Vesihallinnon toiminta vuonna 1984

Publications of the National Board of Waters

VESIHALLINNON TOIMINTA VUONNA 7984

Översikt över vattenförvaltningens verksamhet år 1984 Summary of the activities of the Water Authority in 1984

Vesihallitus— National Board of Waters,

Helsinki 1985

Finland

‘4

[

00 :0

Publications of the National Board of Waters

VESHALUNNON TOMNTA VUONNA 1984

Översikt över vattenförvaltriingens verksamhet år 1984 Summary of the activities of the Water Authority in 1984

VesihaNitus—Nation& Board of Waters, Fnand

H&snk 1985

IS BN 951-46-8845-7 ISSN 0355-9297

Helsinki 1985. Valtion painatuakeekua

SISALLYS

1. Katsaus vesihallinnon toimintaan vuonna 1984 5

2. Vesihallinto 6

2.1 Hallinto ja tehtävät 6

2.2 Henkilökunta 8

2.3 Määrärahojen käyttö 10

3. Vesivaratja niiden käyttö 10

3.1 Pinta-ja pohjavesivarojen määrä ja laatu 10

3.2 Vedenhankinta 15

3.3 Vesien kuormitus 16

3.4 Vesien virkistyskäyttö 17

3.5 Vesivoiman tuotanto 18

3.6 Uitto ja vesitiekuljetus 19

3.7 Tulvasuojelu ja kuivatus 20

4. Vesivaroihin kohdistuva suunnittelu 20

4.1 Vesien käytön Icokonaissuunnittelu, vesistökohtainen yleissuunnittelu ja

luonnontaloudellinen kehittämissuunnittelu 20

4.2 Vesihuollon suunnitelu 22

4.3 Vesiensuojelun suunnitelu 22

4.4 Vesistöjen kunnostuksen suunnittelu 23

4.5 Vesistön käyttöön ja säännöstelyyn liittyvä suunnittelu 24

4.6 Vesistöjärjestelyjen suunnittelu 24

4.7 Maankuivatuksen turvetuotantoalueiden kuntoonpanon ja kastelun suunnittelu 25

4.8 Kalatalouteen liittyvä suunnittelu 26

4.9 Veneilyn ja muun virkistyskäytön suunnittelu 26

4.10 Uiton suunnittelu 28

5. Rakennus-ja kunnossapitotoiminta 28

5.1 Rakennustoiminta 28

5.2 Kunnossapito 30

5.3 Jääpatojenja äkillisten tulvien torjunta 30

5.4 Öljyvahinkojen torjunta 31

6. Valtion osallistuminen vesihuolto- ja vesiensuojeluinvestointien rahoitukseen 32

6.1 Vesihuoltoinvestointien rahoitus 32

6.2 Teollisuuden vesiensuojeluinvestointien rahoitus 33

7. Säännöstelyjen käyttötoimintaja velvoitteiden hoito 36

7.1 Säännöstelyjen käyttö 36

7,2 Vesistön säännöstelyihin ja järjestelyihin liittyvien kalataloudellisten yms.

velvoitteiden täyttäminen 37

7.3 Yleisten vesialueiden hallinta ja hoito 37

8. Vesien käytön valvonta 38

9. Katselmustoiminta 39

1 4085006765

4

10. Tutkimustoiminta 40

10.1 Yleistä 40

10.2 Hydrologinen tutkimustoiminta 40

10.3 Vesitutkimustoiminta 40

10.4 Teknillinen tutkimustoiminta 41

10.5 Laboratoriotoiminta 42

11. Yhteiset toiminnot 45

11.1 Toiminnan ja talouden kehittäminen 45

11.2 Koulutustoiminta 46

11.3 Kansainvälinen toiminta 47

11.4 Julkaisu- ja tiedotustoiminta 48

11.5 Muu talous- ja hallintotoiminta 53

tversikt över vattenförvaltningens verksamhet år 1984 55

Summary of the activities of the National Water Authority in 1984 57

1. KATSAUS VESIHALLINNON TOIMINTAAN VUONNA 1984

Käsitellessään vuoden 1985 tulo- ja menoarvioesi tystä hallitus teki periaatepäätöksen vesi- ja ympä ristöhallinnon uudelleenjärjestämisestä. Sen mu kaan vesihallinto siirretään vuonna 1986 yleishal linnollisesti ympäristöministeriön alaisuuteen. Ve siensuojelun lisäksi siirretään ympäristöministeriön hallinnonalalle mm. vesien virkistyskäytön edistä mistehtävä ja tutkimustoiminta kokonaisuudes saan. Maa- ja metsätalousministeriö ohjasi edelleen vedenhankintaan ja viemäröintiin, tulvasuojeluun, maankuivaukseen sekä käyttö- ja kunnossapitotoi mintaan liittyvien tehtävien hoitoa vesihallinnossa.

Edellä mainitun periaatepäätöksen mukaan vesi- hallinnon tehtäväkenttää laajennetaan käsittämään myös ilmansuojeluun, jätehuoltoon ja ympäristö- tutkimukseen liittyviä asiantuntijatehtäviä. Vesi hallituksen nimi muuttuu vesi- ja ympäristöhalli tukseksi ja vesipiirin nimi vesi- ja ympäristöpiiriksi.

Eräitä vesien valvontaan liittyviä tehtäviä on tar koitus siirtää lääninhallituksille. Ympäristöministe riö asetti projektiryhmän valmistelemaan yksityis kohtaisen ehdotuksen hallituksen periaatepäätök sen vaatimista järjestelyistä.

Kertomusvuoden aikana valmistui useita vesi- asioiden hallintoa ja niiden hoitoa käsitteleviä mie tintöjä. Vesihallinnon rakentamisorganisaation ke hittämistä selvittäneen työryhmän ehdotusten (KM 1984: 51) toteuttamiseksi vesihallitus perusti pro jektin. Vesihallintoasioiden delegointityöryhmän ehdotukset (MMM 1984:25) on tarkoitus toteut taa vesi- ja ympäristöhallinnon uudelleenjärjestämi sen yhteydessä. Vuoden lopussa valmistui vesistö hankkeiden suunnittelussa ja päätöksenteossa nou datettavia menettelytapoja sekä hyötyjen ja haitto jen arviointi- ja arvostusperusteita selvittäneen toimikunnan työ (KM 1984:68). Vesistö- ja vesien suojeluhankkeiden vaikutusten arvioinnista valmis tui vesihallituksessa raporttiluonnos.

Vesiä ja niiden käyttöä koskevaan valvontatoi mintaan kiinnitettiin kertomusvuoden aikana eri tyistä huomiota. Valvonnan tehostamismahdolli suuksia selvittämään asetettiin useita työryhmiä, joiden ehdotuksia on jo ryhdytty toteuttamaan.

Selvittelyn kohteena on ollut mm. velvoitteellisten tutkimusten valvonta, valvontaohjeiden uusiminen, velvoitetarkkailun valvonta sekä valvontatoimin nan systematisointi.

Vesiensuojelun tavoiteohjelman valmistelu jat kui vuoden 1984 aikana. Vesiensuojelun alueellinen

yleissuunnittelu oli käynnissä yhteensä 16 vesistö alueella. Kymijoen ja Kotkan edustan merialueen vesiensuojelun yleissuunnitelmissa käsitellään teol lisuuden ja yhdyskuntien aiheuttaman kuormituk sen lisäksi mm. kalankasvatustoiminnan ja haja kuormituksen haittojen vähentämismahdollisuuk sia.

Kertomusvuoden aikana valmistui 5 vesihuollon alueellista yleissuunnitelmaa. Vesihuollon suunnit telussa painopiste on siirtynyt pääasiassa taajamien tarpeet huomioon ottavasta suunnittelusta haja asutuksen vesihuoltokysymysten selvittämiseen.

Pohjavesien suojelussa on kiinnitetty erityistä huomiota jo käytössä olevien pohjavesiesiintymien suojelun ohella tärkeiksi pohjavesialueiksi määritel tyjen pohjavesivarojen säilyttämiseen vedenhankin taan soveltuvina.

Tulvasuojelun suunnittelussa olivat painopiste- alueita edelleen Pohjanmaa ja Etelä-Suomi. Suun nittelun kohteena oli 40 pääasiassa tulvasuojelua palvelevaa hanketta. Tulvantorjunnan toiminta- suunnitelmien laadintaa jatkettiin Kymijoen ja Ii- joen vesistöille sekä Saimaan alueelle. Viimeksi mainitun alueen suunnitteluun liittyen ryhdyttiin selvittämään Saimaan juoksutusvaihtoehtoja poik keuksellisina tulvavuosina ottaen huomioon Vuok sen alaosalla Neuvostoliiton puolella aiheutuneet huomattavat tulvavahingot.

Eräiden vesihallitukselle myönnettyjen säännös telylupien lupaehtoja ei voida kaikissa olosuhteissa täysin noudattaa eivätkä lupaehdot vastaa kaikilta osin nykyisiä tarpeita. Tämän vuoksi on useille jär ville ryhdytty laatimaan säännöstelyn muutossuun nitelmia. Vesistöjen käyttökelpoisuuden paranta minen erilaisin kunnostustoimenpitein on jatku nut. Vuonna 1984 oli suunnittelun kohteena yli 40 hanketta.

Vesistörakentamiseen ja kunnossapitoon käytet tiin kertomusvuonna varoja noin 140 milj. mark kaa. Hankkeita oli käynnissä yhteensä 545 kappa letta. Näistä oli maankuivatushankkeita 224, sään nöstely- ja järjestelyhankkeita 58, vesihuoltotöitä 57, kalataloustöitä 48 sekä kunnostus- ja veneily hankkeita 47 kappaletta.

Lumen sulaminen tapahtui keväällä 1984 poik keuksellisen nopeasti. Tulvien seurauksena aiheutui koko maassa lähes 20 milj. markan tulvavahingot.

Näistä yli puolet kohdistui rakennuksille. Vahinko jen estämiseksi vastaisuudessa vesihallitus antoi ve

6 sipiirien vesitoimistoille ohjeet siitä, miten eri ^ve sistöissä tulisi määrittää se korkeusraja jonka ala puolelle tulvien aiheuttaman uhkan vuoksi ei tulisi rakentaa.

Tutkimustoiminnan ensisijaisena tavoitteena on edelleen ollut tuottaa tietoa vesistöjen ja rannik komeren vesien määrästä, laadusta ja tilasta sekä näissä tapahtuvista muutoksista ja niiden syistä.

Erityisiä painopistealueita ovat olleet ympäristö myrkkyj ä, haj akuormitusta ja happamoitumista koskeva tutkimustoiminta sekä ihmistoiminnan vaikutukset veden kiertoon luonnossa. Biologisten ja mikrobiologisten tutkimusmenetelrnien kehit tämistä on jatkettu. Kertomusvuonna valmistui ve sialan tutkimusrekisteri, johon kerätään järjestel mällisesti tietoa aloitettavaksi päätetyistä, käynnis sä olevista ja päättyneistä tutkimuksista.

Kertomusvuoden aikana käynnistettiin tietojen- käsittelyn kokonaistutkimus. Tarkoituksena on laatia seuraavat 3—5 vuotta kattava kehittämis suunnitelma. Tietojenkäsittelyn ja atk-toiminnan muita keskeisiä kehittämiskohteita ovat olleet lait teistojen ja tietoliikenrieyhteyksien kehittäminen, teollisuuden vesiensuojelurekisterin suunnittelu ja toteutus sekä vesistöaluerekisterihanke.

2. VESIHALLINTO 2.1 Hallinto ja tehtävät

Vesiasiain neuvottelukunnasta annetulla valtioneu voston päätöksellä (113/84) kumottiin aikaisempi sarnanniminen päätös ^(289/71) myöhempine muu toksineen. Neuvottelukunta toimii nyt maa- ja metsätalousministeriön sekä vesiensuojeluasioiden osalta ympäristöministeriön apuna. Sen puheenjoh tajana on maa- ja metsätalousministeriön yleisen osaston osastopäällikkö ja varapuheenjohtajana vmpäristöministeriön ympäristön- ja luonnonsuoje luosaston osastopäällikkö.

Patoturvallisuuslain (413/84) ja -asetuksen (574/84) säätäminen toi vesihallinnolle merkittäviä lisätehtäviä, sillä pelastustointa lukuun ottamatta sanotun lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta uskottiin vesihallitukselle ja sen alaiselle piirihaliinnolle.

Mainittuja säädöksiä täydentävät vesilain 2 ja ²¹ luvun muuttamisesta annettu laki (414/84) ja vesi asetuksen muuttamisesta annettu asetus (573/84).

Vesioikeus voi nyt hakemuksesta oikeuttaa vesihal lituksen ja sen alaisen piirihallinnori ryhtymään ra

Kuva 1. Vesihallituksen yksiköt ja niiden päälliköt sekä vesipiirien vesitoimistot ja vesipiirien johtajat vuoden 1984 aikana.

VESIHALLITUKSEN 0RGANISAATI0YKSIKIIT JA NIIDEN PÄALLIKUT

VESIHALLINTO

VESIPIIRIT 3112.1 sekä niistä käytetyt

Lyhenteet

Kuva 2. Vesipiirit 31.12.1984.

8 kennelman kunnossapitovelvollisuuden laiminlyö misestä johtuvan haitan tai vaaran poistamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin valtion kustannuksella, jos rakennelman omistajaa tai siitä muutoin vastaa vaa ei voida hankaluudetta saada selville.

Valtioneuvosto oikeutti (maa- ja metsätalousmi nisteriön kirje 14,6.1984 nro 131/83 MMM 1984) vesihallituksen suunnittelemaan ja toteuttamaan turvetuotannon valmisteluun kuuluvia esi- ja pe ruskuivatustöitä, vesiensuojelujärjestelyjä ja edelli sun liittyviä tietöitä siinä laajuudessa kuin tarkoi tukseen osoitetaan hankekohtaisesti valtion varoja valtion tulevissa työllisyystyöohjelmissa. Vesihalli tus voi panna turvetuotannon valmisteluhankkeen vireille turvetuottajan tekemästä aloitteesta. Vesi hallitus oikeutettiin myös saattamaan loppuun ne Valtion Polttoainekeskuksen (nykyisin Vapo Oy) toimeksiannosta aloitetut työt, jotka jäivät kesken eräisiksi 1.1.1984.

Terveydenhoitolain 9 luvun muuttamisesta an netulla lailla (416/84) säädettiin vesilaitoksesta teh täväksi ilmoitus terveyslautakunnalle ennen raken tamisen aloittamista tai käytön muuttamista. Tästä toiminnan harjoittajan ilmoituksesta terveyslauta kunnan on pyydettävä vesipiirin vesitoimiston lau sunto, jollei terveyslautakunta pidä sitä erityisistä syistä tarpeettomana. Lain voimaan tullessa toi minnassa olevasta vesilaitoksesta on tehtävä ter veyslautakunnalle ilmoitus vuoden kuluessa lain voimaantulosta (1.1.1985).

Lainojen myöntämisestä vientimaksuna kertyvis tävaroista annetun lain ²ja 5 a :n muuttamisesta annetun lain (889/84) nojalla mahdollisuutta myön tää teollisuudelle vesiensuojelulainoja vientimaksu lainojen kuoletuksina kertyvistä varoista jatkettiin vuodella eli 31.12.1985 saakka,

Teollisuudelle vesiensuojeluinvestointeihin myönnettävistä valtiontakauksista annetun lain muuttamisesta annetulla lailla (319/84) laki ulotet

tim

Valtion osanotosta eräiden maa- ja vesirakennus töiden kustannuksiin annetun asetuksen ²⁴ §:n muuttamisesta annetulla asetuksella (572/84) teh tiin kyseiseen maankuivatuslainan kertakaikkista suorittamisvelvollisuutta koskevaan pykälään rahan arvon alenemisesta johtuva tarkistus.

Eräiden Kemijoen rakentamisesta aiheutuneiden kalastusvahinkojen korvauskysymysten hoitamises ta annetun lain muuttamisesta annetun lain (62/84) nojalla korvauksia voidaan maksaa jo vesioikeuden päätöksen perusteella ilman päätöksen mahdollises ta muuttumisesta johtuvaa korvauksensaajan takai sinmaksuvelvollisuutta.

Vesiasetuksen muuttamisesta annetulla asetuk sella (305/84) tehtiin vesioikeuksien toimintaan eräitä täsmennyksiä.

Vesihallinnolle merkityksellisiä säädöksiä lähinnä vesiensuojelua koskevien tehtävien kannalta ovat myös Itämeren alueen merellisen ympäristön suoje lua koskevan yleissopimuksen 1 ja IV liitteen muu tokset voimaan saattaneet kaksi asetusta (215 ja 535/84), torjunta-ainelain muuttamisesta annettu laki (159/84), uusi torjunta-aineasetus ^(211/84), il man laatua koskevista ohjeista annettu valtioneu voston päätös (537/84), öljysuojarahastosta anne tun lain 2 §:n muuttamisesta annettu laki (934/84), asian käsittelystä öljyvahinkolautakunnassa anne tun valtioneuvoston päätöksen ³ ja 4 §:n muutta misesta annettu valtioneuvoston päätös (733/84) ja terveydenhoitoasetuksen muuttamisesta annettu asetus (1002/84).

2.2

Henkilökunta

Kertomusvuoden alussa otettiin vesihallituksessa käyttöön atk-pohjainen henkilötietojärjestelmä.

Oleellisimman osan vielä alkuvaiheessa muodosta vat poissaolojen seuranta, kaikkien henkilöiden pe rustietojen keruu ja tallennus, rekisteritietojen tar kastus ja joidenkin tulosteiden (lähinnä palvelusai katulosteiden) hyväksikäyttö henkilöstöasioita hoi dettaessa.

Henkilöstön perehdyttämisen osalta uusittiin Tervetuloa vesihallintoon -opas sekä aloitettiin tu lokaskurssien järjestäminen vesihallituksen uusille työntekijöille.

Työsuojelussa jatkettiin entiseltä pohjalta työn turvallisuuden, terveellisyyden ja viihtyvyyden hy väksi tehtävää työtä. Lokakuussa vietetyllä työsuo jeluviikolla pyrittiin tiedottamalla ja järjestämällä luentotilaisuuksia kiinnittämään koko henkilöstön huomiota työsuojeluasioihin.

Terveyshuollon voidaan katsoa jo vakiintuneen ja saavuttaneen lakisääteiset tavoitteet. Valtion alueellisilla työrerveysasemilla virkamiesten sairaan hoito laajeni entisestään.

Urheilu- ja virkistystoiminnassa on edelleen jär jestetty sekä alueittaisia että koko vesihallinnon käsittäviä tilaisuuksia, mm. hiihtoa, suunnistusta ja palloilua. Lisäksi vesihallinto osallistui jo viidennen kerran Suomi juoksee -viestiin.

Vesihallinnon kuukausipalkkaisen henkilöstön määrä 31.12.1984 väheni edellisestä vuodesta ³⁵ henkilöllä. Tuntipalkkaisten määrä nousi edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta 34 henkilöllä.

Henkilöstön määrä ja rakennetta vuoden lopulla koskevat tiedot on esitetty taulukossa ^1. Henkilös

Taulukko 1. Vesihallinnon henkilökunta 3L12.1984.

Henkilöstöryhmä

Vesihallitus Piirihallinto Vesihallinto

palkka- muu palkka- muu palkka- muu

mom. mom. yhteensä mom. mom. yhteensä mom. mom. yhteensä

88 10

83 9 92

1 1

5 5

98 147 28 175

133 26 159

3 1 4

9 1 10

2 2

2 48

83

1 1

16 4 20 33 15

14 4 18 27 14 41

2 2 4 1 5

2 2

11 24 35 42 41

7 13 20 11 16 27

5 5 10

2 2 4

2 2 4 10 5 15

2 7 9 6 10 16

1 1 1 1 2

4 1 5

1 1 1 1 2

2 2

59 18 77

50 17 67

3 3

4 1 5

2 2

1 1 2

17 11 28

13 10 23

2 1 3

2 2

31 17 48

4 3 7

5 5 10

2 2 4

8 3 11

4 3 7

1 1

4 1 5

1 1

2 2

11

2 5

2

1 4

4 7 Diplomi-insinöiirit

— rakennusins.

— puunalostusins.

— kemisti—ins.

— koneins.

Arkkitehdit Maat. ja metsät.kand.

hmnologit

— mikrobiologit

— ympäristönsuol.

Filosofian kand.

biologit

— geofvysikot (hydrol)

— fyysikot

— kemistit

— geologit

— maantieteilijat

— matemaatikot tilastotieteilijät tilastojenkäsittelijät Agronomit

Mets8nhoitajat Oikeustiet.kand.

Valtiotiet.kand.

Hallintotiet.kand.

Yhteiskuntatiet.kand.

Kauppatiet.kand.

Ekonomit Euonnontiet.kand.

— kemistit

— matemaatikot Humanististen tiet.kand.

Sosionomit Varanotaarit Farmaseutit Opistoinsinöiirit

— rakennusins.

— kemisti-ins.

— koneins.

— prosessi-ins.

Iktyonomit Terveydenhoitajat Merkonomit HSO-sihteerit Rak.mestarit ja teknikot

— rakennusmestarit

— koneteknikot

— kemistiteknikot

— terveysteknikot

— prosessiteknikot

— maanmittausteknikot Lab. ja tutk.hlökunta Toimistohenkilökunta Työnjohtajat Erittelemattömät

2 2 11 3 2 5 3 3 3 4 7

4 2

2

1 3

11

1 1

1 3

4 9

2 5

1 4

2 3 11

2 6

1 2

3 9

1 6

1 1 1 1

1 1 4 1 5

3 8 83

15 5 15 14

3

1 1

3 6

8 12

53 30 60 30

6 6 29 80 29

1 2

29 15 44

113 113

7 1 8

341 68 409

6 12 90

51 57 86

1 1 1

1 1

1 1 1 2

1 1 1 2 2

1 1 1 2 2

16 84 14 98 99 15 114

5 5 5

16 286 45 331 301 46 347

14 266 42 308 280 42 322

14 14 15 15

1 1

1 1 1 1

1 1 1 1

4 3 7 4 3 7

105 52 157 134 67 201

150 55 205 263 55 318

78 78 78 78

31 4 35 38 5 43

847 317 1164 1188 385 1573

Taulukkoon on laskettu mukaan virastotyöntekijät (vesihallituksessa 1 ja piirihallinnossa 66).

Harjoittelijoita (piirihalhnnossa 2) sekä vesipiirien huoltokorjaamo- ja maa- ja vesirakennustyöntekijöitä ei ole otettu mukaan taulukkoon.

Huoltokorjaamotyöntekijöitä 121 Maa- ja vesirakennustyöntekijöitä 659 780

Vesihallituksessa on 18 lisensiaattia ja 7 tohtoria. Piirihallinnossa 5 lisensiaattia ja 2 tohtoria.

2 4085006765

10

Taulukko 2. Vesihallisinon henkilökunnan vaihtuvuus vuonna 1984.

Taulukko 4. Määrarahojen kaytön jakautuminen rehtavittäin vuonna 1984.

Muut

Vesihallitus Piirihallinto Vesihallinto

1km ‘7o 1km % 1km ^C7

Dipiomi-insinöörit 3 3,8 5 5,1 8 4,5 Muut korkeakoulututk.

suorittaneet 13 10,7 2 2,9 15 7,9

Opistoinsinöörit ^{— —} 3 4,3 3 3,9

Rakennusmestarit ja

teknikot 8 44,4 19 5,8 27 7,8

Laboratorio- ja tutk.

henkilökunta 7 15,2 11 8,3 18 9,9

Toimistohenkilökunta 9 6,7 21 7,3 30 7.2

Työnjohtajat ^{— —} 2 2,4 2 2,4

2 25,0 3 8,8 5 11,9

42 10,2 66 6,0 108 7,2 Tilastoon ei ole laskettu mukaan virastotyöntekijöitä, kesäapulai sia, harjoittelijoita eikä muita alle 6 kk määräajan vesihallinnon palveluksessa olleita.

tön vaihtuvuus vesihallinnossa pysyi lähes edellisen vuoden suuruisena (v. 1984 7,2 %, v. 1983 7,6 %).

Vesihallinnon henkilökunnan vaihtuvuus on esitet ty taulukossa 2.

Tehtävät ‘31 Mmk

Talous- ja hallintotehtävät 13 50

Suunnittelu- ja ohjaustehtävät 14 51

Valvontatehtävät 4 13

Katselmustehtävät 2 5

Tutkimustehtävät 9 34

Rakentamistehtävät 37 140

Vesistöjen käyttö-, hoito- ja

kunnossapitotehtävät 5 19

Investoinnit 16 62

Yhteensä 100 374

siotasoindeksi (valtio) keskimääräinen muutos (7

%) sekä siirto- ja sijoitusmenoissa rakennuskustan nusindeksin muutos (6 %) laski määrärahojen reaa unen käyttö noin 1 %;n.

Käytettyjen määrärahojen erittely virastokohtai sesti ja taloudellisen laadun mukaan on esitetty ku vissa 3 ja 4 sekä taulukossa 3.

Kuvassa 5 on esitetty määrärahojen käytön kehi tys vuosina 1980—1984. Määrärahojen käytön ja kautuminen tehtävittäin vuonna 1984 on esitetty taulukossa 4.

2.3

Määrärahojen käyttö

Vuonna 1984 olivat vesihallinnon käyttämät mää rärahat 374,1 milj. mk, josta muiden virastojen määrärahojen osuus oli 106,1 milj. mk. Määräraho jen käyttö kasvoi nimellisesti edellisestä vuodesta 19,3 milj. mk, eli 5,4 %. Viraston omien määrära hojen osalta nimellinen kasvu oli 1,6 milj, mk (0,6

%) ja muiden virastojen määrärahojen osalta 17,7 milj, mk (20 ^Oo). Jos kasvua laskettaessa kulutus määrärhoissa otetaan huomioon palkansaajien an

3. VESWARAT JA NIIDEN KÄYTTÖ 3.1 Pinta- ja pohjavesivarojen määrä ja

laatu

Talvella 1983—1984 kertyi poikkeuksellisen paljon lunta maan etelä- ja keskiosiin. Lumi suli sieltä huhtikuussa ennätyksellisen nopeasti, ja sulamisve sistä nousi korkeita tulvia. Lapissa esiintyi pahoja

Taulukko 3. Määrärahojen käyttö vesipiireittäin vuonna 1984 (1 000mk).

Vesipiirien vesitoimistot Helsingin Turun Tampereen Kymen Mikkelin Kuopion Pohjois-Karjalan Vaasan Keski-Suomen Kokkolan Oulun Kainuun Lapin Yhteensä

Kulutusmenot Siirtomenot

Vesi- Muut Vesi- Muut

hallinto virastot hallinto virastot

8 455 378 ^— 578

6270 312 ^— 313

7 339 333 ^— 228

7278 867 ^— 755

5 033 455 ^— 167

6785 512 ^— 437

5 468 272 ^— 233

13 126 562 1160 2 956

6 705 628 ^— 277

9 123 156 ^— 846

9273 1156 ^— 2122

4 813 691 ^— 337

10208 593 — 1188

99876 6915 1160 10437

itusmenot Vesi- Muut hallinto virastot

1802 1367

3545 1759

3 022 882

3045 3127

697 7 432

1310 4916

584 2 477

9961 9349

1474 4651

12997 6889 2953 13481 1177 6135 3830 16854 46 397 79 319

Yhteensä Vesi- Muut hallinto virastot

10 257 2323

9815 2384

10 361 1 443 10 323 4749 5730 8054 8095 5865

6052 2982

24247 12867

8179 5556

22 120 7 891 12226 16759

5990 7163

14038 18635 147 433 96 671 Muut menot

Vesi- Muut hallinto virastot

Kuva 3. Määrärahojen käyttö vuonna 1984 virastokohtaisesti ja taloudellisen laadun mukaisesti eriteltynä.

180 180

Mmk Mmk

160 160

140 140

120 120

100 100

80 80

60 60

40 40

20 20

0 0

Vesihallitus Vesipiirit Muut virastot

Kuva 4. Vesihallituksen ja vesipiirkn vesitoimistojen osuus vesihallinnon määrärahoista sekä vesi hallinnon käyttämät muiden virastojen määrärahat taloudellisen laadun mukaan.

VIRASTOKOHTAINEN ERiTTELY TALOUDELLISEN LAADUN MUKAINEN

ERITTELY

Yhteensä 374.1 Mmk Yhteensä 374.1 Mmk

12

lä- ja keskiosissa; ^tämä on nopein sulaminen mikä on havaittu vuoden 1936 jälkeen Suomessa. Sula misvesistä aiheutuneet tulvat kohosivat poikkeuk sellisiksi (toistumisaika yli 20 vuotta) koko Etelä- Pohjanmaalla, monin paikoin Etelä- ja Lounais- Suomessa, eräin paikoin sisämaassakin. ^Mm. Por voonjoen suul1a tulvia nosti lisää jäiden ruuhkau tuminen vielä paikoillaan ollutta meren jäätä vas ten. Vuonna 1984 tulvat jäivät Etelä-Suomessa kui

- tenkin yleensä vuoden 1966 tulvia pienemmiksi.

-. Toukokuu oli poikkeuksellisen lämmin koko

- maassa. Lumi suu äkillisesti koko Lapista samanai kaisesti. Sulamisvesi purkautui siellä jokien ylä- ja keskijuoksulle yhtä aikaa kuin alajuoksullekin kun

71,5 tavallista vahvemmat jäät olivat vielä paikoillaan.

Jäiden sitten irrotessa ^ne ruuhkautuivat ja nostat tivat erittäin pahoja tulvia mm. Tornionjoella ja Ounasjoella toukokuun 6. päivän tienoilla.

- Lämpimän sään seurauksena vesistöjen veden lämpötila kohosi toukokuun vaiheessa monin

134,9

jääpatotulvia toukokuussa. Keväällä ja alkukesästä sää oli lämmin ja kuiva. Kesä- ja heinäkuussa satoi runsaasti, elokuu oli niukkasateinen, mutta syys- ja lokakuussa satoi taas paljon etenkin maan etela osissa, Vuoden loppuessa vesivarat olivat kohtalai sen runsaat.

Vuoden 1984 alkaessa lumipeitteen vesiarvo oli Keski- ja Itä-Suomessa noin kaksinkertainen ajan kohdan keskimääräiseen verrattuna. Lumipeite karttui talven kuluessa niin, että sen vesiarvo ylitti lopputalvesta 200 mm suuressa osassa maata. Suh teellisesti lurnisinta oli Etelä- ja Keski-Suomessa.

Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Hämeessä saavutet tiin vuonna 1936 alkaneen havaintokauden ennätys, lumen vesiarvo oli paikoin 240mm. Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa lunta oli ^tätä ennen ollut enemmän vuonna 1966. Vesistöjen jäille muodostui lumen painosta paksulti kohvaa. Lapin joissa jäätä oli runsaasti, sillä vesi oli syksyllä jäätymisen aikoi hin ollut korkealla,

Paksut lumirnassat sulivat maan etelä- ja keski osista ennätvksellisen nopeasti ja tavallista aikai semm.in huhtikuun alkupuolella alkaneen lämpimän sään aikana. Lumen vesiarvo aleni huhtikuun en simmäisellä puoliskolla peräti n. 100 mm maan ete

1.00 Mmk

,ED

K u ui u s me nei Ssrtomenot Sjotusmenot Muut menot

288 3

992

65.2

122,9

374,1 50,2 354,8

0,03

126.2

721

154.4 306,4

0.2

1085

59,3

138.4 300 -

200

100

0—

246,7

HE, 1

94.9

34.9

110,8

1980 1981 1982 1983 1984

Kuva 5. Määrärahojen käytön kehitys vuosina 1980—1984 ao.vuoden hintatasossa,’

265—56 16.5— 25.5

6.5.— 15.6 25.6.— 5.5

1 ‘,.‘ ‘

li. -

Kuva 6. Jäänlähtö vuonna 1984 ja keskimääräi nen jäänlähtö vuosina 1961—1980.

Lumipeitteen vesiarvoja mitataan 1—2 kertaa kuukaudessa 165 :ltä lumilinjalta.

Kuva: Juhani Henttonen

—

4

Järvihaihduntaa tutkittiin vuonna 1984 neljällä järvellä. Kuvassa Lammin Pääjärvellä oleva järvihaih dunnan tutkimuslautta.

Kuva: Jukka Järvinen

14

550

cm

500

450

600

350

3(Y)

250

200

III Kuva 7. Saimaan vedenkorkeus keski- ja ääriarvot

paikoin20 C°:een, mikä oli4.^{. .} 8 C° yli ajankoh dan keskimääräisen. Haihdunta oli tällöin vuoden- aikaan nähden harvinaisen suuri. Kesäkuussa veden lämpötila lähestyi ajankohdan keskimääräistä.

Kevään ja alkukesän vedenkorkeushuiput olivat myös järvialueella pari viikkoa tavallista aikaisem mat ja yleensä melkoisesti keskimääräistä korke ammat mutta vain muutamissa järvissä poikkeuk selliset. Kesäinen veden aleneminen alkoi kuitenkin myös normaalia aikaisemmin ja nopeampana ^— lu kuun ottamatta eteläisintä Suomea, jossa kesäsa teet alkoivat aikaisin.

Kesä- ja heinäkuussa satoi tavallista enemmän, mutta elokuu oli vähäsateinen. Syyskuussa satoi

hyvin paljon Uudellamaalla, Kaakkois-Suomessa ja Hämeessä. Lokakuun sateet olivat runsaita koko maassa; erittäin paljon satoi tuolloin Lohjanharjun eteläpuolella (kuukauden sadanta jopa 180 mm) ja Oulujoen alueella (110. ^.. 140 mm). Maaperä kas tui sateisilla alueilla hyvin märäksi, ja sekä pohja- että pintavesivarat pysyivät runsaina. Vesistöjen veden lämpötila oli lähellä normaalia heinä—syys kuussa ja noin astetta keskimääräistä korkeampi lokakuussa.

Marras- ja joulukuu olivat lähes koko maassa ta vallista vähäsateisempia. Lapissa talvi alkoi normaa liin aikaan, maan eteläosissa sitä myöhemmin. Vii meiset suurten järvien ulapat jäätyivät pari viikkoa

iv v vi vii viii ix x xi xii

Lauritsalan asteikolla vuonna 1984 sekä havaintojakson 1901—1980

keskimääräistä myöhemmin ^— Tehinselkä ja Loh janjärvi vasta vuoden 1985 puolella. Lunta oli koko maassa vain noin 2/3 normaalista vuoden päättyes sa.

Vuoden aikana suurimpaan osaan maata satoi li kimain normaalisti. Maan lounaisosat Kokemäen joen vesistöalue mukaan lukien olivat kuitenkin hy vin sateiset; sadanta oli siellä 120^... 130 % nor maalista. Vuoden päättyessä pinta- ja pohjavesiva rat olivat jonkin verran tavallista runsaammat maan itäosia ja Lappia lukuun ottamatta.

Suurin osa maamme vesistöistä on säilynyt lähes luonnontilaisena. Vesihallituksen 5-luokkaisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella noin 80 % ärviemme kokonaispinta-alasta kuuluu erinomai seen tai hyvään luokkaan (taulukko 5). Noin 18 % järvien kokonaispinta-alasta on käyttökelpoisuu deltaan tyydyttävää. Tällaisia käyttökelpoisuudel taan lievästi heikentyneitä vesistöjä on mm. reitti vesistöjen latvaosilla, missä luontaisen humus kuormituksen vaikutus on voimakas. Laajahkot järvialueet Etelä- ja Keski-Suomessa ovat heikenty neet tyydyttäviksi jätevesikuormituksen vuoksi.

Voimakkaasti likaantuneita, käyttökelpoisuudel taan välttäviä tai huonoja vesialueita on noin 2 % järvien pinta-alasta. Ne ovat pääasiassa metsäteolli suuden tai suurten taajamien jätevesien vaikutus- alueita. Valtaosa maamme alueilla mereen laskevis ta jokivesistöistä on laadultaan enintään tyydyttä viä. Niiden käyttökelpoisuutta heikentävät jäteve si- ja hajakuormitus sekä vesistörakentamisesta ai heutuneet luonnontilan muutokset. Pohjois-Suo men suuret joet sensijaan ovat säilyneet hyvälaatui sina. Laajimmat likaantuneet rannikkovesialueet si jaitsevat suurten voimakkaasti kuormitettujen jo kien sekä eräiden metsäteollisuuslaitosten ja suu rimpien kaupunkien edustoilla.

Taulukko 5. Vesistöjen käyttökelpoisuus 1970-luvun alussa ja

3 2 Vedenhankinta

puolivälissä sekä 1980-luvun alussa vesihallituksen yleisluokituk sen mukaan.

Käyttökelpoisuusluokka/

pinta-ala km2 tai pituus km

1+11 III IV V

Järvet

1970-luvun alku 24 600 5 900 800 150

1970-luvun puoliväli 25000 5800 550 140

1980-luvun alku 25000 5900 510 130

Joet

1970-luvun alku 7300 2 000 200

1970-luvun puoliväli 12ooo) 7 700 1 900 210

1980-luvun alku 7400 1 800 160

Rannikkovedet

1970-luvun puoliväli 830 260 25

1980-luvun alku 1200 280 44

1) sisältää myös luokittelemattomat jokiosuudet

Yhdyskuntien vedenhankinta

Vesihallituksen vuonna 1984 suorittaman tieduste lun mukaan oli 31.12.1983 vähintään 200 asukasta käsittäviin vesilaitoksiin liitetyissä kiinteistöissä 3 792000asukasta eli 78 % väestöstä. Vuoden 1983 aikana liittyjämäärä oli kasvanut 79 000 asukkaalla eli saman verran kuin vuonna 1982.

Vesilaitosten vedenkäyttö oli edellä mainitun tiedustelun mukaan vuonna 1983 keskimäärin 12,2 m

3

/s, josta pohjavettä 5,8 m3/s ja pintavettä 6,4 m

3

/s. Pohjaveden osuus vedenkulutuksesta oli 47

% eli sama kuin vuonna 1982. Yhdyskuntien ve denhankintaan käytetyn pohja- ja pintaveden määrä Kuva 8. Vuosisadanta vuonna 1984 (mm).

16

vesipiireittäin käy ilmi kuvasta 9. Kulutusluku oli 279 l/as.d, kun se vuonna 1982 oli 283 lIas.d.

Koko maa Veden keskku(utus 1057 1000 m3/d

Pohjoveden

Kuva 9. Yhteisten vesilaitosten veden keskikulu tus vuonna 1983 vesipiireittäin.

120 000 100 000 80 000 60000 ^- 40 000 20 000 0

1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983

5 000 t/o 4 000 3 000 2 000 1 000

Teollisuuden vedenhankinta

Tietojenkäsittelyssä tapahtuneen muutoksen takia ei teollisuuden vedenhankinnasta ole vielä käytet tävissä vuotta 1982 uudempia yhteenvetoja. Niiden osalta viitataan vesihallinnon vuoden 1983 toimin takertomukseen (Vesihallituksen julkaisuja 48).

3.3 Vesien kuormitus

Yhdyskuntien aiheuttama vesien kuormitus Vesihallituksen vuonna 1984 suorittaman tieduste lun mukaan oli 31.12.1983 vähintään 200 asukasta käsittäviin viemärilaitoksiin liitetyissä kiinteistöissä 3 468 000asukasta eli 71 ^C.cväestöstä. Vuoden 1983 aikana liittyjämäärä oli kasvanut 52 000 asukkaalla, kun lisäys vuonna 1982 oli 81000 asukasta. Vuo den 1983 lopussa oli käytössä 576 yhdyskuntien jä tevedenpuhdistamoa, joissa käsiteltiin 3 420⁰⁰⁰ asukkaan jätevedet. Taulukosta 6 käy ilmi yhdys kuntien jätevesien käsittelyn jakautuminen 31.12.

1983. Kokonaisjätevesivirtaama oli 1 423 000 m3/d, josta käsiteltiin biologisesti noin 1 i, kemiallisesti 15 %, biologis-kemiallisesti 83 % ja 1 % johdettiin mekaanisesti käsiteltynä tai puhdistamattomana vesistöön.

Vuonna 1983 saatiin poistetuksi viemärilaitok sun tulevastaorgaanisesta aineesta 83 % ja fosforis ta 87 %. Yhdyskuntien jätevesien aiheuttaman BHK

7

- ja fosforikuorman kehitys vuosina 1971—

1983 onesitetty kuvassa 10 sekä BHK7-, fosfori- ja typpikuormitus vesipiireittäin kuvissa 11, I2ja 13.

Teollisuuden aiheuttama vesien kuormitus Tietojenkäsittelyssä tapahtuneen muutoksen takia ei teollisuuden aiheuttamasta vesien kuormitukses ta ole vielä käytettävissä vuotta 1982 uudempia yh teenvetoja. Niiden osalta viitataan vesihallinnon vuoden 1983 toimintakertomukseen (Vesihallituk sen julkaisuja 48).

Kuva 10. Yhdyskuntien jäteveden orgaanisen ai neen (BHK7) ja fosforin kuormitus vuosina 1971—1983.

BHK 7

Ennen kösittelyo

sjtte.nä(keen

- tot

Ennen

käsittelyä

sittelynälkeen

1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983

Koko mao Tuleva kuorma

303 t/d

Kuva 11. Yhdyskuntien jätevesien BHK7-kuorma vuonna 1983 vesipiireittäin.

Kuva 12. Yhdyskuntien jätevesien fosforikuorma vuonna 1983 vesipiireittäin.

Taulukko 6. Yhdyskuntien jätevesien käsittelyn jakautuminen 31.12.1983.

Puhdista- Kuormitus

Puhdistusmenetelmä moiden Virtaama Asukasmäärä

lukumäärä 1 000 m3/d 01, 1 000 as. ^51,

Ei puhdistusta 18 1,3 48 1,4

Mekaaninen puhdistus 3 0 0,03 2 006

Kemiallinen puhdistus 57 220 15,4 483 13,9

Biologinen suodatus, lammikointi ja imeytys 37 12 0,8 34 1,0

Tehostetut lammikot 50 24 1,7 69 2,0

Rinnakkaissaostus 389 1 044 73,4 2 576 74,3

Esi- tai jälkisaostus 40 105 7,4 256 7,4

Yhteensä 576 1 423 100 3 468 100

3.4 Vesien virkistyskäyttö

Vesistöt ja rannat kuuluvat kiinteästi suomalaisten vapaa-ajan viettoon. Vesien kaikkien niin perinteis ten kuin uusien virkistyskäyttömuotojen suosio on lisääntynytkin merkittävästi nopeammin kuin väes tönkasvu edellyttäisi. Virkistyskäytön takia on se kä veden laadun että maiseman arvostus erityisesti

asutuksen läheisyydessä ja matkailullisesti merkit tävillä alueilla kasvanut viime vuosina.

Loma-asuntojen määrä on edelleen lisääntynyt vaikka nopeimman kasvun vuosiin verrattuna sel västi hidastuneena. Koko loma-asuntokanta oli vuoden 1984 lopussa noin 310 000. Lähes kymme nesosa vuonna 1984 myönnetyistä loma-asuntojen rakennusluvista oli haettu laajennuksiin. Raken

Koko maa- Tuleva kuorma 11.5 t/d

5l

3 4085006765

18

3.5 Vesivoiman tuotanto

Vesivoima on kotimaista, käyttövarmaa ja helposti säädettävää. Sillä pystytään sekä teknillisten omi naisuuksien että pienten käyttökustannusten joh dosta parhaiten hoitamaan tuotannon muutostar peet, jotka johtuvat vuorokausi- ja viikkovaihte luista sähkönkulutuksessa. Vesivoiman merkitys onkin jatkuvasti korostunut sähköntuotannon läm

Koko maa povoimavaltaistuessa. Kuvassa 14 on esitetty sah

Tuleva kuorma kön kokonaiskulutus ja vesivoiman tuotanto vuo

54.4tId sina 1960—1984.

Suurin merkitys vesivoiman tuotannon kannalta on Kemijoen, Oulujoen, Vuoksen, Kymijoen, Ko kemäenjoen ja lijoen vesistöillä. Neljäntenä peräk

j käisenä runsasvetisenä vuonna 1984 tuotettiin vesi-

voimaa 13,2 TWh (terawattituntia), mikä oli 27 % vuoden sähköeriergian kokonaiskulutuksesta (48,5 TWh). Kuvassa 15 on esitetty eri sähköntuotanto tapojen viikkotehojen vaihtelut vuoden 1984 aika na. Vesivoimalaitosten koneteho on nykyisin yh teensä noin 2 500 MW,

b

Kuva 13. Yhdyskuntien jätevesien typpikuorma ^TWh/a vuonna 1983 vesipiireittäin.

40

tamisen painopiste on Järvi-Suomessa. Maan eteläi simmissä osissa on omarantaisen loma-asutuksen li säksi myös rantakaava-alueiden yhteisrantaisilla tonteilla merkitystä. Pohjois-Suomessa osa lomaky

lämäisestä rakentamisesta sijoittuu myös muualle ^{30 -} kuin vesistöjen rannoille.

Veneiden kokonaismääräksi arvioitiin runsaat 600000. Moottoriveneitä oli yli 250 000 ja soutu veneitä noin 300 000. Loppuosa venekannasta

muodostuu purjeveneistä, purjelaudoista ja kanoo- ²⁰

teista. Moottoriveneistä oli rekisteröityjä noin ^. 70 000. Näkyviä kehityspiirteitä ovat olleet suur

ten, usein loma-asunnon asemesta hankittujen moottori- ja purjeveneiden yleistyminen sekä toi

saalta purjelautojen ja kanoottien määrän nopea ¹⁰ kasvu.

Kesäisin on järjestetty yhä enenevässä määrin erilaisia melonta- ja soututapahtumia ja -retkiä.

Myös purjehduskilpailujen osanottajamäärät kas

voivat. Veneilyllä, vesiretkeilyllä ja koskenlaskulla ⁰

alkaa olla huomattava matkailullinen merkitys. ^{1950 1970 1980}

Monipuolista vuokrakalustoa on saatavissa eri Kuva 14. Sähkön kokonaiskulutus ja vesivoiman

puolilta maata. tuotanto vuosina 1960—1984.

50

kokonaiskulutus

esivoimon tuotanto

8000

Vesivoiman lisärakentamismahdollisuuksiksi on arvioitu noin 1 800 MW, mikä vastaa noin 8,1 TWh:n vuotuista energian tuotantoa. Tässä arvios sa eivät ole mukana eräät suojeltavat joet.

Ympäristöministeriössä on vuonna 1984 selvitet ty koskien suojelutoimikunnan mietinnön (1982:

72) edellyttämiä jatkotoimia ja valmisteltu työryh män ehdotus koskiensuojelulakia koskevaksi halli tuksen esitykseksi. Työryhmä ehdotti, että kysei sen lain nojalla valtioneuvostossa vahvistettavaan valtakunnalliseen koskiensuojeluohjelmaan tulisi si sällyttää ainakin koskien suojelutoimikunnan pysy vään rauhoitukseen ehdottamat virtaavat vedet ja kosket. Työryhmän enemmistö katsoi lisäksi, että koskiensuojeluohjelman tulisi olla huomattavasti

tätälaajempi.

3.6 Uitto ja vesitiekuljetus

Metsäteollisuuden puun käyttömääriä koskevia lu kuja on esitetty taulukossa 7.

Vuoden 1984 aikana on teollisuudessa käsitelty puumäärä lisääntynyt vajaat 4 milj. m3 eli ollut n. 7

17

c suurempi kuin vuonna 1983. Tuontipuun määrä on edelleen kasvanut. Sen osuus ensiasteisesta puun käytöstä oli noin 15^.

Yhteisuittojen kokonaispuumäärä on pysynyt lähes edellisvuoden tasolla (taulukko 8). Kokemä enjoen vesistöalueen uitto on supistunut, samoin Oulujoen vesistöalueen, jossa itse Oulujoella ei vuonna 1984 uitettu lainkaan, Yksityisuittoja ei edelleenkään tilastoida keskitetysti.

Vesitse on tehtaille saapunut vuonna 1982 17,1

Oä ja vuonna 1983 15,8 i, teollisuuden ensiasteen puunkäytöstä. Suurin osuus, yli 40 %, on ollut Ete

Taulukko 7. Metsäteollisuuden puunkäyttö vuosina 1982—1984.

1982 1983’ 9g4i) milj. m3 Raakapuu

1. Kotimainen 36,97 38,45 41,31

2. Ulkomainen 4.51 5,54 6,20

41,48 43,99 47,51 Jätepuu

3. Ulkomainen 0,86 1,13 1,20

4. Metsäjätepuu 0,20 0,20 0,20

1,06 1,33 1,40

Ensiasteinen puun käyttö

Erät 1^...4 42,54 45,32 48,91

5. Toisasteinen puunkäyttö

(saha-ym.jätepuuta) 6,31 7,00 7,25

(9iensiasteisesta) (14,8) (15,4) (14,8) 6, Kokonaiskäyttö

Erät 1^...5 48,85 52,32 56,16

1) Ennakkoarvio, metsäntutkimuslaitos

Taulukko 8. Uittomäärät ja -suoritteet eri yhteisuittoalueilla v. 1982—1984 sekä tehtaille vesitse tulleet määrät ja niitä vastaavat suorit teet.

1982 1983 1984

milj. m3 milj. m3 x km milj. m3 milj. m3 x km milj. m3 milj. m3 xkm

Kemijoen uittoyhdistys 1,59 531,0 1,80 582,5 1,45 482,1

lijoen uy 0,43 90,0 0,37 77,3 0,36 76,1

Oulujoen uy 0,48 66,3 0,34 29,9 0,20 17,0

Kokemäenjoen alue1) 0,20 16,0 0,12 . 0,03 . 2,0

Kymin uittoyhdistysalue2 1,13 196,1 1,15 202,3 1,23 179,0

Pohjois-Karjalan uy 2,11 246,9 2,08 232,5 1,74 195,6

Savon uy3) 1,33 117,2 1,31 101,8 1,18 90,7

Yhteisuittoalueet 7,27 1 263,5 7,17 1 232,3 6.19 1042,5

Tehtaille vesitse perille tulleet4) 8,03 2 067,0 9,52 1 801,0 ei vielä tietoja 1) Yksityisuittoa

21 Luvuissa mukana myös yksityisuittoa, yhteisuitto 1,10 milj. m3,suorite168,0 m3 x km Savon uy:n luvut ilmen Laitaatsillan uittoa

‘ Perille tulleiden ja uittoyhdistysten määrien ero vastannee ± yksitvisuittoja, joista ei ole keskitetysti saatavissa tietoja.

O 1 1

10 20 30 40Viikko 50

Kuva 15. Eri sähköntuotantotapojen viikkoteho jen vaihtelut vuoden 1984 aikana.

20 lä-Saimaan ja Kemin teollisuudessa. Vuonna 1984 tehtaille saapuneen vesikuljetuspuun määrä ei vielä ole tiedossa.

3.7

Tulvasuojelu ja kuivatus

Tulvasuojelun painopiste on 1%D-luvulta alkaen ollut Pohjanmaalla, missä vesistön järjestely- ja säännöstelytöitä toteuttamalla on voitu suojata tulvilta varsin laajoja viljelyalueita. Eräiden huo mattavan laajojen hankkeiden toteutumisen edis tyessä on resursseja voitu jo kohdistaa myös ete läisten vesipiirien alueilla oleviin kiireellisimpiin työkohteisiin. Kuitenkin Pohjanmaan pääjokien si vu-uomissa on vielä useita kymmeniä tulva-alueita, jotka odottavat suojaamistoimenpiteitä. Pääosa näistä tulva-alueista on laajuudeltaan 100—600 ha.

Etelä-Suomessa ryhdyttiin talvitulvan 1974—75 seurauksena toimenpiteisiin tulvasuojelusuunnitel mien laatimiseksi Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäen joen vesistöille. Vuoksen vesistössä ja Kymijokivar ressa oli kertomusvuonna enää muutama rantapen gerrvs suunnitteluvaiheessa. Kokernäenjoen alaosal la tehtiin tulvasuojelutöitii, kun taas keskiosan suunnittelu on vielä kesken. (Tulvantorjunnan toirnintasuunnitelmien laatimistöitä käsitellään lu vussa4.5.)

Valtaojitusten ja puronperkausten pääasiallisena tarkoituksena on edellytysten luominen peltojen salaojittamiselle ja toteutettujen salaojitusten toi mivuuden turvaaminen. Salaojitusmäärä on ollut 1960-luvun puolivälistä lähtien noin 35 000 ha vuo dessa. Vuonna 1980 laaditun valtakunnallisen sala ojitusohjelman (SARA 2000) toteuttaminen edel lyttää keskimäärin 50 000 ha:n salaojittamista vuo dessa ja lisäksi valtaojitusten suorittamista noin 200 000 ha:n alueella eli keskimäärin 10 000 ha:n alueella vuodessa. Kertomusvuonna sääolosuhteet olivat salaojitusten toteuttamiselle suuressa osassa maata poikkeuksellisen epäedulliset, ja ojitusmäärä jäi noin 29 000 hehtaariin. Vuoden lopussa oli pel tojen 2,5 milj. ha:n kokonaispinta-alasta salaojitet tu noin 970 000 ha. Viljelysmaita, joiden salaojit tammen nykytilanteessa katsotaan peltoviljelyn ra tionalisoinnin kannalta välttämättömäksi, on vielä lähes 850 000 ha.

Valtaojitusten tarve tulee kuitenkin olemaan edellä mainittua suurempi, sillä huomattava osa 1950- ja 1960-luvuilla erityisesti Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla turvemailla toteutetuista ojituksis ta on uusittava. Uusimisen ja peruskunnostuksen tarpeessa arvioidaan olevan lähes 400 000 ha. SA RA 2000-ohjelman toteuttamisen edellyttämä tarve sisältyy tahän arvioon.

4. VESIVAROIHIN KOHDISTUVA SUUNNITTELU

4.1 Vesien käytön kokonaissuunnittelu, vesistökohtainen yleissuunnittelu ja luonnontaloudellinen kehittämis suunnittelu

Vesien käytön kokonaissuunnitelmista julkaistiin Kokemäenjoen, Keski- ja Itä-Uudenmaan sekä Saimaan alueen vesien käytön kokonaissuunnitel mat Viela julkaisemattomien kokonaissuunnitel mien sisältöä ja toimenpidesuosituksia on tarkistet tu kertomusvuoden aikana ja vuoden päättyessä oli vat kaikki käsikirjoitukset painatusvalmiina: Poh janmaan etelä-, keski- ja pohjoisosan vesien käytön kokonaissuunnitelmat suomenkielisenä sekä etelä- ja keskiosa ruotsinkielisenä, Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelma sekä Oulujoen ja Ii- ja Kii minkijoen vesien käytön kokonaissuunnitelmat.

Vesistökohtaisia vleissuunnitelmia oli laaditta Helsingin (Sipoonjoki), Keski-Suomen ja Kymen (Kymijoki), Kuopion (Keyritynjoki, Sonka järven reitti), Mikkelin (Saimaa), Vaasan ja Kokko lan (Ahtävänjoki, Kalajoki) sekä Oulun (Kuivajoki) vesipiirien alueilla.

Sipoonjoen yleissuunnitelman tavoitteena on koko Sipoon kunnan alueella virtaavan Sipoonjoen käytön ja suojelun kehittäminen. Suunnitteluun osallistuu myös Sipoon kunta. Vuoden 1984 aikana käynnistettiin lisäksi suunnitelmaan sisältyvä Paip pisten tekoaltaiden suunnittelu, mikä tapahtuu kunnan varoilla ja vesipiirin ohjauksessa.

Kalajoen alaosan yleissuunnittelussa keskityttiin tulvasuojelu- ja kalataloustutkimuksien selvitte lyyn. Kalatalouden osalta on kerätty ja käsitelty perusaineistoa, jota on kertynyt erityisesti Hauta perän tekojärven lopputarkastuksen ja Kalajoen keskiosan järjestelyn seurantatutkimuksen yhtey dessä. Tulvasuojelukysymyksissä on keskitytty eri tyisesti asuinrakennusten tulvasuojelun kannalta tärkeisiin alueisiin.

Kuivajoen vesistön yleissuunnittelun selvitykset on pääosin tehty, ja vuoden lopulla valmistui luon nos yleissuunnitelmaksi Oulun vesipiirin vesitoi mistossa. Suunnitelman tavoitteena on tulvasuoje lun, veneily- ja yleisten virkistyskäyttömahdolli suuksien sekä kalatalouden edellytysten parantami nen, lintuvesiohjelman tavoitteiden toteuttaminen sekä vesivoiman rakentamisen edistäminen, jotka saattavat olla osin ristiriidassa keskenään.

Keyritynjoen vesistön yleissuunnitelma valmistui Kuopion vesipiirin vesitoimistossa. Siinä on eri käyttömuotoja pyritty sovittamaan vaihtoehtoisten ratkaisujen avulla. Kuopion vesipiirin vesitoimisto on pyytänyt suunnitelmasta lausunnot. Suunnitel

Vesistöjen veden laatua ja tilaa sekä niissä tapahtuvia muutoksia seurataan jatku vasti, Näytteenottopaikkoja oli vuonna 1984 yhteensä noin 10 000 kpL. Tässä ol laan ottamassa öljynäytettä, joita vesihallituksen tutkimuslaboratoriossa analysoi

tim

Havainnoinnin tulokset on tallennettu eri rekistereihin. Vuoden 1984 lopussa oli biorekisterissä tietoja 5 200 planktonnäytteestä. Kuvassa piilevät Fragilaria croto nensis, joka indikoi eutrofiaa sekäTabellaria fenestrata. Kuva: Maarit Niemi

22

man jatkotoimenpiteinä suositellaan hankesuurini- ^— Lohjan seudun vesihuollon yleissuunnitelma telman laatimista neljalle osa alueelle ^— Kokemaenjokilaakson vedenhankinnan yleis

Sonkajärven reitin yleissuunnittelu aloitettiin suunnitelma

Matkusjoen vesistön yleissuunnitelman nimellä ^— Pellon-Ylitornion alueen vesihuollon yleissuun vuonna 1984 Kuopion vesipiirin vesitoimistossa. nitelma

Erityisesti kalataloutta selvitettiin mm. koekalas- ^— Tornion, Keminmaan ja Tervolan vesihuollon tuksin, samoin jatkettiin koski-inventointia ja kos- yleissuunnitelma

kien tarkempaa tutkimista ^— Etelaisen Vakka Suomen vedenhankinnan yleis Luonnontaloudellisen kehittamissuunnittelun suunnitelma

lähtökohtana on vesistön luonnontaloudellisten ja Vuonna 1984 valmistuivat Lohjan seudun, Pci suojelullisten arvojen turvaaminen. Suunnittelun lon-Ylitornion alueen sekä Tornion, Keniinmaan ja tavoitteena on vesistön tilaa heikentävien ja suoje- Tervolan vesihuollon yleissuunnitelmat ja Koke luarvoja uhkaavien tekijöiden vähentäminen ja mäenjokilaakson vedenhankinnan yleissuunnitelma.

poistaminen sekä vesistön luonnontalouteen mu kautuvien kayttomuotojen edistaminen Vuonna 1984 valmistui Lapvaartinjoen suojelu ja kehitta

missuunnitelmasta luonnos joka vumeistellaan lau 4

3 Vesiensuojelun suunnittelu

suntokierroksen jälkeen vesihallituksen kollegiokä

sittelyä varten. Suunnittelu käynnistettiin myös Vuonna 1984 jatkettiin vesiensuojelun tavoiteoh Lestijoen ja Kiskonjoen vesistöalueiila. jelman vuosille 1985—1995 valmistelua. Kertomus Ounasjoen luonnontaloudellisessa kehittämis- vuoden aikana valmistuivat seuraavat vesihallituk suunnittelussa jota tehdaan Lapin vesipurin vesi sen monistesarjassa julkaistut osaraportit

toimiston vetamana yhteistyossa mm laaninhalli ^— Teollisuuden vesiensuojelun yleiset mahdolli tuksen, seutukaavaliiton, Matkailun Edistämiskes- suudet 1980-luvulla

kuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ^— Yhdyskuntien vesiensuojelun yleiset mahdolli sekä alueen kuntien kanssa, saatiin valmiiksi en- suudet 1980-luvulla

simmäiset osaraportit. Vesihallituksen tiedotuksia ^— Hajakuormitusselvitys.

-sarjassa julkaistiin Suunnittelun lähtökohdat ja ta- Vuonna 1984 valmistui yhteistyössä alueen kun voitteet ja Ounasjoen veneily- ja vesiretkeilysuun- tien ja vesihuoltoyhtymien kanssa laadittu Limin nitelma Myos seuraavista julkaistavista osarapor ganlahtea kuormittavien asumajatevesien kasittelyn teista jotka ovat Matkailusuunnitelma, Luonto ja yleissuunnitelma Kertomusvuonna aloitettiin yh luonnonvarat selvitys Uittoalueselvitys seka selvi dyskuntien jatevesien sisaltamien myrkkyaineiden tys Ounasjoen jääpadoista ja jääpatotulvista, saatiin vesistökuormituksen, ympäristövaikutusten ja luonnokset valmiiksi. Myös kalatalousseivitys eteni kuormituksen vähentämistarpeen selvitystyö. Yh varsin pitkälle samoin selvitys Ounasjoen ranta- teistyössä ympäristöministeriön, Geologian tutki- alueiden käytöstä. Selvitys jokialueen elinkeinoista muskeskuksen ja tie- ja vesirakennuslaitoksen kans ja niiden kehittamisesta kaynnistettun yhdessa sa kaynnistettun se1itys maa ainesten oton vaiku kuntien elmkeinoasiamiesten kanssa Maa ja met tuksista pohjaveteen

satalousministerion kutsuma Ounasjoen suunnitte Kertomusvuonna on edelleen jatkettu vesiensuo lun seurantaryhma kokoontui vuoden aikana kaksi jelutoimenpiteiden kustannusten ja taloudellisten kertaa ja johtoryhmä kahdeksan kertaa, vaikutusten sekä vesistövaikutusten arviointia kos kevaa kehittelytyötä. Vuonna 1984 käynnistettiin myös projekti, jonka tarkoituksena on yhteiskun nallisten vaikutusten arviointimetodiikan kehittä 4 2

Vesihuollon suunnittelu

Vuonna 1984 valmistuivat rehunsekoittamoita Vesihallitus ja vesipurien vesitoimistot laativat ve koskevat vesiensuojeluohjeet Vastaavia ohjeita sihuollon yleissuunnitelmia ja niihin liittyvia sehi ryhdyttiin laatimaan myos muita teollisuuden toi tyksiä joko yksin tai yhteistoiminnassa muiden int- mialoja varten.

ressipiirien kanssa. Vuonna 1984 jatkettiin pohja- Vesiensuojelun alueellinen yleissuunnittelu oli vesien suojeluun liittyviä selvityksiä. Haja-asutuk- käynnissä yhteensä 16 vesistöalueella. Kymijoen ja sen vesihuoltoa on edistetty tekemällä vedenhan- Kotkan edustan merialueen vesiensuojelun yleis kintaan liittyvia perusseivityksia suunnitelmasta valmistui tyoryhman ehdotus josta Yhteistyossa alueen kuntien ja seutukaavalutto pyydettiin eri osapuolten lausunnot Metsateolh jen kanssa ovat olleet laadittavina seuraavat vesi- suusjätevesien aiheuttama vesistökuormitus oli huollon yleissuunnitelmat: pääongelmana myös Etelä-Saimaan ja Vuoksen ^ve