Vesihallinnon toiminta vuonna 1981

Vesihallitus—National Board of Waters, Finland

Helsinki 1982

Vesihallituksen julkaisuja

Publications of the National Board of Waters

1

VESIHALLINNON TOIMINTA VUONNA 1987

översikt över vattenförvaltningens verksamhet är 1981

Summary of the activities of the Water Administration in 1 98f

VesihaHituksen jukaisuja

Pubhcations of the Nation& Board of Waters 41

VESHALUNNON TOMlNTA VUONNA 1981

Översikt över vattenförva!tnngens verksamhet år 1981

Summary of the activties of the Water Administration iii 1981

VesihaNitus—National Board of Waters, Finbnd

Hesnk 1982

3

SISALLYS

1. Katsaus vesihallinnon toimintaan vuonna 1981 5

2. Vesihallinto 6

2,1 Hallinto ja tehtävät 6

2,2 Henkilökunta 8

2.3 Määrärahojen käyttö 8

3. Vesivaratja niiden käyttö 10

3,1 Hydrologinen yleiskatsaus 10

3.2 Vedenhankinta 13

3.3 Vesien kuormitus 14

3.4 Vesien virkistyskäyttö 18

3,5 Vesivoiman käyttö 19

3.6 Uitto ja vesikuljetus 20

3.7 Tulvasuojelu, kuivatusja kastelu 22

4. Vesivaroihin kohdistuva suuhnittelu 23

4.1 Vesien käytön kokonaissuunnittelu 23

4.2 Vesiensuojelun ja käytön suunnittelu sekä siihen liittyvä kehittämistoiminta 23

5. Rakennus- ja kunnossapitotoiminta 30

5,1 Rakennustoiminta 30

5.2 Kunnossapito 34

5.3 Jääpatotulvien torjunta 34

5.4 Öljyvahinkojen torjunta 35

6. Säännöstelyjen käyttö ja vesistöjen hoito 35

6,1 Säännöstelyjen käyttö 35

6,2 Vesistön säännöstelyjä ja järjestelyjä koskevien kalataloudellisten velvoitteiden hoito 37

6.3 Yleisten vesialueiden hoito 38

7. Valtion osallistuminen vesihuolto- ja vesiensuojeluinvestointien rahoitukseen 38

7,1 Vesihuoltoinvestointien rahoitus 38

7.2 Teollisuuden vesiensuojeluinvestointien rahoitus 40

8. Vesien käytön valvonta 40

9. Katselmustoiminta 44

10. Tutkimustoiminta 46

10,1 Yleistä 46

10.2 Hydrologinen tutkimustoiminta 46

10,3 Vesitutkimustoiminta 46

10.4 Teknillinen tutkimustoiminta 48

10.5 Laboratoriotoiminta 49

11, Yhteiset toiminnot 50

11,1 Toiminnan ja talouden kehittäminen 50

11,2 Koulutustoiminta 50

11,3 Kansainvälinen toiminta 52

Översikt över vattenförvaltningens verksamhet år 1981 58 Summary of the activities of the water administration in 1981 59

5

1. KATSAUS VESIHALLINNON

TOIMINTAAN VUONNA 1981

Vesihallituksen toiminnan toinen vuosikymmen on alkanut poikkeuksellisen runsasvetisenä.

Vuosi 1981 oli sääolosuhteiltaan erikois laatuinen tulvavuosi. Jo aikutalvesta lumen vesi- arvo ylitti aikaisemmat ennätykset ja kesän run saat sateet lisäsivät entisestäänkin suuria virtaa mia, Lisätystä juoksutuksesta huolimatta mm.

Päijänne oli heinäkuun lopulta syyskuun alkuun asti ylempänä kuin kertaakaan aikaisemmin sii hen aikaan vuodesta kuluvalla vuosisadalla, Myös vuoden loppupuoli oli Lappia lukuunottamatta normaalia runsassateisempi.

Poikkeuksellinen vesitilanne asetti viranomai set ongelmallisten ratkaisujen eteen. Tulva- vahinkojen pienentämiseksi jouduttiin useiden järvien säännöstelyissä turvautumaan poikkeus lupiin ja poikkeusjuoksutuksiin. Nämä toimen piteet eivät aina saaneet niiden vaikutusalueilla olevien ihmisten jakamatonta suosiota. Niillä saatiin kuitenkin tulvavahinkojen huomattavassa määrin estetyksi ja vähennetyksi, mistä ansio kuuluu tehostuneelle tulvantorjuntasuunnittelul le ja vesistöjen käyttötoiminnan kehittämiselle.

Monien kuivien vuosien jälkeen tullut runsas vetinen kausi paljasti havaittaviksi tulvasuojelun ja peruskuivatuksen vakavat puutteet. Monilta tulvavahingoilta olisi voitu välttyä, jos aikanaan olisi osoitettu riittävästi varoja jo olemassa ole vien kuivatussuunnitelmien toteuttamiseen. Val tion tilintarkastajat katsovat kertomuksessaan vuodelta 1980, että vesirakentamiseen käytettä vissä olevia varoja tulisi nykyistä enemmän suun nata maataloustuotannossajo olevan maan perus kuivatukseen.

Vesihallinnon rakennustöiden rahoituksellinen painopiste tulee lähivuosina edelleen olemaan vesistötöissä, joiden lähtökohtana on yleensä tul vasuojelu, mutta jotka palvelevat myös muuta vesienkäyttöä. Tulevina vuosina rakentamisen painopiste siirtyy kuitenkin entistä voimakkaam min vesistöjen pel-usparantamisesta vesistöjen hoitoa ja kunnostamista, vesihuoltoa sekä venei lyreittien tekemistä ja parantamista palvelevan rakentamisen suuntaan. Vesihallinto aikoo myös ottaa entistä paremmin huomioon hankkeiden vaikutukset luonnonoloihin,

Tässä tarkoituksessa vesihallitus käynnisti vuoden 1981 alussa »Pohjanmaan vesistörakenta misen tutkimus- ja kehitysprojektin». Jokien ajankohtaiset ongelmat tutkitaan ja tulokset ote taan nopeasti käyttöön. Tavoitteena on löytää keinot vesirakentamisen haittojen vähentämi seksi ja poistamiseksi. Maa- ja metsätalousminis teriö puolestaan asetti useita vesiasioita käsitte leviä toimikuntia, joiden tehtävänä on selvittää mm. vesistörakentamisen tarvetta, vesistösuunnit teluun liittyvää päätöksentekoa ja vesistöhank keiden vaikutusten arviointia,

Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuosi- jakson 1981—1990 kansainväliseksi vesihuollon vuosikymmeneksi, Vesihuollon vuosikymmenen tavoitteena on turvata vedensaanti ja tyydyttävät saniteettilaitteet jokaiselle asukkaalle maapallolla vuoteen 1990 mennessä, Tällöin odotetaan Suo men kaltaiselta maalta, että se toisaalta antaa kai ken mahdollisen aineellisen, tiedollisen ja taidol lisen apunsa vesihuollon kehittämiseksi maailman kehittymättömillä alueilla ja että se toisaalta tehostetusti kiinnittää huomionsa omien kansa laistensa vesihuollossa olevien puutteiden pois tamiseen. Erityisesti tulee turvata talousveden hyvä laatu, Vesi ei saa olla terveydelle haital lista pitkäaikaisenkaan käytön aikana. Haja asutusalueiden vedenhankintaa tulisi tarkastella entistä laajempana kokonaisuutena, Alueiden vie märöintiä tulisi kehittää siihen suuntaan, että arvokkaat ainekset palautuisivat luonnon kierto kulkuun.

Vesihallinnossa toteutettiin vuoden aikana organisaation muutos. Vanha organisaatio oli pysynyt muuttumattomana vesihallinnon perus tamisesta lähtien eli lähes 11 vuotta, Organisaa tion muuttamisen päämääränä on ollut osaltaan helpottaa vesihallinnossa olevan monipuolisen asiantuntemuksen hyväksikäyttöä siten, että työn laatua voitaisiin entisestäänkin parantaa.

Uudessa organisaatiossa tehtävät on jaettu toimi alueittain osastoille ja osastojen lukumäärää on vähennetty.

Organisaation muuttamisen eräänä tarkoi tuksena oli lisätä myös maa- ja metsätalous ministeriön vaikutusta ja asiantuntemusta vesi asioissa perustamalla yleisen osaston vesitoimis toon uusia virkoja. Tarpeelliset virat voitiin perustaa ministeriöön, kun samalla lakkautet tiin vastaava määrä vesihallinnon virkoja.

Vesih allinnossa toteutettiin organisaatiomuutos 1.3.1981. Organisaatiomuutoksen yhteydessä tehtiin vesihallinnosta annettuun lakiin (18/70) eräitä muutoksia (922/80). Vesihallinnosta an nettiin uusi asetus (28/8 1), minkä lisäksi vesihal litukselle ja vesipiirien vesitoimistoille vahvistet tiin uudet työjärjestykset. Vesihallinnon tehtävä- alue säilyi entisenä, Organisaatiomuutoksella ei myöskään ollut vaikutusta vesihallinnon menoi hin.

Organisaatiomuutoksessa yhdistettiin osasto jen ja toimistojen tehtäviä. Osastojen lukumäärä väheni kahdella ja toimistojen lukumäärä kol mella. Uusista toimistoista kaksi perustettiin erillisiksi toimistoiksi. Lisäksi peru stettiin ylim män johdon avuksi erillinen suunnittelusihtee ristö. Uusi organisaatio on esitetty kuvassa 1.

Vesistösuunnittelu ja -rakentaminen, vesien- suojelu- ja vesihuoltoasiat sekä talous- ja hal lintoasiat koottiin tehtäväkokonaisuu ksina kol melle eri osastolle. Kuitenkin uittotoimistosta

kissa vesipiireissä on vesiensuojelun ja vesi- huollon, tutkimuksen sekä hallinnon toimi- alat. Yhdistetty vesistösuunnittelun ja raken tamisen toimiala on Helsingin, Tampereen, Mikkelin ja Kuopion vesipiireissä. Muissa vesi- piireissä on erikseen sekä vesistösuunnittelun että rakentamisen toimialat. Vesipiirien johto- ryhmien asemasta ja tehtävistä määrättiin työ järjestyksellä.

Vesihallituksen ja vesipiirien vesitoimistojen suoritteista perittävistä maksuista annettiin 27.2, 1981 asetus (168/81), joka tuli voimaan 1,3.

1981. Muusta erityisesti vesihallinnossa huo mioon otettavasta lainsäädännöstä voidaan lisäksi mainita jätehuoltolain muuttamisesta 13.2.1981 annettu laki (117/81), jätehuoltoasetuksen muut tamisesta 13.2.1981 annettu asetus (118/81), meren pilaantumisen ehkäisemisestä 6.3.1981 annettu asetus (185/81), meriympäristöneuvot telukunnasta 6.3.1981 annettu asetus (187/81), 24.7.1981 annettu maa-aineslaki (555/81) sekä

VESIHALLITUKSEN ORGANISAATIOVKSIKDT JA NIIDEN PAALLIKOT

VESIHALLINTO

r

Kuva 1. Vesihallituksen uuden organisaation mukaiset yksiköt ja niiden päälliköt sekä vesipiirien vesitoinaistot ja piirien johtajat 1.3.1981 alkaen.

7

TILASTON POHJAKARTTA 111981 BASKARTAN FÖR STATISTIK 1 1 1981

VESPHRT

sekä niistä käytetyt [yhenteet

Kuva 2 Vesiplirit 31.12.1981

ministeriön päätöksen muuttamisesta (407/81) ja 17.9.1981 antama päätös vesihuoltolaittei den rakentamiseen myönnettävien korkotuki lainojen yleisistä ehdoista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen muuttamisesta (631/81).

2.2 Henkilökunta

Keskeisintä ympäristöh allinnossa vuonna 1981 oli organisaatiomuutoksen yhteydessä tapahtu neet henkilöstön sijoitukset uusiin toiminta yksiköihin, muutaman henkilön siirtyminen vesi- hallituksesta piirihallintoon sekä vesihallintolain ja -asetuksen muutosten vaikutukset toiminimik keisiin, kelpoisuusehtoihin ja nimitysmenette lyyn. Atk-pohjaisen henkilötietojärjestelmän ke hittämisessä pääpaino oli atk-ohjelmien valmis tamisessa ja niiden testaamisessa,

Vesihallinnon henkilöstön määrässä ja raken teessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia edel liseen vuoteen verrattuna. Henkilöstön määrää ja rakennetta vuoden lopulla koskevat tiedot on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Henkilökunnan vaih tuvuus säilyi suunnilleen entisellään, ollen 5,7 %.

Osa taulukoissa esitetyistä henkilöistä on palkat tu vain tilapäiseen työsuhteeseen.

odottamaan valmisteilla olevaa virastodemok ratialakia, Työsuojelussa ja työterveydenhuollos sa merkittävintä oli lakisääteisen työterveyshuol lon ulottuminen koskemaan 1,8.1981 alkaen koko henkilökuntaa.

Vesihallituksen ja vesipiirien henkilökuntien urheilu- ja virkistystoimikuntien koordinoimina on edelleen järjestetty sekä aluekohtaisia että koko vesihallintoa koskevia urheilu- ja virkistäy tymistilaisuuksia mm. hiihdon, suunnistuksen ja erilaisen pailoilun aloilta. Tilaisuuksiin on usein liittynyt koulutusta. Jatkuvan fyysisen ja psyyk kisen kunnon ylläpitämiseksi on varattu tiloja erilaista harrastustoimintaa varten, Toimintaa on osittain rahoitettu tulo- ja menoarvion varoilla.

2.3 Määrärahojen käyttö

Vesihallinnon käyttämät määrärahat olivat vuon na 1981 288,3 milj.mk, josta muiden virastojen määrärahojen osuus oli 58,4 milj.mk. Määräraho jen käyttö kasvoi nimellisesti edellisestä vuodesta 41,6 milj.mk eli 16,9 %, mutta jos kasvua las kettaessa kulutusmäärärahoissa otetaan huo mioon palkansaajien ansiotasoindeksin (valtio) keskimääräinen muutos (13 %) sekä Siirto- ja sijoitusmenoissa rakennuskustannusindeksin

Taulukko 2, Henkilöstön lukumäärä 31.12.1981 toimintayksiköittäin

Henkilöstöryhmä VE vv2> HA31 vL4 Muut51 Yht. Hev Tuv Tav Kyv Miv Kuv PKv vav KSv Kov 0uv Kav Lav Yht. vesihal unto Yht.

Kuukausipalkkaiset

—korkeakoulututkin

nonsuorittaneet33 55 25 62 21 196 17 12 13 12 12 10 6 17 12 19 15 7 14 166 362

—opistoinsinöörit 5 2 2 - - 9 4 3 4 6 2 7 3 9 5 11 5 5 6 70 79

—rkm.jateknikot 8 5 3 6 2 24 17 21 22 18 18 21 117 63 22 31 3414 30 328 352

—Iab. ja tutkhen

kilöstö 2 1 - 50 1 54 14 7 6 10 9 7 14 23 10 11 9 9 13 142 196

—toimistohen

kilöstö 25 26 53 23 10 137 20 21 18 18 16 19 14 39 21 28 3517 29 295 432

— työnjohtajat - - ‘ - -

- 4 5 2 3 2 4 ^- 16 4 20 14 2 18 94 94

—muut 4 - 4 ^- - 8 2 2 5 3 1 4 1 5 4 11 5 3 4 50 58

Yhteensä 77 ‘ 89 87 141 34 428 78 71 70 70 60 72 55 172 78 131 11757 114 1145 1573

Tuntipalkkaiset

—huoltokorj.

työntek. 7 14 6 6 2 8 6 15 4 10 18 9 12 117 117

—maa’ ja vesirak.

työntek. 22 9 10 30 26 92 37 133 47 75 9513 104 693 693

Yhteensä 29 23 16 36 28 100 43 148 51 85 113 22 116 810 810

Kaikki yhteensä 77 89 87 141 34 428 107 94 86 106 88 172 98 320 129 216 23079 230 1955 2383 1) Vesistöosasto

2) Yesiensuojelu- ja vesihuolto-osasto 3) Hallinto-osasto

4) vesientutkimuslaitos 5) Ylin johto ja erilliset yksiköt

9

Dipiomi-insinöörit

—rakennusinsinöörit

—puunjalostusinsinöörit

—kemisti-insinöörit

— koneinsinöörit

—prosessi-insinöörit Arkkitehdit Maatmetsät.kand.

limnologit

—mikrobiologit

—ympäristönsuojelijat Agronomit

Metsänhoitajat Fil.kand.

—biologit

—geofyysikot (hydrologit)

—kernistit

—geologit

—maantieteilijät

—matemaatikot

—tilastotieteilijät

—tietojenkäsittelijät Luonnontiet.kand.

—geofyysikot (hydrologit)

—geologit

— kemistit

—matemaatikot Hum.kand.

Farmaseutit Valt.kand.

Hallintotiet.kand.

Hallinto-opin kand.

Sosionomit Oikeustiet.kand.

Varanotaarit Kauppatietjcand.

Ekonomit Opistoinsinöörit

—rakennusinsinöörit

—kemian-insinöörit

—koneinsinöörit Agrologit Terveydenhoitajat Merkonomit HSO-sihteerit

Rak.mestarit ja teknikot

—rakennusmestarit

—koneteknikot

—kemistiteknikot

—paperiteknikot

—prosessiteknikot

—maanmittausteknikot Lab. ja tutk.henkilökunta Toimistohenkilökunta Työnjohtajat Erittelemättömät

61 16

51 16 67

2 2

6 6

1 1

1 1

1

16 11

16 6 22

2 2

3 3

2 1 3

2 2

27 16 43

3 7

5 14

3 10

3 4

1 4

1 2

2 5

2 2

4 9 7 1 1 3 1 1

3 1 2

4 4 3 2 1 12 4 2 4 9 8

1 1 19 3 22

20 2

1 1

1 1

4 4 5 2 1

77 81 14 95

78 13 91

1 1

3 3

27 15 2 17

14 1 15

1 1 2

1

10 20 30

14 20

1 1

1 3

3 5

1 1

1 1

12

4 3 3

2

4 4 4

9 46 24 70

45 24 69

1 1

142 30

129 29 158

2 1 3

9 9

1 1

1 1

31 13

30 7 37

1 3 4

3 3

2 1

3

3 -36

10 17 27

9 6 15

9 4 13

3 6 9

1 1 2

3 1 *

1 1 2

1 1

4 4

13 13

3 2

2 2

1 1

1 1

12 12

7 7

2 2

8 8

55 24 79

53 24 77

1 1

1 1

1 123 3 352 Taulukko 1. Vesihallinnon henkilökunta 31.121981

Henkilöstöryhmä Vesihallitus Piirihallinto Vesihallinto

palkka- Muu Yhteensä Palkka- Muu Yhteensä Palkka Muu Yhteensä

mom. mom. mom. mom. mom. mom.

6 2 2

172

1 44

3 3 73

11

2 4 6 5 6

4 4 4 6 6

1 1

1 1 1 1

1 1 3 3

9

8 1

20 2

1 1

1 1

2 21 87 15 102 106 17

3 3

2 24 286 42 328 308 4-4

270 38 308 290 38 328

12 1 13 14 1 15

1 1

.1 1

2 1 3 2 1 3

2 2 4 2 2 4

32 22 54 94 48 142 126 70 196

110 1 111 155 38 193 265 39 304

94 94 94 94

7 1 8 43 7 50 50 8 58

352 76 428 837 308 1 145 1 189 384 1573

Taulukkoon on laskettu mukaan virastotyöntekijät (1 vesihallituksessa ja 27 piirihallinnossa).

Harjoittelijoita (piirihallinnossa5) sekä vesipiirien huoltokorjaanio- ja maa- ja vesirakennustyöntekijöitä ei ole otettu mukaan taulukkoon.

Huoltokorjaamotyöntekijöitä 117 Maa- ja vesirakennustyöntekijöitä 693 810

Vesihallituksessa 0020 lisensiaattiaja 3 tohtoria. Piirihallinnossa 5 liaensiaattiaja 1 tohtori.

taisesti ja taloudellisen laadun mukaan on esi tetty kuvissa 3 ja 4.

Kuvassa 5 ja taulukossa 3 on esitetty määrä rahojen käytön kehitys vuosina 1977—1981 sekä prosentuaalinen jakautuminen eri tehtä ville. Tehtäville jaettaessa on sisäisen kirjanpi don kustannusraportteja muokattu siten, että vuosilomista ym. palkallisista poissaoloista joh tuvat kustannukset on jaettu henkilön tehtävien mukaan eri tehtäväryhmille. Lisäksi toimistopal velut on vähennetty muista talous- ja hallintoteh tävistä erilleen, koska ne liittyvät kaikkiin toi mintoihin.

3. VESIVARAT JA NIIDEN KAYTTÖ

3.1 Hydrologinen yleiskatsaus

Vuosi 1981 oli Suomessa poikkeuksellisen run sasvetinen, Talvella oli lunta erittäin paljon, kevättulvat kohosivat suuriksi, kesällä satoi sisämaassa ennäryksellisesti ja vielä loppuvuo sikin jatkui tavallista huomattavasti märempänä.

Vuoden alkaessa vesistöjen ja maaperän vesi- varat olivat maan etelä-, länsi- ja keskiosissa koh talaisen runsaat, likimain normaalit maan itä osissa ja niukat maan pohjoisosissa. Lunta oli jo vuoden alkaessa poikkeuksellisen paljon lähes koko maassa ja ennätyksellisesti Vuoksen alueen pohjoisosissa sekä Oulujoen-Iijoen-Simojoen alueilla. Talven kuluessa lumipeite kasvoi näillä alueilla vesiarvoltaan noin 250 mm :iin, Oulujär ven pohjoispuolella paikoin yli 300 mm:iin.

maalista. Lu mipeitteen vesiarvon kehitys Vuok sen vesistöalueella ilmenee kuvasta 6.

Runsaslumisilla alueilla maa oli lähes roudaton maan keskiosissa. Lumen painosta tihkui vesistö jen jäille vettä, josta talven mittaan muodostui

lumen kanssa paksulti kohvaa.

Lumi suu suurimmaksi osaksi huhtikuun alus sa maan etelä- ja lounaisrannikolta ja osittain myös sisämaasta. Kuun puolivälissä sää muuttui uudelleen kylmäksi ja kevään tulo viivästyi. Ete iässä kevättalven sateet olivat niukkoja mutta Lapissa lumipeite vahveni yhä ja oli sielläkin lopputalvesta harvinaisen suuri.

Toukokuun alkaessa peitti poikkeuksellisen vahva lumi suurimman osan maata. Sää lämpeni äkillisesti kuukauden 10. päivän tienoilla ja lumi suli lyhyen ajan kuluessa. Vesi nousi järvialueen latvaosilla, Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa kaikkialla huomattavasti tavanomista ylemmäksi;

lukuisissa vesistöissä saavutettiin havaintokauden korkeimpia arvoja. Erityisen korkeita vedenkor keus- ja virtaamahuippuja esiintyi Pohjois-Savos sa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Suomessa ja Lapis sa. Asutusta haittaavia tulvia sattui mm, Kainuus sa, lijokivarressa, Kemijoella ja Ivalojoella. Jään- lähtö oli maan etelä- ja keskiosissa lähes 10 päi vää tavallista myöhäisemmässä.

Toukokuun loppupuolisko oli lämmin ja kui va. Kesäkuussa satoi sitten sisämaassa laajoilla alueilla ennätyksellisen paljon. Sateisinta oli Kymijoen ja Kokemäenjoen alueilla, joilla satoi selvästi enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin tällä vuosisadalla kesäkuussa. Yhdessä kevään sulamisvesien kanssa sateet nostivat järvien pin nat yleisesti yli 0,5 m ajankohdan keskimää räistä ylemmäksi. Veden paljouteen vaikutti

Taulukko 3. Vesihallinnon määrärahojen käytön prosentuaalinen jakaantuminen tehtäville vuosina 1977—1981

Tehtävännimi 1977 1978 1979 1980 1981

% % %

Tehtäville jakamattomat toimistopalvelut (5003) 5 5 5 5 5

Talous- ja hallintotehtävät (50) 16 14 14 15 14

Suunnittelutehtävät (51) 9 9 10 10 7

Valvontatehtävät(52) 2 2 2 2 2

Katselmustehtävät (53) 1 1 1 1 1

Tutkimustehtävät (54) 8 9 9 9 9

Rakennustehtävät (55) 41 38 37 39 34

Vesistöjen hoito- ja kunnossapitotehtävät (56) 4 4 3 4 3

Vesien käytön tavoitetehtävät (57) 3 3 4 3 3

Investoinnit (60) 11 15 15 12 22

Yhteensä(%) 100 100 100 100 100

11

Muut menot 58,4 Mmk

2.1 6,1

VIRASTOKOHTAINEN ERITTELY TALOUDELLISEN LAADUN MUKAINEN ERITTELY

Yhteensä 288,3 Mmk Yhteensä 288,3 Mmk

Kuva 3. Määrärahojen käyttö vuonna 1981 virastokohtajsestj ja taloudellisen laadun mukaisesti eriteltynä.

119,8 Mmk

74,9 11,0

Mmk 120

100

80

60

40

20

0-

110.1 Mmk

45,9

59,0

K ulutusmenot

I]llIMHBH

Siirtomenot 140

Mmk 120

100

80

60

40

20

0

S ijoitusmenot

43,7

Vesihallitus Vesipiirit

1

50,2

Muut virastot

Kuva 4. Vesihallituksen ja vesipiirien vesitoimistojen osuus vesihallinnon (30.40) määrärahoista sekä vesihallinnon käyttämät muiden virastojen määrärahat taloudellisen laadun mukaan.

300

200

100

1977 1978 1979 1980 1981

Kuva 5. Määrärahojen käytön kehitys vuosina 1977—

1981 ao. vuoden hintatasossa.

c

E

-j

Mm. Kyrönjoki tulvi kevään lisäksi useaan otteeseen kesän mittaan.

Veden lämpötila oli kesäkuussa 2—4°C taval lista alempi. Heinäkuussa vesi lämpeni likimain normaaliksi. Myös heinä- ja elokuu olivat runsas sateisia, ja suurten keskusjärvien pinnat jatkoivat nousuaan. Lisätystä juoksutuksesta huolimatta Päijänne oli heinäkuun lopulta syyskuun alkuun asti ylempänä kuin kertaakaan aikaisemmin siihen aikaan vuodesta kuluvalla vuosisadalla, Ilman säännöstelyä järven pinta olisi ylittänyt ajankohdan aikaisemmat ennätykset vuonna 1979 alkaneella havaintokaudella syys-joulukuun aikana.

Syyskuuta lukuun ottamatta myös vuoden loppupuolisko oli runsassateinen. Järvien veden pinnat pysyttelivät jatkuvasti noin 0,5 m ajan kohdan keskimääräistä korkeammalla. Maa oli hyvin märkä ja pohjavesi yleensä vähintään puoli metriä tavallista ylempänä. Virtaamat olivat yleisesti 2—3-kertaisia ajankohdan keski määräiseen verrattuna lukuun ottamatta runsas järvisimpiä vesistöjä. Päijänteestä purkautuvaa virtaamaa pidettiin luvan sallimassa maksimissa 500 m3/s, ja Vuoksen virtaamaa lisättiin asteit tain niin, että se oli vuoden lopussa 920 m3/s;

tilapäisesti jopa 1 050 m3/s. Tästä huolimatta Saimaan pinta nousi hitaasti aina vuoden lop puun asti, jolloin se oli 80 cm ajankohdan kes kimääräistä ylempänä. Myös Lappajärvi oli vuo den viimeisinä kuukausina lähes metrin tavallis ta ylempänä. Kuvasta 7 ilmenee Saimaan veden- korkeus Lauritsalan asteikolla.

Loppuvuosi oli sateisin maan eteläosissa.

Lounais-Suomen joissa sattui tulvia marras kuun lopussa. Joulukuussa satoi hyvin paljon lunta, ja vuoden lopussa lumipeite oli jälleen harvinaisen vahva. Erityisen paljon lunta oli Kaakkois-Suomessa ja Koillis-Pohj anmaalla, missä lunta oli kolminkertaisesti tavanomaiseen ver rattuna ja paikoin enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin vuodenvaihteessa sillä kaudella, jolta on havaintoja.

Vuoden 1981 kuluessa satoi 1,4—1,5-ker- taisesti normaaliin verrattuna (kuva 8). Ete lä-Suomessa sadanta oli noin 1 000 mm, maan keskiosissa noin 900 mm ja pohjoisosissa noin 600—800 mm. Tämä on noin 300 mm tavallis ta ennemmän lähes koko maassa, Kun haihdunta jäi noin 100 mm tavanomaista pitemmäksi, oli valunta yleensä vähintään 2-kertainen normaa 0

Kuva 6. Lumipeitteen vesiarvon kehitys talvella 1980—

81, keskimääräinen kehitys jaksolla 193 1—1960 ja suu rimmat kaudella 1951—1980 havaitut lumen vesiarvot Vuoksen vesistöalueella.

13 7750

NN+

cm 7700

7650

7600

7550

7500

7450

7400

Kuva 7. Saimaan vedenkorkeus Lauritsalan asteikolla vuonna 1981, havaintojaksolta 1901—1960 lasketut veden- korkeudenääriarvotja havaintojakson 193 1—60 kuukausikeskiarvot,

liin verrattuna, ja lisäksi maaperän ja vesistöjen vesivarat lisääntyivät vuoden aikana 100—200 mm koko valuma-alueelle tasoitettuna.

3.2 Vedenhankinta

Yhdyskuntien vedenhankinta

Vesihallituksen vuonna 1981 suorittaman tiedus telun mukaan oli 31 12 1980 yhteisun vahintaan 200 asukasta käsittäviin vesilaitoksiin liitetyissä kiinteistöissä 3 589 000 asukasta eli 75 % väes töstä. Vuoden 1980 aikana liittyjämäärä oli kas vanut 74 000 asukkaalla, kun vuonna 1979 lisäys oli 64 000 asukasta.

Yhteisten vesilaitosten vedenkäyttö oli edellä mainitun tiedustelun mukaan vuonna 1980 kes

kimäärin 12,3 m3/s, josta pohjavettä 5,4 m3/s ja pintavettä 6,9 m3/s. Pohjaveden osuus veden kulutuksesta oli 44 % eli yhden prosenttiyksikön suurempi kuin vuonna 1979. Yhdyskuntien ve denhankintaan käytetyn pohja- ja pintaveden määrä käy ilmi vesipiireittäin kuvasta 9. Kulutus- luku oli 297 l/as.d, kun se vuonna 1979 oli 307 1/as. d.

Teollisuuden vedenhankinta

Massa- ja paperiteollisuuden prosessi- ym. likaan tuvien vesien käyttö oli vuonna 1980 10 % suurempi kuin vuonna 1978. Muun teollisuuden osalta vastaava kasvu oli vajaat 5 %. Samanaikai sesti veden käyttö jalostettua tonnia kohti oli kuitenkin varsin monella laitoksella pienentynyt.

Kalankasvatuksen kaksinkertaistuminen maassa vuodesta 1978 vuoteen 1980 näkyy tämän toi-

II III IV V VI /II IIII IX X XI XII

Kuva 8. Vuoden 1981 sadanta (%) vuosien 1931—60 keskiarvosta.

minnan vedenkäytönkin samansuuruisena kas vuna (kuva 10). Jäähdytysvesien voimakas kasvu johtuu uusista lämpövoimalaitoksista.

3.3 Vesien kuormitus

Yhdyskuntien aiheuttama vesien kuormitu s Vesihallituksen vuonna 1981 suorittaman tie dustelun mukaan oli 3 1.12.1980 yhteisiin vähintään 200 asukasta käsittäviin viemärilai toksiin liitetyissä kiinteistöissä 3 293 000 asu kasta eli 69 % väestöstä. Vuoden 1980 aikana liittyjämäärä oli kasvanut 50 000 asukkaalla, kun lisäys vuonna 1979 oli 48 000 asukasta.

Vuoden 1980 lopussa oli käytössä 552 yhdys kuntien jätevedenpuhdistamoa, joissa käsitel tiin 3 113 000 asukkaan jätevedet. Taulukosta 4 käy ilmi yhdyskuntien jätevesien käsittelyn

Kuva 10. Teollisuuden, Jämpövoimalaitosten ja kalan kasvatuslaitosten vedenkäyttö. Likaantuvia vesiä 1.

metsäteollisuus, 2. muu teollisuus ja 3. kalankasvatus.

Puhtaita jäähdytysvesiä: 4. makea vesi ja 5. merivesi.

Koko rnoo•

Veden keskikujutus

Kuva 9. Yhteisten vesilaitosten veden keskikulutus vuonna 1980 vesipiireittäin.

10 m 7 6 5 4 3 2

m 3 /s

200

150

100

50

0

15

Taulukko 4. Yhdyskuntien jätevesien käsittelyn jakau tuminen 31.12.1980

Puhdistusmenetelmä Puhdista- Kuormitus moiden Virtaama Asukasmäärä luku- 1 000 1 000 as.

määrä m3/d

Ei puhdistusta 88 180

Mekaaninen puhdistus 3 1 2

Kemiallinen puhdistus 44 288 627

Lammikointi,imeytys 55 27 55

Tehostetut lammjkot 61 32 95

Aktiiviliete 1 8 13

Rinnakkaissaostus 364 899 2 137 Esi- tai jälkisaostus 24 79 184

Yhteensä 552 1 422 3 293

jakautuminen 31.12.1980. Kokonaisjätevesivir taama oli 1 422 000 m3/d, josta käsiteltiin bio logisesti noin 5 %, kemiallisesti 20 %, biologis kemiallisesti 69 % ja 6 % johdettiin mekaani sesti käsiteltyinä tai puhdistamattomina vesis töön.

Vesiensuojelun kannalta voidaan vuoden 1980 aikana tapahtunutta kehitystä pitää tyydyttävä nä. Yhdyskuntien viemärilaitoksista vesistöön johdettavan orgaanisen aineen ja fosforin määrät ovat edelleen vähentyneet. Fosforikuorma väheni edelliseen vuoteen verrattuna 100 tonnia eli 11 %. Viemärilaitoksiin tulevan jäteveden orgaa nisesta aineesta saatiin poistetuksi vuonna 1980 77 % ja fosforista 80 %,Yhdyskuntien jätevesien aiheuttama BHK7- ja fosforikuorman kehitys vuosina 1971—1980 on esitetty kuvassa 11 sekä BHK

7

, fosfori- ja typpikuormitus vesipiireittäin kuvissa 12, 13,ja 14.

Teollisuuden aiheuttama vesien kuormitus Teollisuuden aiheuttaman vesistökuormituksen väheneminen 1970-luvulla päättyi vuonna 1977, eräillä toimialoilla vuonna 1978 (kuvat 15 ja 16). Eri teollisuudenalojen ja kalankasvatuksen kiintoaine-, BHK7- ja ravinnekuormitus vuonna 1980 ilmenee taulukosta 5.

Massa- ja paperiteollisuuden kiintoainekuor mitus oli vuonna 1980 yhteensä 98 300 tonnia ja BHK7-kuormitus 262 800 tonnia. Edelliseen vuoteen verrattuna kiintoainekuormitus väheni 2,7 % ja BHK7-kuormitus lisääntyi 1,9 %. Käyn tivuorokautta kohden laskettu kiintoainekuor mitus oli 289 tonnia (vähennystä 4,6 % edelli sestä vuodesta) ja BHK7-kuormitus 773 tonnia (lisäystä 0,1 %),

Massa- ja paperiteollisuuden tuotanto kasvoi edellisestä vuodesta 1,7 % kemiallisen massan

Kuva 11. Yhdyskuntien jätevesien orgaanisen aineen (BHK

7

) ja fosforin kuormitus vuosina 1971—1980.

osalta sekä 4,1 % paperin ja kartongin osalta.

Kuormitus on siis kasvanut hitaammin kuin tuotanto, osaksi hieman pienentynyt. Tuote yksikköä kohden laskettu kiintoainekuormitus pieneni keskimäärin 5,5 % ja BHK7-kuormitus 1,1 %.

Tulokseen vaikuttaa merkittävästi muutamissa tehtaissa suoritetut vesiensuojelutoimenpiteet.

Jos viiden tehtaan kuormituksen alenemat jätettäisiin huomioon ottamatta, kiintoaineen vuosikuormitus olisi kasvanut 7,2 % ja BHK7- kuormitus 6,3 % edelliseen vuoteen verrattuna.

Tuoteyksikköä kohden lasketut kuormitukset olisivat vastaavasti kasvaneet 4,1 ja 3,1 %. Kim toainekuormitus on lisääntynyt 31 ja BHK7- kuormitus 32 tehdaspaikalla 56 tehdaspaikasta.

Raskasmetallien ja muiden vastaavien haital listen aineiden päästöt vuonna 1980 on esitetty taulukossa 6. Päästöissä todettavat muutokset johtuvat usein vain muutamien laitosten päästö jen muutoksista, jotka lisäksi saattavat olla tila päisempiä kuin orgaanisen aineen ja ravinteiden kuormitusmuutokset, tiljy-, rauta-, arseeni- kad

BHK 7

Ennen

kavtteiya

teIynak 120 000

1/0 100 000

80 000

60 000

40 000

20 000

0

5 000 i/cI 1.000

3 000

2 000

1 000 0

1971 1973 1975 1977 1979 1981

P

Ennen

kästteiya

tteIynäk

1971 1973 1975 1977 1979 1981

Kuva 12. Yhdyskuntien jätevesien BHK7-kuorma vuonna 1980 vesipifreittain.

Kuva 13. Yhdyskuntien jätevesien fosforikuorma vuon na 1980 vesipiireittäin.

Koko maa Tuleva kuorma

Koko moa Tuleva kuorma

Taulukko 5. Teollisuuden ja kalankasvatuslaitosten suoraan vesistöön johtama jätevesikuormitus vuonna 1980.

Toimiala Kiintoaine Biologinen Kokonaisfosfori Kokonaistyppi

hapenkulutus P N

BOD tot tot

tla ^-, t/ä ^‘ t/a tla

Massa- ja paperiteollisuus 98 190 .259 9’SO 587.3 3 908

Mekaaninen metsäteollisuus 20 100 3,0 10

5ljy-ja petrokemianteollisuus 400 170 7,3 250

Lannoiteteollisuus 450 12 33,5 500

Muu kemianteollisuus 3 570 4 950 23,0 260

Kivenlouhintaja kivennäisteollisuus 530 100 1,3 10

Malmikaivostoimjnta 740 75 1,5 390

Metallien valmistus 4 000 58 5,8 1 120

Metallituoteteollisuus 260 35 4,2 29

Tekstiiliteollisuus 40 60 1,4 17

Nahka- ja turkisteollisuus 160 190 0,6 70

Maidonjalostus 90 150 3,5 30

Teurastus- ja lihanjalosnis 20 30 1,6 12

Muu jatkuvatoiminen elintarviketeollisuus 620 2 200 12,0 57

Kausiluontoinen elintarviketeollisuus 890 2 300 22,0 250

Erilliset voimalat 200 10 7

Teollisuusyhteensa 110180 270390 709 6920

Kalankasvatusjaitokset ^{.. ..} 66 320

17

mium- ja elohopeapäästöt ovat kuitenkin sel västi pienentyneet 1970-luvun alkupuoliskoon verrattuna.

Teollisuuden jätevesikuormituksesta kohdis tuu valtaosa Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäen joen vesistöalueille sekä rannikkoalueille.

Koko moa•

Tt.flevo kuorma 52.3 t/d

600 000

1/0

500 000

400 000

300 000

200 000

100 000

0

1 000

/0

800

600 -

400

200

0

1972 1974 1976 1978 1980

p

Kuva 14. Yhdyskunden jätevesien typpikuorma vuonna 1980 vesipih-eittäin.

metsoteo[hsuus

muu teo’lisuus jo kajankosvolus

1980

teollisuuden 1972 1974 1975 1978

Kuva 15. Metsäteollisuuden ja muun jätevesikuormituksen kehitys 1970-luvulla.

300

200

01 eLintarviketeollisuus

1

Kuva 16, Kemian-, nahka- ja tekstiili- sekä elintarvi keteoLlisuuden jätevesikuonnituksen kehitys 1970- 1972 1974 1976 1978 1980 luvulla.

Taulukko 6. Teollisuuden suoraan vesistöön johtamat öljy-, fenoli-, metalli-, syanidi- ja fluoripäastöt vuonna 1980.

Toimiala öljy fenoli Ti V Cr Mn Fe Ni Co Cu Zn As Cd Sn Sb lIg Pb CN F

mian teollisuus 16 1,5 Lannoitetrolli

suus 76 0 5 4 3,90 0,32 0,02 0,9 540

Muu kemian-

teollisuus 1 0,1 4400 291 74,7 803 25030 25 8,1 9 211 0,02 002 3,4 0,08 2,7

Kivenlouhinta ja

kivennäisteollisuus 1 0,3 41 0 0,53 44

Malmikaivostoi

minta 2 1,1 4 27 5 0,3 1 3 0,01 0,02

Metalliteollisuus 113 2,5 1250 72 51,0 29 95 0,59 0,23 005 0,02 0,6 5,85 5

Nahka- ja teks

tiiliteollisuus 2 5,4 0 0

Voimalaitokset 9 0 0,1 34 0

Yhteensä 114 1,6 4400 291 84 807 26458 102 59,4 44 313 5,1 0,6 0,05 3,4 0,12 4,2 5,9 589 1) Lisäksi mäntyöljyä 95 t/a

3.4 Vesien virkistyskayttö

Vesistöjen ja rantojen merkitys kansalaisten vapaa-ajanympäristönä on keskeinen. Perinteis ten virkistyskäyttömuotojen ^— loma-asuminen, uinti, vapaa-ajan kalastus ^— ohella ovat muut vesistöjen virkistyskäyttötavat, kuten veneily eri muodoissaan, saaneet runsaasti uusia har rastajia.

Loma-asuntojen määrän kasvu näyttää edel leen hidastuvan. Noin kymmenesosa loma- asuntojen rakennusluvista myönnetään nykyisin entisten loma-asuntojen laajennuksiin. Raken tamisen painopiste on siirtymässä Etelä-Suomen vähävesistöiseltä alueelta Järvi- ja Pohjois-Suo meen. Vuoden 1981 lopussa voidaan maamme

loma-asuntokannan suuruudeksi arvioida run saat 290 000, Kuvassa 17 on esitetty sisäasiain ministeriön ja vesihallituksen asettaman työ ryhmän arvio loma-asutuksen kehittymisestä.

Käyttökelpoisten ranta-alueiden loppuminen on hidastanut loma-asuntokannan kasvua maan eteläosissa ja samalla lisännyt tarvetta kehittää tavanomaiselle rantaloma-asumille vaihtoehtoi sia lomanviettomuotoja.

Moottoriveneiden kokonaismääräksi voidaan arvioida noin 230 000. Näistä on rekisteröityjä noin 60 000. Purjeveneiden kokonaismäärä on noin 20 000. Kanoottien määrä on samoin noin 20 000.

Vesien virkistyskäytön eri muodoista näyttää LIII nahka- ja tekstiiliteollisuus

01 elintarviketeollisuus 16 000

12 000

8 000

4 000

100

0

0

1972 1974 1976 1978 1980

19

rV

4aS ^{‘ -}

,e ‘7

-

—

- -

Koskenlasku kanootilla on suosittua. Kuvassa oleva Vaikkojoen vesiretkeilyreitti vihittiin käyttöön vuonna 1981.

(Kuva Risto Jutila/vesihallitus).

vesiretkeily lisääntyneen viime vuosina nopeim min. Kesäisin järjestetään mnsaasti erilaisia me lonta- ja soututapahtumia ja retkiä. Veneilyllä, vesiretkeilyllä ja koskenlaskulla on myös yhä enemmän markailullista merkitystä.

Rakennuskelpoisen vesivoiman määräksi arvioi daan viimeisimpien selvitysten mukaan keski-

1970 1900 1 2000 2010 2020 vesivuotena noin 17,8 TWh/a (terawattitunria/

vuosi), josta on rakennettu noin 11,7 TWh/a.

Vastaavar rehor ovat noin 3 840 MXV ja 2 390 MW. Tornionjoen pääuoma ja Tenojoki eivät sisälly lukuihin. Arviota laadittaessa ei ole yksi-

— ^*,

‘ id*e

a ^-w

- %fr —

q

--t-’ -*41

Loma- asuntoja 000 000

C5) 000

200000

Kuva 17. Loma-asuntojen määrän arvioitu kehitys.

Päävaihtoehtoa esittää käyrä 1 ja 1970-luvun kehitys tä noudattavaa vaihtoehtoa käyrä 2.

3.5

ns. koskien suojelutoimikunta.

Kotimaisen, käyttövarman ja helposti säädet tävän vesivoiman merkitys sähkönkulutuksen vuorokausi- ja viikkovaihteluiden tasaajana on jatkuvasti kasvanut. Kuvassa 18 on esitetty säh kön kokonaiskulutus ja vesivoiman tuotanto vuosina 1960—1981.

Vesivoiman kannalta huomattavimmat vesis töt ovat Kemijoki, Oulujoki, Vuoksi ja Kymi- joki. Poikkeuksellisen runsasvetisenä vuonna 1981 ruotettiin vesivoimaa kaikkien aikojen suurin määrä eli 13,42 TWh, joka oli 32 % vuo den sähköenergian kokonaiskulutuksesta 41,32 TWh, Kuvassa 19 on esitetty eri sähköntuotan totapojen viikkotehojen vaihtelut vuoden 1981 aikana.

3.6 Uitto ja vesikuljetus

Uitto-olot olivat kertomusvuonna poikkeukselli set runsaiden virtaamien johdosta. Hankaluuksia esiintyi pääasiassa Kemijoella, Pielisjoella, Oulu joella ja Kymijoella, joissa joko uittojen aloitta minen ja toimittaminen viivästyivät tai uitto oli keskeytettävä aika-ajoin. Uittajien suorittamien toimenpiteiden ja vesihallinnon ohjaamien juok sutusjärjestelyjen avulla uittotavoitteet kuitenkin saavutettiin kaikilla em. vesistöillä, tosin osittain suurinkin lisäkustannuksin.

Teollisuuden käyttöaste oli vuonna 1981 va jaat 10 % edellisvuotista alhaisempi ja metsäteol lisuuden käyttämät puumäärät pienenivät vuo desta 1980 jonkin verran, mikä heijastui myös uittomääriin. Uiton kuljetussuorite sen sijaan näyttää jonkin verran kasvaneen. Uittomäärät vähenivät eniten Savon ja Kymijoen uittoalueilla kuten taulukosta 7 on todettavissa.

Suomen uittajainyhdistys ry:n keräämien tie tojen mukaan suoritteilla painotettujen uitto- kustannusten kehitys suoriteyksikköä kohden on ollut seuraava:

1980 1981

—irtouitto 5,8p/m3xkm(100)6.4p/m3xkm (110.3)

—rannikon nip

pu-uitto 5.7 (100) 6.5 (114.)

—sisävesien nip

pu-uitto 3.4 (100) 3.8 (111.8)

—yhteensä

keskim. 4.3 ^“ (100) 4.8 (111,6)

L0

30

w 20

10

0

kokonuskututus

votmon tuotanto

1960 1970 1980

Kuva 18. Sähkön kokonaiskulutus ja vesivoiman tuo tanto vuosina 1960—1981.

Kuva 19. Eri sähköntuotantotapojen viikkotehojen^vaih telut vuoden 1981 aikana.

21

Taulukko 7. Uittomäärät ja -suoritteet yhteisuittoalueilla vuosina 1979—1981 sekä vesitse tehtaille tulleet määrät ja niitä vastaavat suoritteet.

979 1980 1981*

milj.m milj.m3 x km milj.m3 milj.m3 x km mill.m3 milj.m3X km

Kemijoki 1,31 435 1,40 470 1,63 538

lijoki 0,40 85 0,37 75 0,43 91

Oulujoki 0,70 116 0,52 78 0,50 75

Kokemäenjoki* 0,27 13 0,26 13 0,28 19

Kymijoki 1,08 181 1,22 210 1,08 180

Pohjois-Karjala 2,09 248 2,09 236 2,02 249

SavonUy 1,33 115 1,45 139 1,05 132

Yhteensä 7,18 1 193 7,31 1 191 6,99 1 284

Tehtaille vesitse

perille tullut^** 9,1 2 141 9,0 2 363 9,6 2 300

Saimaan kanava 0,363 18 0,384 19 0,401 20

* Yksityisuittoa, josta tiedot on kerätty keskitetysti.

Tehtaille tulleiden sekä yhteisuittomäärien ja suoritteiden ero vastaa suuruusluokaltaan yksityisuittoja, joista ei tietoja ole julkaistu.

Vuosi 1981 oli hyvä vesivoimavuosi. Vesivoimaa tuotettiin kaikkien aikojen suurin mä.ärä, Kuvassa Ossauskosken voimalaitos Kemijoella, (Kuva Kemijoki Oy).

*4* Ennakkotieto

mattavan vilkasta 1950-luvun puolivälistä al kaen 1960-luvun lopulle asti, mutta on kuiva tusmäärärahojen niukkuuden takia 1970-luvulla vähentynyt olennaisesti. 1980-luvun alussa kui vatustoiminta on jossain määrin tehostunut.

Kuvassa 20 on esitetty vesipiirien vesitoimis tojen (ennen vuotta 1970 maanviljelysinsinööri piirien) luovuttamien tulvasuojelu- ja kuivatus töiden hyötyalat ja määrät vuosittain kolme kymmenvuotisjaksolta 1950—1979. On huo mattava, että vesipiirien vesitoimistojen toimesta on 1970-luvulla luovutettu erityisesti Pohjois- Suomessa runsaasti metsärunko-ojituksia, joi den suunnittelu ja toteutus ei nykyään enää kuu lu vesihallinnon tehtäviin (laki metsänparan nuslain muuttamisesta 470/1974).

Vuosina 1970—1979 luovutetut tulvasuojelu ja kuivatustyöt jakautuivat vesipiireittäin seuraa vasti

Tulvasuojelua palvelevat vesistötyöt

Tulvasuojelun painopiste on 1950-luvulta alkaen ollut Pohjanmaalla, jossa vesistönjärjestely- ^ja säännöstelytöitä toteuttamalla on voitu suojata tulvilta varsin laajoja viijelyalueita. Eräiden huo mattavan laajojen hankkeiden toteutumisen edis tyessä on resursseja voitu jo kohdistaa myös eteläisten vesipiirien alueilla oleviin kiireellisim piin työkohteisiin. Kuitenkin Pohjanmaan pää- jokien sivu-uomissa on vielä useita kymmeniä tulva-alueita, jotka odottavat suojaamistoimen piteitä. Pääosa näistä tulva-alueista on laajuu deltaan 100—600 ha.

Etelä-Suomessa ryhdyttiin talvitulvan 1974—

75 seurauksena toimenpiteisiin tulvasuojelusuun nitelmien laatimiseksi Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöille. Vuoksen vesistössä on saatu jo toteuteruksi pääosa suunnitelluista Saimaan rantapengerryksistä. Myös Kokemäen joen ja Kymijoen alajuoksuilla tulvasuojelun toteutuminen on alkanut.

Maankuivatus

Peltojen kuivatustarve perustuu nykyään suurelta osin peltoviljelyn ration alisointipyrkimyksiin.

Valtaojitusten ja puronperkausten tarkoituksena on nykyisin pääasiassa salaojitusedeilytysten luominen.

Peltoja on maassamme salaojitettu 1960-luvun puolivälistä lähtien noin 35 000 ha vuodessa.

90 080

60 000

70 000

50 000

80 000

30 000

20 000

10 080

Vesipiiri Hev Tuv Tav Kyv Miv Kuv PKv Vav KSv Kov Ouv Kav Lav Yhteensä

5052SLS65860625L6670727L7078 515355575961636567697173757779

Hyötyala ha 9 000 10 600 5 300 7 900 5 300 13 800 3100 38 200 9 500 21 500 13100 9 500 43 600 190 400

Kuva 20. Hyödynsaajien käyttöön luovutettujen tulva- suojelu- ja kuivatustöiden hyötyalat jahankkeidenluku- määrät vuosina 1950—1979. Koneryöylittää ensikerran käsityön vuonna 1955.

23

Kertomusvuoden salaojitusmäärä oli sateiser ojituskauden takia vain 28 000 ha ja vuoden lopussa oli koko noin 2 500 000 ha peltoalasta salaojitettu noin 870 000 ha eli 35 %. Viljely- maita, joiden salaojittaminen nykytilanteessa on katsottava peltoviljelyn rationalisoinnin kan nalta välttämättömäksi, on vielä noin 950 000 ha, mikä määrä on valtakunnallisen salaojitus ohjelman (SARA 2000) tavoite vuoteen 2000 mennessä, Ohjelman toteuttaminen edellyttää 1980-luvulla keskimäärin 50 000 ha salaojitta mista vuodessa ja lisäksi peruskuivatuksen suo rittamista noin 200 000 ha alueella eli keski määrin 10 000 ha vuodessa.

Valtaojitustöiden tarve tulee kuitenkin vas taisuudessa olemaan edella mainittua paljon suu rempi sen vuoksi etta huomattava osa 1950 ja 1960 luvuilla toteutetuista valtaojituksista on uusittava. Erityisesti Pohjois-Suomessa ja Poh janmaalla turvemailla toteutetut ojitukset, joita po. vuosikymmenen töistä on valtaosa, vaativat suurimmalta osalta uusimisen. Veihallituksessa vuonna 1981 suoritetun selvityksen mukaan em. vuosikymmeninä luovutettujen maankuiva tustöiden hyötyala on yhteensä noin 10 50000 ha. Uusimisen ja peruskunnostuksen tarpeessa arvioidaan tästä alasta olevan noin 400 000 ha, mikä vastaa vuoteen 2000 mennessä vuosittain noin 20 000 ha. Salaojitusten edellytysten luo miseksi ojitettava ala sisältyy tähän arvioon,

Kastelu

Viljelysmaiden kastelutoiminta on lisääntynyt nopeasti. Vuonna 1972 kasteltiin sadettamalla noin 24 000 ha, Maatilarekisteriin on kerätty tiedot maatiloilla olevista sadetuskalustoista 1.1.1980. Sen perusteella voidaan arvioida sade tusta suoritettavan kuivina vuosina noin 5 000 tilalla yhteensä noin 60 000 ha peltoalalla.

Vesihallituksen julkaisuja-sarjassa ilmestyivät vuonna 1981 Kymijoen vesistön yläosan (VH:n julkaisu 32) ja Kallaveden reitin (VH:n julkaisu 34) vesien käytön kokonaissuunnitelmat ja painatettavaksi saatettiin Lounais-Suomen ja Päijänteen alueen vesien käytön kokonaissuun nitelmat. Näistä Lounais-Suomen kokonaissuun nitelma julkaistaan myös ruotsiksi. Käsikirjoi tukset vesihallituksen julkaisusarjaan laadittiin Keski- ja Itä-Uudenmaan, Kokemäenjoen ja Karvianjoen alueen, Oulujoen vesistön sekä Pohjanmaan vesien käytön kokonaissuunnitel mista.

Hyväksyttyjen toimenpidesuositusten ja vesi hallituksen julkaisujen johdosta järjestettiin ko.

alueilla tiedotustilaisuudet,

Kokonaissuunnittelutilanne 31.12.1981 on esitetty kuvassa 21.

4.2 Vesiensuojelun ja käytön suunnitte lu sekä siihen liittyvä kehittämistoi minta

Vesiensuojelu

Vesiensuojeluun käytettävissä olevien voimava rojen suuntaaminen mahdollisimman tarkoituk senmukaisella tavalla edellyttää, että suunniteltu jen toimenpiteiden vaikutus vesistön tilaan ja käyttökelpoisuuteen pystytään arvioimaan, Tässä työssä on viime vuosikymmeninä nopeasti yleis tynyt erilaisten vesiekosysteemiä kokonaisvaltai sesti tarkastelevien vedenlaatumallien käyttö.

Vesihallituksessa on vedenlaatumalleihin liit tyvää kehittämistyötä tehty mm. Sitran teolli suuden jätevesiprojektin yhteydessä. Vuoden 1981 lopulla valmistui em. projektin osaprojek tina selvitys mallien käyttökelpoisuudesta eri tyyppisten vesistöjen vesiensuojeluongelmien rat kaisemisessa. Selvityksen mukaan pystytään mal leja tietyin rajoituksin soveltamaan käytäntöön nykyiselläänkin, mutta käyttökelpoisuuden pa rantamiseksi todettiin jatkokehittelyn olevan edelleen tarpeen.

Vesiensuojelun alueellisessa yleissuunnittelus sa olivat vedenlaatumallien soveltamiskohteina kertomusvuoden aikana Mäntän seutu ja Kymi- joki. Suunnittelussa tarvittavia vesistöselvityksiä tehtiin Kymijoen lisäksi Valkeakosken alapuoli sella vesistönosalla. Kaikissa edellä mainituissa kohteissa on pääongelmana metsäteollisuuden jätevesien aiheuttama vesistön kuormitus.

4. VESIVAROIHIN KOHDISTUVA

SUUNNITTELU

4.1 Vesien käytön kokonaissuunnittelu Vesien käytön kokonaissuunnittelusta hyväksyt tiin vuonna 1981 vesihallituksen kollegiossa toi menpidesuositukset kahdelle viimeiselle suunni telmalle eli Pohjanmaan pohjoisosalle (8.7.1981) ja Lapin alueelle (26.10,198 1).

Kuva 21. Vesien käytön kokonaissuunnittelualueet ja suunnitelmienvalmius 31.12.1981.

Hajakuormituksen eri tekijöiden selvittämi nen ja niistä aiheutuvien vesistövaikutusten vähentäminen ovat myös muodostumassa varsin keskeiseksi vesiensuojelutehtäväksi. Yleisen kehi tystyön rinnalla jatkettiin vuonna 1981 alueel lista suunnittelua ja ongelmien erittelyä. Uutena kohteena käynnistyi kertomusvuonna Siikajoen vesiensuojelun yleissuunnittelu. Työn tarkoituk sena on mahdollisimman yksityiskohtaisesti arvioida hajakuormituksenmerkitys ja vaikutuk set säännöstellyssä vesistössä. Useilla Pohjanmaan jokialueilla ovat vesitoimistot yhteistyössä kun tien kanssa kartoittaneet maatalouden ja erityi sesti karjatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Lestijokilaakson hajakuormitusselvitys ten perusteella valmistui kertomusvuoden lopul la tiivistelma joka julkaistiin esitteena »Lesti joen veden laadusta ja kuormituksesta». Maa- ja metsätalousministeriö asetti 17.9.1981 maatila talouden vesiensuojelutoimikunnan, jonka tulee 3 1.3.1983 mennessä selvittää ja tehdä ehdotuk sensa maatilatalouden vesiensuojelutoimenpitei den edistämiseksi tarpeellisista lainsäädännölli sistä, hallinnollisista ja taloudellisista keinoista.

Vesihallinnossa vireillä olevat maatalouden ve siensuojelutoimenpiteisiin liittyvät työt kytkey tyvät kiinteästi po. toimikunnan tehtävään.

Kertomusvuonna valmistui Keski-Suomen

vesipiirin laatima ehdotus Rautalammin reitin alaosan vesiensuojelun yleissuunnitelmaksi. Suun nitelman tavoitteena on erityisesti kalankasvatus toiminnasta aiheutuvien vesiensuojeluongelmien ratkaiseminen.

lsojoen-Lapväärtinjoen vesiensuojelun yleis suunnitelmaa varten tehtiin kertomusvuoden aikana esiselvitys vesistöä koskevista tähän asti sista tutkimustuloksista ja toimenpide-ehdotuk sista. Suunnittelutyön seuraavana vaiheena on yksityiskohtaisemman selvityksen tekeminen maatalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta.

Kertomusvuonna jatkettiin metsäteollisuuden vesiensuojelun investointiohjelman laatimista.

Työssä pyritään ennakoimaan tulevina vuosina tarvittavat vesiensuojeluinvestoinnit. Selvityksen tuloksena saadaan vesistöaluekohtaiset arviot tarpeellisista vesiensuojelutoimista ja niiden vai kutuksista. Työ on aloitettu Kokemäenjoen vesistön sekä Kymijoen osalta. Samassa yhtey dessä on jatkettu erilisten vesiensuojelutoimen piteiden kustannusten sekä vesistövaikutusten arvioinnissa käytettävien menetelmien kehit telyä.

Kertomusvuonna päättyi vuonna 1978 alka nut Sitran koordinoima Teollisuuden jätevesi projekti, jonka tuloksena saatiin tietoa vesien- suojelun kannalta keskeisiltä ongelma-alueilta.

1. Pohjois-Karjala 2. Kallaveden reitti 3.Saimaanalue

4.Kymijoenvesistön yläosa 5.Päijänteenalue

6. Mäntyharjunreitti 7. Kymijoen vesistön alaosa 8. Keski- ja Itä-Uusimaa 9. Läntinen Uusimaa 10. Lounais-Suomi

11. Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöt 12. Pohjanmaan eteläosa

13.Pohjanmaankeskiosa 14. Pohjanmaanpohjoisosa 15. Oulujoen vesistÖ

16. lijoen ja Kiiminkijoen sekä Kuusamon vesistöt

Lapin kokonaissuunnitelma:

17. Kemijoen ja Simojoen vesistöt 18. Tomionjoen vesistö

19.Tenojoen ja Paatsjoenvesistöt

Kollegio hyväksynyt (14.2.1979) (18.4.1979) (16.10.1980) (24.1.1980) (14.11.1980) (17.12.1975) (9.1.1974) (3 1,12,1980) (26.5.1977) (19.6.1979) (27.9,1979) (11.2.1980) (21.2.1979) (8.7.1981) (20.5.1980) (14.11.1980)

(26.10.1981)

Vesihaiituksen kollegio hyväk synyt toimenpidesuositukset

Hyväksytty suunnitelma julkaistu vesihallituksen julkaisuja- sarjassa

25

Yhdyskuntien vedenhankinnassa pyritään lisäämään pohjavesien osuutta. Kuvassa on meneillään pohjaveden koe pumppausta talviolosuhteissa. (Kuva Eero Partanen/vesihallitus).

Lietteen mukauksella saadaan ravinteet talteen ja huuhtoutuminen vesistöönjäävähäiseksi. (Kuva Juhani Puoianne/

vesihallitus).