Euroopan sosiaalirahaston tuella on Suomessa käynnistetty jo yli sata työelämän ennakointihan- ketta. Hankkeissa on kartoitettu eri alojen koulu- tus- ja osaamistarpeita sekä kehitetty ennakoin- nin välineitä ja menetelmiä. Tulevaisuusajattelua on viritetty myös konsultoinnin puolella - eikä syyttä, kasvaahan toimiala nykyään 20 prosentin vuosivauhdilla. Tämä artikkeli perustuu Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskuksessa tehtyyn asiantuntijapalveluiden tulevaisuuskuvia kartoit- taneeseen tutkimukseen (Lindqvist & Manninen 1998). Artikkelissa keskitytään lähinnä ennakoi- tuihin toimintaympäristön muutoksiin ja henki- löstön osaamistarpeisiin. Asiantuntijapalveluilla tarkoitetaan tässä pienten ja keskisuurten asian- tuntijapalveluyritysten muille yrityksille suunnat- tuja tuotoksia ja toimintoja.
Jari Lindqvist & Jyri Manninen
A s i a k a s p a l v e l u i d e n t u l e v a i s u u d e n k u v a t
Artikkelissa tarkastellaan asiantuntijapalveluiden, esimerkiksi yrityksille suunnattujen koulutus-, konsultointi- ja neuvontapalveluiden tulevaa
kehitystä, sekä konsultointiin ja asiantuntijatyöhön liittyviä osaamistarpeita. Tarkastelu perustuu
ennakointiprojektiin (Lindqvist & Manninen 1998).
Asiantuntijapalveluiden tarve ja määrä on ollut jatkuvasti kasvussa. Myös alaan liittyvät
osaamistarpeet lisääntyvät, mikä voi johtaa entistä suurempaan kilpailuun ammattitaitoisesta
työvoimasta.
A
siantuntijapalvelut kuuluvat yhtenä osana lii- ke-elämää palvelevaan toimintaan, joka on tilastojen mukaan kasvanut selkeästi vuoden 1992 jälkeen niin yritysten, henkilöstön kuin liikevaih- donkin osalta. Esimerkiksi työllisyys kaksinker- taistui liike-elämää palvelevassa toiminnassa aika- jaksolla 1980-1996 (Hernesniemi 1997, 29).Asiantuntijapalvelusektorin on todettu kasvavan myös lähitulevaisuudessa ja sen merkitys työllistäjänä pk-sektorilla tulee korostumaan. Yh- tenä asiantuntijapalvelujen kasvun selittäjänä on esitetty mm. teollisuuden siirtymistä joustavan tuotannon strategiaan. Tällöinhän teollisuusyri- tykset keskittyvät ydinosaamiseensa ja korvaavat aiemmin organisaation sisällä tuotetut tukipalve- lut ostamalla ne erikoistuneilta palveluyrityksiltä.
Asiantuntijapalvelujen kasvua on selitetty myös
palvelujen kysynnän kasvulla. Asiantuntijapalve- lujen kysyntää lisäävinä tekijöinä on usein mai- nittu informaatioteknologian kehitys, tuotannon organisoinnin muutokset, yritystoiminnan kan- sainvälistyminen ja monimutkaisempien yritys- rakenteiden syntyminen.
V
iimeisimmässä Euroopan Unionin asiantun- tijapalveluiden käyttöä kartoittaneessa tutki- muksessa todettiin, että eniten ulkopuolista neu- vontaa yritykset käyttävät rahoituksessa, tietojen- käsittelyssä, lakiasioissa ja markkinoinnissa (The European 1997). Suomessa tilitoimistopalvelut, kuljetuspalvelut, tekniset palvelut (esimerkiksi sii- vous- ja korjauspalvelut) sekä työterveyspalvelut ovat yksityisistä palveluista eniten käytettyjä pk- yrityksissä (Storhammar 1996, 12). Lakiasiain- ja markkinointipalveluja käyttää noin kolmasosa pk- yrittäjistä, mutta niiden käyttö ei ole yhtä tois- tuvaa kuin edellisten. Toimialoittaiset erot yritys- palvelujen käytössä ovat suuria. Teollisuuden pk- yritykset käyttävät keskimäärin enemmän ja monipuolisempia yrityspalveluja kuin muut pk- yritykset. Myös liikkeenjohdon konsultointi- palvelujen käyttö on yleisempää teollisuuden pk- yrityksillä kuin esimerkiksi rakennusalan ja kau- pan yrityksillä (Storhammar 1996, 14).PROFDELFI-PROJEKTI
Profdelfi-projektissa selvitettiin asiantuntijapalve- lusektorin yritysten tulevaisuutta ja asiantuntija- palveluyrityksissä työskentelevien akateemisten henkilöiden tulevaisuuden osaamistarpeita. Tar- kastelun aikajänne oli viisi vuotta ja tavoitteena oli koota tutkimuskohteen avainasiantuntijoiden (n = 105) tulevaisuuskäsityksiä toisiaan täydentä- vien tiedonhaku- ja kommentointikierrosten avul- la. Osatavoitteena projektissa oli lisäksi tulevai- suusajattelun herättäminen ja edistäminen erityi- sesti asiantuntijapalveluita tarjoavien pk-yritysten johdossa ja työntekijätasolla sekä eri sidosryhmi- en (yritysten johto, asiantuntijatyöntekijät, julki- sen sektorin ja järjestöjen asiantuntijat, yliopistojen täydennyskoulutusorganisaatioiden edustajat) vä- lisen vuoropuhelun käynnistäminen. Tausta-aja- tuksena oli usko siihen, että erityisesti korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden osalta tulevaisuus on ‘tehtävä’ eikä niinkään ennakointia vaativa it- sestään toteutuva tilanne, jonka luonteeseen ei juurikaan voi vaikuttaa. Keskeiseen asemaan aset- tuu siten mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen tie- dostaminen sekä osaamisen kehittäminen.
Tutkimusprojektissa sovellettiin Delfoi-menetel- mää. Tiedonhaku suoritettiin neljän eri kierrok- sen avulla. Ensimmäinen tiedonhakukierros to- teutettiin asiantuntijahaastatteluina (N=21). Haas- tatteluaineiston alustavan analyysin jälkeen haas- tatteluihin osallistuneille lähetettiin ensimmäinen väliraportti kommentointia varten. Toisena tie- donhakukierroksena järjestettiin kohdennetulle asiantuntijaryhmälle (N=14) työseminaari, jossa tulevaisuuspajan muodossa tarkennettiin enna- kointialueita. Haastattelukierroksen ja työseminaa- rin pohjalta toteutettiin laajempi lomakekysely (N=105). Lomakekyselyaineiston pohjalta laadit- tiin väliraportti, joka lähetettiin kaikille lomake- kyselyyn osallistuneille kommentointia varten.
Viimeisenä varsinaisena tiedonhakukierroksena toteutettiin asiantuntijaseminaari (N=25), jossa kyselylomakekierrokselta saatuja tuloksia kommen- toitiin ja arvioitiin. Periaatteena tiedonhankinnassa ja aineiston analysoinnissa oli, että tutkimuksessa edettiin edellisessä vaiheessa tehtyjen havainto- jen ja ratkaisujen pohjalta. Tutkimuksessa pyrit- tiin tuomaan esiin eri tyyppisiä vaihtoehtoja asian- Jari Lindqvist
Jyri Manninen
tuntijapalveluiden tulevaisuudesta, ei niinkään konsensus-tyyppiseen johtopäätökseen.
Kohderyhmänä tutkimuksessa oli pk-sektorin asiantuntijapalveluja tarjoavia yrityksiä (10 kpl), yliopistojen ja korkeakoulujen yrittäjyystutkijoita sekä julkisen sektorin ja järjestöjen pk-sektorin asiantuntijoita. Tutkimukseen osallistuneet yrityk- set edustivat seuraavia toimialoja: laskentatoimi ja kirjanpito, liikkeenhoidon konsultointi (sisäl- tää liikkeenjohdon konsultointia, viestinnän kon- sultointia ym. konsultointia), mainospalvelu, hen- kilöstön hankinta sekä terveyspalvelu.
A s i a n t u n t i j a p a l v e l u s e k t o r i n t o i m i n t a y m p ä r i s t ö m u u t o k s i a Monimutkaistuvissa yritysympäristöissä yhä kes- keisimmiksi strategisen suunnittelun välineiksi ovat nousemassa toimintaympäristön analysointi ja ennakointi. Asiantuntijapalvelujen toimintaympä- ristömuutoksia tarkasteltiin tässä tutkimuksessa taloudelliselta, kilpailulliselta, sosiaaliselta ja tek- nologiselta kannalta (vrt. Brooks & Weatherston 1997). Tutkimuksen mukaan todennäköisimmiksi toimintaympäristömuutoksiksi nousivat yritysten välisen kilpailun kiristyminen ja kansainvälisty- minen. Kilpailun kiristyminen ja kansainvälisty- minen luovat tulevaisuudessa paineita myös toi- mivien laatujärjestelmien ja auktorisoinnin kehit- tämiselle. Palvelujen laatuun liittyvät tekijät ko- rostunevat muutenkin tulevaisuudessa. Tulevai- suudessa asiantuntijapalveluyrityksiltä todennäköi- sesti vaaditaan yhä syvällisempää ongelmanrat- kaisukykyä asiakasyrityksen pulmissa. Tämä tar- koittaa myös laajempaa ja kiinteämpää sitoutu- mista asiakasyrityksen toimintaan - eräänlaista kes- kinäiseen luottamukseen perustuvaa yhteistyötä.
Yritysten välisen kilpailun kiristymisen yhteydessä myös osaavista asiantuntijatyöntekijöistä saattaa Suomessa tulla pula. Nythän jo esimerkiksi tietotekniikka-ala potee jonkinasteista työvoima- pulaa. Asiantuntijapalvelusektorille ja myös kou- lutusjärjestelmälle edellä mainittu asettaa monia haasteita. Syvällinen koulutus on ja luultavimmin tuleekin olemaan yksi asiantuntijuuden kulmaki- vi. Korkeakouluopinnot tarjoavat kuitenkin mo- nille erityisaloille - esimerkiksi tilintarkastajille - ainoastaan hyvän pohjan, jolle asiantuntijuutta voi
kehittää. Jo kauan keskustelun aiheena ollut ongel- ma korkeakouluopintojen ja työelämän heikosta kohtaamisesta on siis edelleen ajankohtainen. Yhä merkittävämmäksi tekijäksi asiantuntijoiden ke- hittämisessä ja kouluttamisessa nousevat orga- nisaatiot, joissa asiantuntijatyötä tehdään. Esimer- kiksi konsultoinnissa erilaiset mentor-järjestelmät ja työyhteisössä oppiminen tulevat luultavasti ole- maan tärkeitä asiantuntijuuden kehittämisen muo- toja.
Tutkimuksessa tuli esiin useita asiantuntijapalvelu- jen käyttöä vaikeuttavia tekijöitä. Yhtenä suurim- mista ongelmista asiantuntijapalvelusektorilla nou- si esiin yritysten ja julkisen sektorin heikko asiantuntijapalvelujen käyttötaito. Pk-sektorilla myös yritysjohdon asennoituminen asiantuntija- palveluiden käyttöön koettiin ongelmaksi. Usein- han varsinkin pienissä yrityksissä lähes kaikki pyri- tään tekemään itse ja ulkopuolista apua hankitaan vain pahimmissa ongelmatilanteissa. Yleisesti vas- taajat olivat myös sitä mieltä, että asian- tuntijapalveluita tarjoavat yritykset eivät osaa koh- dentaa palveluitaan riittävän hyvin pk-sektorille.
Yritysten kehittämistarpeiden hahmottaminen koettiin niinikään ongelmana. Kehittämistarpeiden hahmottaminen näytti olevan vaikeaa sekä yri- tyksille itselleen että myös asiantuntijapalveluyri- tyksille.
T
utkimuksessa nousi esiin myös lievä huoli julkisten ja yksityisten asiantuntijapalve- lutoimintojen mahdollisesta päällekkäisyydestä.Yhteiskuntahan tukee ja myös tuottaa monen- tyyppisiä yrityspalveluita, jotka huonoimmassa ta- pauksessa vievät elintilaa asiantuntijapalveluyri- tyksiltä ja häiritsevät vapaita markkinoita. Julkis- ten palvelujen käyttö on kuitenkin suhteellisen vähäistä ja toisaalta julkisen sektorin eri välittäjä- organisaatioiden toiminta on tärkeää asiantunti- japalvelujen kohdentamisessa ja markkinoinnissa.
Julkisen ja yksityisen sektorin asiantuntijapalve- lujen selkeämpi koordinointi varmasti selkeyttäi- si tilannetta.
Asiantuntijapalvelujen tulevai- s u u s t a u l u k k o
Tutkimuksen keskeisiä tuloksia koottiin myös tu-
levaisuustaulukkoon (taulukko 1). Tulevaisuus- taulukon rakentamisessa sovellettiin ske- naariotyöskentelyä. Skenaariotyöskentelylle on ominaista, että tulevaisuus ei ole täysin ennustet- tavissa eikä tulevaisuudentutkimuksen päätavoit- teenakaan ole ennustaminen. Tarkoituksena on ennen muuta useiden vaihtoehtoisten tule- vaisuudenkuvien ja niihin johtavien tulevaisuus- polkujen rakentaminen (Mannermaa 1991, 353).
Tässä tutkimuksessa tulevaisuuskuvien raken- taminen perustui lomakekyselystä (n=105) saa- tuun kvantitatiiviseen aineistoon, josta suorien jakaumien avulla nostettiin esiin kolme skenaa- riota. Kyselylomakkeen jaottelulla ‘toivoisin/
todennäköisesti’ pystyttiin erottelemaan kaksi ske- naariota ja kolmas tässä tapauksessa ns. uhka- skenaario muodostettiin vähiten toivottujen muut- tujien pohjalta. Eri teema-alueet saivat tällä pe- rusteella kolme skenaariota. Eniten toivottu ske- naario sai nimen “ruusuinen tulevaisuus”, toden- näköinen skenaario nimettiin “todennäköisin tulevaisuus”-skenaarioksi ja uhkakuvaskenaario sai nimen “ojasta allikkoon”.
Tässä esitetyillä skenaarioilla on selviä yhteyksiä myös työministeriön työskenaariohankkeessa esille tulleisiin skenaarioihin (Stenlund 1997, 5).
Työskenaariohankkeessa esiteltiin kolme peruss- kenaariota: markkinavetoisen kehityksen skenaa- rio, pohjoismaisen mallin sopeutus ja ongelmien kasautuminen. Markkinavetoisen kehityksen ske- naario tarkoittaa tietoyhteiskuntaa, jonka moot- toreina ovat taloudellinen kasvu, avoimet mark- kinat ja kansainvälinen kilpailu. Pohjoismaisen mallin sopeutus kuvaa tilannetta, jossa kansainvä- listyminen ja työmarkkinoiden kehitys edistyy suotuisasti EU:n luodessa puitteet globaaleille markkinavoimille. Ongelmien kasautumisskenaa- rio kuvaa tilannetta, jossa nykyiset taloudelliset, poliittiset ja ympäristöongelmat kärjistyvät niin, että tapahtuu rakenteellisia romahduksia ja yh- teiskunnallisen kehityksen radikaalia uudelleen- suuntautumista. Tämän tutkimuksen ‘Ojasta al- likkoon’ -skenaariota muistuttaa edellisistä lähin- nä ongelmien kasautumisskenaario, joka edustaa selvimmin ennakoitua uhkatilannetta. ‘Ruusuisen tulevaisuuden’ skenaario muistuttaa pääosin mark- kinavetoisen kehityksen skenaariota, joka tosin yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta on
lähempänä ‘ojasta allikkoon’ -skenaariota. ‘To- dennäköisin tulevaisuus’ -skenaario on työminis- teriön skenaarioista lähinnä pohjoismaisen mal- lin sopeutus skenaariota.
V
iiden vuoden aikaperspektiivillä tarkasteltu- na asiantuntijapalvelujen tulevaisuus näyttää siis valoisalta. Sektorin uskotaan kasvavan ja sen merkitys verkostoituvassa yritysmaailmassa toden- näköisesti korostuu. Asiantuntijapalvelujen kas- vava tarve kohdistuu todennäköisimmin yritys- ten kasvun ja muutosten hallinnan parissa toimi- ville asiantuntijapalveluyrityksille, esimerkiksi liikkeenjohdon konsultointiin. Tämäntyyppinen kehitys on jo nähtävissä konsultoinnin toimialan nopeana kasvuna. Myös edellä mainittu laajeneva kansainvälistyminen tukee tätä näkemystä. Toimin- taympäristömuutosten suunta näyttäisi myös tietotekniikan parissa toimivien asian- tuntijapalveluyritysten näkökulmasta lupaavalta.Keskeinen tekijä kasvuodotuksissa on vakiintunut talouden yleistilanne ja ennakoitu kansantalou- den kasvu. Asiantuntijapalveluyritykset ja niiden menestys on edelleenkin paljolti riippuvainen yleisistä talouden tunnusluvuista, joiden ennusta- minen pitkällä tähtäimellä on vaikeaa.
Tulevaisuuden osaamistarpeet a s i a n t u n t i j a p a l v e l u s e k t o r i l l a Yksi tutkimuksen tavoitteista oli määritellä asian- tuntijatyössä tarvittavia osaamisalueita sekä enna- koida niihin liittyviä muutoksia. Osaamisella tar- koitetaan tässä paitsi työn tekemiseen suoraan liit- tyviä kvalifikaatioita, myös elämänhallinnallisia, omaa työuran suunnittelua ja työllistymistä edis- täviä valmiuksia.
Osaamista tarkasteltiin englantilaisen skills-tradi- tion (esim. Dearing 1997, Hobrough & Bates 1998) näkökulmasta täydentäen sitä Reijo Väärä- län (1995) kvalifikaatiotarkastelulla. Tarkastelu- tavan etuna on eri aineistojen vertailumahdolli- suus ja selkeä liittymäkohta korkeakoulumaailmaa erityisesti anglosaksisissa maissa riepottelevaan skills-keskusteluun.
Metodologinen ongelma on, ettei tämän tutki- muksen puitteissa ole ollut mahdollista tarkastel-
Taulukko 1 Asiantuntijapalvelujen tulevaisuustaulukko
Asiantuntijatyö on siir- tymistä projektista toi- seen ja perustuu vahvaan tiimitoimintaan. Asian- tuntija työskentelee verkoissa eikä työ ole aikaan tai paikkaan sidottua. Työ on hyvin itsenäistä mutta tulos- vastuullista, joka näkyy myös palkkauksessa.
‘ O j a s t a a l l i k k o o n ’
‘ To d e n n ä k ö i s i n t u l e v a i s u u s ’ YHTEIS-
KUNNAL- LINEN KEHITYS
Akateeminen työttömyys ja yhteiskunnallinen syrjäyty- minen lisääntyvät entises- tään. Työssä oleville jää entistä vähemmän vapaa- aikaa, toisaalta palkkatyöstä elantonsa saavien osuus pienenee ja tilalle tulee vaihtoehtoisia toimeentulon muotoja tai harmaat mark- kinat.
Akateeminen työttömyys vähenee, mutta jakau- tuminen syrjäytyviin ja menestyjiin lisääntyy.
Vapaa-ajan merkitys työn vastapainona lisääntyy ja palkkatyön merkitys vähenee. Vaihtoehtoisten toimeentulomuotojen osuus lisääntyy.
Akateeminen työttömyys vähenee huomattavasti, sa- moin yhteiskunnallinen jakau- tuminen. Vapaa-ajan merkitys lisääntyy, mutta palkkatyön asema säilyy ennallaan keskei- senä toimeentulon muotona.
Toisaalta myös kansalaispalkan osuus lisääntyy.
TOIMINTA- YMPÄRIS- TÖN MUUTOK- SET
Asiantuntijapalveluiden tarve ja käyttö vähenevät niin julkisella kuin yksi- tyiselläkin sektorilla. Kil- pailu asiantuntijapalvelu- sektorilla vähenee huomat- tavasti. Työllistämisen välil- liset kustannukset nousevat pk-yrityksissä ja asiantun- tijapalvelusektorin työl- listävä vaikutus heikkenee.
Pk-yritysten verotus kiristyy ja riskirahoituksen saanti vaikeutuu. Asiantuntijapal- velusektorin verkostoitumi- nen ja kansainvälistyminen eivät etene. Ympäristöar- voihin ei kiinnitetä huo- miota.
Niin asiantuntijapalveluiden tarve kuin käyttökin lisäänty- vät. Tämä koskee yhtälailla niin julkista kuin yksityistäkin sektoria. Asiantuntijapalvelu- sektorin sisäinen kilpailu kovenee ja sektorin työllistävä vaikutus voimistuu. Erityisesti huippuosaajien tarve lisään- tyy. Työllistämisen välilliset kustannukset ja yritystoimi- nnan verotus säilyvät ennal- laan. Erityisesti kansainvälis- tyminen ja verkostoituminen lisääntyvät. Turvallisuus- kysymysten ja ympäristöasi- oiden merkitys yrityksissä myös korostuu.
Asiantuntijapalveluiden tarve ja käyttö lisääntyvät selvästi. Asiantuntijapalve- lusektori työllistää nuoria akateemisesti koulutettuja.
Eri alojen huippuosaajista on kysyntää. Yritystoimin- nan verotus ja työllistä- misen välilliset kustannuk- set pk-sektorilla laskevat.
Samalla myös pk-yritysten riskirahoituksen saanti helpottuu. Asiantuntijapal- velusektorin yritykset toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja ovat laajalti verkostoituneita.
‘ R u u s u i n e n t u l e v a i s u u s ’
ASIAN- TUNTIJA- PALVELU- SEKTORIN ONGELMAT
Yritykset ja julkinen sektori eivät osaa käyttää asian- tuntijapalveluja tehokkaasti.
Julkisen sektorin palveluor- ganisaatiot ohjaavat asian- tuntijapalvelujen käyttöä ja sektorilla ei ole tervettä kilpailua. Yksityiset asian- tuntijapalveluyritykset ovat jääneet julkisen sektorin tukemien palveluorganisaa- tioiden jalkoihin. Asian- tuntijapalveluiden laatu on vaihtelevaa ja perustuu mielikuviin. Yritysten kehit- tämistarpeista ei ole näke- mystä ja verkostoituminen koetaan uhkana.
Yritysten ja julkisen sektorin asiantuntijapalvelujen käyttö- taito paranee. Toisaalta yritys- ten kehittämistarpeiden hah- mottaminen on edelleen vaikeaa ja asiantuntijapalvelu- jen laskevat hinnat heikentävät myös palvelujen laatua.
Verkostoituminen lisääntyy ja yritysten johdon asenne palveluiden ostamiseen muut- tuu parempaan suuntaan.
Laatujärjestelmien puuttumi- nen sekä palveluiden keskit- tyminen aiheuttavat edelleen ongelmia.
Verkostomaisesti käytet- tävät asiantuntijapalvelut muodostavat merkittä- vän osan yritysten ja julkisen sektorin toimin- nasta. Asiantuntijapalve- luilla on omat laatu- järjestelmät ja yritysten kehittämistarpeita ennakoidaan systemaatti- sesti. Asiantuntija- palveluyrityksillä on pk- sektorille kohdennettuja tuotteita ja yritykset toimivat hyvässä yhteis- työssä julkisen sektorin palveluorganisaatioiden kanssa.
ASIAN- TUNTIJA- TYÖ
Työn tekeminen perustuu perinteiseen tayloristiseen malliin. Organisaatiot ovat hierarkkisia ja jäykkiä.
Työajat ja työtehtävät ovat tarkkaan määriteltyjä. Uusi informaatioteknologia koetaan uhkana ja tiimi- työskentely on organisaa- tioille vierasta.
Työ on projektimaista ja yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta. Asiantuntijatyö on itsenäistä ja tapahtuu useimmiten tiimeissä. Uutta informaatioteknologiaa käyte- tään laajasti ja työ on tulos- vastuullista.
la osaamista todellisissa toimintaympäristöissä ja suhteessa konkreettisiin työtehtäviin. Taidot ja osaaminen realisoituvat vasta tietyn työtehtävän yhteydessä, ja tarkastelu tässä aineistossa liikkuu pakostakin abstraktimmalla tasolla. Todellisen työn tekemisen tasolla myös vaikuttavat monet ‘piile- vään tietämiseen tai tietoon’, ‘kollektiiviseen osaa- miseen’ ja ‘jaettuun tietoon’ liittyvät ilmiöt (esi- merkiksi Kirjonen & al. 1998) joita ei tässä tutki- muksessa siis arvioida.
T
ässä tutkimuksessa valitulla asetelmalla pys- tyttiin ennakoimaan ns. yleisiä asiantuntijan tulevaisuuden osaamisalueita sekä asiantuntijapal- velusektorille ominaisia osaamisalueita. Keskeisim- miksi tulevaisuuden osaamisalueiksi nousivat kie- litaito, uuden informaatioteknologian hallinta, tiimityö- ja ihmissuhdetaidot. Myös oman ajan- ja elämänhallinnan taidot tulivat selkeästi esiin yhtenä asiantuntijatyön osaamisalueena.Jos osaamisalueita tarkastellaan Väärälän (1995) kvalifikaatioluokituksen näkökulmasta, keskeisim- miksi nousevat motivaatiokvalifikaatiot, sosiokult- tuuriset kvalifikaatiot ja innovatiiviset kvalifikaa- tiot. Motivaatiokvalifikaatiot tulevat näkyviin osaa- misalueissa lähinnä ELÄMÄNHALLINNANTAITOINA, joiden merkitys asiantuntijatyössä näyttää lisääntyvän.
Asiantuntijapalvelusektorilla työskenteleville myös motivaatiokvalifikaatioihin liittyvä sitoutuneisuus on keskeistä. Erityisesti asiantuntijatyön vaativuus ja asiantuntijapalveluyritysten vahva tulossuuntau- tuneisuus edellyttävät työntekijältä vahvaa sitoutu- mista. Asiantuntijapalveluissa myös sosiokulttuu- risten kvalifikaatioiden merkitys on korostumassa.
Tätä näkemystä tukevat esimerkiksi tiimityösken- telyn ja verkostoitumisen lisääntyminen. Asian- tuntijatiimeissä erityisesti kyky käyttää toisten osaamista oman osaamisen tukena ja oman oppi- misen lähteenä korostuu. Innovatiiviset kvali- fikaatiot näyttäytyvät asiantuntijatyössä ennen muuta kykynä jatkuvaan oppimiseen ja oman ammattitaidon kehittämiseen. Tärkeää on myös kyky oman työn analysointiin ja taito suhteuttaa työ laajempiin kokonaisuuksiin.
T
oimintaympäristömuutosten ja asiantuntija- työn luonteen muuttumisen pohjalta voidaan ennakoida, että tulevaisuudessa asiantuntijatyös-sä tarvitaan entistä enemmän
l verkostoissa työskentelemisen taitoja (tiimityötaidot,vuorovaikutus, kommuni- kaatiovalmiudet, oman elämän- ja ajan hallinnan taidot)
l kansainvälistymiseen liittyviä valmiuksia, liittyen myös edelliseen kohtaan (kielitai- to, viestintäteknologia, kulttuurituntemus) l analyyttisiä taitoja (asiakkaan tarpeiden
tunnistaminen, itsearviointitaidot liittyen laadunvarmistukseen, palveluiden kohden taminen ja tuotteistaminen, ennakointi- valmiudet, liiketoiminnan tuntemus) l ydinosaamiseen ja sen ylläpitämiseen
liittyviä taitoja
Asiantuntijatyössä tarvittavien tieto- ja taitoaluei- den ja niiden merkityksen lisääntymistä kuvaa- vissa kysymyksissä ei ollut juurikaan tilastollisesti ja sisällöllisesti merkittäviä eroja eri vastaajaryh- mien kesken. Ainoa asiantuntijan ominaisuus jota yksi ryhmä (yritysjohto) korosti muita enemmän oli vastuullisuus.
Riittääkö osaajia?
Vastaajista 88 prosenttia (n=105) uskoo että huip- puosaajien tarve lisääntyy ja 81 prosenttia on sitä mieltä, että sektorin työllistävä vaikutus kasvaa viiden vuoden kuluessa. Kuitenkin osaajista ja pätevistä työntekijöistä kilpaillaan jo nyt. Keskei- nen kysymys asiantuntijapalveluiden tulevaisuu- den kannalta onkin, kuinka korkeakoulujärjestel- mä pystyy tuottamaan nykyisille ja tuleville työ- markkinoille soveltuvaa osaamista. Oheisessa tau- lukossa on vertailtu Profdelfi-projektissa paikan- nettuja keskeisiä osaamisalueita ja käynnissä ole- vasta toisesta tutkimuksesta poimittuja vastaval- mistuneiden yliopisto-opiskelijoiden osaamisalu- eita, joita on tutkittu sekä laadullisesti että struk- turoidun lomakekyselyn avulla. Taulukossa on alleviivattu ne tieto- ja taitoalueet, joissa yliopis- tosta valmistuvilla näyttäisi esiintyvän puutteita.
Y
liopistosta valmistuvien suurimmat sivistys- aukot löytyvät yrityksen taloushallinnon ja markkinointitaitojen perusteiden hallinnasta, joi- den merkitys puolestaan korostuu erityisesti yri-Taulukko 2. Yliopistosta valmistuvien osaamisalueiden ja asiantuntijatyössä tarvittavien osaamisalueiden vertailua
Minkälaista osaamista voi tarjota pk-yrityksille?
Tärkeimmät osaamisalueet 81% Ydinosaaminen 79% Vuorovaikutus- taidot
77% Ihmissuhdetai- dot
71% Neuvottelu- taidot
69% Kyky jatkuvaan oppimiseen 69%Tiedonhallinta- taidot
72% Asiakkaan liike- toiminnan tuntemus 71 % Vastuullisuus 68 % Tiimityötaidot 67 % Muutoksen sietokyky
63 % Itseohjautuvuus 68 % Palveluhenki- syys
61 % Kielitaito 61 % Informaatio- teknologia 60 % Luovuus 55 % Elämän- hallinnan taidot 53 % Muodollinen koulutus
53 % Kokonais- näkemys 37 % Kulttuuri- tuntemus
Tulevaisuudessa merkitys lisääntyy (% vastaajista)
YLIOPISTOSTA VALMISTUNEIDEN PROFDELFI
OSAAMISALUEET
Merkitys lisääntyy tulevaisuudessa Yliopisto-opiskelu
kehittänyt paljon 91% oman alan teoreet-
tinen osaaminen 72% analyyttiset
taidot 69% oppimiskyky 68% ongelmanratkaisu-
kyky
66% oma-aloitteisuus 46% käytännön taidot 44% tietotekniikka 43% joustavuus 42% kielitaito 40% työkokemus 38% kommunikaatio- taidot
35% sosiaaliset taidot 21% tiimityötaidot 9% taloushallinnon periaatteet 7% markkinointi- taidot
48% kielitaito 34% vuorovaikutus- taidot
31% erityisosaaminen 31% ammatillinen osaaminen 29% työkokemus 23% informaatio- teknologia 19% innostuneisuus 19% oppimiskyky 18% viestintätaidot 18% joustavuus 15% oma-aloitteisuus 15% sitoutuminen 12% tiimityö 12% organisointi- ja suunnittelu 11% analyyttiset taidot
89 % Kielitaito 89 %
Informaatioteknologia 85 % Tiimityötaidot 81 % Ihmissuhdetaidot 80 % Muutoksen sieto- kyky
80 % Kyky jatkuvaan oppimiseen
79 % Kulttuuritunte- mus
79 % Vuorovaikutus- taidot
79 % Tiedonhallinta- taidot
76 % Palveluhenkisyys 76 % Itseohjautuvuus 72 % Asiakkaan liike- toiminnan tuntemus 72 % Elämänhallinnan taidot
72 % Luovuus 67 % Ydinosaaminen 67 % Kokonaisnäkemys 65 % Neuvottelutaidot 58 % Vastuullisuus 22 % Muodollinen kou- lutus
Valmiit vastausvaihto- ehdot; Yliopisto-opis- kelu kehittänyt melko paljon tai paljon ko. tai- toa, % vastaajista, n= 274
Avoin kysymys;
‘Minkälaista osaamis- ta sinulla on tarjota pk-yrityksille’, % vastaajista maininnut, yleisimmät 15 taitoa, n=101
Asiantuntijatyössä tärkeimmiksi koetut osaamisalueet (%- osuus asteikon ar- voista 4-5,
5=suuri merkitys)
tyksille suunnattavissa asiantuntijatehtävissä. Asian- tuntijapalveluita voidaan pitää potentiaalisena työl- listäjänä mm. humanisteille sekä kasvatus-, käyt- täytymis- ja yhteiskuntatieteilijöille, mutta tämän- tyyppisten perustaitojen puute estänee kyseisen kehityksen ellei täydennyskoulutuksella tai perus- opetuksen rakenteellisilla muutoksilla pystytä ti- lannetta korjaamaan.
Y
llättäen myös kielitaidossa, tietotekniikan hal- linnassa ja ns. sosiokulttuuristen kvalifikaa- tioissa (esimerkiksi tiimityötaidoissa) näkyy ole- van puutteita, tai ainakaan valmistuvat akateemi- set eivät niitä kysyttäessä tunnista omaavansa.T
utkimuksen pohjalta tehdyistä tulevaisuus- kuvista ‘Ruusuisen tulevaisuuden’ toteutu- minen näyttäisi vaativan konkreettisia toimenpi- teitä koulutusjärjestelmältä. Ensinnäkin yritys- ja elinkeinoelämää tuntevien huippuosaajien kou- lutukseen tulisi kiinnittää huomiota (esimerkiksi koulutusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyötä parantamalla). Toiseksi tutkimuksessa esiin tul- leet tulevaisuuden keskeiset osaamisalueet, kuten projekti- ja tiimityötaidot, elämänhallintataidot ja verkostovalmiudet (vuorovaikutustaidot, tietotek- niikka) tulisi huomata korkeakoulutuksen kehit- tämisessä. Nykyisellään yliopistoista valmistuvi- en taidot ja osaaminen eivät näytä vastaavan näi- hin osaamistarpeisiin.BROOKS, I. & Weatherston, J. (1997) The business en- vironment. Prentice Hall.
DEARING, R. (1997) Higher education in the learning society. National Committee of Inquiry into Higher Education. United Kingdom.
HOBROUGH, J., Bates, R. (1998) Progression of skills and competencies through iniversity to emplo- yment. Industry & Higher Education, October 1998.
HERNESNIEMI, H. (1997) Toimialojen tuotannon kas- vun työllisyysvaikutukset Suomessa 1980-1996.
ETLA: Keskusteluaiheita 614.
KIRJONEN, J., Remes, P., Eteläpelto, A. (toim.) (1997) Muuttuva asiantuntijuus. Koulutuksen tutkimus- laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
LINDQVIST, J. & Manninen, J. (1998) Asiantuntijat tu- levaisuuden tekijöinä. Asiantuntijapalveluyritysten tulevaisuuskuvat. Helsingin yliopiston Lahden tut- kimus- ja koulutuskeskuksen raportteja ja selvityk- siä 29.
MANNERMAA, M. (1992) Evolutionaarinen tulevaisuu- dentutkimus. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.
Helsinki: VAPK-kustannus.
STENLUND, H. (1997) Työn tulevaisuus. Työskenaario- hankkeen loppuraportti. Työhallinnon julkaisu 185.
Helsinki: Hakapaino.
STORHAMMAR, E. (1996) PK-yritykset yrityspalvelu- jen käyttäjinä ja asiakkaina - kokemuksia, ongel- mia ja kehittämistarpeita. Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus, Jul- kaisuja 139.
The European Observatory for SMEs. Fifth Annual Re- port 1997. European network for SME Research.
( 1995) Ammattikoulutus ja kvalifikaatiot. Rova- niemi: Lapin yliopiston monistuskeskus.
Artikkeli saapui 4.1.1999. Se hyväksyttiin julkais- tavaksi 18.1.1999.
