JÄLKIMÄISPYHIN
- Ai, päivää nyte pitkäst aikaa, konnei ol träffättykkii.ä sunkaa sit ko Santra-päivil pikipäis ove- ravos, mää sanoi eilä Juhansons- kal.
- Päivää, päh·ää vaa, sano hä, mut eiks mentäs täst viukast ton baarii juamaa kuppi kaffeet sil vaivaa, ko täs täritettää ilimiste trampn.ttavan, ko väki o ninko hassuu vahettelemmaa kaikkii joululn.hjoj&s mialuisammiks, piä- nemmiks taik suuremmiks ta(k . eri färistks.
- Kii veti nm pualestani. Sai tua veropalautukseniki nv vast nii myähää, etten oi kerriin.ny viäl stää juamaa, ninko moni muu.
Ja siäl postis sai stääki jonottaa siin letlrn-jenkas. vai onk ~e letka-:
ji:mkkaa, ko molemmiks mii.ii. ole kuullu stää sanottava. Enstiks te!1tii iso uu siähee laatt<><:>l ja lo- pult oltii jo ässäs, ko mää luukul 1 pääsi.
1\Iut ihmiset oli nii mukava näkösii - nii saamas olevai pualel luukuu ko antavainki pualel - niät oikee oli ninko jouluhPnki jo tullu ihmiste tyä. Se kasrnfröoky- näki vaa nauro, vaik mul oli tui aikasmoiset prottomit. Se talvi- . soda aikane passikuva ko nää ks
oli jo murentunu tuusan nuuskaks mu veskasani, ja krannimiäski sano, et antaas kattoa, kui su käy ja saaks tommosel rahhaa.
Mut ~aimpas \'aa, ko se fröökynä sano, et ann<:taa nyte, kosk tu<tlt väki pakkaa pää!, enne ko piä- nemmät trampataa valla plitiks.
.Mää sanoinki, ettem miiä ym- mär tiimmöse pää! yht elävist ei- net, ko enne vanhaa Huittisissaki sanottii pitäjä! vanhaa postifröö-
1 kynää valla postimyrl,yks. ko hä pakkas olemaa vähä nhrri, ja tääl ollaa näi hyvälaitasii ja hymypoi- kii ja -flikkoj ...
- Juu, ja tiädäks, ko maa rd- sasi juna! poikiini kattamaa jou- luetu maanantain, ni siäl oli nii mukava, kornmee konduktöciri, et yks pikkupoikrr, mikä ei sit elä-
\•ist f'inet p:;syny isä t'.l.ik äiti sy- lys, mukka jännitti ittes kaarel ninko fiateri ja poukkas konkii ja kulki pitki vannuu jokattPe k;rns hi:1rn11;:1s tutta\·uu'.,' ni e1ks st- ko:1d111:1 Öot'i o~3.nnu lr•pt'rrcl sd p1in,_·l nii :1;iti..::ti ja n;iytti, tnilLlil hitnP pJjt·tlt:(l!l~(is oikc·~ toi1nii. ja poika o!i ~iit p:likan vairnis liih- tt··niii:i. l:on1i:1 r1~f~dii n;::krt pc.~il
1
t0i:;ii vaunn:_..;ii, ja poja
y;::inhe~n
n1at >ai pan, \.i:olnte nnnuuti joul1J·
rat;h;t .~11t hy,:~1..:1t.
Ja ko päästii liki Helssinkii, ni eiks •;aa se konduktööri toivotta- nu mcil kaikil viäl hauskaa jou-
i
luuki. Et jossei vaa tommosel l henkiiökunnal valtio afäärit rup-;pee tuattamaa nettoo, ni ihme o.
i
-- \' äkkee oit nssii kaikki pai-j kat täyn, \·ai kui? J
- No tiäts sen, ja mikä haus- · kempaa, ko kaikki miähekki ju- nas oli selvin.
Tulles jutteli yks miäs minnuu vastapäät, ko me siin ovis1.1u pen- kil istuimme, et mcnnes oii siä- hee mu paikalleni tullu Riih1mäelt joku miäs, mikä oli ollu vähä hö-1
nös ja istu siin vähä vetelii näkö-/
sen vaunu heilahteluj myätäille. 1 Seuraavalt pysäysasemalt oli/
vaunu_u __ tuli~ ussce_mP.ii uusii m::t- kustaJJll ka1kke1 3atta1 ove peras- säs auki._ Alk_uupää_I tuli naisiil sylylaste Ja mu1tte p1ante kans, ja se pölrnäs ole\·a miiis tvkkäs vis- sii, et siit ovest veti, kos.k se muu- tama kerra flittas se o\'e kii sivu- 1 huitasul, niät tärskäätti.
1 11Iut sit tuli joku keski-ikäne hyvi puettu miäs salkkuines ja
J jätti kans ove auki.
- Kuulkaas, riivskäs se hönös, oleva, ja sai se tulija ka ttomaa j taakses ja pyssäämää - tulette ks'
te \'aakilast? 1
- Kuinka niin, sano se herra ihmE'telle silmät terästettyn s;ihee 1
äijjäa. 1
- )lää tu!P ja tiärä se talo ko- 1
nH~n~·10. f't 5ii:il ei tarttP ovi~t v;il1t- I tää, ko ne o toiset n1iåhct, !-~o O\"Ct 1
kiip r•ann·~r... 1
1
f'.e:·ustC'l11t oli spl\·ät j'1 matktl'-i taJ1l olt s11n vaunus hausk~:{.
1
~iAJI
1
