Neljä tässä esiteltävistä teoksista on Suomen itsenäi- syyden juhlarahaston Sitran Globalisaatio, hyvinvointi ja työllisyys -tutkimusohjelman tuloksia. Tutkimusohjelman johtajana toimi professori
GLOBALISAATIOSTA SUOMEKSI
Raimo Väyrynen ym.
(1999), Suomi avoimes- sa maailmassa.
Globalisaatio ja sen vaikutukset. 302 s.
Taloustieto Oy Raimo Väyrynen (1998), Globalisaatio - uhka vai mahdolli- suus? 225 s.
Atena kustannus Raimo Väyrynen (1999), Globalisaatio ja Suomen poliittinen järjestelmä. 128 s.
Taloustieto Oy
Pertti Alasuutari ja Petri Ruuska (1999),
Raimo Väyrynen, Notre Dame, USA. Siksi hänen ni- mensä esiintyykin niin tiu- haan kirjojen kirjoittajana.
Tosin Väyrysen tuotteliaisuus- han on tunnettua muutoinkin.
Martinin ja Schumannin Globalisaatioloukku on jou- kon ainoa käännöskirja. Glo- balisaatioon liittyviä kirjoja ja tutkimuksia on maailmalla ilmestynyt pitkin 1990-lukua viljalti, mutta meidän pieni kielialueemme ei tarjonne riittävää pohjaa laajemmalle suomentamiselle. Martin ja Schumann lehtimiehinä ehti- vätkin iskemään hyvään sau- maan populaarin globalisaa- tiokiinnostuksen alkupäässä.
Heidän kirjansa suomennos saikin runsas vuosi sitten Suo- Post-Patria?
Globalisaation kulttuu- ri Suomessa. 253 s.
Vastapaino
Hans-Peter Martin ja Harald Schumann (1998), Globalisaatio- loukku. Hyökkäys de- mokratiaa ja hyvin- vointia vastaan. 294 s.
Vastapaino
messa huomattavaa julkisuut- ta. Opetustyötä tekevän kan- nalta kirjan anti ei kuitenkaan yllä Sitran tutkimusprojektin tuotosten tasolle. Mutta hyvin kirjoitettuja lehtiartikkeleita on kyllä koottu samojen kan- sien väliin loogiseen järjestyk- seen.
Kirjasta saa varsin hyvän yleiskäsityksen lukemalla sen ensimmäisen luvun, jossa esitellään 20:80 -yhteiskunta (globalisaation kauhukuva, jossa todella tarpeellisen tuo- tannon maailmassa hoitaa 20 prosenttia väestöstä ja loput 80 prosenttia pidetään tyyty- väisenä turrutusviihteen avul- la), ja viimeisen luvun, jossa esitetään kymmenen kohdan ohjelma 20:80 -yhteiskuntaa vastaan. Loppuosa kirjasta on niiden erilaisien trendien kuvausta, jotka näyttäisivät todistavan 20:80 -yhteiskun- nan tulemista. Kirjan politiik- kasuosituksista yksi on jo toteutunutkin: euro. Muutkin suositukset merkitsisivät sel- vää EU:n federalistista kehit- tämissuuntaa. Varteenotettava linjaus Der Spiegel -lehden toimittajilta. Samansuuntaista puhettahan on kuultu Saksan johtavilta demaripoliitikoilta kuten myös omalta pääminis- teriltämme, tarkoitan viitta- uksia finanssipolitiikan koor- dinoinnin suotavuudesta.
Kirja sopiikin mainiosti yh- teiskunnallisten vaikuttajien ja päätöksentekijöiden iltaluke- miseksi. Ei haittaa, vaikka jonakin iltana luku jäisikin lukematta, kirjan juoni ei katkea, kun se on jo valmiiksi paloiteltu.
Takakannen kehulauseet ovat yliampuvia. Väyrynen nimittää Martinin ja Schu-
mannin kaltaista kirjoittelua globalofobiaksi.
Sitran globalisaatio- projekti onkin jo aivan toista luokkaa laajuudessaan ja pyr- kimyksessään yhteiskunnallis- ten kehitystrendien objektii- viseen analyysiin. Se on tuot- tanut kaikkiaan 14 julkaisua, joista Väyrysen Suomi avoi- messa maailmassa on projek- tin tulosten yhteenvetokirja.
Väyrynen vastaa tekstistä, on kirjoittanut siitä suuren osan ja toimittanut muidenkin kirjoittamia tekstejä. Muita kirjoittajia on yhteensä yh- deksän. Projektin julkaisuja on kirjoittanut kaikkiaan 15 miestä. Todella - yhtään naista ei ole joukossa.
Suomi avoimessa maailmassa. Globalisaatio ja sen vaikutukset on suurtyö, jonka toivoisi kuluvan poliit- tisten päättäjien ja yhteiskun- nallisten keskustelijoiden käsissä. Kirjaa voi pitää laajana yhteiskunnallisena strategia- ohjelmana tulevalle vuosi- kymmenelle. Sellaiseksi se kai on suunniteltukin; SITRAn projektin tehtävänähän on ollut selvittää globalisaation, hyvinvoinnin ja työllisyyden triangelin vaihtoehdot suo- malaiselle yhteiskunnalle.
Mieli tekee verrata kirjaa Pek- ka Kuusen 60-luvun sosiaali- politiikkaan.
Kirjan ensimmäisessä luvussa luodaan laajoin ve- doin katsaus suomalaisen yh- teiskunnan murroksiin ja kan- sainvälisen ympäristön muu- toksiin. 1990-luvun alun laman nähdään vauhdittaneen Suomen valmentautumista globalisoitumiseen, joka on ennen kaikkea taloudellinen
prosessi, mutta sillä on vaiku- tuksensa myös politiikkaan ja kulttuuriin ja niiden kautta meidän kaikkien jokapäiväi- seen elämään. Olennaista on, että Väyrynen ja ilmeisesti kirjan muutkin yhdeksän kir- joittajaa pitävät globalisaatiota peruuttamattomana prosessi- na, jonka kulkuun on määrä- tietoisella yhteiskuntapolitii- kan strategialla pyrittävä vai- kuttamaan eikä jättäytyä yksis- tään markkinavoimien armoil- le, kuten puhdasoppisimmat uusliberalistit ehdottavat.
Kirjan toinen luku perustuu pitkälti Väyrysen 1998 ilmestyneeseen GLOBALI-
SAATIO - UHKAVAIMAHDOLLISUUS - kirjaan: molemmissa esitetään globalisaation yleinen proses- si. Se joka haluaa täsmällisem- män ja syvemmälle porautu- van tarkastelun aiheesta lukee tietenkin sanotun kirjan, mutta varsin hyvän yleiskuva- uksen saa myös SUOMIAVOIMESSA
MAAILMASSA -kirjan 40-sivun mittaisesta toisesta luvusta.
Itse globalisaatioprosessin kannalta keskeistä on huoma- ta, että kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö, vaan globalisaati- oksi luonnehdittavaa prosessia tapahtui jo viime vuosisadalla kapitalismin kasvun myötä.
Maailmansotien välinen dikta- tuurien kausi kuitenkin kat- kaisi tämän kehityksen.
Kansainvälisen kaupan ja etenkin transnationaalisten finanssisiirtojen kasvu vii- meisten 15 vuoden aikana on kuitenkin tuonut globalisaa- tioon uuden piirteen. Sen perusteella Väyrynen kirjoit- taa, että ensimmäistä maail- mansotaa edeltänyttä ja ny- kyistä globalisaatiota ei voi verrata toisiinsa: olemme K I R J A - A R V I O I T A
menevän prosessin kanssa, että se ei voi johtaa enää takaisin leimallisesti kansallis- pohjaiseen järjestelmään, kuten tapahtui maailmansoti- en välisenä aikana. Globali- saatio myös muuttaa maail- man taloudellisia rakenteita ja voi johtaa eriarvoisuuksien kärjistymiseen. Tämän takia kysymys globalisaation poliit- tisesta hallitsemisesta on niin tärkeä. Tästä monilla eri ta- hoilla käytävää keskustelua Väyrynen esittelee monipuo- lisesti. Keskustelu jatkuu, yksimielisyyteen pääseminen ei taatusti ole helppoa. Esi- merkkinä tästä lainataan kir- jassa Clintonin hallinnon entistä apulaisvaltiovarainmi- nisteriä Jeffrey Gartenia, joka katsoo kansainvälisen rahajär- jestelmän kriisin saatavan hallintaan vain perustamalla maailman keskuspankki.
Kirjan kolmannessa luvussa tarkastellaan Suomea ja suomalaisia yrityksiä glo- baalissa kilpailussa. Tekstin ovat päävastuisesti kirjoitta- neet ETLAn tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila ja tutkija Petri Rouvinen. Luvussa esi- tellään suomalaisen elinkei- noelämän kansainvälistymisen vaiheet ja tavat ja tullaan sel- laiseen johtopäätökseen, että Suomen pärjääminen maail- malla on osaamiskysymys.
Tutkimus ja tuotekehitykseen (t&k) panostaminen on eräs avaintekijöistä. T&k-panos suhteessa bruttokansantuot- teeseen on kasvanut nopeasti koko 1990-luvun ajan, sa- maan aikaan kun se useim- missa muissa teollisuusmaissa on alentunut. Muutokset näkyvät myös työvoiman koulutustasossa. Nuorten
Suomessa OECD-maiden kor- keimpia. Tekniikan ja luon- nontieteiden korkeakoulu- tutkintojen määrä suhteessa työikäiseen väestöön on niin ikään maailman huippua.
Neljäs luku keskittyy suomalaisen työn ja työmark- kinoiden kilpailukykyisyyden tarkasteluun. Luvun on kir- joittanut tutkimusjohtaja Ant- ti Kasvio Tampereen yliopis- tosta, ja teksti perustuu hänen ja VTL Ari Niemisen tekemiin tutkimuksiin. Lähtökohtana todetaan työmarkkinoiden kansainvälistymisen merkitse- vän työpaikkojen aiempaa herkempää liikkumista paikas- ta toiseen, ei niinkään työ- voiman kansainvälistä liikku- vuutta. Tämä siis asettaa kan- santalouksille kilpailukyky- haasteen työpaikoista. Hyvät työpaikat eivät suinkaan ole halpapalkkatyöpaikkoja vaan korkean tuottavuuden työ- paikkoja. Tämä johtaa saman- tapaiseen osaamisstrategian painottamiseen kuin edellisen luvun yritysnäkökulmakin.
Vaikuttaa siltä, että osaamises- ta on tulossa uusi konsensus- asia suomalaiseen keskuste- luun. Osaamisen rinnalla työ- voiman hinnallakin on tietys- ti merkityksensä. Kasvio esit- tää Ruotsin työnantajayhdis- tyksen keräämiin tietoihin perustuvan taulukon, jossa on verrattu useamman maan teh- dasteollisuuden tuntipalkkoja ja työvoiman sivukuluja vuonna 1997. Kun lasketaan sivukulujen osuus työvoiman kokonaiskustannuksista, ovat nämä Saksassa 45, Suomessa 42 ja Ruotsissa 41, mutta Englannissa 25 ja Tanskassa vain 22 prosenttia. Tanskassa tuntipalkat ovat kuitenkin
mat. Kasvio kysyykin, voi- daanko Suomen nykyistä kus- tannustasoa pitää maamme reaaliseen kilpailukykyyn näh- den oikeana.
Luvun viimeisen jakson otsikko on haastavasti Kohti uutta menestystarinaa? Se on tiukkaa asiaa todellisen glo- baalitalouden kynnyksellä olevasta yhteiskunnasta ja sen työn tekemisen järjestämises- tä. Kasvio päättää: Keskeisek- si kysymykseksi nousee täl- löin, kuinka pitkälle joudum- me tai onnistumme etene- mään sen pohjoismaisen hy- vinvointiyhteiskunnan uudel- leenmuotoilussa, jonka kes- keisinä ominaispiirteinä ovat olleet taloudellinen tehok- kuus, yhteiskunnan ja työelä- män dynaaminen uusiutumis- kyky, kansalaisten laaja osallis- tuminen, eri väestöryhmien keskinäinen solidaarisuus sekä näiden tekijöiden yhdistymi- nen ainutlaatuisen hyvin toi- mivaksi ja kilpailukykyiseksi kokonaisuudeksi.
Viidennessä luvussa tarkastellaan globalisaation vaikutusta alueelliseen kehi- tykseen. Kanssakirjoittajana on ollut Turun kauppakorkea- koulun professori Paavo Okko. Globalisaatio merkitsee osaltaan sitäkin, että valtion ja kansantalouden käyttäminen yhtenäisenä mittaamisen ja kuvaamisen kohteena ei enää riitä, tarvitaan pienempiin alueisiin kohdistuvaa tutki- musta. Suomen jakautuminen menestyviin ja taantuviin alueisiin on ollut selvää jo pitkään. Kyse onkin siitä, miten tähän suhtaudutaan, minkälainen politiikka vali- taan. Taas puhutaan osaami-
sesta. Kun aluetaloudet muo- dostavat maailmanlaajuisen mosaiikin (...) menestyäkseen niiden tulisi kyetä kilpaile- maan kustannusten sijasta uu- silla tuotteilla ja prosesseilla.
Menestyneinä alueina tarkastellaan esimerkkeinä Oulua ja Saloa. Jälkimmäisen nousu johtuu melkeinpä yk- sistään Nokiasta, joka on vauhdittanut myös Oulun kehitystä. Oulun voima on myös yliopistossa ja siellä harjoitettavassa teknologisessa tutkimuksessa, mutta ei pidä unohtaa vanhoja klassikkoja, paperin ja massan valmistusta.
Nokia kuitenkin työllistää Oulun seudulla viitisen tuhat- ta ihmistä, kun Enso jää alle puolentoista tuhannen. Tu- loksellinen aluekehitys voi myös ylittää valtakunnan rajo- ja, muodostuu aluetalouksia, esimerkiksi ns. Perämeren kaari tai Kaakkois-, Itä- ja Pohjois-Suomen yhteydet Venäjään. Valitettavasti vain Venäjä ei vielä näytä olevan sellaisessa kunnossa, että nämä yhteydet olisivat Suomen alu- eiden kannalta kovin otollisia.
Tätä taustaa vasten voidaan ymmärtää vaikkapa Suomen EU:ssa esille ottaman ns. poh- joisen ulottuvuuden tärkeys.
Kuudennessa luvussa tarkastellaan globalisaatiota ja Suomen poliittista järjestel- mää. Tästä Väyrynen on laati- nut myös erillisen tutkimuk- sen, johon luku pohjautuu.
Luvun johdanto tiivistää hy- vin ne asiat, joita siinä tarkas- tellaan, joten toistettakoon se tässä: Globalisaatio avaa maan talouden ja muuttaa sen tuo- tantorakennetta. Tämä taas vaatii poliittisia puolueita tarkistamaan aikaisempia ta-
louspoliittisia linjauksiaan, solmimaan uusia koalitioita ja osallistumaan tiiviimmin kan- sainväliseen yhteistyöhön.
Äänestäjien ja puolueiden suhtautuminen globalisaati- oon riippuu useista tekijöistä, niiden joukossa asema tuo- tannollisessa järjestelmässä:
liikkuviin, pääomavaltaisiin tekijöihin kytkeytyneet ryh- mät ovat yleensä globalisaati- on kannalla, kun taas liikku- mattomat, kotimarkkinoihin suuntautuneet ryhmät suhtau- tuvat siihen kriittisesti. Tämä ero näkyy esimerkiksi suhtau- tumisessa yritysten ulkomai- seen omistukseen. Työmark- kinoilla globalisaatiolle myön- teiset voimat kannattavat en- sisijaisesti liitto- ja yrityskoh- taisia ratkaisuja, kun taas sul- jetun sektorin toimijoiden kannalta kokonaisratkaisut ovat toivottavampia.
Tästäkin huomaamme, että politiikkakin on globali- saation vaikutuksesta ennen kaikkea talous- ja työmarkki- napolitiikkaa. Kun Neuvosto- liitto on hävinnyt ja suhtau- tumisemme Venäjään neutra- loitunut, politiikassakin voi- daan keskittyä olennaiseen.
Suhtautuminen globalisaati- oon saattaa olla pitkän päälle myös politiikan johdon eli hallituskoalition perustana.
Sen Väyrynen nimen omaan näkee selittävän sosialidemo- kraattien ja kokoomuksen yhteistyötä. Keskeisenä seik- kana talouspolitiikassa on Euroopan keskuspankin muo- dostuminen ja rahapoliittisen päätösvallan siirtyminen sin- ne. Tämän jälkeen hallituksen talouspolitiikalle jää vain al- haisen inflaation ja budjetti- tasapainon vaaliminen. Tässä suhteessa Ahon ja Lipposen
hallitusten linjoissa ei suurta eroa ole.
Väyrynen jakaa Suomen puolueet kolmeen ryhmään sen mukaan, millainen on niiden kannattajien suhtautu- minen suomalaiskansallisuu- teen ja globaalitalouteen.
Suomalaiskansallisina profiloi- tuvat keskusta ja kristilliset;
sosialidemokraatit, kokoomus ja jo uinahtaneet nuorsuoma- laiset ovat kansallisia kansain- välisyyspuolueita; ruotsalaiset, vasemmistoliitto ja vihreät määrittävät poliittisen identi- teettinsä muilla perusteilla:
kieli, sosiaalisuus, ympäristö.
Väyrysen mukaan Suomen tapauksessa tulevaisuuden olennaisia poliittisia kysy- myksiä ovat valtion ja markki- noiden suhde, aluepolitiikan tavoitteet ja menetelmät, tulonjako ja yleensä yhteis- kunnallinen eriarvoisuus sekä osaamis- ja innovaatiostrategi- at. Jälleen tullaan osaamiseen korostamiseen, jota julkisen rahoituksen kautta pitää tu- kea. Tämä tarkoittaa sitä, että julkiset varat sijoitetaan mark- kinoiden tehokasta toimintaa silmällä pitäen eikä puoluei- den kannattajakunnan etujen mukaan.
Selväkielellä sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että silta- rumpupoliitikkojen ja leh- mänkauppojen aika on ohi!
Seitsemännessä luvussa tuo- daan kuvioon mukaan kansal- linen ja kulttuurinen identi- teetti. Luvun ovat kirjoitta- neet professori Pertti Alasuu- tari ja tutkija Petri Ruuska, molemmat Tampereen yli- opistosta. Keskeiseksi kysy- mykseksi asetetaan etniseen ja kulttuuriseen yhtenäisyyteen perustuvan kansallisvaltion K I R J A - A R V I O I T A
sessissa. Samasta teemasta Ala- suutari ja Ruuska ovat kirjoit- taneet laajemman tutkimuk- sen POST-PATRIA?, jonka vii- meinen luku on toiminut tässä tarkoitetun seitsemännen luvun pohjana.
Kirjoittajien mielestä sulkeutunut kansakunta ajatte- lu ja siihen liittynyt kulttuu- rinen protektionismi ovat ohi. Tämä ei kuitenkaan tar- koita, että nationalismi ja suomalaisuus olisivat mennyt- tä maailmaa. Ne vain saavat rinnalleen uusia kulttuurisen samastuminen piirteitä. Maail- mankansalaisuus on vielä kau- kana. Sellaista kuitenkin vähi- tellen edistävät ns. globaalit liikkeet, kuten esimerkiksi ympäristö- ja kuluttajaliikkeet.
Niinpä vaikkapa Greenpeacen toiminta tai turkistarhauksen vastustaminen ovat tällaisia globaaleja liikkeitä, joita ei kansalliskonservatiivinen suo- malainen hevin hyväksy. Mut- ta täällä ne vain ovat eivätkä lähde minnekään. Näin syntyy uusia patrioita aikaisempien rinnalle. Euroopan unionin kansalaisuus, joka meillä kai- killa suomalaisilla on, voi kirjoittajien mukaan olla merkkinä kehityslinjasta, jon- ka myötä kansallisuus menet- tää merkityksensä Euroopassa.
Tässä kansallisuus ymmärretään ensisijassa juridisena asiana, kulttuurisessa mielessä yhtei- sen eurooppalaisen identitee- tin muodostuminen on vielä kaukana edessäpäin.
Kirjan päätösluvussa Väyrynen kysyy, kuinka uu- distua globaalistuvassa maail- massa. Lähtökohtana hän tote- aa talouden ja yhteiskunnan kuuluvan yhteen, ja että yh-
sääntöjen on noustava yhteis- kunnallisesta keskustelusta ja ristiriidoistakin. Hän linjaa Suomen aseman kylmän sodan jälkeisessä maailmassa ja toteaa käynnissä olevan suuri yhteis- kunnallinen murros, jonka lopputuloksena ratkeaa maam- me sisäinen tilanne ja kan- sainvälinen asema pitkälle tulevaisuuteen. Osaamisstrate- gia nousee keskeiseksi globaa- lissa kilpailussa. Kompetenssi ja laatu nousevat määrällisiä tekijöitä tärkeämmiksi. Yh- teiskunnan instituutioita ja on kehitettävä joustaviksi ja tarkoituksenmukaisiksi. Osaa- minen edellyttää myös tasa- arvoisuutta ja syrjäytymisen välttämistä, osaaminen ja hy- vinvointi kulkevat käsi kädessä. Väyrynen suosittaa tieteellisen ja teknologisen yhteistyön tehostamista Japa- niin ja etenkin Yhdysvaltojen suuntaan, menestyksellinen innovaatiostrategia edellyttää hänen mielestään sitä.
Globaalistuminen ei siis saa jäädä vain eurooppalaisek- si, vaan se on otettava sanan- mukaisesti maailmanlaajuise- na. Mallina tässä ovat maail- manlaajuiset yritykset, jotka ovat todenneet välttämättö- mäksi toimia maailmantalou- den kolmion kaikissa kärjissä, siis Yhdysvalloissa, EU:ssa ja Japanissa. Varsinaisena globa- lisaation testinä Väyrynen kuitenkin pitää Kiinaa ja sen syvempää ymmärtämistä. Sa- massa yhteydessä laajennetaan reviiri Etelä-Koreaan ja mui- hinkin Itä- ja Kaakkois-Aasian maihin aina Intiaan saakka.
Yleisemminkin maailmalla nähdään tämä alue strategises- ti tärkeänä tulevaisuudessa.
Asuuhan alueella puolet maa-
asettaa tavoitteeksi tasapainoi- sen osaamisyhteiskunnan.
Vain moniarvoinen ja su- vaitseva yhteiskunta voi ottaa oppia muilta ja kehittää omia ratkaisujaan: moniarvoisuus on luovuuden edellytys. Toi- saalta päämäärien ja keinojen- kin erilaisuudesta huolimatta yhteiskunnan eri toimijoiden täytyy säilyttää keskinäinen luottamus ja vuorovaikutus.
Vain näin voidaan luoda sosi- aalista pääomaa, jota ilman tuotanto, kauppa ja hallinto ei voi toimia kansalaisten parhaaksi.
Hieno kirja - aina
kansikuvaa myöten - vaikkapa lahjaksi yhteiskunnan ja maa- ilman asioista kiinnostuneelle.
Aarni Tuominen
