126 niin & näin 1/2013
otteita ajasta
Valokuva: Risto Koskensilta
Filosofin osa muistitutkimuksessa
”Muistan, että ’luokallani oli Robin-niminen poika’, mutta en muista häntä”, Ilkka Niiniluoto muisteli nuoruuttaan kollokviossa.
V
uosittainen Suomen Filo- sofisen Yhdistyksen yhden sanan tutkijakollokvio jär- jestettiin tällä kertaa Tampereen yliopistossa otsikolla ”Muisti”.Tammikuisen kollokvion pääesi- telmöitsijöinä olivat kognitiivisen psykologian erikoistutkija Virpi Ka- lakoski Työterveyslaitokselta ja so- siologian professori Matti Hyvärinen Tampereen yliopistosta, molemmat tuttuun tapaan filosofian ulkopuo- lelta.
Kalakosken esitelmä koski kog- nitiivisen psykologian nykyistä käsi- tystä ihmisen lajityypillisistä muistin rajoituksista, ja Hyvärinen puhui kertomuksen ja muistin suhteesta sosiologisessa tekstitutkimuksessa.
Esitysten jälkeinen keskustelu oli koko ajan vireää, mikä kertoo aiheen onnistuneesta valinnasta. Muistista syntyy helposti keskustelua omista erikoisaloista riippumatta, ja toi- saalta monella filosofian osa-alueella on hedelmällistä sanottavaa aiheesta.
Tapahtuman esitelmät voisi jakaa karkeasti kolmeen kastiin: aiheeltaan historiallisiin, erityistieteellisiin ja naturalistisiin. Historiallisissa esityk- sissä muistin suhteen tärkeitä filo- sofeja olivat esimerkiksi Aristoteles ja John Locke. Erityistieteellisissä esityksissä pohdittiin muistin merki- tyksiä muun muassa kirjallisuudessa ja historiantutkimuksessa. Natura-
listiset esitelmät koskivat puolestaan psykologiaa, psykologian filosofiaa tai filosofista psykologiaa. Muistin pohdinta herätteleekin kysymystä fi- losofian asemasta tieteiden kentällä.
Muistin lajit?
Virpi Kalakosken esitelmä muistin rajoituksista oli samalla katsaus ny- kyisen kognitiivisen psykologian käsitykseen muistin osista. Jaottelu tehdään lyhytkestoiseen ja pitkä- kestoiseen muistiin tai työ- ja säi- lömuistiin, sekä implisiittiseen ja eksplisiittiseen muistiin.
Kalakosken puheenvuoron vas- tapainoksi voi ajatella Lauri Jär- vilehdon esittämää ideaa, jonka mukaan muisti yksittäisinä moduu- leina katoaa erilaisten toiminnan- prosessien alle. Prosessin lopputulok- sesta riippuu, kutsummeko prosessia muistiksi vai joksikin muuksi. Järvi- lehdon esitelmä pohjasi mielen kak- soisprosessiteoriaan. Mielemme ja- kautuu kahtia: pieneen tiedostavaan osaan ja valtavaan implisiittiseen osaan. Näiden välissä olevaa ”tie- toisuuden pullonkaulaa” voitaisiin ajatella työmuistin kaltaisena proses- sointina. Työmuisti on juuri nyt ta- pahtuvien mielenliikkeiden summa.
Episodinen muisti on yksi ekspli- siittisen pitkäkestoisen muistin osa. Se sisältää elämäntapahtumia
ja on tärkeä osa identiteetin kehi- tystä. Juuri tämä muistin muoto – ”muistan, kuinka…” – tuli esille Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluodon asennelogiikan esitel- mässä. Varsinkin elämäntapahtumia on helppo muistaa ”väärin”, mitä sivuttiin monessa esitelmässä. Nii- niluoto kuitenkin totesi kiehtovasti, että joskus muistamme asian väärin ja samalla tiedämme, että muis- tamme väärin. Tietäminen ja muis- taminen eivät siis kulje käsi kädessä.
Muistikäsitteiden vaihtelevuus tekee myös filosofisesta keskuste- lusta haastavaa. Filosofit ovatkin kenties kautta historian puhuneet muistin eri osista – esimerkiksi mää- rittäessään muistin havainnon tal- lentamiseksi, kokemuksen muistiin palauttamiseksi tai kuvittelukyvyn osaksi. Muistin moninaisuus tuli lo- pulta esille historiallisissa ja erityis- tieteellisissä esityksissä. Työmuisti on mahdollisesti ollut se muistin osa, josta Augustinus puhui ”nykyi- syyden muistamisena”, kuten Jyväs- kylän yliopiston professori Mikko Yrjönsuuri ehdotti. Voidaankin aja- tella, että filosofit ovat havainneet erilaisten muistin alueiden olemas- saolon jo kauan ennen psykologisten menetelmien keksimistä.
Susanna Lankinen
