, joten nekin eurot ohentavat palkkasummaa ja eläkemaksu- kertymää ja näin vähentävät sukupolvien välis- tä oikeudenmukaisuutta. □
Kirjallisuus
Korkman, S., Lassila, J., Määttänen, N. ja Valkonen, T., Hyvinvointivaltion rahoitus – Riittävätkö ra- hat, kuka maksaa?, ETLA 2007.
