PÄÄKIRJOITUS 73
Tieteellisen julkaisemisen tilasta ja tutkimuksen tiedonhallinnasta
Y
liopistoissa ja korkeakouluissa on jo kohtuullisen pitkään ollut yleis- tä se, että tutkijat velvoitetaan tallentamaan julkaisujaan erilaisiin tutkimustietokantoihin. Ideana on, että tutkimus saadaan varmem- min tietokantoihin ja tutkimus tehokkaampaan levitykseen. Tavoitteena on yhtenäistää tutkimushallinnon tietoarkkitehtuuria ja mahdollistaa yh- teismitallisella tavalla tutkimukseen liittyvää tiedonhallintaa. Tässä ajan- kohtaisessa hallinnon tutkimustakin koskettavassa kokonaisuudessa on monia mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia. Kyse ei ole mistään vallan- kumouksesta, mutta selvästi tieteellisen tutkimuksen ja julkaisemisen tie- donhallinnalliset ponnistelut saavat aikaan sekä toivottuja että ei-toivottuja vaikutuksia. Kokonaisuudessaan tieteellisen julkaisemisen seurannassa, ar- vioinnissa, koordinaatiossa ja dokumentoinnissa on käynnissä merkittäviä muutoksia.Yhtenä asiana tieteellisen julkaisemisen tilaa koskettaa niin sanotun julkaisufoorumiluokituksen käyttö. Perusideana on, että julkaisumääriä ja etenkin niiden laatua voidaan arvioida tutkijoiden käyttämien julkaisuka- navien perusteella. Kyseessä on kohtuullisen karkea, laatijoidensa näköinen ja tiedonhallinnallisesti epäsymmetrinen sekä sattumanvarainen järjestel- mä. Se soveltuukin ainoastaan kuvaamaan, pienin varauksin tutkimusor- ganisaation, tai suurin varauksin tutkimusalojen julkaisutoiminnan tasoa.
Siksi onkin muistettava, että vuodesta 2015 lähtien julkaisufoorumiluoki- tusta tulisi käyttää korkeintaan vain edellä mainituissa tarkoituksissa. Kuten eri yhteyksissä on todettu, niin tieteenalakohtaiset, oppiainekohtaiset ja tut- kijakohtaiset vertailut tulisi jättää tässä ulkopuolelle. Tämä johtuu monista erilaisuutta tuottavista parametreista, joita esiintyy tieteenalojen (mm. jul- kaisukanavien määrä, tieteenalan luonne), oppiaineiden (mm. tutkimus- kohteiden rahoitus, populariteetti, historia) ja tutkijoiden välillä (mm. tut- kijanuran pituus, aihevalinnat, painotukset). Mikäli kuitenkin esimerkiksi tutkijakohtaista analyysia tehdään, julkaisufoorumiluokittelua tulisi käyttää ainoastaan järjestelmän käyttöönotosta eteenpäin. Tämäkään ei silti poista edellä mainittuja ongelmakohtia.
Oman mausteensa soppaan tuo ”the era of openness” eli avoimuuden ai- ka. Se on läpilyönyt tai ainakin yhä enemmän tulossa käyttöön myös tieteel- lisessä tutkimuksessa ja tutkimuksen tiedonhallinnassa. Open access -maa- ilmassa kyse on tieteellisestä julkaisemisesta ja tutkimuksen esille saattami- sesta, jossa esimerkiksi tiedettä ja tieteellisiä lehtiä tarjotaan avoimemmin tutkimuksesta kiinnostuneille. Tämä tapahtuu sähköisen palvelun ja asioin- nin tieteellisessä ideaalimaailmassa, jossa lehdet ja niissä oleva tutkimus on kaikkien kiinnostuneiden luettavissa, kunhan he tieteenkuluttajina itse sen kustantavat erinäisin maksuin. Open access -julkaisutoiminta on yleistynyt
74 HALLINNON TUTKIMUS 2/2013
kuitenkin kohtuullisen hitaasti, koska siihen liittyy vapaalle ja riippumatto- malle tieteelle arveluttavia kaupallisia piirteitä. Lisäksi haasteena ovat olleet tiedonhallinnan ja muutoksen kysymykset liittyen lähinnä perinteistä luo- pumiseen, tiedon varastointiin, tutkimuksen tietojen vertailtavuuteen sekä tiettyjen tiedon järjestelmästandardien keskinäiseen toimimattomuuteen.
Mekaaninen tai ylisystemaattinen lähestymistapa tieteellisen julkaisemi- sen tilaan voi olla hyvinkin ongelmallinen tutkimukseen liittyvän tiedon ja tiedonhallinnan kannalta. Hyvä esimerkki on hallinnon tutkimus ja siihen liittyvä julkaiseminen, joka helposti jakaantuu kansallisiin ja kansainvälisiin lehtiin sekä monitieteisenä kokonaisuutena myös hyvin hajalleen erilaisille julkaisufoorumeille. Toki järjestelmässä on paljon hyvääkin, kun pystytään kohtuullisen uskottavasti osoittamaan esimerkiksi tieteellisen lehden, sarjan tai vaikka kustantajan tasoa. Kaikesta huolimatta pääongelma lienee kuiten- kin siinä, kuten usein tiedonhallinnassa, että tiedon käyttäjät ja hyödyntäjät tuottavat epätietoutta, epäsymmetriaa ja suorastaan väärää tietoa.
Tieteelliseen julkaisemiseen ja tiedonhallintaan liittyvä ongelma kärjistyy lopulta, kun toimijat myös hyödyntävät tätä kaikkea. Suomen Akatemian selvityksen mukaan meillä työskentelee tuhatta työntekijää kohden noin 25 ihmistä tutkimus- ja kehitystehtävissä, mutta näillä toimijoilla on vähän tutkijakoulutusta. Jälleen kerran toimija voi olla usein itse ongelma, eli nyt myös tutkimuksen tiedonhallinnassa. Tässä mielessä esimerkiksi yksinker- taiset asiat, kuten huolella tehdyt ja viimeistellyt artikkelit sekä täsmälliset ja hyvin tehdyt vertaisarviot ovat merkittävimpiä asioita myös jatkossa. Näin ollen tästä kaikesta pääsääntöisesti seuraa jatkossakin, että tasokkaammat julkaisut yleensä päätyvät tasokkaampiin lehtiin.
Antti Syväjärvi Päätoimittaja
